Rakenteellisen sosiaalityön näkökulmia: Oppimista ja oivalluksia harjoittelujaksolla Päijät-Hämeessä

Opiskelen yhteiskuntatieteitä Jyväskylän yliopistossa, pääaineenani sosiaalityö. Osana maisteriopintojani suoritin kahden kuukauden käytännön oppimisjakson Päijät-Hämeen hyvinvointialueella, rakenteellisen sosiaalityön kehittämishankkeessa. Harjoittelu tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella sosiaalityötä laajemmasta näkökulmasta – yksilötyön rinnalla myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kenttänä.

Harjoittelupaikkaa etsiessäni minulla oli selkeä toive: halusin perehtyä rakenteelliseen sosiaalityöhön. Vaikka aihe oli ollut esillä opinnoissani ja olin toiminut 1,5 vuoden ajan sijaispätevänä sosiaalityöntekijänä, rakenteellinen työote oli jäänyt minulle etäiseksi sekä käytännön työssä että opintojen kautta. Arjen kiireessä painottui usein välitön asiakastyö, eikä laajempaan vaikuttamiseen tuntunut olevan aikaa tai tilaa. Päijät-Hämeen hyvinvointialueen kehittämishanke tarjosi mahdollisuuden pysähtyä syventymään siihen, mitä rakenteellinen sosiaalityö oikeastaan on – ja ennen kaikkea, miten sitä voi toteuttaa käytännössä. Halusin nähdä, millaista sosiaalityö voi olla, kun katse suunnataan yksittäisten tilanteiden ohi kohti laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja rakenteita.

Yhteiskuntatieteiden opiskelijana minua kiinnostaa erityisesti se, miten sosiaalityön keinoin voidaan tunnistaa ja nostaa esiin ilmiöitä, jotka liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Rakenteellisessa sosiaalityössä yhdistyvät monet minulle tärkeät asiat: sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kriittinen suhtautuminen rakenteisiin sekä halu vaikuttaa asioihin laajemmin kuin yksittäisen asiakastyön kautta.

Harjoitteluni aikana olen päässyt seuraamaan läheltä, kuinka rakenteellista sosiaalityötä kehitetään käytännössä – ja miten paljon aikaa, osaamista ja sitkeyttä se vaatii hanketyöntekijöiltä. Ennen harjoittelua näkökulmani painottui vahvasti yksilö- ja asiakastyöhön, mutta nyt hahmotan paremmin, kuinka tärkeää on nostaa esiin myös laajempia ilmiöitä ja rakenteellisia epäkohtia. Sosiaalityöllä on mahdollisuus toimia tiedon tuottajana ja vaikuttajana – ei vain yksittäisten ihmisten tukena, vaan osana yhteiskunnallista muutosta. Harjoittelun myötä ymmärsin konkreettisemmin, mitä kehittämistyö käytännössä tarkoittaa. Opin, kuinka paljon työtä ja yhteistyötä vaaditaan, jotta tiedosta saadaan rakentavaa ja vaikuttavaa – ja miten tärkeää työntekijöiden arjen havaintojen kerääminen, analysointi ja jalostaminen on. Kun jatkossa toimin sosiaalityöntekijänä ja vastaan erilaisiin kyselyihin, ymmärrän nyt paremmin, mihin niitä mahdollisesti hyödynnetään ja kuinka suuri merkitys niillä voi olla kehittämistyölle.

On ollut silmiä avaavaa huomata, että vaikka rakenteellinen sosiaalityö on periaatteessa osa sosiaalityön perustehtävää, sen systemaattinen toteuttaminen vaatii aktiivista työtä ja jatkuvaa keskustelua sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Olen osallistunut monenlaisiin tilaisuuksiin ja verkostoihin, joissa kehittämistyötä viedään eteenpäin. Olen seurannut rakenteellisen sosiaalityön tietotuotannon työpajaa, verkoston tapaamista, keskusteluja tietotuotteen ja rakenteellisen sosiaalityön rajapinnoista sekä pohdintoja työn reunaehdoista ja yhteisistä raameista. Lisäksi olen päässyt seuraamaan Sosiaalityön kehittäjät -ryhmän toimintaa sekä osallistumaan Sosiaalityön tiekartta -seminaariin, joka teki minuun erityisen vaikutuksen. Oli hienoa nähdä, kuinka tapahtuma kokosi yhteen sosiaalityöntekijöitä eri palvelukentiltä ympäri Päijät-Hämettä keskustelemaan yhteisistä haasteista ja kehittämistarpeista.

Haluan kantaa mukanani harjoittelussa oppimaani asiakastyöhön. Aion tulevaisuudessa kiinnittää tarkemmin huomiota toistuviin ilmiöihin ja tilanteisiin, joita työssä kohtaan – ja ennen kaikkea raportoida niistä eteenpäin. Yhtä tärkeää on seurata, mitä havainnoista mahdollisesti seuraa ja millaista vaikuttavuutta niillä on. Tämä on pieni, mutta tärkeä osa rakenteellista sosiaalityötä, johon jokainen työntekijä voi omalla panoksellaan osallistua. Yksi merkittävimmistä oivalluksistani harjoittelun aikana oli, että rakenteellinen sosiaalityö ei ole vain erillinen, ”ylimääräinen” osa työtä, vaan monella tapaa jo läsnä sosiaalityön arjessa – usein jopa huomaamatta. Oli hienoa ymmärtää, että olen aiemmassa työssäni jo toteuttanut rakenteellista työotetta esimerkiksi asiakkaiden oikeuksien tukemisessa: neuvomalla palautteen antamisessa, muistutusten tai kanteluiden tekemisessä sekä nostamalla keskusteluun asioita, jotka vaikuttavat asiakkaan mahdollisuuksiin toimia ja tulla kuulluksi.

Olen kiitollinen mahdollisuudesta toteuttaa tämä harjoittelu juuri Päijät-Hämeen rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen hankkeessa, joka on opettanut minulle paljon lyhyessä ajassa – ei pelkästään tietoa rakenteellisesta sosiaalityöstä, vaan myös kokemuksen siitä, miltä tuntuu olla osa laajempaa kehittämisprosessia.

