Asunnottomuus – viheliäinen ongelma

Aloitin Lahden sosiaalitoimessa 1990-luvulla, jolloin Paavolan soramontussa toimi liekkimajaksi kutsuttu asunnottomien ensisuoja. Parakissa oli kaksi osastoa, yksi korvikkeiden ja toinen alkoholin käyttäjille. Ensisuojassa sai viettää yön, mutta sieltä tuli poistua päiväksi. Patjojen ja vuoteiden sijasta nukuttiin lattialla vanerilevyjen päällä. Kaappeja ei ollut eikä siellä siksi pystynyt säilyttämään tavaroitaan. Aikanaan liekkimaja purettiin asuntomessujen tieltä ja toisaalle rakennettiin asunnottomien palvelukeskus. Samalla siirryttiin alkoholistien ”ihmisvarastoista” ja valvojien järjestyksenvalvontatyöstä kohti asumispalveluja, hoitoa ja kuntoutusta, joissa sosiaalityöllä oli aiempaa vahvempi rooli.

2010 -luvulla asunnottomuuden vähentämisessä otettiin monia tärkeitä askelia. Asunnottomien tilanne kohentui sosiaalihuoltolain uudistamisen myötä, kun sosiaalihuollon asiakkaille ryhdyttiin nimeämään omatyöntekijä, joka arvioi asiakkaan palvelutarpeen ja järjestää tarpeen mukaiset palvelut. Lisäksi siirryttiin vuokrasopimuksiin perustuvaan asumiseen, mikä käytännössä tarkoitti luopumista ensisuojista ja asuntoloista. Myös Asunto ensin -mallin yleistyminen helpotti asunnottomien tilannetta. Aiemmin oli edellytetty, että ensin tuli saada esimerkiksi päihteidenkäyttö hallintaan ja asunto järjestettiin vasta sen jälkeen. Asunto ensin -mallissa järjestetään ensin asuinpaikka ja sen jälkeen muu tuki ja palvelut.

Monia edellä kuvatuista toimista on edistetty erillisillä asunnottomuusohjelmilla ja niihin liittyvillä hankkeilla. Lahdessakin asunnottomuutta on pyritty vähentämään mm. Paavo 1 (2008-2011), Paavo 2 (2012-2015) sekä Aune (2016-2019) -hankkeissa. Lisäksi asunnottomuuden stigmaa on pyritty hälventämään yhdistämällä vuonna 2014 asunnottomille suunnattu erillinen sosiaalitoimisto yleiseen sosiaalikeskukseen.

Asunnottomuutta kuvataan usein ilkeänä, pirullisena tai viheliäisenä ongelmana (wicked problem). Käsitteelle ei ole tarkkaa määritelmää, mutta sillä viitataan yleensä monimutkaisiin, kompleksisiin ja kroonisiin pulmiin, joissa eri tekijät kietoutuvat yhteen siten, ettei ongelmaa ole mahdollista ratkaista yksinkertaisesti. Lisäksi yhdellä ratkaisutoimella voi olla yllättäviä seurauksia ongelman toisiin tekijöihin. Pahimmillaan pirullisten ongelmien liika yksinkertaistaminen tuottaa tehokkaita ratkaisuja vääriin ongelmiin. Toisaalta voi käydä myös päinvastoin, jolloin yksinkertaiset asiat väännetään pirullisiksi tekemällä niistä turhan monimutkaisia ja vaikeita.[1]

Asunnottomuudessa ongelmat kietoutuvat yhteen yhteiskunnan tasolla, kun valtion, kuntien, hyvinvointialueiden sekä järjestöjen talousvaikeudet lisääntyvät ja samanaikaisesti väestön keskuudessa työttömyys, toimeentulovaikeudet sekä häätöjen ja ulosottojen määrät kasvavat[2]. Lisäksi asunnottomuus saattaa johtaa syrjäytymiseen ja marginalisoitumiseen, mikä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Yksilötasolla  asunnottomuus voi puolestaan näyttäytyä yhteenkietoutuneena työttömyyden, köyhyyden, sairauksien ja päihdeongelmien vyyhtinä. Asunnottomuus aiheuttaa myös – erityisesti pitkittyessään – sekä inhimillistä hätää että palvelujen suurkuluttajuutta. Asunnottomilla on esimerkiksi yli viisinkertainen kuolemanriski ja moninkertaisesti sairaalapäiviä niin psykiatrisessa sairaalahoidossa kuin somaattisessa erikoissairaanhoidossakin sekä paljon käyntejä sairaalan päivystyksessä[3].

Sosiaalityö on tärkeässä roolissa asunnottomuuden vähentämisessä ja ehkäisyssä. Sosiaalityössä kohdataan pitkäaikaisasunnottomia, joilla on vaikeuksia selvitä itsenäisesti asumisen arjesta. Toisaalta myös muilla sosiaalityön asiakkailla on asumiseen liittyviä tuen tarpeita. Esimerkiksi nuoret ovat erityisen tärkeä asiakasryhmä. Nuorten sosiaalityön asiakkaiden tilannetta selvitettiin Päijät-Hämeessä vuonna 2020 (n 668) ja todettiin heistä olevan asunnottomia noin 5 %, kun mukaan lasketaan myös ns. piiloasunnottomat eli nuoret, jotka ovat kirjoilla jossain asunnossa, mutta eivät jostain syystä pysty siinä asumaan ja majoittuvat esimerkiksi tuttavien tai sukulaisten luona [4]. Asunnottomuuteen vaikuttaminen on nuorten kohdalla erityisen tärkeää asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kannalta.

