Rakenteellisen sosiaalityön näkökulmia: Oppimista ja oivalluksia harjoittelujaksolla Päijät-Hämeessä

Opiskelen yhteiskuntatieteitä Jyväskylän yliopistossa, pääaineenani sosiaalityö. Osana maisteriopintojani suoritin kahden kuukauden käytännön oppimisjakson Päijät-Hämeen hyvinvointialueella, rakenteellisen sosiaalityön kehittämishankkeessa. Harjoittelu tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella sosiaalityötä laajemmasta näkökulmasta – yksilötyön rinnalla myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kenttänä.

Harjoittelupaikkaa etsiessäni minulla oli selkeä toive: halusin perehtyä rakenteelliseen sosiaalityöhön. Vaikka aihe oli ollut esillä opinnoissani ja olin toiminut 1,5 vuoden ajan sijaispätevänä sosiaalityöntekijänä, rakenteellinen työote oli jäänyt minulle etäiseksi sekä käytännön työssä että opintojen kautta. Arjen kiireessä painottui usein välitön asiakastyö, eikä laajempaan vaikuttamiseen tuntunut olevan aikaa tai tilaa. Päijät-Hämeen hyvinvointialueen kehittämishanke tarjosi mahdollisuuden pysähtyä syventymään siihen, mitä rakenteellinen sosiaalityö oikeastaan on – ja ennen kaikkea, miten sitä voi toteuttaa käytännössä. Halusin nähdä, millaista sosiaalityö voi olla, kun katse suunnataan yksittäisten tilanteiden ohi kohti laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja rakenteita.

Yhteiskuntatieteiden opiskelijana minua kiinnostaa erityisesti se, miten sosiaalityön keinoin voidaan tunnistaa ja nostaa esiin ilmiöitä, jotka liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Rakenteellisessa sosiaalityössä yhdistyvät monet minulle tärkeät asiat: sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kriittinen suhtautuminen rakenteisiin sekä halu vaikuttaa asioihin laajemmin kuin yksittäisen asiakastyön kautta.

Harjoitteluni aikana olen päässyt seuraamaan läheltä, kuinka rakenteellista sosiaalityötä kehitetään käytännössä – ja miten paljon aikaa, osaamista ja sitkeyttä se vaatii hanketyöntekijöiltä. Ennen harjoittelua näkökulmani painottui vahvasti yksilö- ja asiakastyöhön, mutta nyt hahmotan paremmin, kuinka tärkeää on nostaa esiin myös laajempia ilmiöitä ja rakenteellisia epäkohtia. Sosiaalityöllä on mahdollisuus toimia tiedon tuottajana ja vaikuttajana – ei vain yksittäisten ihmisten tukena, vaan osana yhteiskunnallista muutosta. Harjoittelun myötä ymmärsin konkreettisemmin, mitä kehittämistyö käytännössä tarkoittaa. Opin, kuinka paljon työtä ja yhteistyötä vaaditaan, jotta tiedosta saadaan rakentavaa ja vaikuttavaa – ja miten tärkeää työntekijöiden arjen havaintojen kerääminen, analysointi ja jalostaminen on. Kun jatkossa toimin sosiaalityöntekijänä ja vastaan erilaisiin kyselyihin, ymmärrän nyt paremmin, mihin niitä mahdollisesti hyödynnetään ja kuinka suuri merkitys niillä voi olla kehittämistyölle.

On ollut silmiä avaavaa huomata, että vaikka rakenteellinen sosiaalityö on periaatteessa osa sosiaalityön perustehtävää, sen systemaattinen toteuttaminen vaatii aktiivista työtä ja jatkuvaa keskustelua sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Olen osallistunut monenlaisiin tilaisuuksiin ja verkostoihin, joissa kehittämistyötä viedään eteenpäin. Olen seurannut rakenteellisen sosiaalityön tietotuotannon työpajaa, verkoston tapaamista, keskusteluja tietotuotteen ja rakenteellisen sosiaalityön rajapinnoista sekä pohdintoja työn reunaehdoista ja yhteisistä raameista. Lisäksi olen päässyt seuraamaan Sosiaalityön kehittäjät -ryhmän toimintaa sekä osallistumaan Sosiaalityön tiekartta -seminaariin, joka teki minuun erityisen vaikutuksen. Oli hienoa nähdä, kuinka tapahtuma kokosi yhteen sosiaalityöntekijöitä eri palvelukentiltä ympäri Päijät-Hämettä keskustelemaan yhteisistä haasteista ja kehittämistarpeista.

Haluan kantaa mukanani harjoittelussa oppimaani asiakastyöhön. Aion tulevaisuudessa kiinnittää tarkemmin huomiota toistuviin ilmiöihin ja tilanteisiin, joita työssä kohtaan – ja ennen kaikkea raportoida niistä eteenpäin. Yhtä tärkeää on seurata, mitä havainnoista mahdollisesti seuraa ja millaista vaikuttavuutta niillä on. Tämä on pieni, mutta tärkeä osa rakenteellista sosiaalityötä, johon jokainen työntekijä voi omalla panoksellaan osallistua. Yksi merkittävimmistä oivalluksistani harjoittelun aikana oli, että rakenteellinen sosiaalityö ei ole vain erillinen, ”ylimääräinen” osa työtä, vaan monella tapaa jo läsnä sosiaalityön arjessa – usein jopa huomaamatta. Oli hienoa ymmärtää, että olen aiemmassa työssäni jo toteuttanut rakenteellista työotetta esimerkiksi asiakkaiden oikeuksien tukemisessa: neuvomalla palautteen antamisessa, muistutusten tai kanteluiden tekemisessä sekä nostamalla keskusteluun asioita, jotka vaikuttavat asiakkaan mahdollisuuksiin toimia ja tulla kuulluksi.

Olen kiitollinen mahdollisuudesta toteuttaa tämä harjoittelu juuri Päijät-Hämeen rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen hankkeessa, joka on opettanut minulle paljon lyhyessä ajassa – ei pelkästään tietoa rakenteellisesta sosiaalityöstä, vaan myös kokemuksen siitä, miltä tuntuu olla osa laajempaa kehittämisprosessia.

Iina Hokkanen, sosiaalityön opiskelija