Mitä kuuluu lapsille ja heidän perheilleen Päijät-Hämeessä? – Strategioista hyvinvointia tukeviin tekoihin

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän tilinpäätös nostaa taas esiin monenlaisia kipupisteitä Päijät-Hämeen maakunnasta. Talouden raadollisten lukujen taakse kätkeytyy monenlaisia ilmiöitä, ja ennen kaikkea inhimillisiä tarinoita, joissa korostuvat kasautuvien arjen haasteiden ongelmat. Hätä, huoli ja näköalattomuus näkyvät liian monen kodin arjessa. Päijät-Hämeessä on kuulutettu monissa yhteyksissä elinvoimaisuuden vahvistamisen perään. Elinvoiman ja tulevaisuuden uskon näkökulmasta lapset ja heidän perheensä ovat yksi osa elinvoimaista ja ennen kaikkea kestävän kehityksen Päijät-Hämettä.

On aiheellista kysyä, millainen maakunta haluamme olla lasten ja nuorten kasvu- ja kehitysympäristönä. Onko meillä varaa unohtaa tämän päivän lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen?

Päijät-Häme on paljon muutakin kuin ikääntyvä maakunta. Syntyvyyden ja lasten määrän laskusta huolimatta maakunnassamme syntyy yhä 1 600 lasta vuosittain. Alle 18-vuotiaita lapsia oli yhteensä 36 000 vuonna 2017. On aiheellista kysyä, millainen maakunta haluamme olla lasten ja nuorten kasvu- ja kehitysympäristönä. Onko meillä varaa unohtaa tämän päivän lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen? Väestön ikääntymisen mukanaan tuomien kustannusten ja nykyisen huono-osaisuuden ja syrjäytymiskehityksen yhdistelmällä emme Päijät-Hämeessä selviydy.

Hoitoa ja apua pitäisi pystyä tarjoamaan nykyistä nopeammin ja intensiivisemmin. Kun puhutaan lapsiperheiden avun tarpeista, on hyvä muistaa myös aikuisten palvelujen toimivuuden tärkeys.

   

Vuosille 2018-2021 tehdyssä maakunnallisessa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa on kuvattu maakunnallisia kipupisteitä. Pitkäaikaistyöttömyys, vähävaraisuus ja yksinhuoltajuus on yleistä maakunnassa. Iso joukko lapsia ja perheitä vanhempineen voi hyvin, mutta pahoinvointi kasautuu ja pitkittyy. Lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat yhtymässä noin 30 miljoonaa euroa. Kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna viime vuoden aikana 665 lasta ja nuorta. Uusia huostaanottoja tehtiin 80. Laitoshoidon osuus on korkea kodin ulkopuolisessa sijaishuollossa, mikä kertoo sijoitettujen lasten ja nuorten voinnista ja tarpeista. Lasten ja nuorisopsykiatrian asiakasmäärät ovat kasvaneet 2010-luvulla, ja toimintayksiköiden kyky tarjota parasta mahdollista hoitoa lapsille ja nuorille on samalla heikentynyt. Hoitoa ja apua pitäisi pystyä tarjoamaan nykyistä nopeammin ja intensiivisemmin. Kun puhutaan lapsiperheiden avun tarpeista, on hyvä muistaa myös aikuisten palvelujen toimivuuden tärkeys. Lasten hyvinvoinnin perusta rakentuu kotona arkisissa ympäristöissä, joissa hyvällä vanhemmuudella ja sen mukanaan tuomalla hoivalla, huolenpidolla ja turvalla on keskeinen merkitys. Unohtamatta isovanhempia, kummeja ja muita lapselle läheisiä.

  

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn tulokset kertovat, että joka viides päijäthämäläinen toisella asteella opiskeleva tyttö kärsii kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuusoireilusta. Mielialaongelmia on jo alaluokkalaisilla lapsilla. 4- ja 5-luokkalaisista pojista 14 prosentilla (koko maassa 12 %) ja tytöistä 11 prosentilla (koko maassa 13 %) on ollut mielialaan liittyviä ongelmia kahden viime viikon aikana. Päijäthämäläisistä kahdeksatta ja yhdeksättä luokkaa käyvistä nuorista puolet kokee, että opettajat eivät ole kiinnostuneita oppilaan kuulumisista.