Viheliäisten ongelmien hankaluus on se, että mikään taho ei yksin pysty ongelmaa ratkaisemaan. Vuokranantaja voi tarjota asuntoja, sosiaalityö järjestää tukea asumiseen, terveydenhuolto hoitaa asunnottoman sairauksia ja kaupungin asumisneuvonta saattaa auttaa häädön ehkäisemisessä, mutta mikään näistä ei voi yksin poistaa asunnottomuutta. Lisähaastetta tuo asunnottomuuden kuvan muuttuminen viime vuosina. Valtakunnallisesti tarkasteltuna asunnottomien keski-ikä on laskenut ja asunnottomuuden ydinryhmän muodostavat nykyisin alkoholistien sijasta vakavasti syrjäytyneet ja huumeongelmaiset. Palvelujärjestelmä ei ole kyennyt riittävästi reagoimaan tähän muutokseen.[5] Asiantuntijoiden mukaan myös esimerkiksi häädöt olisivat usein vältettävissä, jos apua olisi tarjolla ajoissa4.

Lahdessa asunnottomien määrä on viime vuosina vakiintunut noin 100 henkilön tienoille[6]. Määrää pyritään tulevina vuosina vähentämään. Lahden kaupunki on mukana ympäristöministeriön käynnistämässä ohjelmassa, jonka tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä.  Ohjelmalla vahvistetaan valtion, hyvinvointialueiden ja kaupunkien välistä yhteistyötä pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisessa siten, että mukana olevat kaupungit ja hyvinvointialueet laativat yhdessä yhteisen toimeenpanosuunnitelman pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi kaupungissaan. Tulevaisuus näyttää, pystytäänkö viheliäinen asunnottomuusongelma kesyttämään Lahdessa kaupungin, hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyöllä.

Tuula Carroll, kehittämispäällikkö

Päijät-Hämeen hyvinvointialue, Tki -yksikkö, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

[1] Raisio, Harri; Jalonen, Harri & Uusikylä, Petri (2018) Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma. Tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sitran selvityksiä 139. Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma?

[2] Häädöt lisääntyvät vauhdilla – asunnottomien auttaja: ”Ihmisillä on hätä” | Politiikka | Yle

[3] Agnes Stenius-Ayoade, Peija Haaramo ja Johan G. Eriksson 2018: Asunnottomuuteen liittyy suuria terveysriskejä, Doudecim, 134 (7): ss. 661–663.

[4] Carroll, Tuula (2020) Sosiaalityön nuoret aikuiset asiakkaat. Selvitys työikäisten palvelujen 18-29 -vuotiaista sosiaalityön asiakkaista Sosiaalityön nuoret aikuiset asiakkaat

[5] Kaakinen, Juha (2023) KOTIIN Selvitysraportti tarvittavista toimenpiteistä asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä  Selvitysraportti asunnottomuuden poistamisesta 30.1.2023_saavutettava

[6] ARA, Selvitys 2/2023, 12 Asunnottomat 2022

Sosiaalityön asiantuntemus ja tieto esiin sosiaalisen raportoinnin avulla

Rakenteellisella sosiaalityöllä on sosiaalihuoltolain 7§ mukaan huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tämä tarkoittaa tiedon tuottamista asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§.) Miten tätä tietoa sitten tällä hetkellä tuotetaan ja hyödynnetään?

Sosiaalinen raportointi on yksi rakenteellisen sosiaalityön keskeisistä menetelmistä. Sosiaalialan työntekijöille se on mahdollisuus tuottaa tietoa muun muassa palvelujen järjestämisen ja kehittämisen tueksi sekä eriarvoisuuteen vaikuttamiseksi ja muutosten aikaansaamiseksi yhteiskunnassa. Sosiaalisen raportoinnin käsitettä ja käytäntöjä ei ole määritelty tarkkaan. Raportointi voi olla esimerkiksi lomakkeen kautta tehtävää raportointia työssä tehdyistä havainnoista, monia eri tietomuotoja yhdistävää ilmiökohtaisen tiedon keräämistä, analysointia ja raportointia sekä blogikirjoituksen, somejulkaisun tai valokuvanäyttelyn avulla tuotettua tietoa esimerkiksi sosiaalisesta eriarvoisuudesta yhteiskunnassa. Sosiaalista raportointia voivat tällä hetkellä monella hyvinvointialueella tehdä sosiaalialan ammattilaiset, mutta osalla alueista se on mahdollistettu myös muille ammattilaisille, yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja asukkaille. Osallistamalla muita toimijoita edistetään myös rakenteellisen sosiaalityön tavoitetta eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä ja ilmiöiden moninäkökulmaisesta tarkastelusta.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on pilotoitu sosiaalista raportointia osana rakenteellisen sosiaalityön kehittämistä. Raportoinnissa on ollut käytössä Webropol-lomake, jossa ammattilaiset ovat päässeet kertomaan asiakastyössä tekemistään positiivisista tai negatiivisista havainnoista sekä ajankohtaisista ilmiöistä, joihin he haluavat kiinnitettävän huomioita ja joista he haluavat jakaa tietoa eteenpäin. Lomakkeella työntekijä on voinut kuvata myös ratkaisuehdotuksia tai hyödyntämisideoita tekemäänsä havaintoon tai ilmiöön liittyen. Esimerkiksi toimivan käytännön kohdalla tämä voi olla idea siitä, miten käytäntöä voisi jatkossa kehittää ja hyödyntää muualla. Pilotin aikana hyvinvointialueen sosiaalialan ammattilaiset tekivät yhteensä 55 raporttia asiakastyössä tekemistään havainnoista, kehittämistarpeista ja hyvistä käytännöistä. Raportteja tehtiin muun muassa palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta, yhteistyötarpeista eri toimijoiden kanssa, asiakastyössä havaituista ilmiöistä ja hyvistä työkäytännöistä.

