Terveyssosiaalityö - sairastumisessa tukena

Historiaa

Terveysosiaalityön juuret löytyvät 1800-luvun lopulta Englannista, kun ensimmäinen sairaalan sosiaalihoitaja Lady Almoner aloitti työnsä 1895 Lontoon The Royal Free Hospital- klinikalla. (Montin 1933, 201-204.) Amerikassa ensimmäinen sairaalan sosiaalityön osasto perustettiin New Yorkiin, Massachusetts General Hospitaliin 1905. Näiden lisäksi Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa toimi sosiaalihoitajia, jotka olivat usein terveyssisaria. (Linden 1999, 34.) Suomessa terveyssosiaalityön voidaan katsoa alkaneeksi vuodesta 1921, jolloin sosiaalihoitajat aloittivat toimintansa Helsingin 1921 lastensairaalassa sekä 1923 kirurgisessa sairaalassa, koska koettiin että terveydenhuollossakin on tärkeä kiinnittää huomiota enemmän potilaiden elämäntilanteisiin ja kotiutumisen jälkeiseen selviytymiseen. (Sundman 2014, 7.)

Ensimmäiset sosiaalihoitajat olivat sairaanhoitajia ja myöhemmin terveyssisaria. Sosiaalihoitajan koulutuksen myötä 1945 sairaalan sosiaalityö liittyi yleisesti sosiaalityön menetelmälliseen kehittämiseen ja koulutuksessa siirryttiin sairaalakeskeisyydestä terveydenhuollon kokonaisuutta painottaen yhteyksiä sosiaalihuoltoon. Terveyssosiaalityön asiantuntijuuden kehittyminen enem-män sosiaalihuollon puolelle tapahtui vuonna 1960-70 luvulla, mutta se oli vielä alisteinen isäntä-organisaatiolle. (Tulppo 1991, 5-8, 12.) Terveydenhuollon sosiaalityöntekijän rooli on muuttunut avustavasta, hoivaan keskittyvästä työntekijästä kohti yhteiskunnallista ja sosiaalista tietoa hallitsevaa, itsenäistä asiantuntijaa, jonka koulutuksen pätevyyden määrittää Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuus vaatimuksista 817/2015. (Korpela 2014, 121.)

Mitä terveyssosiaalityö on?

Terveyssosiaalityön palvelut kuuluvat kaikille ja terveyssosiaalityöntekijöitä löytyykin kaikista sairaanhoitopiireistä. Terveyssosiaalityö toimii kahden toisistaan poikkeavan viitekehyksen raja-pinnalla sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välimaastossa, mutta kuuluu vahvasti sosiaalihuoltoon, vaikka isäntäorganisaatio onkin terveydenhuollossa. Sosiaalityöntekijät ja –ohjaajat toimivat moniammatillisissa tiimeissä tiiviissä yhteistyössä terveydenhuollon kanssa terveyden-huollon toimipisteissä toteuttaen sosiaalityötä tai –ohjausta. Päijät-Hämeessä terveyssosiaalityöntekijät työskentelevät erikoissairaanhoidon yksiköissä sairaalan osastoilla ja poliklinikoilla. Psykiatrialla toimii sosiaalityöntekijöitä ja –ohjaajia lastenpsykiatrialla, nuoriso-psykiatrialla ja aikuispsykiatrialla. Somatiikassa toimii sosiaalityöntekijöitä, jotka työskentelevät Päijät- Hämeen keskussairaalassa somatiikan osastoilla ja poliklinikoilla. Sosiaalityöntekijän/- ohjaajan vastaan-otolle ohjaudutaan usein miten terveydenhuollon työntekijöiden kautta, mutta myös läheiset, omaiset ja asiakkaat itse voivat ottaa yhteyttä toimintayksikölle nimettyyn työntekijään suoraan. Terveyssosiaalityöntekijän palvelut ovat käytettävissä erikoissairaanhoidon osastoilla ja poliklinikoilla niin kauan, kun asiakkuus jatkuu kyseisessä yksikössä.

Terveyssosiaalityön asiantuntijuus pohjaa ihmisen kokonaisnäkemykseen sairauden ja sosiaalisten tekijöiden yhteyksistä. Terveyssosiaalityön tehtävänä on vaikuttaa yksilön ja perheen elämäntilanteeseen siten, että sairaudesta huolimatta taloudellinen toimeentulo, sosiaalinen suoriutuminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen jatkuisivat mahdollisemman häiriöttömästi. (Linden 1999, 55.) Terveyssosiaalityöntekijä on erikoistunut paitsi sosiaalityöhön, myös terveydenhuollon alueen kysymyksiin. Sosiaalityöntekijä tietää sairauksien ja hoidon vaikutukset ihmisen arjen selviytymisessä sekä tuntee sosiaaliturvan, sosiaalipalveluiden ja kuntoutuksen kentän.

Terveyssosiaalityön tehtävä on selkeä eli olla sairastuneen ihmisen tai perheen tukena silloin, kun ihmisen omat voimavarat ja toimintakyky eivät riitä hoitamaan omia asioitaan. Sosiaalityö voi olla pitkäänkin mukana ihmisen tai perheen asioissa, jos tilanne niin vaatii. Erityisesti kuntoutukseen liittyvissä asioissa terveyssosiaalityö on mukana poliklinikoilla seuraamassa ja suunnittelemassa kuntoutumiseen liittyviä asioita.

Terveyssosiaalityön avulla turvataan, ettei ihminen putoa palvelujärjestelmien ulkopuolelle, koska asiakkaan tai perheen oma toimintakyky on heikentynyt. Terveyssosiaalityö toimii eräänlaisena turvaverkkona pirstaleisessa sosiaaliturva ja –palveluiden sekä kuntoutuksen maailmassa, jossa työntekijä kokoaa asiakkaan palvelujärjestelmän yhteen tai auttaa sen alkuun saattamisessa ja tarvittaessa jää seuraamaan asioiden etenemistä. Oma vakava sairastuminen tai perheen jäsenen sairastuminen sekä siitä kuntoutuminen on prosessi, joka koskettaa aina monia elämänalueilta – asumista, arjessa selviytymisistä, perhesuhteita, toimeentuloa, fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja. Sairastumisen aiheuttamat muutokset edellyttävät monien asioiden uudelleen järjestämistä ja muotoilemista tai sopeutumista pysyviin muutoksiin.

