Kokemusasiantuntija tietää mistä puhuu ja puhuu asioista oikeilla nimillä

Kokemusasiantuntijatoiminta on 2000-luvulla kehittynyt toimintamuoto, jonka perustukset ovat syntyneet kansalais- ja järjestötoiminnassa. Kokemusasiantuntijatoiminta tuo tietoa asiakkaiden ja potilaiden kokemuksista osaksi palveluiden kehittämistä ja asiakastyötä, esimerkiksi asiakaslähtöisyyden vahvistamiseksi ja palveluihin hakeutumisen helpottamiseksi. (Kokemusasiantuntijuus ja vertaistuki - THL)

Kokemusasiantuntijuuteen liittyy vahvasti sanat osallisuus ja osallistuminen. Osallisuus yleisenä käsitteenä tarkoittaa, että ihminen tuntee kuuluvansa yhteisöön ja yhteiskuntaan ja, että hän voi vaikuttaa itseään ja ympäristöään koskeviin asioihin. Asiakasosallisuudella sosiaali- ja terveydenhuollossa tarkoitetaan palveluja käyttävien henkilöiden, asiakkaiden ja asiakasryhmien, vaikuttamista ja osallistumista palvelujen suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin eri tavoin ja eri vaiheissa. Asiakasosallisuuden toteuttamiselle on säädösperusteita useammassa eri laissa mm. Suomen perustuslaissa[i] sekä laissa hyvinvointialueesta[ii]. Osallisuuden vahvistamisesta säädetään myös sosiaalihuoltolaissa. Asiakkaita tulee kuulla ja heille tulee mahdollistaa osallistuminen oman hoidon ja palvelun suunnitteluun.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen palvelutuotannossa asiakasosallisuutta suunnitellaan ja toteutumista seurataan ja arvioidaan osana yksiköiden omavalvontasuunnitelmia. Tulosalueet ja yksiköt asettavat asiakasosallisuudelle tavoitteet ja seurannalle mittarit. Näitä voidaan asettaa myös ostopalvelusopimuksissa. Hyvinvointialueen palveluissa on erilaisia tarpeita ja tavoitteita asiakasosallisuuden edistämiseksi, kokemustiedon hyödyntämiseksi tai palvelun vaikuttavuuden kehittämiseksi. Edellä mainittujen eroavaisuuksien takia tarvitaan käytäntöjä yhdenvertaisuuden, osallisuustoiminnan laadun ja vaikuttavuuden varmistamiseksi. Yhtenäisiin käytäntöihin sisältyy esimerkiksi kokemusasiantuntijan palkkioiden maksaminen ja mahdolliset muut kulut.

Mitä on kokemusasiantuntijuus ja mitä kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan?

Kokemusasiantuntijuus on moniulotteista toimintaa. Se voi pitää sisällään muun muassa henkilökohtaisen voimaantumisen ja myönteiset vaikutukset esimerkiksi sairauksiin liittyviin asenteisiin. Palveluiden järjestämisen näkökulmasta kokemusasiantuntijuudessa korostuu palveluiden tarvelähtöisyyden ja tuloksellisuuden edistäminen sekä vertaistuen merkitys ammatillisen toiminnan rinnalla. Kokemusasiantuntijuudella on oma keskeinen roolinsa palvelujärjestelmän kehittämisessä, niin palveluiden suunnittelussa, arvioinnissa kuin toimeenpanossa. (Kostiainen ym. 2014)

Marjaana Jones kuvaa väitöstutkimuksessaan Patient and public involvement in healthcare. Potentials and challenges of lay expertise and experiential knowledge (2021) kokemusasiantuntijoita ammattilaisten ja asiakkaiden välimaastossa toimijoiksi. Kokemusasiantuntijaksi kutsutaan koulutuksen käynyttä henkilöä, jolla on omakohtaista kokemusta sairauden kanssa elämisestä, toipumisesta tai kuntoutumisesta, palveluiden käyttämisestä tai läheisenä elämisestä. Kokemusasiantuntijana toimiminen edellyttää, että oma kuntoutumisen ja toipumisen prosessi on jo pitkälle edennyt. Se myös edellyttää riittävää taitoa ja kykyä käyttää omia kokemuksiaan erilaisissa tilanteissa. Kokemusasiantuntijan ymmärrys perustuu tietämykseen siitä, mikä häntä on auttanut ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet hänen tai läheisensä toipumiseen tai elämänmuutokseen sekä siihen sopeutumiseen.

Kokemusasiantuntijuus sosiaalityössä

Sosiaalityön kontekstissa kokemusasiantuntijoita kutsutaan yleensä kokemus- tai kehittäjäasiakkaiksi. Heillä on omakohtaista tietoa sosiaalihuollon asiakkaana olemisesta ja tarjottavista palveluista (Hietala & Rissanen 2015). Lisäksi heillä on kokemuksia haastavista elämäntilanteista ja niistä selviytymisestä (Pohjola 2017). Näitä kokemusasiantuntijoiden kokemuksia voidaan hyödyntää sosiaalihuollon ja sosiaalipalvelujen kehittämisessä. Eri tehtävissä toimivia kokemusasiantuntijoita sitoo salassapitovelvollisuus aivan kuten sosiaalialan ammattilaisiakin (Hietala & Rissanen 2015).

Sosiaalityössä ja rakenteellisessa sosiaalityössä (SHL 1301/2014, 7§) on keskeistä vahvistaa asiakkaiden toimijuutta ja osallisuutta myös kuulemalla asiakkaita. Rakenteellisen sosiaalityön yhtenä tavoitteena on asiakaskokemustiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen muun muassa palvelujen kehittämiseksi, yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin edistämiseksi ja sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi yhteiskunnassa. Kokemustieto voi haastaa ja auttaa olemassa olevan muun tiedon reflektoinnissa ja kriittisessä tarkastelussa sekä tuoda näkyviin auttamistyön kannalta merkityksellistä tietoa. Kokemusasiantuntijayhteistyö lisää ammattilaisten ymmärrystä asiakkaiden tilanteista ja vahvistaa sitä kautta myös osaamista. Asiakkaiden ja ammattilaisten kokemustietoa yhdistämällä voidaan luoda uusia toimintatapoja sekä saada uusia näkökulmia työhön ja sen kehittämiseen.  Kokemusasiantuntijatoiminta ja -yhteistyö voidaan nähdä myös yhtenä lisäkeinona asiakkaiden auttamisessa. (Köpsi 2023.) 

Sosiaalityöntekijöiden seurassa laadituissa Tiedolla johtamisen politiikkasuosituksissa kuvataan, että laadukkaassa sosiaalihuollon tietojohtamisessa arvostetaan työntekijöiltä, asiakkailta ja asukkailta saatavaa kokemustietoa. Suositusten mukaan asiakaspalaute- ja asiakasosallisuuskulttuuria tulisi vahvistaa osana sosiaalihuollon tiedolla johtamisen kokonaisuutta. (Arajärvi ym. 2023) Myös tietojohtamisen kansallisia ja alueellisia kehittämistarpeita käsittelevässä sote-tietojohtamisen nykytilaa kuvaavassa artikkelissa tuodaan esiin, että kokemustieto tulisi huomioida laajemmin osana sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamista ja toimintaa (Joronen ym. 2024).

Kokemusasiantuntijatoiminta Päijät-Hämeen hyvinvointialueella

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen keskeisenä tavoitteena ovat vaikuttavat, kustannustehokkaat ja saavutettavat palvelut sekä erinomainen asiakaskokemus. Hyvinvointialueen osallisuustyötä ohjaa osallisuusohjelma, joka on osa hyvinvointialueen strategiakokonaisuutta. Aluehallitus hyväksyi ensimmäisen osallisuusohjelman marraskuussa 2022. (Osallistu ja vaikuta - Päijät-Hämeen hyvinvointialue (paijatha.fi)

Päijät-Hämeen hyvinvointialueelle luotu osallisuusohjelma edistää hyvinvointialueen strategian päämäärää hyvinvoivasta asukkaasta. Ohjelmaa on täydennetty vuoden 2023 aikana asiakasosallisuussuunnitelmalla ja asukasosallisuuden vuorovaikutussuunnitelmalla. Edellä mainitut tehtävät sisältyvät vuoden 2024 alusta käynnistyneeseen Osallisuusohjelman toimeenpano- hankkeeseen. Osallisuusohjelmaa tullaan täydentämään vuoden 2024 aikana ohjeistuksilla liittyen muun muassa osallisuuteen ja kokemustoimintaan. Toiminnan toteuttamiseen ja henkilöstön osaamistarpeisiin vastaten valmistellaan henkilöstölle työkirjaa mm. asiakasraatien kokoamisen, toimijoiden perehdyttämisen, toiminnasta raportoinnin sekä eettisesti kestävän kokemusasiantuntijatoiminnan järjestämisen osalta.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on yleisesti linjattu, että kokemusasiantuntijan osallistuminen toimintaan voi olla joko säännöllistä, epäsäännöllistä tai kertaluonteista. Kokemusasiantuntijoiden palkkioista ja sopimuksista on hyvinvointialueelle tehty erillinen ohjeistus, jonka sekä asiakas- ja osallisuuslautakunta että aluehallitus ovat hyväksyneet. Myös palkkasuhteeseen ottaminen esimerkiksi osa-aikaisesti on mahdollista, jolloin tehdään työsopimus ja noudatetaan työnantajan ohjeistuksia mm. työajan ja toiminnan seurannasta.