Ammattilaiset olivat raportoineet esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön puutteesta ja asiakkaiden ohjautumisen haasteista eri palvelujen välillä. Sopivien palvelujen ja yhteistyön puutetta oli raportoitu olevan erityisesti tilanteissa, joissa asiakkailla oli useamman eri tuen tarpeita. Ammattilaiset olivat raportoineet myös hyvistä käytännöistä ja nämä kaikki liittyivät matalan kynnyksen palveluihin, kuten psykiatrisen sairaanhoitajan jalkautumiseen kouluille ja omaishoitajille suunnattuihin tukipuheluihin. Havaintojen lisäksi sosiaalialan ammattilaisilla oli mahdollisuus tehdä ratkaisu- ja kehittämisehdotuksia tai esittää hyödyntämisideoita hyväksi havaitsemilleen käytännöille. Ratkaisuehdotuksia oli tehty muun muassa uusiin käytäntöihin, sosiaalityöstä tiedottamisen lisäämiseen sekä toimijoiden välisen yhteistyön tiivistämiseen liittyen. Sosiaalisen raportoinnin tulokset ovat hyvin yhteneväiset muiden alueiden raportointitulosten kanssa ja Rajalan ym. (2024) mukaan sosiaalisen raportoinnin kehitysehdotuksissa on korostettu esimerkiksi palvelujen sujuvuuden ja moniammatillisen yhteistyön lisäämisen tärkeyttä, palvelujen resursoinnin vahvistamista sekä uudenlaisten matalan kynnyksen palvelukokonaisuuksien ja yhteisöllisempien toimintatapojen kehittämistä.

Sosiaalialan työntekijöillä on paljon sellaista tietoa, jonka esiin tuominen edesauttaa huomioimaan palvelujen käyttäjien ja erityisesti haavoittuvissa tilanteissa elävien ihmisten tilanteita. Asiakastyössä tehdään havaintoja esimerkiksi hyvinvointia heikentävistä ilmiöistä ja sosiaalisista ongelmista, joihin tulisi voida vaikuttaa yksilötyön lisäksi myös rakenteiden tasolla. Rajalan ym. (2024) mukaan sosiaalinen raportointi on tuottanut tietoa sosiaalihuoltolain 7§ edellyttämällä tavalla esimerkiksi sosiaalisista ongelmista ja palvelujen vaikuttavuudesta ja raporteista on saatu tietoa asiakkaille ja palvelujärjestelmän toiminnalle haitallisista epäkohdista. Työntekijät ovat raportoimalla välittäneet tietoa asiakkaiden kokemuksista palvelujärjestelmässä. Sosiaalinen raportointi on sen myötä yksi keino saada esiin tietoa haavoittavissa tilanteissa elävien ihmisten tilanteista, joiden ääni ei välttämättä aina muuten tule kuulluksi.

Sosiaalihuoltolaissa määritellään, että rakenteellisen sosiaalityön keinoin tuotettua tietoa tulisi hyödyntää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi, sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä hyvinvointialueen asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi. Tietoa tulee hyödyntää osana hyvinvointialueen muiden toimialojen ja kunnan suunnittelua sekä palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa tehtävässä paikallisen sosiaalityön sekä muun palvelu- ja tukivalikoiman kehittämisessä. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§). Tämä edellyttää tiedon avointa jakamista sekä hyvinvointialueen organisaation sisällä että sen ulkopuolisille toimijoille, mutta myös laajemmin osaksi yhteiskunnallista keskustelua.

Päijät-Hämeessä sosiaalisen raportoinnin tuloksia on esitelty henkilöstölle, verkostoille ja johdolle ja tuloksia hyödynnetään seuraavan vuoden suunnittelussa. Sosiaalisen raportoinnin havainnot on huomioitu hyvinvointialueen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman laatimisessa sekä suunnitelluissa toimenpiteissä. Tietoa on toimitettu kehittämistyöhön ja hankevalmisteluun ja sitä voi hyödyntää esimerkiksi asukas- ja asiakasosallisuuden kehittämisessä. Tietoa on verrattu meneillään oleviin kehittämistoimenpiteisiin sekä muuhun alueella tuotettavaan tietoon, kuten asiakaspalautteeseen, sosiaali- ja potilasasiavastaavien selvitykseen sekä kehittämishankkeissa tuotettuun tietoon.

