Sosiaalityön asiantuntemus ja tieto esiin sosiaalisen raportoinnin avulla

Rakenteellisella sosiaalityöllä on sosiaalihuoltolain 7§ mukaan huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tämä tarkoittaa tiedon tuottamista asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§.) Miten tätä tietoa sitten tällä hetkellä tuotetaan ja hyödynnetään?

Sosiaalinen raportointi on yksi rakenteellisen sosiaalityön keskeisistä menetelmistä. Sosiaalialan työntekijöille se on mahdollisuus tuottaa tietoa muun muassa palvelujen järjestämisen ja kehittämisen tueksi sekä eriarvoisuuteen vaikuttamiseksi ja muutosten aikaansaamiseksi yhteiskunnassa. Sosiaalisen raportoinnin käsitettä ja käytäntöjä ei ole määritelty tarkkaan. Raportointi voi olla esimerkiksi lomakkeen kautta tehtävää raportointia työssä tehdyistä havainnoista, monia eri tietomuotoja yhdistävää ilmiökohtaisen tiedon keräämistä, analysointia ja raportointia sekä blogikirjoituksen, somejulkaisun tai valokuvanäyttelyn avulla tuotettua tietoa esimerkiksi sosiaalisesta eriarvoisuudesta yhteiskunnassa. Sosiaalista raportointia voivat tällä hetkellä monella hyvinvointialueella tehdä sosiaalialan ammattilaiset, mutta osalla alueista se on mahdollistettu myös muille ammattilaisille, yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja asukkaille. Osallistamalla muita toimijoita edistetään myös rakenteellisen sosiaalityön tavoitetta eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä ja ilmiöiden moninäkökulmaisesta tarkastelusta.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on pilotoitu sosiaalista raportointia osana rakenteellisen sosiaalityön kehittämistä. Raportoinnissa on ollut käytössä Webropol-lomake, jossa ammattilaiset ovat päässeet kertomaan asiakastyössä tekemistään positiivisista tai negatiivisista havainnoista sekä ajankohtaisista ilmiöistä, joihin he haluavat kiinnitettävän huomioita ja joista he haluavat jakaa tietoa eteenpäin. Lomakkeella työntekijä on voinut kuvata myös ratkaisuehdotuksia tai hyödyntämisideoita tekemäänsä havaintoon tai ilmiöön liittyen. Esimerkiksi toimivan käytännön kohdalla tämä voi olla idea siitä, miten käytäntöä voisi jatkossa kehittää ja hyödyntää muualla. Pilotin aikana hyvinvointialueen sosiaalialan ammattilaiset tekivät yhteensä 55 raporttia asiakastyössä tekemistään havainnoista, kehittämistarpeista ja hyvistä käytännöistä. Raportteja tehtiin muun muassa palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta, yhteistyötarpeista eri toimijoiden kanssa, asiakastyössä havaituista ilmiöistä ja hyvistä työkäytännöistä.

Ammattilaiset olivat raportoineet esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön puutteesta ja asiakkaiden ohjautumisen haasteista eri palvelujen välillä. Sopivien palvelujen ja yhteistyön puutetta oli raportoitu olevan erityisesti tilanteissa, joissa asiakkailla oli useamman eri tuen tarpeita. Ammattilaiset olivat raportoineet myös hyvistä käytännöistä ja nämä kaikki liittyivät matalan kynnyksen palveluihin, kuten psykiatrisen sairaanhoitajan jalkautumiseen kouluille ja omaishoitajille suunnattuihin tukipuheluihin. Havaintojen lisäksi sosiaalialan ammattilaisilla oli mahdollisuus tehdä ratkaisu- ja kehittämisehdotuksia tai esittää hyödyntämisideoita hyväksi havaitsemilleen käytännöille. Ratkaisuehdotuksia oli tehty muun muassa uusiin käytäntöihin, sosiaalityöstä tiedottamisen lisäämiseen sekä toimijoiden välisen yhteistyön tiivistämiseen liittyen. Sosiaalisen raportoinnin tulokset ovat hyvin yhteneväiset muiden alueiden raportointitulosten kanssa ja Rajalan ym. (2024) mukaan sosiaalisen raportoinnin kehitysehdotuksissa on korostettu esimerkiksi palvelujen sujuvuuden ja moniammatillisen yhteistyön lisäämisen tärkeyttä, palvelujen resursoinnin vahvistamista sekä uudenlaisten matalan kynnyksen palvelukokonaisuuksien ja yhteisöllisempien toimintatapojen kehittämistä.

Sosiaalialan työntekijöillä on paljon sellaista tietoa, jonka esiin tuominen edesauttaa huomioimaan palvelujen käyttäjien ja erityisesti haavoittuvissa tilanteissa elävien ihmisten tilanteita. Asiakastyössä tehdään havaintoja esimerkiksi hyvinvointia heikentävistä ilmiöistä ja sosiaalisista ongelmista, joihin tulisi voida vaikuttaa yksilötyön lisäksi myös rakenteiden tasolla. Rajalan ym. (2024) mukaan sosiaalinen raportointi on tuottanut tietoa sosiaalihuoltolain 7§ edellyttämällä tavalla esimerkiksi sosiaalisista ongelmista ja palvelujen vaikuttavuudesta ja raporteista on saatu tietoa asiakkaille ja palvelujärjestelmän toiminnalle haitallisista epäkohdista. Työntekijät ovat raportoimalla välittäneet tietoa asiakkaiden kokemuksista palvelujärjestelmässä. Sosiaalinen raportointi on sen myötä yksi keino saada esiin tietoa haavoittavissa tilanteissa elävien ihmisten tilanteista, joiden ääni ei välttämättä aina muuten tule kuulluksi.