Tarvitsemme sekä hyvinvointia tukevia tekoja lasten ja nuorten kasvuympäristöissä että sujuvia palveluja.

Meillä on tarve monialaiselle yhteistoiminnalle sekä lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämiselle kokonaisuutena. Tarvitsemme sekä hyvinvointia tukevia tekoja lasten ja nuorten kasvuympäristöissä että sujuvia palveluja. Kansallisella LAPE-muutosohjelman mukaisella perhekeskustoimintamallin kehittämisellä pyritään vastaamaan tähän tarpeeseen. Kehittämistyö on edennyt hyvällä yhteistyöllä Päijät-Hämeessä. Meillä on vuosien varrella syntynyt sektorirajat rikkova yhdessä tekemisen tapa.

Kehittämisen ja yhteisten toimien tulee pyrkiä parantamaan alueemme lasten, nuorten ja perheiden tilannetta.

    

Perhekeskustoimintamalli verkostoi nyt erillään olevat palvelut siten, että lapset, nuoret ja perheet saavat tarvitsemansa tuen ja avun oikea-aikaisesti. Perhekeskustoimintamalli yhteensovittaa kuntien, kuntayhtymän sekä järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa. Kehittämisen ja yhteisten toimien tulee pyrkiä parantamaan alueemme lasten, nuorten ja perheiden tilannetta. Tänä päivänä puhutaan paljon tiedolla johtamisen merkityksestä ja tarpeesta. Tietoa, asiantuntijuutta ja osaamista meidän alueeltamme ei puutu – tarvitaan rohkeutta investoida hyvinvointiin, ja tarvitaan alueemme osaajien tahtoa yhteiselle työlle yhteisten lasten hyväksi.

 

Mika Forsberg

perhe- ja sosiaalipalvelujen toimialajohtaja

Elina Vesterinen

LAPE-muutosagentti

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Perhekeskustoimintamalli - perheiden parhaaksi

Valtakunnallinen LAPE- lapsiperheiden palveluiden muutosohjelma, tuo näkyvästi esiin varhaisen tuen palveluiden merkityksen. Varhainen tuki on matalalla kynnyksellä mahdollistettuja palveluita, joihin pääsemiseksi tulisi olla helpot ja selkeät väylät.

LAPE- muutosohjelmassa keskiössä on perhekeskustoimintamalli. Perhekeskusajatus on lähtökohtaisesti ja yksinkertaisuudessaan sitä, että lähdetään toimimaan yhdessä, perheiden parhaaksi. Valtaosa perhepalveluista on kautta aikojen järjestetty julkisten palveluiden kautta. Julkiset palvelut takaavat perheille lakisääteisten palveluiden järjestäytymisen ja sitä kautta muodostuvan tuen. Julkisten palveluiden suurena tukena, varsinkin lapsiperheille on ollut seurakunta ja järjestötyö. Seurakuntien kanssa tehtävää yhteistyötä on ollut mm. kerhojen ja ryhmätoiminnan muodossa. Yhteistyö on ollut erityisen tärkeää ja yhteistyön kautta lapsiperheille on järjestynyt erilaisia tukimuotoja ja arjen tukea.

Perhekeskustoimintamallissa järjestöjen, seurakuntien ja julkisen sektorin toiminta tiivistyy. Erilaisten perheiden tukipalveluiden järjestäminen vahvistuu. Perhekeskuksissa on jatkossa valtaosa palveluista ja palveluntuottajista. Perhekeskus pyrkii tuottamaan palvelut lapsiperheille niin, että perhe voisi kulkea yhdestä ovesta monen eri oven sijaan. Ajatus siitä, että kohdataan asiakas kokonaisvaltaisesti ja hoidetaan asia loppuun saakka, ei poislähettämisen periaatteella. Perhekeskuksen toiminta-ajatus on tuottaa perheille palvelua ajatuksella, että tulit juuri oikeaan paikkaan!

