Tiedon tuottamisesta hyödyntämiseen – haavoittavassa tilanteessa olevien hyvinvointi- ja osallisuustieto palvelujen kehittämisessä

Hyvinvoinnin lisääntyminen ja osallisuuden vahvistuminen ovat sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalipalvelujen keskeisiä tavoitteita. Silti osallisuuden kokemuksen mittaaminen ja siinä tapahtuvan muutosten seuraaminen palvelun aikana on toistaiseksi ollut vähäistä. Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on viime vuosina tehty pitkäjänteistä työtä tiedon tuottamiseksi haavoittavassa tilanteessa olevien hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemuksesta hyödyntämällä muun muassa THL:n osallisuusindikaattoria. Tiedon tuottamisen mallia on kehitetty vaiheittain, tarttumalla aina edellisessä vaiheessa havaittuihin tarpeisiin. Kehittämistyötä on jälkikäteen jäsennetty ekspansiivisen oppimisen teorian avulla.

Kehittämisen juuret ovat vuodessa 2021, jolloin toteutettiin koko alueen väestölle suunnattu hyvinvointikysely ja havaittiin, että enemmistö verkkokyselyn vastaajista edusti ”hyväosaisia” päijäthämäläisiä, jolloin myös kuva alueen väestön hyvinvoinnista näyttäytyi sangen positiivisena. Kuvaa haluttiin monipuolistaa haavoittavassa tilanteessa olevien kokemuksilla, mutta samalla todettiin heidän tavoittamiseensa tarvittavan erityisiä menetelmiä. Tietoa ryhdyttiin keräämään jalkautumalla haavoittavassa tilanteessa oleville suunnattuihin palveluihin, mikä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Jalkautumalla sekä kyselyn toteutustapaa räätälöimällä pystyttiin tavoittamaan myös niitä väestöryhmiä, joiden ääni jää usein kuulumatta.

Keskeinen elementti kehittämistyössä on alusta lähtien ollut tiedon palauttaminen sinne, mistä se on kerättykin. Palveluihin on jalkauduttu kyselytulosten kanssa uudestaan keskustelemaan palvelujen käyttäjien ja työntekijöiden kanssa. Näiden keskustelujen havaittiin vahvistavan osallisuuden kokemusta, joten tulosten käsittelytavalle annettiin nimeksi Osallisuutta vahvistava tutkimuskumppanuus. Seuraavassa vaiheessa tiedon tuottamista kehitettiin niin, että kysely toistettiin kahdesti samoille vastaajille, jolloin saatiin tietoa myös siitä, miten hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemus muuttuu palvelun aikana.

Kehittämisprosessin edetessä ja tiedon tuottamisen laajentuessa on kyselyn vastaajamäärä huomattavasti noussut, mikä kertonee siitä, että kysely, sen tuottama tieto ja tiedon käsittelytapa on koettu palveluissa mielekkääksi. Samalla tiedon manuaalinen käsittely on kuitenkin osoittautunut epätarkoituksenmukaiseksi. Siksi jatkossa tarvitaan tiedon käsittelyn automatisointia ja palvelujen tuottajien tukemista niin, että palveluissa voidaan enenevässä määrin tuottaa, analysoida ja hyödyntää tietoa itsenäisesti.

Kyselyaineistot vuosilta 2021–2025 ovat tuottaneet monipuolista tietoa haavoittavassa tilanteessa olevien hyvinvoinnista ja osallisuuden kokemuksesta sekä palvelujen vaikutuksesta niihin. Tulosten mukaan heikon hyvinvoinnin ja erittäin heikon osallisuuden kokemukset vaikuttavat kasautuvan samoille henkilöille. Usein ne myös kehittyvät palvelun aikana samaan suuntaan. Esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen palveluista löytyi vuoden 2024 aineistoista vastaajia, joilla sekä hyvinvoinnin että osallisuuden kokemus palvelun aikana vahvistuu. Tällaisia ”superhyötyjiä” oli lähes 25 % vastaajista. Toisaalta 20 %:lla vastaajista molemmat palvelun aikana heikkenivät. Yksikään taustamuuttujista – sukupuoli, ikä, asumismuoto, pääasiallinen toiminta, palvelu tai palvelun kesto – ei tilastollisesti merkitsevällä tavalla selitä eroa näiden ryhmien välillä. Sen sijaan ryhmät vaikuttaisivat alustavien analyysien mukaan eroavan toisistaan lähtötason perusteella. Vaikuttaisi nimittäin siltä, että matala hyvinvointi ja heikko osallisuuden kokemus palvelun alussa ennustaisi niiden vahvistumista palvelun aikana. Selitystä ryhmien väliselle erolle ollaan etsimässä myös kyselyn avovastauksista, joissa ”superhyötyjien” kohdalla vaikuttaisi erityisesti korostuvan vertaistuen, ryhmään kuulumisen, sosiaalisten suhteiden, arjen rytmin ja psyykkisen hyvinvoinnin elementit.

Vuoden 2026 alussa kehittämistyön keskeisimmät kysymykset liittyvät tulosten tulkinnan lisäksi tiedon hyödyntämiseen. Useiden vuosien kokemusten perusteella voidaan todeta, että tiedon tuottaminen palvelujen käyttäjien hyvinvoinnista ja osallisuuden kokemuksesta voi vastata erilaisiin tietotarpeisiin. Tietoa voi hyödyntää rakenteellisen sosiaalityön tietolähteenä ja tiedon avulla voi tukea palvelujen kehittämistä sekä tiedolla johtamista. Keskeistä on, että tieto esitetään eri tarpeisiin vastaavassa ja hyödynnettävässä muodossa. Tarvitaan nopeita tilannekuvia, visuaalisia esityksiä, laadullista tietoa, tutkimuksellisia analyyseja ja raportteja eri käyttäjäryhmiä varten.

Yhtenä haasteena on, että tiedon määrä ja saatavuus on viime vuosina kasvanut valtavasti. Tekoälyn ja digitaalisten järjestelmien ansiosta voidaan tietoa tuottaa muutamissa sekunneissa. Tietotulvan johdosta on riski siihen, että kehitetty tiedon tuottamisen menetelmä ja malli muodostuvat palveluille vain lisärasitteeksi, ellei tietoa pystytä hyödyntämään palvelujen kehittämisessä. Mitä siis tällä kaikella tietomäärällä tehdään? Miten vältämme tietoähkyn aikana, jolloin dataa on enemmän kuin koskaan, mutta aika sen käsittelyyn vähenee? Mitä järkeä tiedon tuottamisessa on, jos tieto ei johda asiakkaan tai palvelun käyttäjän parempaan palveluun, lisääntyneeseen hyvinvointiin ja vahvistuneeseen osallisuuden kokemukseen? Miten ratkaistaan tekoälyn käyttöön liittyvät eettiset kysymykset? Missä vaiheessa tekoäly kehittyy riittävän luotettavaksi kumppaniksi, kun tutkimusten mukaan vielä tällä hetkellä eri tekoälykielimallien hallusinoitu tieto ja vinoumat muodostavat isoja haasteita analyysien luotettavuudelle?

Kirjoitus perustuu Sosiaalityön tutkimuksen päivien työryhmässä 12.2.2026 pidettyyn puheenvuoroon.

