Ruohonjuuritasolla

Työskentelen lähityöntekijänä Apilakadun asumispalveluissa, jossa tarjotaan päivystys- ja tilapäismajoitusta päijäthämäläisille asunnottomille asiakkaille. Apilakadun asumispalvelut täyttivät viime vuonna 10 vuotta. Päivystysmajoituksessa on 22 paikkaa ja palvelu on asiakkaille maksutonta. Päivystysmajoitus tarjoaa yöpymistä vuoden jokaisena päivinä klo 19.30–10.00.

Apilakadun tilapäismajoituksessa on 16 paikkaa. Tilapäismajoitus on tarkoitettu asunnottomille pisimmillään kuuden kuukauden pituiseksi asumisjaksoksi. Tämä palvelu on maksullinen ja maksu määräytyy tulojen mukaan, ollen maksimissaan 300 € kuukaudessa. Tilapäismajoitukseen pääsee oman sosiaalityöntekijän tekemällä päätöksellä. Ennen siirtymistä päivystysmajoituksesta tilapäiseen asumiseen arvioidaan yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa asiakkaan motivaatio sekä sitoutuminen tilapäismajoituksen tavoitteisiin ja sääntöihin.

Meidän asiakasryhmämme on monialainen. Kohtaamme päivittäin erilaisia elämäntilanteita ja eri elämän lähtökohdista tulevia ihmisiä. Taustalla voi olla taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia, traumoja, uskonto- ja kulttuurieroja, psykologisia tai fyysisiä tekijöitä. Monialaisuus työssämme tarkoittaa asiakkaiden tarpeiden laajuutta, jossa tarvitsemme useiden eri palvelualueiden tukea. Monialainen työ pitää sisällään myös asiakkaan osallistamisen, jotta pääsemme kokonaisvaltaisempiin ratkaisuihin asiakkaan hyväksi.

Eräs opiskelija kysyi minulta eettisistä pulmista työssäni. Se herätti paljon ajatuksia siitä, kuinka paljon niitä tulee perusarjessa vastaan. Esimerkkien kautta tätä on helpoin havainnollistaa. Me suosittelemme asiakasta pyrkimään päihteettömyyteen tai päihteiden käytön vähentämiseen asiakkaan muuttaessa tilapäismajoitukseen. Pohdintaa tässä kohtaa aiheuttaa se, onko hyödyllistä suositella päihteiden käytön vähentämistä, mikäli asiakas siihen ei itse pyri. Tällöin mahdollistamme asunnottomuuden jatkumisen ja palvelun ulkopuolelle jäämisen. Vaikka palveluasuminen tarjoaisi asiakkaalle hänen tarvitsemaansa tukea, este palvelun saamiselle syntyy päihteiden käytöstä. Näin ollen meidän palvelujemme olisi tarpeen suositella päihteettömyyttä, mikäli asiakas haluaa pyrkiä tarvitsemiinsa palveluihin.

Huomioitavaa on mielestäni myös se, kuinka paljon poliittiset päätökset vaikuttavat meidän asiakkaisiimme. Leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuollosta, kohdistuen erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluihin, vaikuttavat suoraan meidän asiakasryhmäämme. Ennaltaehkäisevän työn merkitystä ei tarpeeksi voisi tässä kohtaa korostaa. Meidän palvelumme tarjoavat viimehetken ratkaisuja siinä vaiheessa, kun asunto on jo menetetty.

Meidän yksikössämme näkyy vain pieni osa Päijät-Hämeen asunnottomista, mutta tilastot puhuvat puolestaan. Asiakasmäärät ovat tilastojen perusteella olleet noususuuntaiset. Vuonna 2024 meillä oli päivystysmajoituksessa 135 eri asiakasta. Päivystysmajoittujista 30 asutettiin tilapäismajoitukseen, joista 18 sai vuokra-asunnon tai tukiasunnon ja 6 palasi takaisin saman vuoden aikana asumisen epäonnistuttua. Asiakasmäärä nousi vuodesta 2023 vuoteen 2024 12 asiakkaalla. Vuoden 2025 aikana uusia asunnottomaksi jääneitä on tähän hetkeen mennessä tullut 34. Nykyään myös yhä nuorempia joutuu kodittomiksi. Toisena suurena asiakasryhmänä näkyvät ikääntyneet. Haasteita asumiselle ja palveluiden saamiselle luovat monisairaudet sekä erityisesti muistiongelmat.

