3X10D-mittarin mahdollisuudet sosiaalityössä

Sosiaalialalla määrällistä tietoa hyödynnetään edelleen melko vähän, ja käytettävissä oleva rekisteritieto kuvaa useimmiten vain ammattilaisten tekemien toimenpiteiden määrään. Viime aikoina on kuitenkin alettu kehittää ja ottaa käyttöön erilaisia mittareita, joilla voidaan saada tarkempaa tietoa sosiaalihuollon asiakkaista, heidän hyvinvoinnistaan sekä palveluiden vaikuttavuudesta. Sosiaalialalla mittareita voidaan hyödyntää asiakkaan elämäntilanteen selvittämisessä, kohtaamisen tukena sekä esimerkiksi asiakassegmentoinnin välineenä. Lisäksi niistä saatavan tiedon avulla voidaan organisaatio- ja palvelujärjestelmätasolla tehdä näkyväksi palvelujen tuottamia hyvinvointivaikutuksia, arvioida palvelujen vaikuttavuutta sekä vahvistaa sosiaalihuollon tiedolla johtamista. (Kainulainen ym. 2026, 254, 258.)

Yksi Suomessa kehitetty, testattu ja tutkittu mittari on 3X10D-elämäntilannemittari, joka voi toimia niin asiakastyön välineenä yksittäiselle sosiaalialan ammattilaiselle, kuin tiedolla johtamisen työkaluna sosiaalipalveluiden johdolle. Mittarista on olemassa eri versiot 7–9-, 10–13- sekä yli 14-vuotiaille, sekä versiot perhetilanteen, lastensuojelun ja täsmätyökyvyn arviointiin. (Innokylä 2026.) Tulostettavat kyselylomakkeet löytyvät TOIMIA-tietokannasta. Mittarista on saatavilla myös kattava käsikirja Diakonia-ammattikorkeakoulun päivittyvänä julkaisuna (Kainulainen ym. 2023). Mittaria voi käyttää maksutta, eikä sen käyttö edellytä koulutusta (Kainulainen & Valkeinen 2024).

Miten 3X10D toimii?

3X10D-elämäntilannemittari kehitettiin alun perin vahvistamaan erityisesti nuorten asiakkaiden omien näkemysten vahvistamista asiakastilanteessa. Samalla pidettiin tärkeänä sitä, että asiakkaan tilannearviosta jää jälki, mikä mahdollistaa tilanteen seuraamisen ja siihen palaamisen. Mittarin nimi kuvaa kolmea näkökulmaa asiakkaan elämäntilanteeseen: millaista hän haluaisi elämänsä olevan, millaista se on nyt ja miten hän haluaisi muuttaa sitä. (Kainulainen ym. 2023.)

Asiakas täyttää mittarin muutamassa minuutissa itsearviointia. Hän arvioi keskeisiä elämänalueita asteikolla yhdestä kymmeneen. Arviot 0–5 kuvaavat vahvaa tyytymättömyyttä elämäntilannetta kohtaan, ja vastaavasti arvot 8–10 kuvaavat voimakasta tyytyväisyyttä. Väliarvot kuudesta seitsemään kuvaavat kohtuullista tyytyväisyyttä. Mittarin täyttämisen jälkeen ammattilaisen kannattaa käydä tulokset läpi asiakkaan kanssa keskustellen. Mittarin avulla voidaan esimerkiksi vahvistaa asiakkaan osallisuutta, helpottaa puheeksi ottoa, kartoittaa tuen tarpeita ja asettaa tavoitteita sekä tehdä näkyväksi työn vaikutuksia.

Mittarin pilotointi jälkihuollossa

Diakonissalaitoksen Vamos-palveluiden ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueen yhdessä toteuttaman ja Euroopan sosiaalirahaston osarahoittaman Vertaisverkko – Nivelvaiheen tukipalvelu lastensuojelun jälkihuollon palveluvalikoimaan -projektin yhtenä tavoitteena oli hyvinvointialueen jälkihuoltopalvelujen vaikuttavuuden arviointi ja sen kehittäminen, mihin on liittynyt muun muassa mittareiden jälkihuoltopalveluihin soveltumisen arviointia sekä vaikuttavuuteen liittyvän osaamisen vahvistamista esimerkiksi työpajoissa.