Sosiaalisen raportoinnin tietoa on reflektoitu tiimeissä ja Sosiaalityön kehittäjät -ryhmässä. Raporttien reflektoinnin avulla saatiin esille havaintojen ja ilmiöiden laajuus sekä monet näkökulmat, edistettiin yhteistä oppimista, hahmotettiin osaamistarpeita, jaettiin hyviä käytäntöjä, lisättiin työntekijöiden osallisuutta, keskusteltiin uusista käytännöistä, vahvistettiin osaamista, nostettiin esiin asiakkaiden tarpeita, koottiin kehittämistarpeita ja arvioitiin mahdollisia puuttuvia palveluja. Sosiaalisen raportoinnin mahdollistamisen ja tiedon yhteisen reflektoinnin avulla voidaan lisätä työntekijöiden osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksia ja tätä kautta varmasti myös työhyvinvointia sekä työn veto- ja pitovoimaa.

Sosiaalityön vahvuutena on yhteiskunnallisten ja yhteisöllisten rakenteiden yhteyksien tunnistaminen ja analysointi suhteessa yksilökohtaisiin pulmallisiin tilanteisiin (Salovaara 2024). Sosiaalialan ammattilaiset tunnistavat esimerkiksi asiakkaisiin ja palvelujärjestelmään haitallisesti vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä, ilmiöiden syntymekanismeja ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyn paikkoja. He tekevät havaintoja päätöksenteon ja lainsäädännön seurauksista ihmisten arkeen sekä perus- ja yhdyskuntarakennepalveluihin liittyvistä tarpeista ja epäkohdista. Sosiaalityössä on tietoa yhteiskunnasta ja sen toiminnasta sekä yhteiskunnallisista ongelmista ja eri väestöryhmiä syrjivistä toimintakulttuureista. (Kannasoja & Ruonakangas 2023.) Sosiaalityön asiantuntemusta ja tietoa tulisi saada paremmin esiin ja hyödyntää sitä yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin vaikuttamisessa. Sosiaalihuollon tietopohja on vahvistumassa ja kokemustiedon ohella esimerkiksi asiakastietojärjestelmistä saatava tieto saadaan jatkossa vahvemmin osaksi sosiaalihuollon tietojohtamista. Sosiaalihuollossa syntyvän moninaisen tiedon ja asiantuntemuksen hyödyntäminen on merkityksellistä erityisesti inhimillisestä, mutta myös taloudellisesta näkökulmasta; tavoitteena on hyvinvoivat yksilöt ja yhteisöt sekä toimivamman ja oikeudenmukaisemman palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan kehittäminen.

Milla Rantakari, asiantuntija

Rakenteellinen sosiaalityö 2023–2025

Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Lähteet

Kuva: Pixabay.

Kannasoja, S. & Ruonakangas, S. (2023) Julkisen sektorin sosiaalityöntekijät rakenteellisen sosiaalityön toteuttajina. Teoksessa Närhi, K., Kannasoja, K., Kokkonen, T., Rantamäki, N. & Ruonakangas, S. (2023) Rakenteellisen sosiaalityön tila ja tulevaisuus Suomessa. SoPhi. SoPhi 154 1.pdf (jyu.fi)

Salovaara, S. (2024) Tietojärjestelmät sosiaalityön välineinä. Sosiaalialan ajankohtaiskatsaus 3.5.2024, Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos.  

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301#L2P7

Rajala, T., Lähteenmäki, L. & Kallio, J. (2024) Sosiaalinen raportointi rakenteellisen sosiaalityön tiedon tuottajana.  https://www.julkari.fi/handle/10024/149260

Sosiaalityö vahvistaa asiakkaan taloudellista tilannetta, osallisuutta ja tulevaisuudenuskoa

Päijät-Hämeessä on kehitetty mallia tiedon tuottamiseen niiden väestöryhmien hyvinvoinnista, joita on hankala tavoittaa sähköisillä kyselyillä. Tietoa on kerätty kohdennetulla hyvinvointikyselyllä, jalkautumalla haavoittuvassa asemassa oleville suunnattuihin palveluihin[1]. Tuloksia on hyödynnetty eri yhteyksissä, mutta aineisto on rikas ja siitä riittää ammennettavaa. Ihmiset ovat nähneet vaivaa kyselyyn vastaamisessa, joten kyselijöillä on velvollisuus kertoa tuloksista.