Tuula Carroll, erityisasiantuntija, VTM, erikoissosiaalityöntekijä
Päijät-Hämeen hyvinvointialue, TKI-yksikkö

Asiakkaiden osallisuuden edistäminen sosiaalihuollossa – arjen esimerkkejä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL, 2024a) mukaan asiakasosallisuus tarkoittaa, että asiakkailla, niin todellisilla kuin mahdollisillakin, on mahdollisuus vaikuttaa palvelujen suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin. Tästä säädetään myös laissa hyvinvointialueesta (611/2021, 29§). Asiakasosallisuudella voidaan tarkoittaa asiakkaan mahdollisuuksia vaikuttaa omiin palveluihinsa, mutta se laajentuu terminä koskettamaan myös asiakkaiden osallistumista palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen ylipäänsä (Hämäläinen & Leemann 2016, 588). Asiakasosallisuuden edistäminen koskee sosiaalihuollon organisaatioissa sekä johtoa että työntekijöitä (THL 2024b).

Asiakkaan osallisuudella puolestaan tarkoitetaan palveluja käyttävän henkilön oikeutta tulla kuulluksi ja sopia palveluistaan yhteistyössä ammattilaisten kanssa (THL 2024a). Sosiaalihuollon asiakkailla tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palveluidensa suunnitteluun ja toteuttamiseen (laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 817/2000, 8§).

Työyhteisöt pohtivat asiakkaiden osallisuutta osallisuusviikolla

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella toimiva työntekijöistä koostuva asiakasosallisuuden edistäjien verkosto haastoi kaikki hyvinvointialueen työyhteisöt mukaan pohtimaan asiakkaiden osallisuutta THL:n osallisuusviikolla helmikuun alussa. Vastauksia saatiin erityisesti erilaisista sosiaalihuollon yksiköistä esimerkiksi lapsiperheiden, vammaisten ja ikääntyneiden palveluista.

Kaikkien haasteeseen vastanneiden työyhteisöjen kesken arvottiin taideteos, jonka olivat tehneet kuntouttavan työtoiminnan Lahden työpajan asiakkaat. Taideteoksen tekijöitä pyydettiin miettimään, miltä osallisuus tuntuu, ja näistä ajatuksista syntyi teos nimeltään Osallisuuden riippusilta.

Arvonnan voitti vammaispalveluiden Visapuiston palvelukoti Padasjoelta, josta kerrottiin taideteoksen päätyvän palvelukodin seinälle, jossa se muistuttaa jatkossakin työntekijöitä ja asiakkaita osallisuuden vahvistamisen tärkeydestä.

Osallisuus toteutuu arjen käytännöissä

Vastauksissa asiakkaiden osallisuus kuvautui vahvasti arjen käytäntöjen kautta. Osallisuus huomioidaan eri työvaiheissa niin, että asiakkailla on mahdollisuus osallistua omien palveluidensa suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin kaikissa vaiheissa. Työyhteisöt kertoivat, että asiakkaiden mielipiteitä ja toiveita kuullaan. Asiakkaille annetaan mahdollisuus osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon huomioiden myös se, että kaikilla asiakkailla ei ole välttämättä samanlaisia mahdollisuutta ilmaista itseään. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että asiakkaiden kanssa pyrittäisiin myös kehittämään palveluita. Tärkeä näkökulma asiakkaan osallisuuden tukemiseen on myös asiakkaan kannustaminen itsenäiseen tekemiseen ja omatoimisuuteen hyvinvointia tukevasti.

_________________________________________ 

”Kaikissa vaiheissa pyrimme siis mahdollisimman hyvin toimimaan yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa ja luomaan tunteen, että asiakas tulee kuulluksi, nähdyksi ja osalliseksi, jolloin myös palvelu rakentuu asiakkaan näkökulmasta mieleiseksi ja tarvetta vastaavaksi.”

_________________________________________

 Asumisyksiköissä asukkaiden ja heidän mieltymystensä tunteminen on osallisuuden toteutumisen edellytys. Asukaskokoukset nähtiin tärkeänä osallisuuden vahvistamisen tukemisessa. Osallisuus huomioidaan arjen käytännöissä, kuten ottamalla huomioon esimerkiksi asiakkaan toiveet liittyen ruokaan tai eri toiminnoissa mukana olemiin. Vastauksissa mainittiin asiakkaiden osallisuuden toteuttaminen myös yhteiskunnan toimintaan osallistumiseen kannustamalla, uutisista keskustelemalla ja retkillä.

Lasten ja nuorten palveluissa pidettiin tärkeänä, että sekä lapsen tai nuoren ja huoltajien mahdollisuuksista tulla kuulluksi omassa asiassaan huolehditaan. Erityisesti korostettiin lapsen mahdollisuuteen kuvata omaa tilannettaan tai kertoa oma mielipiteensä.

Miten asiakkaiden osallisuutta voitaisiin vielä vahvistaa

Vaikka osallisuutta vahvistetaankin arjessa jo monipuolisesti erilaisin keinoin, vastaajat löysivät tapoja, joilla voisivat edelleen lisätä asiakkaiden osallisuutta. Esimerkiksi osallisuutta tukevan kirjaamisen edistäminen, asiakkaiden vahvempi mukaan ottaminen toiminnan kehittämiseen ja asiakkaan läheisten mukaan ottaminen työskentelyyn mainittiin useammassa vastauksessa.

Keinoja asiakkaiden osallisuuden lisäämiseen voisivat olla myös esimerkiksi yhteistyö muiden toimijoiden kanssa, asiakkaiden itseilmaisun tukeminen sekä mahdollisuuksien antaminen oman näkökulman esille tuomiseen, asiakkaan toimijuuden vahvistaminen, riittävän ajan varaaminen asiakkaan kohtaamiseen, ymmärrettävän kielen käyttäminen sekä palautekyselyt.

Keskustelumalli osallisuuden edistämisestä kehitteillä

Yksilölähtöisten ja yhteisöllisten sosiaalipalveluiden edistämiseen keskittyvässä NEAR – NEw sociAl seRvices (Interreg Europe) -hankkeessa ollaan kehittämässä vuoden 2025 aikana sosiaali- ja terveysalan työyhteisöille tukimateriaalia, jonka avulla työyhteisöt voivat yhdessä esimerkiksi tiimipalavereissa pohtia, mitä asiakkaiden osallisuus käytännössä omassa työssä tarkoittaa. Haastevastauksia tullaan hyödyntämään myös tässä yhteydessä.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan vastauksien perusteella näyttää siltä, että vastaajat tunnistavat hyvin, miten asiakkaiden osallisuutta palveluissa ja niiden kehittämisessä voidaan edistää. Omasta toiminnasta löydettiin myös kehittämisen paikkoja.

Ammattilaisilla on velvollisuus varmistaa, että asiakkaan osallisuus toteutuu tarkoituksenmukaisella tavalla. Hyvää asiakaskokemusta ei synny ilman osallisuuden kokemusta (THL 2024b). On kuitenkin tärkeää, että palveluissa mahdollistetaan asiakastyötä tekeville riittävät edellytykset vahvistaa asiakkaiden osallisuutta ja kuulluksi tulemista palveluissa, sekä tuetaan asiakkaita osallistumaan heille sopivilla tavoilla.

Emma Rautava, projektipäällikkö

 

Lähteet

Laki hyvinvointialueesta 611/2021

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000

Leemann, L. & Hämäläinen, R-M. (2016) Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitikka 81 (5). https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016102725606.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2024a). Asukas- ja asiakasosallisuus. Viitattu 17.4.2025. Saatavissa: https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/asukas-ja-asiakasosallisuus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2024b). Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Viitattu 17.4.2025. Saatavissa: https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/asiakasosallisuuden-johtaminen-sosiaali-ja-terveyspalveluissa.