Nykytila ja tulevaisuuden visiot

Vuosina 2022–2023 pilotoitiin Päijät-Hämeen hyvinvointialueen Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeessa kokemusasiantuntijatyöskentelyä avoterveydenhuollossa. Tässä pilotissa hankkeessa työskentelevät koulutetut kokemusasiantuntijat tuottivat itsenäisesti yksilövastaanottotoimintaa sekä ryhmätoimintaa:

• Kokemusasiantuntijan yksilövastaanotto sote-keskuksessa arjessa jaksamisen tukemiseksi
• Kokemusasiantuntijan ryhmä masentuneille sote-keskuksessa
• Kokemusasiantuntijoiden ohjaama ryhmä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille

Kokemusasiantuntijan Sote-keskuksessa tapahtuvan yksilövastaanoton tarkoituksena on toimia potilaan tukena ennen vastaanotolle pääsyä, sen aikana tai sen jälkeen. Kokemusasiantuntija tarjoaa keskustelutukea ja kertoo keinoista selviytyä arjen haasteissa hyödyntäen kokemusasiantuntijan omaa kokemusta sairauden kanssa elämisestä. Vuonna 2022 aloitettuja pilotteja on jatkettu osana Osallisuusohjelman toimeenpano -hanketta ja tavoitteena on juurruttaa toiminta osaksi omaa palvelutuotantoa tulevaisuudessa.

Kokemusasiantuntijan pitämät vastaanotot ja ryhmät ovat saaneet kiinnostusta myös erikoissairaanhoidon puolella ja niitä toteutetaankin jo muun muassa psykiatrian osastoilla. Toiveena on, että tulevaisuudessa kokemusasiantuntijavastaanotot ja ryhmät laajentuisivat myös muille hyvinvointialueen toimialoille.

Yllä mainittujen tehtävien lisäksi kokemusasiantuntijoita on otettu Päijät-Hämeen hyvinvointialueella mukaan muun muassa erilaisiin kehittämis- ja hanketehtäviin, esihenkilötyöryhmiin sekä sosiaalihuollon työikäisten palveluiden toimintaan sosiaalisessa kuntoutuksessa, kuntouttavassa työtoiminnassa ja erilaisissa asiakaskohtaamisissa.

Osallisuusohjelman toimeenpano –hankkeessa kehitetään kokemusasiantuntijatoiminnan rakenteita tekemällä tiiviisti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Tavoitteena on, että hyvinvointialueelle saadaan yhdistysten, järjestöjen ja oppilaitosten kanssa yhteiskehittämällä kokemusasiantuntijoiden verkosto, jossa on mukana hyvinvointialueella toimivat kokemusasiantuntijat ja –toimijat sekä toimimisesta kiinnostuneet. Näin asiantuntijaa tarvitseva taho löytää kootusti tarvitsemansa tiedon ja kokemustiedon asiantuntijat sekä toimijat. Samalla mahdollistetaan yhteisen perehdytyksen ja palautteen antamisen kehittäminen.

Yhteiskehittäminen on aloitettu suunnittelemalla yhteinen kokemustoimija- ja asiantuntijapäivä, jossa tarkoituksena on koota eri toimijat yhteen, verkostoitua, oppia uutta ja jakaa kokemuksia. Tavoitteena on saada kehitettyä päijäthämäläistä mallia toiminnan koordinointiin, koulutukseen ja kokemusasiantuntija ja -toimijapankkitoimintaan. Päivä on tarkoitettu kokemusasiantuntijoille ja -toimijoille, kuntien, hyvinvointialueen ja maakuntaliiton osallisuudesta vastaaville henkilöille sekä yhdistyksille ja järjestöille tai muille toimijoille, joilla on kokemusasiantuntija ja -toimijatoimintaa. Tapahtuma toteutetaan huhtikuussa 2024. Yhteisen päivän pohjalta yhteiskehittäminen jatkuu kohti yhteistä päämäärää askel askeleelta.

”Sä ymmärrät mistä puhun. Tulen todeksi toiselle ihmiselle. Saan uskoa ja toivoa tulevaan” - Asiakkaiden ja ammattilaisten kokemukset kokemusasiantuntijan kanssa työskentelystä sekä vinkkejä kokemusasiantuntijan kanssa työskentelyä aloittelevalle

Asiakkailta kerätyn palautteen mukaan kokemusasiantuntijatyöskentely avoterveydenhuollossa osoittautui vaikuttavaksi ja saatu palaute on ollut erittäin positiivista.  Asiakkaat ovat kokeneet tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi sekä kokeneet vertaistuen vahvistaneen omaa toipumista.

Osallisuuden toimintakulttuuri, jossa asiakaskokemusta hyödynnetään sosiaali- ja terveydenhuollossa, edellyttää vielä paljon kehitystyötä hyvinvointialueella. Asiakasosallisuus ja kokemusasiantuntijuus ovat käsitteinä ammattilaisille osittain tuntemattomia. Lisäksi työskentelytapa, jossa kokemusasiantuntijat tuottavat palveluita asiakkaille, oli ammattilaisille osittain uutta. 

”Sä tajuut käytännön kokemuksen kautta mitä mä tarkoitan. Hoitajat auttaa mua hoidollisesti”

Kokemusasiantuntijoita voidaan ottaa mukaan useisiin eri tehtäviin, joten on tärkeää, että henkilöstöä tiedotetaan toiminnan mahdollisuuksista. Kokemusasiantuntijat tulee saattaa säännöllisesti ammattilaisten kanssa yhteiseen vuoropuheluun. Kokemusasiantuntijatoiminnan edellytyksenä on, että organisaatio luo toiminnalle rakenteet. Organisaatiossa tulee olla kuvattuna kokemusasiantuntijatoiminnan ohjeistus sekä toimintaa koordinoiva henkilö tai taho. Ammattilaisten ymmärrys toiminnan mahdollisuuksista voi vaihdella yksilöllisesti.

Janina Savolainen selvitti Pro gradu -tutkielmassaan (2023) kokemusasiantuntijoiden ajatuksia osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista lastensuojelutyössä. Tutkielman tuloksista voidaan nostaa erityisesti huomio, että kokemusasiantuntijoiden rooli hyvinvointialueilla herätti pohdintaa muun muassa siitä, millä tavalla kokemusasiantuntijat voisivat työskennellä osana lastensuojelua. Nykyisten hyvinvointialueiden aloittaminen nähtiin myös hyvänä mahdollisuutena juurruttaa uusia toimintamalleja ja kehittää kokemusasiantuntijuutta. Näitä samoja pohdintoja ja huomioita olisi hyvä käydä kaikissa hyvinvointialueen toiminnoissa myös ammattilaisten ja johdon toimesta. Olisi tärkeää nostaa keskusteluun kysymyksiä: Mitä voimme oppia kokemusasiantuntijan kanssa työskentelystä? Missä tehtävissä voimme työskennellä yhteistyössä kokemusasiantuntijan kanssa? Minkälaisissa tehtävissä voimme käyttää heidän osaamistaan ja kokemustaan apuna?

Kokemusasiantuntijatoiminta on tärkeää, ammattilaisten tietoa täydentävää toimintaa, johon kannattaa panostaa. Sille on hyvä luoda selkeät ja yhdenmukaiset käytännöt siten, ettei toimintaa rajoiteta, vaan päinvastoin edistetään. Koska kokemusasiantuntijuus koetaan pääosin erittäin hyödylliseksi toiminnaksi, kannattaa toimintaa laajentaa ja kokeilla rohkeasti myös uusiin osa-alueisiin niin sosiaali- kuin terveydenhuollon palveluissa ja niiden kehittämisessä. (Kostiainen ym. 2014)

Vain taivas on rajana, kun pohditaan millaisissa tehtävissä voimme tehdä yhteistyötä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Kannustammekin siis rohkeasti kokeilemaan erilaisia työskentelytapoja ja kuulemaan myös kokemusasiantuntijoiden ehdotuksia yhteisen työskentelyn mahdollisuuksista. Saatat yllättyä ja jopa positiivisesti! Tämänkin blogin kirjoittamiseen on osallistunut kokemusasiantuntijoita.[SH1] 

 

Kirjoittajat:

Nicola Kettunen, asiakasosallisuuskoordinaattori. Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Milla Rantakari, asiantuntija, Rakenteellinen sosiaalityö- osaprojekti 2023–2025 (RRP), Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Heidi Snellman, projektipäällikkö ja asukasosallisuuskoordinaattori, Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Näkemyksiä kirjoittamiseen antaneet:

Katariina Valkonen, koulutettu kokemusasiantuntija, Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Piia Suojala, koulutettu kokemusasiantuntija, Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Lähteet

Arajärvi, Kotisaari, Virtanen & Erkkilä (2023.) Sosiaalityöntekijöiden seuran tiedolla johtamisen politiikkasuositukset https://sosiaalityontekijoidenseura.fi/uploads/1/2/0/1/120105213/sose_posteri_final.pdf                  

Hietala, Outi & Rissanen, Päivi (2015) Kokemusasiantuntija – hoidon ja avun kohteesta omien kokemusten jakajaksi sekä palveluiden kehittäjäksi. Opas kokemusasiantuntijatoiminnasta. Kuntoutussäätiö ja Mielenterveyden Keskusliitto.