Asiakkaat tuovat arjessa esiin taloudellista ahdinkoa, kynnystä hakeutua avun piiriin ja tunnetta asioiden kasaantumisesta. Usein kohtaamme hoitamattomia päihderiippuvuuksia ja mielenterveysoireita. Asioiden kasaantuessa tunteissa korostuvat epätoivo ja motivaation puute saada mitään edes aloitettua. Tuemme asiakkaita esimerkiksi perusarjessa, laitamme yhdessä ruokaa, siivoamme huonetta, annamme keskustelutukea, teemme etuushakemuksia, soitamme tai saatamme viranomaispalveluihin, teemme asuntohakemuksia, motivoimme ja kannustamme. Lopulta motivaatio lähtee asiakkaasta itsestään, eikä asioita voi tehdä kenenkään puolesta. Apilakadun yksikkö toimii hätäensiapuna asunnottomuuteen, mutta ei ole yksinään ratkaisu poistaa esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomuutta meidän alueellamme.

Apilakadulla on aiemmin käynyt psykiatrinen sairaanhoitaja, ajatuksena tavata asiakkaita matalalla kynnyksellä, mutta palvelu ei ole ollut saatavilla enää vuoden vaihteen jälkeen. Palvelulla oli suuri merkitys asiakkaille, jotka eivät uskaltautuneet tai kyenneet hakeutumaan avun piirin syystä tai toisesta. Tapaaminen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa saattoi synnyttää myös motivaatiota asioiden järjestämiseksi ja se haastoi asiakasta ajattelemaan omaa elämäntilannettaan.

Usein yhteiskunnan normien ajattelema ideaali elämäntilanne (päihteettömyys, työ/koulutus, asunto, vakaa romanttinen suhde, sosiaalinen verkosto) voi poiketa asiakkaan omasta toiveesta. Sosiaaliohjaajamme herätti hyviä ajatuksia puhumalla toipumisorientaatiosta työnohjauksessa. (Toipumisorientaatio; Recovery; kyse kansalaisoikeuksista, mielekkäästä elämästä ja osallisuudesta.) Tämä haastoi itseni ajattelemaan, vaadinko asiakkaalta yhteiskunnan määrittämää ”normaalia elämää” ja kuinka paljon nämä odotukset vaikeuttavat asiakkaan kiinnittymistä tarvitsemiinsa palveluihin. Asiakassuhde ja asioista keskusteleminen ovat tärkeässä roolissa. Työn on oltava yksilöllistä ja tuen asiakaslähtöistä sekä asiakkaan toiveiden mukaista. Asunnottomaksi jääneet ihmiset ovat yhteiskunnassa usein heikoimmassa asemassa. Työntekijöinä meillä on tärkeä rooli puhua ja hakea oikeutta meidän asiakasryhmämme puolesta.

Riina Pirhonen, lähityöntekijä

Apilakadun asumispalvelut, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Ikääntyneiden asiakkaiden asumisen ja asuttamisen haasteet gerontologisessa sosiaalityössä

Gerontologisen sosiaalityön tiimissä on koottu tietoa asiakkaiden tilanteista ja niihin vaikuttavista rakenteellisista tekijöistä, jotta palveluja voidaan kehittää vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeisiin.

Gerontologisen sosiaalityön asiakkaita ovat yli 65-vuotiaat sosiaalipalvelujen tarpeessa olevat ihmiset. Asiakkaiden tuen tarpeet voivat liittyä esimerkiksi asumiseen, taloudelliseen tilanteeseen tai elämän erilaisiin kriisitilanteisiin. Gerontologisessa sosiaalityössä on havaittu, että asiakkailla on paljon asumiseen liittyviä haasteita ja tuen tarpeita. On myös monia tekijöitä, jotka vaikuttavat sosiaalityön mahdollisuuksiin tarjota asiakkaille heidän tarpeisiinsa vastaavaa tukea.

Esimerkiksi ongelmallinen päihteidenkäyttö voi vaikuttaa asiakkaiden asumiseen ja asumismahdollisuuksiin. Asiakkaiden fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky ei välttämättä riitä päihdekuntoutukseen, ja tämä aiheuttaa haasteita päihteettömyyden saavuttamiseen ja tukemiseen. Asiakkaat eivät välttämättä ole halukkaita ottamaan tukea vastaan, tai he eivät saa tarvitsemiaan palveluja päihteidenkäytön vuoksi. Päihteitä käyttävät asiakkaat eivät aina saa kotihoitoa, vaikka se tukisi heidän itsenäistä asumistaan. Monissa asumispalveluissa edellytetään päihteettömyyttä ja asuminen voidaan päättää päihteidenkäytön vuoksi. Tämä vaikeuttaa asiakkaiden tilanteita, koska asiakkaan muut tuen tarpeet ovat edelleen olemassa. Ikääntyneillä asiakkailla on usein muistiongelmia, mutta muistitutkimuksia ei voida toteuttaa päihteidenkäytön vuoksi. Tämä voi vaikuttaa asiakkaan mahdollisuuksiin saada tarpeidensa mukaisia palveluja.

