Sosiaalityö vahvistaa asiakkaan taloudellista tilannetta, osallisuutta ja tulevaisuudenuskoa

Päijät-Hämeessä on kehitetty mallia tiedon tuottamiseen niiden väestöryhmien hyvinvoinnista, joita on hankala tavoittaa sähköisillä kyselyillä. Tietoa on kerätty kohdennetulla hyvinvointikyselyllä, jalkautumalla haavoittuvassa asemassa oleville suunnattuihin palveluihin[1]. Tuloksia on hyödynnetty eri yhteyksissä, mutta aineisto on rikas ja siitä riittää ammennettavaa. Ihmiset ovat nähneet vaivaa kyselyyn vastaamisessa, joten kyselijöillä on velvollisuus kertoa tuloksista.

Erityisesti palvelujen käyttöä kartoittava osa kyselystä on jäänyt liian vähälle huomiolle. Kysymys sisältää listan palveluista, joiden tarvetta ja riittävyyttä viimeisen vuoden aikana pyydetään arvioimaan. Vaihtoehdoiksi annetaan: ”1. En ole tarvinnut”, ”2. Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut”, ”3. Olen hakenut, mutta en ole saanut”, ”4. Olen käyttänyt, mutta ei ollut riittävää” sekä ”5. Olen käyttänyt ja on ollut riittävää”. Tarkastelen vastauksia perusteellisemmin nyt ensimmäistä kertaa. Olen kiinnostunut erityisesti perustoimeentulotuen ja sosiaalityön tarpeesta sekä riittävyydestä. Lisäksi vertailen sosiaalityön palvelun riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden ryhmiä etsien vihjeitä siitä, voiko riittävä sosiaalityön palvelu näkyä haavoittuvassa asemassa olevan vastaajan hyvinvoinnin lisääntymisenä.

Kun apu ei riitä

Sosiaalityön ja toimeentulotuen tarvetta sekä koetun riittämättömyyden yleisyyttä selvittäneessä tutkimuksessa[2] käytettiin valtakunnallista Finsote -aineistoa ja todettiin, että 20–74 -vuotiaasta väestöstä kaikkiaan 6 % on viimeisen vuoden aikana tarvinnut sosiaalityön palvelua ja 9 % perustoimeentulotukea. Kohdennetussa kyselyssä osuudet ovat moninkertaiset. Sosiaalityötä on tarvinnut lähes puolet vastaajista ja perustoimeentulotukea 62 % vastaajista. Vielä tätäkin useammin vastaajat ovat tarvinneet terveyskeskuksen palveluja, peräti 67 %. Myös mielenterveyspalvelujen tarve on yleistä. Vastaajista 45 % on tarvinnut mielenterveyspalveluja. Jätin vertailussa tarkastelun ulkopuolelle vaihtoehdon ”Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut” valinneet vastaajat, jotta tulosten vertailu olisi mahdollista.

Finsote -aineistossa kokemus palvelujen riittämättömyydestä on yleistä. Perustoimeentulotuen kokee riittämättömäksi 59 % ja sosiaalityön 46 % niitä tarvinneista. Riittämättömyys on yli kaksinkertaista terveydenhuollon palveluihin verrattuna, jotka kokee riittämättömiksi alle 20 % tarvinneista.

Kohdennetun kyselyn vastaajien kokemus palvelujen riittävyydestä on hyvin erilainen. Perustoimeentulotuen kokee riittämättömäksi harvempi, 40 %. Sosiaalityön osalta ero on vieläkin suurempi, vain 25 % tarvinneista kokee sosiaalityön riittämättömäksi. Terveydenhuollon palvelut sen sijaan kokee riittämättömiksi huomattavasti FinSotea useampi eli 31 % tarvinneista. Eniten riittämättömyyttä kohdennetun kyselyn vastaajat kokevat mielenterveyspalveluissa, jotka kokee riittämättömiksi lähes puolet tarvinneista, 47 %.

Sosiaalityön kannalta vertailun tulos on lupaava. Haavoittuvassa asemassa olevat sosiaalityön tarvitsijat kokevat muuta väestöä useammin saaneensa riittävästi sosiaalityön palvelua. Aineistot eivät kuitenkaan ole keskenään täysin vertailukelpoiset. Ensinnäkin Kohdennetun kyselyn ”Sosiaalityöntekijän / sosiaaliohjaajan vastaanotto” ei tarkoita samaa kuin Jokelan & Kivipellon ”Sosiaalityöntekijän ohjaus- ja neuvontapalvelut”. Myös terveydenhuollosta kysytään eri tavalla. Kohdennetun kyselyn muotoilu on ”Terveyskeskuksen palvelut, esim. lääkärin vastaanotto” ja suun terveydenhuolto on listassa omana kohtanaan, kun Jokelan & Kivipellon käyttämässä tutkimuksessa[3] viitataan lääkäri- ja hammaslääkäripalveluihin. Aineistot on myös kerätty eri vuosina, Finsote vuonna 2018 ja Kohdennettu kysely vuonna 2022. Lisäksi kohdennetun kyselyn vastaajista vain muutaman taloudessa asuu alaikäisiä lapsia. Todennäköisesti Finsote -aineistossa lapsiperheitä on enemmän.

Riittäväksi koettu sosiaalityön palvelu lisää hyvinvointia

Sosiaalityön riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden vertailussa pidin mukana ”Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut” -vastaukset. Muodostin palveluja tarvinneiden osuudet laskemalla yhteen kaikki muut vastaajat paitsi ensimmäisen vaihtoehdon valinneet. Palvelua riittämättömästi ja riittävästi saaneet laskin prosenttiosuuksina sosiaalityötä tarvinneista. Vertailen tuloksia soveltuvin osin kaikkiin kohdennetun kyselyn vastaajiin ja koko väestöön.