Jones, Marjaana (2021).Patient and public involvement in healthcare: Potentials and challenges of lay expertise and experiential knowledge. Tampereen yliopisto. Väitöskirja. Punamusta Oy- Yliopistopaino

Joronen, Kivelä, Käsmä, Halin, Heikkinen, Hukari & Raunio (2024) Palveluketjut ja tietojohtaminen - Kansalliset ja alueelliset kehittämistarpeet – nykytila. THL Työpaperi 9/2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/148264/URN_ISBN_978-952-408-263-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kostiainen, Elisa & Ahonen, Sanna & Verho, Tanja & Rissanen, Päivi & Rotko, Tuulia. (2014). Kokemukset käyttöön - kokemusasiantuntijatoiminnan kehittäminen. Julkari.fi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Köpsi, P. (2023). Kokemustieto ja sen hyödyntäminen osana rakenteellista sosiaalityötä. Työpaperi. Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.

Pohjola, Anneli (2017). Asiakkaan pitkä tie palveluihin vaikuttajaksi. Teoksessa Anneli Pohjola & Maarit Kairala & Hannu Lyly & Asta Niskala (toim.) Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino.

Savolainen, Janina (2023). ”Matkalla ollaan, mutta ei valmiita lähellekään”. Kokemusasiantuntijoiden ajatukset osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista lastensuojelun kokemusasiantuntijatyössä. Turun yliopisto. Pro Gradu-tutkielma.

(Osallistu ja vaikuta - Päijät-Hämeen hyvinvointialue (paijatha.fi)

Suomen perustuslaki 731/1999 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

Laki hyvinvointialueesta 611/2021 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®

---

[i] Suomen perustuslaki 731/1999 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

[ii] Laki hyvinvointialueesta 611/2021 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

”Miten kuunnella niin, että muut haluavat puhua ja miten puhua niin, että muut haluavat kuunnella?” – Dialogisuuden mahdollisuudet sosiaalityössä

Sosiaalityön asiantuntijuuteen on perinteisesti liitetty ammattilaisten asiantuntijuus: valta on annettu asiantuntijoille, sillä he tietävät mitä tehdä. Tällainen asiantuntijuus on ollut sosiaalityössä kuitenkin väistymässä jo 2000-luvun alusta alkaen. Nykyään sosiaalityössä korostuu suhdeperustainen asiantuntijuus, joka sisältää pyrkimyksen pois ylhäältä alaspäin-kulttuurista kohti yhteistyössä rakentuvia sosiaalityön käytäntöjä. Keskeistä asiantuntijuudessa on myös työntekijän ja asiakkaan välinen kohtaava ja dialoginen vuorovaikutus. (Myller 2022, 47.) 

Sosiaalityössä luottamukseen perustuvan asiakassuhteen rakentaminen on työskentelyn edellytys. Luottamus annetaan ja saadaan asiakkaan ja työntekijän kohtaamisessa. Luottamuksen syntymisen edellytyksenä sosiaalityössä on vastavuoroisuus. (Myller 2022, 49; Metteri 2012, 228.) Kaarina Mönkkösen (2018) mukaan vastavuoroisuus tarkoittaa, että kaikki osapuolet pääsevät luomaan tilannetta ja vaikuttamaan vuorovaikutuksen kulkuun. Luottamuksellisuus ja vastavuoroisuus ovat tärkeitä myös dialogisen suhteen rakentumisessa.

Dialoginen suhde rakentuu Minän ja Sinän välisessä vuorovaikutuksessa 

Dialogisuus tarkoittaa pyrkimystä rakentaa yhteistä ymmärrystä ja taitoa kehittää vuorovaikutusta tähän suuntaan (Mönkkönen 2018). Dialogisuus on siis enemmän kuin dialogi, jolla tarkoitetaan dialogisen vuorovaikutuksen menetelmää, johon liittyy tiettyjä ominaispiirteitä (ks. esim. Holm ym. 2018). Dialogisuus ei ole pelkkää puhetta, kuuntelua tai keskustelua, vaan jotain enemmän (Mönkkönen 2018). Dialogisuutta voidaankin pitää suhtautumistapana tai jopa maailmankuvana (Sankalahti 2024; Seikkula & Arnkil 2009, 87).

Ajatus dialogisista suhteista rakentuu saksalaisen filosofi Martin Buberin (1995; Seikkula & Arnkil 2009, 87) ajatukselle siitä, että ihmisten väliset suhteet ovat Minä–Sinä-suhteita, kun taas ihmisten ja esineiden väliset suhteet ovat Minä–Se-suhteita. Buberin mukaan Minä–Sinä-suhteissa on olemassa dialogisuuden mahdollisuus. Dialoginen suhde rakentuu Minän ja Sinän välissä, ja siinä on kaksi erillistä persoonaa, jotka kohtaavat toisensa kokonaisvaltaisina olentoina. Filosofi Emmanuel Levinasia seuraten Jaakko Seikkula ja Tom Erik Arnkil (2009, 89) toteavat, että toista Minää ei voi koskaan selittää tai ymmärtää täysin. Näin ollen dialogisen prosessin osallistujat eivät voi koskaan tietää ennalta, mikä on lopputulos, koska se syntyy vasta prosessin seurauksena (Metteri 2007).

Dialogisuuden haasteet ja jännitteet sosiaalityössä

Joskus ihminen voi Buberin (1995) mukaan välineellistää toiset ihmiset Minä–Se-suhteeseen toimintansa kohteeksi. Sosiaalityössä tämä voi näyttäytyä esimerkiksi siten, että ihmiset kohdataan asiakkaina eikä ihmisinä. Anna Metterin (2012, 229) mukaan vielä 1990-luvun alussa sosiaalityön asiakasta ei aina ymmärretty työntekijän kanssa samanvertaiseksi ihmiseksi, vaan asiakas saatettiin mieltää toisena, johonkin toiseen vähemmän arvokkaaseen joukkoon kuuluvana. Näistä ajoista on onneksi tultu eteenpäin, mutta edelleen arki ja sosiaalityön institutionaalisuus haastavat dialogisuutta.

Dialoginen toiminta ei aina ole helppoa. Joskus sekään, että toinen osapuoli haluaisi luoda avoimen vuorovaikutussuhteen, ei takaa sitä, että toinen lähtisi välttämättä tuohon vuoropuheluun mukaan (Mönkkönen 2018). Dialogista toimintaa arjessa haastavat myös muun muassa pirstaleisuus, kiireen tuntu, huolet, negatiiviset tunteet, epävarmuus, monimutkaiset tilanteet, toive asioiden saamisesta hallintaan sekä luottamuksen puute (Sankalahti 2024.) Dialogisuutta voivat haastaa myös pelko ja erilaiset ennakkoluulot. Katja Sankalahden (2024) mukaan kiireessä, epävarmoissa tai monimutkaisissa tilanteissa ”tietäminen” tai asioiden hallintaan saaminen voi alkaa houkuttaa. Silloin ei välttämättä jaksa kiinnostua kuuntelusta tai erilaisista näkökulmista ja keskittyy mieluummin toimenpiteisiin ja siihen, että tietää kyllä itse, miten asioiden pitäisi mennä. Tällöin voi pysähtyä ja pohtia, mikä voisi auttaa toimimaan dialogisemmin ja kuka voisi tässä auttaa.

Koska sosiaalityö on suhdeperustaista työtä, on työn onnistumisen perustana luottamuksellisen ja vastavuoroisen suhteen rakentaminen asiakkaan ja työntekijän välille. Institutionaalisissa yhteyksissä työntekijän ja asiakkaan välinen suhde on kuitenkin aika lähtökohdiltaan epätasa-arvoinen. (Metteri 2012, 228.) Sosiaalityön asiakkuuteen voidaan myös liittää leimaavia piirteitä ja kielteisiä mielleyhtymiä, niin asiakkaan kuin sosiaalityönkin näkökulmasta (Myller 2022, 50). Tällaiset jännitteet haastavat omalta osaltaan luottamukseen perustuvan ja vastavuoroisen dialogisen suhteen rakentumista sosiaalityössä.