Projektissa kartoitettiin yhdessä hyvinvointialueen jälkihuoltopalvelujen kanssa sopivia ja helppokäyttöisiä mittareita palvelun vaikuttavuuden arviointiin. Pilotoitavaksi mittariksi valikoitui 3X10D Lastensuojelu-elämäntilannemittari. Mittari sisältää kysymyksiä asiakkaan omista voimavaroista ja osallisuuden kokemuksesta, palvelujen ja niissä saadun tuen arviointia sekä avoimen kysymyksen, jossa asiakasta pyydetään arvioimaan, miten hänen saamansa tuki voisi olla parempaa (Kainulainen 2026). Jälkihuollon työntekijät pilotoivat mittaria asiakastapaamisissa paperilomakkeella lokakuussa 2025 yhteensä 60 asiakkaan kanssa. Pilotoinnin päätteeksi kyselylomakkeen tulokset vietiin Webropol-lomakkeelle, mikä mahdollisti niistä saatavan tiedon käsittelyn ja analysoinnin kootusti. Lisäksi projektityöntekijä keräsi tietoa työntekijöiden kokemuksista puhelimitse jokaiselta pilotointiin osallistuneelta ammattilaiselta.

Pilotoinnin myötä huomattiin, että mittarin avulla on mahdollista saada kootusti tietoa asiakkaiden hyvinvoinnin rakentumisen kannalta olennaisista tekijöistä ja palvelukokemuksista. Työntekijät kokivat lomakkeen helpoksi ja yksinkertaiseksi käyttää. Sen avulla asioita voitiin ottaa helposti puheeksi ja keskustelun aiheeksi. Mittarin nähtiin tekevän myös nuorelle näkyväksi omaa elämäntilannettaan sekä auttavan häntä sanoittamaan asioita, joihin toivoo muutosta elämässään. Mittarilla nähtiin olevan hyötyjä myös esimerkiksi asiakassuunnitelmatyön tukena. Riittävän ajan varaaminen mittarin ääreen pysähtymiselle asiakkaan kanssa koettiin tärkeäksi, kuten myös mittarin toistettavuus, jonka avulla voidaan seurata asiakkaan tilannetta, sanoittaa työskentelyn aikana tapahtunutta muutosta sekä täsmentää tavoitteita. Jälkihuollossa pidettiin kuitenkin tärkeänä, että mittari saataisiin osaksi asiakastietojärjestelmää paremman käytettävyyden sekä tiedon seurannan ja kokoamisen mahdollistamiseksi.

Miten tästä eteenpäin?

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on laadittu sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden ja mittaamisen tiekartta vuosille 2026–2027. Tiekarttatyöskentelyssä muun muassa kartoitetaan, mitä uusia mittareita sosiaalityössä tarvitaan sekä aikajänne, milloin niitä voitaisiin ottaa käyttöön. (Veistilä 2026.)

Vertaisverkko-hankkeen 3X10D-pilotti kytkettiin osaksi koko hyvinvointialueen vaikuttavuuden ja mittaamisen työtä, ja sen tuloksia esiteltiin tiekarttatyöryhmälle, ja mittarin käytön edistäminen on edelleen mukana tiekartassa. Seuraavana askeleena mittarin laajemmalle käytölle olisi selvittää, millä edellytyksillä se voitaisiin integroida hyvinvointialueen asiakastietojärjestelmään.

3X10D-mittarilla on monia etuja. Ensinnäkin sitä on helppo ja nopea käyttää. Toiseksi sen eri versioita voidaan hyödyntää monen eri asiakasryhmän kanssa erilaisissa toimintaympäristöissä. Kolmanneksi se voi toimia samaan aikaan sekä asiakastyön välineenä yksittäisille ammattilaisille että laajemmin tiedolla johtamisen tukena sosiaalipalveluiden johdolle. Sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden edistämiseen ja sen osoittamiseen tarvitaan yhteistä tahtoa ja konkreettisia tekoja. 3X10D-mittari on yksi väline siihen, että sosiaalityössä voitaisiin edetä toimenpiteiden määrällisestä mittaamisesta kohti laadun arviointia, seurantaa ja kehittämistä. 

                                                                                    

Emma Rautava                                                          Projektipäällikkö                            

Päijät-Hämeen hyvinvointialue 

TKI-yksikkö                                                                    

                                                                            

Lähteet ja lisätietoa:

Innokylä (2026) 3X10D-elämäntilannemittarit. Viitattu 21.8.2026. Saatavissa: https://www.innokyla.fi/fi/toimintamalli/3x10d-elamantilannemittarit#show-more.

Kainulainen, Sakari & Paananen, Reija & Ketola, Raino & Porko, Petta (2023) Osallisuutta ja vaikuttavuutta vahvistavat 3X10D-elämäntilannemittarit. Diak Puheenvuoro 44. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041236130. Päivittyvä julkaisu.

Kainulainen, Sakari & Valkeinen, Heli (2024) 3X10D-elämäntilannemittari. TOIMIA-tietokanta. Viitattu 24.8.2026. Saatavissa: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tmm00192/search/3x10d#s1.

Kainulainen, Sakari & Paananen, Reija & Zitting, Joakin & Wiens, Varpu (2026) Itsearviointimittarit sosiaalipalveluiden vaikutusten osoittajana. Yhteiskuntapolitiikka 91 (3), 254–263.

Kainulainen, Sakari (2026) 3X10D-mittarit asiakastyön ja päätöksenteon tukena. Koulutus Päijät-Hämeen hyvinvointialueen työntekijöille 20.8.2026.

Veistilä, Minna (2026) Sosiaalihuollon vaikuttavuuden ja mittaamisen tiekartta 2026–27. Esitys Päijät-Hämeen hyvinvointialueen sosiaalihuollon Tiekarttaseminaarissa Lahdessa 20.5.2026.

Koulun ja lapsiperheiden sosiaalityön ammattilaisten moniammatillisen yhteistyön kehitysehdotusten kartoittaminen

Kun oppilaalla on haasteita koulunkäynnissään, hän tarvitsee monenlaista tukea niin kouluympäristössä kuin kotonakin. Lapsiperheiden tuki on jo pitkään painottunut viimesijaisiin ja korjaaviin tukitoimiin^[i]. Tämä on ollut yhteiskunnallisesta näkökulmasta kallista ja riittämätöntä ja viime vuosina näkökulmaa onkin suunnattu ennaltaehkäiseviin palveluihin [ii]. Samalla on pyritty tehostamaan palveluiden toteutusta muun muassa monialaisen yhteistyön keinoin [iii]. Moniammatillista yhteistyötä ja asiakkaat osallistavaa monitoimijaisuutta lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa on pidetty tärkeänä niin Suomen kansallisessa lainsäädännössä, kuin myös kansallisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa [iv]. Vuonna 2024 tehdyn valtioneuvoston selvityksen mukaan monialaisessa yhteistyössä on silti edelleen puutteita [v]. Kotimaisessa tutkimuksessa on havaittu, että esimerkiksi organisaatiorakenteiden erot, sujumaton kommunikaatio, rutiinien ja rakenteiden puute, aikataulupaineet sekä kilpailevat prioriteetit voivat vaikuttaa yhteistyön onnistumiseen [vi].

SOTEPALA-hankkeessa koululaisten hyvinvointia tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Kohderyhmänä ovat alakouluikäisten lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset kouluissa ja hyvinvointialueilla [vii]. Hankkeeseen sisältyy useita osatutkimuksia, joista itse työskentelen osatutkimuksessa, joka keskittyy tarkastelemaan moniammatillista yhteistyötä opettajien, oppilashuollon ammattilaisten sekä lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityön ammattilaisten välillä.

Tämän osahankkeen tutkimusaineisto kerättiin ryhmä-, pari- ja yksilöhaastatteluin, ja niihin osallistui opettajia, erityisopettajia, kouluterveydenhoitajia, koulupsykologeja, koulukuraattoreja sekä sosiaalityöntekijöitä ja muita lastensuojelun työntekijöitä perhesosiaalityöstä ja lastensuojelun avohuollosta. Aineistonkeruuta suunniteltaessa kävimme tarkkaa pohdintaa siitä, miten haastattelut toteutetaan, jotta ryhmähaastatteluihin osallistuvat ammattilaiset ovat sellaisista ammattiryhmistä, jotka ymmärtävät toistensa työtä. Tarkoitus ei ollut kategorisesti valita samaan haastatteluun ammattilaisia, joilla oli identtinen työnkuva. Toisen työn tunteminen oli kuitenkin tärkeää siinä määrin, että haastattelujen puheenvuorot saattoivat toisaalta stimuloida toisiaan ja toisaalta halusimme välttää keskustelujen kärjistymistä tai ajautumista sivuraiteille. Myös ammattitermien tulkinnat voivat muuttua ammattiryhmästä riippuen. Esimerkiksi erityinen tuki saattaa tarkoittaa opettajille yhtä, sosiaalityöntekijöille toista ja terveydenhoitajille kolmatta asiaa.

Päädyimme osatutkimuksessamme haastattelemaan ryhmittäin opettajia ja erityisopettajia, koulun oppilashuoltotiimin jäseniä sekä lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Näillä kombinaatioilla ryhmähaastatteluihin osallistuneet ymmärsivät toistensa tekemää työtä, siihen liittyvää problematiikkaa ja työn kehitystarpeita. Haastatteluissa kuvastuikin vahva tahto yhteistyön tekemiseen ja moniammatilliseen työotteeseen resurssien ja työn olosuhteiden tuottamista haasteista huolimatta. Tutkimuksemme perusteella työntekijätason moniammatillista yhteistyötä arvostavan asenteen lisäksi tämä työote kaipaa vahvaa johdon tukea, ammattiryhmien välistä organisointia ja panostusta yhteistyörakenteisiin.

Yksityiskohtaisempia esimerkkejä moniammatillisen työn kehitysehdotuksista on mahdollista kuulla kaikille avoimessa Lahden tiedepäivässä 13.11. noin klo 15.00 http://www.lahdentiedepaiva.fi/  ja tarkempaa tietoa SOTEPALASSA tehdystä tutkimuksesta SOTEPALA:n päätösseminaarissa Espoon Dipolissa 10.12. SOTEPALA-tutkimushanke | Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue.

Heidi Kankkonen, tutkija, Päijät-Hämeen hyvinvointialue, TKI-yksikkö

 KIRJALLISUUS

---

[i] Pitkänen, Sari, Tommi Ranta, Katja Mäkkylä, ym. 2024. ”Lasten ja perheiden sosiaalipalvelut: Varhaisen tuen tilannekuva ja kehittämistarpeet”. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024: 15 (15).

[ii] Vuorenmaa, Maaret, Reija Klemetti, Miia Paavilainen, Eveliina Tuovinen, ja Elli Viitanen. 2025. ”Mitä esikouluikäisten lasten perheille kuuluu?” THL Työpaperi 2025: 3 (3). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-452-9.

Ilmarinen, Katja, Maaret Vuorenmaa, Sakari Karvonen, ja Johanna Lammi-Taskula. 2023. ”Tyydyttymätön palvelutarve lapsiperheitä tukevissa sosiaalipalveluissa”. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2023: 60 (60): 38–56.

[iii] Kiili, Johanna, Johanna Moilanen, ja Johanna Hedman. 2024. ”Kartoittava analyysi lasten, nuorten ja perheiden sosiaalihuollon palveluista 2020-luvulla”. Teoksessa Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö, toimittanut Johanna Kiili, Anne-Mari Jaakola, Merja Anis, Tuuli Lamponen, ja Elina Stenvall, vsk. 2024. Gaudeamus.

[iv] Alin, Minna, Anniina Kaittila, ja Leena Leinonen. 2024. ”Moniammatillisen yhteistyön muodot lasten, nuorten ja perheiden palveluissa”. Teoksessa Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö, toimittanut Johanna Kiili, Anne-Mari Jaakola, Merja Anis, Tuuli Lamponen, ja Elina Stenvall, vsk. 2024. Gaudeamus.

Hood, Rick, Judy Gillespie, ja Jonathon Davies. 2015. ”A conceptual review of interprofessional expertise in child safeguarding: Journal of Interprofessional Care: Vol 30, No 4 - Get Access”. Journal of Interprofessional Care 2016: 30 (4). https://doi.org/10.3109/13561820.2016.1173656.

Testa, Doris. 2023. ”Full article: Interprofessional Collaboration: How Social Workers, Psychologists, and Teachers Collaborate to Address Student Wellbeing”. Australian Social Work 2025: 78 (3): 341–54. https://doi.org/10.1080/0312407X.2023.2256703. 

[v] Pitkänen, Sari, Tommi Ranta, Katja Mäkkylä, ym. 2024. ”Lasten ja perheiden sosiaalipalvelut: Varhaisen tuen tilannekuva ja kehittämistarpeet”. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024: 15 (15). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165618/VNTEAS_2024_15.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

[vi] Hujala, Anneli, Helena Taskinen, Erja Oksman, Risto Kuronen, Anna Karttunen, ja Johanna Lammintakanen. 2019. ”Sote-ammattilaisten monialainen yhteistyö”. Yhteiskuntapolitiikka 2019: 84 (5–6): 592–600.

[vii] ”SOTEPALA-tutkimushanke | Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue”. 2024. https://www.luvn.fi/fi/sotepala-tutkimushanke.