Heikoimmassa asemassa olevien kokemus yhteiskunnasta ei mahdollista osallisuutta

Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden roolia yhteiskunnassa voi valottaa asiakaslähtöisen muotoiluajattelun avulla. Asiakaslähtöiset menetelmät selvittävät kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden arkisia tarpeita osallisuutta edistävän työn tueksi.

Tietoa asiakastarpeista muotoiluluotaimen avulla

Muotoiluluotaimet ovat ihmislähtöisen suunnittelun lähestymistapa, joka pyrkii asiakkaiden toiminnan ja kokemusten ymmärtämiseen itseraportoinnin keinoin. Arkivihko on muotoiluluotain, jonka avulla asiakkaita voidaan pyytää dokumentoimaan arjen kokemuksiaan muotoiluprosessin aktiivisina osallisina. Muotoiluluotainten avulla voidaan päästä lähemmäs palvelunkäyttäjien todellista kokemusmaailmaa, tarpeiden ymmärtämistä ja etsiä uutta, näkemyksellistä ymmärrystä olettamusten ja ulkopuolelta havainnoitujen ongelmien sijaan. (Mattelmäki 2005, 40.)

Kaisa Nuutilan (2024) opinnäytetyössä kuntouttavassa työtoiminnassa käyviä osallistujia pyydettiin täyttämään arkivihkoon ajatuksiaan ja kokemuksiaan kahden viikon ajan. Tutkimukseen osallistui viisi henkilöä Päijät-Hämeen hyvinvointialueen työpajalta. Arkivihon avulla lähestyttiin työtoiminnan asiakaskäyttäjän kokemusmaailmaa ja tarpeiden ymmärtämistä. Sen pohjalta toteutetussa teemahaastattelussa syvennettiin ja tarkennettiin tietoa dokumentoitujen kokemusten merkityksistä. Lopuksi toteutettiin kokemustietoa visualisoiva polkutehtävä, joka suhteutti kuntoutujien näköaloja ja tulevaisuushorisonttia. Näillä keinoilla haluttiin tavoittaa kuvion 1 mukaisia asiakkaiden tunnepohjaisia kokemuksia ja jopa unelmia.

Kuvio 1. Tiedon tasot soveltaen Sanders & Stappers Convivial Toolbox kuvioita. Nuutila 2024, 19. (Mukailtu Icoorevits 2014.)

Tulevaisuushorisontissa pelottava työllistyminen ja tulevaisuudensuunnittelun vaikeus

Riipinen (ym. 2023, 29) mukaan suomalainen kuntouttava työpajatoiminta tähtää integraation edistämiseen, eli löytämään jokaiselle mahdollisuus toteuttaa itseään osana yhteiskuntaa, yhdessä muiden kanssa. Nuutilan kehittämistutkimukseen osallistuneilla työtoiminnan asiakkailla ei ollut tietoa siitä, miten onnistua yhteiskunnassa tai miten yhteiskunta voi hyväksyä yksilön olemassa olevilla resursseilla. Tämä johtuu siitä, etteivät kuntoutujat kokeneet kykenevänsä täyttämään yhteiskunnan asettamia odotuksia. Osallistujia yhdisti tarve tietää, mihin omilla taidoilla voisi edetä ja millaisia kuntoutujan mahdollisuudet osana yhteiskuntaa voisivat olla. Kuntouttavan työtoiminnan koettiin vastaavan tarpeisiin ja palveluun oltiin tyytyväisiä, mutta osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksista kuntouttavan työtoiminnan jälkeen koettiin tiedonpuutetta. Tämä murentaa kuntoutujan tulevaisuus- ja turvallisuuskuvan rakentumista, sillä vastuunotto omasta elämästä ja sen suunnittelusta on liitetty niitä tukevaan osallisuuden kokemiseen. (THL 2024).

Opinnäytetyössä asiakastarpeiden ja palvelun tarjoaman välisiä kuiluja kuvattiin GAP-analyysissä. GAP- analyysi osoitti, että yhteiskunnan odotukset ovat ristiriidassa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaan tarpeiden kanssa. Osallistujat kokivat, ettei palveluista päättävä yhteiskunta ymmärrä kuntoutujien monitahoisia ongelmia ja tervehtymisen vaatimia pitkiä prosesseja. Työllistyminen koettiinkin pelottavana uhkana tulevaisuudessa. Päätöksiä tekevän yhteiskunnan tulisi osoittaa, että se välittää kuntoutujista ja ymmärtää jäseniään. Vastikkeellisen palvelun ei koettu perustuvan puhtaasti vapaaehtoisuuteen, vaikka omaehtoinen kuntoutuminen ja kuntoutumisrauhan salliminen olisi tärkeää turvallisten tulevaisuuden näkymien muodostumiseksi ja eheytymiseksi. Huoli taloudellisesta pärjäämisestä aiheutti turvattomuutta, sillä niukan taloudellisen tuen turva uhkaa järkkyä työkunnon heiketessä. GAP-analyysissä havaittiin myös tarve kuntoutumisen ja työllisyyteen tähtäävän palvelun erottamiseksi toisistaan. GAP-analyysistä selvisi myös selkeä kuilu kuntoutujan tieto-osallisuuden toteutumisessa palveluiden käyttäjänä niin tiedotuksen kuin viestinnänkin suhteen.

Kuvio 2. Ote GAP-analyysistä. (Nuutila 2024, 39.)

Kuntoutujan tulevaisuushorisontti ja jaksaminen täyttyy yksilön arjen hallinnan haasteista. Kun huoli jokapäiväisestä selviytymisestä moninaisessa niukkuudessa täyttää näköalaa, ei haaveille jää sijaa. Eteneminen pelottaa ja huoli pärjäämisestä syvenee, kun tulevaisuusvaateet kasvavat yksilön vahvistumisen myötä. Taloudellinen toimeentulo heikkenee hintojen noustessa ja tuntemattomiksi jääneiden työllisyysmahdollisuuksien tavoittelu tuntuu kuntoutujan kokemuksissa jopa riskiltä, kun se heikentää yksilön kokonaishyvinvointia. Tilannetta pahentaa työllisyysvelvoitteiden uhka ja yhteiskunnan ymmärtämättömyys kuntoutujien todellisesta tilanteesta. Eteneminen kuntouttavasta työtoiminnasta työkokeiluun tarkoittaa taloudellisen tuen pienenemistä ja lisää kuntoutujan turvattomuutta elämäntilanteiden siirtymissä.

Hektisessä nyky-yhteiskunnassa tarpeelliset ja nopeasti helpottavat ratkaisut eivät ole saatavilla tasapuolisesti kaikille. Kuntoutujalla ei ole varaa arjen helpotuksiin tai terveellisiin valintoihin. Kuormittavan arjen pelastava pikaruoka voi aiheuttaa syvenevän taloudellisen ahdingon ja ongelmien kierteen. Pelko tukien katkeamisesta tai viivästymisestä haurastuttaa yksilön kokemusta omaan elämään vaikuttavana toimijana.

Onnistumiset lisäävät osallisuutta

Kouluttautumisesta ja työllistymisestä haaveiltiin mielekkään ja sopivan työtehtävän löytämiseksi. Haastatteluun osallistuneet kokivat iloa ja motivoituneisuutta yksilöllisestä etenemisestään, arjenhallinnan vahvistamisesta ja kyvykkyyksien hyödyntämisestä. Tarve omien mielipiteiden esittämiseksi vahvemman osallisuuden mahdollistamiseksi sekä itsensä toteuttamiseen ja kehittämiseen oli selkeä. Haastateltavia kiinnosti, minne juuri omilla vahvuuksilla voisi edetä ja miten onnistua.