Asumisen haasteena voi olla myös asiakkaan tai vieraiden häiriökäyttäytyminen tai vieraan pidempiaikainen oleskelu asiakkaan asunnossa. Asiakkaan luona voi käydä myös velkojia, jotka aiheuttavat pelkoa asuinympäristössä. Mielenterveyden ongelmat, kuten harhaisuus, voivat vaikuttaa asiakkaan toimintaan ja aiheuttaa vaaratilanteita, kuten tulipaloja, tai muita rakennusteknisiä vahinkoja. Asiakas ei välttämättä ole mielenterveyspalveluiden piirissä tai täytä palveluiden kriteerejä. Näiden tekijöiden vuoksi asumisen haasteita ei välttämättä saada ratkottua ja asuminen vaarantuu edelleen. 

Haasteita voi ilmetä tilanteissa, joissa asiakas esimerkiksi tupakoi sisällä. Asiakkaalla voi olla muistisairaus, eikä hän ymmärrä muuttaa toimintaansa kehotuksista huolimatta. Asunnossa olevan liiallisen tavaramäärän myötä asunnossa voi olla palokuormaa tai esiintyä hajuhaittoja. Asiakas voi ymmärtämättömyyttään aiheuttaa vahinkoa myös asumismateriaaleille. Siivouspalvelujen maksullisuus ja asiakkaan tiukka taloudellinen tilanne voivat vaikuttaa asiakkaan mahdollisuuksiin ottaa apua vastaan. Välitystilin avulla voidaan turvata joidenkin asiakkaiden välttämättömien asumismenojen maksaminen, mutta sillä ei kuitenkaan voida vaikuttaa esimerkiksi päihteiden käyttöön tai häiriökäyttäytymiseen. 

Vaikka asiakkaiden tuen tarpeet tunnistetaan sosiaalityössä, voi avun tarjoamisessa olla haasteita. Joissain tilanteissa asiakkaan tilanne ja aiempi toiminta vaikuttavat asumismahdollisuuksiin. Asiakkaan asumishistoria, esimerkiksi aiemmat häädöt, vuokrarästit ja maksuhäiriömerkinnät, voivat hankaloittaa asunnon saamista.  Kaikki asiakkaat eivät sovellu yhteisölliseen asumiseen kriteereiden takia. Myöskään päivystysmajoitus ei sovellu kaikille asiakkaille, koska sinne ei voida järjestää kotihoidon palveluita. Tilapäinen majoitus kestää maksimissaan kuusi kuukautta ja edellyttää asiakkaan sitoutumista yksikön sääntöihin. Vaikeissa tilanteissa ja erityisen tuen tarpeessa olevat asiakkaat eivät tähän aina kykene. Osassa asumispalveluista edellytetään kognitiivista ja sosiaalista toimintakykyä tai päihteidenkäytön kohtuullisuutta, ja se voi rajoittaa tarpeiden mukaisten palvelujen saamista. 

Palveluja olisi tärkeää kehittää asiakkaiden tarpeita vastaaviksi, joustaviksi ja yksilölliset tilanteet huomioiviksi. On myös otettava huomioon, että erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden asumiseen liittyviä haasteita ei ratkaista ainoastaan sosiaalityössä. Myös muiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä tarvitaan muutosten aikaansaamiseksi.

Rakenteellisen sosiaalityön avulla voidaan nostaa esille ikääntyneiden asiakkaiden tarpeita ja tilanteita, ikääntyneiden kohtaamia ilmiöitä ja sellaisia rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikeuttavat asiakkaiden tilanteiden ratkomista sosiaalityössä. Tätä gerontologisen sosiaalityön tiimin kokoamaa tietoa asiakkaiden asumisen sekä asuttamisen haasteista ja esteistä on viety tiedoksi johdolle ja ikääntyneiden asumispalveluja kehittäville toimijoille. Aihetta on tärkeää tuoda esiin ikääntyneiden moninaisten tilanteiden ymmärtämiseksi ja tarpeiden esille tuomiseksi sekä heidän tilanteisiinsa vaikuttavien rakenteellisten tekijöiden näkyväksi tekemiseksi ja palvelujen kehittämiseksi. 

Ruut Solehmainen, sosiaalityöntekijä ja Hanna Pentikäinen, johtava sosiaalityöntekijä
Gerontologinen sosiaalityö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Milla Rantakari, asiantuntija, Rakenteellinen sosiaalityö -osaprojekti 2023–2025
Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)