Osallisuutta ja oikeusturvaa

Sosiaalihuollossa korostuu lainsäädäntöön perustuva viranomaistoiminta, johon liittyy kiinteästi yhteiskunnan demokraattisuus ja oikeudenmukaisuus. Sosiaalityö toimii osana julkista hallintotoimintaa, jonka ajatellaan perinteisesti olevan luotettavaa, oikeusvarmaa, vakaata ja läpinäkyvää. Nykyisin vallitsee kuitenkin uusi julkisjohtamisen tapa, jossa korostuvat tuottavuus, tehokkuus ja markkinavoimat. Perinteisen hallinnon mukaiset toiminnan oikeudenmukaisuuden, yhdenmukaisuuden ja avoimuuden vaatimukset jäävät sivuun, kun palvelujärjestelmiä tulee kehittää vastamaan ketterästi markkinavoimien muutokseen. Palvelujen oikeudenmukaisuutta ja virkamiesten eettisyyttä koskevat kysymykset siirtyvät syrjään taloudellisuutta koskevien arviointien tieltä.[1]

Tämä konkretisoituu esimerkiksi työttömien aktivointitoimissa. Kunnat maksavat suuria summia passiivisen työmarkkinatuen kuntaosuusmaksuina.  Kuntapäättäjät ovat heränneet vaatimaan tehokkaita toimenpiteitä aktivoinnin lisäämiseksi ja TE-hallinnon tuottavuusvaatimukset edellyttävät nopeita asiakasprosesseja. Siksi monin paikoin TE-hallinnon ja kunnan työntekijät tutkivat yhdessä passiivista työmarkkinatukea saaneiden listoja, yhdistävät eri viranomaisten asiakastiedostoissa olevia tietoja ja luokittelevat tietojen perusteella työttömiä ohjattavaksi erilaisiin työllisyyden hoidon toimenpiteisiin. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaisia aktivointisuunnitelmia toivotaan tehtävän puhelimitse tai asiapapereiden perusteella pelkästään viranomaisten välillä. Kaikkein vaikeimmin työllistyvät siirrettäisiin mielellään suoraan sosiaalihuollon asiakkaaksi kysymättä asiakkaan näkemystä asiaan.  Asiakkaan mukaan ottaminen oman asiansa suunnitteluun on liian tehotonta ja resursseja hukkaavaa.  Tietosuojalainsäädäntöä luetaan niin, että perustelluksi poikkeukseksi tarkoitettu oikeus yhdistää eri viranomaisissa olevaa asiakastietoa ilman asiakkaan lupaa muutetaan pääsäännöksi.  Sosiaalialan ammattilaisena on kysyttävä, missä ovat asiakkaan osallisuus ja oikeusturva - siitäkin huolimatta, että kysyjä leimataan tehokkaiden, joustavien ja nykyaikaisten palveluprosessien kehittämisen jarruksi.  
 
Työttömyys on vakava ja kallis yhteiskunnallinen ongelma, joka yhteiskunnan tuottavuuskeskustelussa helposti muuttuu työttömän yksilölliseksi puutteellisuudeksi. Jos yhtä avointa työpaikkaa kohden on Lahdessa tällä hetkellä 5,5 työtöntä työnhakijaa, on työttömyydessä kyse pikemminkin työpaikkojen puutteesta kuin työnhakijan puutteellisista kyvyistä. Työllistymistä tukevat palvelut ovat tarpeellisia, mutta niihin ohjautumisen tulee tapahtua yksilöllisen palvelutarpeen perusteella, jonka arvioinnissa työtön on itse osallisena.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat palvelujen käyttäjät eivät omaa voimavaroja oikeuksiensa peräämiseen. Sosiaalialan eettisten ohjeiden mukaan sosiaalialan ammattilaisen työn lähtökohtana on puolustaa asiakkaiden oikeuksia ja pitää toiminnassa huolta asiakkaiden edusta.  Etenkin heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden oikeuksien toteutumisen varmistaminen ja tarpeen vaatiessa asiakkaiden puolesta puhuminen ovat ammatissa keskeisiä tehtäviä.[2] Uuden sosiaalihuoltolain mukainen rakenteellinen sosiaalityö on oiva työväline tuoda esiin palvelujärjestelmän puutteita sekä haastaa yhteiskunnan palveluista päättäviä tahoja keskusteluun yhteiskuntapolitiikan vaikutuksista. Riitta Granfeltin[3] sanoin, sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole paljonkaan arvoista ellei sen tekijöillä ole rohkeutta asettua niiden ihmisten puolelle, jotka eivät voi puolustaa elämisoikeuttaan suorituksilla, selviytymisellä tai kunniallisella elämäntavalla.

 

Leila Kankainen

Sosiaalipalvelujen päällikkö, YTL

Lahden kaupunki

---

[1] Salminen, Ari (2008) Julkisen toiminnan johtaminen: hallintotieteen perusteet.

[2] Talentia (2013) Arki, arvot, elämä ja etiikka. Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet.

[3] Granfelt, Riitta (1998) Kertomuksia naisten kodittomuudesta