Näytetään tekstit, joissa on tunniste gerontologinen sosiaalityö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste gerontologinen sosiaalityö. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. huhtikuuta 2025

Ikääntyneiden asiakkaiden asumisen ja asuttamisen haasteet gerontologisessa sosiaalityössä

Gerontologisen sosiaalityön tiimissä on koottu tietoa asiakkaiden tilanteista ja niihin vaikuttavista rakenteellisista tekijöistä, jotta palveluja voidaan kehittää vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeisiin.

Gerontologisen sosiaalityön asiakkaita ovat yli 65-vuotiaat sosiaalipalvelujen tarpeessa olevat ihmiset. Asiakkaiden tuen tarpeet voivat liittyä esimerkiksi asumiseen, taloudelliseen tilanteeseen tai elämän erilaisiin kriisitilanteisiin. Gerontologisessa sosiaalityössä on havaittu, että asiakkailla on paljon asumiseen liittyviä haasteita ja tuen tarpeita. On myös monia tekijöitä, jotka vaikuttavat sosiaalityön mahdollisuuksiin tarjota asiakkaille heidän tarpeisiinsa vastaavaa tukea.

Esimerkiksi ongelmallinen päihteidenkäyttö voi vaikuttaa asiakkaiden asumiseen ja asumismahdollisuuksiin. Asiakkaiden fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky ei välttämättä riitä päihdekuntoutukseen, ja tämä aiheuttaa haasteita päihteettömyyden saavuttamiseen ja tukemiseen. Asiakkaat eivät välttämättä ole halukkaita ottamaan tukea vastaan, tai he eivät saa tarvitsemiaan palveluja päihteidenkäytön vuoksi. Päihteitä käyttävät asiakkaat eivät aina saa kotihoitoa, vaikka se tukisi heidän itsenäistä asumistaan. Monissa asumispalveluissa edellytetään päihteettömyyttä ja asuminen voidaan päättää päihteidenkäytön vuoksi. Tämä vaikeuttaa asiakkaiden tilanteita, koska asiakkaan muut tuen tarpeet ovat edelleen olemassa. Ikääntyneillä asiakkailla on usein muistiongelmia, mutta muistitutkimuksia ei voida toteuttaa päihteidenkäytön vuoksi. Tämä voi vaikuttaa asiakkaan mahdollisuuksiin saada tarpeidensa mukaisia palveluja.

Asumisen haasteena voi olla myös asiakkaan tai vieraiden häiriökäyttäytyminen tai vieraan pidempiaikainen oleskelu asiakkaan asunnossa. Asiakkaan luona voi käydä myös velkojia, jotka aiheuttavat pelkoa asuinympäristössä. Mielenterveyden ongelmat, kuten harhaisuus, voivat vaikuttaa asiakkaan toimintaan ja aiheuttaa vaaratilanteita, kuten tulipaloja, tai muita rakennusteknisiä vahinkoja. Asiakas ei välttämättä ole mielenterveyspalveluiden piirissä tai täytä palveluiden kriteerejä. Näiden tekijöiden vuoksi asumisen haasteita ei välttämättä saada ratkottua ja asuminen vaarantuu edelleen. 

Haasteita voi ilmetä tilanteissa, joissa asiakas esimerkiksi tupakoi sisällä. Asiakkaalla voi olla muistisairaus, eikä hän ymmärrä muuttaa toimintaansa kehotuksista huolimatta. Asunnossa olevan liiallisen tavaramäärän myötä asunnossa voi olla palokuormaa tai esiintyä hajuhaittoja. Asiakas voi ymmärtämättömyyttään aiheuttaa vahinkoa myös asumismateriaaleille. Siivouspalvelujen maksullisuus ja asiakkaan tiukka taloudellinen tilanne voivat vaikuttaa asiakkaan mahdollisuuksiin ottaa apua vastaan. Välitystilin avulla voidaan turvata joidenkin asiakkaiden välttämättömien asumismenojen maksaminen, mutta sillä ei kuitenkaan voida vaikuttaa esimerkiksi päihteiden käyttöön tai häiriökäyttäytymiseen. 

Vaikka asiakkaiden tuen tarpeet tunnistetaan sosiaalityössä, voi avun tarjoamisessa olla haasteita. Joissain tilanteissa asiakkaan tilanne ja aiempi toiminta vaikuttavat asumismahdollisuuksiin. Asiakkaan asumishistoria, esimerkiksi aiemmat häädöt, vuokrarästit ja maksuhäiriömerkinnät, voivat hankaloittaa asunnon saamista.  Kaikki asiakkaat eivät sovellu yhteisölliseen asumiseen kriteereiden takia. Myöskään päivystysmajoitus ei sovellu kaikille asiakkaille, koska sinne ei voida järjestää kotihoidon palveluita. Tilapäinen majoitus kestää maksimissaan kuusi kuukautta ja edellyttää asiakkaan sitoutumista yksikön sääntöihin. Vaikeissa tilanteissa ja erityisen tuen tarpeessa olevat asiakkaat eivät tähän aina kykene. Osassa asumispalveluista edellytetään kognitiivista ja sosiaalista toimintakykyä tai päihteidenkäytön kohtuullisuutta, ja se voi rajoittaa tarpeiden mukaisten palvelujen saamista. 

Palveluja olisi tärkeää kehittää asiakkaiden tarpeita vastaaviksi, joustaviksi ja yksilölliset tilanteet huomioiviksi. On myös otettava huomioon, että erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden asumiseen liittyviä haasteita ei ratkaista ainoastaan sosiaalityössä. Myös muiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä tarvitaan muutosten aikaansaamiseksi.

Rakenteellisen sosiaalityön avulla voidaan nostaa esille ikääntyneiden asiakkaiden tarpeita ja tilanteita, ikääntyneiden kohtaamia ilmiöitä ja sellaisia rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikeuttavat asiakkaiden tilanteiden ratkomista sosiaalityössä. Tätä gerontologisen sosiaalityön tiimin kokoamaa tietoa asiakkaiden asumisen sekä asuttamisen haasteista ja esteistä on viety tiedoksi johdolle ja ikääntyneiden asumispalveluja kehittäville toimijoille. Aihetta on tärkeää tuoda esiin ikääntyneiden moninaisten tilanteiden ymmärtämiseksi ja tarpeiden esille tuomiseksi sekä heidän tilanteisiinsa vaikuttavien rakenteellisten tekijöiden näkyväksi tekemiseksi ja palvelujen kehittämiseksi. 

Ruut Solehmainen, sosiaalityöntekijä ja Hanna Pentikäinen, johtava sosiaalityöntekijä
Gerontologinen sosiaalityö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Milla Rantakari, asiantuntija, Rakenteellinen sosiaalityö -osaprojekti 2023–2025
Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

keskiviikko 18. joulukuuta 2024

Joskus on hyvä mennä kauas nähdäkseen lähelle – Lyhyt matkakertomus NEAR-hankkeen Tšekin matkalta

 

Sain ilon ja kunnian osallistua NEAR-hankkeen opintomatkalle Tšekkeihin 11.-14.11.2024. Työskentelen Päijät-Hämeen hyvinvointialueen Ikääntyneiden palveluissa Kotiin vietävien palveluiden palvelupäällikkönä, ja työpöydälläni on tämän vuoden aikana ollut muun muassa yhteisöllisen asumisen palvelun kehittäminen yhteistyössä moniammatillisen verkoston kanssa.

NEAR-hanke on kansainvälinen Interreg Europe -ohjelman rahoittama hanke. Ohjelman tavoitteena on edistää aluekehitystä ja aluepolitiikan toimeenpanoa innovatiivisilla lähestymistavoilla sekä yhteistyötä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa alueiden välillä. NEAR-hankkeen päätavoitteena on tunnistaa, jakaa ja vahvistaa yksilölähtöisiä ja yhteisöllisiä lähestymistapoja sosiaalisessa työssä sekä työtapojen muutosta edistäviä työkaluja. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa ja siirtää ammattilaisille suunnattuja hyviä koulutuskäytäntöjä. Halutessasi voit lukea hankkeesta täältä: NEAR - NEw sociAl seRvices: innovative tools and skills for person-centered and community-based social models - Päijät-Sote

Etukäteen tiesimme, että osallistujia on myös Espanjasta, Italiasta, Belgiasta sekä Tšekeistä. Suomea edustava ryhmämme koostui minun lisäkseni LAB-ammattikorkeakoulun yliopettajasta, LAB WellTechin asiakkuuspäälliköstä sekä DILAn asumispalvelupäälliköstä. Ohjelma lupasi vierailuja niin yhteisöllisen asumisen kohteissa kuin kokemuksellista perehtymistä niin ikääntyneen kuin muistisairaankin arkitodellisuuteen.

Matkustamisesta täyttyneen ensimmäisen päivän jälkeen oli aika sukeltaa ikääntyneen maailmaan kokemuksellisuuden kautta. Puin päälleni piikeillä varustetun selkäpanssarin sekä polvi- ja kyynärsuojat. Nilkkoihin ja ranteisiin asetin painot. Käteni sujautin hanskoihin, missä sähköimpulssit kouristivat sormiani tahdostani riippumatta. Kuulosuojaimet päähän ja silmäsairauksia jäljittelevät lasit päähän – sitten menoksi! Tai ei sittenkään niin vauhdikkaasti… En ollut aiemmin Suomessa törmännyt GERO-suitiin, mutta lyhyt kokeilu avarsi silmiäni sen suhteen, miten toimintakyvyn heikkeneminen vaikutti myös koettuun yksinäisyyteen. Kun kaikki voimat kuluivat sekä liikkeen tuottamiseen ja varmistamiseen, heikentyi yhteys välittömästi ympärillä oleviin ihmisiin. Kun toista ei kuule eikä näe totutusti, vaatii yhteyden luominen erityisiä ponnisteluja. Erityisesti tilanteessa, missä pitää yhtäaikaisesti liikkua tai tehdä jotakin. Useimmiten sairauden tai ikääntymisen muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, mutta puvun kokeilu sai minut pohtimaan, miten esimerkiksi onnettomuuksissa loukkaantuneet pystyvät sopeutumaan omaan, äkisti muuttuneeseen tilanteeseensa. Ja miten hoitohenkilöstöä voitaisiin tämän kautta kouluttaa ymmärtämään tämä todellisuus, missä asiakkaat elävät ja toimivat? Matkan jälkeen googletin ikäpuvun ja yllätyksekseni Lahden ammattikorkeakoulusta oli valmistunut yksi opinnäytetyö aiheen tiimoilta. Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle!

Reissun kolmantena päivänä vierailimme yhteisöllisen asumisen kohteissa ja näiltä päiviltä odotin paljon, sillä Kotiin vietävissä palveluissa on toukokuussa 2024 ryhdytty tuottamaan yhteisöllisen asumisen palvelua kumppanuussopimuksella yhteistyössä Lahden vanhusten asuntosäätiön kanssa. Ensimmäinen vierailukohteemme oli Benedictus-yhteisö Modletínissa. Yhteisössä asui 6 kehitysvammaista henkilöä ja yksikössä työskenteli yhteensä 20 henkilöä, joista suuri osa osa-aikaisesti. Yhteisössä toimintaa oltiin laajentamassa lähitulevaisuudessa myös mielenterveyskuntoutujien toimintaan. Yhteisössä kehitysvammaisten henkilöiden toimijuutta tuettiin ja heidän kanssaan opeteltiin monia elämän perustaitoja. Lähtökohtana oli osoittaa, että jokaisella on oma, merkityksellinen paikkansa yhteisössä. Tässä yhteisössä valmistettiin monenlaisia tuotteita yhteisön ulkopuolisille markkinoille. Yhteisön toiminta perustuu ranskalaisen järjestön L´Arche toimintaperiaatteisiin (https://www.larche.org/). Netistä tästä voi lukea Benedictus-yhteisön toiminnasta tarkemmin: News - Community BENEDIKTUS supports people with disabilities

Mielessäni vertasin tämän yhteisön toimintaa myös Päijät-Hämeen alueella toimivien kehitysvammaisten kyläyhteisöjen – kuten Myllylähde ja Tapola – toimintaan. Vaikka taustasäätiö oli tässä eri, oli yhteisöissä paljon samaa.

Vierailimme Ikääntyneiden palvelutalossa Havlíčkův Brodissa. Yli 180-paikkainen yksikkö tarjosi laadukasta hoitoa 160 työntekijän voimin. Kyseinen yksikkö oli yksi kolmesta tšekkiläisistä yksiköstä, joille oli myönnetty useita kansallisia laatuleimoja. Henkilöstö oli selvästi työstä ja sen laadusta ylpeitä, kuten kuuluukin! Suomalaisen silmin katsottuna toiminta oli hyvin samankaltaista kuin Suomessakin.

Jäin miettimään vierailun myötä suomalaisia ikääntyneiden kanssa tehtävälle työlle asetettuja kansallisia laatuvaatimuksia ja -suosituksia. Suomessa sote-palveluita on kehitetty paljon ja vaikka sääntö-Suomea toisinaan kritisoidaan lukemattomista ohjeista, on niille selvästi myös sijansa toiminnan kehittämisessä ja laadun seuraamisessa. Joskus pitää mennä kauemmas nähdäkseen lähelle. 

Matkamme huipentui viimeisen päivän VR-lasikokeiluun, missä pääsimme näkemään kaksi vaihtoehtoista elinympäristöä muistisairaan henkilön kokemuksesta käsin. Ensimmäisessä versiossa elinympäristö ei tarjonnut turvaa eikä tukenut yksilön toimintakykyä. Toisessa versiossa huomiota oli kiinnitetty niin huoneiston kalustukseen, valaistukseen kuin sanavalintoihin toiminnan ohjaamisessa, jolloin tunne turvallisuudesta ja kyvykkyydestä toimimaan oli hyvin kannustava. Sosiaalihuollon edustajalle eli minulle tämä kokemus avasi uuden maailman ja ymmärryksen siitä, että muistisairaus ei ole vain muistin heikkenemistä, vaan että sairaus todella vaikuttaa ihmisen aistihavaintoihinkin. Kokemus vahvisti myös ymmärrystä siitä, että sosiaalihuollon kentällä tarvitaan vahvaa terveydenhuollon osaamista, mutta myös toisinpäin! Tärkeää on, että terveydenhuollon piirissä tunnistetaan myös hoidettavan asiakkaan sosiaalinen kokonaisuus.   

Vaikka matka osoitti monia yhdenmukaisuuksia suomalaiseen palvelutuotantoon verraten, osoitti se myös sen, että Suomessa – ja erityisesti Päijät-Hämeessä - on paljon hyvää ja laadukasta palvelua, mistä meidän kaikkien tulisi olla ylpeitä. Kotiin vietävien palveluiden eli kotihoidon edustajana haluaisin jälleen kerran nostaa esille, miten vaativaa ja monipuolista työtä kotihoidon henkilöstö tekeekään! Välillä pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.


Anna Perikangas-Muukka
Kotiin vietävien palvelujen palvelupäällikkö
Ikääntyneiden palvelut
Päijät-Hämeen hyvinvointialue