Tulosten pohjalta kehitetyt Osallisuuden tasot tarjoavat asiakaspalvelutyöhön keinoja tuetun ja onnistuneen osallisuuskeskustelun järjestämiseksi. Osallisuuden toteutumista voidaan arvioida tutkimalla asiakkaan kanssa yhdessä osallisuuden toteutumia koskevia konkreettisia väittämiä. Työyhteisöt voivat lisäksi kehittää palveluaan osallisuuden tasojen pohjalta pohtimalla, millaisilla kohtaamisilla, tiedotuksella ja toimilla väittämien mukaisia kokemuksia on mahdollista tavoittaa asiakkaan näkökulmasta katsottuna.

Kuvio 3. Osallisuuden tasot. (Nuutila 2024, 63.)

Kaisa Nuutila on LAB-ammattikorkeakoulusta 2024 valmistunut palvelumuotoilija (YAMK) ja työskentelee Päijät-Hämeen hyvinvointialueen TKI-yksikössä asukasosallisuuskoordinaattorina. Opinnäytetyön teon aikaan Nuutila toimi työvalmentajana työikäisten sosiaalipalveluissa Päijät-Hämeen hyvinvointialueella.

Mirja Kälviäinen on LAB-ammattikorkeakoulun muotoiluajattelun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon yliopettaja ja käyttäjälähtöisen kehittämisen sekä muotoiluajattelun dosentti.

Lähdeluettelo

Icoorevits. 2014. Slideshare. Viitattu 27.1.2025. Saatavilla https://www.slideshare.net/lcoorevits/summary-book-convivial-toolbox (Tekoälyllä tehostettu kuvaus)

Mattelmäki, T. 2005. Design Probes. Viitattu 17.7.2024. Saatavilla https://shop.aalto.fi/media/attachments/55d58/mattelmaki.pdf

Nuutila, K. 2024. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaan osallisuuden tukeminen – Asiakaslähtöiset tarpeet ja suunnitteluajurit. Viitattu 27.1.2025. Saatavilla https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120533451

Riipinen, T-L., Palo. S., Kinnunen, R., Pietikäinen, R., Piiroinen, M., Kivivuori, A., Pahlman, P. Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry. 2023. Työpajatoiminnan käsikirja - Valmennusta, toiminnallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ensimmäinen painos. Viitattu 27.1.2025. Saatavilla file:///C:/Users/K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4/Downloads/Tyopajatoiminnankasikirja%20(1).pdf

THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta. Viitattu 27.1.2024. Saatavilla https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuusindikaattori-mittaa-osallisuuden-kokemusta

Osallisuus sosiaalityössä. Yhdessä kirjaamista, kokemusasiantuntijoita vai kiertoilmaus syrjäytymiselle?

Osallisuudesta puhutaan Suomessa paljon. Käsite on yleinen, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Tutkijoiden keskuudessa osallisuuden määrittely on todettu hankalaksi ja määritelmiä on arveltu olevan yhtä paljon kuin on tutkijoitakin. Sekaannusta ilmenee erityisesti suomen kielessä. Englanniksi osallisuuden ja sen lähikäsitteiden erot tulevat esiin paremmin, koska asiakasosallisuudelle (customer involvement), sosiaaliselle osallisuudelle (social inclusion) ja osallistumiselle (participation) on kullekin omat käsitteensä[1].

Suomalaisessa keskustelussa osallisuudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi vaikutusmahdollisuuksia omassa elämässä, tunnetta yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisesta, kuulluksi tulemista, asiakkaan mahdollisuutta olla mukana oman asiansa hoitamisessa tai mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa yhteisiin asioihin.  Osallisuus onkin eräänlainen kattomääritelmä, joka sisältää erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja[2]. Osallisuutta on myös eri aikoina lähestytty erilaisista näkökulmista, kuten aktiivisen kansalaisuuden, liittämisen, osallistumisen, voimaantumisen ja valtaistumisen, vaikuttavuuden, asiakaslähtöisyyden sekä yhteisöllisyyden näkökulmista[3].

Sosiaalihuoltolain perusteluissa osallisuus ymmärretään laajasti, sosiaalihuollon painotukset huomioiden ja päädytään määritelmään, jossa

osallisuus tarkoittaa niin yhteenkuulumisen ja osallisuuden tunnetta kuin mahdollisuutta toimia ja vaikuttaa omassa asiassaan, yhteisössä ja yhteiskunnassa[4].

Osallisuus on yksi sosiaalihuoltolain keskeisistä käsitteistä. Sana esiintyy sosiaalihuoltolaissa eri taivutusmuodoissa yli sata kertaa[5]. Osallisuuden edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen on ensinnäkin koko sosiaalihuoltolain tarkoitus. Lisäksi sosiaalipalvelujen – kuten sosiaalityön, sosiaaliohjauksen, sosiaalisen kuntoutuksen ja tukipalvelujen – tavoitteeksi määritetään osallisuuden vahvistaminen ja yhdeksi tuen tarpeeksi se, että sosiaalipalveluja on järjestettävä sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi sekä osallisuuden edistämiseksi. Sosiaalihuoltolaissa säädetään myös siitä, että asiakkaan etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat asiakkaan osallisuuden.

Huolimatta siitä, että kyse on sosiaalihuoltolain keskeisestä käsitteestä, ei asiakkaiden osallisuuden kokemusta eri sosiaalipalveluissa ole juurikaan mitattu tai seurattu. Päijät-Hämeessä mittaamiseen tartuttiin vuonna 2022 toteutetulla kohdennetulla hyvinvointikyselyllä, jolla selvitettiin hyvinvoinnin lisäksi haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden kokemusta. Kysely toteutettiin palveluihin jalkautumalla ja sen vastaajiksi tavoiteltiin väestöryhmiä, jotka eivät tyypillisesti vastaa  nettikyselyihin. Kyselyn avulla pyrittiin vastaamaan myös sosiaalihuoltolain velvoitteeseen seurata erityisen tuen tarpeessa olevien hyvinvointia.

Osallisuuden kokemusta kohdennetussa kyselyssä selvitettiin THL:n kehittämän osallisuusindikaattorin avulla. Vastaajien osallisuuden todettiin odotetusti olevan heikompaa kuin muun väestön. Osallisuudessa on kuitenkin suurta vaihtelua eri palveluista tavoitettujen vastaajien välillä. Osallisuuden kokemus on vahvinta matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa ja heikointa mielenterveyskuntoutujille suunnatussa palvelussa. Aiempien tutkimusten tapaan osallisuuden kokemuksen havaittiin olevan myös suhteessa muiden hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden kanssa. Tyytyväisyys terveyteen ja ihmissuhteisiin, muutoksen toivominen psyykkiseen terveyteen, mielenterveyspalvelujen tarve, taloudellinen tilanne sekä tulevaisuudenusko ovat kaikki yksinään suhteessa osallisuuden kokemukseen, mutta tekijöillä on myös yhteisvaikutus. Vastaajista on tunnistettavissa ryhmä, jolle on kasaantunut useita näihin tekijöihin liittyviä hyvinvoinnin vajeita ja joiden osallisuuden kokemus on erittäin heikko.[6]

Osallisuutta haluttiin selvittää kohderyhmää osallistavasti, joten tulosten kanssa jalkauduttiin uudestaan palveluihin, joista aineisto oli kerätty. Työntekijöiltä ja palvelujen käyttäjiltä saatiin tästä työskentelytavasta hyvää palautetta. Jo pelkkä osallisuudesta puhuminen koettiin osallisuutta vahvistavaksi. Yhteisistä keskusteluista saatiin myös apua aineiston analysointiin.

