Sosiaalityö vahvistaa asiakkaan taloudellista tilannetta, osallisuutta ja tulevaisuudenuskoa

Päijät-Hämeessä on kehitetty mallia tiedon tuottamiseen niiden väestöryhmien hyvinvoinnista, joita on hankala tavoittaa sähköisillä kyselyillä. Tietoa on kerätty kohdennetulla hyvinvointikyselyllä, jalkautumalla haavoittuvassa asemassa oleville suunnattuihin palveluihin[1]. Tuloksia on hyödynnetty eri yhteyksissä, mutta aineisto on rikas ja siitä riittää ammennettavaa. Ihmiset ovat nähneet vaivaa kyselyyn vastaamisessa, joten kyselijöillä on velvollisuus kertoa tuloksista.

Erityisesti palvelujen käyttöä kartoittava osa kyselystä on jäänyt liian vähälle huomiolle. Kysymys sisältää listan palveluista, joiden tarvetta ja riittävyyttä viimeisen vuoden aikana pyydetään arvioimaan. Vaihtoehdoiksi annetaan: ”1. En ole tarvinnut”, ”2. Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut”, ”3. Olen hakenut, mutta en ole saanut”, ”4. Olen käyttänyt, mutta ei ollut riittävää” sekä ”5. Olen käyttänyt ja on ollut riittävää”. Tarkastelen vastauksia perusteellisemmin nyt ensimmäistä kertaa. Olen kiinnostunut erityisesti perustoimeentulotuen ja sosiaalityön tarpeesta sekä riittävyydestä. Lisäksi vertailen sosiaalityön palvelun riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden ryhmiä etsien vihjeitä siitä, voiko riittävä sosiaalityön palvelu näkyä haavoittuvassa asemassa olevan vastaajan hyvinvoinnin lisääntymisenä.

Kun apu ei riitä

Sosiaalityön ja toimeentulotuen tarvetta sekä koetun riittämättömyyden yleisyyttä selvittäneessä tutkimuksessa[2] käytettiin valtakunnallista Finsote -aineistoa ja todettiin, että 20–74 -vuotiaasta väestöstä kaikkiaan 6 % on viimeisen vuoden aikana tarvinnut sosiaalityön palvelua ja 9 % perustoimeentulotukea. Kohdennetussa kyselyssä osuudet ovat moninkertaiset. Sosiaalityötä on tarvinnut lähes puolet vastaajista ja perustoimeentulotukea 62 % vastaajista. Vielä tätäkin useammin vastaajat ovat tarvinneet terveyskeskuksen palveluja, peräti 67 %. Myös mielenterveyspalvelujen tarve on yleistä. Vastaajista 45 % on tarvinnut mielenterveyspalveluja. Jätin vertailussa tarkastelun ulkopuolelle vaihtoehdon ”Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut” valinneet vastaajat, jotta tulosten vertailu olisi mahdollista.

Finsote -aineistossa kokemus palvelujen riittämättömyydestä on yleistä. Perustoimeentulotuen kokee riittämättömäksi 59 % ja sosiaalityön 46 % niitä tarvinneista. Riittämättömyys on yli kaksinkertaista terveydenhuollon palveluihin verrattuna, jotka kokee riittämättömiksi alle 20 % tarvinneista.

Kohdennetun kyselyn vastaajien kokemus palvelujen riittävyydestä on hyvin erilainen. Perustoimeentulotuen kokee riittämättömäksi harvempi, 40 %. Sosiaalityön osalta ero on vieläkin suurempi, vain 25 % tarvinneista kokee sosiaalityön riittämättömäksi. Terveydenhuollon palvelut sen sijaan kokee riittämättömiksi huomattavasti FinSotea useampi eli 31 % tarvinneista. Eniten riittämättömyyttä kohdennetun kyselyn vastaajat kokevat mielenterveyspalveluissa, jotka kokee riittämättömiksi lähes puolet tarvinneista, 47 %.

Sosiaalityön kannalta vertailun tulos on lupaava. Haavoittuvassa asemassa olevat sosiaalityön tarvitsijat kokevat muuta väestöä useammin saaneensa riittävästi sosiaalityön palvelua. Aineistot eivät kuitenkaan ole keskenään täysin vertailukelpoiset. Ensinnäkin Kohdennetun kyselyn ”Sosiaalityöntekijän / sosiaaliohjaajan vastaanotto” ei tarkoita samaa kuin Jokelan & Kivipellon ”Sosiaalityöntekijän ohjaus- ja neuvontapalvelut”. Myös terveydenhuollosta kysytään eri tavalla. Kohdennetun kyselyn muotoilu on ”Terveyskeskuksen palvelut, esim. lääkärin vastaanotto” ja suun terveydenhuolto on listassa omana kohtanaan, kun Jokelan & Kivipellon käyttämässä tutkimuksessa[3] viitataan lääkäri- ja hammaslääkäripalveluihin. Aineistot on myös kerätty eri vuosina, Finsote vuonna 2018 ja Kohdennettu kysely vuonna 2022. Lisäksi kohdennetun kyselyn vastaajista vain muutaman taloudessa asuu alaikäisiä lapsia. Todennäköisesti Finsote -aineistossa lapsiperheitä on enemmän.

Riittäväksi koettu sosiaalityön palvelu lisää hyvinvointia

Sosiaalityön riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden vertailussa pidin mukana ”Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut” -vastaukset. Muodostin palveluja tarvinneiden osuudet laskemalla yhteen kaikki muut vastaajat paitsi ensimmäisen vaihtoehdon valinneet. Palvelua riittämättömästi ja riittävästi saaneet laskin prosenttiosuuksina sosiaalityötä tarvinneista. Vertailen tuloksia soveltuvin osin kaikkiin kohdennetun kyselyn vastaajiin ja koko väestöön.

Sosiaalityötä tarvinneiden taloudellinen tilanne on vaikea. Kaikista sosiaalityötä tarvinneista 61 % kokee, että heidän on hankalaa kattaa tuloillaan kaikki menonsa ja  yli puolet (56 %) on pelännyt ruuan loppumista ennen kuin saa rahaa ostaakseen lisää. Taulukossa esitetty vertailu osoittaa, että sosiaalityön riittämättömäksi kokeneiden taloudellinen ahdinko on vielä huomattavasti pahempi kuin sosiaalityön riittäväksi kokeneiden

Haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden kokemus on muuta väestöä heikompaa, Kohdennetun kyselyn osallisuusindikaattoripisteiden[4] keskiarvo on 67,9 pistettä, kun koko väestön pisteluku on 75,3. Sosiaalityön riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden ryhmät eroavat toisistaan siten, että riittämättömien ryhmässä osallisuuspisteet ovat matalammat ja alle 50 pistettä saaneiden, erittäin heikkoa osallisuutta kokevien osuus korkeampi.

Uskoa tulevaisuuteen kartoitettiin kysymällä ”Millaisena näet oman hyvinvointisi viiden vuoden kuluttua?” Vastausvaihtoehdot olivat, että hyvinvointi on nykyistä parempi, ennallaan tai huonompi sekä ”en osaa sanoa”. Heikoksi tulevaisuudenuskoksi määrittelin vastaukset, joissa hyvinvoinnin arvioidaan heikkenevän. Tulevaisuudenusko on sosiaalityön riittämättömäksi kokeneilla jonkin verran heikompi kuin riittäväksi kokeneilla. Vastaavasti riittämättömäksi sosiaalityön kokeneiden ryhmästä vain 26 % arvioi hyvinvointinsa paranevan, kun riittäväksi sosiaalityön arvioineiden ryhmässä osuus on 49 %.