Sosiaalityötä tarvinneiden taloudellinen tilanne on vaikea. Kaikista sosiaalityötä tarvinneista 61 % kokee, että heidän on hankalaa kattaa tuloillaan kaikki menonsa ja  yli puolet (56 %) on pelännyt ruuan loppumista ennen kuin saa rahaa ostaakseen lisää. Taulukossa esitetty vertailu osoittaa, että sosiaalityön riittämättömäksi kokeneiden taloudellinen ahdinko on vielä huomattavasti pahempi kuin sosiaalityön riittäväksi kokeneiden

Haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden kokemus on muuta väestöä heikompaa, Kohdennetun kyselyn osallisuusindikaattoripisteiden[4] keskiarvo on 67,9 pistettä, kun koko väestön pisteluku on 75,3. Sosiaalityön riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden ryhmät eroavat toisistaan siten, että riittämättömien ryhmässä osallisuuspisteet ovat matalammat ja alle 50 pistettä saaneiden, erittäin heikkoa osallisuutta kokevien osuus korkeampi.

Uskoa tulevaisuuteen kartoitettiin kysymällä ”Millaisena näet oman hyvinvointisi viiden vuoden kuluttua?” Vastausvaihtoehdot olivat, että hyvinvointi on nykyistä parempi, ennallaan tai huonompi sekä ”en osaa sanoa”. Heikoksi tulevaisuudenuskoksi määrittelin vastaukset, joissa hyvinvoinnin arvioidaan heikkenevän. Tulevaisuudenusko on sosiaalityön riittämättömäksi kokeneilla jonkin verran heikompi kuin riittäväksi kokeneilla. Vastaavasti riittämättömäksi sosiaalityön kokeneiden ryhmästä vain 26 % arvioi hyvinvointinsa paranevan, kun riittäväksi sosiaalityön arvioineiden ryhmässä osuus on 49 %.

	Sosiaalityö riittämätöntä  (n 19)	Sosiaalityö riittävää   (n 45)	Kohdennetun kyselyn kaikki vastaajat (n 130)	Koko väestö
Hankala kattaa tuloilla kaikki menonsa	84 %	51 %	47 %
Pelännyt ruuan loppuvan ennen kuin saa rahaa hankkia lisää	84 %	44 %	38 %	10 % [5]
Joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärissäkäynneistä rahan puutteen vuoksi	84 %	49 %	45 %	18 % 5
Osallisuusindikaattoripisteet	61,7	65,9	67,9	75,3 [6]
alle 50 pistettä saaneiden osuus	26 %	13 %	12 %	10 %
Heikko tulevaisuudenusko	21 %	13 %	10 %

Tarkastelu antaa viitteitä siitä, että riittäväksi koettu sosiaalityö voi parantaa asiakkaiden taloudellista tilannetta sekä vahvistaa osallisuutta ja tulevaisuudenuskoa. On mahdollista, että riittävä sosiaalityön palvelu vaikuttaa haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden hyvinvointiin tässä kuvatulla tavalla. Toisaalta eri tekijöiden väliset syy- ja seuraussuhteet ovat vain arvailua. Aineisto ei ole riittävän suuri, jotta olisi mielekästä tarkastella, mitkä tekijät selittävät sen, että sosiaalityön riittämättömäksi kokeneet voivat muita huonommin ja miten ryhmä eroaa muista. Tässä aineistossa hyvinvoinnin tekijöiden ja riittävän sosiaalityön välillä kuitenkin on kuvatunlainen yhteys.

 

Tuula Carroll, kehittämispäällikkö
Päijät-Hämeen hyvinvointialue / TKI -yksikkö / Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

---

[1] Carroll Tuula (2023) Osallisuutta valtavirran laidalla. Haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvointi ja osallisuus Päijät-Hämeessä.

[2] Jokela Merita & Kivipelto Minna (2021) Sosiaalityön ja toimeentulotuen riittämättömyys asiakkaiden näkökulmasta. Yhteiskuntapolitiikka 86 (2021):2, 190–200.

[3] Sainio ym. (2019) Toimintarajoitteisten ihmisten kokemuksia terveyspalveluista

[4] THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2023) Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. Helsinki.

[5] Parikka ym. (2020) Kansallisen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 2020

[6] Leemann ym. (2022) Osallisuuden kokemus aikuisväestössä

Osallisuus sosiaalityössä. Yhdessä kirjaamista, kokemusasiantuntijoita vai kiertoilmaus syrjäytymiselle?

Osallisuudesta puhutaan Suomessa paljon. Käsite on yleinen, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Tutkijoiden keskuudessa osallisuuden määrittely on todettu hankalaksi ja määritelmiä on arveltu olevan yhtä paljon kuin on tutkijoitakin. Sekaannusta ilmenee erityisesti suomen kielessä. Englanniksi osallisuuden ja sen lähikäsitteiden erot tulevat esiin paremmin, koska asiakasosallisuudelle (customer involvement), sosiaaliselle osallisuudelle (social inclusion) ja osallistumiselle (participation) on kullekin omat käsitteensä[1].

Suomalaisessa keskustelussa osallisuudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi vaikutusmahdollisuuksia omassa elämässä, tunnetta yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisesta, kuulluksi tulemista, asiakkaan mahdollisuutta olla mukana oman asiansa hoitamisessa tai mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa yhteisiin asioihin.  Osallisuus onkin eräänlainen kattomääritelmä, joka sisältää erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja[2]. Osallisuutta on myös eri aikoina lähestytty erilaisista näkökulmista, kuten aktiivisen kansalaisuuden, liittämisen, osallistumisen, voimaantumisen ja valtaistumisen, vaikuttavuuden, asiakaslähtöisyyden sekä yhteisöllisyyden näkökulmista[3].