Erityisesti palvelujen käyttöä kartoittava osa kyselystä on jäänyt liian vähälle huomiolle. Kysymys sisältää listan palveluista, joiden tarvetta ja riittävyyttä viimeisen vuoden aikana pyydetään arvioimaan. Vaihtoehdoiksi annetaan: ”1. En ole tarvinnut”, ”2. Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut”, ”3. Olen hakenut, mutta en ole saanut”, ”4. Olen käyttänyt, mutta ei ollut riittävää” sekä ”5. Olen käyttänyt ja on ollut riittävää”. Tarkastelen vastauksia perusteellisemmin nyt ensimmäistä kertaa. Olen kiinnostunut erityisesti perustoimeentulotuen ja sosiaalityön tarpeesta sekä riittävyydestä. Lisäksi vertailen sosiaalityön palvelun riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden ryhmiä etsien vihjeitä siitä, voiko riittävä sosiaalityön palvelu näkyä haavoittuvassa asemassa olevan vastaajan hyvinvoinnin lisääntymisenä.

Kun apu ei riitä

Sosiaalityön ja toimeentulotuen tarvetta sekä koetun riittämättömyyden yleisyyttä selvittäneessä tutkimuksessa[2] käytettiin valtakunnallista Finsote -aineistoa ja todettiin, että 20–74 -vuotiaasta väestöstä kaikkiaan 6 % on viimeisen vuoden aikana tarvinnut sosiaalityön palvelua ja 9 % perustoimeentulotukea. Kohdennetussa kyselyssä osuudet ovat moninkertaiset. Sosiaalityötä on tarvinnut lähes puolet vastaajista ja perustoimeentulotukea 62 % vastaajista. Vielä tätäkin useammin vastaajat ovat tarvinneet terveyskeskuksen palveluja, peräti 67 %. Myös mielenterveyspalvelujen tarve on yleistä. Vastaajista 45 % on tarvinnut mielenterveyspalveluja. Jätin vertailussa tarkastelun ulkopuolelle vaihtoehdon ”Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut” valinneet vastaajat, jotta tulosten vertailu olisi mahdollista.

Finsote -aineistossa kokemus palvelujen riittämättömyydestä on yleistä. Perustoimeentulotuen kokee riittämättömäksi 59 % ja sosiaalityön 46 % niitä tarvinneista. Riittämättömyys on yli kaksinkertaista terveydenhuollon palveluihin verrattuna, jotka kokee riittämättömiksi alle 20 % tarvinneista.

Kohdennetun kyselyn vastaajien kokemus palvelujen riittävyydestä on hyvin erilainen. Perustoimeentulotuen kokee riittämättömäksi harvempi, 40 %. Sosiaalityön osalta ero on vieläkin suurempi, vain 25 % tarvinneista kokee sosiaalityön riittämättömäksi. Terveydenhuollon palvelut sen sijaan kokee riittämättömiksi huomattavasti FinSotea useampi eli 31 % tarvinneista. Eniten riittämättömyyttä kohdennetun kyselyn vastaajat kokevat mielenterveyspalveluissa, jotka kokee riittämättömiksi lähes puolet tarvinneista, 47 %.

Sosiaalityön kannalta vertailun tulos on lupaava. Haavoittuvassa asemassa olevat sosiaalityön tarvitsijat kokevat muuta väestöä useammin saaneensa riittävästi sosiaalityön palvelua. Aineistot eivät kuitenkaan ole keskenään täysin vertailukelpoiset. Ensinnäkin Kohdennetun kyselyn ”Sosiaalityöntekijän / sosiaaliohjaajan vastaanotto” ei tarkoita samaa kuin Jokelan & Kivipellon ”Sosiaalityöntekijän ohjaus- ja neuvontapalvelut”. Myös terveydenhuollosta kysytään eri tavalla. Kohdennetun kyselyn muotoilu on ”Terveyskeskuksen palvelut, esim. lääkärin vastaanotto” ja suun terveydenhuolto on listassa omana kohtanaan, kun Jokelan & Kivipellon käyttämässä tutkimuksessa[3] viitataan lääkäri- ja hammaslääkäripalveluihin. Aineistot on myös kerätty eri vuosina, Finsote vuonna 2018 ja Kohdennettu kysely vuonna 2022. Lisäksi kohdennetun kyselyn vastaajista vain muutaman taloudessa asuu alaikäisiä lapsia. Todennäköisesti Finsote -aineistossa lapsiperheitä on enemmän.

Riittäväksi koettu sosiaalityön palvelu lisää hyvinvointia

Sosiaalityön riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden vertailussa pidin mukana ”Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut” -vastaukset. Muodostin palveluja tarvinneiden osuudet laskemalla yhteen kaikki muut vastaajat paitsi ensimmäisen vaihtoehdon valinneet. Palvelua riittämättömästi ja riittävästi saaneet laskin prosenttiosuuksina sosiaalityötä tarvinneista. Vertailen tuloksia soveltuvin osin kaikkiin kohdennetun kyselyn vastaajiin ja koko väestöön.

Sosiaalityötä tarvinneiden taloudellinen tilanne on vaikea. Kaikista sosiaalityötä tarvinneista 61 % kokee, että heidän on hankalaa kattaa tuloillaan kaikki menonsa ja  yli puolet (56 %) on pelännyt ruuan loppumista ennen kuin saa rahaa ostaakseen lisää. Taulukossa esitetty vertailu osoittaa, että sosiaalityön riittämättömäksi kokeneiden taloudellinen ahdinko on vielä huomattavasti pahempi kuin sosiaalityön riittäväksi kokeneiden

Haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden kokemus on muuta väestöä heikompaa, Kohdennetun kyselyn osallisuusindikaattoripisteiden[4] keskiarvo on 67,9 pistettä, kun koko väestön pisteluku on 75,3. Sosiaalityön riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden ryhmät eroavat toisistaan siten, että riittämättömien ryhmässä osallisuuspisteet ovat matalammat ja alle 50 pistettä saaneiden, erittäin heikkoa osallisuutta kokevien osuus korkeampi.

