Ruohonjuuritasolla

Työskentelen lähityöntekijänä Apilakadun asumispalveluissa, jossa tarjotaan päivystys- ja tilapäismajoitusta päijäthämäläisille asunnottomille asiakkaille. Apilakadun asumispalvelut täyttivät viime vuonna 10 vuotta. Päivystysmajoituksessa on 22 paikkaa ja palvelu on asiakkaille maksutonta. Päivystysmajoitus tarjoaa yöpymistä vuoden jokaisena päivinä klo 19.30–10.00.

Apilakadun tilapäismajoituksessa on 16 paikkaa. Tilapäismajoitus on tarkoitettu asunnottomille pisimmillään kuuden kuukauden pituiseksi asumisjaksoksi. Tämä palvelu on maksullinen ja maksu määräytyy tulojen mukaan, ollen maksimissaan 300 € kuukaudessa. Tilapäismajoitukseen pääsee oman sosiaalityöntekijän tekemällä päätöksellä. Ennen siirtymistä päivystysmajoituksesta tilapäiseen asumiseen arvioidaan yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa asiakkaan motivaatio sekä sitoutuminen tilapäismajoituksen tavoitteisiin ja sääntöihin.

Meidän asiakasryhmämme on monialainen. Kohtaamme päivittäin erilaisia elämäntilanteita ja eri elämän lähtökohdista tulevia ihmisiä. Taustalla voi olla taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia, traumoja, uskonto- ja kulttuurieroja, psykologisia tai fyysisiä tekijöitä. Monialaisuus työssämme tarkoittaa asiakkaiden tarpeiden laajuutta, jossa tarvitsemme useiden eri palvelualueiden tukea. Monialainen työ pitää sisällään myös asiakkaan osallistamisen, jotta pääsemme kokonaisvaltaisempiin ratkaisuihin asiakkaan hyväksi.

Eräs opiskelija kysyi minulta eettisistä pulmista työssäni. Se herätti paljon ajatuksia siitä, kuinka paljon niitä tulee perusarjessa vastaan. Esimerkkien kautta tätä on helpoin havainnollistaa. Me suosittelemme asiakasta pyrkimään päihteettömyyteen tai päihteiden käytön vähentämiseen asiakkaan muuttaessa tilapäismajoitukseen. Pohdintaa tässä kohtaa aiheuttaa se, onko hyödyllistä suositella päihteiden käytön vähentämistä, mikäli asiakas siihen ei itse pyri. Tällöin mahdollistamme asunnottomuuden jatkumisen ja palvelun ulkopuolelle jäämisen. Vaikka palveluasuminen tarjoaisi asiakkaalle hänen tarvitsemaansa tukea, este palvelun saamiselle syntyy päihteiden käytöstä. Näin ollen meidän palvelujemme olisi tarpeen suositella päihteettömyyttä, mikäli asiakas haluaa pyrkiä tarvitsemiinsa palveluihin.

Huomioitavaa on mielestäni myös se, kuinka paljon poliittiset päätökset vaikuttavat meidän asiakkaisiimme. Leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuollosta, kohdistuen erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluihin, vaikuttavat suoraan meidän asiakasryhmäämme. Ennaltaehkäisevän työn merkitystä ei tarpeeksi voisi tässä kohtaa korostaa. Meidän palvelumme tarjoavat viimehetken ratkaisuja siinä vaiheessa, kun asunto on jo menetetty.

Meidän yksikössämme näkyy vain pieni osa Päijät-Hämeen asunnottomista, mutta tilastot puhuvat puolestaan. Asiakasmäärät ovat tilastojen perusteella olleet noususuuntaiset. Vuonna 2024 meillä oli päivystysmajoituksessa 135 eri asiakasta. Päivystysmajoittujista 30 asutettiin tilapäismajoitukseen, joista 18 sai vuokra-asunnon tai tukiasunnon ja 6 palasi takaisin saman vuoden aikana asumisen epäonnistuttua. Asiakasmäärä nousi vuodesta 2023 vuoteen 2024 12 asiakkaalla. Vuoden 2025 aikana uusia asunnottomaksi jääneitä on tähän hetkeen mennessä tullut 34. Nykyään myös yhä nuorempia joutuu kodittomiksi. Toisena suurena asiakasryhmänä näkyvät ikääntyneet. Haasteita asumiselle ja palveluiden saamiselle luovat monisairaudet sekä erityisesti muistiongelmat.

Asiakkaat tuovat arjessa esiin taloudellista ahdinkoa, kynnystä hakeutua avun piiriin ja tunnetta asioiden kasaantumisesta. Usein kohtaamme hoitamattomia päihderiippuvuuksia ja mielenterveysoireita. Asioiden kasaantuessa tunteissa korostuvat epätoivo ja motivaation puute saada mitään edes aloitettua. Tuemme asiakkaita esimerkiksi perusarjessa, laitamme yhdessä ruokaa, siivoamme huonetta, annamme keskustelutukea, teemme etuushakemuksia, soitamme tai saatamme viranomaispalveluihin, teemme asuntohakemuksia, motivoimme ja kannustamme. Lopulta motivaatio lähtee asiakkaasta itsestään, eikä asioita voi tehdä kenenkään puolesta. Apilakadun yksikkö toimii hätäensiapuna asunnottomuuteen, mutta ei ole yksinään ratkaisu poistaa esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomuutta meidän alueellamme.

