tiistai 19. joulukuuta 2023

Haavoittuvassa asemassa olevat aikuiset ja nuoret eivät tule nähdyksi ja kuulluksi

Sosiaalialan osaamiskeskus Verson Osallisuuden versoja selvitti vuonna 2023 haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemuksia osallisuuskyselyllä. Syyskuussa kokoontui Asiakas- ja osallisuuslautakunnan Ilmiöpöytä, jossa muodostettiin yhdessä ymmärrystä ilmiöstä ”haavoittuvassa asemassa olevat aikuiset ja nuoret eivät tule nähdyksi ja kuulluksi”. Tässä kirjoituksessa ilmiöpöydän tulokset keskustelevat osallisuuskyselyn tulosten kanssa.

Osallisuus on ihmiselle tärkeä osa-alue elämässä. Käsite on laaja, ja sen määritelmä riippuu näkökulmasta, josta sitä tarkastellaan. Haavoittuvassa asemassa oleva voi joutua eriarvoiseen asemaan esimerkiksi terveydentilan, elinolosuhteiden tai taustansa vuoksi. Haavoittuvassa asemassa oleva voi kokea jäävänsä näkymättömäksi osaksi yhteiskuntaa. Kun voimavaroja on vähän, on vaikea pyytää ja saada apua.

Ilmiöpöydässä päättäjien, kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten kohdatessa avautui kuva monimutkaisesta palvelujärjestelmästä, jossa on vaikea löytää sopivaa yksilöllistä tukea. On palvelun saamisen ehtoja tai toimintatapoja, jotka eivät tule vastaan tilanteessa, jossa asiakkaan voi olla vaikea uskaltautua tai päästä paikan päälle. Traumakokemukset, luottamuksen puute sekä stigmat esimerkiksi päihteidenkäyttöön, mielenterveyden ongelmiin tai rikostaustaan liittyen voivat vaikuttaa siihen, miten haavoittuvassa asemassa oleva saa äänensä kuuluviin tai tulee kohdatuksi apua hakiessaan. Kun pettyy tarpeeksi monta kertaa, voi kääntyä sellaisten yhteisöjen puoleen, jotka eivät tue omaa hyvinvointia. Ne tarjoavat kuitenkin kokemuksen johonkin kuulumisesta. Toisaalta, jos pääsee tarvitsemansa palvelun piiriin, voi kokea hyvinkin kokonaisvaltaista kohtaamista.

Osallisuuden viitekehys auttaa suuntaamaan toimintaa, palveluita ja politiikkaa, jotta eriarvoisuudesta kärsivien osallisuus vahvistuu. (THL 2017, 10.) Päätöksenteossa tarvitaan ymmärrystä haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvoinnin kokemuksen vaikutuksesta osallisuuteen ja toisin päin. Miten käy, kun säästöt kohdistuvat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien taloudelliseen turvaan tai palveluihin? Ilmiöpöydässä todettiin lama-ajan säästöjen vaikututtavan edelleen perheiden hyvinvointiin. 

Tuetaanko myönteisiä vai kielteisiä kehiä?

Osallisuuskyselyssä selvitettiin työikäisten osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemusta järjestöjen sekä hyvinvointialueen tuottamissa palveluissa THL:n osallisuusindikaattorilla. Osallisuusindikaattorin pisteluku voi olla jotakin 0–100 välillä, esimerkiksi alle 50 pistettä saavat kokevat erittäin heikkoa osallisuutta, kun taas vahvan osallisuuden kokemuksen rajana pidetään 75 pistettä (THL). Niin sanotut hyvinvoinnin vajeet heikentävät myös koettua osallisuutta. Kyselyyn vastanneista (N219) yli puolet koki oman taloudellisen tilanteensa hankalaksi, yli kolmannes koki yksinäisyyttä usein ja miltei neljännes koki terveydentilansa olevan huono.

Osallisuuden kokemuksen vuorovaikutus muihin ilmiöihin (Lars eemann, 2020)
Osallisuuden kokemuksen vuorovaikutus muihin ilmiöihin (Lars Leemann, 2020)

Osallisuuden ja hyvinvoinnin tekijöiden väliset ilmiöt ovat vuorovaikutuksessa. Osallisuuden kokemus on myös kansantalouden kannalta merkittävä vaikuttaja. Heikko osallisuuden kokemus sekä liittyy syrjäytymisen syntyyn että on seurausta siitä. (THL)

Osallisuuskyselyssä kysyttiin arviota omasta hyvinvoinnista viiden vuoden kuluttua. Sitaatit ovat vastauksia tähän kysymykseen.  Noin kymmenesosa vastaajista koki samanaikaisesti yksinäisyyttä, toimeentulon vaikeutta ja heikkoa terveydentilaa.  Heidän kokemuksensa omasta osallisuudesta oli heikko, osallisuusindikaattorilla mitattuna 41 pistettä.