	Sosiaalityö riittämätöntä  (n 19)	Sosiaalityö riittävää   (n 45)	Kohdennetun kyselyn kaikki vastaajat (n 130)	Koko väestö
Hankala kattaa tuloilla kaikki menonsa	84 %	51 %	47 %
Pelännyt ruuan loppuvan ennen kuin saa rahaa hankkia lisää	84 %	44 %	38 %	10 % [5]
Joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärissäkäynneistä rahan puutteen vuoksi	84 %	49 %	45 %	18 % 5
Osallisuusindikaattoripisteet	61,7	65,9	67,9	75,3 [6]
alle 50 pistettä saaneiden osuus	26 %	13 %	12 %	10 %
Heikko tulevaisuudenusko	21 %	13 %	10 %

Tarkastelu antaa viitteitä siitä, että riittäväksi koettu sosiaalityö voi parantaa asiakkaiden taloudellista tilannetta sekä vahvistaa osallisuutta ja tulevaisuudenuskoa. On mahdollista, että riittävä sosiaalityön palvelu vaikuttaa haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden hyvinvointiin tässä kuvatulla tavalla. Toisaalta eri tekijöiden väliset syy- ja seuraussuhteet ovat vain arvailua. Aineisto ei ole riittävän suuri, jotta olisi mielekästä tarkastella, mitkä tekijät selittävät sen, että sosiaalityön riittämättömäksi kokeneet voivat muita huonommin ja miten ryhmä eroaa muista. Tässä aineistossa hyvinvoinnin tekijöiden ja riittävän sosiaalityön välillä kuitenkin on kuvatunlainen yhteys.

 

Tuula Carroll, kehittämispäällikkö
Päijät-Hämeen hyvinvointialue / TKI -yksikkö / Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

---

[1] Carroll Tuula (2023) Osallisuutta valtavirran laidalla. Haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvointi ja osallisuus Päijät-Hämeessä.

[2] Jokela Merita & Kivipelto Minna (2021) Sosiaalityön ja toimeentulotuen riittämättömyys asiakkaiden näkökulmasta. Yhteiskuntapolitiikka 86 (2021):2, 190–200.

[3] Sainio ym. (2019) Toimintarajoitteisten ihmisten kokemuksia terveyspalveluista

[4] THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2023) Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. Helsinki.

[5] Parikka ym. (2020) Kansallisen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 2020

[6] Leemann ym. (2022) Osallisuuden kokemus aikuisväestössä

Palasista poluiksi - palvelukokonaisuuksien rakentaminen yhteiskehittämisen periaatteella

 

Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen (4/2024) mukaan Päijät-Hämeessä on keskimääräistä
korkeampi työttömyysaste (12,4 %) verraten koko maan vastaavaan lukuun (10,3 %). Edistämällä työkyvyn haasteiden tunnistamista sekä asiakkaiden oikea-aikaisiin palveluihin ohjaamista edesautamme asiakkaidemme työllistymistä, kuntoutumista sekä jatkopolkujen suunnittelua. Myös palvelujen kehittämisellä asiakkaidemme tarpeita vastaaviksi on erittäin suuri merkitys etenemisen polulla.

Työttömien ja osatyökykyisten asiakkaiden palvelujen kehittäminen vaatii paitsi asiakkaiden tarpeen tunnistamista, myös toimijoiden yhteistyötä ja tahtotilaa. Erillisten, eri organisaatioiden tuottamien palvelujen yhteensovittaminen eheäksi palvelupoluksi vaatii palvelukokonaisuudessa toimivilta tahoilta luottamusta, yhteistä ymmärrystä ja positiivista asennetta. Asiakkaalle ei sinänsä ole merkitystä sillä, kuka palvelun konkreettisesti tuottaa ja millaisista elementeistä se koostuu, kunhan palvelu vastaan hänen yksilölliseen tarpeeseensa.

Forum Firium Helsinki ja Laurea Ammattikorkeakoulu ovat julkaisseet yhteiskehittämisen oppaan (2020), jossa kuvaillaan asiakkaiden muuttunutta roolia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asiakkaiden asemaan on vaikuttanut julkisen sektorin roolia ja palvelualaa koskeva muutos, jossa palvelujen käyttäjät nostetaan suunnittelun ja kehittämisen keskiöön. Kehitystä vauhditti osaltaan myös kuntalain uudistus, joka korostaa kuntalaisten oikeutta osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Asiakkaat kokevat sosiaali- ja terveyspalvelut tärkeänä osana elämäänsä ja yhä useammilla on halua vaikuttaa niihin. Heidät tulisikin ottaa mukaan palvelujen suunnitteluun, tuottamiseen sekä kehittämiseen. Juuri asiakkailta saadaan paras ja kohdennettu tieto siitä, millaista arvoa palvelu on heille tuottanut ja miten palveluja tulisi kehittää, jotta ne konkreettisesti vastaisivat tarpeisiin. Yhteiskehittäminen tarjoaa uuden tavan osallistua ja vaikuttaa suoraan palveluihin sekä toimintatapoihin, joilla on merkitystä asiakkaiden elämänlaatuun. Yhteiskehittämisessä asiakkaat ovat kokemusasiantuntijoita ja mukana ideoimassa sekä testaamassa ratkaisuja omassa arjessaan. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL määrittelee yhteiskehittämisen käsitteen työotteena, jossa palvelujen käyttäjät ovat mukana palvelujen ja toimintojen suunnittelussa, toteutuksessa sekä arvioinnissa. Yhteiskehittämisen muotoja voivat määritelmän mukaan olla esimerkiksi asiakasraadit tai kehittäjäasiakas-, vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminta. Yhteiskehittämisen periaatteella pystymme monialaisesti tuottamaan palveluketjuja, jotka vastaavat yhteisten asiakkaidemme tarpeeseen oikea-aikaisesti ja suunnitelmallisesti. Hietala & Rissanen (2017) toteavat yhteiskehittämisen tarkoittavan toimintaa, jossa palvelujen käyttäjien kokemustieto ja ammattilaisten tietämys tuodaan tiiviiseen vuorovaikutukseen. Kysymyksessä on tällöin perinteisten asiantuntemuksellisten raja-aitojen purkaminen ja uudenlaiseen luottamukseen perustuva kehittämisote.

Yhteiskehittämisen tukena palvelumuotoilu on osoittautunut vahvaksi työvälineeksi asiakaslähtöisen palvelukehittämisen saralla. Sokran tuottaman palvelumuotoilun käsikirjan (2017) mukaan avaintekijä palvelumuotoilussa on huolellinen dokumentointi. Selkeän dokumentoinnin avulla luodaan vankka pohja palvelujen juurtumiselle ja levittämiselle. Merkityksellistä on, että palvelun tarkoitus, vaikutukset ja toimintatavat tuodaan näkyville; siten voidaan perustella palvelun juurruttamisen tarkoituksenmukaisuutta.

Työn ja taloudentutkimus Laboren artikkelin (2019) mukaan yhteiskehittäminen sote- ja muiden toimijoiden kanssa edellyttää rohkeutta, uudistushalua ja kykyä ratkaista ongelmia. Ovia yhteistyölle ja palvelujen sujuvoittamiselle avaa monialaisen verkostotyöskentelyn edistäminen. Kaiken toiminnan keskiössä on aina asiakas, jota varten palvelukokonaisuuksia rakennetaan. Yhteiskehittäminen edellyttää palvelujärjestelmän kokonaisuuden tuntemusta sekä yhteisiä tavoitteita asiakkaan yksilöllisessä tilanteessa. Ajattelua on laajennettava siten, että ymmärretään ja sisäistetään asiakkaiden sekä ammattilaisten näkökulmat. On uskallettava luottaa toisen toimijan ammattitaitoon ja kunnioitettava hänen näkemystään. Yhteistyöosaaminen on edellytys yhteiselle kehittämiselle; toimijoiden välillä tulee vallita turvallinen ilmapiiri, jossa jokaisella on mahdollisuus tuoda esiin omat näkemyksensä. Vaatii uskallusta kokeilla uutta ja joskus myös epäonnistua. Tiedonkulku on olennaisen tärkeä tekijä yhteiskehittämisen elementtinä. Toimijoiden ollessa eri organisaatioista, on luotava toimivat ja tiiviit puitteet yhteistyölle sekä tarvittaessa konsultaatiokäytännöille.