Arkea tutkimassa

Terveyssosiaalityöllä on siis oma tehtävänsä. Esimerkiksi psykiatriassa sosiaaliset tekijät vaikuttavat mielenterveyden elämäkululliseen rakentumiseen kaksisuuntaisesti. Psyykkisen oireilun takana on usein sosiaalisia juurisyitä, kuten köyhyyttä, päihteidenkäyttöä, väkivaltakokemuksia sekä yhteis-kunnallisia prosesseja, kuten pitkäaikaistyöttömyyttä, ongelmien ylisukupolvisuutta jne. Vastaavasti psyykkisesti sairastuneen heikentynyt toimintakyky muodostaa esteen arkiselle selviytymiselle ja sosiaaliselle osallisuudelle. Tällöin sosiaaliset tekijät voivat olla paitsi psyykkistä sairastumista ylläpitäviä, myös kuntoutumista edistäviä voimavaroja. (Barnes ym. 2000, 565-566; Bailey 2002, 326.)

Sosiaalityöntekijät ovat arjen tutkimisen ammattilaisia sekä heillä on välineitä mahdollistaa arjen toimintakyky kuntoutumisessa. Vakavassa sairastumisessa tähän kuitenkin tarvitaan tiivis yhteistyö terveydenhuollon kanssa ja ymmärrys eri sairastumisen prosessista sekä ihmisen käyttäytymisestä ja toimintakyvystä, jotta kuntoutuminen saadaan käyntiin. Terveyssosiaalityön asiantuntijuus todentuukin esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien ja heidän lähiympäristönsä voimavarojen tun-nistamisessa sekä niiden valjastamisessa yksilöllisen/ tai perheen kuntoutumisen tueksi. Siksi sosiaalityöllä osana mielenterveyspalveluita on tärkeä korjaava, mutta myös ongelmia ehkäisevä rooli. (Lehtinen 2018, 148).

Terveydenhuollon sosiaalityön luokitusopas (1998,60) jakaa terveydenhuollon sosiaalityön neljään osa-alueeseen: sosiaaliseen arvioon, sosiaalisen toimintakyvyn tukemiseen, toimeentulon turvaamiseen ja asiantuntijatyöhön. Sosiaalityöntekijä voi olla informoija, selvittelijä, vireille laittaja, koordinaattori ja suunnittelija (Talentia 2007,1). Terveyssosiaalityön työskentelyn perusteena on sosiaalisen elämäntilanteen kartoittaminen yhdessä asiakkaan ja hänen lähiomaisten kanssa. Sosiaalisen tilanteen selvittämisen perusteella sosiaalityöntekijä voi arvioida ja ennakoida tarvittavia tukitoimia ja laittaa vireille välttämättömät sosiaaliturva-asiat sekä arjessa selviytymiseen tarvittavat tukipalvelut. Tarvittaessa työskentelyyn kutsutaan mukaan yhteistyöverkostoon palveluita koordinoivat viranomaiset mahdollisten palveluiden alkuun saattamiseksi. Terveydenhuollon sosiaalityössä ei tehdä hallinnollisia päätöksiä, minkä vuoksi yhteistyö alueen sosiaalityön kanssa onkin tärkeää. Toimintayksikkö määrittää siellä tehtävän sosiaalityön tai –ohjauksen ja tehtävänkuva voi paljonkin poiketa toisistaan riippuen siitä toimitaanko lasten ja nuorten yksiköissä vai aikuisten yksikössä, mutta perusperiaate pysyy samana.

Psykososiaalista tukea ja moniammatillisuutta

Terveyssosiaalityön työskentelylle on ominaista myös psykososiaalinen lähestymistapa, asiakkaan asioiden asianajo, moniammatillinen työskentely sekä kuntoutusosaaminen. Sosiaalityöntekijän kanssa on mahdollista keskustella yleisesti omasta tai lapsen elämäntilanteesta, sairastumisen tai vammautumisen aiheuttamista muutoksista sekä saada yksilöllistä ohjausta ja neuvontaa sekä tarvittaessa apua palveluiden saattamiseksi alkuun. (Vanhala 2015: 6.) Erityisesti lasten- ja nuorten yksiköissä työskentely perustuu vanhemmuuden ja vanhempien kanssa tehtävään psykososiaaliseen työhön. Terveyssosiaalityössä kohdataan monesti toimintakyvyltään heikom-massa asemassa olevia asiakkaita ja perheitä, jotka ovat uupuneita ja monesti kohtuuttomissa elämäntilanteissa. Asiakkaat ovat monesti kykenemättömiä viemään omia asioita eteenpäin tai olevat epätietoisia heille kuuluvista sosiaaliturvaetuuksista tai -palveluista. Terveyssosiaalityössä tullaankin asiakkaan tueksi viemään asioita eteenpäin sen aikaan kun on tarve tai huolehditaan, että lapsen etu tulee huomioiduksi perheessä ja tuetaan siinä.  

Metteri (1996,146) toteaakin, että moniammatillista tiimityötä tarvitaankin juuri niillä toiminta-aloilla, joilla asiakkaiden tarpeisiin ei ole helppo vastata yhden näkökulman tai tietämyksen varassa. Juuri tätä yhteistyötä ja yhteistyökulttuuria tarvittaisiin yhä niukkenevien resurssien ja asiakkaiden moniongelmallisten tilanteiden kanssa. Terveyssosiaalityö toimii moniammatillisissa tiimeissä tuoden hoitotiimiin tietoa asiakkaiden arjen sujuvuudesta sekä sen puutteista sekä koordinoi palveluiden oikea-aikaisuutta. Oikea-aikaisen ammatillisen tuen antaminen ja asioiden sujuva hoito voi ehkäistä parhaimmillaan vakavan sairastumisen tuottaman asiakkaan/ perheen kaaoksen tunnetta ja auttaa asiakasta/ perhettä hallitsemaan sitä. (Ruotsalainen 2003, 111-113.)