Apilakadulla on aiemmin käynyt psykiatrinen sairaanhoitaja, ajatuksena tavata asiakkaita matalalla kynnyksellä, mutta palvelu ei ole ollut saatavilla enää vuoden vaihteen jälkeen. Palvelulla oli suuri merkitys asiakkaille, jotka eivät uskaltautuneet tai kyenneet hakeutumaan avun piirin syystä tai toisesta. Tapaaminen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa saattoi synnyttää myös motivaatiota asioiden järjestämiseksi ja se haastoi asiakasta ajattelemaan omaa elämäntilannettaan.

Usein yhteiskunnan normien ajattelema ideaali elämäntilanne (päihteettömyys, työ/koulutus, asunto, vakaa romanttinen suhde, sosiaalinen verkosto) voi poiketa asiakkaan omasta toiveesta. Sosiaaliohjaajamme herätti hyviä ajatuksia puhumalla toipumisorientaatiosta työnohjauksessa. (Toipumisorientaatio; Recovery; kyse kansalaisoikeuksista, mielekkäästä elämästä ja osallisuudesta.) Tämä haastoi itseni ajattelemaan, vaadinko asiakkaalta yhteiskunnan määrittämää ”normaalia elämää” ja kuinka paljon nämä odotukset vaikeuttavat asiakkaan kiinnittymistä tarvitsemiinsa palveluihin. Asiakassuhde ja asioista keskusteleminen ovat tärkeässä roolissa. Työn on oltava yksilöllistä ja tuen asiakaslähtöistä sekä asiakkaan toiveiden mukaista. Asunnottomaksi jääneet ihmiset ovat yhteiskunnassa usein heikoimmassa asemassa. Työntekijöinä meillä on tärkeä rooli puhua ja hakea oikeutta meidän asiakasryhmämme puolesta.

Riina Pirhonen, lähityöntekijä

Apilakadun asumispalvelut, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Sosiaaliturvamuutokset ovat vaikuttaneet asiakkaiden arkeen ja hyvinvointiin

 

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen sosiaalisessa raportoinnissa on syksyn 2024 aikana tehty havaintoja asiakkaiden taloudellisesta tilanteesta ja sosiaaliturvamuutosten vaikutuksista.

Muutokset sosiaaliturvassa ovat vaikuttaneet asiakkaiden taloudelliseen tilanteeseen. Osa on joutunut pohtimaan, ostaako lääkkeitä vai ruokaa tai esimerkiksi jättämään terveydenhuollon laskuja maksamatta, ja tästä on seurannut maksuhäiriömerkintöjä ja velkaantumista. Leikkausten on havaittu kohdentuvan pienituloisiin työssä käyviin lapsiperheisiin, joilla ei synny oikeutta perustoimeentulotukeen. Etenkin loppukuu on monelle ihmiselle tiukkaa aikaa, ja tämä näkyy ruokajakeluiden kävijämäärien nousuna. Ruokajakeluista on tullut monille merkittävä ja välttämätön apu taloudelliseen selviytymiseen. Osa ruokajakeluista on kuitenkin maksullisia, eikä ihmisillä aina ole rahaa ruokakassiin ja ruokajakeluihin kulkemiseen. Lapsiperheet kyselivät joulun aikaan aiempaa enemmän taloudellista tukea ja lahjakortteja ruokaan, samanaikaisesti lahjakortteja oli kuitenkin jaettavana vähemmän.

Kaikista heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevat ihmiset uhkaavat jäädä palveluiden ulkopuolelle lähipalveluiden lakkauttamisen myötä. Toiselle paikkakunnalle kulkemiseen ei ole varaa tai se ei ole mahdollista terveydentilan vuoksi. Etäpalvelupisteet eivät aina vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja kaikilla ei ole puhelinta tai puheaikaa asioiden hoitamiseen. Asiakasmaksun korotukset vaikuttavat asiakkaiden haluun ja mahdollisuuksiin ottaa vastaan tarpeidensa mukaista palvelua ja maksuvapautuksen myöntämiskriteerit koetaan tiukoiksi. Asiakkaita myös kuormittaa useiden hakemusten täyttäminen ja liitteiden toimittaminen moneen paikkaan.