Asiakkaiden osallistaminen kehittämisprosessiin jää ohueksi, jos työpaja- tai muilla menetelmillä kerättyä tietoa ei käytännössä hyödynnetä palvelukehittämisen elementtinä. Tämä saattaa olla myötävaikuttamassa asiakkaan kokemukseen siitä, ettei hänellä oikeasti ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa liittyviin palveluihin tai palvelukokonaisuuksiin. Tällöin halu ja motivaatio osallistumiseen laskee. Joskus asiakkaita saattaa jopa hämmentää, että heidän mielipidettään ja kokemustaan aidosti kysytään ja halutaan kuulla heidän ajatuksiaan palveluista ja niiden kehittämisestä. Vaikuttaa siltä, että asiakkaille aktiivinen palvelukehittämiseen osallistuminen on vielä hieman vierasta. Palvelun jälkeen annettava palaute on tutumpaa kuin osallistuminen kehittämistyöhön. Palvelun käyttäjiltä saatava kokemustieto tuodaan esille tasa-arvoisena ammattilaisten asiantuntemustiedon rinnalle. Asiakkaiden kokemukset ja käsitykset dokumentoidaan jo kehittämisen lähtötilanteessa ja niitä käytetään pohjana palvelusuunnittelussa. Asiakkaita rohkaistaan olemaan aktiivisina toimijoina mukana koko kehittämisprosessin ajan ja heidän kokemuksensa dokumentoidaan kehittämistyön pohjalta laadittavaan toimintamalliin. Kehittämistyön aikana dokumentoidut asiakkaiden kokemukset antavat toimintamallille vaikuttavuutta ja syvyyttä laajemmasta näkökulmasta kuin pelkästään ammattilaisilta kerätty tieto.

Työkyvyn tuen matalan kynnyksen palvelujen kehittämisen tiimoilta olen päässyt mukaan yhteiskehittämisen ytimeen. On ollut ilo päästä aitiopaikalta osallistumaan kehittämistyöhön, jossa kaikilla toimijoilla on yhteinen tavoite: tuottaa asiakkaalle yhdessä hänen tarvitsemiaan palveluja saumattomasti ja joustavasti. Yhdessä olemme pystyneet osoittamaan, että organisaatiorajoista huolimatta palveluja on mahdollista kytkeä toisiinsa siten, että asiakkaalle muodostuu erillisten palvelujen sijasta eheitä ja kattavia palvelukokonaisuuksia. Palaute sekä asiakkailta että sidosryhmiltä on ollut pelkästään positiivista antaen kuvaa siitä, että yhteiskehittäminen on paitsi mukavaa, myös vaikuttavaa!

Palvelujen kehittäminen yhdessä edellyttää uskallusta, luottamusta sekä johdon tukea. Yhteiskehittämisen avulla saamme palveluihimme lisää rakennetta ja kantavuutta asiakkaiden eduksi. Asiakkaidemme etenemiseen ja jatkopolkujen tukemiseen kannattaa satsata!

 

Projektipäällikkö Satu Holander, TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

RRP Työkykyohjelman laajennus -osaprojekti (2023 - 2024)

Yhteistyöllä tukea työkykyyn (YTY) 

Lähteet:

Kuva: Pixabay

Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. 2017. Toim. Pohjola, A., Kairala, M., Lyly, H. & Niskala, A. Vastapaino. Tampere.

Forum Viriumin ja Laurean yhteisjulkaisu. Tarpeesta ratkaisuksi - yhteiskehittämisen opas sosiaali- ja terveydenhuollossa. 2020. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/355342/Forum%20Viriumin%20ja%20Laurean%20yhteisjulkaisu_Tarpeesta%20ratkaisuksi.pdf?sequence=2&isAllowed=y   

Hannula Piritta. 2017. Palvelusta tuotteeksi. Käsikirja palvelutuotteiden muotoiluun. Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy, Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke. Sokra. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/133352/Muut_978-952-493-300-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. THL. Yhteiskehittämisen määritelmä. https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/sosku/sosiaalisen-kuntoutuksen-opas/yhteiskehittaminen

Työ- ja elinkeinoministeriö. Työllisyyskatsaus. Häme huhtikuu 2024. https://www.temtyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx?ely=15

 Työn ja talouden tutkimus Labore. Talous- ja yhteiskuntalehti. 2/2019. Artikkeli: Mitä palveluiden yhteensovittaminen tarkoittaa sosiaali- ja terveyshuollon työssä? Sinervo, T., Juujärvi, S., Niiranen, V., Laulainen, S. & Keskimäki, I. https://labore.fi/t&y/mita-palveluiden-yhteensovittaminen-tarkoittaa-sosiaali-ja-terveyshuollon-tyossa/

Rakenteellisen sosiaalityön toteutuminen edellyttää aikaa, rakenteita ja uudenlaista toimintakulttuuria

 

Sosiaalityön tavoitteena on vahvistaa ihmisten mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnassa, lisätä osallisuutta ja tasata hyvinvointieroja ihmisten välillä. Sosiaalityössä tehtävä auttamistyö kohdistuu yksilöjen lisäksi usein myös heidän lähipiiriinsä. Sosiaaliset ongelmat eivät kuitenkaan aina johdu yksilöstä, vaan myös laajempi ympäristö ja rakenteelliset tekijät vaikuttavat ihmisten osallisuuteen ja mahdollisuuksiin yhteiskunnassa. (Luostarinen 2023.) Sosiaalityössä kohdattavat ongelmat ovat usein laajoja, monitahoisia ja kompleksisia ja se edellyttää yksilöiden auttamisen lisäksi myös rakenteisiin vaikuttamista ja niiden muuttamista.

Rakenteellisen sosiaalityön (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§) avulla pyritään kohdistamaan katsetta laajempaan ympäristöön, yhteiskuntaan ja rakenteisiin sekä tekemään vaikuttamistyötä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan aikaansaamiseksi. Tilanteiden tarkastelu rakenteellisesta näkökulmasta tarkoittaa huomion kiinnittämistä myös esimerkiksi asiakastyössä havaittaviin ilmiöihin sekä niiden syntyyn vaikuttaviin tekijöihin. (Luostarinen 2023.) Ennaltaehkäisevä näkökulma on tärkeää pitää mielessä sosiaalityössä; on aktiivisesti pohdittava, mistä ihmisten ongelmat voivat johtua, mitkä tekijät niihin voivat vaikuttaa ja miten ongelmien syntymistä voitaisiin ehkäistä.

Rakenteellisen sosiaalityön tavoitteena on erityisesti haavoittuviin ja marginaalisiin elämäntilanteisiin joutuneiden yksilöiden ja yhteisöjen osallisuuden sekä vaikuttamismahdollisuuksien toteutuminen ja sosiaalisen näkökulman vahvistuminen yhteiskunnassa. Tavoitteena on, että yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä olevat toimintakäytännöt myös estäisivät syrjivien rakenteiden syntymisen. (Närhi ym. 2023.) Tämä edellyttää rakenteellisten tekijöiden huomioon ottamista palvelujen järjestämisessä ja kehittämisessä. Oman toiminnan ja palvelujen sekä rakenteellisten tekijöiden arvioimiseksi tarvitaan ajankohtaista tietoa muun muassa alueen asukkaiden ja asiakkaiden hyvinvoinnista ja palvelutarpeista sekä palvelujen saatavuudesta, laadusta ja yhteensovittamisesta, vaikuttavuudesta ja yhdenvertaisuudesta.

Sosiaalialan ammattilaiset havaitsevat työssään rakenteellisia ongelmia, jotka vaikuttavat ihmisten tilanteisiin. Asiakkaiden näkökulman huomioiminen ja palvelujärjestelmässä olevien ongelmakohtien ja hyvien käytäntöjen tunnistaminen toteutuu paremmin asiakkaiden, sosiaalialan työntekijöiden sekä muiden samojen ilmiöiden parissa työskentelevien ammattilaisten tuottaman tiedon avulla. Erityisen tärkeää on saada kokemustietoa myös suoraan asiakkailta. Rakenteellisten tekijöiden havaitsemista ja niihin vaikuttamista sekä palvelujen asiakaslähtöisyyttä voi edistää vahvistamalla hyvinvointialueilla monipuolista tiedontuotantoa ja tiedon hyödyntämistä.

