Sosiaaliturvamuutokset ovat vaikuttaneet asiakkaiden arkeen ja hyvinvointiin

 

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen sosiaalisessa raportoinnissa on syksyn 2024 aikana tehty havaintoja asiakkaiden taloudellisesta tilanteesta ja sosiaaliturvamuutosten vaikutuksista.

Muutokset sosiaaliturvassa ovat vaikuttaneet asiakkaiden taloudelliseen tilanteeseen. Osa on joutunut pohtimaan, ostaako lääkkeitä vai ruokaa tai esimerkiksi jättämään terveydenhuollon laskuja maksamatta, ja tästä on seurannut maksuhäiriömerkintöjä ja velkaantumista. Leikkausten on havaittu kohdentuvan pienituloisiin työssä käyviin lapsiperheisiin, joilla ei synny oikeutta perustoimeentulotukeen. Etenkin loppukuu on monelle ihmiselle tiukkaa aikaa, ja tämä näkyy ruokajakeluiden kävijämäärien nousuna. Ruokajakeluista on tullut monille merkittävä ja välttämätön apu taloudelliseen selviytymiseen. Osa ruokajakeluista on kuitenkin maksullisia, eikä ihmisillä aina ole rahaa ruokakassiin ja ruokajakeluihin kulkemiseen. Lapsiperheet kyselivät joulun aikaan aiempaa enemmän taloudellista tukea ja lahjakortteja ruokaan, samanaikaisesti lahjakortteja oli kuitenkin jaettavana vähemmän.

Kaikista heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevat ihmiset uhkaavat jäädä palveluiden ulkopuolelle lähipalveluiden lakkauttamisen myötä. Toiselle paikkakunnalle kulkemiseen ei ole varaa tai se ei ole mahdollista terveydentilan vuoksi. Etäpalvelupisteet eivät aina vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja kaikilla ei ole puhelinta tai puheaikaa asioiden hoitamiseen. Asiakasmaksun korotukset vaikuttavat asiakkaiden haluun ja mahdollisuuksiin ottaa vastaan tarpeidensa mukaista palvelua ja maksuvapautuksen myöntämiskriteerit koetaan tiukoiksi. Asiakkaita myös kuormittaa useiden hakemusten täyttäminen ja liitteiden toimittaminen moneen paikkaan.

Asiakkaat ovat saaneet muuttokehotuksia, mutta mahdollisuudet saada kohtuuhintaisia asuntoja ovat heikot. Asunnon saaminen on asiakkaille vaikeaa luottohäiriömerkintöjen, vuokravelkojen ja kohtuuhintaisten asuntojen vähäisen määrän vuoksi. Asiakkaat kokevat tilanteessa neuvottomuutta ja uuden asunnon etsiminen aiheuttaa myös painetta. Lapsiperheitä on joutunut muuttamaan ja tämä on tarkoittanut kouluvaihdoksia lapsille. Yhdelle alueelle on lyhyessä ajassa muuttanut paljon perheitä edullisempien vuokra-asuntojen vuoksi. Muuttoliike näkyy alueen päiväkotien ja koulujen lapsi- ja oppilasmäärän lisääntymisenä, ja joissain ikäluokissa luokkakoot ovat ylipaikkoja myöten täynnä. 

Muuttamisessa on haasteita, koska asiakkailla ei aina ole läheisiä apuna ja se voi olla vaikeaa myös fyysisistä syistä. Asiakkaat ovat tarvinneet muuttotilanteissa paljon selvittelyapua työntekijöiltä. Jotkut vuokranantajat ovat laskeneet vuokria, jotta asiakkaan asuminen on voinut jatkua. Asiakkaat eivät aina huomaa lukea päätöksiä tai päätösten tekstit eivät ole riittävän selkeitä ja ymmärrettäviä. Tästä syystä asiakkaille on saattanut tulla yllätyksenä, ettei vuokraa enää huomioida kokonaisuudessaan toimeentulotuessa. Myös häätöjen lisääntymisestä alueella on raportoitu.

