Historiaa
Terveysosiaalityön juuret
löytyvät 1800-luvun lopulta Englannista, kun ensimmäinen sairaalan
sosiaalihoitaja Lady Almoner aloitti työnsä 1895 Lontoon The Royal Free
Hospital- klinikalla. (Montin 1933, 201-204.) Amerikassa ensimmäinen sairaalan
sosiaalityön osasto perustettiin New Yorkiin, Massachusetts General Hospitaliin
1905. Näiden lisäksi Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa toimi sosiaalihoitajia, jotka
olivat usein terveyssisaria. (Linden 1999, 34.) Suomessa terveyssosiaalityön voidaan
katsoa alkaneeksi vuodesta 1921, jolloin sosiaalihoitajat aloittivat
toimintansa Helsingin 1921 lastensairaalassa sekä 1923 kirurgisessa
sairaalassa, koska koettiin että terveydenhuollossakin on tärkeä kiinnittää
huomiota enemmän potilaiden elämäntilanteisiin ja kotiutumisen jälkeiseen
selviytymiseen. (Sundman 2014, 7.)
Ensimmäiset sosiaalihoitajat
olivat sairaanhoitajia ja myöhemmin terveyssisaria. Sosiaalihoitajan koulutuksen
myötä 1945 sairaalan sosiaalityö liittyi yleisesti sosiaalityön
menetelmälliseen kehittämiseen ja koulutuksessa siirryttiin
sairaalakeskeisyydestä terveydenhuollon kokonaisuutta painottaen yhteyksiä
sosiaalihuoltoon. Terveyssosiaalityön asiantuntijuuden kehittyminen enem-män
sosiaalihuollon puolelle tapahtui vuonna 1960-70 luvulla, mutta se oli vielä
alisteinen isäntä-organisaatiolle. (Tulppo 1991, 5-8, 12.) Terveydenhuollon
sosiaalityöntekijän rooli on muuttunut avustavasta, hoivaan keskittyvästä
työntekijästä kohti yhteiskunnallista ja sosiaalista tietoa hallitsevaa,
itsenäistä asiantuntijaa, jonka koulutuksen pätevyyden määrittää Laki
sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuus vaatimuksista 817/2015. (Korpela
2014, 121.)
Mitä terveyssosiaalityö on?
Terveyssosiaalityön palvelut
kuuluvat kaikille ja terveyssosiaalityöntekijöitä löytyykin kaikista
sairaanhoitopiireistä. Terveyssosiaalityö toimii kahden toisistaan poikkeavan
viitekehyksen raja-pinnalla sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välimaastossa,
mutta kuuluu vahvasti sosiaalihuoltoon, vaikka isäntäorganisaatio onkin
terveydenhuollossa. Sosiaalityöntekijät ja –ohjaajat toimivat
moniammatillisissa tiimeissä tiiviissä yhteistyössä terveydenhuollon kanssa
terveyden-huollon toimipisteissä toteuttaen sosiaalityötä tai –ohjausta. Päijät-Hämeessä
terveyssosiaalityöntekijät työskentelevät erikoissairaanhoidon yksiköissä
sairaalan osastoilla ja poliklinikoilla. Psykiatrialla toimii sosiaalityöntekijöitä
ja –ohjaajia lastenpsykiatrialla, nuoriso-psykiatrialla
ja aikuispsykiatrialla. Somatiikassa toimii sosiaalityöntekijöitä, jotka työskentelevät
Päijät- Hämeen keskussairaalassa somatiikan osastoilla ja poliklinikoilla. Sosiaalityöntekijän/-
ohjaajan vastaan-otolle ohjaudutaan usein miten terveydenhuollon työntekijöiden
kautta, mutta myös läheiset, omaiset ja asiakkaat itse voivat ottaa yhteyttä
toimintayksikölle nimettyyn työntekijään suoraan. Terveyssosiaalityöntekijän
palvelut ovat käytettävissä erikoissairaanhoidon osastoilla ja poliklinikoilla
niin kauan, kun asiakkuus jatkuu kyseisessä yksikössä.
Terveyssosiaalityön
asiantuntijuus pohjaa ihmisen kokonaisnäkemykseen sairauden ja sosiaalisten
tekijöiden yhteyksistä. Terveyssosiaalityön tehtävänä on vaikuttaa yksilön ja
perheen elämäntilanteeseen siten, että sairaudesta huolimatta taloudellinen
toimeentulo, sosiaalinen suoriutuminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen
jatkuisivat mahdollisemman häiriöttömästi. (Linden 1999, 55.)