Sosiaalihuoltolain perusteluissa osallisuus ymmärretään laajasti, sosiaalihuollon painotukset huomioiden ja päädytään määritelmään, jossa

osallisuus tarkoittaa niin yhteenkuulumisen ja osallisuuden tunnetta kuin mahdollisuutta toimia ja vaikuttaa omassa asiassaan, yhteisössä ja yhteiskunnassa[4].

Osallisuus on yksi sosiaalihuoltolain keskeisistä käsitteistä. Sana esiintyy sosiaalihuoltolaissa eri taivutusmuodoissa yli sata kertaa[5]. Osallisuuden edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen on ensinnäkin koko sosiaalihuoltolain tarkoitus. Lisäksi sosiaalipalvelujen – kuten sosiaalityön, sosiaaliohjauksen, sosiaalisen kuntoutuksen ja tukipalvelujen – tavoitteeksi määritetään osallisuuden vahvistaminen ja yhdeksi tuen tarpeeksi se, että sosiaalipalveluja on järjestettävä sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi sekä osallisuuden edistämiseksi. Sosiaalihuoltolaissa säädetään myös siitä, että asiakkaan etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat asiakkaan osallisuuden.

Huolimatta siitä, että kyse on sosiaalihuoltolain keskeisestä käsitteestä, ei asiakkaiden osallisuuden kokemusta eri sosiaalipalveluissa ole juurikaan mitattu tai seurattu. Päijät-Hämeessä mittaamiseen tartuttiin vuonna 2022 toteutetulla kohdennetulla hyvinvointikyselyllä, jolla selvitettiin hyvinvoinnin lisäksi haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden kokemusta. Kysely toteutettiin palveluihin jalkautumalla ja sen vastaajiksi tavoiteltiin väestöryhmiä, jotka eivät tyypillisesti vastaa  nettikyselyihin. Kyselyn avulla pyrittiin vastaamaan myös sosiaalihuoltolain velvoitteeseen seurata erityisen tuen tarpeessa olevien hyvinvointia.

Osallisuuden kokemusta kohdennetussa kyselyssä selvitettiin THL:n kehittämän osallisuusindikaattorin avulla. Vastaajien osallisuuden todettiin odotetusti olevan heikompaa kuin muun väestön. Osallisuudessa on kuitenkin suurta vaihtelua eri palveluista tavoitettujen vastaajien välillä. Osallisuuden kokemus on vahvinta matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa ja heikointa mielenterveyskuntoutujille suunnatussa palvelussa. Aiempien tutkimusten tapaan osallisuuden kokemuksen havaittiin olevan myös suhteessa muiden hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden kanssa. Tyytyväisyys terveyteen ja ihmissuhteisiin, muutoksen toivominen psyykkiseen terveyteen, mielenterveyspalvelujen tarve, taloudellinen tilanne sekä tulevaisuudenusko ovat kaikki yksinään suhteessa osallisuuden kokemukseen, mutta tekijöillä on myös yhteisvaikutus. Vastaajista on tunnistettavissa ryhmä, jolle on kasaantunut useita näihin tekijöihin liittyviä hyvinvoinnin vajeita ja joiden osallisuuden kokemus on erittäin heikko.[6]

Osallisuutta haluttiin selvittää kohderyhmää osallistavasti, joten tulosten kanssa jalkauduttiin uudestaan palveluihin, joista aineisto oli kerätty. Työntekijöiltä ja palvelujen käyttäjiltä saatiin tästä työskentelytavasta hyvää palautetta. Jo pelkkä osallisuudesta puhuminen koettiin osallisuutta vahvistavaksi. Yhteisistä keskusteluista saatiin myös apua aineiston analysointiin.

Selvitys oli ensimmäinen yritys nostaa systemaattisemmin esiin erityisen tuen tarpeessa olevien asukkaiden kokemuksia Päijät-Hämeessä. Työn edetessä erityisen tuen tarpeessa oleva vaihtui haavoittuvassa asemassa olevan käsitteeseen. Sosiaalihuoltolain 8 §:n velvoitteeseen ei siksi täysin pystytty vastaamaan, mutta siitä huolimatta selvitys tuotti monipuolista tietoa sellaisten alueen asukkaiden hyvinvoinnista ja osallisuudesta, jotka usein jäävät erilaisten kyselyjen ulkopuolelle. Myös kohdennetun kyselyn toteutustapa osoittautui menestyksekkääksi. Palveluihin jalkautumalla tavoitettiin väestöryhmiä, joita muutoin on vaikea tavoittaa.

Osallisuusindikaattori toimi kohderyhmän kanssa erittäin hyvin. Osallisuusindikaattorin käyttöä ryhdytäänkin alueella laajentamaan siten, että sen avulla selvitetään erilaisten (sosiaali)palvelujen vaikutusta osallisuuden kokemukseen. Lisäksi pureudutaan haavoittuvassa asemassa olevien palvelujen kehittämiseen niin, että ne nykyistäkin paremmin vahvistavat osallisuuden kokemusta.

Rakenteellinen sosiaalityö on asiakastyöhön perustuvan tiedon liittämistä osaksi laajempaa yhteiskunnallista kontekstia. Asiakkaat ja palvelujen tuottajat ovat tärkeitä rakenteellisen sosiaalityön tietolähteitä. Haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden selvittäminen tuotti tietoa ja kokemusta, jota on mahdollista hyödyntää alueen rakenteellisen sosiaalityön kehittämiseen.

Vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen on, että osallisuus sosiaalityössä on tuota kaikkea, mutta myös paljon muuta. Kyse on asiakkaan osallistumisesta oman palvelunsa suunnitteluun, kuulluksi tulemisen kokemuksesta ja mahdollisuuksista vaikuttaa. Osallisuudesta puhutaan esimerkiksi osallistavan kirjaamisen, kokemusasiantuntijoiden, vertaisohjaajien, kehittäjäasiakkaiden, asiakasraatien ja palautekanavien kehittämisen yhteydessä. Sosiaalityössä osallisuuden edistäminen on myös työn ammattieettinen periaate ja yksi työmenetelmistä. Lisäksi kyse on työntekijöiden osallisuudesta. Toisaalta osallisuutta käytetään sosiaalityössä myös syrjäytymisen kiertoilmaisuna, kun tarkoitetaan asiakkaan kuulumisen tunnetta tai väestöryhmän kiinnittymistä yhteiskuntaan.

---

[1] Leemann, Lars & Hämäläinen Riitta-Maija (2016) Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016): 5. 586-594. *YP1605_Leemann&Hamalainen.pdf (julkari.fi)

[2] Raivio, Helka & Karjalainen, Jarno (2013) Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa Era, Taina (toim.) Osallisuus – oikeutta vai pakkoa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156. 12–34. JAMKJULKAISUJA1562013_web.pdf (theseus.fi)

[3] Kivistö, Mari (2014) Kolme ja yksi kuvaa osallisuuteen. Monimenetelmällinen tutkimus vaikeavammaisten ihmisten osallisuudesta toimintana, kokemuksena ja kielenkäyttönä. Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Kolme ja yksi kuvaa osallisuuteen.indb (ulapland.fi)

[4] Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 164/2014 - Hallituksen esitykset - FINLEX ®

[5] Närhi (2017) Professori Kati Närhi: Tue aitoa osallisuutta - Talentia-lehti

[6] Carroll (2023) Osallisuutta valtavirran laidalla_carroll2023  

 

Tuula Carroll, erityisasiantuntija

Päijät-Hämeen hyvinvointialue / TKKI -yksikkö / Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

Osaamiskeskus Verso alueellisena asiantuntijayksikkönä

Sote-uudistuksen keskiössä on viime aikoina ollut valinnanvapaus ja sitä koskeva lakiluonnos. Uudistuksen lopulliset yksityiskohdat ovat vielä joulukuussa 2017 hämärän peitossa. Sosiaali- ja terveydenhuolto hakeneekin lopullisen muotonsa vasta tulevien vuosien aikana, vaikka lait saataisiinkin maaliin suunnitellussa aikataulussa. Sote-uudistusta koskeva keskustelu on nostanut esille monenlaisia näkökulmia. On ymmärrettävää, että vuosikymmenten saatossa rakennetussa järjestelmässä riittää näkökulmia, eikä kaikkia asioita varmastikaan saada ymmärrettävään muotoon uudistuksessa. Tämä jättää meille kaikille työsarkaa tulevillekin vuosille ja edellyttää erityisiä panostuksia kehittämis- ja tutkimustoimintaa.

Sosiaalialan osaamiskeskus Verso on toiminut 2000-luvun alusta alkaen vahvana alueellisena vaikuttajana sosiaalihuollon tehtäväkentällä. Päijät-Hämeen lisäksi Verson toiminta-alueeseen kuuluu Itä-Uusimaa. Maakuntarajat ylittävä toiminta-alue on ollut Verson vahvuus ja tarjonnut mahdollisuuden laaja-alaiselle vuoropuhelulle ja hyvien toimintakäytäntöjen levittämiselle. Toimintaympäristö erikokoisine kuntineen ja yhteistyöalueineen on tarjonnut tähän hyvät mahdollisuudet.

Osaamiskeskus Verso on vuosien varrella verkostoitunut ja hakeutunut osaavien johtajiensa johdolla sosiaalihuollon tehtäväkentälle sosiaalihuollon toimijoiden tueksi. Verso on valjastanut vähäiset resurssinsa tehokkaasti käytännönläheisiin ja Päijät-Hämeen sosiaalihuollon perustoimintaa tukeviin ja edistäviin kehittämishankkeisiin. Liian vähäiselle huomiolle on jäänyt se, että monen 2000-luvulla käynnistyneen seudullisen toiminnan takaa löytyy tavalla tai toisella Verso ja versolaisten työpanos. Ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö on laajentunut kattamaan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn sekä peliongelmien ehkäisyn. Maakunnallisen ehkäisevän työn osalta Päijät-Hämeessä on otettu isoja askelia jo ennen maakunta- ja sote-uudistusta.

Huomionarvioista monelle kehittämishankkeelle on ollut se, että ne ovat jättäneet jälkeensä pysyviä toimintamalleja eikä maakunnan sosiaalihuollon kehittämistyö ole ollut vain joukko yksittäisiä hankkeita. Monessa hankkeessa on jatkettu aikaisemmassa hankkeessa kesken jäänyttä työtä. Tästä yhtenä konkreettisena esimerkkinä ovat perheoikeudellisten palveluiden kaltaiset seudulliset palvelut. Kehittämishankkeet ovat myös osaltaan edistäneet sote-integraation toteutumista sekä auttaneet lainsäädäntömuutosten toimeenpanoa kentällä. Unohtaa ei myöskään sovi kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja oppilaitosten mukaan ottamista kehittämistyöhön Verson vahvalla avustuksella. Yhteistyörakenteet tarvitsevat koordinaatiota ja Versolla on tässä työssä merkittävä rooli. Yhteistyöverkostojen vaalimisen tärkeys ja siihen panostaminen muistetaan toivottavasti myös sote- ja maakuntauudistuksenkin valmistelussa. 