Kuva: Dima Pechurin/Unsplash

Dialogisuuden mahdollisuudet sosiaalityössä

Joskus sosiaalialalla puhutaan ”haastavien asiakkaiden” kohtaamisesta. Dialogista lähestymistapaa hyödyntäen voi näissä tilanteissa pohtia, mitä oikeastaan tarkoitamme ”haastavalla asiakkaalla”. Ymmärryksen lisääminen voi toimia apuna: Onko taustalla esimerkiksi ennakko-odotuksia liittyen aiempiin kohtaamisiin tai onko asiakas kokenut aiemmin, että ei ole tullut kuulluksi. Tilanteita voi myös ennakoida tietoisesti kohtaamisiin valmistautumisessa. Minkä suhteen asiakas kokee työntekijän uhkana tai missä voimavarana? Miten työntekijän kannattaa asiansa sanoittaa? Turvallisuus, rajat ja kunnioittava suoruus ovat myös tärkeitä näissä tilanteissa. (Sankalahti 2024.)

Sosiaalityössä pitää usein ottaa kantaa sensitiivisiin, henkilökohtaisiin tai vaikeisiin asioihin asiakkaan elämässä. Mönkkösen (2018) mukaan puheeksi ottamista voi harjoitella, mutta ajoitus on tärkeää. Jos kiirehtii, ei vuorovaikutuksessa välttämättä synny tilaa dialogiselle kohtaamiselle. Luontevia tilaisuuksia syntyy helpommin, kun työntekijä odottaa asiakkaan osallistumista. Mitä arkaluonteisempi asia on, sitä tärkeämpää työntekijän on pohtia, milloin kannattaa ottaa kantaa. Oikeutus syntyy usein luottamuksen myötä. Täydellistä yhteisymmärrystä ei Kirsi Juhilan (2001) mukaan välttämättä kannata tavoitella, sillä se voi myös sulkea todelliset ristiriidat vuorovaikutuksen ulkopuolelle (Mönkkönen 2018).

Asiakkaan motivointi on usein sosiaalityön arjen kohtaamisissa tärkeässä roolissa. Motivoinnin keskiössä tulee olla asiakkaan sisäisen motivaation herätteleminen. Motivoinnin dialogisia taitoja ovat kiinnostuminen asiakkaan asioista ja näkemyksistä sekä asiakkaan kuulluksi tulemisen mahdollistaminen. Tärkeää on taito hahmottaa asiakkaan kokonaistilanne ja malttaa odottaa asiakkaan omaa tilanteenhahmotusta, kunnes muodostuu tavoite, jonka pohjalta voidaan tehdä asiakkaan kanssa yhteinen suunnitelma. (Sankalahti 2024.)

Dialoginen suhde mahdollistaa asettumisen asiakkaan kanssa suhteeseen, jossa voi syntyä yhteisiä oivalluksia. Tieto ja ymmärrys rakentuvat kohtaamisissa yhdessä asiakkaan kanssa. Onnistumisesta ei voi koskaan kuitenkaan olla varma, sillä se riippuu aina tilanteesta ja sen osapuolista. (Mönkkönen 2018.) Dialogisuus suhtautumistapana mahdollistaa kuitenkin luottamuksen ja vastavuoroisuuden tavoittelun sosiaalityössä. Ratkaisevaa on, miten asiakasta ja hänen läheisiään lähestytään, ja miten tietoa tilanteesta muodostetaan (Mönkkönen 2018).

Dialogisuus arjen työssä ja kohtaamisissa

Dialoginen ammattilainen tietää omat rajansa, tietää mitä ei tiedä, sietää epävarmuutta ja osaa pyytää tarvittaessa apua. Hän lähestyy ihmisen arkea ja elämää ainutkertaisena tietoa. Vuorovaikutuksessa toisten kanssa hän reflektoi ja muuntaa omaa toimintaansa vuorovaikutuksessa saamansa tiedon ja palautteen pohjalta. Hän osaa hyödyntää erilaisuutta ja moninäkökulmaisuutta. Dialogisuudesta on hyötyä myös työyhteisössä toimimisen ja johtamisen näkökulmasta. (Sankalahti 2024.) 

Dialogisuuden ydin on lopulta yksinkertainen. Kun kohtaa ihmiset mieli avoinna ja kiinnostuneena, vailla ennakko-odotuksia, ollaan jo pitkällä dialogisuuden tavoittelussa. Vaikka arki ja institutionaaliset ympäristöt haastavat, voi haasteet tiedostaa, ja asettua kohtaamisissa asiakkaan kanssa dialogiseen suhteeseen yhteisiä oivalluksia saavuttamaan (vrt. Mönkkönen 2018). Tärkeää on pysähtyä, kysyä, kuunnella ja sanoittaa (Sankalahti 2024).

 

Lähteet

Buber, M. (1995). Sinä ja minä. Helsinki: WSOY.

Holm. R., Poutanen, P. & Ståhle M. (2018). Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra 26.11.2018. Viitattu 22.3.2024. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/ 

Metteri, A. (2007). Dialogisuus. Teoksessa Käytännönopetuksen aakkoset – Praktiklärans ABC.

Mirja Satka, Ilse Julkunen, Tero Meltti & Laura Yliruka (toim.) Helsingin yliopisto, Yhteiskuntapoliittisen laitoksen tutkimuksia 2/2007. Saatavissa myös: http://www.aikuissosiaalityo.fi/files/2796/Anna_Metteri_Dialogisuus.pdf.

Metteri, A. (2012). Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Saatavissa: https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8956-3.

 Myller, T. (2022). Sosiaalityön ammatillinen työkulttuuri suhdeperustaisena sosiaalityönä maaseudulla ja kaupungissa. Akateeminen väitöskirja.  Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, 286. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4656-0.

Mönkkönen, K. (2018). Vuorovaikutus asiakastyössä. Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. Luku 5: Dialogisuus asiakastyössä. E-kirja. Ellibs Library. 

Sankalahti, K. (2024). Dialogi – Dialogisuus. Esitys Dialogisuuden taitoja ja tekijöitä -tilaisuudessa LAB-ammattikorkeakoululla Lahdessa 24.1.2024.

Seikkula, J. & Arnkil, T. E. (2009). Dialoginen verkostotyö. Teema: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205084999.

 

Emma Rautava

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä sosiaalialan osaamiskeskus Versossa Päijät-Hämeen hyvinvointialueen TKI-yksikössä NEAR – NEw sosiAl seRvices -hankkeessa, jossa edistetään yhteisölähtöisen ja yksilöisen lähestymistavan toteutumista sosiaalisessa työssä erityisesti vaikuttamalla aluekehityspolitiikan toimeenpanoon. Hankkeessa tunnistetaan, jaetaan ja vahvistetaan hyviä käytäntöjä, Suomessa hanketta yhdessä toteuttavat Päijät-Hämeen hyvinvointialue ja LAB-ammattikorkeakoulu. 

Toukokuussa 2023 vierailulla Espanjan Pamplonaan tutustuttiin dialogiseen lähestymistapaan, jota on koulutettu laajasti sosiaalialan henkilöstölle. Vierailulla suomalaiset hankekumppanit saivat ajatuksen osallistumisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämään ”Dialogisen työotteen vahvistaminen sosiaalityössä -valmennukseen. Tammikuussa 2024 NEAR-hanke järjesti ”Dialogisuuden taitoja ja tekijöitä”-koulutustilaisuuden päijäthämäläisille sosiaalisen työn ammattilaisille ja opiskelijoille.

KOULUN SOSIAALITYÖ TUTUKSI

Vuoden 2023 alussa kuraattoripalvelut siirtyivät hyvinvointialueelle ja nyt vuotta myöhemmin päijäthämäläiselle kuraattorityölle kuuluu hyvää. Siirtymän valmistelu koetaan onnistuneeksi, vaikka samanaikaisesti kuraattorityöhön on kohdistunut valtakunnallisesti ristikkäisiä paineita, jotka heijastelevat alan tietoperustan puutteellista tuntemusta.

Koulun sosiaalityön juuret ja raamit

Kuraattorityö tunnetaan maailmalla paremmin koulun sosiaalityönä. Ala alkoi kehittyä 1900-luvun alun Yhdysvalloissa, kun kouluyhteisöistä kiinnostuttiin sosiaalityön toimintaympäristöinä. Koulun sosiaalityön kehittyminen kiinnittyy yleismaailmalliseen oppivelvollisuuteen, ja alusta asti alan perusteluissa on painottunut yksilö ympäristössään näkökulma oppimisen esteiden poistamiseksi ja yhteistyön edistämiseksi kodin ja koulun sekä muiden toimijoiden välillä. (Frey ym. 2016, 28).

Suomessa tätä sosiaalipalveluihin lukeutuvaa sosiaalityön erityisalaa toteutetaan opiskeluhuollon kokonaisuuteen kuuluvissa kuraattoripalveluissa. Koulun sosiaalityön asiantuntijuutta ja paikkaa määrittää sosiaalihuoltolaki (1301/2014) ja oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013). Sosiaalihuoltolaki velvoittaa tuomaan sosiaalihuollon osaamista koulun hyvinvointityöhön, jota toteutetaan opetustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen monialaisena suunnitelmallisena yhteistyönä opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa sekä muiden yhteistyötahojen kanssa. Kuraattorin tehtävään sisältyy kaksoissidos: tehtävänä on edistää ja tukea yksittäisten opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia ja sosiaalisia valmiuksia sekä edistää koko oppilaitosyhteisön hyvinvointia ja yhteistyötä perheiden kanssa.

Jokaisella opiskelijalla on oikeus oppimista, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä edistäviin kuraattoripalveluihin. Perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitoksissa tulee olla vähintään yksi kuraattori 670 opiskelijaa kohti. Lisäksi jokaisen kuraattorin ja oppilaitoksen käytettävissä tulee olla sosiaalityöntekijän pätevyyden omaavan vastaavan kuraattorin palvelu. Sosiaalityöntekijät vastaavat kuraattoripalveluiden ammatillisesta johtamisesta, oppilaitosyhteisöjen sosiaalisen tuen tarpeeseen vastaavasta asiantuntijatyöstä sekä sen vaikutusten seurannasta ja arvioinnista. Vastaavan kuraattorin tehtävä kiinnittyy yksittäisiä oppilaitosyhteisöjä laajempaan yhteisöajatteluun, kuntien ja koulutuksenjärjestäjien kanssa tehtävään työhön sekä opiskeluhuollon alueellisen suunnitelman jalkauttamiseen oppilaitosyhteisöihin yhdessä oman alueensa opiskeluhuoltopalveluiden moniammatillisen tiimin kanssa.

Kuraattoripalvelujen kehittymistä Suomessa on haastanut puutteellinen tietopohja. Paikallista tutkimusta on tehty vähän ja linkitys kansainväliseen tietoon vähäistä. Voinkin lämpimästi suositella koulun sosiaalityöstä kiinnostuneille ja kuraattoripalveluiden ammatillisesta johtamisesta vastaaville klassikkoteosta ”School Social Work - Practise, Policy and Research” (Kelly ym., 2022), joka uudistettuine painoksineen on jo yli 40 vuoden ajan koonnut alan tutkimustietoa yksiin kansiin käytännön kehittämisen tueksi. Kansainvälinen tutkimus ohjaa paikallisen lainsäädännön tavoin koulun sosiaalityötä kokonaisvaltaiseen työotteeseen niin yksilöllisten tilanteiden kuin yhteisöllisten olosuhteiden ja ympäröivien rakenteiden muuttamiseksi.

Koulun sosiaalityö täydentää koulun inkluusiotehtävää

Koulu tarjoaa sosiaalityölle kompleksisen toimintaympäristön ja eri puolella maailmaa koulun sosiaalityön kuvataan kohdistuvan yksilöihin ja perheisiin, oppilaitos- ja lähiyhteisöihin sekä yhteiskuntaan liittyviin teemoihin. Asiantuntijuus koostuu mikro-, meso- ja makrotason käytännöistä, joilla täydennetään koulun tehtävää. (Beck & Hämäläinen 2022, 203; Elswick ym. 2018, 134). Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat yhdessä alan ammattilaisten kanssa luoneet koulun sosiaalityön kansallisen mallin (ks. sswaa.org), joka herättää kiinnostusta myös paikallisesti. Vuosien kehittämistyön tuloksena syntynyt malli asettaa koulun sosiaalityölle kolme laajaa tavoitetta:

·       näyttöön perustuvien oppimista, käyttäytymistä ja mielenterveyttä edistävien mallien toteuttaminen

·       oppimista tukevan ilmapiirin ja toimintakulttuurin edistäminen sekä

·       oppilaitos- ja yhteisöpohjaisten resurssien maksimoiminen. 

Mallia läpileikkaavat neljä ulottuvuutta sisältävät yhtäläisyyksiä Pohjolan (2011) jäsentämien rakenteellisen sosiaalityön ulottuvuuksien kanssa (ks. Tommo, 2023). Koulun sosiaalityö onkin esimerkki siitä, miten rakenteellinen sosiaalityö paikantuu tehtävien ytimeen ja osa-alueet kietoutuvat toisiinsa. Ei liene yllättävää, että alan tutkijat esiin nostavat rakenteellisen sosiaalityön keskeisen kehittäjän Bob Mullalyn painottaneen kaksoissidoksen merkitystä koulujärjestelmään kiinnittyvässä sosiaalityössä, mikä vaatii kompleksiseen käytäntöön liittyvää menetelmällisen monimuotoisuuden tunnistamista ja jäsentämistä (Constable & Kelly 2022, 18).

MTSS - systeeminen kehys kompleksiselle käytännölle ja yhteiselle hyvinvointityölle

Koulun sosiaalityön pioneerimaassa Yhdysvalloissa tutkimus on lainsäädännön ja poliittisen ilmapiirin ohella vaikuttanut merkittävästi koulun sosiaalityön ja muiden tukipalvelujen muotoutumiseen. Suomalaiseenkin oppimisen tuen kolmiportaiseen malliin vaikuttanut RTI kehys (response to intervention) sekä kliininen nelikenttä (ks. Kelly ym. 2010, 13) ovat edistäneet koulun sosiaalityön käytännön ja tutkimustiedon yhdistämistä tukien työn painopisteen siirtämistä yksilöistä yhteisölähtöiseen työotteeseen. Ne ovat suunnanneet kehittämään monitasoisia oppimista, käyttäytymistä ja mielenterveyttä edistäviä malleja (Multi-Tiered Systems of Support, MTSS), joilla pyritään oppilaitosyhteisöpohjaiseen ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tuen tarpeiden tunnistamiseen.

MTSS on kehys empiirisesti tuetuille interventioille, joita tehostetaan tarpeisiin perustuen. Ensimmäinen taso koostuu ennakoivista toimenpiteistä, jotka kohdentuvat kaikkiin opiskelijoihin ja joiden toteuttamiseen osallistuvat kaikki koulun toimijat. Yhteisölähtöisillä strategioilla pyritään edistämään yhdenveroisia oppimisen ja hyvinvoinnin edellytyksiä kaikille lapsille ja nuorille. Toisen tason interventioita, jotka ovat usein ryhmämuotoisia, kohdennetaan tarpeiden perusteella. Tällaisia ovat muun muassa sosioemotionaalisia taitoja vahvistavat ohjelmat. Kolmannen tason tuki kohdistuu opiskelijoihin, joilla on yksilöllisiä tuen tarpeita ja jotka eivät saa riittävää tukea tason I ja II toimista. Silloin usein tarvitaan yhteistyötä niin koulun sisäisten kuin ulkoisten verkostojen välillä yksilöllisiin tarpeisiin vastaamiseksi. Kliininen nelikenttä ohjaa sosiaalityötä valitsemaan toimintaympäristöön soveltuvia interventiota, jotka yksilöiden sijaan kohdistuvat samanaikaisesti useisiin riskitekijöihin. Alan tutkimus painottaa toisen tason menetelmiä, joilla vahvistetaan mielenterveyttä suojaavia sekä vähennetään mielenterveyttä vaarantavia tekijöitä. Nämä menetelmät osallistavat usein myös vertaiset, opettajan ja vanhemmat ja ovat todistetusti tehokkaampia kuin yksilökohtaiset interventiot. (Kelly ym. 2010, 9–22.). Sosiaalihuollon erilainen osaaminen tulee tunnistaa Suomessakin mielenterveystyön ja hoidon työnjaon kehittämiseksi.

Paikallisen kehittämisen näkökulmasta kiintoisaa on, että lainsäädäntömme ohjaa kansainvälisen tutkimustiedon tavoin työtä yhteisölähtöiseen edistämiseen, ehkäisemiseen sekä varhaisten yksilöllisten tuen tarpeiden tunnistamiseen. Monitasoisten ehkäisevien mallien kehittäminen vaatii ymmärrystä opiskeluhuollon kokonaisuudesta sekä sitä koskevaan suunnittelutyöhön osallistumista eri tasoilla. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan opiskeluhuoltoon sisältyvän koulutuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukaisen opiskeluhuollon sekä opiskeluhuoltopalveluiden (psykologi- ja kuraattoripalveluiden sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluiden) tulee muodostaa toimiva ja yhtenäinen kokonaisuus. Päijät-Hämeen hyvinvointialueella opiskeluhuoltopalveluiden toteuttamista on kuvattu monitasoisen tuen viitekehystä soveltaen. Kehys luo raamit yhteiskehittämiselle sekä koulun kontekstissa toimivien ja muiden toimijoiden yhdyspintojen kirkastamiselle yhteisessä työssä.

Kohti tutkimusperustaista kehittämistä

Tehostuva monitasoisen tuen kehys kuvantuu yksilö- ja ympäristötekijät huomioivana systeemisenä kehyksenä, joka tukee yhteistyön tekemistä tavoitteellisesti toimialoista riippumatta.  MTSS kehys tukee SISOTE-toimijoiden erilaisten, mutta toisiinsa kiinnittyvien roolien kirkastamista yhteisessä hyvinvointityössä. Se mahdollistaa sosiaalityön kokonaisvaltaisen lähestymistavan kattaen alleen yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen, verkostojen ja rakenteiden tasolla tehtävän työn. Kehys konkretisoi oppilas- ja opiskelijahuoltolain tavoitteita ja opiskeluhuollon kokonaisuuden toteuttamista mahdollistaen oppimisen ja yhteiskehittämisen niin oppilaitoksissa kuin laajemmissa yhteistyörakenteissa. Kehys kuvaa opiskeluhuoltopalveluiden toteuttamisen lähtökohtia Päijät-Hämeen alueellisessa opiskeluhuoltosuunnitelmassa (ks. linkki). Yhteisölähtöinen lähestymistapa mahdollistaa yhteistyökumppanuuksien laajentamisen myös järjestötoimijoiden ja kolmannen sektorin suuntaan.