Perhekeskusten pilotointi on Päijät-hämeessä käynnissä. Pilotoinnilla kokeillaan erilaisia perhekeskustoimintamalleja, erikokoisille paikkakunnille ja erilaisille väestömäärille. Perhekeskusten palvelut muovautuvat väestön tarpeen mukaan. Tällöin perhekeskukset voivat muovautua hyvinkin erinäköisiksi. Perhekeskusajatuksessa puhutaan myös paljon jalkautuvista palveluista. Eli palveluiden lähelle tuomisesta. Perhekeskustoimintamalli mahdollistaa palveluiden ketterän siirron ja järjestämisen asiakkaan tarpeita vastaavaksi.

Tärkeänä toimintana perhekeskusten rinnalla nähdään kohtaamispaikat. Kohtaamispaikkoja on hyvin erilaisia ja erilaiseen toimintaan perustuvia. Kohtaamispaikkoja ovat mm. perhekahvilat, perhekerhot, avoin varhaiskasvatus ym. Kohtaamispaikka voi olla vaikka lähileikkipuisto. Kohtaamispaikka mahdollistaa perheiden kohtaamisen matalalla kynnyksellä. Toiminnan ja kohtaamisen kautta, perheille mahdollistuu vertaistuki toisista perheistä. Vertaisuuden merkitys on vanhemmuudessa merkittävä tekijä jaksamisen ja vanhemmuuden haasteiden kohdatessa. 

Kohtaamispaikkoihin voidaan myös tuoda palveluita perheiden tueksi. Matalan kynnyksen palveluiden jalkautuminen kohtaamispaikkoihin on kokeilussa ja niistä on tullut hyviä kokemuksia. Lapsiperheiden palveluista on kerrottu kohtaamispaikoissa ja tuotu palveluita lähelle, erilaisten tiedotustilaisuuksien kautta. Kohtaamispaikkoihin on myös järjestetty teeman mukaista ohjelmaa, perheiden toiveen mukaan. Kohtaamispaikkoja on alueella paljon ja varmasti niitä tulee vielä lisääkin. Kohtaamispaikoissa näkyy vahvasti järjestöjen ja seurakuntien rooli ja julkisten palveluiden jalkautuminen. Julkiset palvelut tuovat palveluita sinne missä asiakkaat ovat. Kohtaamispaikat, kuten perhekeskuksetkin voivat olla hyvin erilaisia. Kohtaamispaikoissa pyritään järjestämään sellaisia tuen muotoja, joita perheet toivovat ja tarvitsevat. Oikea-aikaisuus ja oikeanlaisuus, niihin pyritään. 

Palveluiden järjestäytyminen lähdetään kokoamaan asiakkaasta käsin, eikä palveluista käsin. Asukkaiden tarpeet eri asuinalueilla huomioidaan ja niihin pyritään vastaamaan, matalan kynnyksen palveluita järjestettäessä. Kohtaamispaikat ovat avainasemassa, havainnoimassa lapsiperheiden tarpeita sekä nykytilaa. Tähän tarpeeseen pyritään järjestämään matalaa tukea ja ehkäisevää tietoa. Tietoisuuden lisääminen on yksi kohtaamispaikkojen keskeinen tavoite. 

Hyvinvointiyhtymän lapsiperheiden arjen tuen LAPE- työpanos, on osaltaan

koota kohtaamispaikkojen karttaa. Kohtaamispaikoista tullaan luomaan sisällöllinen kartta, jossa näkyy erilaisten kohtaamispaikkojen tarjoamia tukimuotoja. Kohtaamispaikoissa palvelut vaihtelevat, tarpeen mukaan. Asiakas kyselyiden ja kohtaamisten kautta, pyritään luomaan kuvaa sen hetkisestä tarpeesta ja toiveista. Kohtaamispaikat on tulevaisuuden juttu, Nähdään siellä!