Sosiaalialan osaamiskeskus Verso toimii nykyisin liikelaitoksena Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä. Toimintaa ohjaa Verson johtokunta, joka koostuu Päijät-Hämeen ja Itä-Uudenmaan sote-toimijoiden asiantuntijoista. Liikelaitos-malli ja johtokunta Verson johtajan tukena ovat tarjonneet oivallisen välineen nostaa esiin konkreettisia kehittämistarpeita ja etsiä niihin ratkaisuja. Verson johtajan tehtäviä kulloinkin hoitaneet henkilöt ovat osaltaan olleet vaikuttamassa aktiivisesti sosiaalialan osaamiskeskusverkostossa. Valtakunnallisen vaikuttamisen ohella Verson johtajat ovat tuoneet viimeisimmän tiedon valtakunnallisesta kehittämisestä Päijät-Hämeen ja Itä-Uudemaan sosiaalihuollon edustajien hyödynnettäväksi. Vaikka tuntuu hivenen toisarvoiselta nostaa esiin hallinnollisia ratkaisuja, kannattaisi mielestäni liikelaitosmallia ja sen tarjoamia etuja tarkastella myös yhtenä vaihtoehtona kehittämistyön organisoinnin osalta maakunta- ja sote-uudistuksessakin.

Verso on hakenut oman paikkansa uudessa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä. Ehkäisevän työn seutukoordinaatio ja sen tarjoama tuki on luonteva osa monimuotoista sote-toimijoiden, kuntien ja järjestöjen ja oppilaitosten verkostoa ja kehittämistyötä. Tutkiva ja analyyttinen ote yhdistyy Versossa ratkaisukeskeiseen työskentelyyn.  Sosiaaliasiamiestoiminta on soveltunut erinomaisesti osaksi Verson kaltaisen asiantuntijayksikön toimintaa. Sosiaaliasiamiestoiminta ja asiakasrajapinta nostavat esiin monenlaisia kehittämiskohteita, joita on välitetty myös toiminnasta vastaaville organisaatioille mm. sosiaaliasiamiehen raportin muodossa. Verso ja perusterveydenhuollon yksikkö aloittivat muutamia vuosia sitten yhteistyön kehittämisen ja jatkossa yhteistyötä tulee tiivistää yhtymän kehittämisen ja terveyden edistämisen tulosalueen kanssa. Sote-integraatio on yksi osa kehittämistyötä Versossa. Oma lukunsa on Verson hallinnoimat kehittämishankkeet. Maakunnallisen kehittämistyön lisäksi osaamista on tarjottu myös muille alueille ja kyetty näin myös paikkaamaan talouden haasteita, joita valtionavustuksen karsinnat ovat tuottaneet. Päijät-Hämeessä on käynnissä parhaillaan sekä lasten ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) että osatyökykyisille tie työelämään (OTE) kärkihankkeen toimeenpano. Molempia hankkeita hallinnoidaan Verson toimesta ja niiden ympärille rakentuu monista toimijoista koostuva kehittämisen verkosto. Perustoiminnan ja hanketyön lisäksi Verso toimii maakunnallisen sote-toiminnan tukena. Uuden sosiaalihuoltolain toimeenpano ja sosiaalisen kuntoutuksen kaltaisten palvelujen kehittämistyö on tarvinnut tuekseen Verson asiantuntemusta. Verson toiminta on hyvä esimerkki siitä, miten toiminta voidaan organisoida joustavaksi ja kyvykkääksi vastata alati muuttuviin tarpeisiin.     

Tulevat sote-rakenteet tarvitsevat vahvan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen tukirakenteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen ja tutkimuksen kokonaisuutta tulee viedä eteenpäin yhdenvertaisesti hyödyntäen molempien alueiden nykyisiä vahvuuksia.  Kehittämisrakenteiden merkitys korostuu uudistuksen alussa. Päijät-Hämeessä on vahva perusta ponnistaa kohti uudistuksia tässäkin mielessä. Tämä asia nousi esiin mm. osaamiskeskus Verson ja sen henkilöstön yhteisessä seminaarissa.

Mika Forsberg

Verson johtokunnan puheenjohtaja

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän perhe- ja sosiaalipalvelujen toimialajohtaja

Uusia alkuja

Olen työskennellyt sosiaalityön eri työtehtävissä tähän mennessä hieman yli kymmenen vuotta. Laskin, että olen aloittanut uudessa työpaikassa tai uudessa tiimissä tämän kymmenen vuoden aikana ainakin yhdeksän kertaa. Työnantajaa olen vaihtanut kaksi kertaa ja yhden kerran se on muuttunut työnantajan puolelta. Uudet alut, uudet työkaverit, uudet tehtävät, uudet työhuoneet, uudet työtavat, uudet kahvihuoneet, uudet työkulttuurit, uudet näkökulmat, ja uusien asioiden kehittäminen ovat olleet arkipäivää koko työurani ajan. Tähänastinen työurani on ollut siis nykyajalle hyvin tyypillinen.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän aloitettua vuoden vaihteessa on uusia alkuja ollut varmasti yhtä monta kuin on yhtymässä työntekijöitä. Moni on aloittanut uudessa työtehtävässä ja työpaikan toimipiste on saattanut vaihtua. Uusiin työkavereihin on tutustuttu ja uusia työtapoja on sen myötä otettu myös omaan käyttöön. Onneksi on myös asioita, jotka ovat pysyneet ennallaan. Muutoksen keskellä kahvi- ja juttuhetket työkavereiden kanssa ovat kultaakin arvokkaampia. Huumori ja hyvä yhteishenki auttavat jaksamaan välillä hyvin hektisessäkin työssä. Arjessa jatketaan hyväksi havaittuja toimivia keinoja työskennellä ja ennen kaikkea - työntekijät kohtaavat asiakkaitaan ja yhteistyökumppaneitaan aivan kuten ennenkin.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä on haluttu jatkaa uuden omaksumisen lomassa myös entisissä organisaatioissa luotuja hyviä käytäntöjä ja työtapoja. Näin tapahtui myös Lahden aikuissosiaalityön yksikössä tehdyn sähköisen rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen suhteen. Perhe- ja sosiaalipalveluissa tehtiin päätös, että Lahden aikuissosiaalityön yksikössä tehty ansiokas rakenteellisen sosiaalityön kehittämistyö laajennetaan koskemaan koko Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän perhe- ja sosiaalipalvelujen sosiaalityötä.