”Jos näillä hallituksen menoilla mennään niin olen joko kodittomana jossain ojassa tai kuollut.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

”Taloustilanne ja terveys heikkenee” (osallisuuskyselyn vastaaja)

”menisin töihin, mutta yksilön voimavarat ja työmarkkinoiden vaatimukset eivät kohtaa.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Osallisuuskyselyn tuloksista selviää, että aikaisemmat hyvinvoinnin kokemukset voivat näyttäytyä jatkumona. Toisaalta vaikeasta tilanteesta huolimatta voi kokea myös toivoa.

“En ole kymmeneen vuoteen kokenut mitään hyvää enkä usko että tämä seikka tulee muuttumaan ikinä” (osallisuuskyselyn vastaaja)

”Kuka tietää. Jos (hyvinvointi on) huonompi, niin tuskin oon hengissä mut ei kai parempikaan täysin poissuljettu oo.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Kysymys, mitä tekee viiden vuoden kuluttua olevan vaikea kenelle tahansa. Erityisen hankala se on heikoimmassa asemassa oleville, joille tulevaisuus voi tarkoittaa selviytymistä seuraavaan päivään (Saari ym. 2020, 230–233).  

Kuinka osallisuutta voi tukea? - Palvelut ja kohtaaminen luovat toivoa ja auttavat pysymään pinnalla

Osallisuuden kokemusta voi tukea alkaen aivan pienistä arkisista asioista kohtaamistilanteissa.  Osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemuksen vahvistuessa myös osallistuminen voi vahvistua:

”Kuitenkin kokoajan olen mennyt eteenpäin ja varmaan pääsen muuttamaan parempaan asuntoon, joka parantaa hyvinvointia. Yritän osallistua enemmän asioihin.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Osallistujan näkökulmasta osallisuus onkin sitä, että ”tulee kuulluksi, tietoisuutta omista vaikuttamismahdollisuuksista ja vaikuttamista.” (Osana)

Osallisuuskysely osoitti, että mm. kuntouttavan työtoiminnan, järjestön kurssitoiminnan ja yksilövalmennuksen mittauksessa (N52) jopa 63 % koki osallisuuden kokemuksen vahvistuneen kolmen kuukauden aikana, keskimäärin noin kaksitoista pistettä. Kyselyssä erittäin heikkoa osallisuutta kokevien määrä väheni hiukan ja näillä vastaajilla keskimäärin osallisuuden kokemus vahvistui noin kaksi pistettä. THL:n tutkija Marko Nousiaisen mukaan tulos on todella hyvä. Lisäksi hän toteaa, että osallisuuden kokemuksen pienikin vahvistuminen on merkittävää niillä, joilla osallisuuden kokemus on erittäin heikko.

Myös ilmiöpöydässä nousi esiin, että kun voimat ovat vähissä, ensimmäisellä kohtaamisella on väliä. Kun apua on vihdoin haettu ja ongelmia on lähdetty selvittämään, voidaan vaikuttaa vahvasti haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen osallisuuden tunteeseen. Tämä ei vaadi sitä, että ongelmaan saataisiin nopeaa ratkaisua. Kyse on enemmänkin siitä, että palveluihin hakeutunut saa kokemuksen kohtaamisesta, että häntä kuullaan ja että hänenkin asiansa on mahdollista selvittää. Onnistunut kohtaaminen auttaa myös ammattilaista lisäämään omaa ymmärrystään asiakkaan tilanteesta, jolloin myös palveluiden räätälöinti yksilölliseksi helpottuu.

Kokemus siitä, ettei tule kohdatuksi, voi aiheuttaa ihmisille tunteen, että on vain pakko pärjätä, koska apua ei kuitenkaan saa. Ammattilaisen uskalluksella kysyä mitä oikeasti kuuluu, on merkitystä. Arjen resurssit ovat rajalliset, mikä voi tuoda haasteensa esimerkiksi kohtaamiseen. Työntekijöiden vaihtuvuus ja se, että joutuu aloittamaan aina seuraavalla luukulla tarinan alusta, on henkisesti todella raskasta ja puuduttavaa erityisesti niille asiakkaille, joilla on puutteelliset tai heikentyneet resurssit arjessa. Pitkään kaivattu yhden luukun periaate, josta saisi kokonaisvaltaisesti apua ja tukea ongelmatilanteeseen voisi olla osa ratkaisua.