Asiakkaat ovat saaneet muuttokehotuksia, mutta mahdollisuudet saada kohtuuhintaisia asuntoja ovat heikot. Asunnon saaminen on asiakkaille vaikeaa luottohäiriömerkintöjen, vuokravelkojen ja kohtuuhintaisten asuntojen vähäisen määrän vuoksi. Asiakkaat kokevat tilanteessa neuvottomuutta ja uuden asunnon etsiminen aiheuttaa myös painetta. Lapsiperheitä on joutunut muuttamaan ja tämä on tarkoittanut kouluvaihdoksia lapsille. Yhdelle alueelle on lyhyessä ajassa muuttanut paljon perheitä edullisempien vuokra-asuntojen vuoksi. Muuttoliike näkyy alueen päiväkotien ja koulujen lapsi- ja oppilasmäärän lisääntymisenä, ja joissain ikäluokissa luokkakoot ovat ylipaikkoja myöten täynnä. 

Muuttamisessa on haasteita, koska asiakkailla ei aina ole läheisiä apuna ja se voi olla vaikeaa myös fyysisistä syistä. Asiakkaat ovat tarvinneet muuttotilanteissa paljon selvittelyapua työntekijöiltä. Jotkut vuokranantajat ovat laskeneet vuokria, jotta asiakkaan asuminen on voinut jatkua. Asiakkaat eivät aina huomaa lukea päätöksiä tai päätösten tekstit eivät ole riittävän selkeitä ja ymmärrettäviä. Tästä syystä asiakkaille on saattanut tulla yllätyksenä, ettei vuokraa enää huomioida kokonaisuudessaan toimeentulotuessa. Myös häätöjen lisääntymisestä alueella on raportoitu.

Asiakkaat ovat tuoneet esiin huolta etuuksien leikkauksista ja hintojen noususta. Huoli taloudesta on vaikuttanut esimerkiksi arjessa jaksamiseen. Muutokset asumistuessa ja toimeentulotuessa aiheuttavat asiakkaille kuormitusta ja työntekijät ovat tehneet paljon selvittelytyötä asiakkaiden avuksi. Uutiset lomautuksista ja irtisanomisista huolettavat ja pohdituttavat; miten voi saada työtä, kun paikkoja vähennetään entisestään? Yksin olevien ihmisten selviytyminen on haastavaa, he kokevat epätoivoa ja kertovat myös itsetuhoisista ajatuksistaan. Opiskelijat kertovat tapaamisilla, että tilanne huolettaa ja pelottaa. Taloudellinen tilanne näyttäytyy heikompana etenkin niillä opiskelijoilla, joilla ei ole mahdollisuutta saada läheisiltä tukea. Tiedottamisesta huolimatta osa ihmisistä on vasta viime aikoina ymmärtänyt, että sosiaaliturvamuutokset koskevat heitä ja tämä on aiheuttanut ihmetystä.

Työtä ei ole tarjolla, eivätkä asiakkaat aina ole riittävän hyväkuntoisia osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan. Myös mahdollisuudet päästä eläkkeelle koetaan liian vähäisinä. Kelan kuntoutusvaihtoehtojen supistaminen vaikuttaa asiakkaiden kuntoutumisen mahdollisuuksiin. Kuntoutustuen ikärajan nosto vaikuttaa nuorten arkeen, koska se on ollut yksi koulunkäyntimotivaatioon positiivisesti vaikuttava tekijä. Alueella tehdyt havainnot ovat hyvin yhteneväisiä muilla hyvinvointialueilla tehtyjen havaintojen sekä Talentian, Kirkkohallituksen ja SOSTEn sosiaalialan ammattilaisille, diakoniatyöntekijöille ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijöille tekemän kyselyn tulosten kanssa Kysely: Sosiaaliturvaleikkaukset näkyvät jo nyt ihmisten avuntarpeen kasvuna | Talentia.

Milla Rantakari, asiantuntija

Rakenteellinen sosiaalityö -osaprojekti 2023–2025

Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Asunnottomuus – viheliäinen ongelma

Aloitin Lahden sosiaalitoimessa 1990-luvulla, jolloin Paavolan soramontussa toimi liekkimajaksi kutsuttu asunnottomien ensisuoja. Parakissa oli kaksi osastoa, yksi korvikkeiden ja toinen alkoholin käyttäjille. Ensisuojassa sai viettää yön, mutta sieltä tuli poistua päiväksi. Patjojen ja vuoteiden sijasta nukuttiin lattialla vanerilevyjen päällä. Kaappeja ei ollut eikä siellä siksi pystynyt säilyttämään tavaroitaan. Aikanaan liekkimaja purettiin asuntomessujen tieltä ja toisaalle rakennettiin asunnottomien palvelukeskus. Samalla siirryttiin alkoholistien ”ihmisvarastoista” ja valvojien järjestyksenvalvontatyöstä kohti asumispalveluja, hoitoa ja kuntoutusta, joissa sosiaalityöllä oli aiempaa vahvempi rooli.