Sosiaalihuoltolaissa määritellään, että rakenteellisen sosiaalityön keinoin tuotettua tietoa tulisi hyödyntää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi, sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä hyvinvointialueen asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi. Tietoa tulee hyödyntää osana hyvinvointialueen muiden toimialojen ja kunnan suunnittelua sekä palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa tehtävässä paikallisen sosiaalityön sekä muun palvelu- ja tukivalikoiman kehittämisessä. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§). Tämä edellyttää tiedon avointa jakamista sekä hyvinvointialueen organisaation sisällä että sen ulkopuolisille toimijoille, mutta myös laajemmin osaksi yhteiskunnallista keskustelua.

Päijät-Hämeessä sosiaalisen raportoinnin tuloksia on esitelty henkilöstölle, verkostoille ja johdolle ja tuloksia hyödynnetään seuraavan vuoden suunnittelussa. Sosiaalisen raportoinnin havainnot on huomioitu hyvinvointialueen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman laatimisessa sekä suunnitelluissa toimenpiteissä. Tietoa on toimitettu kehittämistyöhön ja hankevalmisteluun ja sitä voi hyödyntää esimerkiksi asukas- ja asiakasosallisuuden kehittämisessä. Tietoa on verrattu meneillään oleviin kehittämistoimenpiteisiin sekä muuhun alueella tuotettavaan tietoon, kuten asiakaspalautteeseen, sosiaali- ja potilasasiavastaavien selvitykseen sekä kehittämishankkeissa tuotettuun tietoon.

Sosiaalisen raportoinnin tietoa on reflektoitu tiimeissä ja Sosiaalityön kehittäjät -ryhmässä. Raporttien reflektoinnin avulla saatiin esille havaintojen ja ilmiöiden laajuus sekä monet näkökulmat, edistettiin yhteistä oppimista, hahmotettiin osaamistarpeita, jaettiin hyviä käytäntöjä, lisättiin työntekijöiden osallisuutta, keskusteltiin uusista käytännöistä, vahvistettiin osaamista, nostettiin esiin asiakkaiden tarpeita, koottiin kehittämistarpeita ja arvioitiin mahdollisia puuttuvia palveluja. Sosiaalisen raportoinnin mahdollistamisen ja tiedon yhteisen reflektoinnin avulla voidaan lisätä työntekijöiden osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksia ja tätä kautta varmasti myös työhyvinvointia sekä työn veto- ja pitovoimaa.

Sosiaalityön vahvuutena on yhteiskunnallisten ja yhteisöllisten rakenteiden yhteyksien tunnistaminen ja analysointi suhteessa yksilökohtaisiin pulmallisiin tilanteisiin (Salovaara 2024). Sosiaalialan ammattilaiset tunnistavat esimerkiksi asiakkaisiin ja palvelujärjestelmään haitallisesti vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä, ilmiöiden syntymekanismeja ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyn paikkoja. He tekevät havaintoja päätöksenteon ja lainsäädännön seurauksista ihmisten arkeen sekä perus- ja yhdyskuntarakennepalveluihin liittyvistä tarpeista ja epäkohdista. Sosiaalityössä on tietoa yhteiskunnasta ja sen toiminnasta sekä yhteiskunnallisista ongelmista ja eri väestöryhmiä syrjivistä toimintakulttuureista. (Kannasoja & Ruonakangas 2023.) Sosiaalityön asiantuntemusta ja tietoa tulisi saada paremmin esiin ja hyödyntää sitä yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin vaikuttamisessa. Sosiaalihuollon tietopohja on vahvistumassa ja kokemustiedon ohella esimerkiksi asiakastietojärjestelmistä saatava tieto saadaan jatkossa vahvemmin osaksi sosiaalihuollon tietojohtamista. Sosiaalihuollossa syntyvän moninaisen tiedon ja asiantuntemuksen hyödyntäminen on merkityksellistä erityisesti inhimillisestä, mutta myös taloudellisesta näkökulmasta; tavoitteena on hyvinvoivat yksilöt ja yhteisöt sekä toimivamman ja oikeudenmukaisemman palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan kehittäminen.

Milla Rantakari, asiantuntija

Rakenteellinen sosiaalityö 2023–2025

Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Lähteet

Kuva: Pixabay.

Kannasoja, S. & Ruonakangas, S. (2023) Julkisen sektorin sosiaalityöntekijät rakenteellisen sosiaalityön toteuttajina. Teoksessa Närhi, K., Kannasoja, K., Kokkonen, T., Rantamäki, N. & Ruonakangas, S. (2023) Rakenteellisen sosiaalityön tila ja tulevaisuus Suomessa. SoPhi. SoPhi 154 1.pdf (jyu.fi)

Salovaara, S. (2024) Tietojärjestelmät sosiaalityön välineinä. Sosiaalialan ajankohtaiskatsaus 3.5.2024, Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos.  

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301#L2P7

Rajala, T., Lähteenmäki, L. & Kallio, J. (2024) Sosiaalinen raportointi rakenteellisen sosiaalityön tiedon tuottajana.  https://www.julkari.fi/handle/10024/149260