Mirva Illi-Lampio

Sosiaaliohjaaja

Päijät-hämeen hyvinvointiyhtymä

lapsiperhepalveluiden arjen tuen kehittämistyö

Uusia alkuja

Olen työskennellyt sosiaalityön eri työtehtävissä tähän mennessä hieman yli kymmenen vuotta. Laskin, että olen aloittanut uudessa työpaikassa tai uudessa tiimissä tämän kymmenen vuoden aikana ainakin yhdeksän kertaa. Työnantajaa olen vaihtanut kaksi kertaa ja yhden kerran se on muuttunut työnantajan puolelta. Uudet alut, uudet työkaverit, uudet tehtävät, uudet työhuoneet, uudet työtavat, uudet kahvihuoneet, uudet työkulttuurit, uudet näkökulmat, ja uusien asioiden kehittäminen ovat olleet arkipäivää koko työurani ajan. Tähänastinen työurani on ollut siis nykyajalle hyvin tyypillinen.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän aloitettua vuoden vaihteessa on uusia alkuja ollut varmasti yhtä monta kuin on yhtymässä työntekijöitä. Moni on aloittanut uudessa työtehtävässä ja työpaikan toimipiste on saattanut vaihtua. Uusiin työkavereihin on tutustuttu ja uusia työtapoja on sen myötä otettu myös omaan käyttöön. Onneksi on myös asioita, jotka ovat pysyneet ennallaan. Muutoksen keskellä kahvi- ja juttuhetket työkavereiden kanssa ovat kultaakin arvokkaampia. Huumori ja hyvä yhteishenki auttavat jaksamaan välillä hyvin hektisessäkin työssä. Arjessa jatketaan hyväksi havaittuja toimivia keinoja työskennellä ja ennen kaikkea - työntekijät kohtaavat asiakkaitaan ja yhteistyökumppaneitaan aivan kuten ennenkin.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä on haluttu jatkaa uuden omaksumisen lomassa myös entisissä organisaatioissa luotuja hyviä käytäntöjä ja työtapoja. Näin tapahtui myös Lahden aikuissosiaalityön yksikössä tehdyn sähköisen rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen suhteen. Perhe- ja sosiaalipalveluissa tehtiin päätös, että Lahden aikuissosiaalityön yksikössä tehty ansiokas rakenteellisen sosiaalityön kehittämistyö laajennetaan koskemaan koko Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän perhe- ja sosiaalipalvelujen sosiaalityötä.

Jatkossa rakenteellisen sosiaalityön myötä nousevaa tietoa julkaistaan sähköisissä kanavissamme kaikilta sosiaalityön osa-alueilta. Lahden aikuissosiaalityön blogi on jatkossa Sosiaalityötä Päijät-Hämeessä ja sen myötä blogin osoitekin on vaihtunut. Lahden aikuissosiaalityön vanhat blogitekstit löytyvät toki jatkossakin tästä uudesta osoitteesta. Blogin uusi osoite on siis http://sosiaalityotapaijathameessa.blogspot.com .  Twitter-tilin nimi on muuttunut muotoon Sostyö Päijät-Häme ja twiitit laajenevat niin ikään koskemaan kaikkia sosiaalityön osa-alueita aina lastensuojelusta vammaispalveluihin saakka. Sosiaalityön sähköinen vuosiraportti laaditaan vielä tänä vuonna vain työikäisten sosiaalipalvelujen sosiaalityöstä, mutta vuonna 2018 raportti laajenee koskemaan koko Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän sosiaalityötä.

Sosiaalityön arjesta kumpuavaa tietoa tarvitaan yhä enemmän, jotta yhteiskunnan hiljaisin väestönosa ei jää ilman omaa ääntään. Miten yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat heikoimmassa asemassa oleviin? Miten sosiaalityön keinoin asiakkaita voidaan tukea muutoksessa? Miten asiakkaat kokevat saamansa sosiaalipalvelut? Millaista heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden elämä ylipäänsä on ja millaisia palveluja he tarvitsevat? Millaisia toimenpiteitä tulisi tehdä ihmisten elinolosuhteiden parantamiseksi? Tässä on vain ihan muutamia kysymyksiä, joihin pyrimme rakenteellisen sosiaalityön keinoin vastaamaan. Vaikka sähköisissä kanavissa on tapahtunut muutoksia, työ rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen suhteen jatkuu. Kehittämistyötä pääsee jatkossakin seuraamaan helposti Sosiaalityötä Päijät-Hämeessä -kanavilla.  

Sloganimme on siis tästäkin eteenpäin: tiedä enemmän, luule vähemmän!