Jatkossa rakenteellisen sosiaalityön myötä nousevaa tietoa julkaistaan sähköisissä kanavissamme kaikilta sosiaalityön osa-alueilta. Lahden aikuissosiaalityön blogi on jatkossa Sosiaalityötä Päijät-Hämeessä ja sen myötä blogin osoitekin on vaihtunut. Lahden aikuissosiaalityön vanhat blogitekstit löytyvät toki jatkossakin tästä uudesta osoitteesta. Blogin uusi osoite on siis http://sosiaalityotapaijathameessa.blogspot.com .  Twitter-tilin nimi on muuttunut muotoon Sostyö Päijät-Häme ja twiitit laajenevat niin ikään koskemaan kaikkia sosiaalityön osa-alueita aina lastensuojelusta vammaispalveluihin saakka. Sosiaalityön sähköinen vuosiraportti laaditaan vielä tänä vuonna vain työikäisten sosiaalipalvelujen sosiaalityöstä, mutta vuonna 2018 raportti laajenee koskemaan koko Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän sosiaalityötä.

Sosiaalityön arjesta kumpuavaa tietoa tarvitaan yhä enemmän, jotta yhteiskunnan hiljaisin väestönosa ei jää ilman omaa ääntään. Miten yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat heikoimmassa asemassa oleviin? Miten sosiaalityön keinoin asiakkaita voidaan tukea muutoksessa? Miten asiakkaat kokevat saamansa sosiaalipalvelut? Millaista heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden elämä ylipäänsä on ja millaisia palveluja he tarvitsevat? Millaisia toimenpiteitä tulisi tehdä ihmisten elinolosuhteiden parantamiseksi? Tässä on vain ihan muutamia kysymyksiä, joihin pyrimme rakenteellisen sosiaalityön keinoin vastaamaan. Vaikka sähköisissä kanavissa on tapahtunut muutoksia, työ rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen suhteen jatkuu. Kehittämistyötä pääsee jatkossakin seuraamaan helposti Sosiaalityötä Päijät-Hämeessä -kanavilla.  

Sloganimme on siis tästäkin eteenpäin: tiedä enemmän, luule vähemmän!

Kaisa Hujanen
kehittäjäsosiaalityöntekijä, YTM
sähköiset palvelut ja tiedonhallinta
Perhe- ja sosiaalipalvelut
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Ratkaisuja sosiaalityöntekijätilanteeseen Päijät-Hämeessä

Päijät-Hämeessä on tuskailtu pitkään sosiaalityöntekijätilanteen kanssa. Sosiaalityöntekijän virkoja hakevien määrä on vähentynyt viime vuosien aikana. Tilannetta on kuvannut se, että virkoja on ollut kokonaan vailla hoitajaa. Asiakasmäärien kasvu ja täyttämättömät virat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa viroissa olevien sosiaalityöntekijöiden työtaakka on muodostunut kohtuuttomaksi. Huoli työntekijöiden ja heidän lähiesimiestensä jaksamisesta kasvavan työtaakan takia on ollut enemmän kuin aiheellinen. Tilanne ei ole voinut olla näkymättä myös sosiaalityön laadussa ja vaikuttavuudessa. Suunnitelmallinen ja asiakkaan osallisuutta vahvistava kuntouttava työote on jäänyt ”tulipalojen sammuttamiseen” painottuvan korjaavan työn jalkoihin. On perusteltua kysyä, onko tällainen työ varsinkaan pidemmän päälle työssä jaksamista tukevaa vai sitä vähentävää.

Alueen sosiaalityöntekijätilanne on heijastunut myös asiakkaisiin monin tavoin. Kun palvelutarpeen arvioinnit ovat venyneet eikä asiakassuunnitelmia ole ehditty laatimaan tai tarkistamaan riittävällä tavalla, on myös palvelujen saaminen jäänyt monen kohdalla toteutumatta oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Työntekijätilanne on vaikeuttanut myös sosiaalityön sisällöllistä kehittämistä. Kun perusta ei ole ollut kunnossa, on ollut vaikea ottaa myöskään kestäviä kehittämisaskeleita.  Asiakaspalautteet kertovat osaltaan siitä, kuinka haastava tilanne on ollut asiakkaille. Monimutkaisten ongelmavyyhtien ratkaisu edellyttää pitkäjänteistä ja suunnitelmallista sosiaalityötä. On ymmärrettävästi turhauttavaa kertoa omaa elämäntarinaa uusille työntekijöille toistuvasti ja aloittaa prosessi aina uudelleen.
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat ovat etsineet tilanteeseen ratkaisuja yhdessä ja erikseen. Hyvistä yrityksistä huolimatta tilanteeseen ei ole saatu kuitenkaan muutosta. Uusi yritys sosiaalityöntekijätilanteen parantamiseksi päätettiin ottaa heti alkuvuodesta 2017 hyvinvointikuntayhtymän aloittaessa toiminnan. Sosiaalityöntekijäselvitystä varten perustettiin työryhmä, johon saatiin mukaan monipuolinen edustus sosiaalityön eri sektoreilta perhe- ja sosiaalipalveluista sekä ikääntyneiden palveluista ja kuntoutuksesta. Ilahduttavaa oli saada mukaan työryhmään myös terveyden ja sairaanhoidon edustus. Meillä on hyvinvointikuntayhtymässä yhteinen ymmärrys siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiossa ja monialaisessa työskentelyssä tarvitaan myös vahvaa sosiaalityötä. Projektityöntekijä Maiju Päivän mukana olo työryhmässä kytki sosiaalityöntekijäselvityksen tulevaisuuden sosiaali- ja terveysasemapohdintaan.

Työryhmä ei olisi saanut työtään valmiiksi vielä keväällä ilman sosiaalialan osaamiskeskus Verson ja Verson johtaja Kirsi Kuusinen-Jamesin sekä yliopistoharjoittelija Hanna Yrjölän ja Jenni Saarikon merkittävää työpanosta. Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että Versolla on ollut merkittävä rooli päijäthämäläisen sosiaalihuollon kehittämisen moottorina jo pitkään. Työryhmä kokonaisuudessaan ansaitsee suuren kiitoksen sitoutumisestaan työskentelyyn. Tavoitteena oli selvityksen aikana osallistaa yhtymän sosiaalityön ammattilaisia kehittämistyöhön. Työntekijöille osoitettu kysely ja henkilöstölle suunnatut työpajat antoivat merkittävän lisän kehittämistyölle ja avarsivat näkökulmia sosiaalityön moninaiseen tehtäväkenttään. Selvityksen laajentaminen koskemaan myös sosiaaliohjaajia oli olennainen ratkaisu selvitystyössä tehdyn kokonaistarkastelun kannalta.

Mitä selvitystyöllä saatiin sitten aikaan? Selvityksessä nostetaan esille useita kehittämiskohteita sosiaalityöntekijätilanteen parantamiseksi. Kilpailukykyisen palkkauksen merkitystä ei voi aliarvioida ja palkkauksen suhteen selvitys johti lopulta varsin hyvään lopputulokseen, kun yhtymän hallitus päätti nostaa lapsiperhepalveluissa, työikäisten palveluissa ja vammaispalveluissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden palkkoja. Näkemykseni on, että tehdyllä palkkaratkaisulla katkaistiin negatiivinen kierre sosiaalityön osalta Päijät-Hämeessä. Palkkaratkaisun pohjalta on hyvä miettiä muita toimenpiteitä, sillä kilpailukykyisen palkkauksen ohella tarvitaan monenlaista kehittämistyötä. Näiden asioiden suhteen työ on vasta alussa. Vireillä on paljon hyviä kehittämisaihioita, joita tulee viedä määrätietoisesti ja askel kerrallaan käytäntöön. Työn sisältöjen ja työvälineiden sekä työssä jaksamista ja osaamisen kehittämistä tukevien rakenteiden lisäksi tarvitaan markkinointia vetovoiman lisäämiseksi alueelle.


 
Mika Forsberg 

toimialajohtaja
perhe- ja sosiaalipalvelut
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Digitalisaatiolla sosiaalityön ääni kuuluviin

Sosiaalihuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan kehittäminen etenevät pienin, mutta määrätietoisin harppauksin eteenpäin. Miten sitten sosiaalityö, tiedonhallinta ja digitalisaatio ylipäänsä liittyvät yhteen? Tätä olen yrittänyt selvittää viimeiset kolme vuotta, kun olen työskennellyt sosiaalihuollon tiedonhallinnan ja sähköisten palvelujen parissa muun työni ohella. 

Alussa minulla oli vain tietoisuus siitä, että sosiaali- ja terveysalaa digitalisoidaan ilman ”sosiaalia” ja että mukaan on päästävä. Aloin osallistua erilaisiin aihetta sivuaviin työryhmiin ja seminaareihin ja pikkuhiljaa työhöni on alkanut liittyä yhä enemmän sosiaalihuollon tiedonhallinnan elementtejä. Esimiehet ovat kannustaneet minua tähän ja minut on otettu joka puolella verkostoissa vastaan sanalla ”vihdoinkin”! Sosiaalihuolto ei ole ollut perinteisesti siellä, missä sähköisiä palveluja, tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa on kehitetty eikä kyse ole aina siitä, etteikö meitä olisi sinne haluttu. Kuten muussakin sote-kehittämisessä, käsitteen ensimmäinen tavu ”so-” tahtoo vain unohtua eikä sosiaalihuolto muutenkaan ole ollut pitämässä kovaäänisesti puoliaan. 

Tiedonhallinta, sähköiset palvelut, digitalisaatio, sosiaalihuollon prosessit, viestintä – kaikki nämä kietoutuvat yhteen. Puhutaan tiedon siirtymisestä tietojärjestelmissä, tietovarannoista, digitaalisista vastaanottopalveluista, sähköisestä ajanvarauksesta, Kanta-palveluista, rakenteisesta kirjaamisesta, tietoturvasta, sähköisistä palveluista, asiakasviestinnästä ja niin edelleen. Kokonaispaketti on valtavan suuri ja monimuotoinen, joten sitä on ollut pakko ottaa pala palalta haltuun – ja paljon on vielä opittavaa. Maaliskuussa 2017 minulle avautui mielenkiintoinen mahdollisuus alkaa työskennellä edellä mainittujen asioiden parissa täydellä työajalla sähköisten palvelujen ja tiedonhallinnan kehittäjäsosiaalityöntekijänä.


Digitaaliset palvelut tuovat aivan uusia mahdollisuuksia asiakastyöhön eikä niitä pitäisikään nähdä normaalityöstä erillisinä, päälle liimattuina lisätöinä. Voisiko jollekin sosiaalisen tilanteen peloista kärsivälle asiakkaalle olla helpompaa ottaa yhteyttä sosiaalihuoltoon vaikkapa chatin kautta? Ehkä tablet-laitteen voisi viedä intensiivistä tukea tarvitsevan asiakkaan kotiin ja hänellä olisi mahdollisuus ottaa sen avulla vaikka päivittäin yhteyttä sosiaalihuollon ammattilaiseen? Voisiko sosiaalityöntekijä pystyttää mobiilisovelluksella nopean kyselyn asiakkaille vaikkapa asuinalueensa palvelujen puutteista? Käyttömahdollisuuksien pohdinta on vielä aivan aivan alussa. Sähköisten palvelujen kehittämisen yhteydessä saatetaan kritisoida sitä, että ennestään kotiin jumiutuneet kansalaiset eivät lähde liikkeelle senkään vertaa, kun palvelutkin tarjotaan netin kautta. Digitaaliset palvelut eivät saakaan korvata ikinä kasvokkaista palvelua, vaan ne pitää nähdä asiakasta hyödyttävinä ja täydentävinä palveluina. Mielestäni digitalisaation avulla voidaan luoda esteettömiä palveluja kaikille kansalaisille. Yhteiskunnan palvelut sähköistyvät kovaa vauhtia eikä sosiaalihuolto saa jäädä siinä jälkeen. Meidän pitää olla siellä missä asiakkaatkin ovat.


Sirpa Kuusisto-Niemi toteaa väitöskirjassaan, että sosiaalihuollon tiedonhallintaan on panostettava tietoisesti kaikilla hallinnon tasoilla (Kuusisto-Niemi 2016, 114). Tähän asti sosiaalihuollon tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa on kehitetty terveydenhuollon näkökulmasta tai tietojärjestelmätoimittajavetoisesti – tai sitten ei ollenkaan. Sosiaalihuollossa tiedonhallinta kytkeytyy usein välttämättömänä pahana koettuun tietotekniikkaan ja teknologiaan. Eikö vihdoinkin voitaisi siirtyä aikaan, jossa tietoteknologia ja tiedonhallinta nähtäisiin työvälineenä niin arjen työssä kuin työn kehittämisessäkin? Meillä sosiaalihuollon ammattilaisilla on oikeus vaatia toimivia ja tarkoituksenmukaisia välineitä työmme toteuttamiseen. Muutoksen on tultava sisältä käsin ja sosiaalihuollon on päästävä keskustelemaan samoille areenoille tietojärjestelmätoimittajien ja terveydenhuollon kanssa. Kokemukseni on, että meidät kyllä toivotetaan sinne lämpimästi tervetulleiksi!


Sosiaalihuollon tiedonhallinta ja tiedolla johtaminen ovat vielä jokseenkin alkutekijöissään. Muutama vuosi sitten tuskailtiin sitä, miten sosiaalityön asiakastietoa ei ole voitu hyödyntää esimerkiksi tutkimuksessa muun muassa kielenkäytön yhtenäisyyden puuttumisen vuoksi (Kuusisto-Niemi & Lehmuskoski 2010, 72).  Sosiaalihuollon tietojärjestelmiä on yritetty kehittää erilaisissa hankkeissa 1990-luvulta lähtien, mutta tulokset ovat jääneet hyvin paikallisiksi ja tietojärjestelmät eivät ole olleet yhteensopivia (Kuusisto-Niemi 2016, 114). Tiedonhallinnassa on siis ollut yhtä monta toteutustapaa kuin on toimijaakin eikä yhtenäistä tietoa sosiaalihuollosta ole juurikaan saatu. Tilanne on varmasti vielä hetken tämän kaltainen, mutta lähivuosina tilanne tulee muuttumaan, kun sosiaalihuolto siirtyy Kanta-aikaan ja rakenteisen kirjaamisen kautta yhtenäiseen ja kansalliseen tiedon tuotantoon. Yhtenäinen ja rakenteinen tieto tallentuu kansalliseen arkistoon ja on käytettävissä ammattilaisille, tutkijoille, johdolle ja ennen kaikkea asiakkaille. Sosiaalihuollon kuuluisa ”hiljainen tieto” saadaan vihdoin näkyväksi ja hyötykäyttöön parempien ja tehokkaampien palvelujen kehittämiseksi.


Sosiaalihuollon tiedonhallinta tulee nähdä erityisesti sosiaalityön profession vahvistajana ja emansipoijana. Sosiaalityö on mielletty hiljaiseksi ja passiiviseksi tietosuojan taakse piiloutuvaksi ammatiksi. Uskon, että hiljaisuuden aika on nyt ohi ja sosiaalityö alkaa tuottaa näkyvää, luotettavaa ja vakavasti otettavaa tietoa yhteiskunnastamme. Sen tiedon tuottamiseen tarvitaan sosiaalihuollon tiedonhallintaa sekä rohkeutta tuoda faktoja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Sähköiset palvelut ja tiedonhallinta määrittelevät yhä enemmän arjessa tapahtuvaa sosiaalityötä. Me voimme itse valita, päättävätkö muut sosiaalihuollon digitalisaation sisällöstä puolestamme vai olemmeko itse sitä aktiivisesti kehittämässä. Digitalisaatio ei ole uhka, vaan mahdollisuus niin kauan, kuin sosiaalihuollon ammattilaiset luotsaavat sitä itse eteenpäin!
 

Kaisa Hujanen

kehittäjäsosiaalityöntekijä, YTM

sähköiset palvelut ja tiedonhallinta

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä 

Lähteet: 

Kuusisto-Niemi, Sirpa (2016) Tiedon hallinta sosiaalihuollossa. Tiedonhallinnan paradigma opetuksen ja tutkimuksen perustana. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto.

Kuusisto-Niemi, Sirpa & Lehmuskoski, Antero (2010) Asiakastiedon kuvausmenetelmät sosiaalityössä. Teoksessa Anneli Pohjola, Aino Kääriäinen & Sirpa Kuusisto-Niemi (toim.) Jyväskylä: PS-kustannus, 47 – 77.