Rakenteellista sosiaalityötä ninjatekniikalla – hiivi hiljaa ja muuta maailmaa

Sosiaalipalvelujen asiakkaiden ja työntekijöiden ääni ei kuulu riittävästi yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä. Ajoittain kovin byrokraattinen järjestelmä ja tämänhetkinen yhteiskunnallinen tilanne haastavat asiakkaita, mutta myös sosiaalialan työntekijöiden työtä. Sosiaalialan erityinen eettinen ja lakisääteinen velvollisuus on nostaa asiakkaiden ja sosiaalityön ääntä esiin ja osallistua julkiseen keskusteluun. Asiakkaiden ja sosiaalialan äänen esiin saamiseksi tarvittaisiin tällä hetkellä enemmän sosiaalialan työntekijöiden yhteistä tekemistä ja joukkovoimaa. 

Rakenteellinen sosiaalityö on yksi keino vaikuttaa asiakkaiden tilanteisiin sekä toimimattomiin rakenteisiin palvelujärjestelmässä ja yhteiskunnassa. Tätä työtä tehdään tuomalla esiin sosiaalisia ongelmia, ilmiöitä, toimivia käytäntöjä ja eri asiakasryhmien tarpeita sekä tekemällä tiedon avulla muutos- ja vaikuttamistyötä. Kehittäjät, johtajat, esihenkilöt ja asiakastyössä olevat työntekijät tekevät rakenteellista sosiaalityötä kukin omalla tavallaan.   

Asiakastyötä tekevät työntekijät ovat aitiopaikalla todentamassa asiakkaiden tarpeita ja välittämässä niitä eteenpäin. Siksi rakenteellisen sosiaalityön tunnistaminen omassa työssä onkin tärkeää. Voit pohtia, oletko esimerkiksi auttanut asiakasta hankalan Kelan lomakkeen täyttämisessä. Huomasitko epäkohdan työssäsi ja kerroit siitä tiimissä? Kirjoititko omaan sosiaaliseen mediaan pilkahduksen työpäivästäsi? Tai jaoitko alaan liittyvän julkaisun somessa? Teitkö yhteistyötä kokemusasiantuntijan kanssa, entä kirjauksia yhdessä asiakkaan kanssa? Toitko asiakkaan tarpeita ja ääntä esiin verkostotapaamisessa? Vastasitko kyselyyn ja tuotit siten tietoa työstäsi ja asiakkaiden tilanteista? Kerroitko työstäsi jollekin ja ehkä selvensit sen tarkoitusta tai puhuitko asiakkaistasi stigmaa hälventäen? Tämä kaikki on rakenteellista sosiaalityötä, ja sinä teet sitä jo.  

Rakenteellinen sosiaalityö on tekoja ja esimerkiksi Päijät-Hämeessä meillä on jo paljon rakenteellisen sosiaalityön tekemistä tukevia käytäntöjä. Olemme perustaneet vuonna 2018 Sosiaalityön kehittäjät -ryhmän, jonka tavoitteena on tehdä sosiaalityötä näkyväksi, kehittää sosiaalityötä alueella sekä vastata kentältä nouseviin kehittämistarpeisiin. Ryhmän jäsenet ovat myös keränneet tietoa työyhteisöistä ja sitä on hyödynnetty vaikuttamistyössä alueellisesti ja kansallisesti. Kehittäjäryhmässä on potentiaalia toteuttaa alueelta nousevia ideoita ja esityksiä sekä viedä viestiä työyhteisöjen välillä. Päijät-Hämeessä on mahdollista tehdä myös sosiaalista raportointia ja raportteja onkin tehty tähän mennessä yhteensä 99. Blogikirjoituksia on julkaistu kuukausittain ja käytäntötutkimusten määrä on noussut. Nämä ovat todella hienoja edistysaskeleita ja on tärkeää, että tämä monipuolinen ja aktiivinen tekeminen jatkuu edelleen.  

Rakenteellista sosiaalityötä kehitetään tällä hetkellä kaikilla hyvinvointialueilla ja kansallisesti, joten nyt on otollinen aika aktivoitua ja vahvistaa omaa rakenteellisen sosiaalityön tekemistä ja osaamista. Se edellyttää innostusta ja yhdessä tekemistä sekä rakenteellisen sosiaalityön toimintakulttuurin vahvistamista. Tähän meidän sosiaalialan ammattilaisten on mahdollista vaikuttaa omalla toiminnallamme. Jokainen hyvinvointialueella työskentelevä työntekijä voi edistää rakenteellisen sosiaalityön toteutumista tekemällä sosiaalista raportointia yksin tai yhdessä, nostamalla esiin kehittämis- ja tutkimusaiheita, hyödyntämällä tietoa omassa työssään, vastaamalla kyselyihin, kirjoittamalla Sosiaalityötä Päijät-Hämeessä -blogiin ja tekemällä somejulkaisuja esimerkiksi työntekijälähettiläinä. Pohdi hetki, miten itse voisit vielä edistää rakenteellisen sosiaalityön toteutumista ja asiakkaiden äänen kuulumista yhteiskunnassa. Mihin asiaan pitäisi tällä hetkellä vaikuttaa ja kenen kanssa sitä voisi tehdä? Mieti, mikä juuri sinua innostaa ja kenen kanssa voisit lähteä viemään asiaa eteenpäin. Mahdollisuuksia on olemassa ja tukea saatavilla. Vahvistamalla asiakkaiden ja sosiaalityön äänen kuulumista itsellesi sopivalla tavalla toteutat rakenteellisen sosiaalityön ydintä.   

Sanotaan, että sosiaalipalvelut ovat hyvinvointiyhteiskuntamme viimeinen perälauta. Meidän sosiaalialan ammattilaisten tulee yhdessä huolehtia siitä, että tämä perälauta pitää näinä monin tavoin haasteellisina aikoina. Toimimalla rohkeasti, yhdessä ja toisia innostaen saamme enemmän aikaan. RAKE-joukkovoimaa on mahdollista vahvistaa myös ninjatekniikalla; hiipimällä hiljaa pienin askelin, yksi konkreettinen teko kerrallaan. 

Milla Rantakari, asiantuntija, Rakenteellinen sosiaalityö 2023–2025 (RRP) 
Päijät-Hämeen hyvinvointialue 

Rakenteellisen sosiaalityön erikoistumisopinnoissa 
 
Laura Romo, sosiaalityöntekijä, lastensuojelu
Päijät-Hämeen hyvinvointialue 
Rakenteellisen sosiaalityön erikoistumisopinnoissa

Heikoimmassa asemassa olevien kokemus yhteiskunnasta ei mahdollista osallisuutta

Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden roolia yhteiskunnassa voi valottaa asiakaslähtöisen muotoiluajattelun avulla. Asiakaslähtöiset menetelmät selvittävät kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden arkisia tarpeita osallisuutta edistävän työn tueksi.

Tietoa asiakastarpeista muotoiluluotaimen avulla

Muotoiluluotaimet ovat ihmislähtöisen suunnittelun lähestymistapa, joka pyrkii asiakkaiden toiminnan ja kokemusten ymmärtämiseen itseraportoinnin keinoin. Arkivihko on muotoiluluotain, jonka avulla asiakkaita voidaan pyytää dokumentoimaan arjen kokemuksiaan muotoiluprosessin aktiivisina osallisina. Muotoiluluotainten avulla voidaan päästä lähemmäs palvelunkäyttäjien todellista kokemusmaailmaa, tarpeiden ymmärtämistä ja etsiä uutta, näkemyksellistä ymmärrystä olettamusten ja ulkopuolelta havainnoitujen ongelmien sijaan. (Mattelmäki 2005, 40.)