Asiakkaat ovat tuoneet esiin huolta etuuksien leikkauksista ja hintojen noususta. Huoli taloudesta on vaikuttanut esimerkiksi arjessa jaksamiseen. Muutokset asumistuessa ja toimeentulotuessa aiheuttavat asiakkaille kuormitusta ja työntekijät ovat tehneet paljon selvittelytyötä asiakkaiden avuksi. Uutiset lomautuksista ja irtisanomisista huolettavat ja pohdituttavat; miten voi saada työtä, kun paikkoja vähennetään entisestään? Yksin olevien ihmisten selviytyminen on haastavaa, he kokevat epätoivoa ja kertovat myös itsetuhoisista ajatuksistaan. Opiskelijat kertovat tapaamisilla, että tilanne huolettaa ja pelottaa. Taloudellinen tilanne näyttäytyy heikompana etenkin niillä opiskelijoilla, joilla ei ole mahdollisuutta saada läheisiltä tukea. Tiedottamisesta huolimatta osa ihmisistä on vasta viime aikoina ymmärtänyt, että sosiaaliturvamuutokset koskevat heitä ja tämä on aiheuttanut ihmetystä.

Työtä ei ole tarjolla, eivätkä asiakkaat aina ole riittävän hyväkuntoisia osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan. Myös mahdollisuudet päästä eläkkeelle koetaan liian vähäisinä. Kelan kuntoutusvaihtoehtojen supistaminen vaikuttaa asiakkaiden kuntoutumisen mahdollisuuksiin. Kuntoutustuen ikärajan nosto vaikuttaa nuorten arkeen, koska se on ollut yksi koulunkäyntimotivaatioon positiivisesti vaikuttava tekijä. Alueella tehdyt havainnot ovat hyvin yhteneväisiä muilla hyvinvointialueilla tehtyjen havaintojen sekä Talentian, Kirkkohallituksen ja SOSTEn sosiaalialan ammattilaisille, diakoniatyöntekijöille ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijöille tekemän kyselyn tulosten kanssa Kysely: Sosiaaliturvaleikkaukset näkyvät jo nyt ihmisten avuntarpeen kasvuna | Talentia.

Milla Rantakari, asiantuntija

Rakenteellinen sosiaalityö -osaprojekti 2023–2025

Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Asunnottomuus – viheliäinen ongelma

Aloitin Lahden sosiaalitoimessa 1990-luvulla, jolloin Paavolan soramontussa toimi liekkimajaksi kutsuttu asunnottomien ensisuoja. Parakissa oli kaksi osastoa, yksi korvikkeiden ja toinen alkoholin käyttäjille. Ensisuojassa sai viettää yön, mutta sieltä tuli poistua päiväksi. Patjojen ja vuoteiden sijasta nukuttiin lattialla vanerilevyjen päällä. Kaappeja ei ollut eikä siellä siksi pystynyt säilyttämään tavaroitaan. Aikanaan liekkimaja purettiin asuntomessujen tieltä ja toisaalle rakennettiin asunnottomien palvelukeskus. Samalla siirryttiin alkoholistien ”ihmisvarastoista” ja valvojien järjestyksenvalvontatyöstä kohti asumispalveluja, hoitoa ja kuntoutusta, joissa sosiaalityöllä oli aiempaa vahvempi rooli.

2010 -luvulla asunnottomuuden vähentämisessä otettiin monia tärkeitä askelia. Asunnottomien tilanne kohentui sosiaalihuoltolain uudistamisen myötä, kun sosiaalihuollon asiakkaille ryhdyttiin nimeämään omatyöntekijä, joka arvioi asiakkaan palvelutarpeen ja järjestää tarpeen mukaiset palvelut. Lisäksi siirryttiin vuokrasopimuksiin perustuvaan asumiseen, mikä käytännössä tarkoitti luopumista ensisuojista ja asuntoloista. Myös Asunto ensin -mallin yleistyminen helpotti asunnottomien tilannetta. Aiemmin oli edellytetty, että ensin tuli saada esimerkiksi päihteidenkäyttö hallintaan ja asunto järjestettiin vasta sen jälkeen. Asunto ensin -mallissa järjestetään ensin asuinpaikka ja sen jälkeen muu tuki ja palvelut.

Monia edellä kuvatuista toimista on edistetty erillisillä asunnottomuusohjelmilla ja niihin liittyvillä hankkeilla. Lahdessakin asunnottomuutta on pyritty vähentämään mm. Paavo 1 (2008-2011), Paavo 2 (2012-2015) sekä Aune (2016-2019) -hankkeissa. Lisäksi asunnottomuuden stigmaa on pyritty hälventämään yhdistämällä vuonna 2014 asunnottomille suunnattu erillinen sosiaalitoimisto yleiseen sosiaalikeskukseen.