Paikallinen kehittämistyömme jatkuu. Vuoden vaihteessa vastaanotimme Itlalta kutsun osallistua valtakunnalliseen kehittämistyöhön, jossa tavoitteena on kehittää tutkimusperustasta nousevia MTSS sisältöjä ja toimintoja suomalaiseen koulu- ja opiskeluhuoltojärjestelmään. Osallistumme yhteistyöhön innolla ja odotamme malttamattomina kehittämistyön etenemistä. Suuntaa kuraattoripalveluiden kehittämiseen saamme mm. aiemmin mainitusta Kellyn ja kollegoiden (2022) ”klassikkoteoksesta”, jossa alan käytäntöä kuvataan MTSS-kehyksen läpi. Tutkimustieto auttaa myös ohjaamaan kuraattoripalveluissa käytettävien monimuotoisten menetelmien valintaan. Uskon vahvasti, että tulevaisuudessa meilläkin koulun sosiaalityö löytää raaminsa ja kuraattorityöllä edistetään oppilaitoksissa tietoisemmin restoratiivisen ja traumatietoisen toimintakulttuurin rakentamista, tehostuvien sosioemotionaalisten ohjelmien toteuttamista sekä monialaisten asiantuntijaryhmien toiminnan kehittämistä systeemisen verkostotyön lähtökohdista.  Tutkimustieto tukee koulun sosiaalityön kehittymistä ilmiölähtöisemmäksi ja sektorirajat ylittäväksi työksi, jossa juurisyitä tunnistamalla on mahdollisuus toteuttaa aidosti vaikuttavaa ja ennaltaehkäisevää työtä. Tämä vaatii opiskeluhuollossakin sosiaali- ja terveydenhuollon erilaisten tehtävien tunnistamista sekä kuraattorin ja vastaavan kuraattorin tehtävärakenteen selkeyttämistä.

 

Eija Tommo

johtava kuraattori, erikoissosiaalityöntekijä YTM

Päijät-Hämeen hyvinvointialue, opiskeluhuoltopalvelut

Lähteet:

Beck, Katrin & Hämäläinen, Juha (2022) Mapping the Field of International Comparative Research in School Social Work. International Social Work 65 (2), 203–223.

Constable, Robert & Kelly, Michael (2022) The Role of the School Social Worker. Teoksessa Michael Kelly & Robert Constable. School social work: Practice, policy, and research. New York: Oxford University Press.

Elswick, Susan E. & Cuellar, Matthew & Williams, Mallory & Albert, Wendi & Norfleet, Treshain & Carlson, Sally & Fleming, Grace & Lieg, Nancy & Shine, Judie (2018) School Social Work Leadership: Essential Knowledge, Skills and Practices for the Profession. School Social Work Journal 42 (2) (Spring): 57–73.

Frey, Andy J & Raines, James C & Anlauf Sabatino, Christine & Alvarez, Michelle & Lindsey, Brenda & McInerney, Anne & Streeck, Frederik (2016) The National School Social Work Practise Model. Teoksessa Leticia Villarreal Sosa, Tory Cox & Michelle Alvarez. School Social Work: National Perspectives on Practice in Schools. (27-38)

Kelly, Michael S & Raines, James C, & Stone, Susan & Frey Andy (2010). School Social Work: An Evidence-informed Framework for Practice. New York: Oxford University Press.

Kelly M. S., Massat C. R., and Constable R. (2022). School social work: Practice, policy, and research. New York: Oxford University Press.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2014)

 

Päijät-Hämeen alueellinen opiskeluhuoltosuunnitelma https://paijat-sote.fi/wp-content/uploads/2024/01/paijat_hameen_aluellinen_opiskeluhuoltosuunnitelma_liitteineen.pdf

 

School Social Work Association of America. School social work Practice Model Overview. https://www.sswaa.org/ssw-model

 

Sosiaalihuoltolaki (1301/2014)

Tommo, Eija (2023) Koulun sosiaalityön rakenteelliset ulottuvuudet. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Rakenteellisen sosiaalityön erikoisalan lopputyö. Jyväskylän yliopisto. https://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=fa7dbfcc-f5e9-4a3f-92e6-afd224034c68

 

 

Osallisuus sosiaalityössä. Yhdessä kirjaamista, kokemusasiantuntijoita vai kiertoilmaus syrjäytymiselle?

Osallisuudesta puhutaan Suomessa paljon. Käsite on yleinen, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Tutkijoiden keskuudessa osallisuuden määrittely on todettu hankalaksi ja määritelmiä on arveltu olevan yhtä paljon kuin on tutkijoitakin. Sekaannusta ilmenee erityisesti suomen kielessä. Englanniksi osallisuuden ja sen lähikäsitteiden erot tulevat esiin paremmin, koska asiakasosallisuudelle (customer involvement), sosiaaliselle osallisuudelle (social inclusion) ja osallistumiselle (participation) on kullekin omat käsitteensä[1].

Suomalaisessa keskustelussa osallisuudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi vaikutusmahdollisuuksia omassa elämässä, tunnetta yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisesta, kuulluksi tulemista, asiakkaan mahdollisuutta olla mukana oman asiansa hoitamisessa tai mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa yhteisiin asioihin.  Osallisuus onkin eräänlainen kattomääritelmä, joka sisältää erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja[2]. Osallisuutta on myös eri aikoina lähestytty erilaisista näkökulmista, kuten aktiivisen kansalaisuuden, liittämisen, osallistumisen, voimaantumisen ja valtaistumisen, vaikuttavuuden, asiakaslähtöisyyden sekä yhteisöllisyyden näkökulmista[3].

Sosiaalihuoltolain perusteluissa osallisuus ymmärretään laajasti, sosiaalihuollon painotukset huomioiden ja päädytään määritelmään, jossa

osallisuus tarkoittaa niin yhteenkuulumisen ja osallisuuden tunnetta kuin mahdollisuutta toimia ja vaikuttaa omassa asiassaan, yhteisössä ja yhteiskunnassa[4].

Osallisuus on yksi sosiaalihuoltolain keskeisistä käsitteistä. Sana esiintyy sosiaalihuoltolaissa eri taivutusmuodoissa yli sata kertaa[5]. Osallisuuden edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen on ensinnäkin koko sosiaalihuoltolain tarkoitus. Lisäksi sosiaalipalvelujen – kuten sosiaalityön, sosiaaliohjauksen, sosiaalisen kuntoutuksen ja tukipalvelujen – tavoitteeksi määritetään osallisuuden vahvistaminen ja yhdeksi tuen tarpeeksi se, että sosiaalipalveluja on järjestettävä sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi sekä osallisuuden edistämiseksi. Sosiaalihuoltolaissa säädetään myös siitä, että asiakkaan etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat asiakkaan osallisuuden.

Huolimatta siitä, että kyse on sosiaalihuoltolain keskeisestä käsitteestä, ei asiakkaiden osallisuuden kokemusta eri sosiaalipalveluissa ole juurikaan mitattu tai seurattu. Päijät-Hämeessä mittaamiseen tartuttiin vuonna 2022 toteutetulla kohdennetulla hyvinvointikyselyllä, jolla selvitettiin hyvinvoinnin lisäksi haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden kokemusta. Kysely toteutettiin palveluihin jalkautumalla ja sen vastaajiksi tavoiteltiin väestöryhmiä, jotka eivät tyypillisesti vastaa  nettikyselyihin. Kyselyn avulla pyrittiin vastaamaan myös sosiaalihuoltolain velvoitteeseen seurata erityisen tuen tarpeessa olevien hyvinvointia.

Osallisuuden kokemusta kohdennetussa kyselyssä selvitettiin THL:n kehittämän osallisuusindikaattorin avulla. Vastaajien osallisuuden todettiin odotetusti olevan heikompaa kuin muun väestön. Osallisuudessa on kuitenkin suurta vaihtelua eri palveluista tavoitettujen vastaajien välillä. Osallisuuden kokemus on vahvinta matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa ja heikointa mielenterveyskuntoutujille suunnatussa palvelussa. Aiempien tutkimusten tapaan osallisuuden kokemuksen havaittiin olevan myös suhteessa muiden hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden kanssa. Tyytyväisyys terveyteen ja ihmissuhteisiin, muutoksen toivominen psyykkiseen terveyteen, mielenterveyspalvelujen tarve, taloudellinen tilanne sekä tulevaisuudenusko ovat kaikki yksinään suhteessa osallisuuden kokemukseen, mutta tekijöillä on myös yhteisvaikutus. Vastaajista on tunnistettavissa ryhmä, jolle on kasaantunut useita näihin tekijöihin liittyviä hyvinvoinnin vajeita ja joiden osallisuuden kokemus on erittäin heikko.[6]

Osallisuutta haluttiin selvittää kohderyhmää osallistavasti, joten tulosten kanssa jalkauduttiin uudestaan palveluihin, joista aineisto oli kerätty. Työntekijöiltä ja palvelujen käyttäjiltä saatiin tästä työskentelytavasta hyvää palautetta. Jo pelkkä osallisuudesta puhuminen koettiin osallisuutta vahvistavaksi. Yhteisistä keskusteluista saatiin myös apua aineiston analysointiin.

