Kaisa Hujanen on kirjoittanut tässä blogissa noin vuosi
sitten: ”sosiaalihuollon digitalisaation
ja tiedonhallinnan kehittäminen etenevät pienin, mutta määrätietoisin
harppauksin eteenpäin”. Kaisa on sosiaalialan ammattilaisena uinut sisään
niihin piireihin, missä sosiaalihuollon tiedonhallinnan elementtejä
rakennetaan. Hän visioi kirjoituksessaan, millaisia täysin uudenlaisia
mahdollisuuksia digitalisaatio voi tuoda perinteisen asiakastyön rinnalle. Hän
pitää tärkeänä, että digitalisaation avulla luodaan esteettömiä palveluja
kaikille kansalaisille.
Esteettömyydessä on kyse ihmisten moninaisuuden huomioon ottamisesta rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä, vaan siinä huomioidaan myös näkemiseen, kuulemiseen ja kommunikointiin liittyvät asiat. Esteettömyys merkitsee turvallisuutta ja laatua. Se kertoo ajattelutavasta ja asenteesta yhteiskunnassamme olevaa moninaisuutta kohtaan.
Esteettömyyttä ja saavutettavuutta käytetään usein sanaparina. Saavutettavuudella tarkoitetaan aineettoman ympäristömme kuten palvelujen, viestinnän ja verkkosivujen kaikille sopivuutta. Saavutettavuus viestinnässä, tiedonsaannissa ja palveluissa merkitsee sitä, että käyttäjä voi valita eri tapoja kommunikoida sekä saada tietoa ja palveluja. Sosiaalinen saavutettavuus ilmenee syrjimättömyytenä ja tasavertaisina mahdollisuuksina osallistua ja toimia yhteiskunnan eri osa-alueilla.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisen sektorin elinten verkkosivujen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta tuli voimaan joulukuussa 2016. Siinä säädetään julkisen hallinnon verkkopalvelujen saavutettavuuden minimitasosta sekä keinoista, joilla saavutettavuuden toteutumista valvotaan. Saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö pyritään Suomessa saamaan voimaan 1.9.2018 alkaen. Saavutettavuusdirektiivin tavoitteena on edistää kaikkien mahdollisuutta toimia digitaalisessa yhteiskunnassa ja parantaa digitaalisten palvelujen laatua. Saavutettavat julkiset palvelut ovat sellaisia, että niitä on mahdollista käyttää näkö- tai kuulokyvystä, motorisesta kyvykkyydestä tai muista toimintarajoitteista riippumatta.
Digitaalisten palvelujen saavutettavuus on asiakkaidemme näkökulmasta sitä, että palvelu mukautuu juuri siihen laitteeseen, jolla he palvelua käyttävät. Hyvin saavutettava palvelu toimii yhtä hyvin niin kaikilla erilaisilla puhelimella ja tableteilla kuin myös erilaisia apuohjelmia ja – laitteita käyttävillä tietokoneilla. Palvelun sisältö skaalautuu automaattisesti käytettävän laitteen mukaan ja palvelun käyttö on käyttäjälle selkeää ja johdonmukaista. Hyvin saavutettava palvelu on tehty niin, että näkövammainen henkilö löytää kuvat ja otsikot ihan samalla tavalla kuin näkeväkin palvelun käyttäjä. Saavutettavuutta lisää se, että käyttäjä voi valita itselleen parhaiten soveltuvan näytön kontrastin ja fonttikoon. Hyvää saavutettavuutta on myös kielivalikko ja selkokielen käyttäminen kaikissa sisällöissä.
Esteettömyydessä on kyse ihmisten moninaisuuden huomioon ottamisesta rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä, vaan siinä huomioidaan myös näkemiseen, kuulemiseen ja kommunikointiin liittyvät asiat. Esteettömyys merkitsee turvallisuutta ja laatua. Se kertoo ajattelutavasta ja asenteesta yhteiskunnassamme olevaa moninaisuutta kohtaan.