Iina Hokkanen, sosiaalityön opiskelija

Varhaista mielenterveyden tukea sote-yhteistyöllä

Keväällä 2023 Päijät-Hämeen hyvinvointialueen sosiaalitoimistoissa huomattiin uusia kasvoja käytävillä ja työntekijöiden huoneissa, kun Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä (RRP) -hankkeen Varhaista tukea mielenterveyteen ja sosiaaliseen toimintakykyyn -osaprojektin palkkaamat neljä psykiatrista sairaanhoitajaa jakautuivat työikäisten asiakasohjaukseen ja alkoivat työskennellä eri alueilla ja tiimeissä. Myös lapsiperhepalvelut ja vammaispalvelut saivat omat sairaanhoitajansa ja sosiaaliseen kuntoutukseen sijoittui kaksi sairaanhoitajaa. Sosiaalipalveluissa sairaanhoitajat otettiin ilolla vastaan. Näin alkoi sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välinen työparityöskentely, jossa sosiaalialan ammattilaiset saivat psykiatrisilta sairaanhoitajilta apua ja tukea asiakastyöhön. 

Ensimmäiset työparityöskentelytilanteet olivat kaikille jänniä tapahtumia. Pohdimme, miten sairaanhoitajien ja sosiaalihuollon työntekijöiden yhteistapaamiset sujuvat ja miten asiakkaat ottavat sairaanhoitajan vastaan. Ovatko asiakkaat halukkaita tapaamaan sairaanhoitajaa sosiaalihuollossa? Sairaanhoitajat aloittivat työparityöskentelyn ja toteuttivat tarvittaessa yksilötapaamisia käyttäen työmuotona ohjattua omahoitoa.  Näillä keinoilla pyrittiin siihen, ettei asiakasta tarvitsisi ohjata terveydenhuoltoon. Jos asiakas kuitenkin tarvitsee terveydenhuollon palveluita, sairaanhoitajat auttavat asiakkaita kontaktin saamisessa.

 

Sairaanhoitaja-sosiaaliohjaaja-työparit ovat kehittäneet sosiaalihuollon asiakkaille myös suljetun ryhmän, jossa käydään läpi arjen taitoja, taloutta ja tunnesäätelyä sekä keinoja ja ideoita arjen helpottamiseksi. Ryhmän yhtenä tarkoituksena on ollut tarjota asiakkaille vertaistukea ja kokemus siitä, etteivät he paini asioidensa kanssa yksin. Mukaan olemme saaneet myös kokemusasiantuntijan, jonka panos ryhmässä on ollut kullan arvoinen. Ryhmän suunnittelu ja toteutus on ollut sosiaaliohjaajien ja sairaanhoitajien yhteinen projekti, josta on saatu paljon uusia kokemuksia.  

 

Kaikkien uusien kehitteillä ja kokeilussa olevien työmallien lisäksi saimme mahdollisuuden osallistua useamman sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän sekä kokemusasiantuntijan kanssa Turussa järjestettävään Sujuvat Palvelut -valmennuskokonaisuuteen. Valmennuksessa keskiössä on asiakkaalle ja potilaalle tuotettava arvo. THL tukee valmennusta ja vastaa sen sisällöstä. Kestävän kasvun ohjelmassa kehittämisen kohteena ovat heikossa asemassa olevien asiakas- ja potilasryhmien sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskokonaisuudet.  Kävimme vuoden aikana useamman kerran työskentelemässä ja kehittämässä työparityön mallintamista monialaisesti. Työskentelyn aikana huomasimme, kuinka tärkeitä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon keskusteluyhteys sekä kokemusasiantuntijan näkökulmat tässä työssä ovat.  

 

Työparityötä on nyt kokeiltu useamman vuoden ajan ja yhteistyön kehittäminen jatkuu edelleen. Työntekijät osaavat hyödyntää sairaanhoitajien ammattitaitoa ja terveydenhuollon tuntemusta. Myös asiakkailta on saatu hyvää palautetta. Sairaanhoitajista on tullut osa tiimejä, emmekä muista enää aikaa ennen heidän läsnäoloaan.  Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyö on tärkeää, sillä meillä on paljon yhteisiä asiakkaita. Ja ketä muita varten me tekisimme työtämme sosiaali- ja terveydenhuollossa, kuin asiakkaita ja potilaita varten?

 

Sosiaaliohjaaja Kati Jalava 

Varhaista tukea mielenterveyteen ja sosiaaliseen toimintakykyyn -osaprojekti

Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä (RRP)

 

 

 

Onnistumisia työskentelyn aikana

 

”Asiakas antoi minulle palautetta päihdekuntoutussuunnitelmatapaamisessa; "olet ollut hyvä sosiaaliohjaaja ja osannut ottaa huomioon ADHD:ni".  Asiakkaan tulevaisuus näyttää lupaavalta; hänen päihdehistoriansa on pitkä, mutta nyt hän on saanut tukiverkostoa kerättyä ympärilleen. Asiakas on löytänyt myös harrastuksen, joka auttaa häntä pysymään erossa päihteistä. ” 

 

Asiakasohjauksen sosiaaliohjaaja 

 

”Tapasimme työparina asiakasta, jolla oli ongelmia talous- ja terveysasioissa. Asiakas oli tapaamisessa itkuinen ja harmissaan siitä, ettei ole osannut hoitaa asioitaan. Seuraavassa tapaamisessa hän kertoi, että edellinen käynti sosiaalitoimistolla oli avannut hänen silmänsä. Hän oli huomannut, että tarvitsee muutosta elämäänsä. Asiakas oli jättänyt alkoholin pois ja alkanut syödä terveellisesti. Hän oli myös saanut työpaikan ja rästissä olleet maksut oli maksettu. Jäljellä oleviin laskuihin hän oli tehnyt suunnitelman. Asiakas on hakeutunut terveydenhuoltoon ja kokee, että ei tarvitse enää sosiaalipalveluja.”