Kaisa Hujanen
kehittäjäsosiaalityöntekijä, YTM
sähköiset palvelut ja tiedonhallinta
Perhe- ja sosiaalipalvelut
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Digitalisaatiolla sosiaalityön ääni kuuluviin

Sosiaalihuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan kehittäminen etenevät pienin, mutta määrätietoisin harppauksin eteenpäin. Miten sitten sosiaalityö, tiedonhallinta ja digitalisaatio ylipäänsä liittyvät yhteen? Tätä olen yrittänyt selvittää viimeiset kolme vuotta, kun olen työskennellyt sosiaalihuollon tiedonhallinnan ja sähköisten palvelujen parissa muun työni ohella. 

Alussa minulla oli vain tietoisuus siitä, että sosiaali- ja terveysalaa digitalisoidaan ilman ”sosiaalia” ja että mukaan on päästävä. Aloin osallistua erilaisiin aihetta sivuaviin työryhmiin ja seminaareihin ja pikkuhiljaa työhöni on alkanut liittyä yhä enemmän sosiaalihuollon tiedonhallinnan elementtejä. Esimiehet ovat kannustaneet minua tähän ja minut on otettu joka puolella verkostoissa vastaan sanalla ”vihdoinkin”! Sosiaalihuolto ei ole ollut perinteisesti siellä, missä sähköisiä palveluja, tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa on kehitetty eikä kyse ole aina siitä, etteikö meitä olisi sinne haluttu. Kuten muussakin sote-kehittämisessä, käsitteen ensimmäinen tavu ”so-” tahtoo vain unohtua eikä sosiaalihuolto muutenkaan ole ollut pitämässä kovaäänisesti puoliaan. 

Tiedonhallinta, sähköiset palvelut, digitalisaatio, sosiaalihuollon prosessit, viestintä – kaikki nämä kietoutuvat yhteen. Puhutaan tiedon siirtymisestä tietojärjestelmissä, tietovarannoista, digitaalisista vastaanottopalveluista, sähköisestä ajanvarauksesta, Kanta-palveluista, rakenteisesta kirjaamisesta, tietoturvasta, sähköisistä palveluista, asiakasviestinnästä ja niin edelleen. Kokonaispaketti on valtavan suuri ja monimuotoinen, joten sitä on ollut pakko ottaa pala palalta haltuun – ja paljon on vielä opittavaa. Maaliskuussa 2017 minulle avautui mielenkiintoinen mahdollisuus alkaa työskennellä edellä mainittujen asioiden parissa täydellä työajalla sähköisten palvelujen ja tiedonhallinnan kehittäjäsosiaalityöntekijänä.


Digitaaliset palvelut tuovat aivan uusia mahdollisuuksia asiakastyöhön eikä niitä pitäisikään nähdä normaalityöstä erillisinä, päälle liimattuina lisätöinä. Voisiko jollekin sosiaalisen tilanteen peloista kärsivälle asiakkaalle olla helpompaa ottaa yhteyttä sosiaalihuoltoon vaikkapa chatin kautta? Ehkä tablet-laitteen voisi viedä intensiivistä tukea tarvitsevan asiakkaan kotiin ja hänellä olisi mahdollisuus ottaa sen avulla vaikka päivittäin yhteyttä sosiaalihuollon ammattilaiseen? Voisiko sosiaalityöntekijä pystyttää mobiilisovelluksella nopean kyselyn asiakkaille vaikkapa asuinalueensa palvelujen puutteista? Käyttömahdollisuuksien pohdinta on vielä aivan aivan alussa. Sähköisten palvelujen kehittämisen yhteydessä saatetaan kritisoida sitä, että ennestään kotiin jumiutuneet kansalaiset eivät lähde liikkeelle senkään vertaa, kun palvelutkin tarjotaan netin kautta. Digitaaliset palvelut eivät saakaan korvata ikinä kasvokkaista palvelua, vaan ne pitää nähdä asiakasta hyödyttävinä ja täydentävinä palveluina. Mielestäni digitalisaation avulla voidaan luoda esteettömiä palveluja kaikille kansalaisille. Yhteiskunnan palvelut sähköistyvät kovaa vauhtia eikä sosiaalihuolto saa jäädä siinä jälkeen. Meidän pitää olla siellä missä asiakkaatkin ovat.


Sirpa Kuusisto-Niemi toteaa väitöskirjassaan, että sosiaalihuollon tiedonhallintaan on panostettava tietoisesti kaikilla hallinnon tasoilla (Kuusisto-Niemi 2016, 114). Tähän asti sosiaalihuollon tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa on kehitetty terveydenhuollon näkökulmasta tai tietojärjestelmätoimittajavetoisesti – tai sitten ei ollenkaan. Sosiaalihuollossa tiedonhallinta kytkeytyy usein välttämättömänä pahana koettuun tietotekniikkaan ja teknologiaan. Eikö vihdoinkin voitaisi siirtyä aikaan, jossa tietoteknologia ja tiedonhallinta nähtäisiin työvälineenä niin arjen työssä kuin työn kehittämisessäkin? Meillä sosiaalihuollon ammattilaisilla on oikeus vaatia toimivia ja tarkoituksenmukaisia välineitä työmme toteuttamiseen. Muutoksen on tultava sisältä käsin ja sosiaalihuollon on päästävä keskustelemaan samoille areenoille tietojärjestelmätoimittajien ja terveydenhuollon kanssa. Kokemukseni on, että meidät kyllä toivotetaan sinne lämpimästi tervetulleiksi!


Sosiaalihuollon tiedonhallinta ja tiedolla johtaminen ovat vielä jokseenkin alkutekijöissään. Muutama vuosi sitten tuskailtiin sitä, miten sosiaalityön asiakastietoa ei ole voitu hyödyntää esimerkiksi tutkimuksessa muun muassa kielenkäytön yhtenäisyyden puuttumisen vuoksi (Kuusisto-Niemi & Lehmuskoski 2010, 72).  Sosiaalihuollon tietojärjestelmiä on yritetty kehittää erilaisissa hankkeissa 1990-luvulta lähtien, mutta tulokset ovat jääneet hyvin paikallisiksi ja tietojärjestelmät eivät ole olleet yhteensopivia (Kuusisto-Niemi 2016, 114). Tiedonhallinnassa on siis ollut yhtä monta toteutustapaa kuin on toimijaakin eikä yhtenäistä tietoa sosiaalihuollosta ole juurikaan saatu. Tilanne on varmasti vielä hetken tämän kaltainen, mutta lähivuosina tilanne tulee muuttumaan, kun sosiaalihuolto siirtyy Kanta-aikaan ja rakenteisen kirjaamisen kautta yhtenäiseen ja kansalliseen tiedon tuotantoon. Yhtenäinen ja rakenteinen tieto tallentuu kansalliseen arkistoon ja on käytettävissä ammattilaisille, tutkijoille, johdolle ja ennen kaikkea asiakkaille. Sosiaalihuollon kuuluisa ”hiljainen tieto” saadaan vihdoin näkyväksi ja hyötykäyttöön parempien ja tehokkaampien palvelujen kehittämiseksi.


Sosiaalihuollon tiedonhallinta tulee nähdä erityisesti sosiaalityön profession vahvistajana ja emansipoijana. Sosiaalityö on mielletty hiljaiseksi ja passiiviseksi tietosuojan taakse piiloutuvaksi ammatiksi. Uskon, että hiljaisuuden aika on nyt ohi ja sosiaalityö alkaa tuottaa näkyvää, luotettavaa ja vakavasti otettavaa tietoa yhteiskunnastamme. Sen tiedon tuottamiseen tarvitaan sosiaalihuollon tiedonhallintaa sekä rohkeutta tuoda faktoja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Sähköiset palvelut ja tiedonhallinta määrittelevät yhä enemmän arjessa tapahtuvaa sosiaalityötä. Me voimme itse valita, päättävätkö muut sosiaalihuollon digitalisaation sisällöstä puolestamme vai olemmeko itse sitä aktiivisesti kehittämässä. Digitalisaatio ei ole uhka, vaan mahdollisuus niin kauan, kuin sosiaalihuollon ammattilaiset luotsaavat sitä itse eteenpäin!
 

Kaisa Hujanen

kehittäjäsosiaalityöntekijä, YTM

sähköiset palvelut ja tiedonhallinta

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä 

Lähteet: 

Kuusisto-Niemi, Sirpa (2016) Tiedon hallinta sosiaalihuollossa. Tiedonhallinnan paradigma opetuksen ja tutkimuksen perustana. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto.

Kuusisto-Niemi, Sirpa & Lehmuskoski, Antero (2010) Asiakastiedon kuvausmenetelmät sosiaalityössä. Teoksessa Anneli Pohjola, Aino Kääriäinen & Sirpa Kuusisto-Niemi (toim.) Jyväskylä: PS-kustannus, 47 – 77.

Ajatuksia muutoksista ja vaikuttavuudesta

Elämmme jatkuvan muutoksen keskellä, myös sosiaalipalveluissa. Muutokset eivät enää seuraa toisiaan, vaan niitä on meneillään lomittain ja limittäin koko ajan. Tiedontuotanto on nopeaa ja runsasta. Myös nopeat tiedon tuottamisen välineet kehittyvät ja digitalisaatio laajenee. Toimintoja pitäisi tehostaa ja vaikuttavuutta lisätä, mutta samalla asiakkaiden tilanteet ovat entistä monimutkaisempia ja tilanteen selvittämiseen ja ratkaisemiseen tarvitaan aikaa. Nyt markkinatalouden mittareilla yritetään mitata julkisia palveluja, vaikka julkiselle puolelle pitäisi kehittää omat mittarit. Joitakin versioita on ollut jo koekäytössä, mutta ne ovat olleet varsin raskaita käyttää.

Uusi sosiaalihuoltolaki velvoittaa ottamaan huomioon mm. erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat. Tarvitaan paitsi pätevää henkilökuntaa, sosiaalityöntekijöitä, myös aikaresurssia. Lisäksi tarvitaan usein monialaista yhteistyötä, johon lakikin velvoittaa. Miten palvelut pitäisi organisoida, että voidaan tehdä yhteistyötä tehokkaasti ja vaikuttavasti? Ainakin raja-aitoja olisi syytä kaataa eri toimialojen ja toimijoiden väliltä, jotta hallinnolliset rakenteet eivät olisi esteenä joustavalle, toimivalle yhteistyölle. Ja pitäisi päästä pois toisille siirtämisestä.
 
Sote-ratkaisu tuo isoja muutoksia palvelukenttään. Yksityiset palvelut tulevat lisäämään asiakkaiden valinnanvapautta, mikä on hyvä asia, mutta sen vaikutuksia emme vielä tiedä. Joku tutkija totesi sosiaalipolitiikan päivillä noin kuukausi sitten, että yksityisiä palveluja käytettäessä syntyy uusia moraalisia ja eettisiä ongelmia. Millaisia ne tulevat olemaan, se jää nähtäväksi. Ainakin tilanne luo paineita asiakastyötä tekeville, kun on entistä paremmin osattava kertoa palveluvaihtoehdoista. Myös asiakas on vaikeassa tilanteessa valitessaan palveluja, kun hänellä ei välttämättä ole objektiivista tietoa saatavilla. Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja on sanonut, että vaatimukset alueellisesti ja yksilöllisesti räätälöityihin ratkaisuihin kasvavat, kun väestö ikääntyy ja monikulttuurisuus lisääntyy. Miten pystymme vastaamaan kaikkien väestöryhmien palvelutarpeisiin tasapuolisesti? Vai joudutaanko priorisoimaan? Kuka pystyy määrittelemään kriteerit? Ja luodaanko uusia palveluja asiakkaiden tarpeiden näkökulmasta vai organisaatio- tai tuottavuuslähtökohdista?

Monia kysymyksiä herää. Syntyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Olemme isojen haasteiden edessä. Kaiken myllerryksen keskellä on muistettava asiakkaat ja tarjottava heille toimivaa, laadukasta, tehokasta ja vaikuttavaa palvelua. Ja lisäksi on kyettävä osallistamaan asiakkaat: saatava heidät mukaan kehittämään sellaisia palveluja, joita he tarvitsevat ja joista on heille apua. Myös sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen osaamiselle on tilansa.Haasteet ovat isoja, joten kaikkien osaaminen, tieto ja ideat tarvitaan käyttöön.

Maarit Laitinen

työhönkuntoutuksen päällikkö, YTL