Ratkaisuja sosiaalityöntekijätilanteeseen Päijät-Hämeessä

Päijät-Hämeessä on tuskailtu pitkään sosiaalityöntekijätilanteen kanssa. Sosiaalityöntekijän virkoja hakevien määrä on vähentynyt viime vuosien aikana. Tilannetta on kuvannut se, että virkoja on ollut kokonaan vailla hoitajaa. Asiakasmäärien kasvu ja täyttämättömät virat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa viroissa olevien sosiaalityöntekijöiden työtaakka on muodostunut kohtuuttomaksi. Huoli työntekijöiden ja heidän lähiesimiestensä jaksamisesta kasvavan työtaakan takia on ollut enemmän kuin aiheellinen. Tilanne ei ole voinut olla näkymättä myös sosiaalityön laadussa ja vaikuttavuudessa. Suunnitelmallinen ja asiakkaan osallisuutta vahvistava kuntouttava työote on jäänyt ”tulipalojen sammuttamiseen” painottuvan korjaavan työn jalkoihin. On perusteltua kysyä, onko tällainen työ varsinkaan pidemmän päälle työssä jaksamista tukevaa vai sitä vähentävää.

Alueen sosiaalityöntekijätilanne on heijastunut myös asiakkaisiin monin tavoin. Kun palvelutarpeen arvioinnit ovat venyneet eikä asiakassuunnitelmia ole ehditty laatimaan tai tarkistamaan riittävällä tavalla, on myös palvelujen saaminen jäänyt monen kohdalla toteutumatta oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Työntekijätilanne on vaikeuttanut myös sosiaalityön sisällöllistä kehittämistä. Kun perusta ei ole ollut kunnossa, on ollut vaikea ottaa myöskään kestäviä kehittämisaskeleita.  Asiakaspalautteet kertovat osaltaan siitä, kuinka haastava tilanne on ollut asiakkaille. Monimutkaisten ongelmavyyhtien ratkaisu edellyttää pitkäjänteistä ja suunnitelmallista sosiaalityötä. On ymmärrettävästi turhauttavaa kertoa omaa elämäntarinaa uusille työntekijöille toistuvasti ja aloittaa prosessi aina uudelleen.
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat ovat etsineet tilanteeseen ratkaisuja yhdessä ja erikseen. Hyvistä yrityksistä huolimatta tilanteeseen ei ole saatu kuitenkaan muutosta. Uusi yritys sosiaalityöntekijätilanteen parantamiseksi päätettiin ottaa heti alkuvuodesta 2017 hyvinvointikuntayhtymän aloittaessa toiminnan. Sosiaalityöntekijäselvitystä varten perustettiin työryhmä, johon saatiin mukaan monipuolinen edustus sosiaalityön eri sektoreilta perhe- ja sosiaalipalveluista sekä ikääntyneiden palveluista ja kuntoutuksesta. Ilahduttavaa oli saada mukaan työryhmään myös terveyden ja sairaanhoidon edustus. Meillä on hyvinvointikuntayhtymässä yhteinen ymmärrys siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiossa ja monialaisessa työskentelyssä tarvitaan myös vahvaa sosiaalityötä. Projektityöntekijä Maiju Päivän mukana olo työryhmässä kytki sosiaalityöntekijäselvityksen tulevaisuuden sosiaali- ja terveysasemapohdintaan.

Työryhmä ei olisi saanut työtään valmiiksi vielä keväällä ilman sosiaalialan osaamiskeskus Verson ja Verson johtaja Kirsi Kuusinen-Jamesin sekä yliopistoharjoittelija Hanna Yrjölän ja Jenni Saarikon merkittävää työpanosta. Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että Versolla on ollut merkittävä rooli päijäthämäläisen sosiaalihuollon kehittämisen moottorina jo pitkään. Työryhmä kokonaisuudessaan ansaitsee suuren kiitoksen sitoutumisestaan työskentelyyn. Tavoitteena oli selvityksen aikana osallistaa yhtymän sosiaalityön ammattilaisia kehittämistyöhön. Työntekijöille osoitettu kysely ja henkilöstölle suunnatut työpajat antoivat merkittävän lisän kehittämistyölle ja avarsivat näkökulmia sosiaalityön moninaiseen tehtäväkenttään. Selvityksen laajentaminen koskemaan myös sosiaaliohjaajia oli olennainen ratkaisu selvitystyössä tehdyn kokonaistarkastelun kannalta.