Kaisa Nuutilan (2024) opinnäytetyössä kuntouttavassa työtoiminnassa käyviä osallistujia pyydettiin täyttämään arkivihkoon ajatuksiaan ja kokemuksiaan kahden viikon ajan. Tutkimukseen osallistui viisi henkilöä Päijät-Hämeen hyvinvointialueen työpajalta. Arkivihon avulla lähestyttiin työtoiminnan asiakaskäyttäjän kokemusmaailmaa ja tarpeiden ymmärtämistä. Sen pohjalta toteutetussa teemahaastattelussa syvennettiin ja tarkennettiin tietoa dokumentoitujen kokemusten merkityksistä. Lopuksi toteutettiin kokemustietoa visualisoiva polkutehtävä, joka suhteutti kuntoutujien näköaloja ja tulevaisuushorisonttia. Näillä keinoilla haluttiin tavoittaa kuvion 1 mukaisia asiakkaiden tunnepohjaisia kokemuksia ja jopa unelmia.

Kuvio 1. Tiedon tasot soveltaen Sanders & Stappers Convivial Toolbox kuvioita. Nuutila 2024, 19. (Mukailtu Icoorevits 2014.)

Tulevaisuushorisontissa pelottava työllistyminen ja tulevaisuudensuunnittelun vaikeus

Riipinen (ym. 2023, 29) mukaan suomalainen kuntouttava työpajatoiminta tähtää integraation edistämiseen, eli löytämään jokaiselle mahdollisuus toteuttaa itseään osana yhteiskuntaa, yhdessä muiden kanssa. Nuutilan kehittämistutkimukseen osallistuneilla työtoiminnan asiakkailla ei ollut tietoa siitä, miten onnistua yhteiskunnassa tai miten yhteiskunta voi hyväksyä yksilön olemassa olevilla resursseilla. Tämä johtuu siitä, etteivät kuntoutujat kokeneet kykenevänsä täyttämään yhteiskunnan asettamia odotuksia. Osallistujia yhdisti tarve tietää, mihin omilla taidoilla voisi edetä ja millaisia kuntoutujan mahdollisuudet osana yhteiskuntaa voisivat olla. Kuntouttavan työtoiminnan koettiin vastaavan tarpeisiin ja palveluun oltiin tyytyväisiä, mutta osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksista kuntouttavan työtoiminnan jälkeen koettiin tiedonpuutetta. Tämä murentaa kuntoutujan tulevaisuus- ja turvallisuuskuvan rakentumista, sillä vastuunotto omasta elämästä ja sen suunnittelusta on liitetty niitä tukevaan osallisuuden kokemiseen. (THL 2024).

Opinnäytetyössä asiakastarpeiden ja palvelun tarjoaman välisiä kuiluja kuvattiin GAP-analyysissä. GAP- analyysi osoitti, että yhteiskunnan odotukset ovat ristiriidassa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaan tarpeiden kanssa. Osallistujat kokivat, ettei palveluista päättävä yhteiskunta ymmärrä kuntoutujien monitahoisia ongelmia ja tervehtymisen vaatimia pitkiä prosesseja. Työllistyminen koettiinkin pelottavana uhkana tulevaisuudessa. Päätöksiä tekevän yhteiskunnan tulisi osoittaa, että se välittää kuntoutujista ja ymmärtää jäseniään. Vastikkeellisen palvelun ei koettu perustuvan puhtaasti vapaaehtoisuuteen, vaikka omaehtoinen kuntoutuminen ja kuntoutumisrauhan salliminen olisi tärkeää turvallisten tulevaisuuden näkymien muodostumiseksi ja eheytymiseksi. Huoli taloudellisesta pärjäämisestä aiheutti turvattomuutta, sillä niukan taloudellisen tuen turva uhkaa järkkyä työkunnon heiketessä. GAP-analyysissä havaittiin myös tarve kuntoutumisen ja työllisyyteen tähtäävän palvelun erottamiseksi toisistaan. GAP-analyysistä selvisi myös selkeä kuilu kuntoutujan tieto-osallisuuden toteutumisessa palveluiden käyttäjänä niin tiedotuksen kuin viestinnänkin suhteen.

Kuvio 2. Ote GAP-analyysistä. (Nuutila 2024, 39.)

Kuntoutujan tulevaisuushorisontti ja jaksaminen täyttyy yksilön arjen hallinnan haasteista. Kun huoli jokapäiväisestä selviytymisestä moninaisessa niukkuudessa täyttää näköalaa, ei haaveille jää sijaa. Eteneminen pelottaa ja huoli pärjäämisestä syvenee, kun tulevaisuusvaateet kasvavat yksilön vahvistumisen myötä. Taloudellinen toimeentulo heikkenee hintojen noustessa ja tuntemattomiksi jääneiden työllisyysmahdollisuuksien tavoittelu tuntuu kuntoutujan kokemuksissa jopa riskiltä, kun se heikentää yksilön kokonaishyvinvointia. Tilannetta pahentaa työllisyysvelvoitteiden uhka ja yhteiskunnan ymmärtämättömyys kuntoutujien todellisesta tilanteesta. Eteneminen kuntouttavasta työtoiminnasta työkokeiluun tarkoittaa taloudellisen tuen pienenemistä ja lisää kuntoutujan turvattomuutta elämäntilanteiden siirtymissä.

Hektisessä nyky-yhteiskunnassa tarpeelliset ja nopeasti helpottavat ratkaisut eivät ole saatavilla tasapuolisesti kaikille. Kuntoutujalla ei ole varaa arjen helpotuksiin tai terveellisiin valintoihin. Kuormittavan arjen pelastava pikaruoka voi aiheuttaa syvenevän taloudellisen ahdingon ja ongelmien kierteen. Pelko tukien katkeamisesta tai viivästymisestä haurastuttaa yksilön kokemusta omaan elämään vaikuttavana toimijana.

Onnistumiset lisäävät osallisuutta

Kouluttautumisesta ja työllistymisestä haaveiltiin mielekkään ja sopivan työtehtävän löytämiseksi. Haastatteluun osallistuneet kokivat iloa ja motivoituneisuutta yksilöllisestä etenemisestään, arjenhallinnan vahvistamisesta ja kyvykkyyksien hyödyntämisestä. Tarve omien mielipiteiden esittämiseksi vahvemman osallisuuden mahdollistamiseksi sekä itsensä toteuttamiseen ja kehittämiseen oli selkeä. Haastateltavia kiinnosti, minne juuri omilla vahvuuksilla voisi edetä ja miten onnistua.

Tulosten pohjalta kehitetyt Osallisuuden tasot tarjoavat asiakaspalvelutyöhön keinoja tuetun ja onnistuneen osallisuuskeskustelun järjestämiseksi. Osallisuuden toteutumista voidaan arvioida tutkimalla asiakkaan kanssa yhdessä osallisuuden toteutumia koskevia konkreettisia väittämiä. Työyhteisöt voivat lisäksi kehittää palveluaan osallisuuden tasojen pohjalta pohtimalla, millaisilla kohtaamisilla, tiedotuksella ja toimilla väittämien mukaisia kokemuksia on mahdollista tavoittaa asiakkaan näkökulmasta katsottuna.