Asiakasohjauksen sosiaaliohjaaja ja sairaanhoitaja 

Ruohonjuuritasolla

Työskentelen lähityöntekijänä Apilakadun asumispalveluissa, jossa tarjotaan päivystys- ja tilapäismajoitusta päijäthämäläisille asunnottomille asiakkaille. Apilakadun asumispalvelut täyttivät viime vuonna 10 vuotta. Päivystysmajoituksessa on 22 paikkaa ja palvelu on asiakkaille maksutonta. Päivystysmajoitus tarjoaa yöpymistä vuoden jokaisena päivinä klo 19.30–10.00.

Apilakadun tilapäismajoituksessa on 16 paikkaa. Tilapäismajoitus on tarkoitettu asunnottomille pisimmillään kuuden kuukauden pituiseksi asumisjaksoksi. Tämä palvelu on maksullinen ja maksu määräytyy tulojen mukaan, ollen maksimissaan 300 € kuukaudessa. Tilapäismajoitukseen pääsee oman sosiaalityöntekijän tekemällä päätöksellä. Ennen siirtymistä päivystysmajoituksesta tilapäiseen asumiseen arvioidaan yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa asiakkaan motivaatio sekä sitoutuminen tilapäismajoituksen tavoitteisiin ja sääntöihin.

Meidän asiakasryhmämme on monialainen. Kohtaamme päivittäin erilaisia elämäntilanteita ja eri elämän lähtökohdista tulevia ihmisiä. Taustalla voi olla taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia, traumoja, uskonto- ja kulttuurieroja, psykologisia tai fyysisiä tekijöitä. Monialaisuus työssämme tarkoittaa asiakkaiden tarpeiden laajuutta, jossa tarvitsemme useiden eri palvelualueiden tukea. Monialainen työ pitää sisällään myös asiakkaan osallistamisen, jotta pääsemme kokonaisvaltaisempiin ratkaisuihin asiakkaan hyväksi.

Eräs opiskelija kysyi minulta eettisistä pulmista työssäni. Se herätti paljon ajatuksia siitä, kuinka paljon niitä tulee perusarjessa vastaan. Esimerkkien kautta tätä on helpoin havainnollistaa. Me suosittelemme asiakasta pyrkimään päihteettömyyteen tai päihteiden käytön vähentämiseen asiakkaan muuttaessa tilapäismajoitukseen. Pohdintaa tässä kohtaa aiheuttaa se, onko hyödyllistä suositella päihteiden käytön vähentämistä, mikäli asiakas siihen ei itse pyri. Tällöin mahdollistamme asunnottomuuden jatkumisen ja palvelun ulkopuolelle jäämisen. Vaikka palveluasuminen tarjoaisi asiakkaalle hänen tarvitsemaansa tukea, este palvelun saamiselle syntyy päihteiden käytöstä. Näin ollen meidän palvelujemme olisi tarpeen suositella päihteettömyyttä, mikäli asiakas haluaa pyrkiä tarvitsemiinsa palveluihin.

Huomioitavaa on mielestäni myös se, kuinka paljon poliittiset päätökset vaikuttavat meidän asiakkaisiimme. Leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuollosta, kohdistuen erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluihin, vaikuttavat suoraan meidän asiakasryhmäämme. Ennaltaehkäisevän työn merkitystä ei tarpeeksi voisi tässä kohtaa korostaa. Meidän palvelumme tarjoavat viimehetken ratkaisuja siinä vaiheessa, kun asunto on jo menetetty.

Meidän yksikössämme näkyy vain pieni osa Päijät-Hämeen asunnottomista, mutta tilastot puhuvat puolestaan. Asiakasmäärät ovat tilastojen perusteella olleet noususuuntaiset. Vuonna 2024 meillä oli päivystysmajoituksessa 135 eri asiakasta. Päivystysmajoittujista 30 asutettiin tilapäismajoitukseen, joista 18 sai vuokra-asunnon tai tukiasunnon ja 6 palasi takaisin saman vuoden aikana asumisen epäonnistuttua. Asiakasmäärä nousi vuodesta 2023 vuoteen 2024 12 asiakkaalla. Vuoden 2025 aikana uusia asunnottomaksi jääneitä on tähän hetkeen mennessä tullut 34. Nykyään myös yhä nuorempia joutuu kodittomiksi. Toisena suurena asiakasryhmänä näkyvät ikääntyneet. Haasteita asumiselle ja palveluiden saamiselle luovat monisairaudet sekä erityisesti muistiongelmat.

Asiakkaat tuovat arjessa esiin taloudellista ahdinkoa, kynnystä hakeutua avun piiriin ja tunnetta asioiden kasaantumisesta. Usein kohtaamme hoitamattomia päihderiippuvuuksia ja mielenterveysoireita. Asioiden kasaantuessa tunteissa korostuvat epätoivo ja motivaation puute saada mitään edes aloitettua. Tuemme asiakkaita esimerkiksi perusarjessa, laitamme yhdessä ruokaa, siivoamme huonetta, annamme keskustelutukea, teemme etuushakemuksia, soitamme tai saatamme viranomaispalveluihin, teemme asuntohakemuksia, motivoimme ja kannustamme. Lopulta motivaatio lähtee asiakkaasta itsestään, eikä asioita voi tehdä kenenkään puolesta. Apilakadun yksikkö toimii hätäensiapuna asunnottomuuteen, mutta ei ole yksinään ratkaisu poistaa esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomuutta meidän alueellamme.

Apilakadulla on aiemmin käynyt psykiatrinen sairaanhoitaja, ajatuksena tavata asiakkaita matalalla kynnyksellä, mutta palvelu ei ole ollut saatavilla enää vuoden vaihteen jälkeen. Palvelulla oli suuri merkitys asiakkaille, jotka eivät uskaltautuneet tai kyenneet hakeutumaan avun piirin syystä tai toisesta. Tapaaminen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa saattoi synnyttää myös motivaatiota asioiden järjestämiseksi ja se haastoi asiakasta ajattelemaan omaa elämäntilannettaan.