Asunnottomuutta kuvataan usein ilkeänä, pirullisena tai viheliäisenä ongelmana (wicked problem). Käsitteelle ei ole tarkkaa määritelmää, mutta sillä viitataan yleensä monimutkaisiin, kompleksisiin ja kroonisiin pulmiin, joissa eri tekijät kietoutuvat yhteen siten, ettei ongelmaa ole mahdollista ratkaista yksinkertaisesti. Lisäksi yhdellä ratkaisutoimella voi olla yllättäviä seurauksia ongelman toisiin tekijöihin. Pahimmillaan pirullisten ongelmien liika yksinkertaistaminen tuottaa tehokkaita ratkaisuja vääriin ongelmiin. Toisaalta voi käydä myös päinvastoin, jolloin yksinkertaiset asiat väännetään pirullisiksi tekemällä niistä turhan monimutkaisia ja vaikeita.[1]

Asunnottomuudessa ongelmat kietoutuvat yhteen yhteiskunnan tasolla, kun valtion, kuntien, hyvinvointialueiden sekä järjestöjen talousvaikeudet lisääntyvät ja samanaikaisesti väestön keskuudessa työttömyys, toimeentulovaikeudet sekä häätöjen ja ulosottojen määrät kasvavat[2]. Lisäksi asunnottomuus saattaa johtaa syrjäytymiseen ja marginalisoitumiseen, mikä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Yksilötasolla  asunnottomuus voi puolestaan näyttäytyä yhteenkietoutuneena työttömyyden, köyhyyden, sairauksien ja päihdeongelmien vyyhtinä. Asunnottomuus aiheuttaa myös – erityisesti pitkittyessään – sekä inhimillistä hätää että palvelujen suurkuluttajuutta. Asunnottomilla on esimerkiksi yli viisinkertainen kuolemanriski ja moninkertaisesti sairaalapäiviä niin psykiatrisessa sairaalahoidossa kuin somaattisessa erikoissairaanhoidossakin sekä paljon käyntejä sairaalan päivystyksessä[3].

Sosiaalityö on tärkeässä roolissa asunnottomuuden vähentämisessä ja ehkäisyssä. Sosiaalityössä kohdataan pitkäaikaisasunnottomia, joilla on vaikeuksia selvitä itsenäisesti asumisen arjesta. Toisaalta myös muilla sosiaalityön asiakkailla on asumiseen liittyviä tuen tarpeita. Esimerkiksi nuoret ovat erityisen tärkeä asiakasryhmä. Nuorten sosiaalityön asiakkaiden tilannetta selvitettiin Päijät-Hämeessä vuonna 2020 (n 668) ja todettiin heistä olevan asunnottomia noin 5 %, kun mukaan lasketaan myös ns. piiloasunnottomat eli nuoret, jotka ovat kirjoilla jossain asunnossa, mutta eivät jostain syystä pysty siinä asumaan ja majoittuvat esimerkiksi tuttavien tai sukulaisten luona [4]. Asunnottomuuteen vaikuttaminen on nuorten kohdalla erityisen tärkeää asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kannalta.

Viheliäisten ongelmien hankaluus on se, että mikään taho ei yksin pysty ongelmaa ratkaisemaan. Vuokranantaja voi tarjota asuntoja, sosiaalityö järjestää tukea asumiseen, terveydenhuolto hoitaa asunnottoman sairauksia ja kaupungin asumisneuvonta saattaa auttaa häädön ehkäisemisessä, mutta mikään näistä ei voi yksin poistaa asunnottomuutta. Lisähaastetta tuo asunnottomuuden kuvan muuttuminen viime vuosina. Valtakunnallisesti tarkasteltuna asunnottomien keski-ikä on laskenut ja asunnottomuuden ydinryhmän muodostavat nykyisin alkoholistien sijasta vakavasti syrjäytyneet ja huumeongelmaiset. Palvelujärjestelmä ei ole kyennyt riittävästi reagoimaan tähän muutokseen.[5] Asiantuntijoiden mukaan myös esimerkiksi häädöt olisivat usein vältettävissä, jos apua olisi tarjolla ajoissa4.

Lahdessa asunnottomien määrä on viime vuosina vakiintunut noin 100 henkilön tienoille[6]. Määrää pyritään tulevina vuosina vähentämään. Lahden kaupunki on mukana ympäristöministeriön käynnistämässä ohjelmassa, jonka tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä.  Ohjelmalla vahvistetaan valtion, hyvinvointialueiden ja kaupunkien välistä yhteistyötä pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisessa siten, että mukana olevat kaupungit ja hyvinvointialueet laativat yhdessä yhteisen toimeenpanosuunnitelman pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi kaupungissaan. Tulevaisuus näyttää, pystytäänkö viheliäinen asunnottomuusongelma kesyttämään Lahdessa kaupungin, hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyöllä.

Tuula Carroll, kehittämispäällikkö

Päijät-Hämeen hyvinvointialue, Tki -yksikkö, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

[1] Raisio, Harri; Jalonen, Harri & Uusikylä, Petri (2018) Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma. Tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sitran selvityksiä 139. Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma?

[2] Häädöt lisääntyvät vauhdilla – asunnottomien auttaja: ”Ihmisillä on hätä” | Politiikka | Yle

[3] Agnes Stenius-Ayoade, Peija Haaramo ja Johan G. Eriksson 2018: Asunnottomuuteen liittyy suuria terveysriskejä, Doudecim, 134 (7): ss. 661–663.

[4] Carroll, Tuula (2020) Sosiaalityön nuoret aikuiset asiakkaat. Selvitys työikäisten palvelujen 18-29 -vuotiaista sosiaalityön asiakkaista Sosiaalityön nuoret aikuiset asiakkaat

[5] Kaakinen, Juha (2023) KOTIIN Selvitysraportti tarvittavista toimenpiteistä asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä  Selvitysraportti asunnottomuuden poistamisesta 30.1.2023_saavutettava

[6] ARA, Selvitys 2/2023, 12 Asunnottomat 2022

Havaintoja sosiaalityön ja monialaisen palvelun tuesta työttömälle

Tätä tekstiä kirjoittaessani olen suorittanut sosiaalityön käytännönoppimisjaksoani Lahden TYP Lyhdyssä (=työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu) melkein kaksisataa tuntia. Olen seurannut sosiaalityöntekijän ensitapaamisia asiakkaiden kanssa, alkukartoituksen etenemistä ja työllistymissuunnitelmien valmistumista. Työharjoitteluni edetessä olen itsekin käynyt keskusteluja asiakkaiden kanssa, ja yrittänyt ymmärtää, miten ja mihin nämä keskustelut kirjataan sosiaalityön tietojärjestelmässä Efficassa, mihin taas monialaisen työvoimapalvelun TYPPI-järjestelmässä.   

Yhteistä kaikille Lyhdyssä tapaamilleni asiakkaille on ollut heidän pitkittynyt työttömyytensä. Muuta yhteistä heillä ei itse asiassa ole ollutkaan, vaan jokainen ihminen ja jokainen tilanne on ollut täysin omansa. Tapaamieni asiakkaiden joukossa on ollut usean korkeakoulututkinnon suorittaneita keski-ikäisiä ja peruskoulunsa keskeyttäneitä nuoria. Joltakulta on puuttunut ammatti ja into sen hankkimiseenkin on tuntunut kadonneen. Toisen koulutus taas on menettänyt merkityksensä nopeasti muuttuneilla työmarkkinoilla. Nämä asiakkaat olisivat saattaneet muutama vuosikymmen sitten pärjätä työelämässä loistavasti ilman koulutustakin, jos heiltä olisi löytynyt vankka työmoraali ja kyky sitoutua tekemään sen, mitä ovat luvanneet. Enää se ei kuitenkaan riitä, vaan koulutusta karttava jää usein heikkoon asemaan työmarkkinoilla.   

Tapaamieni asiakkaiden tilanteissa ei aina ole ollut kyse pelkästään työelämän suunnasta tai ammatista. Työllistymisen esteenä on saattanut olla myös kuormittava perhetilanne, mielialojen raju heittelehtiminen tai vaikkapa niskassa painavat velat, jotka ovat tehneet työnteosta taloudellisesti kannattamatonta.   

Hienointa on, että jo lyhyen harjoittelujaksoni aikana Lyhdyssä olen päässyt useaan otteeseen todistamaan tilannetta, jossa asiakkaan asiat ovat tavalla tai toisella liikahtaneet kohti parempaa. Yllättävänkin moni asiakas on harjoitteluni aikana löytänyt työpaikan. Lisäksi olen saanut todistaa myös aivan muunlaisia onnistumisia: ihminen, jonka edellisestä lääkärillä käynnistä on vuosia, on käynyt terveystarkastuksessa, saanut verenpainelääkkeet ja ryhtynyt hoitamaan kuntoaan. Tai tulevaisuuden näkymänsä menettänyt ja päihteiden kanssa kamppaillut nuori on alkanut unelmoida siitä, mitä haluaisi elämässään tehdä. TYP:issä tällaisia onnistumisia on saatu aikaiseksi eri hallintokuntien rajat ylittävällä asiakaspalvelulla: sosiaalityön, terveydenhuollon ja työvoimapalvelujen yhteisillä pohdinnoilla asiakkaan kanssa. Yhdistelemällä tiedon sirpaleita eri suunnilta on löydetty jotakin olennaista.  

On ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan eri alojen ammattilaisten yhteistyötä saman asiakkaan asioissa. Erityisesti olen miettinyt yhteisen työskentelyn tavoitteita sosiaalityön näkökulmasta. Vaikka TYP Lyhdyssä työtä tehdään joukkueena, asiakkaan työllistyminen mielessä, sosiaalityöllä voi olla myös omat tavoitteensa. Jos pitkän työttömyyden taustalla on vaikeita elämäntilanteita ja monenlaista huono-osaisuutta, sosiaalityöntekijä voi kokea onnistumista silloinkin, kun asiakkaan työura ei aukene, mutta häntä on työskentelyn aikana muutoin tuettu kohti mielekästä elämää ja osallisuutta yhteiskunnassa.  

TYP on myös osoittanut minulle konkreettisesti, miten tärkeää olisi, että ihminen saisi tarvitsemansa palvelut yhdestä paikasta. Silloin pienenee todennäköisyys, että asiakas ongelmineen putoaa eri ammattikuntien väliseen tyhjään tilaan, joka ei oikeastaan kuulu kenellekään eikä ole kenenkään vastuulla. Vähintään yhtä tärkeä muistutus itselleni on ollut se, että tehokkainta ”työelämään aktivointia” on yleensä se, joka lähtee aidosti liikkeelle asiakkaan omista voimavaroista, motiiveista ja mielenkiinnon kohteista. Silloin asiakkaan ja yhteiskunnan etu on yhteinen.  

Eniten harjoittelujaksoni aikana on mieltä kaivelemaan jäänyt Lyhdyssä tehtävän työn epävarmuus ja riippuvuus poliittisista ja julkistaloudellisista käänteistä. Palkkatukeen oikeutetulle asiakkaalle voi esimerkiksi löytyä sopiva työpaikka, mutta työntekijät joutuvat silti pohtimaan, myönnetäänkö tukea enää tässä kuussa vai ei. Tuntuu kohtuuttomalta joutua tarjoamaan tällaista epävarmuutta ihmisille, joiden luottamus yhteiskuntaa ja muita ihmisiä kohtaan voi entuudestaankin, ja usein hyvästä syystä, olla ohut. Tällaisessa ja vastaavissa tilanteessa olisi helppo tuntea voimattomuutta: asiakkaan ja työntekijöiden hyvä yritys ei riitä, vaan viime kädessä ratkaisun avaimia pitelevät käsissään täysin ulkopuoliset tahot.      

Sosiaalityöntekijöille kertyy työssä paljon tietoa asiakkaidensa vaikeista tilanteista, ja usein myös hyvä käsitys siitä, miten asiat voitaisiin nykyistä paremmin ratkaista. Uuteen sosiaalihuoltolakiinkin kirjatun rakenteellisen sosiaalityön kautta tätä tietoa on mahdollista entistä paremmin tuoda päättäjien ja kansalaisten tietoon - tietenkin yleisellä tasolla, yksittäisten asiakkaiden asioista kertomatta. Olen ollutkin iloinen, että olen saanut suorittaa käytännönoppimisjaksoni juuri Lahden aikuissosiaalityössä, jossa on määrätietoisesti ryhdytty sosiaalisen median ja verkkoviestinnän keinoin kertomaan myös ulkopuolisille, mitä sosiaalityö tässä kaupungissa on ja miksi sitä tehdään. Tämä blogikin on osa sitä työtä.

Erja Vainikka-Howard

Kirjoittaja on sosiaalityön opiskelija Helsingin yliopistosta ja suorittanut käytännönoppimisjakson (yhteensä 200 tuntia) TYP Lyhdyssä syksyn 2015 aikana.

Osallisuutta ja oikeusturvaa

Sosiaalihuollossa korostuu lainsäädäntöön perustuva viranomaistoiminta, johon liittyy kiinteästi yhteiskunnan demokraattisuus ja oikeudenmukaisuus. Sosiaalityö toimii osana julkista hallintotoimintaa, jonka ajatellaan perinteisesti olevan luotettavaa, oikeusvarmaa, vakaata ja läpinäkyvää. Nykyisin vallitsee kuitenkin uusi julkisjohtamisen tapa, jossa korostuvat tuottavuus, tehokkuus ja markkinavoimat. Perinteisen hallinnon mukaiset toiminnan oikeudenmukaisuuden, yhdenmukaisuuden ja avoimuuden vaatimukset jäävät sivuun, kun palvelujärjestelmiä tulee kehittää vastamaan ketterästi markkinavoimien muutokseen. Palvelujen oikeudenmukaisuutta ja virkamiesten eettisyyttä koskevat kysymykset siirtyvät syrjään taloudellisuutta koskevien arviointien tieltä.[1]

Tämä konkretisoituu esimerkiksi työttömien aktivointitoimissa. Kunnat maksavat suuria summia passiivisen työmarkkinatuen kuntaosuusmaksuina.  Kuntapäättäjät ovat heränneet vaatimaan tehokkaita toimenpiteitä aktivoinnin lisäämiseksi ja TE-hallinnon tuottavuusvaatimukset edellyttävät nopeita asiakasprosesseja. Siksi monin paikoin TE-hallinnon ja kunnan työntekijät tutkivat yhdessä passiivista työmarkkinatukea saaneiden listoja, yhdistävät eri viranomaisten asiakastiedostoissa olevia tietoja ja luokittelevat tietojen perusteella työttömiä ohjattavaksi erilaisiin työllisyyden hoidon toimenpiteisiin. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaisia aktivointisuunnitelmia toivotaan tehtävän puhelimitse tai asiapapereiden perusteella pelkästään viranomaisten välillä. Kaikkein vaikeimmin työllistyvät siirrettäisiin mielellään suoraan sosiaalihuollon asiakkaaksi kysymättä asiakkaan näkemystä asiaan.  Asiakkaan mukaan ottaminen oman asiansa suunnitteluun on liian tehotonta ja resursseja hukkaavaa.  Tietosuojalainsäädäntöä luetaan niin, että perustelluksi poikkeukseksi tarkoitettu oikeus yhdistää eri viranomaisissa olevaa asiakastietoa ilman asiakkaan lupaa muutetaan pääsäännöksi.  Sosiaalialan ammattilaisena on kysyttävä, missä ovat asiakkaan osallisuus ja oikeusturva - siitäkin huolimatta, että kysyjä leimataan tehokkaiden, joustavien ja nykyaikaisten palveluprosessien kehittämisen jarruksi.  
 
Työttömyys on vakava ja kallis yhteiskunnallinen ongelma, joka yhteiskunnan tuottavuuskeskustelussa helposti muuttuu työttömän yksilölliseksi puutteellisuudeksi. Jos yhtä avointa työpaikkaa kohden on Lahdessa tällä hetkellä 5,5 työtöntä työnhakijaa, on työttömyydessä kyse pikemminkin työpaikkojen puutteesta kuin työnhakijan puutteellisista kyvyistä. Työllistymistä tukevat palvelut ovat tarpeellisia, mutta niihin ohjautumisen tulee tapahtua yksilöllisen palvelutarpeen perusteella, jonka arvioinnissa työtön on itse osallisena.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat palvelujen käyttäjät eivät omaa voimavaroja oikeuksiensa peräämiseen. Sosiaalialan eettisten ohjeiden mukaan sosiaalialan ammattilaisen työn lähtökohtana on puolustaa asiakkaiden oikeuksia ja pitää toiminnassa huolta asiakkaiden edusta.  Etenkin heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden oikeuksien toteutumisen varmistaminen ja tarpeen vaatiessa asiakkaiden puolesta puhuminen ovat ammatissa keskeisiä tehtäviä.[2] Uuden sosiaalihuoltolain mukainen rakenteellinen sosiaalityö on oiva työväline tuoda esiin palvelujärjestelmän puutteita sekä haastaa yhteiskunnan palveluista päättäviä tahoja keskusteluun yhteiskuntapolitiikan vaikutuksista. Riitta Granfeltin[3] sanoin, sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole paljonkaan arvoista ellei sen tekijöillä ole rohkeutta asettua niiden ihmisten puolelle, jotka eivät voi puolustaa elämisoikeuttaan suorituksilla, selviytymisellä tai kunniallisella elämäntavalla.

 

Leila Kankainen

Sosiaalipalvelujen päällikkö, YTL

Lahden kaupunki

---

[1] Salminen, Ari (2008) Julkisen toiminnan johtaminen: hallintotieteen perusteet.

[2] Talentia (2013) Arki, arvot, elämä ja etiikka. Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet.

[3] Granfelt, Riitta (1998) Kertomuksia naisten kodittomuudesta