Selvitys oli ensimmäinen yritys nostaa systemaattisemmin esiin erityisen tuen tarpeessa olevien asukkaiden kokemuksia Päijät-Hämeessä. Työn edetessä erityisen tuen tarpeessa oleva vaihtui haavoittuvassa asemassa olevan käsitteeseen. Sosiaalihuoltolain 8 §:n velvoitteeseen ei siksi täysin pystytty vastaamaan, mutta siitä huolimatta selvitys tuotti monipuolista tietoa sellaisten alueen asukkaiden hyvinvoinnista ja osallisuudesta, jotka usein jäävät erilaisten kyselyjen ulkopuolelle. Myös kohdennetun kyselyn toteutustapa osoittautui menestyksekkääksi. Palveluihin jalkautumalla tavoitettiin väestöryhmiä, joita muutoin on vaikea tavoittaa.

Osallisuusindikaattori toimi kohderyhmän kanssa erittäin hyvin. Osallisuusindikaattorin käyttöä ryhdytäänkin alueella laajentamaan siten, että sen avulla selvitetään erilaisten (sosiaali)palvelujen vaikutusta osallisuuden kokemukseen. Lisäksi pureudutaan haavoittuvassa asemassa olevien palvelujen kehittämiseen niin, että ne nykyistäkin paremmin vahvistavat osallisuuden kokemusta.

Rakenteellinen sosiaalityö on asiakastyöhön perustuvan tiedon liittämistä osaksi laajempaa yhteiskunnallista kontekstia. Asiakkaat ja palvelujen tuottajat ovat tärkeitä rakenteellisen sosiaalityön tietolähteitä. Haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden selvittäminen tuotti tietoa ja kokemusta, jota on mahdollista hyödyntää alueen rakenteellisen sosiaalityön kehittämiseen.

Vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen on, että osallisuus sosiaalityössä on tuota kaikkea, mutta myös paljon muuta. Kyse on asiakkaan osallistumisesta oman palvelunsa suunnitteluun, kuulluksi tulemisen kokemuksesta ja mahdollisuuksista vaikuttaa. Osallisuudesta puhutaan esimerkiksi osallistavan kirjaamisen, kokemusasiantuntijoiden, vertaisohjaajien, kehittäjäasiakkaiden, asiakasraatien ja palautekanavien kehittämisen yhteydessä. Sosiaalityössä osallisuuden edistäminen on myös työn ammattieettinen periaate ja yksi työmenetelmistä. Lisäksi kyse on työntekijöiden osallisuudesta. Toisaalta osallisuutta käytetään sosiaalityössä myös syrjäytymisen kiertoilmaisuna, kun tarkoitetaan asiakkaan kuulumisen tunnetta tai väestöryhmän kiinnittymistä yhteiskuntaan.

---

[1] Leemann, Lars & Hämäläinen Riitta-Maija (2016) Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016): 5. 586-594. *YP1605_Leemann&Hamalainen.pdf (julkari.fi)

[2] Raivio, Helka & Karjalainen, Jarno (2013) Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa Era, Taina (toim.) Osallisuus – oikeutta vai pakkoa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156. 12–34. JAMKJULKAISUJA1562013_web.pdf (theseus.fi)

[3] Kivistö, Mari (2014) Kolme ja yksi kuvaa osallisuuteen. Monimenetelmällinen tutkimus vaikeavammaisten ihmisten osallisuudesta toimintana, kokemuksena ja kielenkäyttönä. Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Kolme ja yksi kuvaa osallisuuteen.indb (ulapland.fi)

[4] Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 164/2014 - Hallituksen esitykset - FINLEX ®

[5] Närhi (2017) Professori Kati Närhi: Tue aitoa osallisuutta - Talentia-lehti

[6] Carroll (2023) Osallisuutta valtavirran laidalla_carroll2023  

 

Tuula Carroll, erityisasiantuntija

Päijät-Hämeen hyvinvointialue / TKKI -yksikkö / Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

Haavoittuvassa asemassa olevat aikuiset ja nuoret eivät tule nähdyksi ja kuulluksi

Sosiaalialan osaamiskeskus Verson Osallisuuden versoja selvitti vuonna 2023 haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemuksia osallisuuskyselyllä. Syyskuussa kokoontui Asiakas- ja osallisuuslautakunnan Ilmiöpöytä, jossa muodostettiin yhdessä ymmärrystä ilmiöstä ”haavoittuvassa asemassa olevat aikuiset ja nuoret eivät tule nähdyksi ja kuulluksi”. Tässä kirjoituksessa ilmiöpöydän tulokset keskustelevat osallisuuskyselyn tulosten kanssa.

Osallisuus on ihmiselle tärkeä osa-alue elämässä. Käsite on laaja, ja sen määritelmä riippuu näkökulmasta, josta sitä tarkastellaan. Haavoittuvassa asemassa oleva voi joutua eriarvoiseen asemaan esimerkiksi terveydentilan, elinolosuhteiden tai taustansa vuoksi. Haavoittuvassa asemassa oleva voi kokea jäävänsä näkymättömäksi osaksi yhteiskuntaa. Kun voimavaroja on vähän, on vaikea pyytää ja saada apua.

Ilmiöpöydässä päättäjien, kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten kohdatessa avautui kuva monimutkaisesta palvelujärjestelmästä, jossa on vaikea löytää sopivaa yksilöllistä tukea. On palvelun saamisen ehtoja tai toimintatapoja, jotka eivät tule vastaan tilanteessa, jossa asiakkaan voi olla vaikea uskaltautua tai päästä paikan päälle. Traumakokemukset, luottamuksen puute sekä stigmat esimerkiksi päihteidenkäyttöön, mielenterveyden ongelmiin tai rikostaustaan liittyen voivat vaikuttaa siihen, miten haavoittuvassa asemassa oleva saa äänensä kuuluviin tai tulee kohdatuksi apua hakiessaan. Kun pettyy tarpeeksi monta kertaa, voi kääntyä sellaisten yhteisöjen puoleen, jotka eivät tue omaa hyvinvointia. Ne tarjoavat kuitenkin kokemuksen johonkin kuulumisesta. Toisaalta, jos pääsee tarvitsemansa palvelun piiriin, voi kokea hyvinkin kokonaisvaltaista kohtaamista.

Osallisuuden viitekehys auttaa suuntaamaan toimintaa, palveluita ja politiikkaa, jotta eriarvoisuudesta kärsivien osallisuus vahvistuu. (THL 2017, 10.) Päätöksenteossa tarvitaan ymmärrystä haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvoinnin kokemuksen vaikutuksesta osallisuuteen ja toisin päin. Miten käy, kun säästöt kohdistuvat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien taloudelliseen turvaan tai palveluihin? Ilmiöpöydässä todettiin lama-ajan säästöjen vaikututtavan edelleen perheiden hyvinvointiin. 

Tuetaanko myönteisiä vai kielteisiä kehiä?