Usein yhteiskunnan normien ajattelema ideaali elämäntilanne (päihteettömyys, työ/koulutus, asunto, vakaa romanttinen suhde, sosiaalinen verkosto) voi poiketa asiakkaan omasta toiveesta. Sosiaaliohjaajamme herätti hyviä ajatuksia puhumalla toipumisorientaatiosta työnohjauksessa. (Toipumisorientaatio; Recovery; kyse kansalaisoikeuksista, mielekkäästä elämästä ja osallisuudesta.) Tämä haastoi itseni ajattelemaan, vaadinko asiakkaalta yhteiskunnan määrittämää ”normaalia elämää” ja kuinka paljon nämä odotukset vaikeuttavat asiakkaan kiinnittymistä tarvitsemiinsa palveluihin. Asiakassuhde ja asioista keskusteleminen ovat tärkeässä roolissa. Työn on oltava yksilöllistä ja tuen asiakaslähtöistä sekä asiakkaan toiveiden mukaista. Asunnottomaksi jääneet ihmiset ovat yhteiskunnassa usein heikoimmassa asemassa. Työntekijöinä meillä on tärkeä rooli puhua ja hakea oikeutta meidän asiakasryhmämme puolesta.

Riina Pirhonen, lähityöntekijä

Apilakadun asumispalvelut, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Ikääntyneiden asiakkaiden asumisen ja asuttamisen haasteet gerontologisessa sosiaalityössä

Gerontologisen sosiaalityön tiimissä on koottu tietoa asiakkaiden tilanteista ja niihin vaikuttavista rakenteellisista tekijöistä, jotta palveluja voidaan kehittää vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeisiin.

Gerontologisen sosiaalityön asiakkaita ovat yli 65-vuotiaat sosiaalipalvelujen tarpeessa olevat ihmiset. Asiakkaiden tuen tarpeet voivat liittyä esimerkiksi asumiseen, taloudelliseen tilanteeseen tai elämän erilaisiin kriisitilanteisiin. Gerontologisessa sosiaalityössä on havaittu, että asiakkailla on paljon asumiseen liittyviä haasteita ja tuen tarpeita. On myös monia tekijöitä, jotka vaikuttavat sosiaalityön mahdollisuuksiin tarjota asiakkaille heidän tarpeisiinsa vastaavaa tukea.

Esimerkiksi ongelmallinen päihteidenkäyttö voi vaikuttaa asiakkaiden asumiseen ja asumismahdollisuuksiin. Asiakkaiden fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky ei välttämättä riitä päihdekuntoutukseen, ja tämä aiheuttaa haasteita päihteettömyyden saavuttamiseen ja tukemiseen. Asiakkaat eivät välttämättä ole halukkaita ottamaan tukea vastaan, tai he eivät saa tarvitsemiaan palveluja päihteidenkäytön vuoksi. Päihteitä käyttävät asiakkaat eivät aina saa kotihoitoa, vaikka se tukisi heidän itsenäistä asumistaan. Monissa asumispalveluissa edellytetään päihteettömyyttä ja asuminen voidaan päättää päihteidenkäytön vuoksi. Tämä vaikeuttaa asiakkaiden tilanteita, koska asiakkaan muut tuen tarpeet ovat edelleen olemassa. Ikääntyneillä asiakkailla on usein muistiongelmia, mutta muistitutkimuksia ei voida toteuttaa päihteidenkäytön vuoksi. Tämä voi vaikuttaa asiakkaan mahdollisuuksiin saada tarpeidensa mukaisia palveluja.

Asumisen haasteena voi olla myös asiakkaan tai vieraiden häiriökäyttäytyminen tai vieraan pidempiaikainen oleskelu asiakkaan asunnossa. Asiakkaan luona voi käydä myös velkojia, jotka aiheuttavat pelkoa asuinympäristössä. Mielenterveyden ongelmat, kuten harhaisuus, voivat vaikuttaa asiakkaan toimintaan ja aiheuttaa vaaratilanteita, kuten tulipaloja, tai muita rakennusteknisiä vahinkoja. Asiakas ei välttämättä ole mielenterveyspalveluiden piirissä tai täytä palveluiden kriteerejä. Näiden tekijöiden vuoksi asumisen haasteita ei välttämättä saada ratkottua ja asuminen vaarantuu edelleen. 

Haasteita voi ilmetä tilanteissa, joissa asiakas esimerkiksi tupakoi sisällä. Asiakkaalla voi olla muistisairaus, eikä hän ymmärrä muuttaa toimintaansa kehotuksista huolimatta. Asunnossa olevan liiallisen tavaramäärän myötä asunnossa voi olla palokuormaa tai esiintyä hajuhaittoja. Asiakas voi ymmärtämättömyyttään aiheuttaa vahinkoa myös asumismateriaaleille. Siivouspalvelujen maksullisuus ja asiakkaan tiukka taloudellinen tilanne voivat vaikuttaa asiakkaan mahdollisuuksiin ottaa apua vastaan. Välitystilin avulla voidaan turvata joidenkin asiakkaiden välttämättömien asumismenojen maksaminen, mutta sillä ei kuitenkaan voida vaikuttaa esimerkiksi päihteiden käyttöön tai häiriökäyttäytymiseen. 

Vaikka asiakkaiden tuen tarpeet tunnistetaan sosiaalityössä, voi avun tarjoamisessa olla haasteita. Joissain tilanteissa asiakkaan tilanne ja aiempi toiminta vaikuttavat asumismahdollisuuksiin. Asiakkaan asumishistoria, esimerkiksi aiemmat häädöt, vuokrarästit ja maksuhäiriömerkinnät, voivat hankaloittaa asunnon saamista.  Kaikki asiakkaat eivät sovellu yhteisölliseen asumiseen kriteereiden takia. Myöskään päivystysmajoitus ei sovellu kaikille asiakkaille, koska sinne ei voida järjestää kotihoidon palveluita. Tilapäinen majoitus kestää maksimissaan kuusi kuukautta ja edellyttää asiakkaan sitoutumista yksikön sääntöihin. Vaikeissa tilanteissa ja erityisen tuen tarpeessa olevat asiakkaat eivät tähän aina kykene. Osassa asumispalveluista edellytetään kognitiivista ja sosiaalista toimintakykyä tai päihteidenkäytön kohtuullisuutta, ja se voi rajoittaa tarpeiden mukaisten palvelujen saamista. 

