Sosiaalimenot ja sosiaalityö – mistä on kyse?

Sairauksien hoitoon tarvitaan terveydenhuoltoa, kasvatustyöhön päiväkoteja, koulutukseen oppilaitoksia ja maanpuolustukseen puolustusvoimia. Lisäksi rikosasioissa on tuttua kääntyä poliisin ja onnettomuustilanteissa pelastuslaitoksen puoleen. Mutta mihin sosiaalityötä tarvitaan ja mitä ovat paljon puhutut sosiaalimenot?

Kansainvälistä sosiaalityön päivää vietetään 17.3.2026. Päivän tavoitteena on tehdä näkyväksi sosiaalialan ammattilaisia ja heidän työtään. Sosiaalialan korkeakoulutetuilla ammattilaisilla on keskeinen rooli yhteiskuntamme eri sektoreilla. Keitä sosiaalityön ammattilaiset hyvinvointialueella ovat, mitä he tekevät, ja mihin heitä tarvitaan?

Sosiaalityö on hyvinvoinnin tukemista eri elämäntilanteissa

Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus ovat sosiaalipalveluja, joilla pyritään yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin lisäämiseen sekä sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisemiseen ja vähentämiseen. Tavoitteena on myös vahvistaa osallisuutta, vähentää syrjäytymistä sekä edistää yhteiskuntarauhaa. Käytännössä sosiaalipalveluilla tuetaan ihmisiä eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa sekä autetaan arjessa selviytymisessä.

Sosiaalityön asiakkaiden tilanteissa ei yhden ammattilaisen näkökulma aina riitä. Siksi sosiaalityötä tehdään usein yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa. Sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat työskentelevät yhdessä esimerkiksi terveydenhuollon, sivistystoimen, päihde- ja mielenterveyspalvelujen, työllisyyspalvelujen sekä järjestöjen kanssa. Sosiaalityön rooli on tuoda esiin asiakkaan elämäntilanne kokonaisuutena ja varmistaa, että palvelut muodostavat toimivan kokonaisuuden. Sosiaalityöllä on merkittävä tehtävä asiakkaan tarpeiden tunnistamisessa, palvelujen yhteensovittamisessa ja tuen jatkuvuuden varmistamisessa. Sen avulla voidaan ehkäistä ongelmien kasautumista ja parantaa asiakkaiden mahdollisuuksia selviytyä arjessa.

Sosiaalityön ja -ohjauksen tehtäväalueita ovat esimerkiksi kuraattoripalvelu, lastensuojelu, mielenterveys- ja päihdetyö, vammaistyö, aikuisten parissa tehtävä sosiaalityö ja vanhustyö. Sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan voi kohdata, kun tarvitsee tukea vanhemmuuteen, jää työttömäksi ja kohtaa taloudellisia ongelmia, sairastuu tai on huolissaan läheisen päihteiden käytöstä tai ikääntyneiden vanhempien selviytymisestä. Lisäksi sosiaalityö on tukena erilaisissa kriisitilanteissa, kuten avioero, vammautuminen, perheessä esiintyvä väkivalta tai kodin menettäminen tulipalossa. Toisaalta sosiaalityö on mukana myös elämän hyvissä hetkissä, iloitsemassa onnistumisista.

Sosiaalityötä tehdään hyvinvointialueella erilaisten asiakasryhmien parissa

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella sosiaalityötä tehdään erilaisten asiakasryhmien kanssa. Lapsiperheiden hyvinvointia sekä lasten ja vanhempien arkea tuetaan lapsiperheiden sosiaalityöllä ja sosiaaliohjauksella. Lastensuojelun asiakkaina puolestaan ovat lapset, joiden kasvu tai kehitys on jollakin tavalla vaarantunut. Pääpaino lastensuojelun työskentelyssä on perheen tukeminen siten, että lapsi asuu kotona.

Aikuisille, joiden kanssa ei asu alaikäisiä lapsia, tarjotaan tukea työikäisten sosiaalityössä esimerkiksi arjesta selviytymiseen, työllistymiseen, päihderiippuvuudesta toipumiseen ja äkillisiin elämän kriisitilanteisiin. Tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä sekä lisätä asiakkaan elämänhallintaa, osallisuutta ja toimintaedellytyksiä arjessa ja sosiaalisissa suhteissa. Ikääntyneiden sosiaalityötä tehdään gerontologisessa sosiaalityössä.

Sairaalan terveyssosiaalityön ammattilaiset palvelevat kaikilla sairaalan erikoisaloilla perus- ja erikoistasoilla niin potilaita, omaisia kuin hoitohenkilökuntaakin. Sosiaalityöntekijä selvittelee sairastumiseen liittyviä pulmia, arvioi kuntoutuksen mahdollisuuksia sekä tukee kuntoutumista. Psykiatrian, somatiikan ja perustason osastoilla sekä eri poliklinikoilla lapset, nuoret ja aikuiset saavat sosiaalityön palveluja moniammatillisissa tiimeissä työskenteleviltä sosiaalityöntekijöiltä ja sosiaaliohjaajilta, joiden kanssa voi etsiä ratkaisuja kuntoutumisen edistämiseen. Terveyssosiaalityössä huomioidaan arjen sujumiseen, työ- ja toimintakykyyn, asumiseen, ihmissuhteisiin, opiskeluun, riippuvuuksiin, toimeentuloon sekä ammattiin liittyvät pulmat.

Vammaispalvelujen asiakaskuntaan kuuluvat kaikenikäiset vammaiset ja kehitysvammaiset ihmiset. Vammaispalveluilla tuetaan vammaisen ja pitkäaikaisesti sairaan henkilön omatoimista suoriutumista sekä edistetään vammaisen henkilön edellytyksiä elää muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Samalla palveluilla pyritään poistamaan vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. 

Sosiaalipäivystyksen sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat vastaavat pääosin virka-ajan ulkopuolisesta, kiireellisestä ja välttämättömästä sosiaalihuollon tarpeesta. Sosiaalipäivystyksen asiakkaat ovat kaikenikäisiä. Yleisimmät tehtävät koskevat alaikäisen tilanteen arvioimista, ikäihmisen pärjäämättömyyttä, päihde- ja mielenterveysongelmia sekä lähisuhdeväkivaltaa. Sosiaalipäivystys vastaa myös kriisitilanteiden tuesta esimerkiksi, jos omainen on menehtynyt sairaalan ulkopuolella sekä psykososiaalisesta tuesta tulipaloissa ja suuronnettomuuksissa.

Opiskeluhuollon kuraattoripalveluissa sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat tuovat osaamistaan oppilaitosten hyvinvointityöhön. Kuraattoripalvelut tarjoavat opiskelun ja koulunkäynnin tukea ja ohjausta niin opiskelijoille, perheille kuin oppilaitoksen henkilökunnallekin. Kuraattorityöllä edistetään koko oppilaitosyhteisön hyvinvointia ja yhteistyötä perheiden kanssa. Lisäksi tuetaan yksittäisten opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia ja sosiaalisia valmiuksia.

Sosiaalityö - osa sosiaalimenoja vai sosiaalinen investointi?

Sosiaalimenoista esiintyy monia virheellisiä käsityksiä. Puhutaan esimerkiksi sosiaalimenoista, kun tarkoitetaan toimeentulotukea tai väitetään maahanmuuton lisäävän sosiaalimenoja. Todellisuudessa valtaosa sosiaalimenoista aiheutuu ikääntyneiden palveluista sekä sosiaaliturvasta, kuten vanhuuseläkkeistä. Toimeentulotuen osuus on todellisuudessa hyvin pieni.

Sosiaalimenojen sijasta tulisi mieluummin puhua sosiaalisista investoinneista – panostuksista, joilla turvataan ihmisten hyvinvointi eri elämäntilanteissa ja ennaltaehkäistään ongelmia. Sosiaalityö on sosiaalinen investointi, joka turvaa haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksia sekä edistää sosiaalista turvallisuutta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Erityisesti näinä aikoina, kun erilaiset kriisit ja konfliktit koettelevat maailmaa, on ihmisoikeustyötä tekevien sosiaalialan ammattilaisten työ entistäkin tärkeämpää.

Blogi on kirjoitettu Sosiaalityön kehittäjät -työryhmässä, jossa on edustettuina hyvinvointialueen eri yksiköissä ja palvelutehtävissä työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä.

Työparityön kehittäminen vammaispalveluiden asiakasohjauksessa

Vuonna 2025 Päijät-Hämeen hyvinvointialueen vammaispalveluissa kehitettiin sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työparityötä etenkin tilanteissa, joissa asiakkaalla on erityisen tuen tarve. Projektia rahoitti Sosiaali- ja terveysministeriö Hyvän työn ohjelmasta. Ohjelman tavoitteena on sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyyden varmistaminen sekä sotealan veto- ja pitovoiman edistäminen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2025).

Projektissa työskentelivät projektipäällikkö hyvinvointialueen TKI-yksiköstä ja sosiaaliohjaaja vammaispalveluiden asiakasohjauksesta. Vammaispalveluiden työntekijät otetiin kehittämistyöhön mukaan monin tavoin. Heille tehtiin kyselyjä nettilomakkeella ja järjestettiin työpajoja hyödyntäen palvelumuotoiluajattelua ja yhteiskehittämisen eri menetelmiä. Projektityöntekijät kävivät myös keskustelemassa jokaisessa tiimissä työparityöstä.

Projektin lainsäädännölliset lähtökohdat

Sosiaalihuoltolain (1301/2014, 42§) mukaan erityistä tukea tarvitsevan henkilön omatyöntekijän tai hänen kanssaan asiakastyötä tekevän henkilön tulee olla virkasuhteinen sosiaalityöntekijä. Työnjakopilottiprojektissa lähdimme tarkastelemaan, mitä käytännössä tarkoittaa omatyöntekijän kanssa toteutettava asiakastyö vammaispalveluissa.

Sosiaalihuoltolain soveltamisoppaan (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024, 169) mukaan työpari voi olla esimerkiksi esihenkilö tai tiimin jäsen. Työntekijää ei tarvitse vaihtaa, jos esimerkiksi erityisen tue tarve todetaan myöhemmässä vaiheessa, sillä on asiakkaan edun mukaista, että työntekijää ei vaihdeta. Eeva Liukon ja Eeva Nykäsen (2019, 29) mukaan tällä sääntelyllä on haluttu turvata kaikista haavoittuvimmassa olevien asiakkaiden oikeusturvan toteutuminen, eli yhtäältä asiakkaan oikeus sosiaalityöhön, jos hän on erityisen tuen tarpeessa, mutta toisaalta myös oikeus pysyvään omatyöntekijään.

Työparityöllä on monia hyötyjä

Projektin aikana työparityötä pohdittiin eri näkökulmista. Sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi silloin, jos asiakkaan tuen tarve on epäselvä, tilanne on monimutkainen, jos tehtävää on erityisen paljon, tai jos tilanne kuormittaa työntekijää. Työparityö tukee eettistä pohdintaa sekä poissaolojen aikaista yhteydenpitoa. Kaikissa tilanteissa ei työparityöllä ole erityisiä hyötyjä, mutta on tärkeää tunnistaa ne tilanteet, joissa siitä voisi olla. Työparityön tavoitteena on vähentää kuormitusta ja tukea jaksamista, ei lisätä työtaakkaa.

Työparityölle laadittiin yleiset periaatteet, joiden mukaan työparityöskentelyn tulee perustua selkeään työnjakoon, avoimeen ja arvostavaan keskusteluun sekä yhteiseen sopimiseen työnjaosta. Yhteistyön tulee olla joustavaa ja tilanteen mukaan muuntuvaa. Työpari tulee yleensä omasta tiimistä, mutta hän voi tulla myös toisesta tiimistä, jolloin voidaan hyödyntää jonkun työntekijän erityisosaamista. Työparityöskentely mahdollistaa työntekijöiden yhteisen reflektoinnin.

Työparityöskentelyn eroa suhteessa kevyempään parina työskentelyyn tai konsultaatioon, pohdittiin myös projektin aikana. Työparityö on usein pitkäaikaisempaa, suunnitelmallista ja tavoitteellista työskentelyä ja tarve syntyy pääasiassa asiakkaan tilanteesta. Työparityössä yhteisellä työskentelyllä on tavoitteet, joiden saavuttamiseen tarvitaan molempien työntekijöiden asiantuntemusta ja työpanosta. Molemmilla osapuolilla on omat vastuualueet ja tehtävät. Työparityötä ei ole pelkästään esimerkiksi turvallisuuden takia toteutettu yhteinen asiakastapaaminen tai yksittäinen konsultaatio. Työparityö on jaettua asiantuntijuutta.

Työparityö asiakkaan palvelupolulla

Projektissa laadittu työparityön toimintamalli noudattelee asiakkaan palvelupolkua. Työparityö alkaa, kun asiakas tekee hakemuksen vammaispalveluihin, hänen tilanteensa muuttuu tai jos viranhaltija tunnistaa muulla tavoin tarpeen työparityölle. Työntekijä vie asian tiimiin anonyymisti, ja tiimi pohtii työparityön tarvetta yhdessä. Työparityö voidaan käynnistää myös pyytämällä suoraan työparia, esimerkiksi jos tilanne on akuutti. Esihenkilön rooli työparityössä on konsultoiva. Hän voi myös tunnistaa työparityön tarpeen tai tulla tarvittaessa mukaan työskentelyyn. Asiakkaan kanssa sovitaan yhteinen tapaaminen. Työpari sopii yhteisesti työnjaosta sekä pohtii päätösten sisältöä ja perusteluita yhdessä.

Jos asiakkaalla on jo omatyöntekijä, hän hoitaa yhteydenpidon asiakkaaseen ja hoitaa muun muassa kirjausten ja päätösten tekemisen. Jos tehtävää on paljon, voidaan työtä jakaa tarvittaessa enemmän. Ellei asiakkaalla ole vielä omatyöntekijää, työpari sopii, kumpi jatkaa asiakkaan omatyöntekijänä, ja tiedottaa asiakasta hänen asiansa etenemisestä ja siitä, keneen asiakas voi jatkossa olla yhteydessä. Jos kyseessä on erityistä tukea tarvitseva asiakas, sosiaalityöntekijä kirjaa palvelutarpeen arvioinnin. Asiakassuunnitelman sisältö laaditaan yhteisesti.

Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työnjako

Vaikka projektin aikana useammassa työpajassa pohdittiin sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työnjakoa, päädyttiin lopulta siihen, että eri ammattiryhmien tehtäviä ei erikseen työparimallissa nimetty. Työparin tulee sopia ne tapauskohtaisesti. Erityisen tuen asiakkaiden kanssa työskentelyyn liittyvä kompleksisuuden hallinta, yhteiskunnallinen ja rakenteellinen näkökulma sekä monipalveluasiakkaiden kanssa työskentely nähtiin olevan merkittävimpiä sosiaalityöntekijöiden tehtäviä. Sosiaaliohjaajien taas nähtiin tuntevan palveluita ja niiden ohjausprosesseja käytännössä. Kaiken kaikkiaan vammaispalveluissa työ edellyttää molemmilta ammattiryhmiltä vahvaa laki- ja palveluosaamista. Dialogia työnjaosta on tärkeä edelleen jatkaa.

Työparityön ja työnjaon kehittäminen jatkossa

Vaikka projekti loppuu, kehittäminen jatkuu. Työparityö vammaispalveluissa on mallinnettu, mutta käyttökokemusten myötä malli voi vielä parantua. Kehittämisen aikana nousi esiin joitakin kehittämiskohteita, joihin projektimme perusteella tulisi vammaispalveluissa tulevaisuudessa paneutua tarkemmin. Projektin aikana työstämämme materiaalit ovat myös jatkossa vammaispalveluiden käytettävissä kehittämistyön tukena. 

Voit tutustua työparimalliin tarkemmin Innokylässä.

Emma Rautava

projektipäällikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialueen TKI-yksikkö

 

Lähteet

Liukko, E. & Nykänen, E. 2019. Sosiaalityön tulevaisuus – Sosiaalityö julkisena hallintotehtävänä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:47. Viitattu 17.12.2025. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4091-8.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:13. Viitattu 17.12.2025. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7155-4

Sosiaali- ja terveysministeriö 2025. Hyvän työn ohjelma – Vetoa ja pitoa sote-alalle. Viitattu 12.12.2025. Saatavissa: https://stm.fi/sotehenkilosto/ohjelma.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.

Sosiaalityön asiantuntemus ja tieto esiin sosiaalisen raportoinnin avulla

Rakenteellisella sosiaalityöllä on sosiaalihuoltolain 7§ mukaan huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tämä tarkoittaa tiedon tuottamista asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§.) Miten tätä tietoa sitten tällä hetkellä tuotetaan ja hyödynnetään?

Sosiaalinen raportointi on yksi rakenteellisen sosiaalityön keskeisistä menetelmistä. Sosiaalialan työntekijöille se on mahdollisuus tuottaa tietoa muun muassa palvelujen järjestämisen ja kehittämisen tueksi sekä eriarvoisuuteen vaikuttamiseksi ja muutosten aikaansaamiseksi yhteiskunnassa. Sosiaalisen raportoinnin käsitettä ja käytäntöjä ei ole määritelty tarkkaan. Raportointi voi olla esimerkiksi lomakkeen kautta tehtävää raportointia työssä tehdyistä havainnoista, monia eri tietomuotoja yhdistävää ilmiökohtaisen tiedon keräämistä, analysointia ja raportointia sekä blogikirjoituksen, somejulkaisun tai valokuvanäyttelyn avulla tuotettua tietoa esimerkiksi sosiaalisesta eriarvoisuudesta yhteiskunnassa. Sosiaalista raportointia voivat tällä hetkellä monella hyvinvointialueella tehdä sosiaalialan ammattilaiset, mutta osalla alueista se on mahdollistettu myös muille ammattilaisille, yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja asukkaille. Osallistamalla muita toimijoita edistetään myös rakenteellisen sosiaalityön tavoitetta eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä ja ilmiöiden moninäkökulmaisesta tarkastelusta.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on pilotoitu sosiaalista raportointia osana rakenteellisen sosiaalityön kehittämistä. Raportoinnissa on ollut käytössä Webropol-lomake, jossa ammattilaiset ovat päässeet kertomaan asiakastyössä tekemistään positiivisista tai negatiivisista havainnoista sekä ajankohtaisista ilmiöistä, joihin he haluavat kiinnitettävän huomioita ja joista he haluavat jakaa tietoa eteenpäin. Lomakkeella työntekijä on voinut kuvata myös ratkaisuehdotuksia tai hyödyntämisideoita tekemäänsä havaintoon tai ilmiöön liittyen. Esimerkiksi toimivan käytännön kohdalla tämä voi olla idea siitä, miten käytäntöä voisi jatkossa kehittää ja hyödyntää muualla. Pilotin aikana hyvinvointialueen sosiaalialan ammattilaiset tekivät yhteensä 55 raporttia asiakastyössä tekemistään havainnoista, kehittämistarpeista ja hyvistä käytännöistä. Raportteja tehtiin muun muassa palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta, yhteistyötarpeista eri toimijoiden kanssa, asiakastyössä havaituista ilmiöistä ja hyvistä työkäytännöistä.

Ammattilaiset olivat raportoineet esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön puutteesta ja asiakkaiden ohjautumisen haasteista eri palvelujen välillä. Sopivien palvelujen ja yhteistyön puutetta oli raportoitu olevan erityisesti tilanteissa, joissa asiakkailla oli useamman eri tuen tarpeita. Ammattilaiset olivat raportoineet myös hyvistä käytännöistä ja nämä kaikki liittyivät matalan kynnyksen palveluihin, kuten psykiatrisen sairaanhoitajan jalkautumiseen kouluille ja omaishoitajille suunnattuihin tukipuheluihin. Havaintojen lisäksi sosiaalialan ammattilaisilla oli mahdollisuus tehdä ratkaisu- ja kehittämisehdotuksia tai esittää hyödyntämisideoita hyväksi havaitsemilleen käytännöille. Ratkaisuehdotuksia oli tehty muun muassa uusiin käytäntöihin, sosiaalityöstä tiedottamisen lisäämiseen sekä toimijoiden välisen yhteistyön tiivistämiseen liittyen. Sosiaalisen raportoinnin tulokset ovat hyvin yhteneväiset muiden alueiden raportointitulosten kanssa ja Rajalan ym. (2024) mukaan sosiaalisen raportoinnin kehitysehdotuksissa on korostettu esimerkiksi palvelujen sujuvuuden ja moniammatillisen yhteistyön lisäämisen tärkeyttä, palvelujen resursoinnin vahvistamista sekä uudenlaisten matalan kynnyksen palvelukokonaisuuksien ja yhteisöllisempien toimintatapojen kehittämistä.

Sosiaalialan työntekijöillä on paljon sellaista tietoa, jonka esiin tuominen edesauttaa huomioimaan palvelujen käyttäjien ja erityisesti haavoittuvissa tilanteissa elävien ihmisten tilanteita. Asiakastyössä tehdään havaintoja esimerkiksi hyvinvointia heikentävistä ilmiöistä ja sosiaalisista ongelmista, joihin tulisi voida vaikuttaa yksilötyön lisäksi myös rakenteiden tasolla. Rajalan ym. (2024) mukaan sosiaalinen raportointi on tuottanut tietoa sosiaalihuoltolain 7§ edellyttämällä tavalla esimerkiksi sosiaalisista ongelmista ja palvelujen vaikuttavuudesta ja raporteista on saatu tietoa asiakkaille ja palvelujärjestelmän toiminnalle haitallisista epäkohdista. Työntekijät ovat raportoimalla välittäneet tietoa asiakkaiden kokemuksista palvelujärjestelmässä. Sosiaalinen raportointi on sen myötä yksi keino saada esiin tietoa haavoittavissa tilanteissa elävien ihmisten tilanteista, joiden ääni ei välttämättä aina muuten tule kuulluksi.

Sosiaalihuoltolaissa määritellään, että rakenteellisen sosiaalityön keinoin tuotettua tietoa tulisi hyödyntää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi, sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä hyvinvointialueen asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi. Tietoa tulee hyödyntää osana hyvinvointialueen muiden toimialojen ja kunnan suunnittelua sekä palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa tehtävässä paikallisen sosiaalityön sekä muun palvelu- ja tukivalikoiman kehittämisessä. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§). Tämä edellyttää tiedon avointa jakamista sekä hyvinvointialueen organisaation sisällä että sen ulkopuolisille toimijoille, mutta myös laajemmin osaksi yhteiskunnallista keskustelua.

Päijät-Hämeessä sosiaalisen raportoinnin tuloksia on esitelty henkilöstölle, verkostoille ja johdolle ja tuloksia hyödynnetään seuraavan vuoden suunnittelussa. Sosiaalisen raportoinnin havainnot on huomioitu hyvinvointialueen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman laatimisessa sekä suunnitelluissa toimenpiteissä. Tietoa on toimitettu kehittämistyöhön ja hankevalmisteluun ja sitä voi hyödyntää esimerkiksi asukas- ja asiakasosallisuuden kehittämisessä. Tietoa on verrattu meneillään oleviin kehittämistoimenpiteisiin sekä muuhun alueella tuotettavaan tietoon, kuten asiakaspalautteeseen, sosiaali- ja potilasasiavastaavien selvitykseen sekä kehittämishankkeissa tuotettuun tietoon.

Sosiaalisen raportoinnin tietoa on reflektoitu tiimeissä ja Sosiaalityön kehittäjät -ryhmässä. Raporttien reflektoinnin avulla saatiin esille havaintojen ja ilmiöiden laajuus sekä monet näkökulmat, edistettiin yhteistä oppimista, hahmotettiin osaamistarpeita, jaettiin hyviä käytäntöjä, lisättiin työntekijöiden osallisuutta, keskusteltiin uusista käytännöistä, vahvistettiin osaamista, nostettiin esiin asiakkaiden tarpeita, koottiin kehittämistarpeita ja arvioitiin mahdollisia puuttuvia palveluja. Sosiaalisen raportoinnin mahdollistamisen ja tiedon yhteisen reflektoinnin avulla voidaan lisätä työntekijöiden osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksia ja tätä kautta varmasti myös työhyvinvointia sekä työn veto- ja pitovoimaa.

Sosiaalityön vahvuutena on yhteiskunnallisten ja yhteisöllisten rakenteiden yhteyksien tunnistaminen ja analysointi suhteessa yksilökohtaisiin pulmallisiin tilanteisiin (Salovaara 2024). Sosiaalialan ammattilaiset tunnistavat esimerkiksi asiakkaisiin ja palvelujärjestelmään haitallisesti vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä, ilmiöiden syntymekanismeja ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyn paikkoja. He tekevät havaintoja päätöksenteon ja lainsäädännön seurauksista ihmisten arkeen sekä perus- ja yhdyskuntarakennepalveluihin liittyvistä tarpeista ja epäkohdista. Sosiaalityössä on tietoa yhteiskunnasta ja sen toiminnasta sekä yhteiskunnallisista ongelmista ja eri väestöryhmiä syrjivistä toimintakulttuureista. (Kannasoja & Ruonakangas 2023.) Sosiaalityön asiantuntemusta ja tietoa tulisi saada paremmin esiin ja hyödyntää sitä yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin vaikuttamisessa. Sosiaalihuollon tietopohja on vahvistumassa ja kokemustiedon ohella esimerkiksi asiakastietojärjestelmistä saatava tieto saadaan jatkossa vahvemmin osaksi sosiaalihuollon tietojohtamista. Sosiaalihuollossa syntyvän moninaisen tiedon ja asiantuntemuksen hyödyntäminen on merkityksellistä erityisesti inhimillisestä, mutta myös taloudellisesta näkökulmasta; tavoitteena on hyvinvoivat yksilöt ja yhteisöt sekä toimivamman ja oikeudenmukaisemman palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan kehittäminen.

Milla Rantakari, asiantuntija

Rakenteellinen sosiaalityö 2023–2025

Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Lähteet

Kuva: Pixabay.

Kannasoja, S. & Ruonakangas, S. (2023) Julkisen sektorin sosiaalityöntekijät rakenteellisen sosiaalityön toteuttajina. Teoksessa Närhi, K., Kannasoja, K., Kokkonen, T., Rantamäki, N. & Ruonakangas, S. (2023) Rakenteellisen sosiaalityön tila ja tulevaisuus Suomessa. SoPhi. SoPhi 154 1.pdf (jyu.fi)

Salovaara, S. (2024) Tietojärjestelmät sosiaalityön välineinä. Sosiaalialan ajankohtaiskatsaus 3.5.2024, Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos.  

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301#L2P7

Rajala, T., Lähteenmäki, L. & Kallio, J. (2024) Sosiaalinen raportointi rakenteellisen sosiaalityön tiedon tuottajana.  https://www.julkari.fi/handle/10024/149260

Rakenteellisen sosiaalityön toteutuminen edellyttää aikaa, rakenteita ja uudenlaista toimintakulttuuria

 

Sosiaalityön tavoitteena on vahvistaa ihmisten mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnassa, lisätä osallisuutta ja tasata hyvinvointieroja ihmisten välillä. Sosiaalityössä tehtävä auttamistyö kohdistuu yksilöjen lisäksi usein myös heidän lähipiiriinsä. Sosiaaliset ongelmat eivät kuitenkaan aina johdu yksilöstä, vaan myös laajempi ympäristö ja rakenteelliset tekijät vaikuttavat ihmisten osallisuuteen ja mahdollisuuksiin yhteiskunnassa. (Luostarinen 2023.) Sosiaalityössä kohdattavat ongelmat ovat usein laajoja, monitahoisia ja kompleksisia ja se edellyttää yksilöiden auttamisen lisäksi myös rakenteisiin vaikuttamista ja niiden muuttamista.

Rakenteellisen sosiaalityön (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§) avulla pyritään kohdistamaan katsetta laajempaan ympäristöön, yhteiskuntaan ja rakenteisiin sekä tekemään vaikuttamistyötä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan aikaansaamiseksi. Tilanteiden tarkastelu rakenteellisesta näkökulmasta tarkoittaa huomion kiinnittämistä myös esimerkiksi asiakastyössä havaittaviin ilmiöihin sekä niiden syntyyn vaikuttaviin tekijöihin. (Luostarinen 2023.) Ennaltaehkäisevä näkökulma on tärkeää pitää mielessä sosiaalityössä; on aktiivisesti pohdittava, mistä ihmisten ongelmat voivat johtua, mitkä tekijät niihin voivat vaikuttaa ja miten ongelmien syntymistä voitaisiin ehkäistä.

Rakenteellisen sosiaalityön tavoitteena on erityisesti haavoittuviin ja marginaalisiin elämäntilanteisiin joutuneiden yksilöiden ja yhteisöjen osallisuuden sekä vaikuttamismahdollisuuksien toteutuminen ja sosiaalisen näkökulman vahvistuminen yhteiskunnassa. Tavoitteena on, että yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä olevat toimintakäytännöt myös estäisivät syrjivien rakenteiden syntymisen. (Närhi ym. 2023.) Tämä edellyttää rakenteellisten tekijöiden huomioon ottamista palvelujen järjestämisessä ja kehittämisessä. Oman toiminnan ja palvelujen sekä rakenteellisten tekijöiden arvioimiseksi tarvitaan ajankohtaista tietoa muun muassa alueen asukkaiden ja asiakkaiden hyvinvoinnista ja palvelutarpeista sekä palvelujen saatavuudesta, laadusta ja yhteensovittamisesta, vaikuttavuudesta ja yhdenvertaisuudesta.

Sosiaalialan ammattilaiset havaitsevat työssään rakenteellisia ongelmia, jotka vaikuttavat ihmisten tilanteisiin. Asiakkaiden näkökulman huomioiminen ja palvelujärjestelmässä olevien ongelmakohtien ja hyvien käytäntöjen tunnistaminen toteutuu paremmin asiakkaiden, sosiaalialan työntekijöiden sekä muiden samojen ilmiöiden parissa työskentelevien ammattilaisten tuottaman tiedon avulla. Erityisen tärkeää on saada kokemustietoa myös suoraan asiakkailta. Rakenteellisten tekijöiden havaitsemista ja niihin vaikuttamista sekä palvelujen asiakaslähtöisyyttä voi edistää vahvistamalla hyvinvointialueilla monipuolista tiedontuotantoa ja tiedon hyödyntämistä.

Sosiaalinen raportointi on yksi rakenteellisen sosiaalityön tiedon tuottamisen keino. Sen avulla on mahdollista saada tärkeitä havaintoja ja tietoa esimerkiksi sosiaalialan ammattilaisilta, asiakkailta ja muilta toimijoilta, kuten järjestöiltä. Raportoinnin avulla sosiaalialan työntekijät pääsevät vaikuttamaan ja tekemään rakenteellista sosiaalityötä. Tiedon avulla on mahdollista vaikuttaa palveluihin, palvelujärjestelmään ja yhteiskuntaan ja sitä olisikin tärkeää hyödyntää hyvinvointialueilla palvelujen kehittämisessä, tietojohtamisessa ja päätöksenteossa, strategiatyöskentelyssä ja suunnittelussa. Rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen raportoinnin mahdollistaminen työntekijöille pitäisi nähdä myös yhtenä tärkeänä veto- ja pitovoimatekijänä.

Rakenteellinen sosiaalityö kaikessa laajuudessaan sisältää tietotyön lisäksi myös osallisuustyötä, oikeudenmukaisuustyötä, strategiatyötä ja yhteiskuntapoliittista työtä. Tavoitteena on oikeudenmukaisempi, tasa-arvoisempi yhteiskunta sekä hyvinvoivat kansalaiset ja yhteisöt (Närhi ym. 2023). Toteutuakseen tämä edellyttää nykytilaa suunnitelmallisempaa ja koordinoidumpaa työskentelyä. Rakenteellista sosiaalityötä ollaan parhaillaan kehittämässä kansallisesti ja kaikilla hyvinvointialueilla. Rakenteellisen sosiaalityön toteutuminen edellyttää aikaa, rakenteita ja toimintakulttuuria, joka mahdollistaa työntekijöille lakisääteisen rakenteellisen sosiaalityön tekemisen. Hyvinvointialueilla tämä tarkoittaa muun muassa tutkimus-, kehittämis-, koulutus- ja innovaatiotoiminnan ja tätä kautta tutkimusperustaisuuden vahvistamista, yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen mahdollistamista sosiaalialan ammattilaisille, laajaa ymmärrystä ja osaamista rakenteellisesta sosiaalityöstä, asukkaiden ja asiakkaiden osallisuuden vahvistamista sekä rakenteellisen sosiaalityön toteutusta ohjaavaa strategiaa ja toimintasuunnitelmaa. (Närhi ym. 2023.)

Tällä hetkellä rakenteellista sosiaalityötä kehitetään siis koko Suomessa. Tavoitteena on, että jatkossa kaikilla hyvinvointialueilla on yhtenäiseen mallipohjaan perustuva toteutussuunnitelma, jonka avulla rakenteellista sosiaalityötä toteutetaan tietoisemmalla, suunnitelmallisemmalla ja koordinoidummalla tavalla. Rakenteellisen sosiaalityön tiedon on tarkoitus olla jatkossa paremmin hyödynnettävissä hyvinvointialueiden palvelujen järjestämisessä ja kehittämisessä. Tiedontuotannon vahvistuminen mahdollistaa myös tiedon kansallisen tarkastelun ja hyödyntämisen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen vaikuttamisessa. Kansallisesta kehittämistyöstä voi lukea tarkemmin THL-blogista https://blogi.thl.fi/rakenteellisen-sosiaalityon-tieto-tule-esiin/ ja Innokylästä https://innokyla.fi/fi/kokonaisuus/rakenteellisen-sosiaalityon-raportoinnin-kehittaminen-projekti 

Rakenteellisen sosiaalityön vahvistaminen on tärkeää erityisesti sosiaalityön asiakkaiden, usein haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten näkökulmasta. Se on erityisen tärkeää, jotta saamme tietoa palvelujen järjestämisen ja päätöksenteon tueksi myös niistä ihmisistä ja niiltä ihmisiltä, joiden tilanteet eivät useinkaan tule nähdyksi eivätkä äänet välttämättä muulla tavoin kuulluksi. Rakenteellisen sosiaalityön avulla saamme näkyvämmäksi päätösten vaikutuksia haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten arkeen, kokoamme tietoa (usein paljon palveluja tarvitsevien) asiakkaiden tarpeista ja siitä, vastaavatko palvelut asiakkaiden tarpeisiin. Pystymme myös paremmin arvioimaan ja kehittämään palvelujen saatavuutta, saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Tämä on erityisen tärkeää inhimillisestä näkökulmasta, mutta se liittyy myös palvelujen vaikuttavuuden, laadun ja kustannusten seuraamiseen ja arviointiin, jota kaikilla hyvinvointialueilla on myös lain mukaan tehtävä (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021). 

Rakenteellisen sosiaalityön avulla saadaan esiin sosiaalityön hiljaista tietoa ja asiantuntemusta sekä nostetaan esiin työssä havaittuja hiljaisia signaaleja, joita on mahdollista hyödyntää myös ennakoinnissa ja innovaatiotyöskentelyssä. Sen avulla tehdään sosiaalityötä, asiakkaiden tilanteita ja tarpeita, ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia näkyvämmäksi ja vahvistetaan sosiaalisen, inhimillisemmän näkökulman huomioimista yhteiskunnassa. Rakenteellisen sosiaalityön tavoitteena on sellainen yhteiskunta, jossa kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on parempi olla. Tämän vuoksi rakenteellisen sosiaalityön vahvistamisen tulee olla koko sosiaalityön ammattikunnan yhteinen tehtävä. 

Asiantuntija Milla Rantakari, TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Kestävät ja vaikuttavat sotepalvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

Lähteet:

Kuva: Pixabay

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210612

Luostarinen, S. (2023) Yksilöstä ympäristöön ja rakenteisiin - Rakenteellisen sosiaalityön äärellä. https://www.posote20.fi/uutiset/yksilosta-ymparistoon-ja-rakenteisiin-rakenteellisen-sosiaalityon-aarella.html  Viitattu 15.12.2023.

Närhi, K., Rantamäki, N., Kannasoja, S., Kokkonen, T. ja Ruonakangas, S. (2023) Ehdotus monitoimijaisen rakenteellisen sosiaalityön toimintamallista ja sen reunaehdoista. Teoksessa Kati Närhi, Sirpa Kannasoja, Tuomo Kokkonen, Niina Rantamäki ja Santra Ruonakangas (toim.) (2023) Rakenteellisen sosiaalityön tila ja tulevaisuus Suomessa. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/88884/SoPhi%20154%201.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301

Kokemusasiantuntija tietää mistä puhuu ja puhuu asioista oikeilla nimillä

Kokemusasiantuntijatoiminta on 2000-luvulla kehittynyt toimintamuoto, jonka perustukset ovat syntyneet kansalais- ja järjestötoiminnassa. Kokemusasiantuntijatoiminta tuo tietoa asiakkaiden ja potilaiden kokemuksista osaksi palveluiden kehittämistä ja asiakastyötä, esimerkiksi asiakaslähtöisyyden vahvistamiseksi ja palveluihin hakeutumisen helpottamiseksi. (Kokemusasiantuntijuus ja vertaistuki - THL)

Kokemusasiantuntijuuteen liittyy vahvasti sanat osallisuus ja osallistuminen. Osallisuus yleisenä käsitteenä tarkoittaa, että ihminen tuntee kuuluvansa yhteisöön ja yhteiskuntaan ja, että hän voi vaikuttaa itseään ja ympäristöään koskeviin asioihin. Asiakasosallisuudella sosiaali- ja terveydenhuollossa tarkoitetaan palveluja käyttävien henkilöiden, asiakkaiden ja asiakasryhmien, vaikuttamista ja osallistumista palvelujen suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin eri tavoin ja eri vaiheissa. Asiakasosallisuuden toteuttamiselle on säädösperusteita useammassa eri laissa mm. Suomen perustuslaissa[i] sekä laissa hyvinvointialueesta[ii]. Osallisuuden vahvistamisesta säädetään myös sosiaalihuoltolaissa. Asiakkaita tulee kuulla ja heille tulee mahdollistaa osallistuminen oman hoidon ja palvelun suunnitteluun.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen palvelutuotannossa asiakasosallisuutta suunnitellaan ja toteutumista seurataan ja arvioidaan osana yksiköiden omavalvontasuunnitelmia. Tulosalueet ja yksiköt asettavat asiakasosallisuudelle tavoitteet ja seurannalle mittarit. Näitä voidaan asettaa myös ostopalvelusopimuksissa. Hyvinvointialueen palveluissa on erilaisia tarpeita ja tavoitteita asiakasosallisuuden edistämiseksi, kokemustiedon hyödyntämiseksi tai palvelun vaikuttavuuden kehittämiseksi. Edellä mainittujen eroavaisuuksien takia tarvitaan käytäntöjä yhdenvertaisuuden, osallisuustoiminnan laadun ja vaikuttavuuden varmistamiseksi. Yhtenäisiin käytäntöihin sisältyy esimerkiksi kokemusasiantuntijan palkkioiden maksaminen ja mahdolliset muut kulut.

Mitä on kokemusasiantuntijuus ja mitä kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan?

Kokemusasiantuntijuus on moniulotteista toimintaa. Se voi pitää sisällään muun muassa henkilökohtaisen voimaantumisen ja myönteiset vaikutukset esimerkiksi sairauksiin liittyviin asenteisiin. Palveluiden järjestämisen näkökulmasta kokemusasiantuntijuudessa korostuu palveluiden tarvelähtöisyyden ja tuloksellisuuden edistäminen sekä vertaistuen merkitys ammatillisen toiminnan rinnalla. Kokemusasiantuntijuudella on oma keskeinen roolinsa palvelujärjestelmän kehittämisessä, niin palveluiden suunnittelussa, arvioinnissa kuin toimeenpanossa. (Kostiainen ym. 2014)

Marjaana Jones kuvaa väitöstutkimuksessaan Patient and public involvement in healthcare. Potentials and challenges of lay expertise and experiential knowledge (2021) kokemusasiantuntijoita ammattilaisten ja asiakkaiden välimaastossa toimijoiksi. Kokemusasiantuntijaksi kutsutaan koulutuksen käynyttä henkilöä, jolla on omakohtaista kokemusta sairauden kanssa elämisestä, toipumisesta tai kuntoutumisesta, palveluiden käyttämisestä tai läheisenä elämisestä. Kokemusasiantuntijana toimiminen edellyttää, että oma kuntoutumisen ja toipumisen prosessi on jo pitkälle edennyt. Se myös edellyttää riittävää taitoa ja kykyä käyttää omia kokemuksiaan erilaisissa tilanteissa. Kokemusasiantuntijan ymmärrys perustuu tietämykseen siitä, mikä häntä on auttanut ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet hänen tai läheisensä toipumiseen tai elämänmuutokseen sekä siihen sopeutumiseen.

Kokemusasiantuntijuus sosiaalityössä

Sosiaalityön kontekstissa kokemusasiantuntijoita kutsutaan yleensä kokemus- tai kehittäjäasiakkaiksi. Heillä on omakohtaista tietoa sosiaalihuollon asiakkaana olemisesta ja tarjottavista palveluista (Hietala & Rissanen 2015). Lisäksi heillä on kokemuksia haastavista elämäntilanteista ja niistä selviytymisestä (Pohjola 2017). Näitä kokemusasiantuntijoiden kokemuksia voidaan hyödyntää sosiaalihuollon ja sosiaalipalvelujen kehittämisessä. Eri tehtävissä toimivia kokemusasiantuntijoita sitoo salassapitovelvollisuus aivan kuten sosiaalialan ammattilaisiakin (Hietala & Rissanen 2015).

Sosiaalityössä ja rakenteellisessa sosiaalityössä (SHL 1301/2014, 7§) on keskeistä vahvistaa asiakkaiden toimijuutta ja osallisuutta myös kuulemalla asiakkaita. Rakenteellisen sosiaalityön yhtenä tavoitteena on asiakaskokemustiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen muun muassa palvelujen kehittämiseksi, yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin edistämiseksi ja sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi yhteiskunnassa. Kokemustieto voi haastaa ja auttaa olemassa olevan muun tiedon reflektoinnissa ja kriittisessä tarkastelussa sekä tuoda näkyviin auttamistyön kannalta merkityksellistä tietoa. Kokemusasiantuntijayhteistyö lisää ammattilaisten ymmärrystä asiakkaiden tilanteista ja vahvistaa sitä kautta myös osaamista. Asiakkaiden ja ammattilaisten kokemustietoa yhdistämällä voidaan luoda uusia toimintatapoja sekä saada uusia näkökulmia työhön ja sen kehittämiseen.  Kokemusasiantuntijatoiminta ja -yhteistyö voidaan nähdä myös yhtenä lisäkeinona asiakkaiden auttamisessa. (Köpsi 2023.) 

Sosiaalityöntekijöiden seurassa laadituissa Tiedolla johtamisen politiikkasuosituksissa kuvataan, että laadukkaassa sosiaalihuollon tietojohtamisessa arvostetaan työntekijöiltä, asiakkailta ja asukkailta saatavaa kokemustietoa. Suositusten mukaan asiakaspalaute- ja asiakasosallisuuskulttuuria tulisi vahvistaa osana sosiaalihuollon tiedolla johtamisen kokonaisuutta. (Arajärvi ym. 2023) Myös tietojohtamisen kansallisia ja alueellisia kehittämistarpeita käsittelevässä sote-tietojohtamisen nykytilaa kuvaavassa artikkelissa tuodaan esiin, että kokemustieto tulisi huomioida laajemmin osana sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamista ja toimintaa (Joronen ym. 2024).

Kokemusasiantuntijatoiminta Päijät-Hämeen hyvinvointialueella

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen keskeisenä tavoitteena ovat vaikuttavat, kustannustehokkaat ja saavutettavat palvelut sekä erinomainen asiakaskokemus. Hyvinvointialueen osallisuustyötä ohjaa osallisuusohjelma, joka on osa hyvinvointialueen strategiakokonaisuutta. Aluehallitus hyväksyi ensimmäisen osallisuusohjelman marraskuussa 2022. (Osallistu ja vaikuta - Päijät-Hämeen hyvinvointialue (paijatha.fi)

Päijät-Hämeen hyvinvointialueelle luotu osallisuusohjelma edistää hyvinvointialueen strategian päämäärää hyvinvoivasta asukkaasta. Ohjelmaa on täydennetty vuoden 2023 aikana asiakasosallisuussuunnitelmalla ja asukasosallisuuden vuorovaikutussuunnitelmalla. Edellä mainitut tehtävät sisältyvät vuoden 2024 alusta käynnistyneeseen Osallisuusohjelman toimeenpano- hankkeeseen. Osallisuusohjelmaa tullaan täydentämään vuoden 2024 aikana ohjeistuksilla liittyen muun muassa osallisuuteen ja kokemustoimintaan. Toiminnan toteuttamiseen ja henkilöstön osaamistarpeisiin vastaten valmistellaan henkilöstölle työkirjaa mm. asiakasraatien kokoamisen, toimijoiden perehdyttämisen, toiminnasta raportoinnin sekä eettisesti kestävän kokemusasiantuntijatoiminnan järjestämisen osalta.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on yleisesti linjattu, että kokemusasiantuntijan osallistuminen toimintaan voi olla joko säännöllistä, epäsäännöllistä tai kertaluonteista. Kokemusasiantuntijoiden palkkioista ja sopimuksista on hyvinvointialueelle tehty erillinen ohjeistus, jonka sekä asiakas- ja osallisuuslautakunta että aluehallitus ovat hyväksyneet. Myös palkkasuhteeseen ottaminen esimerkiksi osa-aikaisesti on mahdollista, jolloin tehdään työsopimus ja noudatetaan työnantajan ohjeistuksia mm. työajan ja toiminnan seurannasta.

Nykytila ja tulevaisuuden visiot

Vuosina 2022–2023 pilotoitiin Päijät-Hämeen hyvinvointialueen Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeessa kokemusasiantuntijatyöskentelyä avoterveydenhuollossa. Tässä pilotissa hankkeessa työskentelevät koulutetut kokemusasiantuntijat tuottivat itsenäisesti yksilövastaanottotoimintaa sekä ryhmätoimintaa:

• Kokemusasiantuntijan yksilövastaanotto sote-keskuksessa arjessa jaksamisen tukemiseksi
• Kokemusasiantuntijan ryhmä masentuneille sote-keskuksessa
• Kokemusasiantuntijoiden ohjaama ryhmä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille

Kokemusasiantuntijan Sote-keskuksessa tapahtuvan yksilövastaanoton tarkoituksena on toimia potilaan tukena ennen vastaanotolle pääsyä, sen aikana tai sen jälkeen. Kokemusasiantuntija tarjoaa keskustelutukea ja kertoo keinoista selviytyä arjen haasteissa hyödyntäen kokemusasiantuntijan omaa kokemusta sairauden kanssa elämisestä. Vuonna 2022 aloitettuja pilotteja on jatkettu osana Osallisuusohjelman toimeenpano -hanketta ja tavoitteena on juurruttaa toiminta osaksi omaa palvelutuotantoa tulevaisuudessa.

Kokemusasiantuntijan pitämät vastaanotot ja ryhmät ovat saaneet kiinnostusta myös erikoissairaanhoidon puolella ja niitä toteutetaankin jo muun muassa psykiatrian osastoilla. Toiveena on, että tulevaisuudessa kokemusasiantuntijavastaanotot ja ryhmät laajentuisivat myös muille hyvinvointialueen toimialoille.

Yllä mainittujen tehtävien lisäksi kokemusasiantuntijoita on otettu Päijät-Hämeen hyvinvointialueella mukaan muun muassa erilaisiin kehittämis- ja hanketehtäviin, esihenkilötyöryhmiin sekä sosiaalihuollon työikäisten palveluiden toimintaan sosiaalisessa kuntoutuksessa, kuntouttavassa työtoiminnassa ja erilaisissa asiakaskohtaamisissa.

Osallisuusohjelman toimeenpano –hankkeessa kehitetään kokemusasiantuntijatoiminnan rakenteita tekemällä tiiviisti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Tavoitteena on, että hyvinvointialueelle saadaan yhdistysten, järjestöjen ja oppilaitosten kanssa yhteiskehittämällä kokemusasiantuntijoiden verkosto, jossa on mukana hyvinvointialueella toimivat kokemusasiantuntijat ja –toimijat sekä toimimisesta kiinnostuneet. Näin asiantuntijaa tarvitseva taho löytää kootusti tarvitsemansa tiedon ja kokemustiedon asiantuntijat sekä toimijat. Samalla mahdollistetaan yhteisen perehdytyksen ja palautteen antamisen kehittäminen.

Yhteiskehittäminen on aloitettu suunnittelemalla yhteinen kokemustoimija- ja asiantuntijapäivä, jossa tarkoituksena on koota eri toimijat yhteen, verkostoitua, oppia uutta ja jakaa kokemuksia. Tavoitteena on saada kehitettyä päijäthämäläistä mallia toiminnan koordinointiin, koulutukseen ja kokemusasiantuntija ja -toimijapankkitoimintaan. Päivä on tarkoitettu kokemusasiantuntijoille ja -toimijoille, kuntien, hyvinvointialueen ja maakuntaliiton osallisuudesta vastaaville henkilöille sekä yhdistyksille ja järjestöille tai muille toimijoille, joilla on kokemusasiantuntija ja -toimijatoimintaa. Tapahtuma toteutetaan huhtikuussa 2024. Yhteisen päivän pohjalta yhteiskehittäminen jatkuu kohti yhteistä päämäärää askel askeleelta.

”Sä ymmärrät mistä puhun. Tulen todeksi toiselle ihmiselle. Saan uskoa ja toivoa tulevaan” - Asiakkaiden ja ammattilaisten kokemukset kokemusasiantuntijan kanssa työskentelystä sekä vinkkejä kokemusasiantuntijan kanssa työskentelyä aloittelevalle

Asiakkailta kerätyn palautteen mukaan kokemusasiantuntijatyöskentely avoterveydenhuollossa osoittautui vaikuttavaksi ja saatu palaute on ollut erittäin positiivista.  Asiakkaat ovat kokeneet tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi sekä kokeneet vertaistuen vahvistaneen omaa toipumista.

Osallisuuden toimintakulttuuri, jossa asiakaskokemusta hyödynnetään sosiaali- ja terveydenhuollossa, edellyttää vielä paljon kehitystyötä hyvinvointialueella. Asiakasosallisuus ja kokemusasiantuntijuus ovat käsitteinä ammattilaisille osittain tuntemattomia. Lisäksi työskentelytapa, jossa kokemusasiantuntijat tuottavat palveluita asiakkaille, oli ammattilaisille osittain uutta. 

”Sä tajuut käytännön kokemuksen kautta mitä mä tarkoitan. Hoitajat auttaa mua hoidollisesti”

Kokemusasiantuntijoita voidaan ottaa mukaan useisiin eri tehtäviin, joten on tärkeää, että henkilöstöä tiedotetaan toiminnan mahdollisuuksista. Kokemusasiantuntijat tulee saattaa säännöllisesti ammattilaisten kanssa yhteiseen vuoropuheluun. Kokemusasiantuntijatoiminnan edellytyksenä on, että organisaatio luo toiminnalle rakenteet. Organisaatiossa tulee olla kuvattuna kokemusasiantuntijatoiminnan ohjeistus sekä toimintaa koordinoiva henkilö tai taho. Ammattilaisten ymmärrys toiminnan mahdollisuuksista voi vaihdella yksilöllisesti.

Janina Savolainen selvitti Pro gradu -tutkielmassaan (2023) kokemusasiantuntijoiden ajatuksia osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista lastensuojelutyössä. Tutkielman tuloksista voidaan nostaa erityisesti huomio, että kokemusasiantuntijoiden rooli hyvinvointialueilla herätti pohdintaa muun muassa siitä, millä tavalla kokemusasiantuntijat voisivat työskennellä osana lastensuojelua. Nykyisten hyvinvointialueiden aloittaminen nähtiin myös hyvänä mahdollisuutena juurruttaa uusia toimintamalleja ja kehittää kokemusasiantuntijuutta. Näitä samoja pohdintoja ja huomioita olisi hyvä käydä kaikissa hyvinvointialueen toiminnoissa myös ammattilaisten ja johdon toimesta. Olisi tärkeää nostaa keskusteluun kysymyksiä: Mitä voimme oppia kokemusasiantuntijan kanssa työskentelystä? Missä tehtävissä voimme työskennellä yhteistyössä kokemusasiantuntijan kanssa? Minkälaisissa tehtävissä voimme käyttää heidän osaamistaan ja kokemustaan apuna?

Kokemusasiantuntijatoiminta on tärkeää, ammattilaisten tietoa täydentävää toimintaa, johon kannattaa panostaa. Sille on hyvä luoda selkeät ja yhdenmukaiset käytännöt siten, ettei toimintaa rajoiteta, vaan päinvastoin edistetään. Koska kokemusasiantuntijuus koetaan pääosin erittäin hyödylliseksi toiminnaksi, kannattaa toimintaa laajentaa ja kokeilla rohkeasti myös uusiin osa-alueisiin niin sosiaali- kuin terveydenhuollon palveluissa ja niiden kehittämisessä. (Kostiainen ym. 2014)

Vain taivas on rajana, kun pohditaan millaisissa tehtävissä voimme tehdä yhteistyötä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Kannustammekin siis rohkeasti kokeilemaan erilaisia työskentelytapoja ja kuulemaan myös kokemusasiantuntijoiden ehdotuksia yhteisen työskentelyn mahdollisuuksista. Saatat yllättyä ja jopa positiivisesti! Tämänkin blogin kirjoittamiseen on osallistunut kokemusasiantuntijoita.[SH1] 

 

Kirjoittajat:

Nicola Kettunen, asiakasosallisuuskoordinaattori. Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Milla Rantakari, asiantuntija, Rakenteellinen sosiaalityö- osaprojekti 2023–2025 (RRP), Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Heidi Snellman, projektipäällikkö ja asukasosallisuuskoordinaattori, Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Näkemyksiä kirjoittamiseen antaneet:

Katariina Valkonen, koulutettu kokemusasiantuntija, Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Piia Suojala, koulutettu kokemusasiantuntija, Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Lähteet

Arajärvi, Kotisaari, Virtanen & Erkkilä (2023.) Sosiaalityöntekijöiden seuran tiedolla johtamisen politiikkasuositukset https://sosiaalityontekijoidenseura.fi/uploads/1/2/0/1/120105213/sose_posteri_final.pdf                  

Hietala, Outi & Rissanen, Päivi (2015) Kokemusasiantuntija – hoidon ja avun kohteesta omien kokemusten jakajaksi sekä palveluiden kehittäjäksi. Opas kokemusasiantuntijatoiminnasta. Kuntoutussäätiö ja Mielenterveyden Keskusliitto.

Jones, Marjaana (2021).Patient and public involvement in healthcare: Potentials and challenges of lay expertise and experiential knowledge. Tampereen yliopisto. Väitöskirja. Punamusta Oy- Yliopistopaino

Joronen, Kivelä, Käsmä, Halin, Heikkinen, Hukari & Raunio (2024) Palveluketjut ja tietojohtaminen - Kansalliset ja alueelliset kehittämistarpeet – nykytila. THL Työpaperi 9/2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/148264/URN_ISBN_978-952-408-263-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kostiainen, Elisa & Ahonen, Sanna & Verho, Tanja & Rissanen, Päivi & Rotko, Tuulia. (2014). Kokemukset käyttöön - kokemusasiantuntijatoiminnan kehittäminen. Julkari.fi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Köpsi, P. (2023). Kokemustieto ja sen hyödyntäminen osana rakenteellista sosiaalityötä. Työpaperi. Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.

Pohjola, Anneli (2017). Asiakkaan pitkä tie palveluihin vaikuttajaksi. Teoksessa Anneli Pohjola & Maarit Kairala & Hannu Lyly & Asta Niskala (toim.) Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino.

Savolainen, Janina (2023). ”Matkalla ollaan, mutta ei valmiita lähellekään”. Kokemusasiantuntijoiden ajatukset osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista lastensuojelun kokemusasiantuntijatyössä. Turun yliopisto. Pro Gradu-tutkielma.

(Osallistu ja vaikuta - Päijät-Hämeen hyvinvointialue (paijatha.fi)

Suomen perustuslaki 731/1999 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

Laki hyvinvointialueesta 611/2021 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®

---

[i] Suomen perustuslaki 731/1999 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

[ii] Laki hyvinvointialueesta 611/2021 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

”Miten kuunnella niin, että muut haluavat puhua ja miten puhua niin, että muut haluavat kuunnella?” – Dialogisuuden mahdollisuudet sosiaalityössä

Sosiaalityön asiantuntijuuteen on perinteisesti liitetty ammattilaisten asiantuntijuus: valta on annettu asiantuntijoille, sillä he tietävät mitä tehdä. Tällainen asiantuntijuus on ollut sosiaalityössä kuitenkin väistymässä jo 2000-luvun alusta alkaen. Nykyään sosiaalityössä korostuu suhdeperustainen asiantuntijuus, joka sisältää pyrkimyksen pois ylhäältä alaspäin-kulttuurista kohti yhteistyössä rakentuvia sosiaalityön käytäntöjä. Keskeistä asiantuntijuudessa on myös työntekijän ja asiakkaan välinen kohtaava ja dialoginen vuorovaikutus. (Myller 2022, 47.) 

Sosiaalityössä luottamukseen perustuvan asiakassuhteen rakentaminen on työskentelyn edellytys. Luottamus annetaan ja saadaan asiakkaan ja työntekijän kohtaamisessa. Luottamuksen syntymisen edellytyksenä sosiaalityössä on vastavuoroisuus. (Myller 2022, 49; Metteri 2012, 228.) Kaarina Mönkkösen (2018) mukaan vastavuoroisuus tarkoittaa, että kaikki osapuolet pääsevät luomaan tilannetta ja vaikuttamaan vuorovaikutuksen kulkuun. Luottamuksellisuus ja vastavuoroisuus ovat tärkeitä myös dialogisen suhteen rakentumisessa.

Dialoginen suhde rakentuu Minän ja Sinän välisessä vuorovaikutuksessa 

Dialogisuus tarkoittaa pyrkimystä rakentaa yhteistä ymmärrystä ja taitoa kehittää vuorovaikutusta tähän suuntaan (Mönkkönen 2018). Dialogisuus on siis enemmän kuin dialogi, jolla tarkoitetaan dialogisen vuorovaikutuksen menetelmää, johon liittyy tiettyjä ominaispiirteitä (ks. esim. Holm ym. 2018). Dialogisuus ei ole pelkkää puhetta, kuuntelua tai keskustelua, vaan jotain enemmän (Mönkkönen 2018). Dialogisuutta voidaankin pitää suhtautumistapana tai jopa maailmankuvana (Sankalahti 2024; Seikkula & Arnkil 2009, 87).

Ajatus dialogisista suhteista rakentuu saksalaisen filosofi Martin Buberin (1995; Seikkula & Arnkil 2009, 87) ajatukselle siitä, että ihmisten väliset suhteet ovat Minä–Sinä-suhteita, kun taas ihmisten ja esineiden väliset suhteet ovat Minä–Se-suhteita. Buberin mukaan Minä–Sinä-suhteissa on olemassa dialogisuuden mahdollisuus. Dialoginen suhde rakentuu Minän ja Sinän välissä, ja siinä on kaksi erillistä persoonaa, jotka kohtaavat toisensa kokonaisvaltaisina olentoina. Filosofi Emmanuel Levinasia seuraten Jaakko Seikkula ja Tom Erik Arnkil (2009, 89) toteavat, että toista Minää ei voi koskaan selittää tai ymmärtää täysin. Näin ollen dialogisen prosessin osallistujat eivät voi koskaan tietää ennalta, mikä on lopputulos, koska se syntyy vasta prosessin seurauksena (Metteri 2007).

Dialogisuuden haasteet ja jännitteet sosiaalityössä

Joskus ihminen voi Buberin (1995) mukaan välineellistää toiset ihmiset Minä–Se-suhteeseen toimintansa kohteeksi. Sosiaalityössä tämä voi näyttäytyä esimerkiksi siten, että ihmiset kohdataan asiakkaina eikä ihmisinä. Anna Metterin (2012, 229) mukaan vielä 1990-luvun alussa sosiaalityön asiakasta ei aina ymmärretty työntekijän kanssa samanvertaiseksi ihmiseksi, vaan asiakas saatettiin mieltää toisena, johonkin toiseen vähemmän arvokkaaseen joukkoon kuuluvana. Näistä ajoista on onneksi tultu eteenpäin, mutta edelleen arki ja sosiaalityön institutionaalisuus haastavat dialogisuutta.

Dialoginen toiminta ei aina ole helppoa. Joskus sekään, että toinen osapuoli haluaisi luoda avoimen vuorovaikutussuhteen, ei takaa sitä, että toinen lähtisi välttämättä tuohon vuoropuheluun mukaan (Mönkkönen 2018). Dialogista toimintaa arjessa haastavat myös muun muassa pirstaleisuus, kiireen tuntu, huolet, negatiiviset tunteet, epävarmuus, monimutkaiset tilanteet, toive asioiden saamisesta hallintaan sekä luottamuksen puute (Sankalahti 2024.) Dialogisuutta voivat haastaa myös pelko ja erilaiset ennakkoluulot. Katja Sankalahden (2024) mukaan kiireessä, epävarmoissa tai monimutkaisissa tilanteissa ”tietäminen” tai asioiden hallintaan saaminen voi alkaa houkuttaa. Silloin ei välttämättä jaksa kiinnostua kuuntelusta tai erilaisista näkökulmista ja keskittyy mieluummin toimenpiteisiin ja siihen, että tietää kyllä itse, miten asioiden pitäisi mennä. Tällöin voi pysähtyä ja pohtia, mikä voisi auttaa toimimaan dialogisemmin ja kuka voisi tässä auttaa.

Koska sosiaalityö on suhdeperustaista työtä, on työn onnistumisen perustana luottamuksellisen ja vastavuoroisen suhteen rakentaminen asiakkaan ja työntekijän välille. Institutionaalisissa yhteyksissä työntekijän ja asiakkaan välinen suhde on kuitenkin aika lähtökohdiltaan epätasa-arvoinen. (Metteri 2012, 228.) Sosiaalityön asiakkuuteen voidaan myös liittää leimaavia piirteitä ja kielteisiä mielleyhtymiä, niin asiakkaan kuin sosiaalityönkin näkökulmasta (Myller 2022, 50). Tällaiset jännitteet haastavat omalta osaltaan luottamukseen perustuvan ja vastavuoroisen dialogisen suhteen rakentumista sosiaalityössä.

Kuva: Dima Pechurin/Unsplash

Dialogisuuden mahdollisuudet sosiaalityössä

Joskus sosiaalialalla puhutaan ”haastavien asiakkaiden” kohtaamisesta. Dialogista lähestymistapaa hyödyntäen voi näissä tilanteissa pohtia, mitä oikeastaan tarkoitamme ”haastavalla asiakkaalla”. Ymmärryksen lisääminen voi toimia apuna: Onko taustalla esimerkiksi ennakko-odotuksia liittyen aiempiin kohtaamisiin tai onko asiakas kokenut aiemmin, että ei ole tullut kuulluksi. Tilanteita voi myös ennakoida tietoisesti kohtaamisiin valmistautumisessa. Minkä suhteen asiakas kokee työntekijän uhkana tai missä voimavarana? Miten työntekijän kannattaa asiansa sanoittaa? Turvallisuus, rajat ja kunnioittava suoruus ovat myös tärkeitä näissä tilanteissa. (Sankalahti 2024.)

Sosiaalityössä pitää usein ottaa kantaa sensitiivisiin, henkilökohtaisiin tai vaikeisiin asioihin asiakkaan elämässä. Mönkkösen (2018) mukaan puheeksi ottamista voi harjoitella, mutta ajoitus on tärkeää. Jos kiirehtii, ei vuorovaikutuksessa välttämättä synny tilaa dialogiselle kohtaamiselle. Luontevia tilaisuuksia syntyy helpommin, kun työntekijä odottaa asiakkaan osallistumista. Mitä arkaluonteisempi asia on, sitä tärkeämpää työntekijän on pohtia, milloin kannattaa ottaa kantaa. Oikeutus syntyy usein luottamuksen myötä. Täydellistä yhteisymmärrystä ei Kirsi Juhilan (2001) mukaan välttämättä kannata tavoitella, sillä se voi myös sulkea todelliset ristiriidat vuorovaikutuksen ulkopuolelle (Mönkkönen 2018).

Asiakkaan motivointi on usein sosiaalityön arjen kohtaamisissa tärkeässä roolissa. Motivoinnin keskiössä tulee olla asiakkaan sisäisen motivaation herätteleminen. Motivoinnin dialogisia taitoja ovat kiinnostuminen asiakkaan asioista ja näkemyksistä sekä asiakkaan kuulluksi tulemisen mahdollistaminen. Tärkeää on taito hahmottaa asiakkaan kokonaistilanne ja malttaa odottaa asiakkaan omaa tilanteenhahmotusta, kunnes muodostuu tavoite, jonka pohjalta voidaan tehdä asiakkaan kanssa yhteinen suunnitelma. (Sankalahti 2024.)

Dialoginen suhde mahdollistaa asettumisen asiakkaan kanssa suhteeseen, jossa voi syntyä yhteisiä oivalluksia. Tieto ja ymmärrys rakentuvat kohtaamisissa yhdessä asiakkaan kanssa. Onnistumisesta ei voi koskaan kuitenkaan olla varma, sillä se riippuu aina tilanteesta ja sen osapuolista. (Mönkkönen 2018.) Dialogisuus suhtautumistapana mahdollistaa kuitenkin luottamuksen ja vastavuoroisuuden tavoittelun sosiaalityössä. Ratkaisevaa on, miten asiakasta ja hänen läheisiään lähestytään, ja miten tietoa tilanteesta muodostetaan (Mönkkönen 2018).

Dialogisuus arjen työssä ja kohtaamisissa

Dialoginen ammattilainen tietää omat rajansa, tietää mitä ei tiedä, sietää epävarmuutta ja osaa pyytää tarvittaessa apua. Hän lähestyy ihmisen arkea ja elämää ainutkertaisena tietoa. Vuorovaikutuksessa toisten kanssa hän reflektoi ja muuntaa omaa toimintaansa vuorovaikutuksessa saamansa tiedon ja palautteen pohjalta. Hän osaa hyödyntää erilaisuutta ja moninäkökulmaisuutta. Dialogisuudesta on hyötyä myös työyhteisössä toimimisen ja johtamisen näkökulmasta. (Sankalahti 2024.) 

Dialogisuuden ydin on lopulta yksinkertainen. Kun kohtaa ihmiset mieli avoinna ja kiinnostuneena, vailla ennakko-odotuksia, ollaan jo pitkällä dialogisuuden tavoittelussa. Vaikka arki ja institutionaaliset ympäristöt haastavat, voi haasteet tiedostaa, ja asettua kohtaamisissa asiakkaan kanssa dialogiseen suhteeseen yhteisiä oivalluksia saavuttamaan (vrt. Mönkkönen 2018). Tärkeää on pysähtyä, kysyä, kuunnella ja sanoittaa (Sankalahti 2024).

 

Lähteet

Buber, M. (1995). Sinä ja minä. Helsinki: WSOY.

Holm. R., Poutanen, P. & Ståhle M. (2018). Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra 26.11.2018. Viitattu 22.3.2024. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/ 

Metteri, A. (2007). Dialogisuus. Teoksessa Käytännönopetuksen aakkoset – Praktiklärans ABC.

Mirja Satka, Ilse Julkunen, Tero Meltti & Laura Yliruka (toim.) Helsingin yliopisto, Yhteiskuntapoliittisen laitoksen tutkimuksia 2/2007. Saatavissa myös: http://www.aikuissosiaalityo.fi/files/2796/Anna_Metteri_Dialogisuus.pdf.

Metteri, A. (2012). Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Saatavissa: https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8956-3.

 Myller, T. (2022). Sosiaalityön ammatillinen työkulttuuri suhdeperustaisena sosiaalityönä maaseudulla ja kaupungissa. Akateeminen väitöskirja.  Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, 286. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4656-0.

Mönkkönen, K. (2018). Vuorovaikutus asiakastyössä. Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. Luku 5: Dialogisuus asiakastyössä. E-kirja. Ellibs Library. 

Sankalahti, K. (2024). Dialogi – Dialogisuus. Esitys Dialogisuuden taitoja ja tekijöitä -tilaisuudessa LAB-ammattikorkeakoululla Lahdessa 24.1.2024.

Seikkula, J. & Arnkil, T. E. (2009). Dialoginen verkostotyö. Teema: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205084999.

 

Emma Rautava

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä sosiaalialan osaamiskeskus Versossa Päijät-Hämeen hyvinvointialueen TKI-yksikössä NEAR – NEw sosiAl seRvices -hankkeessa, jossa edistetään yhteisölähtöisen ja yksilöisen lähestymistavan toteutumista sosiaalisessa työssä erityisesti vaikuttamalla aluekehityspolitiikan toimeenpanoon. Hankkeessa tunnistetaan, jaetaan ja vahvistetaan hyviä käytäntöjä, Suomessa hanketta yhdessä toteuttavat Päijät-Hämeen hyvinvointialue ja LAB-ammattikorkeakoulu. 

Toukokuussa 2023 vierailulla Espanjan Pamplonaan tutustuttiin dialogiseen lähestymistapaan, jota on koulutettu laajasti sosiaalialan henkilöstölle. Vierailulla suomalaiset hankekumppanit saivat ajatuksen osallistumisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämään ”Dialogisen työotteen vahvistaminen sosiaalityössä -valmennukseen. Tammikuussa 2024 NEAR-hanke järjesti ”Dialogisuuden taitoja ja tekijöitä”-koulutustilaisuuden päijäthämäläisille sosiaalisen työn ammattilaisille ja opiskelijoille.

Osallisuus sosiaalityössä. Yhdessä kirjaamista, kokemusasiantuntijoita vai kiertoilmaus syrjäytymiselle?

Osallisuudesta puhutaan Suomessa paljon. Käsite on yleinen, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Tutkijoiden keskuudessa osallisuuden määrittely on todettu hankalaksi ja määritelmiä on arveltu olevan yhtä paljon kuin on tutkijoitakin. Sekaannusta ilmenee erityisesti suomen kielessä. Englanniksi osallisuuden ja sen lähikäsitteiden erot tulevat esiin paremmin, koska asiakasosallisuudelle (customer involvement), sosiaaliselle osallisuudelle (social inclusion) ja osallistumiselle (participation) on kullekin omat käsitteensä[1].

Suomalaisessa keskustelussa osallisuudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi vaikutusmahdollisuuksia omassa elämässä, tunnetta yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisesta, kuulluksi tulemista, asiakkaan mahdollisuutta olla mukana oman asiansa hoitamisessa tai mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa yhteisiin asioihin.  Osallisuus onkin eräänlainen kattomääritelmä, joka sisältää erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja[2]. Osallisuutta on myös eri aikoina lähestytty erilaisista näkökulmista, kuten aktiivisen kansalaisuuden, liittämisen, osallistumisen, voimaantumisen ja valtaistumisen, vaikuttavuuden, asiakaslähtöisyyden sekä yhteisöllisyyden näkökulmista[3].

Sosiaalihuoltolain perusteluissa osallisuus ymmärretään laajasti, sosiaalihuollon painotukset huomioiden ja päädytään määritelmään, jossa

osallisuus tarkoittaa niin yhteenkuulumisen ja osallisuuden tunnetta kuin mahdollisuutta toimia ja vaikuttaa omassa asiassaan, yhteisössä ja yhteiskunnassa[4].

Osallisuus on yksi sosiaalihuoltolain keskeisistä käsitteistä. Sana esiintyy sosiaalihuoltolaissa eri taivutusmuodoissa yli sata kertaa[5]. Osallisuuden edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen on ensinnäkin koko sosiaalihuoltolain tarkoitus. Lisäksi sosiaalipalvelujen – kuten sosiaalityön, sosiaaliohjauksen, sosiaalisen kuntoutuksen ja tukipalvelujen – tavoitteeksi määritetään osallisuuden vahvistaminen ja yhdeksi tuen tarpeeksi se, että sosiaalipalveluja on järjestettävä sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi sekä osallisuuden edistämiseksi. Sosiaalihuoltolaissa säädetään myös siitä, että asiakkaan etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat asiakkaan osallisuuden.

Huolimatta siitä, että kyse on sosiaalihuoltolain keskeisestä käsitteestä, ei asiakkaiden osallisuuden kokemusta eri sosiaalipalveluissa ole juurikaan mitattu tai seurattu. Päijät-Hämeessä mittaamiseen tartuttiin vuonna 2022 toteutetulla kohdennetulla hyvinvointikyselyllä, jolla selvitettiin hyvinvoinnin lisäksi haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden kokemusta. Kysely toteutettiin palveluihin jalkautumalla ja sen vastaajiksi tavoiteltiin väestöryhmiä, jotka eivät tyypillisesti vastaa  nettikyselyihin. Kyselyn avulla pyrittiin vastaamaan myös sosiaalihuoltolain velvoitteeseen seurata erityisen tuen tarpeessa olevien hyvinvointia.

Osallisuuden kokemusta kohdennetussa kyselyssä selvitettiin THL:n kehittämän osallisuusindikaattorin avulla. Vastaajien osallisuuden todettiin odotetusti olevan heikompaa kuin muun väestön. Osallisuudessa on kuitenkin suurta vaihtelua eri palveluista tavoitettujen vastaajien välillä. Osallisuuden kokemus on vahvinta matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa ja heikointa mielenterveyskuntoutujille suunnatussa palvelussa. Aiempien tutkimusten tapaan osallisuuden kokemuksen havaittiin olevan myös suhteessa muiden hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden kanssa. Tyytyväisyys terveyteen ja ihmissuhteisiin, muutoksen toivominen psyykkiseen terveyteen, mielenterveyspalvelujen tarve, taloudellinen tilanne sekä tulevaisuudenusko ovat kaikki yksinään suhteessa osallisuuden kokemukseen, mutta tekijöillä on myös yhteisvaikutus. Vastaajista on tunnistettavissa ryhmä, jolle on kasaantunut useita näihin tekijöihin liittyviä hyvinvoinnin vajeita ja joiden osallisuuden kokemus on erittäin heikko.[6]

Osallisuutta haluttiin selvittää kohderyhmää osallistavasti, joten tulosten kanssa jalkauduttiin uudestaan palveluihin, joista aineisto oli kerätty. Työntekijöiltä ja palvelujen käyttäjiltä saatiin tästä työskentelytavasta hyvää palautetta. Jo pelkkä osallisuudesta puhuminen koettiin osallisuutta vahvistavaksi. Yhteisistä keskusteluista saatiin myös apua aineiston analysointiin.

Selvitys oli ensimmäinen yritys nostaa systemaattisemmin esiin erityisen tuen tarpeessa olevien asukkaiden kokemuksia Päijät-Hämeessä. Työn edetessä erityisen tuen tarpeessa oleva vaihtui haavoittuvassa asemassa olevan käsitteeseen. Sosiaalihuoltolain 8 §:n velvoitteeseen ei siksi täysin pystytty vastaamaan, mutta siitä huolimatta selvitys tuotti monipuolista tietoa sellaisten alueen asukkaiden hyvinvoinnista ja osallisuudesta, jotka usein jäävät erilaisten kyselyjen ulkopuolelle. Myös kohdennetun kyselyn toteutustapa osoittautui menestyksekkääksi. Palveluihin jalkautumalla tavoitettiin väestöryhmiä, joita muutoin on vaikea tavoittaa.

Osallisuusindikaattori toimi kohderyhmän kanssa erittäin hyvin. Osallisuusindikaattorin käyttöä ryhdytäänkin alueella laajentamaan siten, että sen avulla selvitetään erilaisten (sosiaali)palvelujen vaikutusta osallisuuden kokemukseen. Lisäksi pureudutaan haavoittuvassa asemassa olevien palvelujen kehittämiseen niin, että ne nykyistäkin paremmin vahvistavat osallisuuden kokemusta.

Rakenteellinen sosiaalityö on asiakastyöhön perustuvan tiedon liittämistä osaksi laajempaa yhteiskunnallista kontekstia. Asiakkaat ja palvelujen tuottajat ovat tärkeitä rakenteellisen sosiaalityön tietolähteitä. Haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden selvittäminen tuotti tietoa ja kokemusta, jota on mahdollista hyödyntää alueen rakenteellisen sosiaalityön kehittämiseen.

Vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen on, että osallisuus sosiaalityössä on tuota kaikkea, mutta myös paljon muuta. Kyse on asiakkaan osallistumisesta oman palvelunsa suunnitteluun, kuulluksi tulemisen kokemuksesta ja mahdollisuuksista vaikuttaa. Osallisuudesta puhutaan esimerkiksi osallistavan kirjaamisen, kokemusasiantuntijoiden, vertaisohjaajien, kehittäjäasiakkaiden, asiakasraatien ja palautekanavien kehittämisen yhteydessä. Sosiaalityössä osallisuuden edistäminen on myös työn ammattieettinen periaate ja yksi työmenetelmistä. Lisäksi kyse on työntekijöiden osallisuudesta. Toisaalta osallisuutta käytetään sosiaalityössä myös syrjäytymisen kiertoilmaisuna, kun tarkoitetaan asiakkaan kuulumisen tunnetta tai väestöryhmän kiinnittymistä yhteiskuntaan.

---

[1] Leemann, Lars & Hämäläinen Riitta-Maija (2016) Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016): 5. 586-594. *YP1605_Leemann&Hamalainen.pdf (julkari.fi)

[2] Raivio, Helka & Karjalainen, Jarno (2013) Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa Era, Taina (toim.) Osallisuus – oikeutta vai pakkoa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156. 12–34. JAMKJULKAISUJA1562013_web.pdf (theseus.fi)

[3] Kivistö, Mari (2014) Kolme ja yksi kuvaa osallisuuteen. Monimenetelmällinen tutkimus vaikeavammaisten ihmisten osallisuudesta toimintana, kokemuksena ja kielenkäyttönä. Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Kolme ja yksi kuvaa osallisuuteen.indb (ulapland.fi)

[4] Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 164/2014 - Hallituksen esitykset - FINLEX ®

[5] Närhi (2017) Professori Kati Närhi: Tue aitoa osallisuutta - Talentia-lehti

[6] Carroll (2023) Osallisuutta valtavirran laidalla_carroll2023  

 

Tuula Carroll, erityisasiantuntija

Päijät-Hämeen hyvinvointialue / TKKI -yksikkö / Sosiaalialan osaamiskeskus Verso