Sosiaalinen raportointi on yksi rakenteellisen sosiaalityön tiedon tuottamisen keino. Sen avulla on mahdollista saada tärkeitä havaintoja ja tietoa esimerkiksi sosiaalialan ammattilaisilta, asiakkailta ja muilta toimijoilta, kuten järjestöiltä. Raportoinnin avulla sosiaalialan työntekijät pääsevät vaikuttamaan ja tekemään rakenteellista sosiaalityötä. Tiedon avulla on mahdollista vaikuttaa palveluihin, palvelujärjestelmään ja yhteiskuntaan ja sitä olisikin tärkeää hyödyntää hyvinvointialueilla palvelujen kehittämisessä, tietojohtamisessa ja päätöksenteossa, strategiatyöskentelyssä ja suunnittelussa. Rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen raportoinnin mahdollistaminen työntekijöille pitäisi nähdä myös yhtenä tärkeänä veto- ja pitovoimatekijänä.

Rakenteellinen sosiaalityö kaikessa laajuudessaan sisältää tietotyön lisäksi myös osallisuustyötä, oikeudenmukaisuustyötä, strategiatyötä ja yhteiskuntapoliittista työtä. Tavoitteena on oikeudenmukaisempi, tasa-arvoisempi yhteiskunta sekä hyvinvoivat kansalaiset ja yhteisöt (Närhi ym. 2023). Toteutuakseen tämä edellyttää nykytilaa suunnitelmallisempaa ja koordinoidumpaa työskentelyä. Rakenteellista sosiaalityötä ollaan parhaillaan kehittämässä kansallisesti ja kaikilla hyvinvointialueilla. Rakenteellisen sosiaalityön toteutuminen edellyttää aikaa, rakenteita ja toimintakulttuuria, joka mahdollistaa työntekijöille lakisääteisen rakenteellisen sosiaalityön tekemisen. Hyvinvointialueilla tämä tarkoittaa muun muassa tutkimus-, kehittämis-, koulutus- ja innovaatiotoiminnan ja tätä kautta tutkimusperustaisuuden vahvistamista, yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen mahdollistamista sosiaalialan ammattilaisille, laajaa ymmärrystä ja osaamista rakenteellisesta sosiaalityöstä, asukkaiden ja asiakkaiden osallisuuden vahvistamista sekä rakenteellisen sosiaalityön toteutusta ohjaavaa strategiaa ja toimintasuunnitelmaa. (Närhi ym. 2023.)

Tällä hetkellä rakenteellista sosiaalityötä kehitetään siis koko Suomessa. Tavoitteena on, että jatkossa kaikilla hyvinvointialueilla on yhtenäiseen mallipohjaan perustuva toteutussuunnitelma, jonka avulla rakenteellista sosiaalityötä toteutetaan tietoisemmalla, suunnitelmallisemmalla ja koordinoidummalla tavalla. Rakenteellisen sosiaalityön tiedon on tarkoitus olla jatkossa paremmin hyödynnettävissä hyvinvointialueiden palvelujen järjestämisessä ja kehittämisessä. Tiedontuotannon vahvistuminen mahdollistaa myös tiedon kansallisen tarkastelun ja hyödyntämisen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen vaikuttamisessa. Kansallisesta kehittämistyöstä voi lukea tarkemmin THL-blogista https://blogi.thl.fi/rakenteellisen-sosiaalityon-tieto-tule-esiin/ ja Innokylästä https://innokyla.fi/fi/kokonaisuus/rakenteellisen-sosiaalityon-raportoinnin-kehittaminen-projekti 

Rakenteellisen sosiaalityön vahvistaminen on tärkeää erityisesti sosiaalityön asiakkaiden, usein haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten näkökulmasta. Se on erityisen tärkeää, jotta saamme tietoa palvelujen järjestämisen ja päätöksenteon tueksi myös niistä ihmisistä ja niiltä ihmisiltä, joiden tilanteet eivät useinkaan tule nähdyksi eivätkä äänet välttämättä muulla tavoin kuulluksi. Rakenteellisen sosiaalityön avulla saamme näkyvämmäksi päätösten vaikutuksia haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten arkeen, kokoamme tietoa (usein paljon palveluja tarvitsevien) asiakkaiden tarpeista ja siitä, vastaavatko palvelut asiakkaiden tarpeisiin. Pystymme myös paremmin arvioimaan ja kehittämään palvelujen saatavuutta, saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Tämä on erityisen tärkeää inhimillisestä näkökulmasta, mutta se liittyy myös palvelujen vaikuttavuuden, laadun ja kustannusten seuraamiseen ja arviointiin, jota kaikilla hyvinvointialueilla on myös lain mukaan tehtävä (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021). 

Rakenteellisen sosiaalityön avulla saadaan esiin sosiaalityön hiljaista tietoa ja asiantuntemusta sekä nostetaan esiin työssä havaittuja hiljaisia signaaleja, joita on mahdollista hyödyntää myös ennakoinnissa ja innovaatiotyöskentelyssä. Sen avulla tehdään sosiaalityötä, asiakkaiden tilanteita ja tarpeita, ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia näkyvämmäksi ja vahvistetaan sosiaalisen, inhimillisemmän näkökulman huomioimista yhteiskunnassa. Rakenteellisen sosiaalityön tavoitteena on sellainen yhteiskunta, jossa kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on parempi olla. Tämän vuoksi rakenteellisen sosiaalityön vahvistamisen tulee olla koko sosiaalityön ammattikunnan yhteinen tehtävä. 

Asiantuntija Milla Rantakari, TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Kestävät ja vaikuttavat sotepalvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

Lähteet:

Kuva: Pixabay

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210612

Luostarinen, S. (2023) Yksilöstä ympäristöön ja rakenteisiin - Rakenteellisen sosiaalityön äärellä. https://www.posote20.fi/uutiset/yksilosta-ymparistoon-ja-rakenteisiin-rakenteellisen-sosiaalityon-aarella.html  Viitattu 15.12.2023.

Närhi, K., Rantamäki, N., Kannasoja, S., Kokkonen, T. ja Ruonakangas, S. (2023) Ehdotus monitoimijaisen rakenteellisen sosiaalityön toimintamallista ja sen reunaehdoista. Teoksessa Kati Närhi, Sirpa Kannasoja, Tuomo Kokkonen, Niina Rantamäki ja Santra Ruonakangas (toim.) (2023) Rakenteellisen sosiaalityön tila ja tulevaisuus Suomessa. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/88884/SoPhi%20154%201.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301

Kokemusasiantuntija tietää mistä puhuu ja puhuu asioista oikeilla nimillä

Kokemusasiantuntijatoiminta on 2000-luvulla kehittynyt toimintamuoto, jonka perustukset ovat syntyneet kansalais- ja järjestötoiminnassa. Kokemusasiantuntijatoiminta tuo tietoa asiakkaiden ja potilaiden kokemuksista osaksi palveluiden kehittämistä ja asiakastyötä, esimerkiksi asiakaslähtöisyyden vahvistamiseksi ja palveluihin hakeutumisen helpottamiseksi. (Kokemusasiantuntijuus ja vertaistuki - THL)

Kokemusasiantuntijuuteen liittyy vahvasti sanat osallisuus ja osallistuminen. Osallisuus yleisenä käsitteenä tarkoittaa, että ihminen tuntee kuuluvansa yhteisöön ja yhteiskuntaan ja, että hän voi vaikuttaa itseään ja ympäristöään koskeviin asioihin. Asiakasosallisuudella sosiaali- ja terveydenhuollossa tarkoitetaan palveluja käyttävien henkilöiden, asiakkaiden ja asiakasryhmien, vaikuttamista ja osallistumista palvelujen suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin eri tavoin ja eri vaiheissa. Asiakasosallisuuden toteuttamiselle on säädösperusteita useammassa eri laissa mm. Suomen perustuslaissa[i] sekä laissa hyvinvointialueesta[ii]. Osallisuuden vahvistamisesta säädetään myös sosiaalihuoltolaissa. Asiakkaita tulee kuulla ja heille tulee mahdollistaa osallistuminen oman hoidon ja palvelun suunnitteluun.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen palvelutuotannossa asiakasosallisuutta suunnitellaan ja toteutumista seurataan ja arvioidaan osana yksiköiden omavalvontasuunnitelmia. Tulosalueet ja yksiköt asettavat asiakasosallisuudelle tavoitteet ja seurannalle mittarit. Näitä voidaan asettaa myös ostopalvelusopimuksissa. Hyvinvointialueen palveluissa on erilaisia tarpeita ja tavoitteita asiakasosallisuuden edistämiseksi, kokemustiedon hyödyntämiseksi tai palvelun vaikuttavuuden kehittämiseksi. Edellä mainittujen eroavaisuuksien takia tarvitaan käytäntöjä yhdenvertaisuuden, osallisuustoiminnan laadun ja vaikuttavuuden varmistamiseksi. Yhtenäisiin käytäntöihin sisältyy esimerkiksi kokemusasiantuntijan palkkioiden maksaminen ja mahdolliset muut kulut.