Palveluja olisi tärkeää kehittää asiakkaiden tarpeita vastaaviksi, joustaviksi ja yksilölliset tilanteet huomioiviksi. On myös otettava huomioon, että erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden asumiseen liittyviä haasteita ei ratkaista ainoastaan sosiaalityössä. Myös muiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä tarvitaan muutosten aikaansaamiseksi.

Rakenteellisen sosiaalityön avulla voidaan nostaa esille ikääntyneiden asiakkaiden tarpeita ja tilanteita, ikääntyneiden kohtaamia ilmiöitä ja sellaisia rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikeuttavat asiakkaiden tilanteiden ratkomista sosiaalityössä. Tätä gerontologisen sosiaalityön tiimin kokoamaa tietoa asiakkaiden asumisen sekä asuttamisen haasteista ja esteistä on viety tiedoksi johdolle ja ikääntyneiden asumispalveluja kehittäville toimijoille. Aihetta on tärkeää tuoda esiin ikääntyneiden moninaisten tilanteiden ymmärtämiseksi ja tarpeiden esille tuomiseksi sekä heidän tilanteisiinsa vaikuttavien rakenteellisten tekijöiden näkyväksi tekemiseksi ja palvelujen kehittämiseksi. 

Ruut Solehmainen, sosiaalityöntekijä ja Hanna Pentikäinen, johtava sosiaalityöntekijä
Gerontologinen sosiaalityö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Milla Rantakari, asiantuntija, Rakenteellinen sosiaalityö -osaprojekti 2023–2025
Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

Rakenteellista sosiaalityötä ninjatekniikalla – hiivi hiljaa ja muuta maailmaa

Sosiaalipalvelujen asiakkaiden ja työntekijöiden ääni ei kuulu riittävästi yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä. Ajoittain kovin byrokraattinen järjestelmä ja tämänhetkinen yhteiskunnallinen tilanne haastavat asiakkaita, mutta myös sosiaalialan työntekijöiden työtä. Sosiaalialan erityinen eettinen ja lakisääteinen velvollisuus on nostaa asiakkaiden ja sosiaalityön ääntä esiin ja osallistua julkiseen keskusteluun. Asiakkaiden ja sosiaalialan äänen esiin saamiseksi tarvittaisiin tällä hetkellä enemmän sosiaalialan työntekijöiden yhteistä tekemistä ja joukkovoimaa. 

Rakenteellinen sosiaalityö on yksi keino vaikuttaa asiakkaiden tilanteisiin sekä toimimattomiin rakenteisiin palvelujärjestelmässä ja yhteiskunnassa. Tätä työtä tehdään tuomalla esiin sosiaalisia ongelmia, ilmiöitä, toimivia käytäntöjä ja eri asiakasryhmien tarpeita sekä tekemällä tiedon avulla muutos- ja vaikuttamistyötä. Kehittäjät, johtajat, esihenkilöt ja asiakastyössä olevat työntekijät tekevät rakenteellista sosiaalityötä kukin omalla tavallaan.   

Asiakastyötä tekevät työntekijät ovat aitiopaikalla todentamassa asiakkaiden tarpeita ja välittämässä niitä eteenpäin. Siksi rakenteellisen sosiaalityön tunnistaminen omassa työssä onkin tärkeää. Voit pohtia, oletko esimerkiksi auttanut asiakasta hankalan Kelan lomakkeen täyttämisessä. Huomasitko epäkohdan työssäsi ja kerroit siitä tiimissä? Kirjoititko omaan sosiaaliseen mediaan pilkahduksen työpäivästäsi? Tai jaoitko alaan liittyvän julkaisun somessa? Teitkö yhteistyötä kokemusasiantuntijan kanssa, entä kirjauksia yhdessä asiakkaan kanssa? Toitko asiakkaan tarpeita ja ääntä esiin verkostotapaamisessa? Vastasitko kyselyyn ja tuotit siten tietoa työstäsi ja asiakkaiden tilanteista? Kerroitko työstäsi jollekin ja ehkä selvensit sen tarkoitusta tai puhuitko asiakkaistasi stigmaa hälventäen? Tämä kaikki on rakenteellista sosiaalityötä, ja sinä teet sitä jo.  

Rakenteellinen sosiaalityö on tekoja ja esimerkiksi Päijät-Hämeessä meillä on jo paljon rakenteellisen sosiaalityön tekemistä tukevia käytäntöjä. Olemme perustaneet vuonna 2018 Sosiaalityön kehittäjät -ryhmän, jonka tavoitteena on tehdä sosiaalityötä näkyväksi, kehittää sosiaalityötä alueella sekä vastata kentältä nouseviin kehittämistarpeisiin. Ryhmän jäsenet ovat myös keränneet tietoa työyhteisöistä ja sitä on hyödynnetty vaikuttamistyössä alueellisesti ja kansallisesti. Kehittäjäryhmässä on potentiaalia toteuttaa alueelta nousevia ideoita ja esityksiä sekä viedä viestiä työyhteisöjen välillä. Päijät-Hämeessä on mahdollista tehdä myös sosiaalista raportointia ja raportteja onkin tehty tähän mennessä yhteensä 99. Blogikirjoituksia on julkaistu kuukausittain ja käytäntötutkimusten määrä on noussut. Nämä ovat todella hienoja edistysaskeleita ja on tärkeää, että tämä monipuolinen ja aktiivinen tekeminen jatkuu edelleen.  

