Näkymätön aikuissosiaalityö

Käsittelin ensimmäisessä blogitekstissäni vuoden 2015 syyskuussa sosiaalityön hiljaisuutta ja sitä, miten keskusteluun osallistumalla sosiaalityöllä olisi mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan asenneilmapiiriin. Totean tuolloisen kirjoitukseni lopuksi, että sosiaalityöntekijöiden esiintymisen julkisuudessa oman alansa kysymysten asiantuntijoina tulisi olla yhtä itsestään selvää kuin ekonomistien tai juristien osallistuminen omaan alaansa liittyvään julkiseen keskusteluun.

 

Tilanne ei ole vuoden aikana parantunut. Aikuissosiaalityön näkökulmasta näyttäisi käyneen pikemminkin päinvastoin. Aikuissosiaalityö ei enää ole pelkästään hiljainen vaan vaikuttaa muuttuneen myös näkymättömäksi. Tällaiseen lopputulokseen päätyy vääjäämättä, kun seuraa Sote -uudistuksesta julkisuudessa käytävää keskustelua. Uusi sosiaalihuoltolaki kyllä korostaa rakenteellisen sosiaalityön merkitystä ja sitä, miten sosiaalityössä tulisi tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi, mutta käytännössä lain merkitys on ainakin toistaiseksi jäänyt harmillisen vähäiseksi.

 

Valtakunnallinen Sote-uudistus on ollut otsikoissa jo pitkään. Täällä Päijät-Hämeessä uudistukseen valmistaudutaan perustamalla maakunnallinen hyvinvointikuntayhtymä jo etukäteen, vuoden 2017 alussa. Niin Sote-uudistus kuin maakunnallinen hyvinvointikuntayhtymäkin ovat ajankohtaisia asioita, jotka koskettavat kaikkia alueen asukkaita. Alueen päälehti, Etelä-Suomen Sanomat, onkin uutisoinut molemmista aiheista kiitettävän usein. Uutisoinnissa on tähän asti keskitytty pääasiassa terveydenhuollon asioihin ja siksi tervehdinkin suurella ilolla artikkelia, jossa aihetta käsiteltiin sosiaalityön näkökulmasta[1]

Iloni osoittautui ennenaikaiseksi. Artikkelissa nostettiin kyllä esiin monia tärkeitä havaintoja, kuten sosiaalityöntekijöiden kohtuuton työtaakka, pula kelpoisuusehdot täyttävistä sosiaalityöntekijöistä sekä se, että Lahden kaupungin palveluksessa olevien sosiaalityöntekijöiden palkkataso on huomattavasti alhaisempi kuin ympäristökunnissa. Valitettavasti artikkeli sisälsi myös paljon asiavirheitä. Kun lisäksi lehden pääkirjoituksessa[2] 30.10.2016 sosiaalityöstä kerrottiin ”tikittävänä aikapommina”, korostettiin lastensuojelun tärkeyttä ja mainittiin sosiaalityöntekijöiden hakeutuvan ”vähemmän kuormittavaan aikuissosiaalityöhön”, ei tähän aiheeseen enää voinut olla tarttumatta. Sinänsä olisi myös kiinnostava tietää, mihin perustuu päätoimittajan esittämä väite siitä, että sosiaalityöntekijät hakeutuvat lapsiperhepalveluista vähemmän kuormittavaan aikuissosiaalityöhön. Omalle kohdalleni ei tällaisia tapauksia ole Lahdessa osunut koskaan.

Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa sosiaalityö jaetaan lapsiperheiden sosiaalityöhön ja toimeentulotukityöhön. Kaikille sosiaalityötä tekeville on selvää, ettei tällaiselle jaottelulle ole mitään perusteita. Toimeentulotuki on vain yksi sosiaalityön tehtäväkenttä ja sitä käytetään sosiaalityön välineenä yhtälailla lapsiperheiden kuin aikuistenkin parissa. Lahdessa sosiaalityöntekijät käsittelevät toimeentulotukea ainoastaan silloin, kun edellytetään sosiaalihuollon ammattilaisen harkintaa. Tällöin taloudellista tukea käytetään sosiaalityön välineenä ja kyse on ns. ehkäisevästä toimeentulotuesta. Perustoimeentulotukea on Lahdessa jo vuosien ajan käsitellyt oma ammattikuntansa, etuuskäsittelijät. Mikäli sosiaalityötä halutaan jaotella, voidaan se jakaa vaikkapa THL:n palvelutehtäväluokituksen mukaisesti lapsiperheiden, työikäisten ja iäkkäiden sosiaalityöhön sekä vammaispalvelujen sosiaalityöhön ja terveyssosiaalityöhön.

Aikuissosiaalityössä on kyse työikäisten parissa tehtävästä sosiaalityöstä. Monet aikuissosiaalityön asiakkaista elävät erittäin haastavissa elämäntilanteissa. Usein henkilökohtaiset ongelmat ovat kytköksissä yhteiskunnallisiin epäkohtiin, kuten työttömyyteen, köyhyyteen, asunnottomuuteen ja eriarvoisuuden lisääntymiseen.