Mitä on kokemusasiantuntijuus ja mitä kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan?

Kokemusasiantuntijuus on moniulotteista toimintaa. Se voi pitää sisällään muun muassa henkilökohtaisen voimaantumisen ja myönteiset vaikutukset esimerkiksi sairauksiin liittyviin asenteisiin. Palveluiden järjestämisen näkökulmasta kokemusasiantuntijuudessa korostuu palveluiden tarvelähtöisyyden ja tuloksellisuuden edistäminen sekä vertaistuen merkitys ammatillisen toiminnan rinnalla. Kokemusasiantuntijuudella on oma keskeinen roolinsa palvelujärjestelmän kehittämisessä, niin palveluiden suunnittelussa, arvioinnissa kuin toimeenpanossa. (Kostiainen ym. 2014)

Marjaana Jones kuvaa väitöstutkimuksessaan Patient and public involvement in healthcare. Potentials and challenges of lay expertise and experiential knowledge (2021) kokemusasiantuntijoita ammattilaisten ja asiakkaiden välimaastossa toimijoiksi. Kokemusasiantuntijaksi kutsutaan koulutuksen käynyttä henkilöä, jolla on omakohtaista kokemusta sairauden kanssa elämisestä, toipumisesta tai kuntoutumisesta, palveluiden käyttämisestä tai läheisenä elämisestä. Kokemusasiantuntijana toimiminen edellyttää, että oma kuntoutumisen ja toipumisen prosessi on jo pitkälle edennyt. Se myös edellyttää riittävää taitoa ja kykyä käyttää omia kokemuksiaan erilaisissa tilanteissa. Kokemusasiantuntijan ymmärrys perustuu tietämykseen siitä, mikä häntä on auttanut ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet hänen tai läheisensä toipumiseen tai elämänmuutokseen sekä siihen sopeutumiseen.

Kokemusasiantuntijuus sosiaalityössä

Sosiaalityön kontekstissa kokemusasiantuntijoita kutsutaan yleensä kokemus- tai kehittäjäasiakkaiksi. Heillä on omakohtaista tietoa sosiaalihuollon asiakkaana olemisesta ja tarjottavista palveluista (Hietala & Rissanen 2015). Lisäksi heillä on kokemuksia haastavista elämäntilanteista ja niistä selviytymisestä (Pohjola 2017). Näitä kokemusasiantuntijoiden kokemuksia voidaan hyödyntää sosiaalihuollon ja sosiaalipalvelujen kehittämisessä. Eri tehtävissä toimivia kokemusasiantuntijoita sitoo salassapitovelvollisuus aivan kuten sosiaalialan ammattilaisiakin (Hietala & Rissanen 2015).

Sosiaalityössä ja rakenteellisessa sosiaalityössä (SHL 1301/2014, 7§) on keskeistä vahvistaa asiakkaiden toimijuutta ja osallisuutta myös kuulemalla asiakkaita. Rakenteellisen sosiaalityön yhtenä tavoitteena on asiakaskokemustiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen muun muassa palvelujen kehittämiseksi, yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin edistämiseksi ja sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi yhteiskunnassa. Kokemustieto voi haastaa ja auttaa olemassa olevan muun tiedon reflektoinnissa ja kriittisessä tarkastelussa sekä tuoda näkyviin auttamistyön kannalta merkityksellistä tietoa. Kokemusasiantuntijayhteistyö lisää ammattilaisten ymmärrystä asiakkaiden tilanteista ja vahvistaa sitä kautta myös osaamista. Asiakkaiden ja ammattilaisten kokemustietoa yhdistämällä voidaan luoda uusia toimintatapoja sekä saada uusia näkökulmia työhön ja sen kehittämiseen.  Kokemusasiantuntijatoiminta ja -yhteistyö voidaan nähdä myös yhtenä lisäkeinona asiakkaiden auttamisessa. (Köpsi 2023.) 

Sosiaalityöntekijöiden seurassa laadituissa Tiedolla johtamisen politiikkasuosituksissa kuvataan, että laadukkaassa sosiaalihuollon tietojohtamisessa arvostetaan työntekijöiltä, asiakkailta ja asukkailta saatavaa kokemustietoa. Suositusten mukaan asiakaspalaute- ja asiakasosallisuuskulttuuria tulisi vahvistaa osana sosiaalihuollon tiedolla johtamisen kokonaisuutta. (Arajärvi ym. 2023) Myös tietojohtamisen kansallisia ja alueellisia kehittämistarpeita käsittelevässä sote-tietojohtamisen nykytilaa kuvaavassa artikkelissa tuodaan esiin, että kokemustieto tulisi huomioida laajemmin osana sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamista ja toimintaa (Joronen ym. 2024).

Kokemusasiantuntijatoiminta Päijät-Hämeen hyvinvointialueella

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen keskeisenä tavoitteena ovat vaikuttavat, kustannustehokkaat ja saavutettavat palvelut sekä erinomainen asiakaskokemus. Hyvinvointialueen osallisuustyötä ohjaa osallisuusohjelma, joka on osa hyvinvointialueen strategiakokonaisuutta. Aluehallitus hyväksyi ensimmäisen osallisuusohjelman marraskuussa 2022. (Osallistu ja vaikuta - Päijät-Hämeen hyvinvointialue (paijatha.fi)

Päijät-Hämeen hyvinvointialueelle luotu osallisuusohjelma edistää hyvinvointialueen strategian päämäärää hyvinvoivasta asukkaasta. Ohjelmaa on täydennetty vuoden 2023 aikana asiakasosallisuussuunnitelmalla ja asukasosallisuuden vuorovaikutussuunnitelmalla. Edellä mainitut tehtävät sisältyvät vuoden 2024 alusta käynnistyneeseen Osallisuusohjelman toimeenpano- hankkeeseen. Osallisuusohjelmaa tullaan täydentämään vuoden 2024 aikana ohjeistuksilla liittyen muun muassa osallisuuteen ja kokemustoimintaan. Toiminnan toteuttamiseen ja henkilöstön osaamistarpeisiin vastaten valmistellaan henkilöstölle työkirjaa mm. asiakasraatien kokoamisen, toimijoiden perehdyttämisen, toiminnasta raportoinnin sekä eettisesti kestävän kokemusasiantuntijatoiminnan järjestämisen osalta.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on yleisesti linjattu, että kokemusasiantuntijan osallistuminen toimintaan voi olla joko säännöllistä, epäsäännöllistä tai kertaluonteista. Kokemusasiantuntijoiden palkkioista ja sopimuksista on hyvinvointialueelle tehty erillinen ohjeistus, jonka sekä asiakas- ja osallisuuslautakunta että aluehallitus ovat hyväksyneet. Myös palkkasuhteeseen ottaminen esimerkiksi osa-aikaisesti on mahdollista, jolloin tehdään työsopimus ja noudatetaan työnantajan ohjeistuksia mm. työajan ja toiminnan seurannasta.