2010 -luvulla asunnottomuuden vähentämisessä otettiin monia tärkeitä askelia. Asunnottomien tilanne kohentui sosiaalihuoltolain uudistamisen myötä, kun sosiaalihuollon asiakkaille ryhdyttiin nimeämään omatyöntekijä, joka arvioi asiakkaan palvelutarpeen ja järjestää tarpeen mukaiset palvelut. Lisäksi siirryttiin vuokrasopimuksiin perustuvaan asumiseen, mikä käytännössä tarkoitti luopumista ensisuojista ja asuntoloista. Myös Asunto ensin -mallin yleistyminen helpotti asunnottomien tilannetta. Aiemmin oli edellytetty, että ensin tuli saada esimerkiksi päihteidenkäyttö hallintaan ja asunto järjestettiin vasta sen jälkeen. Asunto ensin -mallissa järjestetään ensin asuinpaikka ja sen jälkeen muu tuki ja palvelut.

Monia edellä kuvatuista toimista on edistetty erillisillä asunnottomuusohjelmilla ja niihin liittyvillä hankkeilla. Lahdessakin asunnottomuutta on pyritty vähentämään mm. Paavo 1 (2008-2011), Paavo 2 (2012-2015) sekä Aune (2016-2019) -hankkeissa. Lisäksi asunnottomuuden stigmaa on pyritty hälventämään yhdistämällä vuonna 2014 asunnottomille suunnattu erillinen sosiaalitoimisto yleiseen sosiaalikeskukseen.

Asunnottomuutta kuvataan usein ilkeänä, pirullisena tai viheliäisenä ongelmana (wicked problem). Käsitteelle ei ole tarkkaa määritelmää, mutta sillä viitataan yleensä monimutkaisiin, kompleksisiin ja kroonisiin pulmiin, joissa eri tekijät kietoutuvat yhteen siten, ettei ongelmaa ole mahdollista ratkaista yksinkertaisesti. Lisäksi yhdellä ratkaisutoimella voi olla yllättäviä seurauksia ongelman toisiin tekijöihin. Pahimmillaan pirullisten ongelmien liika yksinkertaistaminen tuottaa tehokkaita ratkaisuja vääriin ongelmiin. Toisaalta voi käydä myös päinvastoin, jolloin yksinkertaiset asiat väännetään pirullisiksi tekemällä niistä turhan monimutkaisia ja vaikeita.[1]

Asunnottomuudessa ongelmat kietoutuvat yhteen yhteiskunnan tasolla, kun valtion, kuntien, hyvinvointialueiden sekä järjestöjen talousvaikeudet lisääntyvät ja samanaikaisesti väestön keskuudessa työttömyys, toimeentulovaikeudet sekä häätöjen ja ulosottojen määrät kasvavat[2]. Lisäksi asunnottomuus saattaa johtaa syrjäytymiseen ja marginalisoitumiseen, mikä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Yksilötasolla  asunnottomuus voi puolestaan näyttäytyä yhteenkietoutuneena työttömyyden, köyhyyden, sairauksien ja päihdeongelmien vyyhtinä. Asunnottomuus aiheuttaa myös – erityisesti pitkittyessään – sekä inhimillistä hätää että palvelujen suurkuluttajuutta. Asunnottomilla on esimerkiksi yli viisinkertainen kuolemanriski ja moninkertaisesti sairaalapäiviä niin psykiatrisessa sairaalahoidossa kuin somaattisessa erikoissairaanhoidossakin sekä paljon käyntejä sairaalan päivystyksessä[3].

Sosiaalityö on tärkeässä roolissa asunnottomuuden vähentämisessä ja ehkäisyssä. Sosiaalityössä kohdataan pitkäaikaisasunnottomia, joilla on vaikeuksia selvitä itsenäisesti asumisen arjesta. Toisaalta myös muilla sosiaalityön asiakkailla on asumiseen liittyviä tuen tarpeita. Esimerkiksi nuoret ovat erityisen tärkeä asiakasryhmä. Nuorten sosiaalityön asiakkaiden tilannetta selvitettiin Päijät-Hämeessä vuonna 2020 (n 668) ja todettiin heistä olevan asunnottomia noin 5 %, kun mukaan lasketaan myös ns. piiloasunnottomat eli nuoret, jotka ovat kirjoilla jossain asunnossa, mutta eivät jostain syystä pysty siinä asumaan ja majoittuvat esimerkiksi tuttavien tai sukulaisten luona [4]. Asunnottomuuteen vaikuttaminen on nuorten kohdalla erityisen tärkeää asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kannalta.

Viheliäisten ongelmien hankaluus on se, että mikään taho ei yksin pysty ongelmaa ratkaisemaan. Vuokranantaja voi tarjota asuntoja, sosiaalityö järjestää tukea asumiseen, terveydenhuolto hoitaa asunnottoman sairauksia ja kaupungin asumisneuvonta saattaa auttaa häädön ehkäisemisessä, mutta mikään näistä ei voi yksin poistaa asunnottomuutta. Lisähaastetta tuo asunnottomuuden kuvan muuttuminen viime vuosina. Valtakunnallisesti tarkasteltuna asunnottomien keski-ikä on laskenut ja asunnottomuuden ydinryhmän muodostavat nykyisin alkoholistien sijasta vakavasti syrjäytyneet ja huumeongelmaiset. Palvelujärjestelmä ei ole kyennyt riittävästi reagoimaan tähän muutokseen.[5] Asiantuntijoiden mukaan myös esimerkiksi häädöt olisivat usein vältettävissä, jos apua olisi tarjolla ajoissa4.