Etsivä sosiaalityö työ tulee vastaan

Ilmiöpöydässä syntyi yhteistä ymmärrystä siitä, että nykyinen palvelujärjestelmä ja sen tarjoamat palvelut eivät tavoita kaikkia asiakkaita. Palveluja voidaan tarjota kokonaisena pakettina, jossa voi olla osia, joita asiakas ei tilanteessaan tarvitse, tai kykene ottamaan vastaan. Vaaditaanko täyttä päihteettömyyttä saadakseen mielenterveyspalveluita? Ongelmat ovat nivoutuneet vahvasti toisiinsa. Palvelujärjestelmän sirpaleisuuden takia voidaan myös olettaa (tai toivoa) jonkun muun hoitavan, ja ottavan kiinni asiakkaan tilanteesta. Tämä aiheuttaa sen, että asiakas hakee monesta palvelusta apua, ja voi silti jäädä tyhjän päälle.

Aina ammattilaisetkaan eivät tiedä, mihin kaikkiin palveluihin asiakas olisi oikeutettu tai mitä palveluita olisi saatavilla. Onko palvelujärjestelmä liian monimutkainen, vai ovatko palvelut erikoistuneet liikaa?  Jos tulee täyttää tietyt ehdot saadakseen kyseistä palvelua, pitääkö voida ”tarpeeksi huonosti” saadakseen apua ja tukea?

“nykyiset terveyspalvelut erittäin ruuhkaisia. ja erittäin vaikea saada apua -- vähätellään niitä pienempiäkin vaivoja, millä voi olla suuri vaikutus.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Palvelujärjestelmien ja byrokratian rakenteita tulee edelleen muuttaa asiakaslähtöisempään suuntaan, tämä on ollut tiedossa jo pitkään. Sekä sosiaalityössä että terveydenhuollossa löydettävät ratkaisut tulee sovittaa asiakkaan elämäntilanteeseen. Kun tarvitsemansa palvelun piiriin vihdoin pääsee, kokemus palvelusta onkin usein hyvä.

Sosiaalipalveluissa kohdataan myös niitä asiakkaita, joita tällä hetkellä käytössä olevat toimintatavat eivät palvele. Etsivä sosiaalityö tavoittelee ja löytää sekä luo luottamusta ja kontakteja ihmisiin, joilla on tuen tarvetta, mutta eivät sillä hetkellä ole sen piirissä.

Voisiko etsivää työtä ajatella myös työotteena, jonka avulla voidaan vastata erilaisiin paikallisiin tarpeisiin? Mikäli asiakas palaa yhä uudelleen saman asian kanssa kokematta saaneensa apua, hän voi kerta kerralta huonommin. Tällöin työotteen haltuun ottava ammattilainen voi tarttua asiakkaan tilanteeseen omaa ammatti- ja kohtaamistaitoaan käyttäen, tarkkaan määriteltyjä palvelun rajoja joustavammin.

Kuinka sitten ihmisiä voisi kohdata paremmin?

Entä mistä kertoo, jos työntekijällä ei ole keinoja kohdata ihmisiä? Ilmiöpöydän keskusteluissa todettiin, että ammattilainen tarvitsee arjessa aikaa ihmisten kohtaamiseen työssään. Myös ajantasainen koulutus ja tuki työnantajalta auttaisi kohtaamisen haasteissa. Jokainen ihmisten kanssa työskentelevä ammattilainen voi olla juuri se ratkaiseva ihminen, kohdatessaan asiakkaansa aidosti. Kohtaaminen ei tarkoita, että asiakkaan ongelmat ratkeavat yhdellä tapaamiskerralla. Kohtaaminen on sitä, että ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita.

Kohtaamista ihmisten välillä tapahtuu erilaisissa arkisissa yhteisöissä: työssä, koulussa, työpajoilla, avoimissa kohtaamispaikoissa, järjestöjen toiminnassa. Palveluiden saavutettavuutta ja luottamusta niihin voidaan parantaa myös jalkautumalla erilaisiin yhteisöihin, kehittämällä yhteisösosiaalityötä.


Taru Minkkinen, sosionomiopiskelija, LAB-ammattikorkeakoulu
Emmi Fjällström, projektisuunnittelija, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

Osallisuuden versoja (AKKE2023)


Lähteet

Isola Anna-Maria, Kaartinen Heidi, Leemann Lars, Lääperi Raija, Schneider Taina, Valtari Salla ja Keto-Tokoi Anna .THL Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi.  2017. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135356/URN_ISBN_978-952-302-917-0.pdf

THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta. Saatavissa https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuusindikaattori-mittaa-osallisuuden-kokemusta

Osana. Osallisuus luo hyvää ja saa muutosta aikaan. Saatavissa https://osana.fi/osallisuus/

Saari, Juho; Eskelinen, Niko; Bj
örklund Liisa (2020) Raskas perintö. Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Gaudeamus. Helsinki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti