Toimeentulotukea uudistetaan – koheneeko työllisyys vai lisääntyykö köyhyys?

Suomessa ollaan hallituksen ohjelman mukaisesti toteuttamassa toimeentulotuen uudistusta, jonka tavoitteena on puolittaa tukea saavien määrä, hillitä toimeentulotukimenojen kasvua ja saada aikaan 70 miljoonaan euron säästö valtiontalouteen[1]. Uudistus tulee voimaan helmikuussa ja sen tarkoituksena on myös vahvistaa tuen saajan itsenäistä selviytymistä, vähentää pitkäaikaista tukiriippuvuutta sekä selkiyttää toimeentulotuen roolia väliaikaisena etuutena. Tavoitteet ovat hyvät, mutta toteutustapaan sisältyy sosiaalityön näkökulmasta monia pulmia. 

Uudistukset heikentävät heikoimmassa asemassa olevien tilannetta

Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoitus on turvata välttämätön toimeentulo tilanteissa, joissa omat tulot tai muut etuudet eivät riitä[2]. Toimeentulotuen avulla turvataan arjen perustarpeet, kuten ruoka, lämpö ja asuminen. Tuen idea on yksinkertainen: jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta elatuksestaan, mutta myös oikeus ihmisarvoiseen elämään, vaikka työtä tai muita tuloja ei olisi. 

Uudistuksessa toimeentulotuen tasoa leikataan niin, että esimerkiksi yksinasuvan perusosa – summa, joka jää käyttöön, kun kohtuulliset asumismenot on maksettu – pienenee lähes 20 eurolla kuukaudessa. Perusosa on niukka ja Päijät-Hämeessäkin tehtyjen selvitysten perusteella tiedetään, että ihmiset joutuvat jo nykyisin tinkimään ruuasta, lääkkeistä ja lääkärissäkäynneistä rahanpuutteen vuoksi[3]. Euromäärältään maltilliseltakin vaikuttava toimeentulotuen leikkaus hankaloittaa entisestään kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien tilannetta.

Toinen muutos koskee tuen alentamista tietyissä tilanteissa. Tähänkin asti tukea on voitu alentaa 20 %, jos tuen saaja laiminlyö velvollisuuksiaan esimerkiksi kieltäytymällä työstä tai keskeyttämällä koulutuksen. Mikäli menettely on toistuvaa, on myös 40 % alentaminen mahdollinen. Hallituksen mukaan nykyinen alentamiskäytäntö ei ole riittävän kannustava vahvistamaan työllistymistä ja vähentämään pitkäaikaista toimeentulotuen käyttöä, joten jatkossa mahdollistuu 50 %, alentaminen, jos tuen saaja ei ilmoittaudu työnhakijaksi tai hae ensisijaisia etuuksia. Yksinasuvan tuki on tällöin n. 290 euroa kuukaudessa. Tutkimusnäyttö ei tue hallituksen näkemystä, sillä tutkimusten mukaan perusosan alentaminen ei kannusta eikä lisää aktiivisuutta, vaan päinvastoin pahentaa ongelmia entisestään. Perusosan alentamisen on esimerkiksi todettu vaikeuttavan entisestään jo valmiiksi heikossa asemassa olevien tilannetta[4]. Alentaminen on tehotonta ja haitallista eikä toimi kannustimena vaan johtaa asuntojen menetyksiin, syrjäytymisriskiin ja palvelutarpeiden kasvuun[4]. Eurooppalaisten käytäntöjen vertailussa puolestaan on todettu sanktioiden lisäävän syrjäytymistä – ei työllisyyttä[5]. Myös tuoreemmat selvitykset vahvistavat aiempia tuloksia. Lähes 80 % sosiaalityöntekijöistä arvioi vuonna 2025, ettei toimeentulotuen perusosan alentaminen edistä asiakkaan työllistymistä[6]. Vuonna 2024 toteutetun tutkimuksen mukaan sanktiointi voi myös lisätä psykososiaalista oireilua sekä heikentää sitoutumista ja luottamusta palveluihin[7]. Sanktiot myös kohdistuvat ja kasautuvat kaikista haavoittavimmassa tilanteessa oleville. Suuri osa toimeentulotuen saajista on henkilöitä, joiden selviytyminen vaatii monialaisten palveluiden yhteensovittamista[8]. Tuensaajat ovat usein työkyvyttömiä ja monilla on vaikeuksia hahmottaa monimutkaista etuus- ja palvelujärjestelmää tai hakeutua palveluihin. Tuen leikkaaminen ei paranna työkykyä, ei poista päihde- ja mielenterveysongelmia eikä lisää työllisyyttä näissä asiakasryhmissä.[7]

Toimeentulotuen tarve on muuta väestöä yleisempää nuorten aikuisten (18 – 24-vuotiaat) keskuudessa, koska heillä työttömyysturvan ehdot ovat tiukat eikä nuorilla välttämättä ole säästöjä tai omaisuutta, joilla turvata elatustaan. Myös merkittävä osa perusosan alentamisista kohdistuu nuoriin aikuisiin. Alentaminen ei nuortenkaan kohdalla ole tehokas keino ohjata heitä opintoihin tai työelämään. Jo vuonna 2012 osoitettiin, etteivät nuorten perusosan leikkaukset johtaneet koulutukseen hakeutumiseen, vaan lisäsivät velkaantumista ja arjen kriisejä[9]. Sanktioiden sijasta tulisikin panostaa nuorten tapaamisiin. Esimerkiksi THL:n tuoreessa raportissa[10] ehdotetaan uutta käytäntöä, jossa toimeentulotukea tietyn ajan saanut nuori kohdattaisiin ennen tuen myöntämistä. Tarkoitus olisi ohjata nuoret heidän tarpeidensa mukaisiin palveluihin. Ehdotus on linjassa muiden asiantuntijoiden näkemyksen kanssa, että varhainen tuki ja henkilökohtainen ohjaus ehkäisevät syrjäytymistä paremmin kuin rangaistukset. Hallituksen esityksessä viitataan samaan raportin ehdotukseen, mutta päädytään tapaamisiin panostamisen sijasta lisäämään kuntien rahoitusvastuuta nuorten toimeentulotuen osalta 50 prosentista 100 prosenttiin. Tämän ajatellaan toimivan kunnille kannustimena kehittää nuorten palveluja.

Kolmas uudistus koskee Kelan ja sosiaalityön välistä yhteistyötä tilanteissa, joissa toimeentulotuen perusosaa alennetaan. Nykyisin Kelalla on velvollisuus ilmoittaa alentamisesta hyvinvointialueen sosiaalityöhön, jossa arvioidaan asiakkaan tilanne ja palvelutarve. Tarkoitus on estää kohtuuttomat tilanteet, joissa tukea alennettaisiin esimerkiksi henkilöiltä, joiden toimintakyky on rajoittunut. Uudistuksessa Kelan ilmoitusvelvollisuus poistetaan. Esityksestä annetuissa lausunnoissa THL, hyvinvointialueet ja sosiaalialan järjestöt varoittavat, että muutos on ristiriidassa sosiaalihuoltolain[11] tavoitteiden kanssa, joissa painottuu sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy, varhainen tuki sekä oikea-aikainen apu ja tuki. Perusosan alentaminen voi johtaa häätöihin, ruoka-avun tarpeen lisääntymiseen ja jopa laittomiin toimeentulokeinoihin. Lausuntojen perusteella lakitekstiä muokattiin niin, että velvollisuus sosiaalihuoltoon ohjaamisesta poistuu, mutta Kelan virkailijoilla on jatkossakin mahdollisuus pyytää alentamisesta sosiaalihuollon lausunto.

Lisääntyykö hyvinvointi, vahvistuuko työllisyys?

Toimeentulotukiuudistus  kohdistuu ihmisiin, joilla ei välttämättä ole keinoja pitää puoliaan tai kohentaa tilannettaan omin voimin. Uudistus lisää köyhyyttä ja sen myötä saattavat pahentua asiakkaiden muutkin ongelmat. Myös palvelutarve todennäköisesti kasvaa, mikä voi lisätä hyvinvointialueiden kustannuksia ja hallinnollista työtä. Lisäksi kustannuksia siirtyy Kelalta hyvinvointialueille, kun yhä useampi perustoimeentulotuen saaja joutuu turvautumaan ehkäisevään ja täydentävään toimeentulotukeen. Entä miten käy tukea tarvitsevan, kun yli puolet hyvinvointialueista on kiristänyt myös ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen myöntämisen kriteereitä [6]?

Koska Kelan asiantuntijoilta ei edellytetä sosiaalialan koulutusta, sisältyy uudistukseen riski myös siihen, että jatkossa toimeentulotuen alentamiset tehdään kaavamaisesti. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään esimerkiksi etuuskäsittelijöiden alentaneen tuen perusosaa ohjeisiin tukeutuen, kun sosiaalityöntekijät puolestaan ovat arvioineet alentamisen kohtuullisuutta huomioiden asiakkaan elämäntilanteen[4]. Jatkossa asiakkaan tuen tarpeet saattavat arvioinnin puuttumisen johdosta jäädä tunnistamatta ja ongelmat syventyä.

Hallituksen esityksessä painotetaan kannustimien vahvistamista ja sanktioiden lisäämistä ja oletetaan uudistuksen näillä keinoin lisäävän työllistymistä. Oletus perustuu siihen, että kaikille on työtä tarjolla ja kaikilla on mahdollisuus ottaa työtä vastaan. Mikäli työpaikkoja ei ole, ei toimeentulotuen heikentäminen lisää työllistymistä. Myös tuen saajan osaamisen puute tai toimintakykyyn ja terveyteen liittyvät ongelmat saattavat estää työllistymisen.

Uudistuksen tavoitteet eivät siis välttämättä toteudu. Sen sijaan syrjäytymisen ja palvelutarpeiden lisääntymisen riski on todellinen. Toimeentulotuen alentamismenettelyyn liittyy myös paljon avoimia kysymyksiä. Käytettävissä ei esimerkiksi ole tietoa siitä, miten Kelan ja sosiaalityön yhteistyö käytännössä ratkaistaan tai miten kunnissa on uudistuksen johdosta varauduttu panostamaan nuorten kasvokkaisiin kohtaamisiin ja palveluohjaukseen.

Tuula Carroll, VTM, erikoissosiaalityöntekijä
Kehittämispäällikkö

Päijät-Hämeen hyvinvointialue, TKI-yksikkö

Lähteet

---

[1] HE 116/2025. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta. HE 116/2025 | Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi toimeentulotuesta annetun lain, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 64 §:n ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 10 §:n muuttamisesta | Hallituksen esitykset | Finlex

[2] Laki toimeentulotuesta 1412/1997. Laki toimeentulotuesta | 1412/1997 | Lainsäädäntö | Finlex

[3] Carroll, T. (2023) Osallisuutta valtavirran laidalla. Haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvointi ja osallisuus Päijät-Hämeessä. Carroll2023-1.pdf

[4] Kuivalainen, S. & Saikku, P. (2013). Toimeentulotuki 2010-luvulla – Tutkimus toimeentulotuen asiakkuudesta ja myöntämiskäytännöistä. THL Raportti 9/2013.

[5] Penttilä, R. & Hiilamo, H. (2015). Toimeentulotuen saajien sanktiointi eurooppalaisessa vertailussa. Yhteiskuntapolitiikka.

[6] Sosiaalibarometri 2025. SOSTE ry. Sosiaalibarometri 2025: Toimeentulotuen leikkaaminen ei edistä työllistymistä - Soste

[7] Mäkinen, N., & Ojala, S. (2024). Etuussanktioiden vaikutukset toimeentuloon, hyvinvointiin ja palveluihin osallistumiseen: systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 61(1). https://doi.org/10.23990/sa.130266

[8] Talentian lausunto HE 116/2025, lausuntopalvelu.fi Lausunto - Lausuntopalvelu

[9] Palola, E. & Hannikainen-Ingman, K. & Karjalainen, V. (2012). Nuoret koulutuspudokkaat sosiaalityön asiakkaina – Tapaustutkimus Helsingistä. THL Raportti 29/2012.

[10] Saikkonen, P. & Mukkila, S. (toim.). Toimeentulotuki 2020-luvulla. Tavoitteena parempi viimesijainen turva. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 2/2025. Helsinki 2025.

[11] Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Sosiaalihuoltolaki | 1301/2014 | Lainsäädäntö | Finlex

Sosiaalinen luototus sosiaalityön välineenä

Sosiaalinen luototus on sosiaalihuollon palvelu, jonka tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suoriutumista. Sosiaalisen luototuksen tarjoaminen on ollut aiemmin vapaaehtoista, mutta lakimuutoksen myötä jokaisen hyvinvointialueen tulee 1.8.2023 alkaen järjestää sosiaalista luototusta alueellaan (Laki sosiaalisesta luototuksesta annetun lain muuttamisesta 956/2022). Hyvinvointialueet voivat kuitenkin itse määritellä oman alueensa luottopääoman määrän, luottojen suuruuden ja luototuksen järjestämisen laajuuden ja perustaa nämä paikallisiin tarpeisiin. (STM 2023a.)