Lahdessa asunnottomien määrä on viime vuosina vakiintunut noin 100 henkilön tienoille[6]. Määrää pyritään tulevina vuosina vähentämään. Lahden kaupunki on mukana ympäristöministeriön käynnistämässä ohjelmassa, jonka tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä.  Ohjelmalla vahvistetaan valtion, hyvinvointialueiden ja kaupunkien välistä yhteistyötä pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisessa siten, että mukana olevat kaupungit ja hyvinvointialueet laativat yhdessä yhteisen toimeenpanosuunnitelman pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi kaupungissaan. Tulevaisuus näyttää, pystytäänkö viheliäinen asunnottomuusongelma kesyttämään Lahdessa kaupungin, hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyöllä.

Tuula Carroll, kehittämispäällikkö

Päijät-Hämeen hyvinvointialue, Tki -yksikkö, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

[1] Raisio, Harri; Jalonen, Harri & Uusikylä, Petri (2018) Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma. Tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sitran selvityksiä 139. Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma?

[2] Häädöt lisääntyvät vauhdilla – asunnottomien auttaja: ”Ihmisillä on hätä” | Politiikka | Yle

[3] Agnes Stenius-Ayoade, Peija Haaramo ja Johan G. Eriksson 2018: Asunnottomuuteen liittyy suuria terveysriskejä, Doudecim, 134 (7): ss. 661–663.

[4] Carroll, Tuula (2020) Sosiaalityön nuoret aikuiset asiakkaat. Selvitys työikäisten palvelujen 18-29 -vuotiaista sosiaalityön asiakkaista Sosiaalityön nuoret aikuiset asiakkaat

[5] Kaakinen, Juha (2023) KOTIIN Selvitysraportti tarvittavista toimenpiteistä asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä  Selvitysraportti asunnottomuuden poistamisesta 30.1.2023_saavutettava

[6] ARA, Selvitys 2/2023, 12 Asunnottomat 2022

Sosiaalityö vahvistaa asiakkaan taloudellista tilannetta, osallisuutta ja tulevaisuudenuskoa

Päijät-Hämeessä on kehitetty mallia tiedon tuottamiseen niiden väestöryhmien hyvinvoinnista, joita on hankala tavoittaa sähköisillä kyselyillä. Tietoa on kerätty kohdennetulla hyvinvointikyselyllä, jalkautumalla haavoittuvassa asemassa oleville suunnattuihin palveluihin[1]. Tuloksia on hyödynnetty eri yhteyksissä, mutta aineisto on rikas ja siitä riittää ammennettavaa. Ihmiset ovat nähneet vaivaa kyselyyn vastaamisessa, joten kyselijöillä on velvollisuus kertoa tuloksista.

Erityisesti palvelujen käyttöä kartoittava osa kyselystä on jäänyt liian vähälle huomiolle. Kysymys sisältää listan palveluista, joiden tarvetta ja riittävyyttä viimeisen vuoden aikana pyydetään arvioimaan. Vaihtoehdoiksi annetaan: ”1. En ole tarvinnut”, ”2. Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut”, ”3. Olen hakenut, mutta en ole saanut”, ”4. Olen käyttänyt, mutta ei ollut riittävää” sekä ”5. Olen käyttänyt ja on ollut riittävää”. Tarkastelen vastauksia perusteellisemmin nyt ensimmäistä kertaa. Olen kiinnostunut erityisesti perustoimeentulotuen ja sosiaalityön tarpeesta sekä riittävyydestä. Lisäksi vertailen sosiaalityön palvelun riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden ryhmiä etsien vihjeitä siitä, voiko riittävä sosiaalityön palvelu näkyä haavoittuvassa asemassa olevan vastaajan hyvinvoinnin lisääntymisenä.

Kun apu ei riitä

Sosiaalityön ja toimeentulotuen tarvetta sekä koetun riittämättömyyden yleisyyttä selvittäneessä tutkimuksessa[2] käytettiin valtakunnallista Finsote -aineistoa ja todettiin, että 20–74 -vuotiaasta väestöstä kaikkiaan 6 % on viimeisen vuoden aikana tarvinnut sosiaalityön palvelua ja 9 % perustoimeentulotukea. Kohdennetussa kyselyssä osuudet ovat moninkertaiset. Sosiaalityötä on tarvinnut lähes puolet vastaajista ja perustoimeentulotukea 62 % vastaajista. Vielä tätäkin useammin vastaajat ovat tarvinneet terveyskeskuksen palveluja, peräti 67 %. Myös mielenterveyspalvelujen tarve on yleistä. Vastaajista 45 % on tarvinnut mielenterveyspalveluja. Jätin vertailussa tarkastelun ulkopuolelle vaihtoehdon ”Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut” valinneet vastaajat, jotta tulosten vertailu olisi mahdollista.

Finsote -aineistossa kokemus palvelujen riittämättömyydestä on yleistä. Perustoimeentulotuen kokee riittämättömäksi 59 % ja sosiaalityön 46 % niitä tarvinneista. Riittämättömyys on yli kaksinkertaista terveydenhuollon palveluihin verrattuna, jotka kokee riittämättömiksi alle 20 % tarvinneista.

Kohdennetun kyselyn vastaajien kokemus palvelujen riittävyydestä on hyvin erilainen. Perustoimeentulotuen kokee riittämättömäksi harvempi, 40 %. Sosiaalityön osalta ero on vieläkin suurempi, vain 25 % tarvinneista kokee sosiaalityön riittämättömäksi. Terveydenhuollon palvelut sen sijaan kokee riittämättömiksi huomattavasti FinSotea useampi eli 31 % tarvinneista. Eniten riittämättömyyttä kohdennetun kyselyn vastaajat kokevat mielenterveyspalveluissa, jotka kokee riittämättömiksi lähes puolet tarvinneista, 47 %.

Sosiaalityön kannalta vertailun tulos on lupaava. Haavoittuvassa asemassa olevat sosiaalityön tarvitsijat kokevat muuta väestöä useammin saaneensa riittävästi sosiaalityön palvelua. Aineistot eivät kuitenkaan ole keskenään täysin vertailukelpoiset. Ensinnäkin Kohdennetun kyselyn ”Sosiaalityöntekijän / sosiaaliohjaajan vastaanotto” ei tarkoita samaa kuin Jokelan & Kivipellon ”Sosiaalityöntekijän ohjaus- ja neuvontapalvelut”. Myös terveydenhuollosta kysytään eri tavalla. Kohdennetun kyselyn muotoilu on ”Terveyskeskuksen palvelut, esim. lääkärin vastaanotto” ja suun terveydenhuolto on listassa omana kohtanaan, kun Jokelan & Kivipellon käyttämässä tutkimuksessa[3] viitataan lääkäri- ja hammaslääkäripalveluihin. Aineistot on myös kerätty eri vuosina, Finsote vuonna 2018 ja Kohdennettu kysely vuonna 2022. Lisäksi kohdennetun kyselyn vastaajista vain muutaman taloudessa asuu alaikäisiä lapsia. Todennäköisesti Finsote -aineistossa lapsiperheitä on enemmän.

Riittäväksi koettu sosiaalityön palvelu lisää hyvinvointia

Sosiaalityön riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden vertailussa pidin mukana ”Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut” -vastaukset. Muodostin palveluja tarvinneiden osuudet laskemalla yhteen kaikki muut vastaajat paitsi ensimmäisen vaihtoehdon valinneet. Palvelua riittämättömästi ja riittävästi saaneet laskin prosenttiosuuksina sosiaalityötä tarvinneista. Vertailen tuloksia soveltuvin osin kaikkiin kohdennetun kyselyn vastaajiin ja koko väestöön.

Sosiaalityötä tarvinneiden taloudellinen tilanne on vaikea. Kaikista sosiaalityötä tarvinneista 61 % kokee, että heidän on hankalaa kattaa tuloillaan kaikki menonsa ja  yli puolet (56 %) on pelännyt ruuan loppumista ennen kuin saa rahaa ostaakseen lisää. Taulukossa esitetty vertailu osoittaa, että sosiaalityön riittämättömäksi kokeneiden taloudellinen ahdinko on vielä huomattavasti pahempi kuin sosiaalityön riittäväksi kokeneiden

Haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden kokemus on muuta väestöä heikompaa, Kohdennetun kyselyn osallisuusindikaattoripisteiden[4] keskiarvo on 67,9 pistettä, kun koko väestön pisteluku on 75,3. Sosiaalityön riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden ryhmät eroavat toisistaan siten, että riittämättömien ryhmässä osallisuuspisteet ovat matalammat ja alle 50 pistettä saaneiden, erittäin heikkoa osallisuutta kokevien osuus korkeampi.

Uskoa tulevaisuuteen kartoitettiin kysymällä ”Millaisena näet oman hyvinvointisi viiden vuoden kuluttua?” Vastausvaihtoehdot olivat, että hyvinvointi on nykyistä parempi, ennallaan tai huonompi sekä ”en osaa sanoa”. Heikoksi tulevaisuudenuskoksi määrittelin vastaukset, joissa hyvinvoinnin arvioidaan heikkenevän. Tulevaisuudenusko on sosiaalityön riittämättömäksi kokeneilla jonkin verran heikompi kuin riittäväksi kokeneilla. Vastaavasti riittämättömäksi sosiaalityön kokeneiden ryhmästä vain 26 % arvioi hyvinvointinsa paranevan, kun riittäväksi sosiaalityön arvioineiden ryhmässä osuus on 49 %.

	Sosiaalityö riittämätöntä  (n 19)	Sosiaalityö riittävää   (n 45)	Kohdennetun kyselyn kaikki vastaajat (n 130)	Koko väestö
Hankala kattaa tuloilla kaikki menonsa	84 %	51 %	47 %
Pelännyt ruuan loppuvan ennen kuin saa rahaa hankkia lisää	84 %	44 %	38 %	10 % [5]
Joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärissäkäynneistä rahan puutteen vuoksi	84 %	49 %	45 %	18 % 5
Osallisuusindikaattoripisteet	61,7	65,9	67,9	75,3 [6]
alle 50 pistettä saaneiden osuus	26 %	13 %	12 %	10 %
Heikko tulevaisuudenusko	21 %	13 %	10 %

Tarkastelu antaa viitteitä siitä, että riittäväksi koettu sosiaalityö voi parantaa asiakkaiden taloudellista tilannetta sekä vahvistaa osallisuutta ja tulevaisuudenuskoa. On mahdollista, että riittävä sosiaalityön palvelu vaikuttaa haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden hyvinvointiin tässä kuvatulla tavalla. Toisaalta eri tekijöiden väliset syy- ja seuraussuhteet ovat vain arvailua. Aineisto ei ole riittävän suuri, jotta olisi mielekästä tarkastella, mitkä tekijät selittävät sen, että sosiaalityön riittämättömäksi kokeneet voivat muita huonommin ja miten ryhmä eroaa muista. Tässä aineistossa hyvinvoinnin tekijöiden ja riittävän sosiaalityön välillä kuitenkin on kuvatunlainen yhteys.

 

Tuula Carroll, kehittämispäällikkö
Päijät-Hämeen hyvinvointialue / TKI -yksikkö / Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

---

[1] Carroll Tuula (2023) Osallisuutta valtavirran laidalla. Haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvointi ja osallisuus Päijät-Hämeessä.

[2] Jokela Merita & Kivipelto Minna (2021) Sosiaalityön ja toimeentulotuen riittämättömyys asiakkaiden näkökulmasta. Yhteiskuntapolitiikka 86 (2021):2, 190–200.

[3] Sainio ym. (2019) Toimintarajoitteisten ihmisten kokemuksia terveyspalveluista

[4] THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2023) Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. Helsinki.

[5] Parikka ym. (2020) Kansallisen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 2020

[6] Leemann ym. (2022) Osallisuuden kokemus aikuisväestössä

Sosiaalinen luototus sosiaalityön välineenä

Sosiaalinen luototus on sosiaalihuollon palvelu, jonka tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suoriutumista. Sosiaalisen luototuksen tarjoaminen on ollut aiemmin vapaaehtoista, mutta lakimuutoksen myötä jokaisen hyvinvointialueen tulee 1.8.2023 alkaen järjestää sosiaalista luototusta alueellaan (Laki sosiaalisesta luototuksesta annetun lain muuttamisesta 956/2022). Hyvinvointialueet voivat kuitenkin itse määritellä oman alueensa luottopääoman määrän, luottojen suuruuden ja luototuksen järjestämisen laajuuden ja perustaa nämä paikallisiin tarpeisiin. (STM 2023a.)

Sosiaaliseen luottoon ei ole subjektiivista oikeutta, vaan se on määrärahasidonnainen palvelu. Sosiaalista luottoa voidaan myöntää henkilölle, jolla ei ole pienituloisuutensa ja vähävaraisuutensa vuoksi mahdollisuutta muuten saada kohtuuehtoista luottoa. Luoton saaminen edellyttää kykyä suoriutua luoton takaisinmaksusta, eli asiakkaalla täytyy olla jokin pysyväisluonteinen tulonlähde, esimerkiksi työtulo tai eläke. (STM 2023a.)

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella sosiaalista luottoa voi saada esimerkiksi kodin hankintoihin, vuokravakuuteen, terveydenhuollon maksuihin ja vapaaehtoisen velkojen järjestelyyn. Sosiaalisen luoton määrä vaihtelee Päijät-Hämeessä 200 eurosta korkeintaan 10 000 euroon. (Päijät-Sote 2023.) Luoton myöntäminen perustuu aina sosiaalisen luototuksen tarpeen arviointiin, jossa tarkastellaan asiakkaan kokonaistilannetta talouden ja muiden mahdollisten palvelujen näkökulmasta.

Sosiaalisen luoton saaneille tarjotaan myös taloudellista neuvontaa ja ohjausta. Tietoa voidaan antaa esimerkiksi muista asiakkaan käytettävissä olevista mahdollisuuksista, keinoista ja vaihtoehdoista. Neuvonnan ja ohjauksen antaminen korostuu, mikäli sosiaalista luottoa ei voida myöntää, mutta hakija on ilmeisen avun tarpeessa.

Sosiaalisen luototuksen myöntämisen ja taloudenhallinnan tukemisen tavoitteena on edistää asiakkaan sosiaalista suoriutumiskykyä siten, että saataisiin aikaan myönteisiä ja mahdollisimman pitkäkestoisia vaikutuksia asiakkaan tilanteeseen. Myös moniammatillinen työ on tärkeää sosiaalisen luototuksen asiakkaiden asioissa. Yhteistyö esimerkiksi toimeentulotukityön, talous- ja velkaneuvonnan, Ulosottolaitoksen, Kelan ja Takuusäätiön kanssa on usein tarpeen. (STM 2023b.) Yhteistyö sosiaalisen luototuksen työntekijöiden ja talous- ja velkaneuvonnan kanssa on kaksisuuntaista ja asiakasta pyritään ohjaamaan aina oikean palvelun piiriin. Asiakkaan luvalla tietoja voidaan myös siirtää talous- ja velkaneuvonnasta sosiaalisen luototukseen asiakkaan asioiden hoitamisen nopeuttamiseksi ja päällekkäisen työn välttämiseksi. Sosiaalisesta luototuksesta asiakas ohjataan talous- ja velkaneuvontaan, mikäli sosiaalisen luototuksen avulla ei ole mahdollista asiakkaan tilannetta ratkaista. Mikäli asiakkaalla on omatyöntekijä sosiaalipalveluista, voi omatyöntekijä konsultoida sosiaalisen luototuksen työntekijää ja ohjata asiakasta olemaan yhteydessä sosiaalisen luototuksen myöntämisen edellytysten kartoittamiseksi. Myös seurakunnan diakoniatyö voi olla yhteistyökumppanina asiakkaiden velkaantumiseen liittyvissä asioissa.

Sosiaalisesta luototuksesta on ollut monenlaista hyötyä asiakkaille. Sosiaalisen luototuksen työntekijöiden havaintojen ja kokemusten mukaan asiakkaat ovat olleet helpottuneita, kun he ovat saaneet talouttaan tasapainotettua luototuksen avulla. Luototus on myös selkeyttänyt takaisinmaksua, koska velkojen yhdistämisen myötä asiakas lyhentää vain yhtä velkaa. Jo ensi yhteydenotto sosiaalisen luototuksen työntekijään on monesti asiakkaalle helpotus, koska asiakas saa ohjausta ja neuvontaa tilanteeseensa ja hänet ohjataan tarvittaessa eteenpäin oikealle työntekijälle, jos sosiaalinen luototus ei ole ajankohtainen palvelu sillä hetkellä. Asiakkaita on voitu auttaa myös ennaltaehkäisevästi, kun he ovat saaneet velkansa järjesteltyä sosiaalisen luototuksen avulla ennen ulosottoperintää. Sosiaalinen luototus on ollut apuna myös esimerkiksi vuokravakuuden, hammashoidon ja silmälasien kustannuksissa sellaisissa tilanteissa, joissa pienitulotuloisilla ja velkaantuneilla asiakkailla ei ole oikeutta perustoimeentulotukeen eikä mahdollisuutta saada pankista lainaa.

Sosiaalisessa luototuksessa on toimeentulotukea laajemmat mahdollisuudet helpottaa pienituloisten ja vähävaraisten henkilöiden tilannetta sekä ehkäistä ja korjata toimeentulo-ongelmia. Sosiaalisen luototuksen myötä asiakkaalla on väljemmät mahdollisuudet omiin valintoihin ja esimerkiksi varallisuutensa kartuttamiseen, koska asiakas vastaa itse luoton takaisinmaksusta. (STM 2023b.) Asiakkailla on sosiaalisen luototuksen ja tarjottavan tuen myötä paremmat taloudelliset edellytykset ja mahdollisuudet saada taloudenhallintaansa kuntoon. Sosiaalinen luototus on siis erittäin tervetullut väline sosiaalihuollon asiakkaiden talousasioihin liittyvän ohjauksen ja neuvonnan sekä taloudenhallinnan tukemisen keinovalikkoon, jossa tavoitteena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää asiakkaan itsenäistä suoriutumista.

johtava sosiaalityöntekijä Sanna Mutikainen, asiakasohjaus ja taloudellinen tuki

sosiaaliohjaaja Riitta Muukkonen, sosiaalinen luotto

palvelusihteeri Tiina Niemelä, sosiaalinen luotto

asiantuntija Milla Rantakari, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

 

Lähteet

Laki sosiaalisesta luototuksesta annetun lain muuttamisesta 956/2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220956

Päijät-Sote 2023. Sosiaalinen luotto. https://paijat-sote.fi/sosiaalinen-luotto/

STM 2023a. Sosiaalinen luototus. https://stm.fi/toimeentulo/sosiaalinen-luototus

STM 2023b. Sosiaalisen luototuksen soveltamisopas 2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:14. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164741/STM_2023_14_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y