Terveyssosiaalityöntekijä on erikoistunut paitsi sosiaalityöhön, myös terveydenhuollon
alueen kysymyksiin. Sosiaalityöntekijä tietää sairauksien ja hoidon
vaikutukset ihmisen arjen selviytymisessä sekä tuntee sosiaaliturvan,
sosiaalipalveluiden ja kuntoutuksen kentän.
Terveyssosiaalityön tehtävä on
selkeä eli olla sairastuneen ihmisen tai perheen tukena silloin, kun ihmisen
omat voimavarat ja toimintakyky eivät riitä hoitamaan omia asioitaan. Sosiaalityö
voi olla pitkäänkin mukana ihmisen tai perheen asioissa, jos tilanne niin
vaatii. Erityisesti kuntoutukseen liittyvissä asioissa terveyssosiaalityö on
mukana poliklinikoilla seuraamassa ja suunnittelemassa kuntoutumiseen liittyviä
asioita.
Terveyssosiaalityön avulla
turvataan, ettei ihminen putoa palvelujärjestelmien ulkopuolelle, koska asiakkaan
tai perheen oma toimintakyky on heikentynyt. Terveyssosiaalityö toimii
eräänlaisena turvaverkkona pirstaleisessa sosiaaliturva ja –palveluiden sekä
kuntoutuksen maailmassa, jossa työntekijä kokoaa asiakkaan palvelujärjestelmän
yhteen tai auttaa sen alkuun saattamisessa ja tarvittaessa jää seuraamaan
asioiden etenemistä. Oma vakava sairastuminen tai perheen jäsenen sairastuminen
sekä siitä kuntoutuminen on prosessi, joka koskettaa aina monia elämänalueilta
– asumista, arjessa selviytymisistä, perhesuhteita, toimeentuloa, fyysisiä ja
psyykkisiä voimavaroja. Sairastumisen aiheuttamat muutokset edellyttävät monien
asioiden uudelleen järjestämistä ja muotoilemista tai sopeutumista pysyviin
muutoksiin.
Arkea tutkimassa
Terveyssosiaalityöllä on siis oma
tehtävänsä. Esimerkiksi psykiatriassa sosiaaliset tekijät vaikuttavat
mielenterveyden elämäkululliseen rakentumiseen kaksisuuntaisesti. Psyykkisen
oireilun takana on usein sosiaalisia juurisyitä, kuten köyhyyttä,
päihteidenkäyttöä, väkivaltakokemuksia sekä yhteis-kunnallisia prosesseja,
kuten pitkäaikaistyöttömyyttä, ongelmien ylisukupolvisuutta jne. Vastaavasti
psyykkisesti sairastuneen heikentynyt toimintakyky muodostaa esteen arkiselle
selviytymiselle ja sosiaaliselle osallisuudelle. Tällöin sosiaaliset tekijät
voivat olla paitsi psyykkistä sairastumista ylläpitäviä, myös kuntoutumista
edistäviä voimavaroja. (Barnes ym. 2000, 565-566; Bailey 2002, 326.)
Sosiaalityöntekijät ovat arjen
tutkimisen ammattilaisia sekä heillä on välineitä mahdollistaa arjen toimintakyky
kuntoutumisessa. Vakavassa sairastumisessa tähän kuitenkin tarvitaan tiivis
yhteistyö terveydenhuollon kanssa ja ymmärrys eri sairastumisen prosessista
sekä ihmisen käyttäytymisestä ja toimintakyvystä, jotta kuntoutuminen saadaan
käyntiin. Terveyssosiaalityön asiantuntijuus todentuukin esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien
ja heidän lähiympäristönsä voimavarojen tun-nistamisessa sekä niiden
valjastamisessa yksilöllisen/ tai perheen kuntoutumisen tueksi. Siksi
sosiaalityöllä osana mielenterveyspalveluita on tärkeä korjaava, mutta myös
ongelmia ehkäisevä rooli. (Lehtinen 2018, 148).