Sosiaaliseen luottoon ei ole subjektiivista oikeutta, vaan se on määrärahasidonnainen palvelu. Sosiaalista luottoa voidaan myöntää henkilölle, jolla ei ole pienituloisuutensa ja vähävaraisuutensa vuoksi mahdollisuutta muuten saada kohtuuehtoista luottoa. Luoton saaminen edellyttää kykyä suoriutua luoton takaisinmaksusta, eli asiakkaalla täytyy olla jokin pysyväisluonteinen tulonlähde, esimerkiksi työtulo tai eläke. (STM 2023a.)

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella sosiaalista luottoa voi saada esimerkiksi kodin hankintoihin, vuokravakuuteen, terveydenhuollon maksuihin ja vapaaehtoisen velkojen järjestelyyn. Sosiaalisen luoton määrä vaihtelee Päijät-Hämeessä 200 eurosta korkeintaan 10 000 euroon. (Päijät-Sote 2023.) Luoton myöntäminen perustuu aina sosiaalisen luototuksen tarpeen arviointiin, jossa tarkastellaan asiakkaan kokonaistilannetta talouden ja muiden mahdollisten palvelujen näkökulmasta.

Sosiaalisen luoton saaneille tarjotaan myös taloudellista neuvontaa ja ohjausta. Tietoa voidaan antaa esimerkiksi muista asiakkaan käytettävissä olevista mahdollisuuksista, keinoista ja vaihtoehdoista. Neuvonnan ja ohjauksen antaminen korostuu, mikäli sosiaalista luottoa ei voida myöntää, mutta hakija on ilmeisen avun tarpeessa.

Sosiaalisen luototuksen myöntämisen ja taloudenhallinnan tukemisen tavoitteena on edistää asiakkaan sosiaalista suoriutumiskykyä siten, että saataisiin aikaan myönteisiä ja mahdollisimman pitkäkestoisia vaikutuksia asiakkaan tilanteeseen. Myös moniammatillinen työ on tärkeää sosiaalisen luototuksen asiakkaiden asioissa. Yhteistyö esimerkiksi toimeentulotukityön, talous- ja velkaneuvonnan, Ulosottolaitoksen, Kelan ja Takuusäätiön kanssa on usein tarpeen. (STM 2023b.) Yhteistyö sosiaalisen luototuksen työntekijöiden ja talous- ja velkaneuvonnan kanssa on kaksisuuntaista ja asiakasta pyritään ohjaamaan aina oikean palvelun piiriin. Asiakkaan luvalla tietoja voidaan myös siirtää talous- ja velkaneuvonnasta sosiaalisen luototukseen asiakkaan asioiden hoitamisen nopeuttamiseksi ja päällekkäisen työn välttämiseksi. Sosiaalisesta luototuksesta asiakas ohjataan talous- ja velkaneuvontaan, mikäli sosiaalisen luototuksen avulla ei ole mahdollista asiakkaan tilannetta ratkaista. Mikäli asiakkaalla on omatyöntekijä sosiaalipalveluista, voi omatyöntekijä konsultoida sosiaalisen luototuksen työntekijää ja ohjata asiakasta olemaan yhteydessä sosiaalisen luototuksen myöntämisen edellytysten kartoittamiseksi. Myös seurakunnan diakoniatyö voi olla yhteistyökumppanina asiakkaiden velkaantumiseen liittyvissä asioissa.

Sosiaalisesta luototuksesta on ollut monenlaista hyötyä asiakkaille. Sosiaalisen luototuksen työntekijöiden havaintojen ja kokemusten mukaan asiakkaat ovat olleet helpottuneita, kun he ovat saaneet talouttaan tasapainotettua luototuksen avulla. Luototus on myös selkeyttänyt takaisinmaksua, koska velkojen yhdistämisen myötä asiakas lyhentää vain yhtä velkaa. Jo ensi yhteydenotto sosiaalisen luototuksen työntekijään on monesti asiakkaalle helpotus, koska asiakas saa ohjausta ja neuvontaa tilanteeseensa ja hänet ohjataan tarvittaessa eteenpäin oikealle työntekijälle, jos sosiaalinen luototus ei ole ajankohtainen palvelu sillä hetkellä. Asiakkaita on voitu auttaa myös ennaltaehkäisevästi, kun he ovat saaneet velkansa järjesteltyä sosiaalisen luototuksen avulla ennen ulosottoperintää. Sosiaalinen luototus on ollut apuna myös esimerkiksi vuokravakuuden, hammashoidon ja silmälasien kustannuksissa sellaisissa tilanteissa, joissa pienitulotuloisilla ja velkaantuneilla asiakkailla ei ole oikeutta perustoimeentulotukeen eikä mahdollisuutta saada pankista lainaa.