Lahdessa aikuissosiaalityötä tehdään ikäryhmittäin jaotelluissa tiimeissä. Itse toimin nuorten tiimissä, joka vastaa 18 - 30 -vuotiaiden sosiaalityöstä. Nuorten asiakkaiden arkea kuormittavat usein esimerkiksi huoli tulevaisuudesta, taloudelliset huolet, asumiseen ja ihmissuhteisiin liittyvät pulmat, yksinäisyys, erilaiset riippuvuudet sekä mielenterveyden ongelmat. Sosiaalityössä nuorta tuetaan arkielämän hallinnassa sekä opintoihin ja työelämään siirtymisessä. Lahdessa nuorille on tarjolla monipuolinen valikoima palveluja, joiden avulla voidaan vastata nuoren tuen tarpeisiin. Kaupungissa toimii esimerkiksi nuorten Ohjaamo. Lisäksi Diakoniasäätiön iVamos! -toiminnassa kehitetään nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua. Sosiaalityöntekijä kokoaa nuoren kanssa näistä palveluista kullekin parhaiten toimivan kokonaisuuden. Tavoitteena on hyvä elämänlaatu ja tuloksia syntyy toisinaan hyvinkin nopeasti. On tärkeää, että nuoren elämä on hyvällä mallilla jo ennen kuin perheen perustaminen on ajankohtaista. Tällöin perheiden tukemiseen riittävät aikanaan kevyemmätkin palvelut.

Sote -uudistusta käsitellään mediassa usein kustannusten näkökulmasta. Säästöjä kerrotaan syntyvän terveydenhuollosta, kun perusterveydenhuolto sekä erikoissairaanhoito yhdistetään, yksityistetään palveluja ja lisätään ihmisten valinnanvapautta. Mikäli sosiaalihuollon palvelut mainitaan, kuvataan yleensä sitä, miten perheiden hyvinvointiin panostamalla voidaan vähentää lasten huostaanottoja ja sitä kautta lastensuojelun kustannuksia. Lisäksi iäkkäiden palveluista kerrotaan syntyvän säästöjä, kun laitoshoitoa puretaan ja kotiin annettavia palveluja kehitetään. Työikäisten palveluja tai aikuissosiaalityötä ei tässä yhteydessä yleensä mainita lainkaan.

Aikuissosiaalityö ei ole näkymätön pelkästään mediassa. Myöskään esimerkiksi lokakuussa 2016 julkaistussa Valtioneuvoston tutkimusraportissa[3] ei käsitellä Aikuissosiaalityötä lainkaan. Kyseisessä raportissa selvitetään Sote-uudistukseen liittyen mahdollisuuksia kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita. Tavoitteena on keventää kustannuksia siten, että samalla säilytetään vähintään nykyisen tasoinen palveluvalikoima, palvelujen laatu ja vaikuttavuus. Julkaisussa käydään perusteellisesti läpi kuntien tällä hetkellä rahoittamat sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten vanhusten palvelut, vammaispalvelut, lasten ja perheiden palvelut sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut. Näistä kerrotaan esimerkiksi, miten painopisteen siirtäminen korjaavista ja ”raskaista” palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin lisää vaikuttavuutta ja hillitsee kustannusten kasvua. Lisäksi mm. digitalisaation kuvataan tarjoavan kustannustehokkaita ratkaisuja. On käsittämätöntä, että julkaisussa ei käsitellä Aikuissosiaalityötä lainkaan. Se mainitaan ainoastaan sivuhuomautuksena, jossa todetaan että aikuissosiaalityö ja toimeentulotuki tulisi integroida. Integroida mihin? Toisiinsako? Vai päihde- ja mielenterveyspalveluihin, joiden yhteydessä maininta esiintyy.

Mikä on Aikuissosiaalityön tulevaisuus, jos meidän olemassaoloamme ei huomata niin mediassa kuin Valtioneuvostossakaan? Kuitenkin tiedämme, että esimerkiksi nuorten sosiaalityöhön panostamalla on mahdollista saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä, koska arvioiden mukaan yhden syrjäytyneen nuoren hinta yhteiskunnalle on noin miljoona euroa. Säästöjen lisäksi aikuissosiaalityössä pystytään katkaisemaan ylisukupolvista huono-osaisuutta ja ehkäisemään mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä. Tällaiset vaikutukset jäävät kuitenkin huomioimatta. Ehkä siksi, että niitä on vaikea kuvata euroina tulevan vuoden talousarviossa.

 

Tuula Carroll

Johtava sosiaalityöntekijä, VTM
Lahden aikuissosiaalityö

---

[1] Etelä-Suomen Sanomat 26.10.2016: Lahti on maakunnan kitsain maksaja

[2] Etelä-Suomen Sanomat 30.10.2016: Murhenäytelmä odottaa esittämistä

[3] Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämis- ja säästöpotentiaalin arviointi (2016) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 42/2016