Selvitys oli ensimmäinen yritys nostaa systemaattisemmin esiin erityisen tuen tarpeessa olevien asukkaiden kokemuksia Päijät-Hämeessä. Työn edetessä erityisen tuen tarpeessa oleva vaihtui haavoittuvassa asemassa olevan käsitteeseen. Sosiaalihuoltolain 8 §:n velvoitteeseen ei siksi täysin pystytty vastaamaan, mutta siitä huolimatta selvitys tuotti monipuolista tietoa sellaisten alueen asukkaiden hyvinvoinnista ja osallisuudesta, jotka usein jäävät erilaisten kyselyjen ulkopuolelle. Myös kohdennetun kyselyn toteutustapa osoittautui menestyksekkääksi. Palveluihin jalkautumalla tavoitettiin väestöryhmiä, joita muutoin on vaikea tavoittaa.

Osallisuusindikaattori toimi kohderyhmän kanssa erittäin hyvin. Osallisuusindikaattorin käyttöä ryhdytäänkin alueella laajentamaan siten, että sen avulla selvitetään erilaisten (sosiaali)palvelujen vaikutusta osallisuuden kokemukseen. Lisäksi pureudutaan haavoittuvassa asemassa olevien palvelujen kehittämiseen niin, että ne nykyistäkin paremmin vahvistavat osallisuuden kokemusta.

Rakenteellinen sosiaalityö on asiakastyöhön perustuvan tiedon liittämistä osaksi laajempaa yhteiskunnallista kontekstia. Asiakkaat ja palvelujen tuottajat ovat tärkeitä rakenteellisen sosiaalityön tietolähteitä. Haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden selvittäminen tuotti tietoa ja kokemusta, jota on mahdollista hyödyntää alueen rakenteellisen sosiaalityön kehittämiseen.

Vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen on, että osallisuus sosiaalityössä on tuota kaikkea, mutta myös paljon muuta. Kyse on asiakkaan osallistumisesta oman palvelunsa suunnitteluun, kuulluksi tulemisen kokemuksesta ja mahdollisuuksista vaikuttaa. Osallisuudesta puhutaan esimerkiksi osallistavan kirjaamisen, kokemusasiantuntijoiden, vertaisohjaajien, kehittäjäasiakkaiden, asiakasraatien ja palautekanavien kehittämisen yhteydessä. Sosiaalityössä osallisuuden edistäminen on myös työn ammattieettinen periaate ja yksi työmenetelmistä. Lisäksi kyse on työntekijöiden osallisuudesta. Toisaalta osallisuutta käytetään sosiaalityössä myös syrjäytymisen kiertoilmaisuna, kun tarkoitetaan asiakkaan kuulumisen tunnetta tai väestöryhmän kiinnittymistä yhteiskuntaan.

---

[1] Leemann, Lars & Hämäläinen Riitta-Maija (2016) Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016): 5. 586-594. *YP1605_Leemann&Hamalainen.pdf (julkari.fi)

[2] Raivio, Helka & Karjalainen, Jarno (2013) Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa Era, Taina (toim.) Osallisuus – oikeutta vai pakkoa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156. 12–34. JAMKJULKAISUJA1562013_web.pdf (theseus.fi)

[3] Kivistö, Mari (2014) Kolme ja yksi kuvaa osallisuuteen. Monimenetelmällinen tutkimus vaikeavammaisten ihmisten osallisuudesta toimintana, kokemuksena ja kielenkäyttönä. Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Kolme ja yksi kuvaa osallisuuteen.indb (ulapland.fi)

[4] Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 164/2014 - Hallituksen esitykset - FINLEX ®

[5] Närhi (2017) Professori Kati Närhi: Tue aitoa osallisuutta - Talentia-lehti

[6] Carroll (2023) Osallisuutta valtavirran laidalla_carroll2023  

 

Tuula Carroll, erityisasiantuntija

Päijät-Hämeen hyvinvointialue / TKKI -yksikkö / Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

Haavoittuvassa asemassa olevat aikuiset ja nuoret eivät tule nähdyksi ja kuulluksi

Sosiaalialan osaamiskeskus Verson Osallisuuden versoja selvitti vuonna 2023 haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemuksia osallisuuskyselyllä. Syyskuussa kokoontui Asiakas- ja osallisuuslautakunnan Ilmiöpöytä, jossa muodostettiin yhdessä ymmärrystä ilmiöstä ”haavoittuvassa asemassa olevat aikuiset ja nuoret eivät tule nähdyksi ja kuulluksi”. Tässä kirjoituksessa ilmiöpöydän tulokset keskustelevat osallisuuskyselyn tulosten kanssa.

Osallisuus on ihmiselle tärkeä osa-alue elämässä. Käsite on laaja, ja sen määritelmä riippuu näkökulmasta, josta sitä tarkastellaan. Haavoittuvassa asemassa oleva voi joutua eriarvoiseen asemaan esimerkiksi terveydentilan, elinolosuhteiden tai taustansa vuoksi. Haavoittuvassa asemassa oleva voi kokea jäävänsä näkymättömäksi osaksi yhteiskuntaa. Kun voimavaroja on vähän, on vaikea pyytää ja saada apua.

Ilmiöpöydässä päättäjien, kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten kohdatessa avautui kuva monimutkaisesta palvelujärjestelmästä, jossa on vaikea löytää sopivaa yksilöllistä tukea. On palvelun saamisen ehtoja tai toimintatapoja, jotka eivät tule vastaan tilanteessa, jossa asiakkaan voi olla vaikea uskaltautua tai päästä paikan päälle. Traumakokemukset, luottamuksen puute sekä stigmat esimerkiksi päihteidenkäyttöön, mielenterveyden ongelmiin tai rikostaustaan liittyen voivat vaikuttaa siihen, miten haavoittuvassa asemassa oleva saa äänensä kuuluviin tai tulee kohdatuksi apua hakiessaan. Kun pettyy tarpeeksi monta kertaa, voi kääntyä sellaisten yhteisöjen puoleen, jotka eivät tue omaa hyvinvointia. Ne tarjoavat kuitenkin kokemuksen johonkin kuulumisesta. Toisaalta, jos pääsee tarvitsemansa palvelun piiriin, voi kokea hyvinkin kokonaisvaltaista kohtaamista.

Osallisuuden viitekehys auttaa suuntaamaan toimintaa, palveluita ja politiikkaa, jotta eriarvoisuudesta kärsivien osallisuus vahvistuu. (THL 2017, 10.) Päätöksenteossa tarvitaan ymmärrystä haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvoinnin kokemuksen vaikutuksesta osallisuuteen ja toisin päin. Miten käy, kun säästöt kohdistuvat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien taloudelliseen turvaan tai palveluihin? Ilmiöpöydässä todettiin lama-ajan säästöjen vaikututtavan edelleen perheiden hyvinvointiin. 

Tuetaanko myönteisiä vai kielteisiä kehiä?

Osallisuuskyselyssä selvitettiin työikäisten osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemusta järjestöjen sekä hyvinvointialueen tuottamissa palveluissa THL:n osallisuusindikaattorilla. Osallisuusindikaattorin pisteluku voi olla jotakin 0–100 välillä, esimerkiksi alle 50 pistettä saavat kokevat erittäin heikkoa osallisuutta, kun taas vahvan osallisuuden kokemuksen rajana pidetään 75 pistettä (THL). Niin sanotut hyvinvoinnin vajeet heikentävät myös koettua osallisuutta. Kyselyyn vastanneista (N219) yli puolet koki oman taloudellisen tilanteensa hankalaksi, yli kolmannes koki yksinäisyyttä usein ja miltei neljännes koki terveydentilansa olevan huono.

Osallisuuden kokemuksen vuorovaikutus muihin ilmiöihin (Lars Leemann, 2020)

Osallisuuden ja hyvinvoinnin tekijöiden väliset ilmiöt ovat vuorovaikutuksessa. Osallisuuden kokemus on myös kansantalouden kannalta merkittävä vaikuttaja. Heikko osallisuuden kokemus sekä liittyy syrjäytymisen syntyyn että on seurausta siitä. (THL)

Osallisuuskyselyssä kysyttiin arviota omasta hyvinvoinnista viiden vuoden kuluttua. Sitaatit ovat vastauksia tähän kysymykseen.  Noin kymmenesosa vastaajista koki samanaikaisesti yksinäisyyttä, toimeentulon vaikeutta ja heikkoa terveydentilaa.  Heidän kokemuksensa omasta osallisuudesta oli heikko, osallisuusindikaattorilla mitattuna 41 pistettä.

”Jos näillä hallituksen menoilla mennään niin olen joko kodittomana jossain ojassa tai kuollut.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

”Taloustilanne ja terveys heikkenee” (osallisuuskyselyn vastaaja)

”menisin töihin, mutta yksilön voimavarat ja työmarkkinoiden vaatimukset eivät kohtaa.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Osallisuuskyselyn tuloksista selviää, että aikaisemmat hyvinvoinnin kokemukset voivat näyttäytyä jatkumona. Toisaalta vaikeasta tilanteesta huolimatta voi kokea myös toivoa.

“En ole kymmeneen vuoteen kokenut mitään hyvää enkä usko että tämä seikka tulee muuttumaan ikinä” (osallisuuskyselyn vastaaja)

”Kuka tietää. Jos (hyvinvointi on) huonompi, niin tuskin oon hengissä mut ei kai parempikaan täysin poissuljettu oo.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Kysymys, mitä tekee viiden vuoden kuluttua olevan vaikea kenelle tahansa. Erityisen hankala se on heikoimmassa asemassa oleville, joille tulevaisuus voi tarkoittaa selviytymistä seuraavaan päivään (Saari ym. 2020, 230–233).  

Kuinka osallisuutta voi tukea? - Palvelut ja kohtaaminen luovat toivoa ja auttavat pysymään pinnalla

Osallisuuden kokemusta voi tukea alkaen aivan pienistä arkisista asioista kohtaamistilanteissa.  Osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemuksen vahvistuessa myös osallistuminen voi vahvistua:

”Kuitenkin kokoajan olen mennyt eteenpäin ja varmaan pääsen muuttamaan parempaan asuntoon, joka parantaa hyvinvointia. Yritän osallistua enemmän asioihin.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Osallistujan näkökulmasta osallisuus onkin sitä, että ”tulee kuulluksi, tietoisuutta omista vaikuttamismahdollisuuksista ja vaikuttamista.” (Osana)

Osallisuuskysely osoitti, että mm. kuntouttavan työtoiminnan, järjestön kurssitoiminnan ja yksilövalmennuksen mittauksessa (N52) jopa 63 % koki osallisuuden kokemuksen vahvistuneen kolmen kuukauden aikana, keskimäärin noin kaksitoista pistettä. Kyselyssä erittäin heikkoa osallisuutta kokevien määrä väheni hiukan ja näillä vastaajilla keskimäärin osallisuuden kokemus vahvistui noin kaksi pistettä. THL:n tutkija Marko Nousiaisen mukaan tulos on todella hyvä. Lisäksi hän toteaa, että osallisuuden kokemuksen pienikin vahvistuminen on merkittävää niillä, joilla osallisuuden kokemus on erittäin heikko.

Myös ilmiöpöydässä nousi esiin, että kun voimat ovat vähissä, ensimmäisellä kohtaamisella on väliä. Kun apua on vihdoin haettu ja ongelmia on lähdetty selvittämään, voidaan vaikuttaa vahvasti haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen osallisuuden tunteeseen. Tämä ei vaadi sitä, että ongelmaan saataisiin nopeaa ratkaisua. Kyse on enemmänkin siitä, että palveluihin hakeutunut saa kokemuksen kohtaamisesta, että häntä kuullaan ja että hänenkin asiansa on mahdollista selvittää. Onnistunut kohtaaminen auttaa myös ammattilaista lisäämään omaa ymmärrystään asiakkaan tilanteesta, jolloin myös palveluiden räätälöinti yksilölliseksi helpottuu.

Kokemus siitä, ettei tule kohdatuksi, voi aiheuttaa ihmisille tunteen, että on vain pakko pärjätä, koska apua ei kuitenkaan saa. Ammattilaisen uskalluksella kysyä mitä oikeasti kuuluu, on merkitystä. Arjen resurssit ovat rajalliset, mikä voi tuoda haasteensa esimerkiksi kohtaamiseen. Työntekijöiden vaihtuvuus ja se, että joutuu aloittamaan aina seuraavalla luukulla tarinan alusta, on henkisesti todella raskasta ja puuduttavaa erityisesti niille asiakkaille, joilla on puutteelliset tai heikentyneet resurssit arjessa. Pitkään kaivattu yhden luukun periaate, josta saisi kokonaisvaltaisesti apua ja tukea ongelmatilanteeseen voisi olla osa ratkaisua.

Etsivä sosiaalityö työ tulee vastaan

Ilmiöpöydässä syntyi yhteistä ymmärrystä siitä, että nykyinen palvelujärjestelmä ja sen tarjoamat palvelut eivät tavoita kaikkia asiakkaita. Palveluja voidaan tarjota kokonaisena pakettina, jossa voi olla osia, joita asiakas ei tilanteessaan tarvitse, tai kykene ottamaan vastaan. Vaaditaanko täyttä päihteettömyyttä saadakseen mielenterveyspalveluita? Ongelmat ovat nivoutuneet vahvasti toisiinsa. Palvelujärjestelmän sirpaleisuuden takia voidaan myös olettaa (tai toivoa) jonkun muun hoitavan, ja ottavan kiinni asiakkaan tilanteesta. Tämä aiheuttaa sen, että asiakas hakee monesta palvelusta apua, ja voi silti jäädä tyhjän päälle.

Aina ammattilaisetkaan eivät tiedä, mihin kaikkiin palveluihin asiakas olisi oikeutettu tai mitä palveluita olisi saatavilla. Onko palvelujärjestelmä liian monimutkainen, vai ovatko palvelut erikoistuneet liikaa?  Jos tulee täyttää tietyt ehdot saadakseen kyseistä palvelua, pitääkö voida ”tarpeeksi huonosti” saadakseen apua ja tukea?

“nykyiset terveyspalvelut erittäin ruuhkaisia. ja erittäin vaikea saada apua -- vähätellään niitä pienempiäkin vaivoja, millä voi olla suuri vaikutus.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Palvelujärjestelmien ja byrokratian rakenteita tulee edelleen muuttaa asiakaslähtöisempään suuntaan, tämä on ollut tiedossa jo pitkään. Sekä sosiaalityössä että terveydenhuollossa löydettävät ratkaisut tulee sovittaa asiakkaan elämäntilanteeseen. Kun tarvitsemansa palvelun piiriin vihdoin pääsee, kokemus palvelusta onkin usein hyvä.

Sosiaalipalveluissa kohdataan myös niitä asiakkaita, joita tällä hetkellä käytössä olevat toimintatavat eivät palvele. Etsivä sosiaalityö tavoittelee ja löytää sekä luo luottamusta ja kontakteja ihmisiin, joilla on tuen tarvetta, mutta eivät sillä hetkellä ole sen piirissä.

Voisiko etsivää työtä ajatella myös työotteena, jonka avulla voidaan vastata erilaisiin paikallisiin tarpeisiin? Mikäli asiakas palaa yhä uudelleen saman asian kanssa kokematta saaneensa apua, hän voi kerta kerralta huonommin. Tällöin työotteen haltuun ottava ammattilainen voi tarttua asiakkaan tilanteeseen omaa ammatti- ja kohtaamistaitoaan käyttäen, tarkkaan määriteltyjä palvelun rajoja joustavammin.

Kuinka sitten ihmisiä voisi kohdata paremmin?

Entä mistä kertoo, jos työntekijällä ei ole keinoja kohdata ihmisiä? Ilmiöpöydän keskusteluissa todettiin, että ammattilainen tarvitsee arjessa aikaa ihmisten kohtaamiseen työssään. Myös ajantasainen koulutus ja tuki työnantajalta auttaisi kohtaamisen haasteissa. Jokainen ihmisten kanssa työskentelevä ammattilainen voi olla juuri se ratkaiseva ihminen, kohdatessaan asiakkaansa aidosti. Kohtaaminen ei tarkoita, että asiakkaan ongelmat ratkeavat yhdellä tapaamiskerralla. Kohtaaminen on sitä, että ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita.

Kohtaamista ihmisten välillä tapahtuu erilaisissa arkisissa yhteisöissä: työssä, koulussa, työpajoilla, avoimissa kohtaamispaikoissa, järjestöjen toiminnassa. Palveluiden saavutettavuutta ja luottamusta niihin voidaan parantaa myös jalkautumalla erilaisiin yhteisöihin, kehittämällä yhteisösosiaalityötä.

Taru Minkkinen, sosionomiopiskelija, LAB-ammattikorkeakoulu
Emmi Fjällström, projektisuunnittelija, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

Osallisuuden versoja (AKKE2023)

Lähteet

Isola Anna-Maria, Kaartinen Heidi, Leemann Lars, Lääperi Raija, Schneider Taina, Valtari Salla ja Keto-Tokoi Anna .THL Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi.  2017. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135356/URN_ISBN_978-952-302-917-0.pdf

THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta. Saatavissa https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuusindikaattori-mittaa-osallisuuden-kokemusta

Osana. Osallisuus luo hyvää ja saa muutosta aikaan. Saatavissa https://osana.fi/osallisuus/

Saari, Juho; Eskelinen, Niko; Björklund Liisa (2020) Raskas perintö. Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Gaudeamus. Helsinki.