Terveydenhuollon sosiaalityön luokitusopas
(1998,60) jakaa terveydenhuollon sosiaalityön neljään osa-alueeseen:
sosiaaliseen arvioon, sosiaalisen toimintakyvyn tukemiseen, toimeentulon
turvaamiseen ja asiantuntijatyöhön. Sosiaalityöntekijä voi olla informoija,
selvittelijä, vireille laittaja, koordinaattori ja suunnittelija (Talentia
2007,1). Terveyssosiaalityön työskentelyn perusteena on sosiaalisen
elämäntilanteen kartoittaminen yhdessä asiakkaan ja hänen lähiomaisten kanssa.
Sosiaalisen tilanteen selvittämisen perusteella sosiaalityöntekijä voi arvioida
ja ennakoida tarvittavia tukitoimia ja laittaa vireille välttämättömät
sosiaaliturva-asiat sekä arjessa selviytymiseen tarvittavat tukipalvelut.
Tarvittaessa työskentelyyn kutsutaan mukaan yhteistyöverkostoon palveluita
koordinoivat viranomaiset mahdollisten palveluiden alkuun saattamiseksi.
Terveydenhuollon sosiaalityössä ei tehdä hallinnollisia päätöksiä, minkä vuoksi
yhteistyö alueen sosiaalityön kanssa onkin tärkeää. Toimintayksikkö määrittää
siellä tehtävän sosiaalityön tai –ohjauksen ja tehtävänkuva voi paljonkin
poiketa toisistaan riippuen siitä toimitaanko lasten ja nuorten yksiköissä vai
aikuisten yksikössä, mutta perusperiaate pysyy samana.
Psykososiaalista tukea ja moniammatillisuutta
Terveyssosiaalityön työskentelylle
on ominaista myös psykososiaalinen lähestymistapa, asiakkaan asioiden asianajo,
moniammatillinen työskentely sekä kuntoutusosaaminen. Sosiaalityöntekijän
kanssa on mahdollista keskustella yleisesti omasta tai lapsen elämäntilanteesta,
sairastumisen tai vammautumisen aiheuttamista muutoksista sekä saada
yksilöllistä ohjausta ja neuvontaa sekä tarvittaessa apua palveluiden
saattamiseksi alkuun. (Vanhala 2015: 6.) Erityisesti lasten- ja nuorten
yksiköissä työskentely perustuu vanhemmuuden ja vanhempien kanssa tehtävään
psykososiaaliseen työhön. Terveyssosiaalityössä kohdataan monesti
toimintakyvyltään heikom-massa asemassa olevia asiakkaita ja perheitä, jotka
ovat uupuneita ja monesti kohtuuttomissa elämäntilanteissa. Asiakkaat ovat
monesti kykenemättömiä viemään omia asioita eteenpäin tai olevat epätietoisia
heille kuuluvista sosiaaliturvaetuuksista tai -palveluista. Terveyssosiaalityössä
tullaankin asiakkaan tueksi viemään asioita eteenpäin sen aikaan kun on tarve
tai huolehditaan, että lapsen etu tulee huomioiduksi perheessä ja tuetaan
siinä.
Metteri (1996,146) toteaakin,
että moniammatillista tiimityötä tarvitaankin juuri niillä toiminta-aloilla,
joilla asiakkaiden tarpeisiin ei ole helppo vastata yhden näkökulman tai
tietämyksen varassa. Juuri tätä yhteistyötä ja yhteistyökulttuuria
tarvittaisiin yhä niukkenevien resurssien ja asiakkaiden moniongelmallisten
tilanteiden kanssa. Terveyssosiaalityö toimii moniammatillisissa tiimeissä tuoden
hoitotiimiin tietoa asiakkaiden arjen sujuvuudesta sekä sen puutteista sekä
koordinoi palveluiden oikea-aikaisuutta. Oikea-aikaisen ammatillisen tuen
antaminen ja asioiden sujuva hoito voi ehkäistä parhaimmillaan vakavan
sairastumisen tuottaman asiakkaan/ perheen kaaoksen tunnetta ja auttaa
asiakasta/ perhettä hallitsemaan sitä. (Ruotsalainen 2003, 111-113.)
Terveyssosiaalityö tulevaisuudessa?