Osallisuuskyselyssä selvitettiin työikäisten osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemusta järjestöjen sekä hyvinvointialueen tuottamissa palveluissa THL:n osallisuusindikaattorilla. Osallisuusindikaattorin pisteluku voi olla jotakin 0–100 välillä, esimerkiksi alle 50 pistettä saavat kokevat erittäin heikkoa osallisuutta, kun taas vahvan osallisuuden kokemuksen rajana pidetään 75 pistettä (THL). Niin sanotut hyvinvoinnin vajeet heikentävät myös koettua osallisuutta. Kyselyyn vastanneista (N219) yli puolet koki oman taloudellisen tilanteensa hankalaksi, yli kolmannes koki yksinäisyyttä usein ja miltei neljännes koki terveydentilansa olevan huono.

Osallisuuden kokemuksen vuorovaikutus muihin ilmiöihin (Lars Leemann, 2020)

Osallisuuden ja hyvinvoinnin tekijöiden väliset ilmiöt ovat vuorovaikutuksessa. Osallisuuden kokemus on myös kansantalouden kannalta merkittävä vaikuttaja. Heikko osallisuuden kokemus sekä liittyy syrjäytymisen syntyyn että on seurausta siitä. (THL)

Osallisuuskyselyssä kysyttiin arviota omasta hyvinvoinnista viiden vuoden kuluttua. Sitaatit ovat vastauksia tähän kysymykseen.  Noin kymmenesosa vastaajista koki samanaikaisesti yksinäisyyttä, toimeentulon vaikeutta ja heikkoa terveydentilaa.  Heidän kokemuksensa omasta osallisuudesta oli heikko, osallisuusindikaattorilla mitattuna 41 pistettä.

”Jos näillä hallituksen menoilla mennään niin olen joko kodittomana jossain ojassa tai kuollut.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

”Taloustilanne ja terveys heikkenee” (osallisuuskyselyn vastaaja)

”menisin töihin, mutta yksilön voimavarat ja työmarkkinoiden vaatimukset eivät kohtaa.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Osallisuuskyselyn tuloksista selviää, että aikaisemmat hyvinvoinnin kokemukset voivat näyttäytyä jatkumona. Toisaalta vaikeasta tilanteesta huolimatta voi kokea myös toivoa.

“En ole kymmeneen vuoteen kokenut mitään hyvää enkä usko että tämä seikka tulee muuttumaan ikinä” (osallisuuskyselyn vastaaja)

”Kuka tietää. Jos (hyvinvointi on) huonompi, niin tuskin oon hengissä mut ei kai parempikaan täysin poissuljettu oo.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Kysymys, mitä tekee viiden vuoden kuluttua olevan vaikea kenelle tahansa. Erityisen hankala se on heikoimmassa asemassa oleville, joille tulevaisuus voi tarkoittaa selviytymistä seuraavaan päivään (Saari ym. 2020, 230–233).  

Kuinka osallisuutta voi tukea? - Palvelut ja kohtaaminen luovat toivoa ja auttavat pysymään pinnalla

Osallisuuden kokemusta voi tukea alkaen aivan pienistä arkisista asioista kohtaamistilanteissa.  Osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemuksen vahvistuessa myös osallistuminen voi vahvistua:

”Kuitenkin kokoajan olen mennyt eteenpäin ja varmaan pääsen muuttamaan parempaan asuntoon, joka parantaa hyvinvointia. Yritän osallistua enemmän asioihin.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Osallistujan näkökulmasta osallisuus onkin sitä, että ”tulee kuulluksi, tietoisuutta omista vaikuttamismahdollisuuksista ja vaikuttamista.” (Osana)

Osallisuuskysely osoitti, että mm. kuntouttavan työtoiminnan, järjestön kurssitoiminnan ja yksilövalmennuksen mittauksessa (N52) jopa 63 % koki osallisuuden kokemuksen vahvistuneen kolmen kuukauden aikana, keskimäärin noin kaksitoista pistettä. Kyselyssä erittäin heikkoa osallisuutta kokevien määrä väheni hiukan ja näillä vastaajilla keskimäärin osallisuuden kokemus vahvistui noin kaksi pistettä. THL:n tutkija Marko Nousiaisen mukaan tulos on todella hyvä. Lisäksi hän toteaa, että osallisuuden kokemuksen pienikin vahvistuminen on merkittävää niillä, joilla osallisuuden kokemus on erittäin heikko.

Myös ilmiöpöydässä nousi esiin, että kun voimat ovat vähissä, ensimmäisellä kohtaamisella on väliä. Kun apua on vihdoin haettu ja ongelmia on lähdetty selvittämään, voidaan vaikuttaa vahvasti haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen osallisuuden tunteeseen. Tämä ei vaadi sitä, että ongelmaan saataisiin nopeaa ratkaisua. Kyse on enemmänkin siitä, että palveluihin hakeutunut saa kokemuksen kohtaamisesta, että häntä kuullaan ja että hänenkin asiansa on mahdollista selvittää. Onnistunut kohtaaminen auttaa myös ammattilaista lisäämään omaa ymmärrystään asiakkaan tilanteesta, jolloin myös palveluiden räätälöinti yksilölliseksi helpottuu.

Kokemus siitä, ettei tule kohdatuksi, voi aiheuttaa ihmisille tunteen, että on vain pakko pärjätä, koska apua ei kuitenkaan saa. Ammattilaisen uskalluksella kysyä mitä oikeasti kuuluu, on merkitystä. Arjen resurssit ovat rajalliset, mikä voi tuoda haasteensa esimerkiksi kohtaamiseen. Työntekijöiden vaihtuvuus ja se, että joutuu aloittamaan aina seuraavalla luukulla tarinan alusta, on henkisesti todella raskasta ja puuduttavaa erityisesti niille asiakkaille, joilla on puutteelliset tai heikentyneet resurssit arjessa. Pitkään kaivattu yhden luukun periaate, josta saisi kokonaisvaltaisesti apua ja tukea ongelmatilanteeseen voisi olla osa ratkaisua.

Etsivä sosiaalityö työ tulee vastaan

Ilmiöpöydässä syntyi yhteistä ymmärrystä siitä, että nykyinen palvelujärjestelmä ja sen tarjoamat palvelut eivät tavoita kaikkia asiakkaita. Palveluja voidaan tarjota kokonaisena pakettina, jossa voi olla osia, joita asiakas ei tilanteessaan tarvitse, tai kykene ottamaan vastaan. Vaaditaanko täyttä päihteettömyyttä saadakseen mielenterveyspalveluita? Ongelmat ovat nivoutuneet vahvasti toisiinsa. Palvelujärjestelmän sirpaleisuuden takia voidaan myös olettaa (tai toivoa) jonkun muun hoitavan, ja ottavan kiinni asiakkaan tilanteesta. Tämä aiheuttaa sen, että asiakas hakee monesta palvelusta apua, ja voi silti jäädä tyhjän päälle.

Aina ammattilaisetkaan eivät tiedä, mihin kaikkiin palveluihin asiakas olisi oikeutettu tai mitä palveluita olisi saatavilla. Onko palvelujärjestelmä liian monimutkainen, vai ovatko palvelut erikoistuneet liikaa?  Jos tulee täyttää tietyt ehdot saadakseen kyseistä palvelua, pitääkö voida ”tarpeeksi huonosti” saadakseen apua ja tukea?

“nykyiset terveyspalvelut erittäin ruuhkaisia. ja erittäin vaikea saada apua -- vähätellään niitä pienempiäkin vaivoja, millä voi olla suuri vaikutus.” (osallisuuskyselyn vastaaja)

Palvelujärjestelmien ja byrokratian rakenteita tulee edelleen muuttaa asiakaslähtöisempään suuntaan, tämä on ollut tiedossa jo pitkään. Sekä sosiaalityössä että terveydenhuollossa löydettävät ratkaisut tulee sovittaa asiakkaan elämäntilanteeseen. Kun tarvitsemansa palvelun piiriin vihdoin pääsee, kokemus palvelusta onkin usein hyvä.

Sosiaalipalveluissa kohdataan myös niitä asiakkaita, joita tällä hetkellä käytössä olevat toimintatavat eivät palvele. Etsivä sosiaalityö tavoittelee ja löytää sekä luo luottamusta ja kontakteja ihmisiin, joilla on tuen tarvetta, mutta eivät sillä hetkellä ole sen piirissä.

Voisiko etsivää työtä ajatella myös työotteena, jonka avulla voidaan vastata erilaisiin paikallisiin tarpeisiin? Mikäli asiakas palaa yhä uudelleen saman asian kanssa kokematta saaneensa apua, hän voi kerta kerralta huonommin. Tällöin työotteen haltuun ottava ammattilainen voi tarttua asiakkaan tilanteeseen omaa ammatti- ja kohtaamistaitoaan käyttäen, tarkkaan määriteltyjä palvelun rajoja joustavammin.

Kuinka sitten ihmisiä voisi kohdata paremmin?

Entä mistä kertoo, jos työntekijällä ei ole keinoja kohdata ihmisiä? Ilmiöpöydän keskusteluissa todettiin, että ammattilainen tarvitsee arjessa aikaa ihmisten kohtaamiseen työssään. Myös ajantasainen koulutus ja tuki työnantajalta auttaisi kohtaamisen haasteissa. Jokainen ihmisten kanssa työskentelevä ammattilainen voi olla juuri se ratkaiseva ihminen, kohdatessaan asiakkaansa aidosti. Kohtaaminen ei tarkoita, että asiakkaan ongelmat ratkeavat yhdellä tapaamiskerralla. Kohtaaminen on sitä, että ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita.

Kohtaamista ihmisten välillä tapahtuu erilaisissa arkisissa yhteisöissä: työssä, koulussa, työpajoilla, avoimissa kohtaamispaikoissa, järjestöjen toiminnassa. Palveluiden saavutettavuutta ja luottamusta niihin voidaan parantaa myös jalkautumalla erilaisiin yhteisöihin, kehittämällä yhteisösosiaalityötä.

Taru Minkkinen, sosionomiopiskelija, LAB-ammattikorkeakoulu
Emmi Fjällström, projektisuunnittelija, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

Osallisuuden versoja (AKKE2023)

Lähteet

Isola Anna-Maria, Kaartinen Heidi, Leemann Lars, Lääperi Raija, Schneider Taina, Valtari Salla ja Keto-Tokoi Anna .THL Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi.  2017. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135356/URN_ISBN_978-952-302-917-0.pdf

THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta. Saatavissa https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuusindikaattori-mittaa-osallisuuden-kokemusta

Osana. Osallisuus luo hyvää ja saa muutosta aikaan. Saatavissa https://osana.fi/osallisuus/

Saari, Juho; Eskelinen, Niko; Björklund Liisa (2020) Raskas perintö. Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Gaudeamus. Helsinki.

Moninaista harkintaa täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen äärellä - tutkielma sosiaalityöntekijöiden tekemien kielteisten toimeentulotukipäätösten perusteluista

Sosiaalityöntekijöiden käyttämä harkinta ja asiakkaan oikeuksien toteutuminen vaihtelevat hylkäävissä toimeentulotukipäätöksissä. Tämä havainto perustuu tekemääni pro gradu –tutkielmaan, jossa tutkin, miten sosiaalityöntekijät perustelevat hylkääviä täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksiä. Aineistona olleet päätökset oli tehty Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lapsiperhepalveluissa ja työikäisten palveluissa talven ja kevään 2018 aikana.

Tutkielman tuloksissa kävi ilmi, että sosiaalityöntekijöiden käyttämät perustelut hylkäävissä toimeentulotukipäätöksissä jakautuivat kolmeen luokkaan: Asiakkaaseen liittyvät perustelut, järjestelmään liittyvät perustelut sekä asiakkaaseen ja järjestelmään liittyvät perustelut. Asiakkaaseen liittyvät perustelut olivat sellaisia, joissa kielteistä päätöstä perusteltiin asiakkaan omalla toiminnalla. Järjestelmään liittyvät perustelut koskivat tilanteita, joissa hylkäämistä perusteltiin etuusjärjestelmään liittyvillä syillä, kuten sillä, että asiakas on oikeutettu muuhun etuuteen kuin toimeentulotukeen. Asiakkaaseen ja järjestelmään liittyvät perustelut –luokkaan taas kuului perusteluja, joissa yhdistyivät sekä asiakkaaseen että järjestelmään liittyvät syyt. Nämä syyt näyttäytyivät monessa kohtaa monimutkaisena erityistilanteena.

Tutkielman tulosten perusteella toimeentulotukiasiakkailla on haasteita toimia etuusjärjestelmässä, sillä asiakkaat eivät esimerkiksi ole tietoisia, mitä kuluja haetaan Kelan perustoimeentulotuesta ja mitä kuluja kunnalta täydentävänä tai ehkäisevänä toimeentulotukena. Aineiston perusteella sosiaalityöntekijät saivat asioidenhoitajan roolin, sillä he neuvoivat aktiivisesti asiakkaita hoitamaan asioitaan Kelassa ja selvittelivät tilanteita myös asiakkaiden puolesta. Uskon, että asiakkaiden epätietoisuus etuusjärjestelmässä toimimisesta kuormittaa niin asiakkaita kuin ammattilaisiakin.

Aiempien tutkimusten (esim. Haapala 2012, 85 & Blomgren 2016, 48) perusteella on todettu, että asiakkaat kokevat, ettei heitä kuulla toimeentulotuen käsittelyprosessissa tai, että hakemuksen käsittelyyn vaikuttavat asiakkaan kirjalliset kyvyt tehdä hakemus. Pro graduni tuloksista kävi ilmi, että sosiaalityöntekijät ottivat monessa kohtaa hakemusta käsitellessään yhteyttä asiakkaisiin esimerkiksi soittamalla tai varaamalla asiakkaalle ajan vastaanotolle. Yhteyttä ottamalla asiakkaalla oli mahdollisuus kertoa suullisesti tarkemmin tilanteestaan. Valitettavaa kuitenkin on, että monet asiakkaat eivät vastanneet sosiaalityöntekijöiden tavoitteluihin tai saapuneet paikalle varatulle ajalle. Tämä voi tosin osaltaan kertoa toimeentulotuen hakemiseen liittyvistä arkuuden tai häpeän tunteista. Tiiviimmät yhteydenotot asiakkaisiin voisivat parantaa entisestään asiakkaiden oikeuksien toteutumista. Puheluiden tai aikavarauksien tiivistäminen voi kuitenkin olla haastavaa, sillä sosiaalityössä on jatkuvasti kiirettä ja resurssien puutetta (esim. Salo ym. 2016, 24-25).

Kokonaisuudessaan toimeentulotukipäätösten perusteella sosiaalityöntekijöiden harkinta näyttäytyy monimuotoisena ja asiakkaan oikeudet toteutuvat pääosin hyvin. Puutteitakin tosin löytyi ja niihin tulisi suhtautua aina vakavasti. Puutteina tutkielman tulosten perusteella näyttäytyivät päätökset, joista puuttui kokonaan yksilölliset perustelut. Lisäksi osassa päätöksissä käytettiin niin sanottua yksiselitteistä hylkäämistä eli yksilölliset perustelut koostuivat vain maininnasta, että tukea ei myönnetä tai todettiin, että kriteerit tuen myöntämiseksi eivät täyty. Päätöksissä ei kuitenkaan kerrottu, mitä kriteerit olivat ja mitkä niistä jäivät täyttymättä.

Tutkielma tuotti uutta tietoa toimeentulotukipäätösten perusteluista, mikä on tärkeää, sillä aihetta ei ole aiemmin oikeastaan tutkittu. Jatkossa aihetta voisi tutkia esimerkiksi täydentämällä aineistoa sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla tai aiheesta voisi tehdä vertailevaa tutkimusta eri asiakasryhmien välillä. Olisi mielenkiintoista saada lisää tietoa esimerkiksi siitä, millaisia eroja lapsiperheiden ja aikuistalouksien toimeentulotukipäätösten välillä on.

Teksti perustuu Lapin Yliopistossa tarkastettavana olevaan pro gradu -tutkielmaan: Ritala, Salla 2019: Sosiaalityöntekijöiden tekemien hylkäävien toimeentulotukipäätösten perustelut.

Salla Ritala

sosiaalityöntekijä

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Perhe- ja sosiaalipalvelut

Lastensuojelun jälkihuolto

Lähteet:

Blomgren, Sanna 2016: Asiakkaat julkisissa palveluissa - helppous ja mutkattomuus vai epävarmuus ja läpinäkykmättömät toimintatavat. Teoksessa Blomgren, Sanna & Karjalainen, Jouko & Karjalainen, Pekka & Kivipelto, Minna & Saikkonen, Paula & Saikku, Peppi (toim.) 2016: Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa. Raportti 4/2016. THL. Helsinki, 41-73.  

Haapala, Ritva 2012: Mistä tyytymättömyys syntyy? Hallintokantelun sisällöt sosiaalipalveluissa ja toimeentulotuessa. Lisensiaatintutkimus. Tampereen yliopisto.

Salo, Paula & Rantonen, Otso & Aalto, Ville & Oksanen, Tuula & Vahtera, Jussi & Junnonen, Sanna-Riitta & Baldschun, Andreas & Väisänen, Raija & Mönkkönen, Kaarina & Hämäläinen Juha, 2016: Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi. Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys. Työterveyslaitos. Helsinki.

Digitaalinen saavutettavuus - mitä se on?

Kaisa Hujanen on kirjoittanut tässä blogissa noin vuosi sitten:  ”sosiaalihuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan kehittäminen etenevät pienin, mutta määrätietoisin harppauksin eteenpäin”. Kaisa on sosiaalialan ammattilaisena uinut sisään niihin piireihin, missä sosiaalihuollon tiedonhallinnan elementtejä rakennetaan. Hän visioi kirjoituksessaan, millaisia täysin uudenlaisia mahdollisuuksia digitalisaatio voi tuoda perinteisen asiakastyön rinnalle. Hän pitää tärkeänä, että digitalisaation avulla luodaan esteettömiä palveluja kaikille kansalaisille.

Esteettömyydessä on kyse ihmisten moninaisuuden huomioon ottamisesta rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä, vaan siinä huomioidaan myös näkemiseen, kuulemiseen ja kommunikointiin liittyvät asiat. Esteettömyys merkitsee turvallisuutta ja laatua. Se kertoo ajattelutavasta ja asenteesta yhteiskunnassamme olevaa moninaisuutta kohtaan.

Esteettömyyttä ja saavutettavuutta käytetään usein sanaparina. Saavutettavuudella tarkoitetaan aineettoman ympäristömme kuten palvelujen, viestinnän ja verkkosivujen kaikille sopivuutta. Saavutettavuus viestinnässä, tiedonsaannissa ja palveluissa merkitsee sitä, että käyttäjä voi valita eri tapoja kommunikoida sekä saada tietoa ja palveluja. Sosiaalinen saavutettavuus ilmenee syrjimättömyytenä ja tasavertaisina mahdollisuuksina osallistua ja toimia yhteiskunnan eri osa-alueilla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisen sektorin elinten verkkosivujen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta tuli voimaan joulukuussa 2016. Siinä säädetään julkisen hallinnon verkkopalvelujen saavutettavuuden minimitasosta sekä keinoista, joilla saavutettavuuden toteutumista valvotaan. Saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö pyritään Suomessa saamaan voimaan 1.9.2018 alkaen. Saavutettavuusdirektiivin tavoitteena on edistää kaikkien mahdollisuutta toimia digitaalisessa yhteiskunnassa ja parantaa digitaalisten palvelujen laatua. Saavutettavat julkiset palvelut ovat sellaisia, että niitä on mahdollista käyttää näkö- tai kuulokyvystä, motorisesta kyvykkyydestä tai muista toimintarajoitteista riippumatta.

Digitaalisten palvelujen saavutettavuus on asiakkaidemme näkökulmasta sitä, että palvelu mukautuu juuri siihen laitteeseen, jolla he palvelua käyttävät. Hyvin saavutettava palvelu toimii yhtä hyvin niin kaikilla erilaisilla puhelimella ja tableteilla kuin myös erilaisia apuohjelmia ja – laitteita käyttävillä tietokoneilla. Palvelun sisältö skaalautuu automaattisesti käytettävän laitteen mukaan ja palvelun käyttö on käyttäjälle selkeää ja johdonmukaista. Hyvin saavutettava palvelu on tehty niin, että näkövammainen henkilö löytää kuvat ja otsikot ihan samalla tavalla kuin näkeväkin palvelun käyttäjä. Saavutettavuutta lisää se, että käyttäjä voi valita itselleen parhaiten soveltuvan näytön kontrastin ja fonttikoon. Hyvää saavutettavuutta on myös kielivalikko ja selkokielen käyttäminen kaikissa sisällöissä.

Digitaalisen palvelun hyvästä saavutettavuudesta ei yleensä ole haittaa kenellekään. Isokokoisia painikkeita pystyvät klikkaamaan niin näppärät nuoret kuin kankeammat vanhatkin sormet. Kuvat tekstin rinnalla selkeyttävät asiaa ihan kaikille palvelun käyttäjille eivätkä ne haittaa niitä, joilla lukutaito jo on.  Erityisen tärkeää saavutettavuus  on kuitenkin niille, joilla on jokin vamma tai toimintarajoite taikka joko vähäiseen tai korkeaan ikään liittyvä vaikeus palvelun käyttöön. Tasavertaisesti saavutettavat verkkopalvelut parantavat ihmisten yhdenvertaisuutta, mikä on yksi sosiaalityön ydintavoitteista.

Esteettömään ympäristöön ja saavutettaviin palveluihin päästään pienin askelin. Sosiaalikeskuksen hisseissä on kerrosten numerot pistekirjoituksella eikä se haittaa ketään hissin käyttäjää. Näkövammaiselle henkilölle se taas mahdollistaa itsenäisen oikeaan paikkaan pääsemisen. Asiakkaat tietävät parhaiten, millä kohtaa digitaalisten palvelujen saavutettavuus on heikkoa. Heitä kannattaa kuunnella herkällä korvalla. 

Hannele Mattila

sosiaalityöntekijä, KM

lapsiperhepalvelut

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Lähteet ja suositeltavat linkit:

www.vm.fi/saavutettavuusdirektiivi

www.saavutettavuus.fi

www.invalidiliitto.fi

www.papunet.net