Sosiaalisessa luototuksessa on toimeentulotukea laajemmat mahdollisuudet helpottaa pienituloisten ja vähävaraisten henkilöiden tilannetta sekä ehkäistä ja korjata toimeentulo-ongelmia. Sosiaalisen luototuksen myötä asiakkaalla on väljemmät mahdollisuudet omiin valintoihin ja esimerkiksi varallisuutensa kartuttamiseen, koska asiakas vastaa itse luoton takaisinmaksusta. (STM 2023b.) Asiakkailla on sosiaalisen luototuksen ja tarjottavan tuen myötä paremmat taloudelliset edellytykset ja mahdollisuudet saada taloudenhallintaansa kuntoon. Sosiaalinen luototus on siis erittäin tervetullut väline sosiaalihuollon asiakkaiden talousasioihin liittyvän ohjauksen ja neuvonnan sekä taloudenhallinnan tukemisen keinovalikkoon, jossa tavoitteena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää asiakkaan itsenäistä suoriutumista.

johtava sosiaalityöntekijä Sanna Mutikainen, asiakasohjaus ja taloudellinen tuki

sosiaaliohjaaja Riitta Muukkonen, sosiaalinen luotto

palvelusihteeri Tiina Niemelä, sosiaalinen luotto

asiantuntija Milla Rantakari, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

 

Lähteet

Laki sosiaalisesta luototuksesta annetun lain muuttamisesta 956/2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220956

Päijät-Sote 2023. Sosiaalinen luotto. https://paijat-sote.fi/sosiaalinen-luotto/

STM 2023a. Sosiaalinen luototus. https://stm.fi/toimeentulo/sosiaalinen-luototus

STM 2023b. Sosiaalisen luototuksen soveltamisopas 2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:14. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164741/STM_2023_14_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Moninaista harkintaa täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen äärellä - tutkielma sosiaalityöntekijöiden tekemien kielteisten toimeentulotukipäätösten perusteluista

Sosiaalityöntekijöiden käyttämä harkinta ja asiakkaan oikeuksien toteutuminen vaihtelevat hylkäävissä toimeentulotukipäätöksissä. Tämä havainto perustuu tekemääni pro gradu –tutkielmaan, jossa tutkin, miten sosiaalityöntekijät perustelevat hylkääviä täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksiä. Aineistona olleet päätökset oli tehty Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lapsiperhepalveluissa ja työikäisten palveluissa talven ja kevään 2018 aikana.

Tutkielman tuloksissa kävi ilmi, että sosiaalityöntekijöiden käyttämät perustelut hylkäävissä toimeentulotukipäätöksissä jakautuivat kolmeen luokkaan: Asiakkaaseen liittyvät perustelut, järjestelmään liittyvät perustelut sekä asiakkaaseen ja järjestelmään liittyvät perustelut. Asiakkaaseen liittyvät perustelut olivat sellaisia, joissa kielteistä päätöstä perusteltiin asiakkaan omalla toiminnalla. Järjestelmään liittyvät perustelut koskivat tilanteita, joissa hylkäämistä perusteltiin etuusjärjestelmään liittyvillä syillä, kuten sillä, että asiakas on oikeutettu muuhun etuuteen kuin toimeentulotukeen. Asiakkaaseen ja järjestelmään liittyvät perustelut –luokkaan taas kuului perusteluja, joissa yhdistyivät sekä asiakkaaseen että järjestelmään liittyvät syyt. Nämä syyt näyttäytyivät monessa kohtaa monimutkaisena erityistilanteena.

Tutkielman tulosten perusteella toimeentulotukiasiakkailla on haasteita toimia etuusjärjestelmässä, sillä asiakkaat eivät esimerkiksi ole tietoisia, mitä kuluja haetaan Kelan perustoimeentulotuesta ja mitä kuluja kunnalta täydentävänä tai ehkäisevänä toimeentulotukena. Aineiston perusteella sosiaalityöntekijät saivat asioidenhoitajan roolin, sillä he neuvoivat aktiivisesti asiakkaita hoitamaan asioitaan Kelassa ja selvittelivät tilanteita myös asiakkaiden puolesta. Uskon, että asiakkaiden epätietoisuus etuusjärjestelmässä toimimisesta kuormittaa niin asiakkaita kuin ammattilaisiakin.