Mitä selvitystyöllä saatiin sitten aikaan? Selvityksessä nostetaan esille useita kehittämiskohteita sosiaalityöntekijätilanteen parantamiseksi. Kilpailukykyisen palkkauksen merkitystä ei voi aliarvioida ja palkkauksen suhteen selvitys johti lopulta varsin hyvään lopputulokseen, kun yhtymän hallitus päätti nostaa lapsiperhepalveluissa, työikäisten palveluissa ja vammaispalveluissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden palkkoja. Näkemykseni on, että tehdyllä palkkaratkaisulla katkaistiin negatiivinen kierre sosiaalityön osalta Päijät-Hämeessä. Palkkaratkaisun pohjalta on hyvä miettiä muita toimenpiteitä, sillä kilpailukykyisen palkkauksen ohella tarvitaan monenlaista kehittämistyötä. Näiden asioiden suhteen työ on vasta alussa. Vireillä on paljon hyviä kehittämisaihioita, joita tulee viedä määrätietoisesti ja askel kerrallaan käytäntöön. Työn sisältöjen ja työvälineiden sekä työssä jaksamista ja osaamisen kehittämistä tukevien rakenteiden lisäksi tarvitaan markkinointia vetovoiman lisäämiseksi alueelle.


 
Mika Forsberg 

toimialajohtaja
perhe- ja sosiaalipalvelut
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Uhkana sosiaalityön asiantuntijuuden alennusmyynti

Valtiovarainministeriö pyysi kunnilta elo-syyskuussa ehdotuksia siitä, miten kuntien velvoitteita ja tehtäviä voitaisiin tulevaisuudessa vähentää. Monessa vastauksessa nostettiin esiin yhtenä keinona sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusehtojen alentaminen.  

Valtiovarainministeriön teettämän kyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että kuntien päättävät viranhaltijat eivät tunne sosiaalityötä tai ainakin kuva on siitä hyvin yksipuolinen. Tyypillistä on se, että sosiaalitoimea seurataan hyvin yleisillä mittareilla eikä mahdollinen vaikuttavuuden arviointi arkityöstä välity päättäjille. ¹ Uskon, että tämän kaltaiset esitykset kertovatkin nimenomaan sosiaalityön heikosta tunnettuudesta.  

Tarvitaan joustoja henkilöstön kelpoisuusehtoihin, nyt tulossa tiukennuksia. Sosionomeja olisi hyvin saatavilla, mutta tehtävät määritellään sosiaalityöntekijöille. (VM:n kysely 10/2015) 

 

Mielestäni sosiaalityöntekijän kelpoisuuksien alentamiselle ei ole 1.4.2015 voimaan astuneen uuden sosiaalihuoltolain valossa perusteita. Uuden lain mukaan työ jaetaan selkeästi sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden kesken. Sosiaalityöntekijät työskentelevät erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden kanssa ja sosiaaliohjaat muiden asiakkaiden kanssa. Kiinnostava piirre uudessa laissa onkin nimenomaan se, että työ ei jakaudu tiettyjen tehtävien mukaan vaan asiakkaiden tarpeiden mukaan. Entisen sosiaalihuoltolain mukaisessa mallissa sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työt jakautuvat tiettyjen tehtävien mukaisesti. Lahdessa esimerkiksi tietyt asiakassuunnitelmat ovat perinteisesti kuuluneet vain sosiaalityöntekijöiden tehtäviin. Uuden sosiaalihuoltolain mukaan aiemmin näitä sosiaalityöntekijöille kuuluneita tehtäviä tulee väistämättä siirtymään myös sosiaaliohjaajille, koska ne kohdentuvat myös niille asiakkaille, joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työnjakoon on jo nykyisellä lainsäädännöllä tulossa sosiaalihuoltolain toimeenpanon myötä muutos, jonka johdosta jatkossa yhä useampi sosiaalityössä asioiva asiakas asioikin pelkästään sosiaaliohjaajan vastaanotolla. 

Perussosiaalityöntekijänä aikuissosiaalityössä ei välttämättä tarvita kelpoisuuslain mukaisesti vaadittavaa ylempää korkeakoulututkintoa, vaan korkeakoulututkinto riittäisi. Lastensuojelussa sen sijaan ylempi korkeakoulututkinto on paikallaan, edellyttää erityistä osaamista. (VM:n kysely 10/2015) 

Tämä vastaus kertoo tietämättömyydestä aikuissosiaalityön vaativuudesta. On kiistatonta, että lastensuojelun sosiaalityössä vaaditaan erityisosaamista, mutta yhtälailla sitä tarvitaan myös aikuissosiaalityössä – toki erilaisin painopistealuein. Aikuissosiaalityöntekijän työkenttä on tavattoman laaja, kun asiakkaita on aina 18-vuotiaista tulottomista, koulunsa keskeyttäneistä nuorista yli 60-vuotiaisiin päihdeongelmaisiin ja asunnottomiin. Sosiaalityöntekijä tekee vaativaa asiakastyötä ja samalla hän koordinoi asiakkaan usein hyvin monimutkaista palvelukokonaisuutta. Tämä edellyttää tietämystä muun muassa yhteiskunnan toimintamekanismeista, sosiaalisten ongelmien taustatekijöistä, niiden syy-seuraussuhteista sekä ennen kaikkea erittäin monimutkaisesta lainsäädännöstä. 