Uskoa tulevaisuuteen kartoitettiin kysymällä ”Millaisena näet oman hyvinvointisi viiden vuoden kuluttua?” Vastausvaihtoehdot olivat, että hyvinvointi on nykyistä parempi, ennallaan tai huonompi sekä ”en osaa sanoa”. Heikoksi tulevaisuudenuskoksi määrittelin vastaukset, joissa hyvinvoinnin arvioidaan heikkenevän. Tulevaisuudenusko on sosiaalityön riittämättömäksi kokeneilla jonkin verran heikompi kuin riittäväksi kokeneilla. Vastaavasti riittämättömäksi sosiaalityön kokeneiden ryhmästä vain 26 % arvioi hyvinvointinsa paranevan, kun riittäväksi sosiaalityön arvioineiden ryhmässä osuus on 49 %.

	Sosiaalityö riittämätöntä  (n 19)	Sosiaalityö riittävää   (n 45)	Kohdennetun kyselyn kaikki vastaajat (n 130)	Koko väestö
Hankala kattaa tuloilla kaikki menonsa	84 %	51 %	47 %
Pelännyt ruuan loppuvan ennen kuin saa rahaa hankkia lisää	84 %	44 %	38 %	10 % [5]
Joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärissäkäynneistä rahan puutteen vuoksi	84 %	49 %	45 %	18 % 5
Osallisuusindikaattoripisteet	61,7	65,9	67,9	75,3 [6]
alle 50 pistettä saaneiden osuus	26 %	13 %	12 %	10 %
Heikko tulevaisuudenusko	21 %	13 %	10 %

Tarkastelu antaa viitteitä siitä, että riittäväksi koettu sosiaalityö voi parantaa asiakkaiden taloudellista tilannetta sekä vahvistaa osallisuutta ja tulevaisuudenuskoa. On mahdollista, että riittävä sosiaalityön palvelu vaikuttaa haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden hyvinvointiin tässä kuvatulla tavalla. Toisaalta eri tekijöiden väliset syy- ja seuraussuhteet ovat vain arvailua. Aineisto ei ole riittävän suuri, jotta olisi mielekästä tarkastella, mitkä tekijät selittävät sen, että sosiaalityön riittämättömäksi kokeneet voivat muita huonommin ja miten ryhmä eroaa muista. Tässä aineistossa hyvinvoinnin tekijöiden ja riittävän sosiaalityön välillä kuitenkin on kuvatunlainen yhteys.

 

Tuula Carroll, kehittämispäällikkö
Päijät-Hämeen hyvinvointialue / TKI -yksikkö / Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

---

[1] Carroll Tuula (2023) Osallisuutta valtavirran laidalla. Haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvointi ja osallisuus Päijät-Hämeessä.

[2] Jokela Merita & Kivipelto Minna (2021) Sosiaalityön ja toimeentulotuen riittämättömyys asiakkaiden näkökulmasta. Yhteiskuntapolitiikka 86 (2021):2, 190–200.

[3] Sainio ym. (2019) Toimintarajoitteisten ihmisten kokemuksia terveyspalveluista

[4] THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2023) Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. Helsinki.

[5] Parikka ym. (2020) Kansallisen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 2020

[6] Leemann ym. (2022) Osallisuuden kokemus aikuisväestössä

Sosiaalinen luototus sosiaalityön välineenä

Sosiaalinen luototus on sosiaalihuollon palvelu, jonka tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suoriutumista. Sosiaalisen luototuksen tarjoaminen on ollut aiemmin vapaaehtoista, mutta lakimuutoksen myötä jokaisen hyvinvointialueen tulee 1.8.2023 alkaen järjestää sosiaalista luototusta alueellaan (Laki sosiaalisesta luototuksesta annetun lain muuttamisesta 956/2022). Hyvinvointialueet voivat kuitenkin itse määritellä oman alueensa luottopääoman määrän, luottojen suuruuden ja luototuksen järjestämisen laajuuden ja perustaa nämä paikallisiin tarpeisiin. (STM 2023a.)

Sosiaaliseen luottoon ei ole subjektiivista oikeutta, vaan se on määrärahasidonnainen palvelu. Sosiaalista luottoa voidaan myöntää henkilölle, jolla ei ole pienituloisuutensa ja vähävaraisuutensa vuoksi mahdollisuutta muuten saada kohtuuehtoista luottoa. Luoton saaminen edellyttää kykyä suoriutua luoton takaisinmaksusta, eli asiakkaalla täytyy olla jokin pysyväisluonteinen tulonlähde, esimerkiksi työtulo tai eläke. (STM 2023a.)