Terveyssosiaalityö on saanut
kehittyä rauhassa tähän päivään saakka. Perinteisesti sosiaalityön ydin on
ollut ihmisten kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa ja perustunut asiakkaiden
tarpeisiin. Uusi sosiaalihuoltolaki muokkaa sosiaalityötä hallinnollisempaan
suuntaan, mutta häviääkö sosi-aalityöstä samalla jotakin? Toistaiseksi
terveyssosiaalityö on onnistunut vielä säilyttämään tämän kohtaamistyön osana
sosiaalityötä ilman hallinnollisia päätöksiä. Uudet maakunnalliset rakenteet
haastavat koko sote-järjestelmän ja toivottavasti sosiaalityötä osataan katsoa
siten, että heikommassa asemassa olevat eivät jää turvaverkon ulkopuolelle ja
ymmärretään terveyssosiaalityön kaltaista työtä, koska juuri heikoimmassa
asemassa syrjäytymisvaarassa olevat tarvitsevat tätä nivelvaiheen sosiaalityötä,
jossa terveyssosiaalityöntekijät ovat omimmillaan. Sosiaalityö voi kehittyä
ottamaan vastaan haasteet, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan, kunhan ollaan
avoimia ratkaisuille, jotka erityisesti hyödyttävät asiakasta!
Eija
Tiihonen
Vastaava
sosiaalityöntekijä
PHHYKY/
Psykososiaaliset palvelut
Lähteet:
Bailey, D.
2002. Mental health. Teoksessa Robert Adams, Lena Dominelli & Malcolm Payne
(toim.) Critical practice in social work. New York, Palgrave Macmillan.
Barnes, D
& Carpenter, J. & Dickinson, C. 2000. Interprofessional education for
community mental health: attitudes to community care and professional
stereotypes. Social Work Education 19.
Howe, D. 2002. Psychosocial Work. Teoksessa Robert Adams, Lena Dominelli &
Malcolm Payne (toim.) Social Work. Themes, Issues and Critical Depates. New
York: Palgrave.
Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön
kelpoisuusvaatimuksista 817/2015
Lehtinen, L. 2018. Sosiaalityön terapeuttinen asiantuntijuus
psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Teoksessa Juvonen, T. & Lindh, J.
& Pohjola, A. & Romakkaniemi, M. (toim.) Sosiaalityön muuttuva
asiantuntijuus. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2018.
Linden, M. 1999. Terveydenhuollon sosiaalityö moniammatillisessa
toimintaympäristössä. Stakes raportteja 234. Helsinki, Stakes.
Metteri, A. 1996. Arjen tieto ja sosiaalityö
terveydenhuollon moniammatillisessa työryhmässä – tietojen yhteensovitus.
Teoksessa Anna Metteri (toim.) Moniammatillisuus ja sosiaalityö. Helsinki,
Edita.
Montin, E. 1933. Epione. Suomen Sairaanhoitajayhdistyksen
aikakausilehti. 26 (11), sivut 201-205.
Korpela, R. 2014. Terveyssosiaalityön asiantuntijuus ja
kehittäminen. Teoksessa Anna Metteri, Heli Valokivi & Satu Ylinen (toim.)
Terveys ja sosiaalityö. Juva, PS-kustannus.
Ruotsalainen, H. 2003. Aivohalvauksen saanut ja hänen
omaisensa paikallisessa järjestelmässä. Tieto,
Ohjaus ja tuki ”Kun mistään ei tiennyt mitään”. Teoksessa Anna Metteri
(toim.) Asiakkaan ääntä kuunnellen: kitkakohdista kehittämisehdotuksiin.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyö yhdistys YTY ry. Helsinki, Edita.
Sudman, E. 2014. Teoksessa Anna Metteri, Heli Valokivi &
Satu Ylinen (toim.) Terveys ja sosiaalityö. Juva, PS-kustannus.
Talentia ry. 2007. Terveyssosiaalityöntekijä rakentaa
yhdessä potilaan arjen elämää sairastumisen jälkeen. Tiedote 1.11.2007.
Terveydenhuollon sosiaalityön luokitus. Opas luokituksen
käyttöön ja näkökulmia palvelujen kehittämiseen. 1998. Helsinki, Terveydenhuollon
sosiaalityöntekijät ry.
Tulppo, J. 1991. Sosiaalityö ammatillisena toimintana
sairaalassa. Sosiaalipolitiikan laitoksen tutkimuksia. Sosiaalipolitiikan
käytäntö ja opetus, sarja C: nro 2. Tampere, Tampereen yliopisto.
Vanhala,
A 2015: Sosiaalityön apu kuluu kaikille, Julkaisussa Eläkeläinen nro 7/
Joulukuu 2015