Terveyssosiaalityö tulevaisuudessa?

Terveyssosiaalityö on saanut kehittyä rauhassa tähän päivään saakka. Perinteisesti sosiaalityön ydin on ollut ihmisten kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa ja perustunut asiakkaiden tarpeisiin. Uusi sosiaalihuoltolaki muokkaa sosiaalityötä hallinnollisempaan suuntaan, mutta häviääkö sosi-aalityöstä samalla jotakin? Toistaiseksi terveyssosiaalityö on onnistunut vielä säilyttämään tämän kohtaamistyön osana sosiaalityötä ilman hallinnollisia päätöksiä. Uudet maakunnalliset rakenteet haastavat koko sote-järjestelmän ja toivottavasti sosiaalityötä osataan katsoa siten, että heikommassa asemassa olevat eivät jää turvaverkon ulkopuolelle ja ymmärretään terveyssosiaalityön kaltaista työtä, koska juuri heikoimmassa asemassa syrjäytymisvaarassa olevat tarvitsevat tätä nivelvaiheen sosiaalityötä, jossa terveyssosiaalityöntekijät ovat omimmillaan. Sosiaalityö voi kehittyä ottamaan vastaan haasteet, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan, kunhan ollaan avoimia ratkaisuille, jotka erityisesti hyödyttävät asiakasta!

Eija Tiihonen

Vastaava sosiaalityöntekijä

PHHYKY/ Psykososiaaliset palvelut

Lähteet:

Bailey, D. 2002. Mental health. Teoksessa Robert Adams, Lena Dominelli & Malcolm Payne (toim.) Critical practice in social work. New York, Palgrave Macmillan.

Barnes, D & Carpenter, J. & Dickinson, C. 2000. Interprofessional education for community mental health: attitudes to community care and professional stereotypes. Social Work Education 19.

Howe, D. 2002. Psychosocial Work. Teoksessa Robert Adams, Lena Dominelli & Malcolm Payne (toim.) Social Work. Themes, Issues and Critical Depates. New York: Palgrave.

Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 817/2015

Lehtinen, L. 2018. Sosiaalityön terapeuttinen asiantuntijuus psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Teoksessa Juvonen, T. & Lindh, J. & Pohjola, A. & Romakkaniemi, M. (toim.) Sosiaalityön muuttuva asiantuntijuus. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2018.

Linden, M. 1999. Terveydenhuollon sosiaalityö moniammatillisessa toimintaympäristössä. Stakes raportteja 234. Helsinki, Stakes.

Metteri, A. 1996. Arjen tieto ja sosiaalityö terveydenhuollon moniammatillisessa työryhmässä – tietojen yhteensovitus. Teoksessa Anna Metteri (toim.) Moniammatillisuus ja sosiaalityö. Helsinki, Edita.

Montin, E. 1933. Epione. Suomen Sairaanhoitajayhdistyksen aikakausilehti. 26 (11), sivut 201-205.

Korpela, R. 2014. Terveyssosiaalityön asiantuntijuus ja kehittäminen. Teoksessa Anna Metteri, Heli Valokivi & Satu Ylinen (toim.) Terveys ja sosiaalityö. Juva, PS-kustannus.

Ruotsalainen, H. 2003. Aivohalvauksen saanut ja hänen omaisensa paikallisessa järjestelmässä. Tieto,  Ohjaus ja tuki ”Kun mistään ei tiennyt mitään”. Teoksessa Anna Metteri (toim.) Asiakkaan ääntä kuunnellen: kitkakohdista kehittämisehdotuksiin. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyö yhdistys YTY ry. Helsinki, Edita.

Sudman, E. 2014. Teoksessa Anna Metteri, Heli Valokivi & Satu Ylinen (toim.) Terveys ja sosiaalityö. Juva, PS-kustannus.

Talentia ry. 2007. Terveyssosiaalityöntekijä rakentaa yhdessä potilaan arjen elämää sairastumisen jälkeen. Tiedote 1.11.2007.

Terveydenhuollon sosiaalityön luokitus. Opas luokituksen käyttöön ja näkökulmia palvelujen kehittämiseen. 1998. Helsinki, Terveydenhuollon sosiaalityöntekijät ry.

Tulppo, J. 1991. Sosiaalityö ammatillisena toimintana sairaalassa. Sosiaalipolitiikan laitoksen tutkimuksia. Sosiaalipolitiikan käytäntö ja opetus, sarja C: nro 2. Tampere, Tampereen yliopisto.

Vanhala, A 2015: Sosiaalityön apu kuluu kaikille, Julkaisussa Eläkeläinen nro 7/ Joulukuu 2015

Osaamiskeskus Verso alueellisena asiantuntijayksikkönä

Sote-uudistuksen keskiössä on viime aikoina ollut valinnanvapaus ja sitä koskeva lakiluonnos. Uudistuksen lopulliset yksityiskohdat ovat vielä joulukuussa 2017 hämärän peitossa. Sosiaali- ja terveydenhuolto hakeneekin lopullisen muotonsa vasta tulevien vuosien aikana, vaikka lait saataisiinkin maaliin suunnitellussa aikataulussa. Sote-uudistusta koskeva keskustelu on nostanut esille monenlaisia näkökulmia. On ymmärrettävää, että vuosikymmenten saatossa rakennetussa järjestelmässä riittää näkökulmia, eikä kaikkia asioita varmastikaan saada ymmärrettävään muotoon uudistuksessa. Tämä jättää meille kaikille työsarkaa tulevillekin vuosille ja edellyttää erityisiä panostuksia kehittämis- ja tutkimustoimintaa.

Sosiaalialan osaamiskeskus Verso on toiminut 2000-luvun alusta alkaen vahvana alueellisena vaikuttajana sosiaalihuollon tehtäväkentällä. Päijät-Hämeen lisäksi Verson toiminta-alueeseen kuuluu Itä-Uusimaa. Maakuntarajat ylittävä toiminta-alue on ollut Verson vahvuus ja tarjonnut mahdollisuuden laaja-alaiselle vuoropuhelulle ja hyvien toimintakäytäntöjen levittämiselle. Toimintaympäristö erikokoisine kuntineen ja yhteistyöalueineen on tarjonnut tähän hyvät mahdollisuudet.

Osaamiskeskus Verso on vuosien varrella verkostoitunut ja hakeutunut osaavien johtajiensa johdolla sosiaalihuollon tehtäväkentälle sosiaalihuollon toimijoiden tueksi. Verso on valjastanut vähäiset resurssinsa tehokkaasti käytännönläheisiin ja Päijät-Hämeen sosiaalihuollon perustoimintaa tukeviin ja edistäviin kehittämishankkeisiin. Liian vähäiselle huomiolle on jäänyt se, että monen 2000-luvulla käynnistyneen seudullisen toiminnan takaa löytyy tavalla tai toisella Verso ja versolaisten työpanos. Ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö on laajentunut kattamaan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn sekä peliongelmien ehkäisyn. Maakunnallisen ehkäisevän työn osalta Päijät-Hämeessä on otettu isoja askelia jo ennen maakunta- ja sote-uudistusta.

Huomionarvioista monelle kehittämishankkeelle on ollut se, että ne ovat jättäneet jälkeensä pysyviä toimintamalleja eikä maakunnan sosiaalihuollon kehittämistyö ole ollut vain joukko yksittäisiä hankkeita. Monessa hankkeessa on jatkettu aikaisemmassa hankkeessa kesken jäänyttä työtä. Tästä yhtenä konkreettisena esimerkkinä ovat perheoikeudellisten palveluiden kaltaiset seudulliset palvelut. Kehittämishankkeet ovat myös osaltaan edistäneet sote-integraation toteutumista sekä auttaneet lainsäädäntömuutosten toimeenpanoa kentällä. Unohtaa ei myöskään sovi kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja oppilaitosten mukaan ottamista kehittämistyöhön Verson vahvalla avustuksella. Yhteistyörakenteet tarvitsevat koordinaatiota ja Versolla on tässä työssä merkittävä rooli. Yhteistyöverkostojen vaalimisen tärkeys ja siihen panostaminen muistetaan toivottavasti myös sote- ja maakuntauudistuksenkin valmistelussa. 

Sosiaalialan osaamiskeskus Verso toimii nykyisin liikelaitoksena Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä. Toimintaa ohjaa Verson johtokunta, joka koostuu Päijät-Hämeen ja Itä-Uudenmaan sote-toimijoiden asiantuntijoista. Liikelaitos-malli ja johtokunta Verson johtajan tukena ovat tarjonneet oivallisen välineen nostaa esiin konkreettisia kehittämistarpeita ja etsiä niihin ratkaisuja. Verson johtajan tehtäviä kulloinkin hoitaneet henkilöt ovat osaltaan olleet vaikuttamassa aktiivisesti sosiaalialan osaamiskeskusverkostossa. Valtakunnallisen vaikuttamisen ohella Verson johtajat ovat tuoneet viimeisimmän tiedon valtakunnallisesta kehittämisestä Päijät-Hämeen ja Itä-Uudemaan sosiaalihuollon edustajien hyödynnettäväksi. Vaikka tuntuu hivenen toisarvoiselta nostaa esiin hallinnollisia ratkaisuja, kannattaisi mielestäni liikelaitosmallia ja sen tarjoamia etuja tarkastella myös yhtenä vaihtoehtona kehittämistyön organisoinnin osalta maakunta- ja sote-uudistuksessakin.

Verso on hakenut oman paikkansa uudessa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä. Ehkäisevän työn seutukoordinaatio ja sen tarjoama tuki on luonteva osa monimuotoista sote-toimijoiden, kuntien ja järjestöjen ja oppilaitosten verkostoa ja kehittämistyötä. Tutkiva ja analyyttinen ote yhdistyy Versossa ratkaisukeskeiseen työskentelyyn.  Sosiaaliasiamiestoiminta on soveltunut erinomaisesti osaksi Verson kaltaisen asiantuntijayksikön toimintaa. Sosiaaliasiamiestoiminta ja asiakasrajapinta nostavat esiin monenlaisia kehittämiskohteita, joita on välitetty myös toiminnasta vastaaville organisaatioille mm. sosiaaliasiamiehen raportin muodossa. Verso ja perusterveydenhuollon yksikkö aloittivat muutamia vuosia sitten yhteistyön kehittämisen ja jatkossa yhteistyötä tulee tiivistää yhtymän kehittämisen ja terveyden edistämisen tulosalueen kanssa. Sote-integraatio on yksi osa kehittämistyötä Versossa. Oma lukunsa on Verson hallinnoimat kehittämishankkeet. Maakunnallisen kehittämistyön lisäksi osaamista on tarjottu myös muille alueille ja kyetty näin myös paikkaamaan talouden haasteita, joita valtionavustuksen karsinnat ovat tuottaneet. Päijät-Hämeessä on käynnissä parhaillaan sekä lasten ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) että osatyökykyisille tie työelämään (OTE) kärkihankkeen toimeenpano. Molempia hankkeita hallinnoidaan Verson toimesta ja niiden ympärille rakentuu monista toimijoista koostuva kehittämisen verkosto. Perustoiminnan ja hanketyön lisäksi Verso toimii maakunnallisen sote-toiminnan tukena. Uuden sosiaalihuoltolain toimeenpano ja sosiaalisen kuntoutuksen kaltaisten palvelujen kehittämistyö on tarvinnut tuekseen Verson asiantuntemusta. Verson toiminta on hyvä esimerkki siitä, miten toiminta voidaan organisoida joustavaksi ja kyvykkääksi vastata alati muuttuviin tarpeisiin.     

Tulevat sote-rakenteet tarvitsevat vahvan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen tukirakenteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen ja tutkimuksen kokonaisuutta tulee viedä eteenpäin yhdenvertaisesti hyödyntäen molempien alueiden nykyisiä vahvuuksia.  Kehittämisrakenteiden merkitys korostuu uudistuksen alussa. Päijät-Hämeessä on vahva perusta ponnistaa kohti uudistuksia tässäkin mielessä. Tämä asia nousi esiin mm. osaamiskeskus Verson ja sen henkilöstön yhteisessä seminaarissa.

Mika Forsberg

Verson johtokunnan puheenjohtaja

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän perhe- ja sosiaalipalvelujen toimialajohtaja

Kehittyvät palvelut eivät sammaloidu

Aikuissosiaalityössä puhaltavat muutoksen tuulet. 1.1.2017 alkaen Lahden aikuissosiaalityöstä tuli osa Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymää ja Perhe- ja sosiaalipalvelut -toimialaa. Hyvinvointiyhtymässä sote-palvelut tuotetaan aiempaa suuremmalla maantieteellisellä alueella, aiempaa suuremmalle väestömäärälle.
 
Hyvinvointiyhtymän uutta organisaatiomallia sekä palvelujen uusia tuottamismalleja suunnitellaan parhaillaan. Pohdinnassa on esimerkiksi se, mitä palveluja tuotetaan jatkossa lähipalveluina, mitä keskitettyinä palveluina ja miten lähipalvelut on mahdollista viedä kustannustehokkaasti lähelle kaikkia hyvinvointiyhtymän asukkaita. Sosiaalipalvelut ovat pitkälti sellaisia palveluja, jotka tulee toteuttaa lähipalveluina, koska asiakkailla ei useinkaan erilaisten syiden vuoksi ole mahdollisuutta hakeutua palveluihin pitkän välimatkan päästä ja asiakkaita on usein tarpeen tavata heidän omassa toimintaympäristössään. Asiakkaiden kohtaamisessa voidaan kuitenkin hyödyntää erilaisia sähköisiä ratkaisuja ja rakentaa sähköisiä palveluja perinteisten asiakastapaamisen ja kotikäyntien rinnalle.
 
Kela-siirto
Vuoden vaihteessa koko valtakunnan tasolla toteutunut perustoimeentulotuen Kela-siirto koskee suurta osaa aikuissosiaalityön asiakkaita. Kela-siirron on todettu tarjoavan sosiaalityölle mahdollisuuden keskittyä sosiaalityöhön toimeentulotukityön sijaan. Lahdessa perustoimeentulotuen käsittely on erotettu sosiaalityöstä kokonaan kuitenkin jo yli 10 vuotta sitten. Perustoimeentulotukihakemukset on käsitelty täysin etuuskäsittelyssä, jolloin sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat ovat voineet keskittyä käyttämään täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea yhtenä sosiaalityön työvälineenä. Lahdessa on siten ollut hieno mahdollisuus kehittää sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen sisältöjä jo pitkään. Nyt huolena on enemmänkin se, kuluuko sosiaalityöntekijöiltä ja sosiaaliohjaajilta jatkossa aikaisempaa enemmän työaikaa toimeentulotukityöhön, jos asiakkaat joutuvat hakemaan paljon täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea kunnasta Kelan tiukkojen perustoimeentulotukilinjausten vuoksi. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä on kuitenkin tehty viisas ratkaisu siinä, että etuuskäsittelijöiden työpanosta on myös jatkossa käytettävissä täydentävän toimeentulotuen ratkaisutyöhön.
 
Toimeentulotuki on ollut perinteinen tapa tulla sosiaalityön asiakkuuteen. Kela-siirtoa koskevissa keskusteluissa on tuotu esiin huolta siitä, löytävätkö apua tarvitsevat ihmiset jatkossa tiensä sosiaalihuollon palveluihin. Sosiaalityöllä onkin nyt hyvä tilaisuus parantaa näkyvyyttään ja pyrkiä eroon sosiaalihuoltoa koskevasta, varmasti suurelta osin toimeentulotukityöhön liittyvästä, byrokraattisen, jäykän ja osittain jopa häpeällisen palvelun leimasta. On ajankohtaista pohtia sitä, miten saamme luotua sellaiset työikäisten sosiaalityön palvelut ja imagon, että ihmiset hakeutuisivat palveluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen ongelmien kasaantumista.
 
Sosiaalihuoltolain mukainen asiakasprosessi
Kun vilkaistaan taaksepäin Lahden aikuissosiaalityön menneeseen vuoteen, näyttäytyy kuva kehittämistyöntäyteisestä vuodesta. Uuden sosiaalihuoltolain mukainen asiakasprosessi voidaan jo nähdä olevan vakiintunut työskentelymalli aikuissosiaalityössä. Sosiaalityön asiakkuus alkaa palvelutarpeen arvioinnilla, joka tehdään monialaisena yhteistyönä asiakkaan tilanteen mukaan. Palvelutarpeen arvioinnissa kartoitetaan asiakkaan tuen tarpeet, nimetään omatyöntekijä ja suunnitellaan tuen tarpeisiin vastaava palvelukokonaisuus. Monialaisen yhteistyön malleja on kehitetty terveydenhuollon kanssa mm. Parempi arki -hankkeessa.
 
Viime vuoden aikana on kehitetty myös sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaisesti sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien tehtäväjakoa. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat toimivat asiakkaiden omatyöntekijöinä vastaten asiakkaan koko palveluprosessista. Palvelusprosessi rakentuu asiakkaan palvelutarpeiden perusteella eikä yksittäisten toimenpiteiden kautta. Tavoitteena on, että resurssien salliessa sosiaalityöntekijät keskittyvät erityistä tukea tarvitseviin asiakkaisiin sekä rakenteelliseen sosiaalityöhön ja sosiaaliohjaajat työskentelevät vähemmän tukea tarvitsevien asiakkaiden kanssa.
 
Sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen
Lahdessa aloitettiin vuonna 2016 kehittää myös työikäisten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua. Sosiaalisen kuntoutuksen #Noste-tiimiin rekrytointiin ennen kesää neljä sosiaaliohjaajaa ja kaksi lähihoitajaa. #Nosteen asiakasmäärä kasvoi nopeasti toiminnan aloittamisen jälkeen noin 60 asiakkaaseen.
 
Asiakkaat ohjautuvat sosiaalisen kuntoutuksen palveluun omatyöntekijän sosiaalityössä laatiman palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Sosiaalisessa kuntoutuksessa asiakkaille tarjotaan tarpeen mukaan mm. intensiivistä psykososiaalista yksilöllistä tukea, kotikäyntejä, apua kotitöissä, rinnalla kulkemista, asioiden yhdessä hoitamista sekä ryhmätoimintaa.
Nopeasti sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen aloittamisen jälkeen on ollut nähtävissä, että palvelu on kannattavaa inhimillisen ja yksilöllisen hyvinvoinnin kasvun lisäksi myös taloudellisesti. Mielenterveyskuntoutujan palveluasuminen maksaa 1 800 – 2 850 € kuukaudessa. Sosiaaliohjaajan palkka sivukuluineen on karkeasti arvioiden noin 4 000 € kuukaudessa. Jos yhdellä työntekijällä on intensiivisen tuen asiakkuudessa esimerkiksi 10 asiakasta kerrallaan ja sosiaalisen kuntoutuksen kotiin vietävällä tuella mahdollistetaan asiakkaiden asuminen omassa asunnossaan palveluasumisen sijaan, seuraa tästä selkeitä taloudellisia hyötyjä.
 
Uusia palveluja nuorille
Myös nuorten palvelut ovat kasvaneet ja kehittyneet Lahdessa viime vuonna. Aikuissosiaalityön nuorten tiimin sosiaaliohjaajat ovat olleet tiiviisti mukana nuorten Ohjaamossa. Siellä sosiaaliohjaajille on tarjoutunut mahdollisuus kohdata nuoria sosiaalitoimen seinien ulkopuolella ja tarjota nuorille sekä muille Ohjaamossa toimiville tahoille tietoa sosiaalipalveluista sekä ohjausta ja neuvontaa palvelujen käytöstä. Lisäksi aikuissosiaalityössä lähdettiin yhdessä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa kehittämään nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua Vamos Lahti -hankkeessa. Hanke starttasi työnsä keväällä 2016 ja vuoden vaihteeseen mennessä Vamos Lahden toiminnassa on ollut mukana reilut 80 nuorta. Nuorten sosiaalisen kuntoutuksen ryhmämuotoista palvelua on kehitetty myös yhdessä Avainsäätiön Poveria-hankkeen kanssa.
 
Tiedon tuotantoa ja sähköisen asioinnin kehittämistä
Lahden aikuissosiaalityö on aktiivisesti mukana myös sähköisten palvelujen kehittämisessä. Esimerkiksi ODA-hankkeessa on työttömien terveystarkastusta kehitetty laajemmaksi eri hyvinvoinnin osa-alueita kartoittavaksi sähköiseksi ”hyvinvointitarkastukseksi”. Aikuissosiaalityö on ollut myös mukana tuottamassa tietoa sosiaalipalveluista sähköiseen Hyvis.fi -portaaliin.
 

Lahden aikuissosiaalityö on ajan mukaisesti lähtenyt tuottamaan ja jakamaan tietoa toiminnastaan sosiaalista mediaa hyödyntäen. Aikuissosiaalityöhön laadittiin vuonna 2015 some-strategia ja sen mukaisesti loppuvuodesta 2015 julkaistiin ensimmäinen versio sähköisestä toimintakertomuksesta ePoksesta. ePos-toimintakertomuksessa keskiössä ovat tarinat ja kuvat sosiaalityön arjesta. ePos kokonaisuuteen kuuluvat myös aikuissosiaalityön Twitter-tili sekä uusi Facebook-tili, sosiaalisen kuntoutuksen #Noste-tiimin Instagram-tili sekä aikuissosiaalityön blogi, jota on luettu yli 10 000 kertaa.

 

Tästä kaikesta voi todeta, että Lahden aikuissosiaalityö kulkee kohti vuonna 2013 määriteltyä visiotaan. Visiossa Lahden aikuissosiaalityö on edelläkävijä ja valtakunnallisesti tunnettu laadukkaista sosiaalityön palveluista. Lisäksi aikuissosiaalityössä vastataan asiakkaiden tarpeisiin nopeasti, joustavasti ja ammattitaidolla. Omalta osaltani pyrin vaikuttamaan siihen, että Lahden aikuissosiaalityössä tehty kehittämistyö voi jatkua myös uudessa organisaatiossamme. Kiitän aikuissosiaalityön yksikön työntekijöitä ja esimiehiä rohkeudesta uudistaa ja kehittää aikuissosiaalityön sisältöjä ja ottaa käyttöön uusia toimintatapoja. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 
Lahden aikuissosiaalityöstä voi käydä lukemassa lisää uusimmasta sähköisestä vuosiraportista. 

 

Tarja Laukkanen

Lahden aikuissosiaalityön päällikkö 

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Näkymätön aikuissosiaalityö

Käsittelin ensimmäisessä blogitekstissäni vuoden 2015 syyskuussa sosiaalityön hiljaisuutta ja sitä, miten keskusteluun osallistumalla sosiaalityöllä olisi mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan asenneilmapiiriin. Totean tuolloisen kirjoitukseni lopuksi, että sosiaalityöntekijöiden esiintymisen julkisuudessa oman alansa kysymysten asiantuntijoina tulisi olla yhtä itsestään selvää kuin ekonomistien tai juristien osallistuminen omaan alaansa liittyvään julkiseen keskusteluun.

 

Tilanne ei ole vuoden aikana parantunut. Aikuissosiaalityön näkökulmasta näyttäisi käyneen pikemminkin päinvastoin. Aikuissosiaalityö ei enää ole pelkästään hiljainen vaan vaikuttaa muuttuneen myös näkymättömäksi. Tällaiseen lopputulokseen päätyy vääjäämättä, kun seuraa Sote -uudistuksesta julkisuudessa käytävää keskustelua. Uusi sosiaalihuoltolaki kyllä korostaa rakenteellisen sosiaalityön merkitystä ja sitä, miten sosiaalityössä tulisi tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi, mutta käytännössä lain merkitys on ainakin toistaiseksi jäänyt harmillisen vähäiseksi.

 

Valtakunnallinen Sote-uudistus on ollut otsikoissa jo pitkään. Täällä Päijät-Hämeessä uudistukseen valmistaudutaan perustamalla maakunnallinen hyvinvointikuntayhtymä jo etukäteen, vuoden 2017 alussa. Niin Sote-uudistus kuin maakunnallinen hyvinvointikuntayhtymäkin ovat ajankohtaisia asioita, jotka koskettavat kaikkia alueen asukkaita. Alueen päälehti, Etelä-Suomen Sanomat, onkin uutisoinut molemmista aiheista kiitettävän usein. Uutisoinnissa on tähän asti keskitytty pääasiassa terveydenhuollon asioihin ja siksi tervehdinkin suurella ilolla artikkelia, jossa aihetta käsiteltiin sosiaalityön näkökulmasta[1]

Iloni osoittautui ennenaikaiseksi. Artikkelissa nostettiin kyllä esiin monia tärkeitä havaintoja, kuten sosiaalityöntekijöiden kohtuuton työtaakka, pula kelpoisuusehdot täyttävistä sosiaalityöntekijöistä sekä se, että Lahden kaupungin palveluksessa olevien sosiaalityöntekijöiden palkkataso on huomattavasti alhaisempi kuin ympäristökunnissa. Valitettavasti artikkeli sisälsi myös paljon asiavirheitä. Kun lisäksi lehden pääkirjoituksessa[2] 30.10.2016 sosiaalityöstä kerrottiin ”tikittävänä aikapommina”, korostettiin lastensuojelun tärkeyttä ja mainittiin sosiaalityöntekijöiden hakeutuvan ”vähemmän kuormittavaan aikuissosiaalityöhön”, ei tähän aiheeseen enää voinut olla tarttumatta. Sinänsä olisi myös kiinnostava tietää, mihin perustuu päätoimittajan esittämä väite siitä, että sosiaalityöntekijät hakeutuvat lapsiperhepalveluista vähemmän kuormittavaan aikuissosiaalityöhön. Omalle kohdalleni ei tällaisia tapauksia ole Lahdessa osunut koskaan.

Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa sosiaalityö jaetaan lapsiperheiden sosiaalityöhön ja toimeentulotukityöhön. Kaikille sosiaalityötä tekeville on selvää, ettei tällaiselle jaottelulle ole mitään perusteita. Toimeentulotuki on vain yksi sosiaalityön tehtäväkenttä ja sitä käytetään sosiaalityön välineenä yhtälailla lapsiperheiden kuin aikuistenkin parissa. Lahdessa sosiaalityöntekijät käsittelevät toimeentulotukea ainoastaan silloin, kun edellytetään sosiaalihuollon ammattilaisen harkintaa. Tällöin taloudellista tukea käytetään sosiaalityön välineenä ja kyse on ns. ehkäisevästä toimeentulotuesta. Perustoimeentulotukea on Lahdessa jo vuosien ajan käsitellyt oma ammattikuntansa, etuuskäsittelijät. Mikäli sosiaalityötä halutaan jaotella, voidaan se jakaa vaikkapa THL:n palvelutehtäväluokituksen mukaisesti lapsiperheiden, työikäisten ja iäkkäiden sosiaalityöhön sekä vammaispalvelujen sosiaalityöhön ja terveyssosiaalityöhön.

Aikuissosiaalityössä on kyse työikäisten parissa tehtävästä sosiaalityöstä. Monet aikuissosiaalityön asiakkaista elävät erittäin haastavissa elämäntilanteissa. Usein henkilökohtaiset ongelmat ovat kytköksissä yhteiskunnallisiin epäkohtiin, kuten työttömyyteen, köyhyyteen, asunnottomuuteen ja eriarvoisuuden lisääntymiseen.

Lahdessa aikuissosiaalityötä tehdään ikäryhmittäin jaotelluissa tiimeissä. Itse toimin nuorten tiimissä, joka vastaa 18 - 30 -vuotiaiden sosiaalityöstä. Nuorten asiakkaiden arkea kuormittavat usein esimerkiksi huoli tulevaisuudesta, taloudelliset huolet, asumiseen ja ihmissuhteisiin liittyvät pulmat, yksinäisyys, erilaiset riippuvuudet sekä mielenterveyden ongelmat. Sosiaalityössä nuorta tuetaan arkielämän hallinnassa sekä opintoihin ja työelämään siirtymisessä. Lahdessa nuorille on tarjolla monipuolinen valikoima palveluja, joiden avulla voidaan vastata nuoren tuen tarpeisiin. Kaupungissa toimii esimerkiksi nuorten Ohjaamo. Lisäksi Diakoniasäätiön iVamos! -toiminnassa kehitetään nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua. Sosiaalityöntekijä kokoaa nuoren kanssa näistä palveluista kullekin parhaiten toimivan kokonaisuuden. Tavoitteena on hyvä elämänlaatu ja tuloksia syntyy toisinaan hyvinkin nopeasti. On tärkeää, että nuoren elämä on hyvällä mallilla jo ennen kuin perheen perustaminen on ajankohtaista. Tällöin perheiden tukemiseen riittävät aikanaan kevyemmätkin palvelut.

Sote -uudistusta käsitellään mediassa usein kustannusten näkökulmasta. Säästöjä kerrotaan syntyvän terveydenhuollosta, kun perusterveydenhuolto sekä erikoissairaanhoito yhdistetään, yksityistetään palveluja ja lisätään ihmisten valinnanvapautta. Mikäli sosiaalihuollon palvelut mainitaan, kuvataan yleensä sitä, miten perheiden hyvinvointiin panostamalla voidaan vähentää lasten huostaanottoja ja sitä kautta lastensuojelun kustannuksia. Lisäksi iäkkäiden palveluista kerrotaan syntyvän säästöjä, kun laitoshoitoa puretaan ja kotiin annettavia palveluja kehitetään. Työikäisten palveluja tai aikuissosiaalityötä ei tässä yhteydessä yleensä mainita lainkaan.

Aikuissosiaalityö ei ole näkymätön pelkästään mediassa. Myöskään esimerkiksi lokakuussa 2016 julkaistussa Valtioneuvoston tutkimusraportissa[3] ei käsitellä Aikuissosiaalityötä lainkaan. Kyseisessä raportissa selvitetään Sote-uudistukseen liittyen mahdollisuuksia kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita. Tavoitteena on keventää kustannuksia siten, että samalla säilytetään vähintään nykyisen tasoinen palveluvalikoima, palvelujen laatu ja vaikuttavuus. Julkaisussa käydään perusteellisesti läpi kuntien tällä hetkellä rahoittamat sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten vanhusten palvelut, vammaispalvelut, lasten ja perheiden palvelut sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut. Näistä kerrotaan esimerkiksi, miten painopisteen siirtäminen korjaavista ja ”raskaista” palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin lisää vaikuttavuutta ja hillitsee kustannusten kasvua. Lisäksi mm. digitalisaation kuvataan tarjoavan kustannustehokkaita ratkaisuja. On käsittämätöntä, että julkaisussa ei käsitellä Aikuissosiaalityötä lainkaan. Se mainitaan ainoastaan sivuhuomautuksena, jossa todetaan että aikuissosiaalityö ja toimeentulotuki tulisi integroida. Integroida mihin? Toisiinsako? Vai päihde- ja mielenterveyspalveluihin, joiden yhteydessä maininta esiintyy.

Mikä on Aikuissosiaalityön tulevaisuus, jos meidän olemassaoloamme ei huomata niin mediassa kuin Valtioneuvostossakaan? Kuitenkin tiedämme, että esimerkiksi nuorten sosiaalityöhön panostamalla on mahdollista saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä, koska arvioiden mukaan yhden syrjäytyneen nuoren hinta yhteiskunnalle on noin miljoona euroa. Säästöjen lisäksi aikuissosiaalityössä pystytään katkaisemaan ylisukupolvista huono-osaisuutta ja ehkäisemään mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä. Tällaiset vaikutukset jäävät kuitenkin huomioimatta. Ehkä siksi, että niitä on vaikea kuvata euroina tulevan vuoden talousarviossa.

 

Tuula Carroll

Johtava sosiaalityöntekijä, VTM
Lahden aikuissosiaalityö

---

[1] Etelä-Suomen Sanomat 26.10.2016: Lahti on maakunnan kitsain maksaja

[2] Etelä-Suomen Sanomat 30.10.2016: Murhenäytelmä odottaa esittämistä

[3] Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämis- ja säästöpotentiaalin arviointi (2016) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 42/2016

Ajatuksia muutoksista ja vaikuttavuudesta

Elämmme jatkuvan muutoksen keskellä, myös sosiaalipalveluissa. Muutokset eivät enää seuraa toisiaan, vaan niitä on meneillään lomittain ja limittäin koko ajan. Tiedontuotanto on nopeaa ja runsasta. Myös nopeat tiedon tuottamisen välineet kehittyvät ja digitalisaatio laajenee. Toimintoja pitäisi tehostaa ja vaikuttavuutta lisätä, mutta samalla asiakkaiden tilanteet ovat entistä monimutkaisempia ja tilanteen selvittämiseen ja ratkaisemiseen tarvitaan aikaa. Nyt markkinatalouden mittareilla yritetään mitata julkisia palveluja, vaikka julkiselle puolelle pitäisi kehittää omat mittarit. Joitakin versioita on ollut jo koekäytössä, mutta ne ovat olleet varsin raskaita käyttää.

Uusi sosiaalihuoltolaki velvoittaa ottamaan huomioon mm. erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat. Tarvitaan paitsi pätevää henkilökuntaa, sosiaalityöntekijöitä, myös aikaresurssia. Lisäksi tarvitaan usein monialaista yhteistyötä, johon lakikin velvoittaa. Miten palvelut pitäisi organisoida, että voidaan tehdä yhteistyötä tehokkaasti ja vaikuttavasti? Ainakin raja-aitoja olisi syytä kaataa eri toimialojen ja toimijoiden väliltä, jotta hallinnolliset rakenteet eivät olisi esteenä joustavalle, toimivalle yhteistyölle. Ja pitäisi päästä pois toisille siirtämisestä.
 
Sote-ratkaisu tuo isoja muutoksia palvelukenttään. Yksityiset palvelut tulevat lisäämään asiakkaiden valinnanvapautta, mikä on hyvä asia, mutta sen vaikutuksia emme vielä tiedä. Joku tutkija totesi sosiaalipolitiikan päivillä noin kuukausi sitten, että yksityisiä palveluja käytettäessä syntyy uusia moraalisia ja eettisiä ongelmia. Millaisia ne tulevat olemaan, se jää nähtäväksi. Ainakin tilanne luo paineita asiakastyötä tekeville, kun on entistä paremmin osattava kertoa palveluvaihtoehdoista. Myös asiakas on vaikeassa tilanteessa valitessaan palveluja, kun hänellä ei välttämättä ole objektiivista tietoa saatavilla. Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja on sanonut, että vaatimukset alueellisesti ja yksilöllisesti räätälöityihin ratkaisuihin kasvavat, kun väestö ikääntyy ja monikulttuurisuus lisääntyy. Miten pystymme vastaamaan kaikkien väestöryhmien palvelutarpeisiin tasapuolisesti? Vai joudutaanko priorisoimaan? Kuka pystyy määrittelemään kriteerit? Ja luodaanko uusia palveluja asiakkaiden tarpeiden näkökulmasta vai organisaatio- tai tuottavuuslähtökohdista?

Monia kysymyksiä herää. Syntyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Olemme isojen haasteiden edessä. Kaiken myllerryksen keskellä on muistettava asiakkaat ja tarjottava heille toimivaa, laadukasta, tehokasta ja vaikuttavaa palvelua. Ja lisäksi on kyettävä osallistamaan asiakkaat: saatava heidät mukaan kehittämään sellaisia palveluja, joita he tarvitsevat ja joista on heille apua. Myös sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen osaamiselle on tilansa.Haasteet ovat isoja, joten kaikkien osaaminen, tieto ja ideat tarvitaan käyttöön.

Maarit Laitinen

työhönkuntoutuksen päällikkö, YTL