Esteettömyyttä ja saavutettavuutta käytetään usein sanaparina. Saavutettavuudella tarkoitetaan aineettoman ympäristömme kuten palvelujen, viestinnän ja verkkosivujen kaikille sopivuutta. Saavutettavuus viestinnässä, tiedonsaannissa ja palveluissa merkitsee sitä, että käyttäjä voi valita eri tapoja kommunikoida sekä saada tietoa ja palveluja. Sosiaalinen saavutettavuus ilmenee syrjimättömyytenä ja tasavertaisina mahdollisuuksina osallistua ja toimia yhteiskunnan eri osa-alueilla.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisen sektorin elinten verkkosivujen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta tuli voimaan joulukuussa 2016. Siinä säädetään julkisen hallinnon verkkopalvelujen saavutettavuuden minimitasosta sekä keinoista, joilla saavutettavuuden toteutumista valvotaan. Saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö pyritään Suomessa saamaan voimaan 1.9.2018 alkaen. Saavutettavuusdirektiivin tavoitteena on edistää kaikkien mahdollisuutta toimia digitaalisessa yhteiskunnassa ja parantaa digitaalisten palvelujen laatua. Saavutettavat julkiset palvelut ovat sellaisia, että niitä on mahdollista käyttää näkö- tai kuulokyvystä, motorisesta kyvykkyydestä tai muista toimintarajoitteista riippumatta.
Digitaalisten palvelujen saavutettavuus on asiakkaidemme näkökulmasta sitä, että palvelu mukautuu juuri siihen laitteeseen, jolla he palvelua käyttävät. Hyvin saavutettava palvelu toimii yhtä hyvin niin kaikilla erilaisilla puhelimella ja tableteilla kuin myös erilaisia apuohjelmia ja – laitteita käyttävillä tietokoneilla. Palvelun sisältö skaalautuu automaattisesti käytettävän laitteen mukaan ja palvelun käyttö on käyttäjälle selkeää ja johdonmukaista. Hyvin saavutettava palvelu on tehty niin, että näkövammainen henkilö löytää kuvat ja otsikot ihan samalla tavalla kuin näkeväkin palvelun käyttäjä. Saavutettavuutta lisää se, että käyttäjä voi valita itselleen parhaiten soveltuvan näytön kontrastin ja fonttikoon. Hyvää saavutettavuutta on myös kielivalikko ja selkokielen käyttäminen kaikissa sisällöissä.
Digitaalisen palvelun hyvästä saavutettavuudesta ei yleensä
ole haittaa kenellekään. Isokokoisia painikkeita pystyvät klikkaamaan niin näppärät
nuoret kuin kankeammat vanhatkin sormet. Kuvat tekstin rinnalla selkeyttävät
asiaa ihan kaikille palvelun käyttäjille eivätkä ne haittaa niitä, joilla
lukutaito jo on. Erityisen tärkeää
saavutettavuus on kuitenkin niille,
joilla on jokin vamma tai toimintarajoite taikka joko vähäiseen tai korkeaan ikään
liittyvä vaikeus palvelun käyttöön. Tasavertaisesti saavutettavat
verkkopalvelut parantavat ihmisten yhdenvertaisuutta, mikä on yksi sosiaalityön
ydintavoitteista.
Esteettömään ympäristöön ja saavutettaviin palveluihin päästään pienin askelin. Sosiaalikeskuksen hisseissä on kerrosten numerot pistekirjoituksella eikä se haittaa ketään hissin käyttäjää. Näkövammaiselle henkilölle se taas mahdollistaa itsenäisen oikeaan paikkaan pääsemisen. Asiakkaat tietävät parhaiten, millä kohtaa digitaalisten palvelujen saavutettavuus on heikkoa. Heitä kannattaa kuunnella herkällä korvalla.
Hannele
Mattila
sosiaalityöntekijä,
KM
lapsiperhepalvelut
Päijät-Hämeen
hyvinvointiyhtymä
Lähteet ja
suositeltavat linkit:
www.papunet.net