Kuvio 3. Osallisuuden tasot. (Nuutila 2024, 63.)

Kaisa Nuutila on LAB-ammattikorkeakoulusta 2024 valmistunut palvelumuotoilija (YAMK) ja työskentelee Päijät-Hämeen hyvinvointialueen TKI-yksikössä asukasosallisuuskoordinaattorina. Opinnäytetyön teon aikaan Nuutila toimi työvalmentajana työikäisten sosiaalipalveluissa Päijät-Hämeen hyvinvointialueella.

Mirja Kälviäinen on LAB-ammattikorkeakoulun muotoiluajattelun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon yliopettaja ja käyttäjälähtöisen kehittämisen sekä muotoiluajattelun dosentti.

Lähdeluettelo

Icoorevits. 2014. Slideshare. Viitattu 27.1.2025. Saatavilla https://www.slideshare.net/lcoorevits/summary-book-convivial-toolbox (Tekoälyllä tehostettu kuvaus)

Mattelmäki, T. 2005. Design Probes. Viitattu 17.7.2024. Saatavilla https://shop.aalto.fi/media/attachments/55d58/mattelmaki.pdf

Nuutila, K. 2024. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaan osallisuuden tukeminen – Asiakaslähtöiset tarpeet ja suunnitteluajurit. Viitattu 27.1.2025. Saatavilla https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120533451

Riipinen, T-L., Palo. S., Kinnunen, R., Pietikäinen, R., Piiroinen, M., Kivivuori, A., Pahlman, P. Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry. 2023. Työpajatoiminnan käsikirja - Valmennusta, toiminnallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ensimmäinen painos. Viitattu 27.1.2025. Saatavilla file:///C:/Users/K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4/Downloads/Tyopajatoiminnankasikirja%20(1).pdf

THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta. Viitattu 27.1.2024. Saatavilla https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuusindikaattori-mittaa-osallisuuden-kokemusta

Sosiaaliturvamuutokset ovat vaikuttaneet asiakkaiden arkeen ja hyvinvointiin

 

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen sosiaalisessa raportoinnissa on syksyn 2024 aikana tehty havaintoja asiakkaiden taloudellisesta tilanteesta ja sosiaaliturvamuutosten vaikutuksista.

Muutokset sosiaaliturvassa ovat vaikuttaneet asiakkaiden taloudelliseen tilanteeseen. Osa on joutunut pohtimaan, ostaako lääkkeitä vai ruokaa tai esimerkiksi jättämään terveydenhuollon laskuja maksamatta, ja tästä on seurannut maksuhäiriömerkintöjä ja velkaantumista. Leikkausten on havaittu kohdentuvan pienituloisiin työssä käyviin lapsiperheisiin, joilla ei synny oikeutta perustoimeentulotukeen. Etenkin loppukuu on monelle ihmiselle tiukkaa aikaa, ja tämä näkyy ruokajakeluiden kävijämäärien nousuna. Ruokajakeluista on tullut monille merkittävä ja välttämätön apu taloudelliseen selviytymiseen. Osa ruokajakeluista on kuitenkin maksullisia, eikä ihmisillä aina ole rahaa ruokakassiin ja ruokajakeluihin kulkemiseen. Lapsiperheet kyselivät joulun aikaan aiempaa enemmän taloudellista tukea ja lahjakortteja ruokaan, samanaikaisesti lahjakortteja oli kuitenkin jaettavana vähemmän.

Kaikista heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevat ihmiset uhkaavat jäädä palveluiden ulkopuolelle lähipalveluiden lakkauttamisen myötä. Toiselle paikkakunnalle kulkemiseen ei ole varaa tai se ei ole mahdollista terveydentilan vuoksi. Etäpalvelupisteet eivät aina vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja kaikilla ei ole puhelinta tai puheaikaa asioiden hoitamiseen. Asiakasmaksun korotukset vaikuttavat asiakkaiden haluun ja mahdollisuuksiin ottaa vastaan tarpeidensa mukaista palvelua ja maksuvapautuksen myöntämiskriteerit koetaan tiukoiksi. Asiakkaita myös kuormittaa useiden hakemusten täyttäminen ja liitteiden toimittaminen moneen paikkaan.

Asiakkaat ovat saaneet muuttokehotuksia, mutta mahdollisuudet saada kohtuuhintaisia asuntoja ovat heikot. Asunnon saaminen on asiakkaille vaikeaa luottohäiriömerkintöjen, vuokravelkojen ja kohtuuhintaisten asuntojen vähäisen määrän vuoksi. Asiakkaat kokevat tilanteessa neuvottomuutta ja uuden asunnon etsiminen aiheuttaa myös painetta. Lapsiperheitä on joutunut muuttamaan ja tämä on tarkoittanut kouluvaihdoksia lapsille. Yhdelle alueelle on lyhyessä ajassa muuttanut paljon perheitä edullisempien vuokra-asuntojen vuoksi. Muuttoliike näkyy alueen päiväkotien ja koulujen lapsi- ja oppilasmäärän lisääntymisenä, ja joissain ikäluokissa luokkakoot ovat ylipaikkoja myöten täynnä. 

Muuttamisessa on haasteita, koska asiakkailla ei aina ole läheisiä apuna ja se voi olla vaikeaa myös fyysisistä syistä. Asiakkaat ovat tarvinneet muuttotilanteissa paljon selvittelyapua työntekijöiltä. Jotkut vuokranantajat ovat laskeneet vuokria, jotta asiakkaan asuminen on voinut jatkua. Asiakkaat eivät aina huomaa lukea päätöksiä tai päätösten tekstit eivät ole riittävän selkeitä ja ymmärrettäviä. Tästä syystä asiakkaille on saattanut tulla yllätyksenä, ettei vuokraa enää huomioida kokonaisuudessaan toimeentulotuessa. Myös häätöjen lisääntymisestä alueella on raportoitu.

Asiakkaat ovat tuoneet esiin huolta etuuksien leikkauksista ja hintojen noususta. Huoli taloudesta on vaikuttanut esimerkiksi arjessa jaksamiseen. Muutokset asumistuessa ja toimeentulotuessa aiheuttavat asiakkaille kuormitusta ja työntekijät ovat tehneet paljon selvittelytyötä asiakkaiden avuksi. Uutiset lomautuksista ja irtisanomisista huolettavat ja pohdituttavat; miten voi saada työtä, kun paikkoja vähennetään entisestään? Yksin olevien ihmisten selviytyminen on haastavaa, he kokevat epätoivoa ja kertovat myös itsetuhoisista ajatuksistaan. Opiskelijat kertovat tapaamisilla, että tilanne huolettaa ja pelottaa. Taloudellinen tilanne näyttäytyy heikompana etenkin niillä opiskelijoilla, joilla ei ole mahdollisuutta saada läheisiltä tukea. Tiedottamisesta huolimatta osa ihmisistä on vasta viime aikoina ymmärtänyt, että sosiaaliturvamuutokset koskevat heitä ja tämä on aiheuttanut ihmetystä.

Työtä ei ole tarjolla, eivätkä asiakkaat aina ole riittävän hyväkuntoisia osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan. Myös mahdollisuudet päästä eläkkeelle koetaan liian vähäisinä. Kelan kuntoutusvaihtoehtojen supistaminen vaikuttaa asiakkaiden kuntoutumisen mahdollisuuksiin. Kuntoutustuen ikärajan nosto vaikuttaa nuorten arkeen, koska se on ollut yksi koulunkäyntimotivaatioon positiivisesti vaikuttava tekijä. Alueella tehdyt havainnot ovat hyvin yhteneväisiä muilla hyvinvointialueilla tehtyjen havaintojen sekä Talentian, Kirkkohallituksen ja SOSTEn sosiaalialan ammattilaisille, diakoniatyöntekijöille ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijöille tekemän kyselyn tulosten kanssa Kysely: Sosiaaliturvaleikkaukset näkyvät jo nyt ihmisten avuntarpeen kasvuna | Talentia.

Milla Rantakari, asiantuntija

Rakenteellinen sosiaalityö -osaprojekti 2023–2025

Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Joskus on hyvä mennä kauas nähdäkseen lähelle – Lyhyt matkakertomus NEAR-hankkeen Tšekin matkalta

 

Sain ilon ja kunnian osallistua NEAR-hankkeen opintomatkalle Tšekkeihin 11.-14.11.2024. Työskentelen Päijät-Hämeen hyvinvointialueen Ikääntyneiden palveluissa Kotiin vietävien palveluiden palvelupäällikkönä, ja työpöydälläni on tämän vuoden aikana ollut muun muassa yhteisöllisen asumisen palvelun kehittäminen yhteistyössä moniammatillisen verkoston kanssa.

NEAR-hanke on kansainvälinen Interreg Europe -ohjelman rahoittama hanke. Ohjelman tavoitteena on edistää aluekehitystä ja aluepolitiikan toimeenpanoa innovatiivisilla lähestymistavoilla sekä yhteistyötä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa alueiden välillä. NEAR-hankkeen päätavoitteena on tunnistaa, jakaa ja vahvistaa yksilölähtöisiä ja yhteisöllisiä lähestymistapoja sosiaalisessa työssä sekä työtapojen muutosta edistäviä työkaluja. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa ja siirtää ammattilaisille suunnattuja hyviä koulutuskäytäntöjä. Halutessasi voit lukea hankkeesta täältä: NEAR - NEw sociAl seRvices: innovative tools and skills for person-centered and community-based social models - Päijät-Sote

Etukäteen tiesimme, että osallistujia on myös Espanjasta, Italiasta, Belgiasta sekä Tšekeistä. Suomea edustava ryhmämme koostui minun lisäkseni LAB-ammattikorkeakoulun yliopettajasta, LAB WellTechin asiakkuuspäälliköstä sekä DILAn asumispalvelupäälliköstä. Ohjelma lupasi vierailuja niin yhteisöllisen asumisen kohteissa kuin kokemuksellista perehtymistä niin ikääntyneen kuin muistisairaankin arkitodellisuuteen.

Matkustamisesta täyttyneen ensimmäisen päivän jälkeen oli aika sukeltaa ikääntyneen maailmaan kokemuksellisuuden kautta. Puin päälleni piikeillä varustetun selkäpanssarin sekä polvi- ja kyynärsuojat. Nilkkoihin ja ranteisiin asetin painot. Käteni sujautin hanskoihin, missä sähköimpulssit kouristivat sormiani tahdostani riippumatta. Kuulosuojaimet päähän ja silmäsairauksia jäljittelevät lasit päähän – sitten menoksi! Tai ei sittenkään niin vauhdikkaasti… En ollut aiemmin Suomessa törmännyt GERO-suitiin, mutta lyhyt kokeilu avarsi silmiäni sen suhteen, miten toimintakyvyn heikkeneminen vaikutti myös koettuun yksinäisyyteen. Kun kaikki voimat kuluivat sekä liikkeen tuottamiseen ja varmistamiseen, heikentyi yhteys välittömästi ympärillä oleviin ihmisiin. Kun toista ei kuule eikä näe totutusti, vaatii yhteyden luominen erityisiä ponnisteluja. Erityisesti tilanteessa, missä pitää yhtäaikaisesti liikkua tai tehdä jotakin. Useimmiten sairauden tai ikääntymisen muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, mutta puvun kokeilu sai minut pohtimaan, miten esimerkiksi onnettomuuksissa loukkaantuneet pystyvät sopeutumaan omaan, äkisti muuttuneeseen tilanteeseensa. Ja miten hoitohenkilöstöä voitaisiin tämän kautta kouluttaa ymmärtämään tämä todellisuus, missä asiakkaat elävät ja toimivat? Matkan jälkeen googletin ikäpuvun ja yllätyksekseni Lahden ammattikorkeakoulusta oli valmistunut yksi opinnäytetyö aiheen tiimoilta. Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle!

Reissun kolmantena päivänä vierailimme yhteisöllisen asumisen kohteissa ja näiltä päiviltä odotin paljon, sillä Kotiin vietävissä palveluissa on toukokuussa 2024 ryhdytty tuottamaan yhteisöllisen asumisen palvelua kumppanuussopimuksella yhteistyössä Lahden vanhusten asuntosäätiön kanssa. Ensimmäinen vierailukohteemme oli Benedictus-yhteisö Modletínissa. Yhteisössä asui 6 kehitysvammaista henkilöä ja yksikössä työskenteli yhteensä 20 henkilöä, joista suuri osa osa-aikaisesti. Yhteisössä toimintaa oltiin laajentamassa lähitulevaisuudessa myös mielenterveyskuntoutujien toimintaan. Yhteisössä kehitysvammaisten henkilöiden toimijuutta tuettiin ja heidän kanssaan opeteltiin monia elämän perustaitoja. Lähtökohtana oli osoittaa, että jokaisella on oma, merkityksellinen paikkansa yhteisössä. Tässä yhteisössä valmistettiin monenlaisia tuotteita yhteisön ulkopuolisille markkinoille. Yhteisön toiminta perustuu ranskalaisen järjestön L´Arche toimintaperiaatteisiin (https://www.larche.org/). Netistä tästä voi lukea Benedictus-yhteisön toiminnasta tarkemmin: News - Community BENEDIKTUS supports people with disabilities

Mielessäni vertasin tämän yhteisön toimintaa myös Päijät-Hämeen alueella toimivien kehitysvammaisten kyläyhteisöjen – kuten Myllylähde ja Tapola – toimintaan. Vaikka taustasäätiö oli tässä eri, oli yhteisöissä paljon samaa.

Vierailimme Ikääntyneiden palvelutalossa Havlíčkův Brodissa. Yli 180-paikkainen yksikkö tarjosi laadukasta hoitoa 160 työntekijän voimin. Kyseinen yksikkö oli yksi kolmesta tšekkiläisistä yksiköstä, joille oli myönnetty useita kansallisia laatuleimoja. Henkilöstö oli selvästi työstä ja sen laadusta ylpeitä, kuten kuuluukin! Suomalaisen silmin katsottuna toiminta oli hyvin samankaltaista kuin Suomessakin.

Jäin miettimään vierailun myötä suomalaisia ikääntyneiden kanssa tehtävälle työlle asetettuja kansallisia laatuvaatimuksia ja -suosituksia. Suomessa sote-palveluita on kehitetty paljon ja vaikka sääntö-Suomea toisinaan kritisoidaan lukemattomista ohjeista, on niille selvästi myös sijansa toiminnan kehittämisessä ja laadun seuraamisessa. Joskus pitää mennä kauemmas nähdäkseen lähelle. 