Aiempien tutkimusten (esim. Haapala 2012, 85 & Blomgren 2016, 48) perusteella on todettu, että asiakkaat kokevat, ettei heitä kuulla toimeentulotuen käsittelyprosessissa tai, että hakemuksen käsittelyyn vaikuttavat asiakkaan kirjalliset kyvyt tehdä hakemus. Pro graduni tuloksista kävi ilmi, että sosiaalityöntekijät ottivat monessa kohtaa hakemusta käsitellessään yhteyttä asiakkaisiin esimerkiksi soittamalla tai varaamalla asiakkaalle ajan vastaanotolle. Yhteyttä ottamalla asiakkaalla oli mahdollisuus kertoa suullisesti tarkemmin tilanteestaan. Valitettavaa kuitenkin on, että monet asiakkaat eivät vastanneet sosiaalityöntekijöiden tavoitteluihin tai saapuneet paikalle varatulle ajalle. Tämä voi tosin osaltaan kertoa toimeentulotuen hakemiseen liittyvistä arkuuden tai häpeän tunteista. Tiiviimmät yhteydenotot asiakkaisiin voisivat parantaa entisestään asiakkaiden oikeuksien toteutumista. Puheluiden tai aikavarauksien tiivistäminen voi kuitenkin olla haastavaa, sillä sosiaalityössä on jatkuvasti kiirettä ja resurssien puutetta (esim. Salo ym. 2016, 24-25).

Kokonaisuudessaan toimeentulotukipäätösten perusteella sosiaalityöntekijöiden harkinta näyttäytyy monimuotoisena ja asiakkaan oikeudet toteutuvat pääosin hyvin. Puutteitakin tosin löytyi ja niihin tulisi suhtautua aina vakavasti. Puutteina tutkielman tulosten perusteella näyttäytyivät päätökset, joista puuttui kokonaan yksilölliset perustelut. Lisäksi osassa päätöksissä käytettiin niin sanottua yksiselitteistä hylkäämistä eli yksilölliset perustelut koostuivat vain maininnasta, että tukea ei myönnetä tai todettiin, että kriteerit tuen myöntämiseksi eivät täyty. Päätöksissä ei kuitenkaan kerrottu, mitä kriteerit olivat ja mitkä niistä jäivät täyttymättä.

Tutkielma tuotti uutta tietoa toimeentulotukipäätösten perusteluista, mikä on tärkeää, sillä aihetta ei ole aiemmin oikeastaan tutkittu. Jatkossa aihetta voisi tutkia esimerkiksi täydentämällä aineistoa sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla tai aiheesta voisi tehdä vertailevaa tutkimusta eri asiakasryhmien välillä. Olisi mielenkiintoista saada lisää tietoa esimerkiksi siitä, millaisia eroja lapsiperheiden ja aikuistalouksien toimeentulotukipäätösten välillä on.

Teksti perustuu Lapin Yliopistossa tarkastettavana olevaan pro gradu -tutkielmaan: Ritala, Salla 2019: Sosiaalityöntekijöiden tekemien hylkäävien toimeentulotukipäätösten perustelut.

Salla Ritala

sosiaalityöntekijä

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Perhe- ja sosiaalipalvelut

Lastensuojelun jälkihuolto

Lähteet:

Blomgren, Sanna 2016: Asiakkaat julkisissa palveluissa - helppous ja mutkattomuus vai epävarmuus ja läpinäkykmättömät toimintatavat. Teoksessa Blomgren, Sanna & Karjalainen, Jouko & Karjalainen, Pekka & Kivipelto, Minna & Saikkonen, Paula & Saikku, Peppi (toim.) 2016: Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa. Raportti 4/2016. THL. Helsinki, 41-73.  

Haapala, Ritva 2012: Mistä tyytymättömyys syntyy? Hallintokantelun sisällöt sosiaalipalveluissa ja toimeentulotuessa. Lisensiaatintutkimus. Tampereen yliopisto.

Salo, Paula & Rantonen, Otso & Aalto, Ville & Oksanen, Tuula & Vahtera, Jussi & Junnonen, Sanna-Riitta & Baldschun, Andreas & Väisänen, Raija & Mönkkönen, Kaarina & Hämäläinen Juha, 2016: Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi. Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys. Työterveyslaitos. Helsinki.