Rakenteellista sosiaalityötä kehitetään tällä hetkellä kaikilla hyvinvointialueilla ja kansallisesti, joten nyt on otollinen aika aktivoitua ja vahvistaa omaa rakenteellisen sosiaalityön tekemistä ja osaamista. Se edellyttää innostusta ja yhdessä tekemistä sekä rakenteellisen sosiaalityön toimintakulttuurin vahvistamista. Tähän meidän sosiaalialan ammattilaisten on mahdollista vaikuttaa omalla toiminnallamme. Jokainen hyvinvointialueella työskentelevä työntekijä voi edistää rakenteellisen sosiaalityön toteutumista tekemällä sosiaalista raportointia yksin tai yhdessä, nostamalla esiin kehittämis- ja tutkimusaiheita, hyödyntämällä tietoa omassa työssään, vastaamalla kyselyihin, kirjoittamalla Sosiaalityötä Päijät-Hämeessä -blogiin ja tekemällä somejulkaisuja esimerkiksi työntekijälähettiläinä. Pohdi hetki, miten itse voisit vielä edistää rakenteellisen sosiaalityön toteutumista ja asiakkaiden äänen kuulumista yhteiskunnassa. Mihin asiaan pitäisi tällä hetkellä vaikuttaa ja kenen kanssa sitä voisi tehdä? Mieti, mikä juuri sinua innostaa ja kenen kanssa voisit lähteä viemään asiaa eteenpäin. Mahdollisuuksia on olemassa ja tukea saatavilla. Vahvistamalla asiakkaiden ja sosiaalityön äänen kuulumista itsellesi sopivalla tavalla toteutat rakenteellisen sosiaalityön ydintä.   

Sanotaan, että sosiaalipalvelut ovat hyvinvointiyhteiskuntamme viimeinen perälauta. Meidän sosiaalialan ammattilaisten tulee yhdessä huolehtia siitä, että tämä perälauta pitää näinä monin tavoin haasteellisina aikoina. Toimimalla rohkeasti, yhdessä ja toisia innostaen saamme enemmän aikaan. RAKE-joukkovoimaa on mahdollista vahvistaa myös ninjatekniikalla; hiipimällä hiljaa pienin askelin, yksi konkreettinen teko kerrallaan. 

Milla Rantakari, asiantuntija, Rakenteellinen sosiaalityö 2023–2025 (RRP) 
Päijät-Hämeen hyvinvointialue 

Rakenteellisen sosiaalityön erikoistumisopinnoissa 
 
Laura Romo, sosiaalityöntekijä, lastensuojelu
Päijät-Hämeen hyvinvointialue 
Rakenteellisen sosiaalityön erikoistumisopinnoissa

Heikoimmassa asemassa olevien kokemus yhteiskunnasta ei mahdollista osallisuutta

Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden roolia yhteiskunnassa voi valottaa asiakaslähtöisen muotoiluajattelun avulla. Asiakaslähtöiset menetelmät selvittävät kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden arkisia tarpeita osallisuutta edistävän työn tueksi.

Tietoa asiakastarpeista muotoiluluotaimen avulla

Muotoiluluotaimet ovat ihmislähtöisen suunnittelun lähestymistapa, joka pyrkii asiakkaiden toiminnan ja kokemusten ymmärtämiseen itseraportoinnin keinoin. Arkivihko on muotoiluluotain, jonka avulla asiakkaita voidaan pyytää dokumentoimaan arjen kokemuksiaan muotoiluprosessin aktiivisina osallisina. Muotoiluluotainten avulla voidaan päästä lähemmäs palvelunkäyttäjien todellista kokemusmaailmaa, tarpeiden ymmärtämistä ja etsiä uutta, näkemyksellistä ymmärrystä olettamusten ja ulkopuolelta havainnoitujen ongelmien sijaan. (Mattelmäki 2005, 40.)

Kaisa Nuutilan (2024) opinnäytetyössä kuntouttavassa työtoiminnassa käyviä osallistujia pyydettiin täyttämään arkivihkoon ajatuksiaan ja kokemuksiaan kahden viikon ajan. Tutkimukseen osallistui viisi henkilöä Päijät-Hämeen hyvinvointialueen työpajalta. Arkivihon avulla lähestyttiin työtoiminnan asiakaskäyttäjän kokemusmaailmaa ja tarpeiden ymmärtämistä. Sen pohjalta toteutetussa teemahaastattelussa syvennettiin ja tarkennettiin tietoa dokumentoitujen kokemusten merkityksistä. Lopuksi toteutettiin kokemustietoa visualisoiva polkutehtävä, joka suhteutti kuntoutujien näköaloja ja tulevaisuushorisonttia. Näillä keinoilla haluttiin tavoittaa kuvion 1 mukaisia asiakkaiden tunnepohjaisia kokemuksia ja jopa unelmia.

Kuvio 1. Tiedon tasot soveltaen Sanders & Stappers Convivial Toolbox kuvioita. Nuutila 2024, 19. (Mukailtu Icoorevits 2014.)

Tulevaisuushorisontissa pelottava työllistyminen ja tulevaisuudensuunnittelun vaikeus

Riipinen (ym. 2023, 29) mukaan suomalainen kuntouttava työpajatoiminta tähtää integraation edistämiseen, eli löytämään jokaiselle mahdollisuus toteuttaa itseään osana yhteiskuntaa, yhdessä muiden kanssa. Nuutilan kehittämistutkimukseen osallistuneilla työtoiminnan asiakkailla ei ollut tietoa siitä, miten onnistua yhteiskunnassa tai miten yhteiskunta voi hyväksyä yksilön olemassa olevilla resursseilla. Tämä johtuu siitä, etteivät kuntoutujat kokeneet kykenevänsä täyttämään yhteiskunnan asettamia odotuksia. Osallistujia yhdisti tarve tietää, mihin omilla taidoilla voisi edetä ja millaisia kuntoutujan mahdollisuudet osana yhteiskuntaa voisivat olla. Kuntouttavan työtoiminnan koettiin vastaavan tarpeisiin ja palveluun oltiin tyytyväisiä, mutta osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksista kuntouttavan työtoiminnan jälkeen koettiin tiedonpuutetta. Tämä murentaa kuntoutujan tulevaisuus- ja turvallisuuskuvan rakentumista, sillä vastuunotto omasta elämästä ja sen suunnittelusta on liitetty niitä tukevaan osallisuuden kokemiseen. (THL 2024).