Tällä hetkellä luottamushenkilöille ei muodostu jäsentynyttä kuvaa sosiaalityöstä. ¹ Toivon, että uuden sosiaalihuoltolain pykälä rakenteellisesta sosiaalityöstä tuo muutoksen tähän seikkaan. Rakenteellisen sosiaalityön avulla tuotetaan tietoa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämästä, arjesta sekä sosiaalityön vaikuttavuudesta. Rakenteellinen sosiaalityö antaa tietoa siitä, miten yhteiskunnallinen päätöksenteko vaikuttaa ”äänettömien kansalaisten” elämään arjen tasolla ja laajemmassa mittakaavassa. Sosiaalityö on vakiinnuttanut paikkansa itsenäisenä tieteenalana yliopistoissa ja tutkimustoiminta on vilkasta. Sosiaalityön yliopistokoulutuksen myötä sosiaalityöntekijät osaavat tuottaa akateemisesti jäsenneltyä ja perusteltua tietoa, joka nousee arjen työstä ja sosiaalityölle onkin ominaista teorian ja käytännön tiivis dialogisuus. Olen varma, että johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden käsitys sosiaalityöstä syventyy, kun rakenteellinen sosiaalityö tulee osaksi arkipäiväistä sosiaalityöntekijän tekemää työtä ja tietoa tuotetaan systemaattisesti päätöksenteon pohjaksi.

Sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusvaatimukset ovat liian tiukat. Kelpoisia sos.työntekijöitä on erittäin vaikeata saada, ja vaihtuvuus on suurta, kun he shoppailevat parempien palkkojen perässä kunnasta toiseen vuoden välein. (VM:n kysely 10/2015) 

Sosiaalityöntekijöiden palkkataso on tunnetusti alhainen koulutustasoon nähden. Voidaanko alle 2900 € /kk maksettavaa tehtäväkohtaista palkkaa pitää akateemisesti kouluttautuneelle työntekijälle edes kohtuullisena? Jos sosiaalityöntekijät kilpailuttavat palkkojaan, sitä pidetään ”shoppailuna”. En voi olla ajattelematta, että tällaista alentavaa termiä voidaan käyttää vain naisvaltaisella alalla. On siis tosiasia, että päteviä sosiaalityöntekijöitä on erittäin vaikeaa saada rekrytoitua kuntiin. Uskallan väittää, että alhainen palkkataso ohjaa yhteiskuntatieteiden ja valtiotieteiden maistereiksi kouluttautuneita ihmisiä sellaisiin työpaikkoihin, joissa työntekijän asiantuntemusta ja osaamista arvostetaan muun muassa kilpailukykyisellä palkalla. Onko esimerkiksi lääkäreiden kelpoisuusvaatimusten alentamisesta keskusteltu, kun on puhuttu lääkäripulasta? Ei. Lääkäripulaan on pyritty vastaamaan esimerkiksi kilpailukykyisillä palkoilla. 

Sairaanhoitajien ja lääkäreiden, sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien sekä lähihoitajien ja hoiva-avustajien kelpoisuuksien väljentäminen ei ole ratkaisu – pikemminkin vaarana, että heikennetään työn vaikuttavuutta, kun kelpoisuuksia väljennetään. (VM:n kysely 10/2015) 

Jokaiseen julkisen sektorin ammattiin on luotu perustellusti tietynlaiset kelpoisuusvaatimukset. Oikein suunnattu henkilöstöpolitiikka takaa sen, että jokaisella työntekijällä on koulutustaan ja kelpoisuuttaan vastaavat tehtävät. Eri ammattiryhmien yhteistyö tuo vaikuttavuutta ja tehokkuutta – ei se, että tehtäviä aletaan hoitaa pienemmällä palkalla, mutta riittämättömällä koulutuksella ja osaamisella.  

¹ Saikkonen, Paula & Blomgren Sanna & Karjalainen Pekka & Kivipelto, Minna (2015) Poistaako sosiaalityö huono-osaisuutta?

 

Kaisa Hujanen

johtava sosiaalityöntekijä, YTM

Lahden Aikuissosiaalityö