Matkamme huipentui viimeisen päivän VR-lasikokeiluun, missä pääsimme näkemään kaksi vaihtoehtoista elinympäristöä muistisairaan henkilön kokemuksesta käsin. Ensimmäisessä versiossa elinympäristö ei tarjonnut turvaa eikä tukenut yksilön toimintakykyä. Toisessa versiossa huomiota oli kiinnitetty niin huoneiston kalustukseen, valaistukseen kuin sanavalintoihin toiminnan ohjaamisessa, jolloin tunne turvallisuudesta ja kyvykkyydestä toimimaan oli hyvin kannustava. Sosiaalihuollon edustajalle eli minulle tämä kokemus avasi uuden maailman ja ymmärryksen siitä, että muistisairaus ei ole vain muistin heikkenemistä, vaan että sairaus todella vaikuttaa ihmisen aistihavaintoihinkin. Kokemus vahvisti myös ymmärrystä siitä, että sosiaalihuollon kentällä tarvitaan vahvaa terveydenhuollon osaamista, mutta myös toisinpäin! Tärkeää on, että terveydenhuollon piirissä tunnistetaan myös hoidettavan asiakkaan sosiaalinen kokonaisuus.   

Vaikka matka osoitti monia yhdenmukaisuuksia suomalaiseen palvelutuotantoon verraten, osoitti se myös sen, että Suomessa – ja erityisesti Päijät-Hämeessä - on paljon hyvää ja laadukasta palvelua, mistä meidän kaikkien tulisi olla ylpeitä. Kotiin vietävien palveluiden eli kotihoidon edustajana haluaisin jälleen kerran nostaa esille, miten vaativaa ja monipuolista työtä kotihoidon henkilöstö tekeekään! Välillä pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.

Anna Perikangas-Muukka
Kotiin vietävien palvelujen palvelupäällikkö
Ikääntyneiden palvelut

Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Asunnottomuus – viheliäinen ongelma

Aloitin Lahden sosiaalitoimessa 1990-luvulla, jolloin Paavolan soramontussa toimi liekkimajaksi kutsuttu asunnottomien ensisuoja. Parakissa oli kaksi osastoa, yksi korvikkeiden ja toinen alkoholin käyttäjille. Ensisuojassa sai viettää yön, mutta sieltä tuli poistua päiväksi. Patjojen ja vuoteiden sijasta nukuttiin lattialla vanerilevyjen päällä. Kaappeja ei ollut eikä siellä siksi pystynyt säilyttämään tavaroitaan. Aikanaan liekkimaja purettiin asuntomessujen tieltä ja toisaalle rakennettiin asunnottomien palvelukeskus. Samalla siirryttiin alkoholistien ”ihmisvarastoista” ja valvojien järjestyksenvalvontatyöstä kohti asumispalveluja, hoitoa ja kuntoutusta, joissa sosiaalityöllä oli aiempaa vahvempi rooli.

2010 -luvulla asunnottomuuden vähentämisessä otettiin monia tärkeitä askelia. Asunnottomien tilanne kohentui sosiaalihuoltolain uudistamisen myötä, kun sosiaalihuollon asiakkaille ryhdyttiin nimeämään omatyöntekijä, joka arvioi asiakkaan palvelutarpeen ja järjestää tarpeen mukaiset palvelut. Lisäksi siirryttiin vuokrasopimuksiin perustuvaan asumiseen, mikä käytännössä tarkoitti luopumista ensisuojista ja asuntoloista. Myös Asunto ensin -mallin yleistyminen helpotti asunnottomien tilannetta. Aiemmin oli edellytetty, että ensin tuli saada esimerkiksi päihteidenkäyttö hallintaan ja asunto järjestettiin vasta sen jälkeen. Asunto ensin -mallissa järjestetään ensin asuinpaikka ja sen jälkeen muu tuki ja palvelut.

Monia edellä kuvatuista toimista on edistetty erillisillä asunnottomuusohjelmilla ja niihin liittyvillä hankkeilla. Lahdessakin asunnottomuutta on pyritty vähentämään mm. Paavo 1 (2008-2011), Paavo 2 (2012-2015) sekä Aune (2016-2019) -hankkeissa. Lisäksi asunnottomuuden stigmaa on pyritty hälventämään yhdistämällä vuonna 2014 asunnottomille suunnattu erillinen sosiaalitoimisto yleiseen sosiaalikeskukseen.

Asunnottomuutta kuvataan usein ilkeänä, pirullisena tai viheliäisenä ongelmana (wicked problem). Käsitteelle ei ole tarkkaa määritelmää, mutta sillä viitataan yleensä monimutkaisiin, kompleksisiin ja kroonisiin pulmiin, joissa eri tekijät kietoutuvat yhteen siten, ettei ongelmaa ole mahdollista ratkaista yksinkertaisesti. Lisäksi yhdellä ratkaisutoimella voi olla yllättäviä seurauksia ongelman toisiin tekijöihin. Pahimmillaan pirullisten ongelmien liika yksinkertaistaminen tuottaa tehokkaita ratkaisuja vääriin ongelmiin. Toisaalta voi käydä myös päinvastoin, jolloin yksinkertaiset asiat väännetään pirullisiksi tekemällä niistä turhan monimutkaisia ja vaikeita.[1]

Asunnottomuudessa ongelmat kietoutuvat yhteen yhteiskunnan tasolla, kun valtion, kuntien, hyvinvointialueiden sekä järjestöjen talousvaikeudet lisääntyvät ja samanaikaisesti väestön keskuudessa työttömyys, toimeentulovaikeudet sekä häätöjen ja ulosottojen määrät kasvavat[2]. Lisäksi asunnottomuus saattaa johtaa syrjäytymiseen ja marginalisoitumiseen, mikä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Yksilötasolla  asunnottomuus voi puolestaan näyttäytyä yhteenkietoutuneena työttömyyden, köyhyyden, sairauksien ja päihdeongelmien vyyhtinä. Asunnottomuus aiheuttaa myös – erityisesti pitkittyessään – sekä inhimillistä hätää että palvelujen suurkuluttajuutta. Asunnottomilla on esimerkiksi yli viisinkertainen kuolemanriski ja moninkertaisesti sairaalapäiviä niin psykiatrisessa sairaalahoidossa kuin somaattisessa erikoissairaanhoidossakin sekä paljon käyntejä sairaalan päivystyksessä[3].

Sosiaalityö on tärkeässä roolissa asunnottomuuden vähentämisessä ja ehkäisyssä. Sosiaalityössä kohdataan pitkäaikaisasunnottomia, joilla on vaikeuksia selvitä itsenäisesti asumisen arjesta. Toisaalta myös muilla sosiaalityön asiakkailla on asumiseen liittyviä tuen tarpeita. Esimerkiksi nuoret ovat erityisen tärkeä asiakasryhmä. Nuorten sosiaalityön asiakkaiden tilannetta selvitettiin Päijät-Hämeessä vuonna 2020 (n 668) ja todettiin heistä olevan asunnottomia noin 5 %, kun mukaan lasketaan myös ns. piiloasunnottomat eli nuoret, jotka ovat kirjoilla jossain asunnossa, mutta eivät jostain syystä pysty siinä asumaan ja majoittuvat esimerkiksi tuttavien tai sukulaisten luona [4]. Asunnottomuuteen vaikuttaminen on nuorten kohdalla erityisen tärkeää asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kannalta.

Viheliäisten ongelmien hankaluus on se, että mikään taho ei yksin pysty ongelmaa ratkaisemaan. Vuokranantaja voi tarjota asuntoja, sosiaalityö järjestää tukea asumiseen, terveydenhuolto hoitaa asunnottoman sairauksia ja kaupungin asumisneuvonta saattaa auttaa häädön ehkäisemisessä, mutta mikään näistä ei voi yksin poistaa asunnottomuutta. Lisähaastetta tuo asunnottomuuden kuvan muuttuminen viime vuosina. Valtakunnallisesti tarkasteltuna asunnottomien keski-ikä on laskenut ja asunnottomuuden ydinryhmän muodostavat nykyisin alkoholistien sijasta vakavasti syrjäytyneet ja huumeongelmaiset. Palvelujärjestelmä ei ole kyennyt riittävästi reagoimaan tähän muutokseen.[5] Asiantuntijoiden mukaan myös esimerkiksi häädöt olisivat usein vältettävissä, jos apua olisi tarjolla ajoissa4.

Lahdessa asunnottomien määrä on viime vuosina vakiintunut noin 100 henkilön tienoille[6]. Määrää pyritään tulevina vuosina vähentämään. Lahden kaupunki on mukana ympäristöministeriön käynnistämässä ohjelmassa, jonka tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä.  Ohjelmalla vahvistetaan valtion, hyvinvointialueiden ja kaupunkien välistä yhteistyötä pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisessa siten, että mukana olevat kaupungit ja hyvinvointialueet laativat yhdessä yhteisen toimeenpanosuunnitelman pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi kaupungissaan. Tulevaisuus näyttää, pystytäänkö viheliäinen asunnottomuusongelma kesyttämään Lahdessa kaupungin, hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyöllä.

Tuula Carroll, kehittämispäällikkö

Päijät-Hämeen hyvinvointialue, Tki -yksikkö, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

[1] Raisio, Harri; Jalonen, Harri & Uusikylä, Petri (2018) Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma. Tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sitran selvityksiä 139. Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma?

[2] Häädöt lisääntyvät vauhdilla – asunnottomien auttaja: ”Ihmisillä on hätä” | Politiikka | Yle

[3] Agnes Stenius-Ayoade, Peija Haaramo ja Johan G. Eriksson 2018: Asunnottomuuteen liittyy suuria terveysriskejä, Doudecim, 134 (7): ss. 661–663.

[4] Carroll, Tuula (2020) Sosiaalityön nuoret aikuiset asiakkaat. Selvitys työikäisten palvelujen 18-29 -vuotiaista sosiaalityön asiakkaista Sosiaalityön nuoret aikuiset asiakkaat

[5] Kaakinen, Juha (2023) KOTIIN Selvitysraportti tarvittavista toimenpiteistä asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä  Selvitysraportti asunnottomuuden poistamisesta 30.1.2023_saavutettava

[6] ARA, Selvitys 2/2023, 12 Asunnottomat 2022

Luottamus rakentuu kohtaaminen kerrallaan - etsivää sosiaalityötä kehittämässä

 

"Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä." (Kielitoimiston sanakirja)

Haavoittuvassa asemassa olevien tavoittaminen, hyvinvointi ja osallisuus -hanke kehittää hyvinvointialueen vakiinnuttamisrahalla vuonna 2024 etsivää sosiaalityötä Päijät-Hämeessä. Taustalla on kesällä 2023 voimaan tullut sosiaalihuoltolain uudistus, joka velvoittaa hyvinvointialueet järjestämään etsivää sosiaalityötä.

Tutkimme etsivän työn keinoja erilaisten pilottien avulla. Jalkauduimme neljään eri ruokajakeluun Päijät-Hämeessä ja tavoitimme 26 käynnin aikana yhteensä 2017 kävijää. Lisäksi koordinoimme Asunnottomien yössä Miltä vapautuminen näyttää? -pistettä, joka toteutettiin Lahden Vapauttamisverkoston toimijoista koostuvan joukon kanssa, ja jonka tarkoituksena oli herättää keskustelua mm. vapautuvan vangin tarvitsemista palveluista. Laadimme kaksi erilaista infokirjettä: pienyrittäjille sosiaalipalveluihin hakeutumisesta ja huoltoyhtiöille ja isännöitsijöille ilmoituksen asukkaan tilanteesta tekemisestä sosiaalitoimeen. Selvitimme myös pelastuslaitoksen kanssa yhteistyötä paloriskiasuntoihin liittyen tukiprosessin sujuvoittamiseksi. Tämä blogikirjoitus käsittelee ruokajakeluihin jalkautumisen kokemuksia sekä järjestöjen toiminnasta saatua tietoa. Blogin sitaatit ovat kohdatuilta asiakkailta kuultuja.

"Se on hyvä, että täällä käy aina sama ihminen.”

 Ruokajakeluihin jalkautumisen lähtökohtana oli ihmisten kohtaaminen ja ohjauksen tarjoaminen esimerkiksi jonon rinnalla. Jokaisen tervehtiminen, tarjotut makeiset, säännölliset käynnit ja ”naaman kuluttaminen” tekivät tutuksi ja loivat luottamusta. Kohtaamisissa syntyi keskustelua sekä kävijöitten henkilökohtaisista asioista että yhteiskunnallisista ja paikallisista ilmiöistä. Joku kertoi jo ensimmäisellä kohtaamiskerralla itsemurhayrityksestään tai omaisen kuolemasta, toinen yhdennellätoista kohtaamisella katsoi hiukan silmiin ja halusi ottaa hänelle tarjotun esitteen. 

Teimme ruokajonoissa kohdattujen kanssa mm. yhteydenottopyyntöjä sosiaali- ja terveystoimeen. Henkilökohtaista ohjausta sai 41 ihmistä muun muassa liittyen etuuksiin, taloudelliseen tilanteeseen, asumisen ongelmiin, kotona pärjäämiseen, mielenterveyteen ja asiointiin sekä sosiaalipalveluissa että terveydenhuollossa.

“Ei sieltä kuitenkaan mitään saa.”

 Luottamus sosiaalipalveluja kohtaan saattaa olla heikkoa, tai ennakkokäsitykset vaikeuttaa palveluihin hakeutumista. Moni yhdistää sosiaalitoimen vain toimeentulotukeen, eikä ole tietoinen muista sen tarjoamista palveluista. Tietoisuuden lisääminen tarjolla olevista palveluista olikin yksi jalkautumisen tavoitteista.

Sosiaalityön on mahdollista tavoittaa ruokajonoihin jalkautumalla suuri joukko ihmisiä pienellä panostuksella. Tämä madaltaa tukea tarvitsevien kynnystä hakeutua sosiaalipalveluihin ja varmistaa heikoimmassa asemassa olevien palvelujen saatavuutta. Etsivä työ on myös tapa kerätä tietoa haavoittuvassa asemassa olevien tilanteesta ja palvelujen tarpeesta sekä tavoittaa heitä siellä missä he liikkuvat.

“Tuulensuoja on mun takana, mä otan ne mukaan sinne.”