Opinnäytetyössä asiakastarpeiden ja palvelun tarjoaman välisiä kuiluja kuvattiin GAP-analyysissä. GAP- analyysi osoitti, että yhteiskunnan odotukset ovat ristiriidassa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaan tarpeiden kanssa. Osallistujat kokivat, ettei palveluista päättävä yhteiskunta ymmärrä kuntoutujien monitahoisia ongelmia ja tervehtymisen vaatimia pitkiä prosesseja. Työllistyminen koettiinkin pelottavana uhkana tulevaisuudessa. Päätöksiä tekevän yhteiskunnan tulisi osoittaa, että se välittää kuntoutujista ja ymmärtää jäseniään. Vastikkeellisen palvelun ei koettu perustuvan puhtaasti vapaaehtoisuuteen, vaikka omaehtoinen kuntoutuminen ja kuntoutumisrauhan salliminen olisi tärkeää turvallisten tulevaisuuden näkymien muodostumiseksi ja eheytymiseksi. Huoli taloudellisesta pärjäämisestä aiheutti turvattomuutta, sillä niukan taloudellisen tuen turva uhkaa järkkyä työkunnon heiketessä. GAP-analyysissä havaittiin myös tarve kuntoutumisen ja työllisyyteen tähtäävän palvelun erottamiseksi toisistaan. GAP-analyysistä selvisi myös selkeä kuilu kuntoutujan tieto-osallisuuden toteutumisessa palveluiden käyttäjänä niin tiedotuksen kuin viestinnänkin suhteen.

Kuvio 2. Ote GAP-analyysistä. (Nuutila 2024, 39.)

Kuntoutujan tulevaisuushorisontti ja jaksaminen täyttyy yksilön arjen hallinnan haasteista. Kun huoli jokapäiväisestä selviytymisestä moninaisessa niukkuudessa täyttää näköalaa, ei haaveille jää sijaa. Eteneminen pelottaa ja huoli pärjäämisestä syvenee, kun tulevaisuusvaateet kasvavat yksilön vahvistumisen myötä. Taloudellinen toimeentulo heikkenee hintojen noustessa ja tuntemattomiksi jääneiden työllisyysmahdollisuuksien tavoittelu tuntuu kuntoutujan kokemuksissa jopa riskiltä, kun se heikentää yksilön kokonaishyvinvointia. Tilannetta pahentaa työllisyysvelvoitteiden uhka ja yhteiskunnan ymmärtämättömyys kuntoutujien todellisesta tilanteesta. Eteneminen kuntouttavasta työtoiminnasta työkokeiluun tarkoittaa taloudellisen tuen pienenemistä ja lisää kuntoutujan turvattomuutta elämäntilanteiden siirtymissä.

Hektisessä nyky-yhteiskunnassa tarpeelliset ja nopeasti helpottavat ratkaisut eivät ole saatavilla tasapuolisesti kaikille. Kuntoutujalla ei ole varaa arjen helpotuksiin tai terveellisiin valintoihin. Kuormittavan arjen pelastava pikaruoka voi aiheuttaa syvenevän taloudellisen ahdingon ja ongelmien kierteen. Pelko tukien katkeamisesta tai viivästymisestä haurastuttaa yksilön kokemusta omaan elämään vaikuttavana toimijana.

Onnistumiset lisäävät osallisuutta

Kouluttautumisesta ja työllistymisestä haaveiltiin mielekkään ja sopivan työtehtävän löytämiseksi. Haastatteluun osallistuneet kokivat iloa ja motivoituneisuutta yksilöllisestä etenemisestään, arjenhallinnan vahvistamisesta ja kyvykkyyksien hyödyntämisestä. Tarve omien mielipiteiden esittämiseksi vahvemman osallisuuden mahdollistamiseksi sekä itsensä toteuttamiseen ja kehittämiseen oli selkeä. Haastateltavia kiinnosti, minne juuri omilla vahvuuksilla voisi edetä ja miten onnistua.

Tulosten pohjalta kehitetyt Osallisuuden tasot tarjoavat asiakaspalvelutyöhön keinoja tuetun ja onnistuneen osallisuuskeskustelun järjestämiseksi. Osallisuuden toteutumista voidaan arvioida tutkimalla asiakkaan kanssa yhdessä osallisuuden toteutumia koskevia konkreettisia väittämiä. Työyhteisöt voivat lisäksi kehittää palveluaan osallisuuden tasojen pohjalta pohtimalla, millaisilla kohtaamisilla, tiedotuksella ja toimilla väittämien mukaisia kokemuksia on mahdollista tavoittaa asiakkaan näkökulmasta katsottuna.

Kuvio 3. Osallisuuden tasot. (Nuutila 2024, 63.)

Kaisa Nuutila on LAB-ammattikorkeakoulusta 2024 valmistunut palvelumuotoilija (YAMK) ja työskentelee Päijät-Hämeen hyvinvointialueen TKI-yksikössä asukasosallisuuskoordinaattorina. Opinnäytetyön teon aikaan Nuutila toimi työvalmentajana työikäisten sosiaalipalveluissa Päijät-Hämeen hyvinvointialueella.

Mirja Kälviäinen on LAB-ammattikorkeakoulun muotoiluajattelun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon yliopettaja ja käyttäjälähtöisen kehittämisen sekä muotoiluajattelun dosentti.

Lähdeluettelo

Icoorevits. 2014. Slideshare. Viitattu 27.1.2025. Saatavilla https://www.slideshare.net/lcoorevits/summary-book-convivial-toolbox (Tekoälyllä tehostettu kuvaus)

Mattelmäki, T. 2005. Design Probes. Viitattu 17.7.2024. Saatavilla https://shop.aalto.fi/media/attachments/55d58/mattelmaki.pdf

Nuutila, K. 2024. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaan osallisuuden tukeminen – Asiakaslähtöiset tarpeet ja suunnitteluajurit. Viitattu 27.1.2025. Saatavilla https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120533451

Riipinen, T-L., Palo. S., Kinnunen, R., Pietikäinen, R., Piiroinen, M., Kivivuori, A., Pahlman, P. Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry. 2023. Työpajatoiminnan käsikirja - Valmennusta, toiminnallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ensimmäinen painos. Viitattu 27.1.2025. Saatavilla file:///C:/Users/K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4/Downloads/Tyopajatoiminnankasikirja%20(1).pdf

THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta. Viitattu 27.1.2024. Saatavilla https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuusindikaattori-mittaa-osallisuuden-kokemusta

Sosiaaliturvamuutokset ovat vaikuttaneet asiakkaiden arkeen ja hyvinvointiin

 

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen sosiaalisessa raportoinnissa on syksyn 2024 aikana tehty havaintoja asiakkaiden taloudellisesta tilanteesta ja sosiaaliturvamuutosten vaikutuksista.