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella sosiaalista luottoa voi saada esimerkiksi kodin hankintoihin, vuokravakuuteen, terveydenhuollon maksuihin ja vapaaehtoisen velkojen järjestelyyn. Sosiaalisen luoton määrä vaihtelee Päijät-Hämeessä 200 eurosta korkeintaan 10 000 euroon. (Päijät-Sote 2023.) Luoton myöntäminen perustuu aina sosiaalisen luototuksen tarpeen arviointiin, jossa tarkastellaan asiakkaan kokonaistilannetta talouden ja muiden mahdollisten palvelujen näkökulmasta.

Sosiaalisen luoton saaneille tarjotaan myös taloudellista neuvontaa ja ohjausta. Tietoa voidaan antaa esimerkiksi muista asiakkaan käytettävissä olevista mahdollisuuksista, keinoista ja vaihtoehdoista. Neuvonnan ja ohjauksen antaminen korostuu, mikäli sosiaalista luottoa ei voida myöntää, mutta hakija on ilmeisen avun tarpeessa.

Sosiaalisen luototuksen myöntämisen ja taloudenhallinnan tukemisen tavoitteena on edistää asiakkaan sosiaalista suoriutumiskykyä siten, että saataisiin aikaan myönteisiä ja mahdollisimman pitkäkestoisia vaikutuksia asiakkaan tilanteeseen. Myös moniammatillinen työ on tärkeää sosiaalisen luototuksen asiakkaiden asioissa. Yhteistyö esimerkiksi toimeentulotukityön, talous- ja velkaneuvonnan, Ulosottolaitoksen, Kelan ja Takuusäätiön kanssa on usein tarpeen. (STM 2023b.) Yhteistyö sosiaalisen luototuksen työntekijöiden ja talous- ja velkaneuvonnan kanssa on kaksisuuntaista ja asiakasta pyritään ohjaamaan aina oikean palvelun piiriin. Asiakkaan luvalla tietoja voidaan myös siirtää talous- ja velkaneuvonnasta sosiaalisen luototukseen asiakkaan asioiden hoitamisen nopeuttamiseksi ja päällekkäisen työn välttämiseksi. Sosiaalisesta luototuksesta asiakas ohjataan talous- ja velkaneuvontaan, mikäli sosiaalisen luototuksen avulla ei ole mahdollista asiakkaan tilannetta ratkaista. Mikäli asiakkaalla on omatyöntekijä sosiaalipalveluista, voi omatyöntekijä konsultoida sosiaalisen luototuksen työntekijää ja ohjata asiakasta olemaan yhteydessä sosiaalisen luototuksen myöntämisen edellytysten kartoittamiseksi. Myös seurakunnan diakoniatyö voi olla yhteistyökumppanina asiakkaiden velkaantumiseen liittyvissä asioissa.

Sosiaalisesta luototuksesta on ollut monenlaista hyötyä asiakkaille. Sosiaalisen luototuksen työntekijöiden havaintojen ja kokemusten mukaan asiakkaat ovat olleet helpottuneita, kun he ovat saaneet talouttaan tasapainotettua luototuksen avulla. Luototus on myös selkeyttänyt takaisinmaksua, koska velkojen yhdistämisen myötä asiakas lyhentää vain yhtä velkaa. Jo ensi yhteydenotto sosiaalisen luototuksen työntekijään on monesti asiakkaalle helpotus, koska asiakas saa ohjausta ja neuvontaa tilanteeseensa ja hänet ohjataan tarvittaessa eteenpäin oikealle työntekijälle, jos sosiaalinen luototus ei ole ajankohtainen palvelu sillä hetkellä. Asiakkaita on voitu auttaa myös ennaltaehkäisevästi, kun he ovat saaneet velkansa järjesteltyä sosiaalisen luototuksen avulla ennen ulosottoperintää. Sosiaalinen luototus on ollut apuna myös esimerkiksi vuokravakuuden, hammashoidon ja silmälasien kustannuksissa sellaisissa tilanteissa, joissa pienitulotuloisilla ja velkaantuneilla asiakkailla ei ole oikeutta perustoimeentulotukeen eikä mahdollisuutta saada pankista lainaa.

Sosiaalisessa luototuksessa on toimeentulotukea laajemmat mahdollisuudet helpottaa pienituloisten ja vähävaraisten henkilöiden tilannetta sekä ehkäistä ja korjata toimeentulo-ongelmia. Sosiaalisen luototuksen myötä asiakkaalla on väljemmät mahdollisuudet omiin valintoihin ja esimerkiksi varallisuutensa kartuttamiseen, koska asiakas vastaa itse luoton takaisinmaksusta. (STM 2023b.) Asiakkailla on sosiaalisen luototuksen ja tarjottavan tuen myötä paremmat taloudelliset edellytykset ja mahdollisuudet saada taloudenhallintaansa kuntoon. Sosiaalinen luototus on siis erittäin tervetullut väline sosiaalihuollon asiakkaiden talousasioihin liittyvän ohjauksen ja neuvonnan sekä taloudenhallinnan tukemisen keinovalikkoon, jossa tavoitteena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää asiakkaan itsenäistä suoriutumista.

johtava sosiaalityöntekijä Sanna Mutikainen, asiakasohjaus ja taloudellinen tuki

sosiaaliohjaaja Riitta Muukkonen, sosiaalinen luotto

palvelusihteeri Tiina Niemelä, sosiaalinen luotto

asiantuntija Milla Rantakari, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

 

Lähteet

Laki sosiaalisesta luototuksesta annetun lain muuttamisesta 956/2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220956

Päijät-Sote 2023. Sosiaalinen luotto. https://paijat-sote.fi/sosiaalinen-luotto/

STM 2023a. Sosiaalinen luototus. https://stm.fi/toimeentulo/sosiaalinen-luototus

STM 2023b. Sosiaalisen luototuksen soveltamisopas 2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:14. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164741/STM_2023_14_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y

40 päivää työikäisten sosiaalityötä

Kauniina syyskuisena maanantaiaamuna astuin Vapaudenkadun sosiaalitoimen ovesta sisään ja vastassani oli iloinen Mari, joka toimi harjoitteluni pääasiallisena ohjaajana. Heti aamutuimaan pääsin jo osallistumaan koulutukseen, jossa kerrottiin kotiin vietävistä psykososiaalisista palveluista. Tämän jälkeen vuorossa oli aktivointisuunnitelman tekoa asiakkaan kanssa TE-toimistossa. Harjoitteluni sai heti reippaan lähdön Marin ja Elisan ohjauksessa ja vastassa oli lämminhenkinen nuorten tiimi työikäisten palveluissa. Nuorilla täällä tarkoitetaan alle 30-vuotiaita aikuisia. Olen törmännyt useastikin siihen, että nuoruus on melko venyvä käsite ja se on myöhentynyt ajan mittaan. Toki tässä on myös yksilöllisiä eroja.

Harjoitteluni on sisältänyt asiakastapaamisia sekä perehtymistä moninaisiin palveluihin ja hankkeisiin. Liikkuessani kaupungilla olen törmännyt käsityksiin, että aikuissosiaalityössä autetaan apua tarvitsevia taloudellisissa asioissa. Tämä on kuitenkin vain yksi osa työtä. Keskeistä sosiaalityöntekijöiden työssä on toimiminen muiden ammattilaisten kanssa yhteistyössä. On tehty mm. päihdekuntoutussuunnitelmia hoitavien tahojen kanssa, järjestetty tukiasumista asunnottomille sekä tuettu mielenterveyskuntoutujia kotiin vietävillä palveluilla. Koulutukset ja tutustumiskäynnit ovat sisältäneet mm. peliriippuvuuksien hoidon koulutusta, sosiaaliseen luototukseen perehtymistä, mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuun Klubitaloon tutustumista sekä monia muita kiinnostavia kohteita ja aiheita.

Etuus- ja palveluviidakon keskellä tärkeintä sosiaalityöntekijän työssä on ennen kaikkea asiakkaan kohtaaminen. Työtä ei tehdä yksin virasto-ovien sisäpuolella omassa työpisteessä, vaan asiakas kohdataan joko yksin, läheisensä tai tukihenkilön kanssa tai verkostossa. Sosiaalityössä ollaan asiakkaan puolella samalla noudattaen kuitenkin lakeja ja muita säännöksiä. Sosiaalityöntekijä toimii usein omatyöntekijänä ja pitää langat käsissään asiakkaan liikkuessa palveluviidakossa.

Syksyn aikana olen oppinut, että asioilla on usein vähintään kaksi puolta. Asiakkaan ja hänen läheisensä näkökulmat voivat erota suurestikin esimerkiksi siedettävän päihteiden käytön suhteen. Missä menee siis raja häiriökäyttäytymisen sietämisessä? Tähän ei useinkaan ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Sosiaalityöntekijän ammattitaitoon kuuluu pohtia asiaa yhdessä asiakkaan ja muiden tahojen kanssa käyttäen hyväksi asiantuntemustaan ja omaa harkintaa. Aikuisten kohdalla pakkokeinoja ei juurikaan ole eikä valmiita vastauksia löydy välttämättä käsikirjoista tai muista ohjeista.

Sosiaalityöntekijän työssä kiehtoo ennen kaikkea asiakaskeskeisyys, monipuolisuus ja työn yhteiskunnallinen merkitys. Työssä tärkeää on työyhteisön tuki. Hyvässä työyhteisössä voidaan jakaa kokemuksia kollegojen kesken ja tämä on tärkeä osa myös työhyvinvointia. Kaiken kaikkiaan harjoittelu on tuonut opintoihini paljon lisää sisältöä ja uusia näkemyksiä. Olen oppinut paljon sekä asiakastyöstä että paikallisesta palvelujärjestelmästä. Kiitos siitä kuuluu tiimin vetäjälle Tuulalle, ohjaajilleni Marille ja Elisalle sekä koko aikuissosiaalityön porukalle!

Reija Koskela

Kirjoittaja on sosiaalityön aineopinto-opiskelija Jyväskylän avoimesta yliopistosta ja suoritti sosiaalityön harjoittelun Työikäisten sosiaalityössä ja -ohjauksessa syksyn 2017 aikana.