Järjestöt tavoittavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, ja ne pystyvät toimimaan joustavasti asiakkaiden tarpeiden mukaan. Vaikka lain mukaan etsivän työn vastuu on hyvinvointialueella, sitä on mahdollista tehdä myös monitoimijaisesti. Toivottavaa olisi, että järjestöt nähtäisiin jatkossakin tärkeänä osana etsivää ja kohtaavaa työtä, ja tämä otettaisiin huomioon resurssien jaossa.

Järjestöjen, seurakuntien ja vapaaehtoisten merkitys myös ruokajakelutyölle on huomattava ja sen järjestäminen on suuritöistä. Ruokakassin vaikutus ihmisen taloudelliselle pärjäämiselle voi olla olennainen. Järjestäjien ja kävijöitten mukaan ruokajako on myös yhteisöllinen tilanne, johon palataan toisten ihmisten kohtaamisen vuoksi. Jalkautumisessa nousikin toistuvasti esiin nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve.

Työikäisten palvelujen sosiaaliohjaus on jalkautunut mm. Sininauhan Päiväkeskus Tuulensuojaan ja tarkastellut etsivää ja jalkautuvaa työtä yhdessä hankkeen kanssa. Tämä vuorovaikutus on synnyttänyt lisää innostusta ja kiinnostusta etsivään työhön. Työntekijöillä on mahdollisuus tutustua hankkeen kanssa etsivään työhön ruokajakeluissa sekä jalkautua Tukialuksen kanssa vuoden loppuun asti. Etsivää työtä voidaan tehdä alussa pienin askelin, ja kehittää sitä jatkossa oman näköiseksi ja tarvittavaan suuntaan.

“Mä hoidan sen asian, mä lainaan Tukialukselta puhelinta.”

Hyvinvointialueen aluehallitus päätti 28.10.2024, että Sininauhan Tuulensuoja-hankkeessa aloitetun päiväkeskuksen toiminta jatkuu hyvinvointialueen palveluna nykyisissä toimitiloissa vuodenvaihteen jälkeen. Ensi vuoden alusta lähtien päiväkeskuksen työntekijät tekevät myös syrjäytymistä vähentävää, etsivää työtä asiakkaiden parissa esimerkiksi kaduilla.

Etsivällä työllä voidaan myös luoda luottamusta viralliseen sosiaalihuoltoon. Esimerkiksi Tukialus-hankkeen asiakas kertoi oppineensa heidän kauttaan luottamaan muihin sosiaalialan työtä tekeviin. Tällöin puhutaan lainatusta luottamuksesta. Luottamuksen lainaaminen muutostilanteessa, jossa palvelun järjestäjä vaihtuu, vaatiikin yhteistyötä ja yhteistä ymmärrystä asiakkaan luottamushistoriasta.

Haavoittuvassa asemassa olevien tavoittaminen, hyvinvointi ja osallisuus –hankkeen tuloksia esitellään Luottamus-aiheisessa yhteisseminaarissa 28.11. klo 12.30–15.45 sekä Verson aamukahveilla 15.11. klo 8.30–9.30 Yhteisösosiaalityötä, etsivää vai jalkautuvaa työtä? Lisää tietoa tilaisuuksista Verson tapahtumakalenterista.

Kehittäjäsosiaaliohjaaja Jeannette Semeri

Projektisuunnittelija Emmi Fjällström

Osallisuuden versoja 2 – Haavoittuvassa asemassa olevien tavoittaminen, hyvinvointi ja osallisuus

 

 

Luettavaa                                                                    

Kielitoimiston sanakirja

luottamus - Kielitoimiston sanakirja

Etsivän työn toimintamalli (THL) https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144795/Etsiv%c3%a4n_ty%c3%b6n_toimintamalli_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y

https://www.paijatha.fi/tuulensuojassa-on-lampoa-ja-turvaa-jos-kotia-ei-ole/

https://www.hdl.fi/wp-content/uploads/2024/05/tutkimus-tukialus-inhimillisia-tuulahduksia.pdf

Päijät-Hämeen hyvinvointialue: Päihdeongelmaisten päiväkeskuksen toiminta jatkuu nykyisissä tiloissa vuoden 2025 alusta | Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Sosiaalityön asiantuntemus ja tieto esiin sosiaalisen raportoinnin avulla

Rakenteellisella sosiaalityöllä on sosiaalihuoltolain 7§ mukaan huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tämä tarkoittaa tiedon tuottamista asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§.) Miten tätä tietoa sitten tällä hetkellä tuotetaan ja hyödynnetään?

Sosiaalinen raportointi on yksi rakenteellisen sosiaalityön keskeisistä menetelmistä. Sosiaalialan työntekijöille se on mahdollisuus tuottaa tietoa muun muassa palvelujen järjestämisen ja kehittämisen tueksi sekä eriarvoisuuteen vaikuttamiseksi ja muutosten aikaansaamiseksi yhteiskunnassa. Sosiaalisen raportoinnin käsitettä ja käytäntöjä ei ole määritelty tarkkaan. Raportointi voi olla esimerkiksi lomakkeen kautta tehtävää raportointia työssä tehdyistä havainnoista, monia eri tietomuotoja yhdistävää ilmiökohtaisen tiedon keräämistä, analysointia ja raportointia sekä blogikirjoituksen, somejulkaisun tai valokuvanäyttelyn avulla tuotettua tietoa esimerkiksi sosiaalisesta eriarvoisuudesta yhteiskunnassa. Sosiaalista raportointia voivat tällä hetkellä monella hyvinvointialueella tehdä sosiaalialan ammattilaiset, mutta osalla alueista se on mahdollistettu myös muille ammattilaisille, yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja asukkaille. Osallistamalla muita toimijoita edistetään myös rakenteellisen sosiaalityön tavoitetta eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä ja ilmiöiden moninäkökulmaisesta tarkastelusta.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on pilotoitu sosiaalista raportointia osana rakenteellisen sosiaalityön kehittämistä. Raportoinnissa on ollut käytössä Webropol-lomake, jossa ammattilaiset ovat päässeet kertomaan asiakastyössä tekemistään positiivisista tai negatiivisista havainnoista sekä ajankohtaisista ilmiöistä, joihin he haluavat kiinnitettävän huomioita ja joista he haluavat jakaa tietoa eteenpäin. Lomakkeella työntekijä on voinut kuvata myös ratkaisuehdotuksia tai hyödyntämisideoita tekemäänsä havaintoon tai ilmiöön liittyen. Esimerkiksi toimivan käytännön kohdalla tämä voi olla idea siitä, miten käytäntöä voisi jatkossa kehittää ja hyödyntää muualla. Pilotin aikana hyvinvointialueen sosiaalialan ammattilaiset tekivät yhteensä 55 raporttia asiakastyössä tekemistään havainnoista, kehittämistarpeista ja hyvistä käytännöistä. Raportteja tehtiin muun muassa palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta, yhteistyötarpeista eri toimijoiden kanssa, asiakastyössä havaituista ilmiöistä ja hyvistä työkäytännöistä.

Ammattilaiset olivat raportoineet esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön puutteesta ja asiakkaiden ohjautumisen haasteista eri palvelujen välillä. Sopivien palvelujen ja yhteistyön puutetta oli raportoitu olevan erityisesti tilanteissa, joissa asiakkailla oli useamman eri tuen tarpeita. Ammattilaiset olivat raportoineet myös hyvistä käytännöistä ja nämä kaikki liittyivät matalan kynnyksen palveluihin, kuten psykiatrisen sairaanhoitajan jalkautumiseen kouluille ja omaishoitajille suunnattuihin tukipuheluihin. Havaintojen lisäksi sosiaalialan ammattilaisilla oli mahdollisuus tehdä ratkaisu- ja kehittämisehdotuksia tai esittää hyödyntämisideoita hyväksi havaitsemilleen käytännöille. Ratkaisuehdotuksia oli tehty muun muassa uusiin käytäntöihin, sosiaalityöstä tiedottamisen lisäämiseen sekä toimijoiden välisen yhteistyön tiivistämiseen liittyen. Sosiaalisen raportoinnin tulokset ovat hyvin yhteneväiset muiden alueiden raportointitulosten kanssa ja Rajalan ym. (2024) mukaan sosiaalisen raportoinnin kehitysehdotuksissa on korostettu esimerkiksi palvelujen sujuvuuden ja moniammatillisen yhteistyön lisäämisen tärkeyttä, palvelujen resursoinnin vahvistamista sekä uudenlaisten matalan kynnyksen palvelukokonaisuuksien ja yhteisöllisempien toimintatapojen kehittämistä.

Sosiaalialan työntekijöillä on paljon sellaista tietoa, jonka esiin tuominen edesauttaa huomioimaan palvelujen käyttäjien ja erityisesti haavoittuvissa tilanteissa elävien ihmisten tilanteita. Asiakastyössä tehdään havaintoja esimerkiksi hyvinvointia heikentävistä ilmiöistä ja sosiaalisista ongelmista, joihin tulisi voida vaikuttaa yksilötyön lisäksi myös rakenteiden tasolla. Rajalan ym. (2024) mukaan sosiaalinen raportointi on tuottanut tietoa sosiaalihuoltolain 7§ edellyttämällä tavalla esimerkiksi sosiaalisista ongelmista ja palvelujen vaikuttavuudesta ja raporteista on saatu tietoa asiakkaille ja palvelujärjestelmän toiminnalle haitallisista epäkohdista. Työntekijät ovat raportoimalla välittäneet tietoa asiakkaiden kokemuksista palvelujärjestelmässä. Sosiaalinen raportointi on sen myötä yksi keino saada esiin tietoa haavoittavissa tilanteissa elävien ihmisten tilanteista, joiden ääni ei välttämättä aina muuten tule kuulluksi.

Sosiaalihuoltolaissa määritellään, että rakenteellisen sosiaalityön keinoin tuotettua tietoa tulisi hyödyntää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi, sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä hyvinvointialueen asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi. Tietoa tulee hyödyntää osana hyvinvointialueen muiden toimialojen ja kunnan suunnittelua sekä palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa tehtävässä paikallisen sosiaalityön sekä muun palvelu- ja tukivalikoiman kehittämisessä. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§). Tämä edellyttää tiedon avointa jakamista sekä hyvinvointialueen organisaation sisällä että sen ulkopuolisille toimijoille, mutta myös laajemmin osaksi yhteiskunnallista keskustelua.

Päijät-Hämeessä sosiaalisen raportoinnin tuloksia on esitelty henkilöstölle, verkostoille ja johdolle ja tuloksia hyödynnetään seuraavan vuoden suunnittelussa. Sosiaalisen raportoinnin havainnot on huomioitu hyvinvointialueen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman laatimisessa sekä suunnitelluissa toimenpiteissä. Tietoa on toimitettu kehittämistyöhön ja hankevalmisteluun ja sitä voi hyödyntää esimerkiksi asukas- ja asiakasosallisuuden kehittämisessä. Tietoa on verrattu meneillään oleviin kehittämistoimenpiteisiin sekä muuhun alueella tuotettavaan tietoon, kuten asiakaspalautteeseen, sosiaali- ja potilasasiavastaavien selvitykseen sekä kehittämishankkeissa tuotettuun tietoon.

Sosiaalisen raportoinnin tietoa on reflektoitu tiimeissä ja Sosiaalityön kehittäjät -ryhmässä. Raporttien reflektoinnin avulla saatiin esille havaintojen ja ilmiöiden laajuus sekä monet näkökulmat, edistettiin yhteistä oppimista, hahmotettiin osaamistarpeita, jaettiin hyviä käytäntöjä, lisättiin työntekijöiden osallisuutta, keskusteltiin uusista käytännöistä, vahvistettiin osaamista, nostettiin esiin asiakkaiden tarpeita, koottiin kehittämistarpeita ja arvioitiin mahdollisia puuttuvia palveluja. Sosiaalisen raportoinnin mahdollistamisen ja tiedon yhteisen reflektoinnin avulla voidaan lisätä työntekijöiden osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksia ja tätä kautta varmasti myös työhyvinvointia sekä työn veto- ja pitovoimaa.

Sosiaalityön vahvuutena on yhteiskunnallisten ja yhteisöllisten rakenteiden yhteyksien tunnistaminen ja analysointi suhteessa yksilökohtaisiin pulmallisiin tilanteisiin (Salovaara 2024). Sosiaalialan ammattilaiset tunnistavat esimerkiksi asiakkaisiin ja palvelujärjestelmään haitallisesti vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä, ilmiöiden syntymekanismeja ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyn paikkoja. He tekevät havaintoja päätöksenteon ja lainsäädännön seurauksista ihmisten arkeen sekä perus- ja yhdyskuntarakennepalveluihin liittyvistä tarpeista ja epäkohdista. Sosiaalityössä on tietoa yhteiskunnasta ja sen toiminnasta sekä yhteiskunnallisista ongelmista ja eri väestöryhmiä syrjivistä toimintakulttuureista. (Kannasoja & Ruonakangas 2023.) Sosiaalityön asiantuntemusta ja tietoa tulisi saada paremmin esiin ja hyödyntää sitä yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin vaikuttamisessa. Sosiaalihuollon tietopohja on vahvistumassa ja kokemustiedon ohella esimerkiksi asiakastietojärjestelmistä saatava tieto saadaan jatkossa vahvemmin osaksi sosiaalihuollon tietojohtamista. Sosiaalihuollossa syntyvän moninaisen tiedon ja asiantuntemuksen hyödyntäminen on merkityksellistä erityisesti inhimillisestä, mutta myös taloudellisesta näkökulmasta; tavoitteena on hyvinvoivat yksilöt ja yhteisöt sekä toimivamman ja oikeudenmukaisemman palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan kehittäminen.

Milla Rantakari, asiantuntija

Rakenteellinen sosiaalityö 2023–2025

Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Lähteet

Kuva: Pixabay.

Kannasoja, S. & Ruonakangas, S. (2023) Julkisen sektorin sosiaalityöntekijät rakenteellisen sosiaalityön toteuttajina. Teoksessa Närhi, K., Kannasoja, K., Kokkonen, T., Rantamäki, N. & Ruonakangas, S. (2023) Rakenteellisen sosiaalityön tila ja tulevaisuus Suomessa. SoPhi. SoPhi 154 1.pdf (jyu.fi)

Salovaara, S. (2024) Tietojärjestelmät sosiaalityön välineinä. Sosiaalialan ajankohtaiskatsaus 3.5.2024, Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos.  

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301#L2P7

Rajala, T., Lähteenmäki, L. & Kallio, J. (2024) Sosiaalinen raportointi rakenteellisen sosiaalityön tiedon tuottajana.  https://www.julkari.fi/handle/10024/149260