Muutokset sosiaaliturvassa ovat vaikuttaneet asiakkaiden taloudelliseen tilanteeseen. Osa on joutunut pohtimaan, ostaako lääkkeitä vai ruokaa tai esimerkiksi jättämään terveydenhuollon laskuja maksamatta, ja tästä on seurannut maksuhäiriömerkintöjä ja velkaantumista. Leikkausten on havaittu kohdentuvan pienituloisiin työssä käyviin lapsiperheisiin, joilla ei synny oikeutta perustoimeentulotukeen. Etenkin loppukuu on monelle ihmiselle tiukkaa aikaa, ja tämä näkyy ruokajakeluiden kävijämäärien nousuna. Ruokajakeluista on tullut monille merkittävä ja välttämätön apu taloudelliseen selviytymiseen. Osa ruokajakeluista on kuitenkin maksullisia, eikä ihmisillä aina ole rahaa ruokakassiin ja ruokajakeluihin kulkemiseen. Lapsiperheet kyselivät joulun aikaan aiempaa enemmän taloudellista tukea ja lahjakortteja ruokaan, samanaikaisesti lahjakortteja oli kuitenkin jaettavana vähemmän.

Kaikista heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevat ihmiset uhkaavat jäädä palveluiden ulkopuolelle lähipalveluiden lakkauttamisen myötä. Toiselle paikkakunnalle kulkemiseen ei ole varaa tai se ei ole mahdollista terveydentilan vuoksi. Etäpalvelupisteet eivät aina vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja kaikilla ei ole puhelinta tai puheaikaa asioiden hoitamiseen. Asiakasmaksun korotukset vaikuttavat asiakkaiden haluun ja mahdollisuuksiin ottaa vastaan tarpeidensa mukaista palvelua ja maksuvapautuksen myöntämiskriteerit koetaan tiukoiksi. Asiakkaita myös kuormittaa useiden hakemusten täyttäminen ja liitteiden toimittaminen moneen paikkaan.

Asiakkaat ovat saaneet muuttokehotuksia, mutta mahdollisuudet saada kohtuuhintaisia asuntoja ovat heikot. Asunnon saaminen on asiakkaille vaikeaa luottohäiriömerkintöjen, vuokravelkojen ja kohtuuhintaisten asuntojen vähäisen määrän vuoksi. Asiakkaat kokevat tilanteessa neuvottomuutta ja uuden asunnon etsiminen aiheuttaa myös painetta. Lapsiperheitä on joutunut muuttamaan ja tämä on tarkoittanut kouluvaihdoksia lapsille. Yhdelle alueelle on lyhyessä ajassa muuttanut paljon perheitä edullisempien vuokra-asuntojen vuoksi. Muuttoliike näkyy alueen päiväkotien ja koulujen lapsi- ja oppilasmäärän lisääntymisenä, ja joissain ikäluokissa luokkakoot ovat ylipaikkoja myöten täynnä. 

Muuttamisessa on haasteita, koska asiakkailla ei aina ole läheisiä apuna ja se voi olla vaikeaa myös fyysisistä syistä. Asiakkaat ovat tarvinneet muuttotilanteissa paljon selvittelyapua työntekijöiltä. Jotkut vuokranantajat ovat laskeneet vuokria, jotta asiakkaan asuminen on voinut jatkua. Asiakkaat eivät aina huomaa lukea päätöksiä tai päätösten tekstit eivät ole riittävän selkeitä ja ymmärrettäviä. Tästä syystä asiakkaille on saattanut tulla yllätyksenä, ettei vuokraa enää huomioida kokonaisuudessaan toimeentulotuessa. Myös häätöjen lisääntymisestä alueella on raportoitu.

Asiakkaat ovat tuoneet esiin huolta etuuksien leikkauksista ja hintojen noususta. Huoli taloudesta on vaikuttanut esimerkiksi arjessa jaksamiseen. Muutokset asumistuessa ja toimeentulotuessa aiheuttavat asiakkaille kuormitusta ja työntekijät ovat tehneet paljon selvittelytyötä asiakkaiden avuksi. Uutiset lomautuksista ja irtisanomisista huolettavat ja pohdituttavat; miten voi saada työtä, kun paikkoja vähennetään entisestään? Yksin olevien ihmisten selviytyminen on haastavaa, he kokevat epätoivoa ja kertovat myös itsetuhoisista ajatuksistaan. Opiskelijat kertovat tapaamisilla, että tilanne huolettaa ja pelottaa. Taloudellinen tilanne näyttäytyy heikompana etenkin niillä opiskelijoilla, joilla ei ole mahdollisuutta saada läheisiltä tukea. Tiedottamisesta huolimatta osa ihmisistä on vasta viime aikoina ymmärtänyt, että sosiaaliturvamuutokset koskevat heitä ja tämä on aiheuttanut ihmetystä.

Työtä ei ole tarjolla, eivätkä asiakkaat aina ole riittävän hyväkuntoisia osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan. Myös mahdollisuudet päästä eläkkeelle koetaan liian vähäisinä. Kelan kuntoutusvaihtoehtojen supistaminen vaikuttaa asiakkaiden kuntoutumisen mahdollisuuksiin. Kuntoutustuen ikärajan nosto vaikuttaa nuorten arkeen, koska se on ollut yksi koulunkäyntimotivaatioon positiivisesti vaikuttava tekijä. Alueella tehdyt havainnot ovat hyvin yhteneväisiä muilla hyvinvointialueilla tehtyjen havaintojen sekä Talentian, Kirkkohallituksen ja SOSTEn sosiaalialan ammattilaisille, diakoniatyöntekijöille ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijöille tekemän kyselyn tulosten kanssa Kysely: Sosiaaliturvaleikkaukset näkyvät jo nyt ihmisten avuntarpeen kasvuna | Talentia.

Milla Rantakari, asiantuntija

Rakenteellinen sosiaalityö -osaprojekti 2023–2025

Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue