Sosiaalihuollon uudistuksessa on tärkeää tunnistaa kuraattoripalveluiden yhteiskunnallinen tehtävä osana hyvinvoinnin edistämistä

Kuraattoripalvelut nähdään edelleen usein yksilökohtaisena tukena, joka aktivoituu ongelmien ilmetessä. Vaikka yksilötyö on tärkeä osa kuraattorin tehtävää, sen ylikorostaminen kaventaa työn vaikuttavuutta. Oppilaitoksissa toistuvat ilmiöt kertovat harvoin vain yksittäisten oppilaiden tilanteista – ne heijastavat myös yhteisön rakenteita, ilmapiiriä ja toimintakulttuuria. Kuraattoripalvelut ovat enemmän kuin yksilökohtaista tukea 

Kuraattorit kohtaavat päivittäin lasten ja nuorten yksilöllisiä tuen tarpeita, kuten poissaoloja, kuormitusta ja mielenterveyden haasteita. Kun samat teemat toistuvat useilla oppilailla, ne viittaavat yhteisiin taustatekijöihin. Yksilötyössä kertyvä tieto on arvokas resurssi koko yhteisön kehittämisessä. Esimerkiksi poissaolot voivat näyttäytyä yksilön motivaatio-ongelmina, mutta taustalla voi olla puutteita vuorovaikutuksessa, turvallisuuden kokemuksissa tai yhteisöllisessä tuessa. Pelkkä yksilöiden tukeminen ei riitä, jos ongelmien juuret ovat yhteisössä. Kuraattorin tehtävä on tehdä ilmiöitä näkyviksi ja siirtää painopistettä ongelmista ratkaisuihin vahvistamalla oppilaiden kiinnittymistä kouluyhteisöön.

Kuraattoripalveluiden kansallinen ohjaus painottaa kuitenkin reagoivaa, yksilökohtaista työtä. Tämä sitoo resurssit korjaaviin toimiin ja jättää ennaltaehkäisevän sekä rakenteellisen työn liian vähälle huomiolle.  Esimerkiksi mielenterveysoireiluun vastataan ensisijaisesti yksilötason interventioilla, vaikka ne eivät tavoita ongelmia ylläpitäviä olosuhteita. Seurauksena syntyy korjaavan työn kehä, jossa samat haasteet toistuvat oppilaasta toiseen ja kustannukset kasvavat, mutta juurisyyt säilyvät.

Säästöpaineet pakottavat arvioimaan palveluiden vaikuttavuutta ja organisoimaan niitä uudelleen. Riskinä on, että ulkopuolinen ohjaus kaventaa kuraattorien asiantuntijuutta entisestään yksilötyöhön. Kuraattorityössä näkyvät laajemmat yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten eriarvoisuus ja ulkopuolisuuden kokemukset. Siksi painopistettä tulee siirtää yhteisötason ratkaisuihin, joilla ehkäistään niin korjaavan työn tarvetta kuin kustannusten kasvua. Tavoitteena on koko oppilaitosyhteisön hyvinvoinnin edistäminen, mikä vahvistaa myös yksilöiden saamaa tukea. Kouluyhteisön hyvinvointia vahvistamalla voidaan vähentää marginaaliin jäämisen riskiä. Tämä edellyttää oppilaiden, perheiden, henkilöstön ja koulun johdon yhteistä työtä, joka tukee osallisuutta ja yhteisöön kuulumisen kokemusta.

 

Kuraattori sosiaalihuollon asiantuntijana kouluyhteisössä

Kuraattoripalvelut nojaavat sosiaalityön viitekehykseen, ja niiden vaikuttavin ulottuvuus toteutuu yhteisöissä ja rakenteissa. Tuoreen väitöstutkimuksen (Laitinen, 2026) mukaan kuraattorin asiantuntijuus rakentuu horisontaalisesta kumppanuudesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä, vertikaalisesta asiantuntijuudesta sekä yhteisöllisestä ja rakenteellisesta työotteesta, jonka tavoitteena on eriarvoisuuden vähentäminen.

Laitisen mukaan kuraattorin työn ydin on arjessa syntyvän tiedon systeeminen ja ilmiölähtöinen hyödyntäminen: havaintojen kokoaminen, tulkinta ja suuntaaminen koko kouluyhteisön kehittämiseen. Kun yksilötyössä toistuvat teemat kytketään yhteisön rakenteisiin ja toimintakulttuuriin, kuraattori voi vaikuttaa juuri niihin olosuhteisiin, joissa hyvinvointi joko vahvistuu tai heikkenee.

Työssä korostuu dialoginen työote ja niin sanottu “ei-tietämisen tila”, jossa ratkaisuja ei määritellä etukäteen vaan niitä rakennetaan yhdessä. Oppilaat ja vanhemmat nähdään oman tilanteensa asiantuntijoina, ja työ perustuu heidän kokemustensa kuulemiseen ja voimavarojen vahvistamiseen. Kuraattorin työ toteutuu koulussa, lasten ja nuorten arjen keskeisessä ympäristössä edellyttäen vahvaa sosiaalialan asiantuntijuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteisösosiaalityön mukaista työotetta, jossa vahvistetaan oppilaitosyhteisön sosiaalista eheyttä. Kuraattorin tehtävänä on rakentaa yhteisön tarpeisiin vastaavia tuen kokonaisuuksia, palvelujen yhteensovittaminen sekä työn vaikuttavuuden arviointi yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Kuraattori toimii kouluyhteisön arjessa, eikä työtä voi kehittää irrallaan sen toimintakulttuurista ja johtamisesta. Yhteisöllinen työ vaatii aikaa ja jatkuvuutta sekä mahdollisuuden tarkastella koulua kokonaisuutena. Kuraattorin huomio kohdistuu ympäristöön sekä riski- ja suojatekijöihin, ei oppilaiden ominaisuuksiin tai oireisiin. Kuormitusta aiheuttavat turvaton ilmapiiri, epäselvät toimintatavat ja puutteellinen ennakoiva tuki. Hyvinvointia sen sijaan rakentavat selkeät rakenteet, suunnitelmallinen yhteisöllinen työ sekä toimiva moniammatillinen yhteistyö, jotka vahvistavat oppilaiden osallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Oppilaiden kuormitus on usein seurausta kuormittavien tekijöiden kasautumisesta ja suojaavien tekijöiden puutteesta.

Rakenteellinen sosiaalityö kuraattorityön perustana

Rakenteellinen sosiaalityö tarjoaa kehyksen kuraattorityön kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Se ei ole erillinen työmuoto, vaan tapa jäsentää monialaisessa yhteistyössä kertyvää tietoa ja suunnata sitä kohti kehittämistä ja vaikuttamista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuraattori nostaa työssään tekemänsä ammatilliset huomiot esiin kouluyhteisössä rehtorille ja koulun johdolle päätöksenteon sekä koulun hyvinvointia tukevan toimintakulttuurin tueksi. Isommassa kuvassa ilmiöitä voidaan nostaa esiin esimerkiksi erilaisissa poikkihallinnollissa työryhmissä tai yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä.

Pohjolan (2011) kuvaamat rakenteellisen sosiaalityön ulottuvuudet toteutuvat kuraattorityössä samanaikaisesti. Tietotyössä arjen havainnot yhdistyvät tutkimustietoon. Strategiatyössä tietoa hyödynnetään opiskeluhuollon suunnitelmallisessa kehittämisessä ja resurssien kohdentamisessa. Inkluusiotyössä vahvistetaan sekä kuulumisen että osallisuuden kokemuksia, oikeudenmukaisuustyössä tuodaan näkyviin eriarvoisuutta tuottavia rakenteita ja pyritään purkamaan niitä.

Tavoitteena on puuttua epäkohtiin jo ennen kuin ne näkyvät oppilaiden yksilökohtaisen tuen tarpeina. Tämä edellyttää tuekseen johtamista ja poliittisia päätöksiä, jotka mahdollistavat ennakoivan työn. Johtamisen tehtävänä on mahdollistaa kuraattorin asiantuntijuuden hyödyntäminen yksilö-, yhteisö- ja rakennetasoilla.

Reagoinnista ennakointiin

Lopulta kyse ei ole yksittäisten kuraattorien työotteesta, vaan siitä, miten kuraattoripalveluiden tehtävä ymmärretään sosiaalihuollon kokonaisuudessa ja mihin ne lainsäädännöllä sekä kansallisella ohjauksella kiinnitetään. Sosiaalihuoltolain uudistuksessa keskeistä on tunnistaa kuraattoripalveluiden koulujärjestelmään kiinnittyvä rakenteellinen tehtävä osana hyvinvoinnin edistämistä.

Oppilaitokset ovat yhteisösosiaalityölle ainutlaatuisia toimintaympäristöjä. Niissä voidaan tavoittaa kokonaisia ikäluokkia ja tuottaa tietoa hyvinvoinnista, jota voidaan hyödyntää kehittämisessä ja ongelmien ehkäisyssä. Tämä edellyttää kuraattoripalveluiden kiinnittämistä nykyistä vahvemmin osaksi yhteisöllistä ja rakenteellista sosiaalityötä. Muuten kuraattoripalvelut jäävät korjaamaan seurauksia järjestelmässä, joka tuottaa samoja ongelmia yhä uudelleen.

Kyse on siitä, millaisen järjestelmän haluamme rakentaa. Haluammeko järjestelmän, joka reagoi ongelmiin vasta niiden synnyttyä, vai sellaisen, joka tunnistaa ilmiöt ja ehkäisee niitä ennakolta? Päijät-Hämeessä suunta kohti rakenteellista ja yhteisöllistä kuraattorityötä on jo otettu – nyt ratkaisevaa on, tunnistaako ja mahdollistako kansallinen ohjaus tämän kehityksen.

 

Eija Tommo, vastaava kuraattori

Johanna Savola, johtava kuraattori

Opiskeluhuoltopalvelut, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Lähteet:

Laitinen, T. (2026). Opiskeluhuollon kuraattorin asiantuntijuus ja positiot moniammatillisessa yhteistyössä. Dissertations in Humanities and Social Sciences 1090. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1405-0

 Pohjola, A. (2011). Rakenteellisen sosiaalityön aika. Teoksessa A. Pohjola & R. Särkelä (toim.) Sosiaalisesti kestävä kehitys. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, 207–224.