Moninaista harkintaa täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen äärellä - tutkielma sosiaalityöntekijöiden tekemien kielteisten toimeentulotukipäätösten perusteluista

Sosiaalityöntekijöiden käyttämä harkinta ja asiakkaan oikeuksien toteutuminen vaihtelevat hylkäävissä toimeentulotukipäätöksissä. Tämä havainto perustuu tekemääni pro gradu –tutkielmaan, jossa tutkin, miten sosiaalityöntekijät perustelevat hylkääviä täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksiä. Aineistona olleet päätökset oli tehty Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lapsiperhepalveluissa ja työikäisten palveluissa talven ja kevään 2018 aikana.

Tutkielman tuloksissa kävi ilmi, että sosiaalityöntekijöiden käyttämät perustelut hylkäävissä toimeentulotukipäätöksissä jakautuivat kolmeen luokkaan: Asiakkaaseen liittyvät perustelut, järjestelmään liittyvät perustelut sekä asiakkaaseen ja järjestelmään liittyvät perustelut. Asiakkaaseen liittyvät perustelut olivat sellaisia, joissa kielteistä päätöstä perusteltiin asiakkaan omalla toiminnalla. Järjestelmään liittyvät perustelut koskivat tilanteita, joissa hylkäämistä perusteltiin etuusjärjestelmään liittyvillä syillä, kuten sillä, että asiakas on oikeutettu muuhun etuuteen kuin toimeentulotukeen. Asiakkaaseen ja järjestelmään liittyvät perustelut –luokkaan taas kuului perusteluja, joissa yhdistyivät sekä asiakkaaseen että järjestelmään liittyvät syyt. Nämä syyt näyttäytyivät monessa kohtaa monimutkaisena erityistilanteena.

Tutkielman tulosten perusteella toimeentulotukiasiakkailla on haasteita toimia etuusjärjestelmässä, sillä asiakkaat eivät esimerkiksi ole tietoisia, mitä kuluja haetaan Kelan perustoimeentulotuesta ja mitä kuluja kunnalta täydentävänä tai ehkäisevänä toimeentulotukena. Aineiston perusteella sosiaalityöntekijät saivat asioidenhoitajan roolin, sillä he neuvoivat aktiivisesti asiakkaita hoitamaan asioitaan Kelassa ja selvittelivät tilanteita myös asiakkaiden puolesta. Uskon, että asiakkaiden epätietoisuus etuusjärjestelmässä toimimisesta kuormittaa niin asiakkaita kuin ammattilaisiakin.

Aiempien tutkimusten (esim. Haapala 2012, 85 & Blomgren 2016, 48) perusteella on todettu, että asiakkaat kokevat, ettei heitä kuulla toimeentulotuen käsittelyprosessissa tai, että hakemuksen käsittelyyn vaikuttavat asiakkaan kirjalliset kyvyt tehdä hakemus. Pro graduni tuloksista kävi ilmi, että sosiaalityöntekijät ottivat monessa kohtaa hakemusta käsitellessään yhteyttä asiakkaisiin esimerkiksi soittamalla tai varaamalla asiakkaalle ajan vastaanotolle. Yhteyttä ottamalla asiakkaalla oli mahdollisuus kertoa suullisesti tarkemmin tilanteestaan. Valitettavaa kuitenkin on, että monet asiakkaat eivät vastanneet sosiaalityöntekijöiden tavoitteluihin tai saapuneet paikalle varatulle ajalle. Tämä voi tosin osaltaan kertoa toimeentulotuen hakemiseen liittyvistä arkuuden tai häpeän tunteista. Tiiviimmät yhteydenotot asiakkaisiin voisivat parantaa entisestään asiakkaiden oikeuksien toteutumista. Puheluiden tai aikavarauksien tiivistäminen voi kuitenkin olla haastavaa, sillä sosiaalityössä on jatkuvasti kiirettä ja resurssien puutetta (esim. Salo ym. 2016, 24-25).

Kokonaisuudessaan toimeentulotukipäätösten perusteella sosiaalityöntekijöiden harkinta näyttäytyy monimuotoisena ja asiakkaan oikeudet toteutuvat pääosin hyvin. Puutteitakin tosin löytyi ja niihin tulisi suhtautua aina vakavasti. Puutteina tutkielman tulosten perusteella näyttäytyivät päätökset, joista puuttui kokonaan yksilölliset perustelut. Lisäksi osassa päätöksissä käytettiin niin sanottua yksiselitteistä hylkäämistä eli yksilölliset perustelut koostuivat vain maininnasta, että tukea ei myönnetä tai todettiin, että kriteerit tuen myöntämiseksi eivät täyty. Päätöksissä ei kuitenkaan kerrottu, mitä kriteerit olivat ja mitkä niistä jäivät täyttymättä.

Tutkielma tuotti uutta tietoa toimeentulotukipäätösten perusteluista, mikä on tärkeää, sillä aihetta ei ole aiemmin oikeastaan tutkittu. Jatkossa aihetta voisi tutkia esimerkiksi täydentämällä aineistoa sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla tai aiheesta voisi tehdä vertailevaa tutkimusta eri asiakasryhmien välillä. Olisi mielenkiintoista saada lisää tietoa esimerkiksi siitä, millaisia eroja lapsiperheiden ja aikuistalouksien toimeentulotukipäätösten välillä on.

Teksti perustuu Lapin Yliopistossa tarkastettavana olevaan pro gradu -tutkielmaan: Ritala, Salla 2019: Sosiaalityöntekijöiden tekemien hylkäävien toimeentulotukipäätösten perustelut.

Salla Ritala

sosiaalityöntekijä

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Perhe- ja sosiaalipalvelut

Lastensuojelun jälkihuolto

Lähteet:

Blomgren, Sanna 2016: Asiakkaat julkisissa palveluissa - helppous ja mutkattomuus vai epävarmuus ja läpinäkykmättömät toimintatavat. Teoksessa Blomgren, Sanna & Karjalainen, Jouko & Karjalainen, Pekka & Kivipelto, Minna & Saikkonen, Paula & Saikku, Peppi (toim.) 2016: Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa. Raportti 4/2016. THL. Helsinki, 41-73.  

Haapala, Ritva 2012: Mistä tyytymättömyys syntyy? Hallintokantelun sisällöt sosiaalipalveluissa ja toimeentulotuessa. Lisensiaatintutkimus. Tampereen yliopisto.

Salo, Paula & Rantonen, Otso & Aalto, Ville & Oksanen, Tuula & Vahtera, Jussi & Junnonen, Sanna-Riitta & Baldschun, Andreas & Väisänen, Raija & Mönkkönen, Kaarina & Hämäläinen Juha, 2016: Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi. Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys. Työterveyslaitos. Helsinki.