Nykytila ja tulevaisuuden visiot

Vuosina 2022–2023 pilotoitiin Päijät-Hämeen hyvinvointialueen Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeessa kokemusasiantuntijatyöskentelyä avoterveydenhuollossa. Tässä pilotissa hankkeessa työskentelevät koulutetut kokemusasiantuntijat tuottivat itsenäisesti yksilövastaanottotoimintaa sekä ryhmätoimintaa:

• Kokemusasiantuntijan yksilövastaanotto sote-keskuksessa arjessa jaksamisen tukemiseksi
• Kokemusasiantuntijan ryhmä masentuneille sote-keskuksessa
• Kokemusasiantuntijoiden ohjaama ryhmä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille

Kokemusasiantuntijan Sote-keskuksessa tapahtuvan yksilövastaanoton tarkoituksena on toimia potilaan tukena ennen vastaanotolle pääsyä, sen aikana tai sen jälkeen. Kokemusasiantuntija tarjoaa keskustelutukea ja kertoo keinoista selviytyä arjen haasteissa hyödyntäen kokemusasiantuntijan omaa kokemusta sairauden kanssa elämisestä. Vuonna 2022 aloitettuja pilotteja on jatkettu osana Osallisuusohjelman toimeenpano -hanketta ja tavoitteena on juurruttaa toiminta osaksi omaa palvelutuotantoa tulevaisuudessa.

Kokemusasiantuntijan pitämät vastaanotot ja ryhmät ovat saaneet kiinnostusta myös erikoissairaanhoidon puolella ja niitä toteutetaankin jo muun muassa psykiatrian osastoilla. Toiveena on, että tulevaisuudessa kokemusasiantuntijavastaanotot ja ryhmät laajentuisivat myös muille hyvinvointialueen toimialoille.

Yllä mainittujen tehtävien lisäksi kokemusasiantuntijoita on otettu Päijät-Hämeen hyvinvointialueella mukaan muun muassa erilaisiin kehittämis- ja hanketehtäviin, esihenkilötyöryhmiin sekä sosiaalihuollon työikäisten palveluiden toimintaan sosiaalisessa kuntoutuksessa, kuntouttavassa työtoiminnassa ja erilaisissa asiakaskohtaamisissa.

Osallisuusohjelman toimeenpano –hankkeessa kehitetään kokemusasiantuntijatoiminnan rakenteita tekemällä tiiviisti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Tavoitteena on, että hyvinvointialueelle saadaan yhdistysten, järjestöjen ja oppilaitosten kanssa yhteiskehittämällä kokemusasiantuntijoiden verkosto, jossa on mukana hyvinvointialueella toimivat kokemusasiantuntijat ja –toimijat sekä toimimisesta kiinnostuneet. Näin asiantuntijaa tarvitseva taho löytää kootusti tarvitsemansa tiedon ja kokemustiedon asiantuntijat sekä toimijat. Samalla mahdollistetaan yhteisen perehdytyksen ja palautteen antamisen kehittäminen.

Yhteiskehittäminen on aloitettu suunnittelemalla yhteinen kokemustoimija- ja asiantuntijapäivä, jossa tarkoituksena on koota eri toimijat yhteen, verkostoitua, oppia uutta ja jakaa kokemuksia. Tavoitteena on saada kehitettyä päijäthämäläistä mallia toiminnan koordinointiin, koulutukseen ja kokemusasiantuntija ja -toimijapankkitoimintaan. Päivä on tarkoitettu kokemusasiantuntijoille ja -toimijoille, kuntien, hyvinvointialueen ja maakuntaliiton osallisuudesta vastaaville henkilöille sekä yhdistyksille ja järjestöille tai muille toimijoille, joilla on kokemusasiantuntija ja -toimijatoimintaa. Tapahtuma toteutetaan huhtikuussa 2024. Yhteisen päivän pohjalta yhteiskehittäminen jatkuu kohti yhteistä päämäärää askel askeleelta.

”Sä ymmärrät mistä puhun. Tulen todeksi toiselle ihmiselle. Saan uskoa ja toivoa tulevaan” - Asiakkaiden ja ammattilaisten kokemukset kokemusasiantuntijan kanssa työskentelystä sekä vinkkejä kokemusasiantuntijan kanssa työskentelyä aloittelevalle

Asiakkailta kerätyn palautteen mukaan kokemusasiantuntijatyöskentely avoterveydenhuollossa osoittautui vaikuttavaksi ja saatu palaute on ollut erittäin positiivista.  Asiakkaat ovat kokeneet tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi sekä kokeneet vertaistuen vahvistaneen omaa toipumista.

Osallisuuden toimintakulttuuri, jossa asiakaskokemusta hyödynnetään sosiaali- ja terveydenhuollossa, edellyttää vielä paljon kehitystyötä hyvinvointialueella. Asiakasosallisuus ja kokemusasiantuntijuus ovat käsitteinä ammattilaisille osittain tuntemattomia. Lisäksi työskentelytapa, jossa kokemusasiantuntijat tuottavat palveluita asiakkaille, oli ammattilaisille osittain uutta. 

”Sä tajuut käytännön kokemuksen kautta mitä mä tarkoitan. Hoitajat auttaa mua hoidollisesti”

Kokemusasiantuntijoita voidaan ottaa mukaan useisiin eri tehtäviin, joten on tärkeää, että henkilöstöä tiedotetaan toiminnan mahdollisuuksista. Kokemusasiantuntijat tulee saattaa säännöllisesti ammattilaisten kanssa yhteiseen vuoropuheluun. Kokemusasiantuntijatoiminnan edellytyksenä on, että organisaatio luo toiminnalle rakenteet. Organisaatiossa tulee olla kuvattuna kokemusasiantuntijatoiminnan ohjeistus sekä toimintaa koordinoiva henkilö tai taho. Ammattilaisten ymmärrys toiminnan mahdollisuuksista voi vaihdella yksilöllisesti.

Janina Savolainen selvitti Pro gradu -tutkielmassaan (2023) kokemusasiantuntijoiden ajatuksia osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista lastensuojelutyössä. Tutkielman tuloksista voidaan nostaa erityisesti huomio, että kokemusasiantuntijoiden rooli hyvinvointialueilla herätti pohdintaa muun muassa siitä, millä tavalla kokemusasiantuntijat voisivat työskennellä osana lastensuojelua. Nykyisten hyvinvointialueiden aloittaminen nähtiin myös hyvänä mahdollisuutena juurruttaa uusia toimintamalleja ja kehittää kokemusasiantuntijuutta. Näitä samoja pohdintoja ja huomioita olisi hyvä käydä kaikissa hyvinvointialueen toiminnoissa myös ammattilaisten ja johdon toimesta. Olisi tärkeää nostaa keskusteluun kysymyksiä: Mitä voimme oppia kokemusasiantuntijan kanssa työskentelystä? Missä tehtävissä voimme työskennellä yhteistyössä kokemusasiantuntijan kanssa? Minkälaisissa tehtävissä voimme käyttää heidän osaamistaan ja kokemustaan apuna?

Kokemusasiantuntijatoiminta on tärkeää, ammattilaisten tietoa täydentävää toimintaa, johon kannattaa panostaa. Sille on hyvä luoda selkeät ja yhdenmukaiset käytännöt siten, ettei toimintaa rajoiteta, vaan päinvastoin edistetään. Koska kokemusasiantuntijuus koetaan pääosin erittäin hyödylliseksi toiminnaksi, kannattaa toimintaa laajentaa ja kokeilla rohkeasti myös uusiin osa-alueisiin niin sosiaali- kuin terveydenhuollon palveluissa ja niiden kehittämisessä. (Kostiainen ym. 2014)

Vain taivas on rajana, kun pohditaan millaisissa tehtävissä voimme tehdä yhteistyötä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Kannustammekin siis rohkeasti kokeilemaan erilaisia työskentelytapoja ja kuulemaan myös kokemusasiantuntijoiden ehdotuksia yhteisen työskentelyn mahdollisuuksista. Saatat yllättyä ja jopa positiivisesti! Tämänkin blogin kirjoittamiseen on osallistunut kokemusasiantuntijoita.[SH1] 

 

Kirjoittajat:

Nicola Kettunen, asiakasosallisuuskoordinaattori. Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Milla Rantakari, asiantuntija, Rakenteellinen sosiaalityö- osaprojekti 2023–2025 (RRP), Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Heidi Snellman, projektipäällikkö ja asukasosallisuuskoordinaattori, Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Näkemyksiä kirjoittamiseen antaneet:

Katariina Valkonen, koulutettu kokemusasiantuntija, Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Piia Suojala, koulutettu kokemusasiantuntija, Osallisuusohjelman toimeenpano -hanke, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Lähteet

Arajärvi, Kotisaari, Virtanen & Erkkilä (2023.) Sosiaalityöntekijöiden seuran tiedolla johtamisen politiikkasuositukset https://sosiaalityontekijoidenseura.fi/uploads/1/2/0/1/120105213/sose_posteri_final.pdf                  

Hietala, Outi & Rissanen, Päivi (2015) Kokemusasiantuntija – hoidon ja avun kohteesta omien kokemusten jakajaksi sekä palveluiden kehittäjäksi. Opas kokemusasiantuntijatoiminnasta. Kuntoutussäätiö ja Mielenterveyden Keskusliitto.

Jones, Marjaana (2021).Patient and public involvement in healthcare: Potentials and challenges of lay expertise and experiential knowledge. Tampereen yliopisto. Väitöskirja. Punamusta Oy- Yliopistopaino

Joronen, Kivelä, Käsmä, Halin, Heikkinen, Hukari & Raunio (2024) Palveluketjut ja tietojohtaminen - Kansalliset ja alueelliset kehittämistarpeet – nykytila. THL Työpaperi 9/2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/148264/URN_ISBN_978-952-408-263-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kostiainen, Elisa & Ahonen, Sanna & Verho, Tanja & Rissanen, Päivi & Rotko, Tuulia. (2014). Kokemukset käyttöön - kokemusasiantuntijatoiminnan kehittäminen. Julkari.fi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Köpsi, P. (2023). Kokemustieto ja sen hyödyntäminen osana rakenteellista sosiaalityötä. Työpaperi. Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.

Pohjola, Anneli (2017). Asiakkaan pitkä tie palveluihin vaikuttajaksi. Teoksessa Anneli Pohjola & Maarit Kairala & Hannu Lyly & Asta Niskala (toim.) Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino.

Savolainen, Janina (2023). ”Matkalla ollaan, mutta ei valmiita lähellekään”. Kokemusasiantuntijoiden ajatukset osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista lastensuojelun kokemusasiantuntijatyössä. Turun yliopisto. Pro Gradu-tutkielma.

(Osallistu ja vaikuta - Päijät-Hämeen hyvinvointialue (paijatha.fi)

Suomen perustuslaki 731/1999 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

Laki hyvinvointialueesta 611/2021 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®

---

[i] Suomen perustuslaki 731/1999 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

[ii] Laki hyvinvointialueesta 611/2021 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

”Miten kuunnella niin, että muut haluavat puhua ja miten puhua niin, että muut haluavat kuunnella?” – Dialogisuuden mahdollisuudet sosiaalityössä

Sosiaalityön asiantuntijuuteen on perinteisesti liitetty ammattilaisten asiantuntijuus: valta on annettu asiantuntijoille, sillä he tietävät mitä tehdä. Tällainen asiantuntijuus on ollut sosiaalityössä kuitenkin väistymässä jo 2000-luvun alusta alkaen. Nykyään sosiaalityössä korostuu suhdeperustainen asiantuntijuus, joka sisältää pyrkimyksen pois ylhäältä alaspäin-kulttuurista kohti yhteistyössä rakentuvia sosiaalityön käytäntöjä. Keskeistä asiantuntijuudessa on myös työntekijän ja asiakkaan välinen kohtaava ja dialoginen vuorovaikutus. (Myller 2022, 47.) 

Sosiaalityössä luottamukseen perustuvan asiakassuhteen rakentaminen on työskentelyn edellytys. Luottamus annetaan ja saadaan asiakkaan ja työntekijän kohtaamisessa. Luottamuksen syntymisen edellytyksenä sosiaalityössä on vastavuoroisuus. (Myller 2022, 49; Metteri 2012, 228.) Kaarina Mönkkösen (2018) mukaan vastavuoroisuus tarkoittaa, että kaikki osapuolet pääsevät luomaan tilannetta ja vaikuttamaan vuorovaikutuksen kulkuun. Luottamuksellisuus ja vastavuoroisuus ovat tärkeitä myös dialogisen suhteen rakentumisessa.

Dialoginen suhde rakentuu Minän ja Sinän välisessä vuorovaikutuksessa 

Dialogisuus tarkoittaa pyrkimystä rakentaa yhteistä ymmärrystä ja taitoa kehittää vuorovaikutusta tähän suuntaan (Mönkkönen 2018). Dialogisuus on siis enemmän kuin dialogi, jolla tarkoitetaan dialogisen vuorovaikutuksen menetelmää, johon liittyy tiettyjä ominaispiirteitä (ks. esim. Holm ym. 2018). Dialogisuus ei ole pelkkää puhetta, kuuntelua tai keskustelua, vaan jotain enemmän (Mönkkönen 2018). Dialogisuutta voidaankin pitää suhtautumistapana tai jopa maailmankuvana (Sankalahti 2024; Seikkula & Arnkil 2009, 87).

Ajatus dialogisista suhteista rakentuu saksalaisen filosofi Martin Buberin (1995; Seikkula & Arnkil 2009, 87) ajatukselle siitä, että ihmisten väliset suhteet ovat Minä–Sinä-suhteita, kun taas ihmisten ja esineiden väliset suhteet ovat Minä–Se-suhteita. Buberin mukaan Minä–Sinä-suhteissa on olemassa dialogisuuden mahdollisuus. Dialoginen suhde rakentuu Minän ja Sinän välissä, ja siinä on kaksi erillistä persoonaa, jotka kohtaavat toisensa kokonaisvaltaisina olentoina. Filosofi Emmanuel Levinasia seuraten Jaakko Seikkula ja Tom Erik Arnkil (2009, 89) toteavat, että toista Minää ei voi koskaan selittää tai ymmärtää täysin. Näin ollen dialogisen prosessin osallistujat eivät voi koskaan tietää ennalta, mikä on lopputulos, koska se syntyy vasta prosessin seurauksena (Metteri 2007).

Dialogisuuden haasteet ja jännitteet sosiaalityössä

Joskus ihminen voi Buberin (1995) mukaan välineellistää toiset ihmiset Minä–Se-suhteeseen toimintansa kohteeksi. Sosiaalityössä tämä voi näyttäytyä esimerkiksi siten, että ihmiset kohdataan asiakkaina eikä ihmisinä. Anna Metterin (2012, 229) mukaan vielä 1990-luvun alussa sosiaalityön asiakasta ei aina ymmärretty työntekijän kanssa samanvertaiseksi ihmiseksi, vaan asiakas saatettiin mieltää toisena, johonkin toiseen vähemmän arvokkaaseen joukkoon kuuluvana. Näistä ajoista on onneksi tultu eteenpäin, mutta edelleen arki ja sosiaalityön institutionaalisuus haastavat dialogisuutta.

Dialoginen toiminta ei aina ole helppoa. Joskus sekään, että toinen osapuoli haluaisi luoda avoimen vuorovaikutussuhteen, ei takaa sitä, että toinen lähtisi välttämättä tuohon vuoropuheluun mukaan (Mönkkönen 2018). Dialogista toimintaa arjessa haastavat myös muun muassa pirstaleisuus, kiireen tuntu, huolet, negatiiviset tunteet, epävarmuus, monimutkaiset tilanteet, toive asioiden saamisesta hallintaan sekä luottamuksen puute (Sankalahti 2024.) Dialogisuutta voivat haastaa myös pelko ja erilaiset ennakkoluulot. Katja Sankalahden (2024) mukaan kiireessä, epävarmoissa tai monimutkaisissa tilanteissa ”tietäminen” tai asioiden hallintaan saaminen voi alkaa houkuttaa. Silloin ei välttämättä jaksa kiinnostua kuuntelusta tai erilaisista näkökulmista ja keskittyy mieluummin toimenpiteisiin ja siihen, että tietää kyllä itse, miten asioiden pitäisi mennä. Tällöin voi pysähtyä ja pohtia, mikä voisi auttaa toimimaan dialogisemmin ja kuka voisi tässä auttaa.

Koska sosiaalityö on suhdeperustaista työtä, on työn onnistumisen perustana luottamuksellisen ja vastavuoroisen suhteen rakentaminen asiakkaan ja työntekijän välille. Institutionaalisissa yhteyksissä työntekijän ja asiakkaan välinen suhde on kuitenkin aika lähtökohdiltaan epätasa-arvoinen. (Metteri 2012, 228.) Sosiaalityön asiakkuuteen voidaan myös liittää leimaavia piirteitä ja kielteisiä mielleyhtymiä, niin asiakkaan kuin sosiaalityönkin näkökulmasta (Myller 2022, 50). Tällaiset jännitteet haastavat omalta osaltaan luottamukseen perustuvan ja vastavuoroisen dialogisen suhteen rakentumista sosiaalityössä.

Kuva: Dima Pechurin/Unsplash

Dialogisuuden mahdollisuudet sosiaalityössä

Joskus sosiaalialalla puhutaan ”haastavien asiakkaiden” kohtaamisesta. Dialogista lähestymistapaa hyödyntäen voi näissä tilanteissa pohtia, mitä oikeastaan tarkoitamme ”haastavalla asiakkaalla”. Ymmärryksen lisääminen voi toimia apuna: Onko taustalla esimerkiksi ennakko-odotuksia liittyen aiempiin kohtaamisiin tai onko asiakas kokenut aiemmin, että ei ole tullut kuulluksi. Tilanteita voi myös ennakoida tietoisesti kohtaamisiin valmistautumisessa. Minkä suhteen asiakas kokee työntekijän uhkana tai missä voimavarana? Miten työntekijän kannattaa asiansa sanoittaa? Turvallisuus, rajat ja kunnioittava suoruus ovat myös tärkeitä näissä tilanteissa. (Sankalahti 2024.)

Sosiaalityössä pitää usein ottaa kantaa sensitiivisiin, henkilökohtaisiin tai vaikeisiin asioihin asiakkaan elämässä. Mönkkösen (2018) mukaan puheeksi ottamista voi harjoitella, mutta ajoitus on tärkeää. Jos kiirehtii, ei vuorovaikutuksessa välttämättä synny tilaa dialogiselle kohtaamiselle. Luontevia tilaisuuksia syntyy helpommin, kun työntekijä odottaa asiakkaan osallistumista. Mitä arkaluonteisempi asia on, sitä tärkeämpää työntekijän on pohtia, milloin kannattaa ottaa kantaa. Oikeutus syntyy usein luottamuksen myötä. Täydellistä yhteisymmärrystä ei Kirsi Juhilan (2001) mukaan välttämättä kannata tavoitella, sillä se voi myös sulkea todelliset ristiriidat vuorovaikutuksen ulkopuolelle (Mönkkönen 2018).

Asiakkaan motivointi on usein sosiaalityön arjen kohtaamisissa tärkeässä roolissa. Motivoinnin keskiössä tulee olla asiakkaan sisäisen motivaation herätteleminen. Motivoinnin dialogisia taitoja ovat kiinnostuminen asiakkaan asioista ja näkemyksistä sekä asiakkaan kuulluksi tulemisen mahdollistaminen. Tärkeää on taito hahmottaa asiakkaan kokonaistilanne ja malttaa odottaa asiakkaan omaa tilanteenhahmotusta, kunnes muodostuu tavoite, jonka pohjalta voidaan tehdä asiakkaan kanssa yhteinen suunnitelma. (Sankalahti 2024.)

Dialoginen suhde mahdollistaa asettumisen asiakkaan kanssa suhteeseen, jossa voi syntyä yhteisiä oivalluksia. Tieto ja ymmärrys rakentuvat kohtaamisissa yhdessä asiakkaan kanssa. Onnistumisesta ei voi koskaan kuitenkaan olla varma, sillä se riippuu aina tilanteesta ja sen osapuolista. (Mönkkönen 2018.) Dialogisuus suhtautumistapana mahdollistaa kuitenkin luottamuksen ja vastavuoroisuuden tavoittelun sosiaalityössä. Ratkaisevaa on, miten asiakasta ja hänen läheisiään lähestytään, ja miten tietoa tilanteesta muodostetaan (Mönkkönen 2018).

Dialogisuus arjen työssä ja kohtaamisissa

Dialoginen ammattilainen tietää omat rajansa, tietää mitä ei tiedä, sietää epävarmuutta ja osaa pyytää tarvittaessa apua. Hän lähestyy ihmisen arkea ja elämää ainutkertaisena tietoa. Vuorovaikutuksessa toisten kanssa hän reflektoi ja muuntaa omaa toimintaansa vuorovaikutuksessa saamansa tiedon ja palautteen pohjalta. Hän osaa hyödyntää erilaisuutta ja moninäkökulmaisuutta. Dialogisuudesta on hyötyä myös työyhteisössä toimimisen ja johtamisen näkökulmasta. (Sankalahti 2024.) 

Dialogisuuden ydin on lopulta yksinkertainen. Kun kohtaa ihmiset mieli avoinna ja kiinnostuneena, vailla ennakko-odotuksia, ollaan jo pitkällä dialogisuuden tavoittelussa. Vaikka arki ja institutionaaliset ympäristöt haastavat, voi haasteet tiedostaa, ja asettua kohtaamisissa asiakkaan kanssa dialogiseen suhteeseen yhteisiä oivalluksia saavuttamaan (vrt. Mönkkönen 2018). Tärkeää on pysähtyä, kysyä, kuunnella ja sanoittaa (Sankalahti 2024).

 

Lähteet

Buber, M. (1995). Sinä ja minä. Helsinki: WSOY.

Holm. R., Poutanen, P. & Ståhle M. (2018). Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra 26.11.2018. Viitattu 22.3.2024. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/ 

Metteri, A. (2007). Dialogisuus. Teoksessa Käytännönopetuksen aakkoset – Praktiklärans ABC.

Mirja Satka, Ilse Julkunen, Tero Meltti & Laura Yliruka (toim.) Helsingin yliopisto, Yhteiskuntapoliittisen laitoksen tutkimuksia 2/2007. Saatavissa myös: http://www.aikuissosiaalityo.fi/files/2796/Anna_Metteri_Dialogisuus.pdf.

Metteri, A. (2012). Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Saatavissa: https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8956-3.

 Myller, T. (2022). Sosiaalityön ammatillinen työkulttuuri suhdeperustaisena sosiaalityönä maaseudulla ja kaupungissa. Akateeminen väitöskirja.  Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, 286. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4656-0.

Mönkkönen, K. (2018). Vuorovaikutus asiakastyössä. Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. Luku 5: Dialogisuus asiakastyössä. E-kirja. Ellibs Library. 

Sankalahti, K. (2024). Dialogi – Dialogisuus. Esitys Dialogisuuden taitoja ja tekijöitä -tilaisuudessa LAB-ammattikorkeakoululla Lahdessa 24.1.2024.

Seikkula, J. & Arnkil, T. E. (2009). Dialoginen verkostotyö. Teema: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205084999.

 

Emma Rautava

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä sosiaalialan osaamiskeskus Versossa Päijät-Hämeen hyvinvointialueen TKI-yksikössä NEAR – NEw sosiAl seRvices -hankkeessa, jossa edistetään yhteisölähtöisen ja yksilöisen lähestymistavan toteutumista sosiaalisessa työssä erityisesti vaikuttamalla aluekehityspolitiikan toimeenpanoon. Hankkeessa tunnistetaan, jaetaan ja vahvistetaan hyviä käytäntöjä, Suomessa hanketta yhdessä toteuttavat Päijät-Hämeen hyvinvointialue ja LAB-ammattikorkeakoulu. 

Toukokuussa 2023 vierailulla Espanjan Pamplonaan tutustuttiin dialogiseen lähestymistapaan, jota on koulutettu laajasti sosiaalialan henkilöstölle. Vierailulla suomalaiset hankekumppanit saivat ajatuksen osallistumisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämään ”Dialogisen työotteen vahvistaminen sosiaalityössä -valmennukseen. Tammikuussa 2024 NEAR-hanke järjesti ”Dialogisuuden taitoja ja tekijöitä”-koulutustilaisuuden päijäthämäläisille sosiaalisen työn ammattilaisille ja opiskelijoille.