Päijät-Hämeen
hyvinvointiyhtymän tilinpäätös nostaa taas esiin monenlaisia
kipupisteitä Päijät-Hämeen maakunnasta. Talouden raadollisten lukujen taakse kätkeytyy
monenlaisia ilmiöitä, ja ennen kaikkea inhimillisiä tarinoita, joissa korostuvat
kasautuvien arjen haasteiden ongelmat. Hätä, huoli ja näköalattomuus näkyvät
liian monen kodin arjessa. Päijät-Hämeessä on kuulutettu monissa yhteyksissä
elinvoimaisuuden vahvistamisen perään. Elinvoiman ja tulevaisuuden uskon
näkökulmasta lapset ja heidän perheensä ovat yksi osa elinvoimaista ja ennen
kaikkea kestävän kehityksen Päijät-Hämettä.
On aiheellista kysyä, millainen maakunta haluamme olla lasten ja nuorten kasvu- ja kehitysympäristönä. Onko meillä varaa unohtaa tämän päivän lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen?
Päijät-Häme on paljon
muutakin kuin ikääntyvä maakunta. Syntyvyyden ja lasten määrän laskusta
huolimatta maakunnassamme syntyy yhä 1 600 lasta vuosittain. Alle 18-vuotiaita
lapsia oli yhteensä 36 000 vuonna 2017. On aiheellista kysyä, millainen
maakunta haluamme olla lasten ja nuorten kasvu- ja kehitysympäristönä. Onko
meillä varaa unohtaa tämän päivän lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen?
Väestön ikääntymisen mukanaan tuomien kustannusten ja nykyisen huono-osaisuuden
ja syrjäytymiskehityksen yhdistelmällä emme Päijät-Hämeessä selviydy.
Hoitoa ja apua pitäisi pystyä tarjoamaan nykyistä nopeammin ja intensiivisemmin. Kun puhutaan lapsiperheiden avun tarpeista, on hyvä muistaa myös aikuisten palvelujen toimivuuden tärkeys.
Vuosille 2018-2021 tehdyssä
maakunnallisessa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa on kuvattu
maakunnallisia kipupisteitä. Pitkäaikaistyöttömyys, vähävaraisuus ja yksinhuoltajuus
on yleistä maakunnassa. Iso joukko lapsia ja perheitä vanhempineen voi hyvin,
mutta pahoinvointi kasautuu ja pitkittyy. Lastensuojelun sijaishuollon
kustannukset ovat yhtymässä noin 30 miljoonaa euroa. Kodin ulkopuolelle oli
sijoitettuna viime vuoden aikana 665 lasta ja nuorta. Uusia huostaanottoja
tehtiin 80. Laitoshoidon osuus on korkea kodin ulkopuolisessa sijaishuollossa,
mikä kertoo sijoitettujen lasten ja nuorten voinnista ja tarpeista. Lasten ja
nuorisopsykiatrian asiakasmäärät ovat kasvaneet 2010-luvulla, ja
toimintayksiköiden kyky tarjota parasta mahdollista hoitoa lapsille ja nuorille
on samalla heikentynyt. Hoitoa ja apua pitäisi pystyä tarjoamaan nykyistä
nopeammin ja intensiivisemmin. Kun puhutaan lapsiperheiden avun tarpeista, on
hyvä muistaa myös aikuisten palvelujen toimivuuden tärkeys. Lasten hyvinvoinnin
perusta rakentuu kotona arkisissa ympäristöissä, joissa hyvällä vanhemmuudella
ja sen mukanaan tuomalla hoivalla, huolenpidolla ja turvalla on keskeinen
merkitys. Unohtamatta isovanhempia, kummeja ja muita lapselle läheisiä.
Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn
tulokset kertovat, että joka viides päijäthämäläinen toisella asteella
opiskeleva tyttö kärsii kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuusoireilusta.
Mielialaongelmia on jo alaluokkalaisilla lapsilla. 4- ja 5-luokkalaisista
pojista 14 prosentilla (koko maassa 12 %) ja tytöistä 11 prosentilla (koko
maassa 13 %) on ollut mielialaan liittyviä ongelmia kahden viime viikon aikana.
Päijäthämäläisistä kahdeksatta ja yhdeksättä luokkaa käyvistä nuorista puolet
kokee, että opettajat eivät ole kiinnostuneita oppilaan kuulumisista.
Tarvitsemme sekä hyvinvointia tukevia tekoja lasten ja nuorten kasvuympäristöissä että sujuvia palveluja.
Meillä on tarve monialaiselle
yhteistoiminnalle sekä lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämiselle
kokonaisuutena. Tarvitsemme sekä hyvinvointia tukevia tekoja lasten ja nuorten
kasvuympäristöissä että sujuvia palveluja. Kansallisella LAPE-muutosohjelman
mukaisella perhekeskustoimintamallin kehittämisellä pyritään vastaamaan tähän
tarpeeseen. Kehittämistyö on edennyt hyvällä yhteistyöllä Päijät-Hämeessä.
Meillä on vuosien varrella syntynyt sektorirajat rikkova yhdessä tekemisen tapa.
Kehittämisen ja yhteisten toimien tulee pyrkiä parantamaan alueemme lasten, nuorten ja perheiden tilannetta.
Perhekeskustoimintamalli
verkostoi nyt erillään olevat palvelut siten, että
lapset, nuoret ja perheet saavat tarvitsemansa tuen ja avun oikea-aikaisesti.
Perhekeskustoimintamalli yhteensovittaa kuntien,
kuntayhtymän sekä järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.
Kehittämisen ja yhteisten toimien tulee pyrkiä parantamaan alueemme lasten,
nuorten ja perheiden tilannetta. Tänä päivänä puhutaan paljon tiedolla
johtamisen merkityksestä ja tarpeesta. Tietoa, asiantuntijuutta ja osaamista meidän
alueeltamme ei puutu – tarvitaan rohkeutta investoida hyvinvointiin, ja
tarvitaan alueemme osaajien tahtoa yhteiselle työlle yhteisten lasten hyväksi.
Mika Forsberg
perhe- ja sosiaalipalvelujen
toimialajohtaja
Elina Vesterinen
LAPE-muutosagentti
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä
