Uusia alkuja

Olen työskennellyt sosiaalityön eri työtehtävissä tähän mennessä hieman yli kymmenen vuotta. Laskin, että olen aloittanut uudessa työpaikassa tai uudessa tiimissä tämän kymmenen vuoden aikana ainakin yhdeksän kertaa. Työnantajaa olen vaihtanut kaksi kertaa ja yhden kerran se on muuttunut työnantajan puolelta. Uudet alut, uudet työkaverit, uudet tehtävät, uudet työhuoneet, uudet työtavat, uudet kahvihuoneet, uudet työkulttuurit, uudet näkökulmat, ja uusien asioiden kehittäminen ovat olleet arkipäivää koko työurani ajan. Tähänastinen työurani on ollut siis nykyajalle hyvin tyypillinen.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän aloitettua vuoden vaihteessa on uusia alkuja ollut varmasti yhtä monta kuin on yhtymässä työntekijöitä. Moni on aloittanut uudessa työtehtävässä ja työpaikan toimipiste on saattanut vaihtua. Uusiin työkavereihin on tutustuttu ja uusia työtapoja on sen myötä otettu myös omaan käyttöön. Onneksi on myös asioita, jotka ovat pysyneet ennallaan. Muutoksen keskellä kahvi- ja juttuhetket työkavereiden kanssa ovat kultaakin arvokkaampia. Huumori ja hyvä yhteishenki auttavat jaksamaan välillä hyvin hektisessäkin työssä. Arjessa jatketaan hyväksi havaittuja toimivia keinoja työskennellä ja ennen kaikkea - työntekijät kohtaavat asiakkaitaan ja yhteistyökumppaneitaan aivan kuten ennenkin.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä on haluttu jatkaa uuden omaksumisen lomassa myös entisissä organisaatioissa luotuja hyviä käytäntöjä ja työtapoja. Näin tapahtui myös Lahden aikuissosiaalityön yksikössä tehdyn sähköisen rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen suhteen. Perhe- ja sosiaalipalveluissa tehtiin päätös, että Lahden aikuissosiaalityön yksikössä tehty ansiokas rakenteellisen sosiaalityön kehittämistyö laajennetaan koskemaan koko Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän perhe- ja sosiaalipalvelujen sosiaalityötä.

Jatkossa rakenteellisen sosiaalityön myötä nousevaa tietoa julkaistaan sähköisissä kanavissamme kaikilta sosiaalityön osa-alueilta. Lahden aikuissosiaalityön blogi on jatkossa Sosiaalityötä Päijät-Hämeessä ja sen myötä blogin osoitekin on vaihtunut. Lahden aikuissosiaalityön vanhat blogitekstit löytyvät toki jatkossakin tästä uudesta osoitteesta. Blogin uusi osoite on siis http://sosiaalityotapaijathameessa.blogspot.com .  Twitter-tilin nimi on muuttunut muotoon Sostyö Päijät-Häme ja twiitit laajenevat niin ikään koskemaan kaikkia sosiaalityön osa-alueita aina lastensuojelusta vammaispalveluihin saakka. Sosiaalityön sähköinen vuosiraportti laaditaan vielä tänä vuonna vain työikäisten sosiaalipalvelujen sosiaalityöstä, mutta vuonna 2018 raportti laajenee koskemaan koko Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän sosiaalityötä.

Sosiaalityön arjesta kumpuavaa tietoa tarvitaan yhä enemmän, jotta yhteiskunnan hiljaisin väestönosa ei jää ilman omaa ääntään. Miten yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat heikoimmassa asemassa oleviin? Miten sosiaalityön keinoin asiakkaita voidaan tukea muutoksessa? Miten asiakkaat kokevat saamansa sosiaalipalvelut? Millaista heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden elämä ylipäänsä on ja millaisia palveluja he tarvitsevat? Millaisia toimenpiteitä tulisi tehdä ihmisten elinolosuhteiden parantamiseksi? Tässä on vain ihan muutamia kysymyksiä, joihin pyrimme rakenteellisen sosiaalityön keinoin vastaamaan. Vaikka sähköisissä kanavissa on tapahtunut muutoksia, työ rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen suhteen jatkuu. Kehittämistyötä pääsee jatkossakin seuraamaan helposti Sosiaalityötä Päijät-Hämeessä -kanavilla.  

Sloganimme on siis tästäkin eteenpäin: tiedä enemmän, luule vähemmän!

Kaisa Hujanen
kehittäjäsosiaalityöntekijä, YTM
sähköiset palvelut ja tiedonhallinta
Perhe- ja sosiaalipalvelut
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Ratkaisuja sosiaalityöntekijätilanteeseen Päijät-Hämeessä

Päijät-Hämeessä on tuskailtu pitkään sosiaalityöntekijätilanteen kanssa. Sosiaalityöntekijän virkoja hakevien määrä on vähentynyt viime vuosien aikana. Tilannetta on kuvannut se, että virkoja on ollut kokonaan vailla hoitajaa. Asiakasmäärien kasvu ja täyttämättömät virat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa viroissa olevien sosiaalityöntekijöiden työtaakka on muodostunut kohtuuttomaksi. Huoli työntekijöiden ja heidän lähiesimiestensä jaksamisesta kasvavan työtaakan takia on ollut enemmän kuin aiheellinen. Tilanne ei ole voinut olla näkymättä myös sosiaalityön laadussa ja vaikuttavuudessa. Suunnitelmallinen ja asiakkaan osallisuutta vahvistava kuntouttava työote on jäänyt ”tulipalojen sammuttamiseen” painottuvan korjaavan työn jalkoihin. On perusteltua kysyä, onko tällainen työ varsinkaan pidemmän päälle työssä jaksamista tukevaa vai sitä vähentävää.

Alueen sosiaalityöntekijätilanne on heijastunut myös asiakkaisiin monin tavoin. Kun palvelutarpeen arvioinnit ovat venyneet eikä asiakassuunnitelmia ole ehditty laatimaan tai tarkistamaan riittävällä tavalla, on myös palvelujen saaminen jäänyt monen kohdalla toteutumatta oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Työntekijätilanne on vaikeuttanut myös sosiaalityön sisällöllistä kehittämistä. Kun perusta ei ole ollut kunnossa, on ollut vaikea ottaa myöskään kestäviä kehittämisaskeleita.  Asiakaspalautteet kertovat osaltaan siitä, kuinka haastava tilanne on ollut asiakkaille. Monimutkaisten ongelmavyyhtien ratkaisu edellyttää pitkäjänteistä ja suunnitelmallista sosiaalityötä. On ymmärrettävästi turhauttavaa kertoa omaa elämäntarinaa uusille työntekijöille toistuvasti ja aloittaa prosessi aina uudelleen.
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat ovat etsineet tilanteeseen ratkaisuja yhdessä ja erikseen. Hyvistä yrityksistä huolimatta tilanteeseen ei ole saatu kuitenkaan muutosta. Uusi yritys sosiaalityöntekijätilanteen parantamiseksi päätettiin ottaa heti alkuvuodesta 2017 hyvinvointikuntayhtymän aloittaessa toiminnan. Sosiaalityöntekijäselvitystä varten perustettiin työryhmä, johon saatiin mukaan monipuolinen edustus sosiaalityön eri sektoreilta perhe- ja sosiaalipalveluista sekä ikääntyneiden palveluista ja kuntoutuksesta. Ilahduttavaa oli saada mukaan työryhmään myös terveyden ja sairaanhoidon edustus. Meillä on hyvinvointikuntayhtymässä yhteinen ymmärrys siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiossa ja monialaisessa työskentelyssä tarvitaan myös vahvaa sosiaalityötä. Projektityöntekijä Maiju Päivän mukana olo työryhmässä kytki sosiaalityöntekijäselvityksen tulevaisuuden sosiaali- ja terveysasemapohdintaan.

Työryhmä ei olisi saanut työtään valmiiksi vielä keväällä ilman sosiaalialan osaamiskeskus Verson ja Verson johtaja Kirsi Kuusinen-Jamesin sekä yliopistoharjoittelija Hanna Yrjölän ja Jenni Saarikon merkittävää työpanosta. Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että Versolla on ollut merkittävä rooli päijäthämäläisen sosiaalihuollon kehittämisen moottorina jo pitkään. Työryhmä kokonaisuudessaan ansaitsee suuren kiitoksen sitoutumisestaan työskentelyyn. Tavoitteena oli selvityksen aikana osallistaa yhtymän sosiaalityön ammattilaisia kehittämistyöhön. Työntekijöille osoitettu kysely ja henkilöstölle suunnatut työpajat antoivat merkittävän lisän kehittämistyölle ja avarsivat näkökulmia sosiaalityön moninaiseen tehtäväkenttään. Selvityksen laajentaminen koskemaan myös sosiaaliohjaajia oli olennainen ratkaisu selvitystyössä tehdyn kokonaistarkastelun kannalta.

Mitä selvitystyöllä saatiin sitten aikaan? Selvityksessä nostetaan esille useita kehittämiskohteita sosiaalityöntekijätilanteen parantamiseksi. Kilpailukykyisen palkkauksen merkitystä ei voi aliarvioida ja palkkauksen suhteen selvitys johti lopulta varsin hyvään lopputulokseen, kun yhtymän hallitus päätti nostaa lapsiperhepalveluissa, työikäisten palveluissa ja vammaispalveluissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden palkkoja. Näkemykseni on, että tehdyllä palkkaratkaisulla katkaistiin negatiivinen kierre sosiaalityön osalta Päijät-Hämeessä. Palkkaratkaisun pohjalta on hyvä miettiä muita toimenpiteitä, sillä kilpailukykyisen palkkauksen ohella tarvitaan monenlaista kehittämistyötä. Näiden asioiden suhteen työ on vasta alussa. Vireillä on paljon hyviä kehittämisaihioita, joita tulee viedä määrätietoisesti ja askel kerrallaan käytäntöön. Työn sisältöjen ja työvälineiden sekä työssä jaksamista ja osaamisen kehittämistä tukevien rakenteiden lisäksi tarvitaan markkinointia vetovoiman lisäämiseksi alueelle.


 
Mika Forsberg 

toimialajohtaja
perhe- ja sosiaalipalvelut
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Digitalisaatiolla sosiaalityön ääni kuuluviin

Sosiaalihuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan kehittäminen etenevät pienin, mutta määrätietoisin harppauksin eteenpäin. Miten sitten sosiaalityö, tiedonhallinta ja digitalisaatio ylipäänsä liittyvät yhteen? Tätä olen yrittänyt selvittää viimeiset kolme vuotta, kun olen työskennellyt sosiaalihuollon tiedonhallinnan ja sähköisten palvelujen parissa muun työni ohella. 

Alussa minulla oli vain tietoisuus siitä, että sosiaali- ja terveysalaa digitalisoidaan ilman ”sosiaalia” ja että mukaan on päästävä. Aloin osallistua erilaisiin aihetta sivuaviin työryhmiin ja seminaareihin ja pikkuhiljaa työhöni on alkanut liittyä yhä enemmän sosiaalihuollon tiedonhallinnan elementtejä. Esimiehet ovat kannustaneet minua tähän ja minut on otettu joka puolella verkostoissa vastaan sanalla ”vihdoinkin”! Sosiaalihuolto ei ole ollut perinteisesti siellä, missä sähköisiä palveluja, tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa on kehitetty eikä kyse ole aina siitä, etteikö meitä olisi sinne haluttu. Kuten muussakin sote-kehittämisessä, käsitteen ensimmäinen tavu ”so-” tahtoo vain unohtua eikä sosiaalihuolto muutenkaan ole ollut pitämässä kovaäänisesti puoliaan. 

Tiedonhallinta, sähköiset palvelut, digitalisaatio, sosiaalihuollon prosessit, viestintä – kaikki nämä kietoutuvat yhteen. Puhutaan tiedon siirtymisestä tietojärjestelmissä, tietovarannoista, digitaalisista vastaanottopalveluista, sähköisestä ajanvarauksesta, Kanta-palveluista, rakenteisesta kirjaamisesta, tietoturvasta, sähköisistä palveluista, asiakasviestinnästä ja niin edelleen. Kokonaispaketti on valtavan suuri ja monimuotoinen, joten sitä on ollut pakko ottaa pala palalta haltuun – ja paljon on vielä opittavaa. Maaliskuussa 2017 minulle avautui mielenkiintoinen mahdollisuus alkaa työskennellä edellä mainittujen asioiden parissa täydellä työajalla sähköisten palvelujen ja tiedonhallinnan kehittäjäsosiaalityöntekijänä.


Digitaaliset palvelut tuovat aivan uusia mahdollisuuksia asiakastyöhön eikä niitä pitäisikään nähdä normaalityöstä erillisinä, päälle liimattuina lisätöinä. Voisiko jollekin sosiaalisen tilanteen peloista kärsivälle asiakkaalle olla helpompaa ottaa yhteyttä sosiaalihuoltoon vaikkapa chatin kautta? Ehkä tablet-laitteen voisi viedä intensiivistä tukea tarvitsevan asiakkaan kotiin ja hänellä olisi mahdollisuus ottaa sen avulla vaikka päivittäin yhteyttä sosiaalihuollon ammattilaiseen? Voisiko sosiaalityöntekijä pystyttää mobiilisovelluksella nopean kyselyn asiakkaille vaikkapa asuinalueensa palvelujen puutteista? Käyttömahdollisuuksien pohdinta on vielä aivan aivan alussa. Sähköisten palvelujen kehittämisen yhteydessä saatetaan kritisoida sitä, että ennestään kotiin jumiutuneet kansalaiset eivät lähde liikkeelle senkään vertaa, kun palvelutkin tarjotaan netin kautta. Digitaaliset palvelut eivät saakaan korvata ikinä kasvokkaista palvelua, vaan ne pitää nähdä asiakasta hyödyttävinä ja täydentävinä palveluina. Mielestäni digitalisaation avulla voidaan luoda esteettömiä palveluja kaikille kansalaisille. Yhteiskunnan palvelut sähköistyvät kovaa vauhtia eikä sosiaalihuolto saa jäädä siinä jälkeen. Meidän pitää olla siellä missä asiakkaatkin ovat.


Sirpa Kuusisto-Niemi toteaa väitöskirjassaan, että sosiaalihuollon tiedonhallintaan on panostettava tietoisesti kaikilla hallinnon tasoilla (Kuusisto-Niemi 2016, 114). Tähän asti sosiaalihuollon tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa on kehitetty terveydenhuollon näkökulmasta tai tietojärjestelmätoimittajavetoisesti – tai sitten ei ollenkaan. Sosiaalihuollossa tiedonhallinta kytkeytyy usein välttämättömänä pahana koettuun tietotekniikkaan ja teknologiaan. Eikö vihdoinkin voitaisi siirtyä aikaan, jossa tietoteknologia ja tiedonhallinta nähtäisiin työvälineenä niin arjen työssä kuin työn kehittämisessäkin? Meillä sosiaalihuollon ammattilaisilla on oikeus vaatia toimivia ja tarkoituksenmukaisia välineitä työmme toteuttamiseen. Muutoksen on tultava sisältä käsin ja sosiaalihuollon on päästävä keskustelemaan samoille areenoille tietojärjestelmätoimittajien ja terveydenhuollon kanssa. Kokemukseni on, että meidät kyllä toivotetaan sinne lämpimästi tervetulleiksi!


Sosiaalihuollon tiedonhallinta ja tiedolla johtaminen ovat vielä jokseenkin alkutekijöissään. Muutama vuosi sitten tuskailtiin sitä, miten sosiaalityön asiakastietoa ei ole voitu hyödyntää esimerkiksi tutkimuksessa muun muassa kielenkäytön yhtenäisyyden puuttumisen vuoksi (Kuusisto-Niemi & Lehmuskoski 2010, 72).  Sosiaalihuollon tietojärjestelmiä on yritetty kehittää erilaisissa hankkeissa 1990-luvulta lähtien, mutta tulokset ovat jääneet hyvin paikallisiksi ja tietojärjestelmät eivät ole olleet yhteensopivia (Kuusisto-Niemi 2016, 114). Tiedonhallinnassa on siis ollut yhtä monta toteutustapaa kuin on toimijaakin eikä yhtenäistä tietoa sosiaalihuollosta ole juurikaan saatu. Tilanne on varmasti vielä hetken tämän kaltainen, mutta lähivuosina tilanne tulee muuttumaan, kun sosiaalihuolto siirtyy Kanta-aikaan ja rakenteisen kirjaamisen kautta yhtenäiseen ja kansalliseen tiedon tuotantoon. Yhtenäinen ja rakenteinen tieto tallentuu kansalliseen arkistoon ja on käytettävissä ammattilaisille, tutkijoille, johdolle ja ennen kaikkea asiakkaille. Sosiaalihuollon kuuluisa ”hiljainen tieto” saadaan vihdoin näkyväksi ja hyötykäyttöön parempien ja tehokkaampien palvelujen kehittämiseksi.


Sosiaalihuollon tiedonhallinta tulee nähdä erityisesti sosiaalityön profession vahvistajana ja emansipoijana. Sosiaalityö on mielletty hiljaiseksi ja passiiviseksi tietosuojan taakse piiloutuvaksi ammatiksi. Uskon, että hiljaisuuden aika on nyt ohi ja sosiaalityö alkaa tuottaa näkyvää, luotettavaa ja vakavasti otettavaa tietoa yhteiskunnastamme. Sen tiedon tuottamiseen tarvitaan sosiaalihuollon tiedonhallintaa sekä rohkeutta tuoda faktoja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Sähköiset palvelut ja tiedonhallinta määrittelevät yhä enemmän arjessa tapahtuvaa sosiaalityötä. Me voimme itse valita, päättävätkö muut sosiaalihuollon digitalisaation sisällöstä puolestamme vai olemmeko itse sitä aktiivisesti kehittämässä. Digitalisaatio ei ole uhka, vaan mahdollisuus niin kauan, kuin sosiaalihuollon ammattilaiset luotsaavat sitä itse eteenpäin!
 

Kaisa Hujanen

kehittäjäsosiaalityöntekijä, YTM

sähköiset palvelut ja tiedonhallinta

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä 

Lähteet: 

Kuusisto-Niemi, Sirpa (2016) Tiedon hallinta sosiaalihuollossa. Tiedonhallinnan paradigma opetuksen ja tutkimuksen perustana. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto.

Kuusisto-Niemi, Sirpa & Lehmuskoski, Antero (2010) Asiakastiedon kuvausmenetelmät sosiaalityössä. Teoksessa Anneli Pohjola, Aino Kääriäinen & Sirpa Kuusisto-Niemi (toim.) Jyväskylä: PS-kustannus, 47 – 77.

Kehittyvät palvelut eivät sammaloidu

Aikuissosiaalityössä puhaltavat muutoksen tuulet. 1.1.2017 alkaen Lahden aikuissosiaalityöstä tuli osa Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymää ja Perhe- ja sosiaalipalvelut -toimialaa. Hyvinvointiyhtymässä sote-palvelut tuotetaan aiempaa suuremmalla maantieteellisellä alueella, aiempaa suuremmalle väestömäärälle.
 
Hyvinvointiyhtymän uutta organisaatiomallia sekä palvelujen uusia tuottamismalleja suunnitellaan parhaillaan. Pohdinnassa on esimerkiksi se, mitä palveluja tuotetaan jatkossa lähipalveluina, mitä keskitettyinä palveluina ja miten lähipalvelut on mahdollista viedä kustannustehokkaasti lähelle kaikkia hyvinvointiyhtymän asukkaita. Sosiaalipalvelut ovat pitkälti sellaisia palveluja, jotka tulee toteuttaa lähipalveluina, koska asiakkailla ei useinkaan erilaisten syiden vuoksi ole mahdollisuutta hakeutua palveluihin pitkän välimatkan päästä ja asiakkaita on usein tarpeen tavata heidän omassa toimintaympäristössään. Asiakkaiden kohtaamisessa voidaan kuitenkin hyödyntää erilaisia sähköisiä ratkaisuja ja rakentaa sähköisiä palveluja perinteisten asiakastapaamisen ja kotikäyntien rinnalle.
 
Kela-siirto
Vuoden vaihteessa koko valtakunnan tasolla toteutunut perustoimeentulotuen Kela-siirto koskee suurta osaa aikuissosiaalityön asiakkaita. Kela-siirron on todettu tarjoavan sosiaalityölle mahdollisuuden keskittyä sosiaalityöhön toimeentulotukityön sijaan. Lahdessa perustoimeentulotuen käsittely on erotettu sosiaalityöstä kokonaan kuitenkin jo yli 10 vuotta sitten. Perustoimeentulotukihakemukset on käsitelty täysin etuuskäsittelyssä, jolloin sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat ovat voineet keskittyä käyttämään täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea yhtenä sosiaalityön työvälineenä. Lahdessa on siten ollut hieno mahdollisuus kehittää sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen sisältöjä jo pitkään. Nyt huolena on enemmänkin se, kuluuko sosiaalityöntekijöiltä ja sosiaaliohjaajilta jatkossa aikaisempaa enemmän työaikaa toimeentulotukityöhön, jos asiakkaat joutuvat hakemaan paljon täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea kunnasta Kelan tiukkojen perustoimeentulotukilinjausten vuoksi. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä on kuitenkin tehty viisas ratkaisu siinä, että etuuskäsittelijöiden työpanosta on myös jatkossa käytettävissä täydentävän toimeentulotuen ratkaisutyöhön.
 
Toimeentulotuki on ollut perinteinen tapa tulla sosiaalityön asiakkuuteen. Kela-siirtoa koskevissa keskusteluissa on tuotu esiin huolta siitä, löytävätkö apua tarvitsevat ihmiset jatkossa tiensä sosiaalihuollon palveluihin. Sosiaalityöllä onkin nyt hyvä tilaisuus parantaa näkyvyyttään ja pyrkiä eroon sosiaalihuoltoa koskevasta, varmasti suurelta osin toimeentulotukityöhön liittyvästä, byrokraattisen, jäykän ja osittain jopa häpeällisen palvelun leimasta. On ajankohtaista pohtia sitä, miten saamme luotua sellaiset työikäisten sosiaalityön palvelut ja imagon, että ihmiset hakeutuisivat palveluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen ongelmien kasaantumista.
 
Sosiaalihuoltolain mukainen asiakasprosessi
Kun vilkaistaan taaksepäin Lahden aikuissosiaalityön menneeseen vuoteen, näyttäytyy kuva kehittämistyöntäyteisestä vuodesta. Uuden sosiaalihuoltolain mukainen asiakasprosessi voidaan jo nähdä olevan vakiintunut työskentelymalli aikuissosiaalityössä. Sosiaalityön asiakkuus alkaa palvelutarpeen arvioinnilla, joka tehdään monialaisena yhteistyönä asiakkaan tilanteen mukaan. Palvelutarpeen arvioinnissa kartoitetaan asiakkaan tuen tarpeet, nimetään omatyöntekijä ja suunnitellaan tuen tarpeisiin vastaava palvelukokonaisuus. Monialaisen yhteistyön malleja on kehitetty terveydenhuollon kanssa mm. Parempi arki -hankkeessa.
 
Viime vuoden aikana on kehitetty myös sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaisesti sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien tehtäväjakoa. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat toimivat asiakkaiden omatyöntekijöinä vastaten asiakkaan koko palveluprosessista. Palvelusprosessi rakentuu asiakkaan palvelutarpeiden perusteella eikä yksittäisten toimenpiteiden kautta. Tavoitteena on, että resurssien salliessa sosiaalityöntekijät keskittyvät erityistä tukea tarvitseviin asiakkaisiin sekä rakenteelliseen sosiaalityöhön ja sosiaaliohjaajat työskentelevät vähemmän tukea tarvitsevien asiakkaiden kanssa.
 
Sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen
Lahdessa aloitettiin vuonna 2016 kehittää myös työikäisten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua. Sosiaalisen kuntoutuksen #Noste-tiimiin rekrytointiin ennen kesää neljä sosiaaliohjaajaa ja kaksi lähihoitajaa. #Nosteen asiakasmäärä kasvoi nopeasti toiminnan aloittamisen jälkeen noin 60 asiakkaaseen.
 
Asiakkaat ohjautuvat sosiaalisen kuntoutuksen palveluun omatyöntekijän sosiaalityössä laatiman palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Sosiaalisessa kuntoutuksessa asiakkaille tarjotaan tarpeen mukaan mm. intensiivistä psykososiaalista yksilöllistä tukea, kotikäyntejä, apua kotitöissä, rinnalla kulkemista, asioiden yhdessä hoitamista sekä ryhmätoimintaa.
Nopeasti sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen aloittamisen jälkeen on ollut nähtävissä, että palvelu on kannattavaa inhimillisen ja yksilöllisen hyvinvoinnin kasvun lisäksi myös taloudellisesti. Mielenterveyskuntoutujan palveluasuminen maksaa 1 800 – 2 850 € kuukaudessa. Sosiaaliohjaajan palkka sivukuluineen on karkeasti arvioiden noin 4 000 € kuukaudessa. Jos yhdellä työntekijällä on intensiivisen tuen asiakkuudessa esimerkiksi 10 asiakasta kerrallaan ja sosiaalisen kuntoutuksen kotiin vietävällä tuella mahdollistetaan asiakkaiden asuminen omassa asunnossaan palveluasumisen sijaan, seuraa tästä selkeitä taloudellisia hyötyjä.
 
Uusia palveluja nuorille
Myös nuorten palvelut ovat kasvaneet ja kehittyneet Lahdessa viime vuonna. Aikuissosiaalityön nuorten tiimin sosiaaliohjaajat ovat olleet tiiviisti mukana nuorten Ohjaamossa. Siellä sosiaaliohjaajille on tarjoutunut mahdollisuus kohdata nuoria sosiaalitoimen seinien ulkopuolella ja tarjota nuorille sekä muille Ohjaamossa toimiville tahoille tietoa sosiaalipalveluista sekä ohjausta ja neuvontaa palvelujen käytöstä. Lisäksi aikuissosiaalityössä lähdettiin yhdessä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa kehittämään nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua Vamos Lahti -hankkeessa. Hanke starttasi työnsä keväällä 2016 ja vuoden vaihteeseen mennessä Vamos Lahden toiminnassa on ollut mukana reilut 80 nuorta. Nuorten sosiaalisen kuntoutuksen ryhmämuotoista palvelua on kehitetty myös yhdessä Avainsäätiön Poveria-hankkeen kanssa.
 
Tiedon tuotantoa ja sähköisen asioinnin kehittämistä
Lahden aikuissosiaalityö on aktiivisesti mukana myös sähköisten palvelujen kehittämisessä. Esimerkiksi ODA-hankkeessa on työttömien terveystarkastusta kehitetty laajemmaksi eri hyvinvoinnin osa-alueita kartoittavaksi sähköiseksi ”hyvinvointitarkastukseksi”. Aikuissosiaalityö on ollut myös mukana tuottamassa tietoa sosiaalipalveluista sähköiseen Hyvis.fi -portaaliin.
 

Lahden aikuissosiaalityö on ajan mukaisesti lähtenyt tuottamaan ja jakamaan tietoa toiminnastaan sosiaalista mediaa hyödyntäen. Aikuissosiaalityöhön laadittiin vuonna 2015 some-strategia ja sen mukaisesti loppuvuodesta 2015 julkaistiin ensimmäinen versio sähköisestä toimintakertomuksesta ePoksesta. ePos-toimintakertomuksessa keskiössä ovat tarinat ja kuvat sosiaalityön arjesta. ePos kokonaisuuteen kuuluvat myös aikuissosiaalityön Twitter-tili sekä uusi Facebook-tili, sosiaalisen kuntoutuksen #Noste-tiimin Instagram-tili sekä aikuissosiaalityön blogi, jota on luettu yli 10 000 kertaa.

 

Tästä kaikesta voi todeta, että Lahden aikuissosiaalityö kulkee kohti vuonna 2013 määriteltyä visiotaan. Visiossa Lahden aikuissosiaalityö on edelläkävijä ja valtakunnallisesti tunnettu laadukkaista sosiaalityön palveluista. Lisäksi aikuissosiaalityössä vastataan asiakkaiden tarpeisiin nopeasti, joustavasti ja ammattitaidolla. Omalta osaltani pyrin vaikuttamaan siihen, että Lahden aikuissosiaalityössä tehty kehittämistyö voi jatkua myös uudessa organisaatiossamme. Kiitän aikuissosiaalityön yksikön työntekijöitä ja esimiehiä rohkeudesta uudistaa ja kehittää aikuissosiaalityön sisältöjä ja ottaa käyttöön uusia toimintatapoja. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 
Lahden aikuissosiaalityöstä voi käydä lukemassa lisää uusimmasta sähköisestä vuosiraportista. 

 

Tarja Laukkanen

Lahden aikuissosiaalityön päällikkö 

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Näkymätön aikuissosiaalityö

Käsittelin ensimmäisessä blogitekstissäni vuoden 2015 syyskuussa sosiaalityön hiljaisuutta ja sitä, miten keskusteluun osallistumalla sosiaalityöllä olisi mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan asenneilmapiiriin. Totean tuolloisen kirjoitukseni lopuksi, että sosiaalityöntekijöiden esiintymisen julkisuudessa oman alansa kysymysten asiantuntijoina tulisi olla yhtä itsestään selvää kuin ekonomistien tai juristien osallistuminen omaan alaansa liittyvään julkiseen keskusteluun.

 

Tilanne ei ole vuoden aikana parantunut. Aikuissosiaalityön näkökulmasta näyttäisi käyneen pikemminkin päinvastoin. Aikuissosiaalityö ei enää ole pelkästään hiljainen vaan vaikuttaa muuttuneen myös näkymättömäksi. Tällaiseen lopputulokseen päätyy vääjäämättä, kun seuraa Sote -uudistuksesta julkisuudessa käytävää keskustelua. Uusi sosiaalihuoltolaki kyllä korostaa rakenteellisen sosiaalityön merkitystä ja sitä, miten sosiaalityössä tulisi tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi, mutta käytännössä lain merkitys on ainakin toistaiseksi jäänyt harmillisen vähäiseksi.

 

Valtakunnallinen Sote-uudistus on ollut otsikoissa jo pitkään. Täällä Päijät-Hämeessä uudistukseen valmistaudutaan perustamalla maakunnallinen hyvinvointikuntayhtymä jo etukäteen, vuoden 2017 alussa. Niin Sote-uudistus kuin maakunnallinen hyvinvointikuntayhtymäkin ovat ajankohtaisia asioita, jotka koskettavat kaikkia alueen asukkaita. Alueen päälehti, Etelä-Suomen Sanomat, onkin uutisoinut molemmista aiheista kiitettävän usein. Uutisoinnissa on tähän asti keskitytty pääasiassa terveydenhuollon asioihin ja siksi tervehdinkin suurella ilolla artikkelia, jossa aihetta käsiteltiin sosiaalityön näkökulmasta[1]

Iloni osoittautui ennenaikaiseksi. Artikkelissa nostettiin kyllä esiin monia tärkeitä havaintoja, kuten sosiaalityöntekijöiden kohtuuton työtaakka, pula kelpoisuusehdot täyttävistä sosiaalityöntekijöistä sekä se, että Lahden kaupungin palveluksessa olevien sosiaalityöntekijöiden palkkataso on huomattavasti alhaisempi kuin ympäristökunnissa. Valitettavasti artikkeli sisälsi myös paljon asiavirheitä. Kun lisäksi lehden pääkirjoituksessa[2] 30.10.2016 sosiaalityöstä kerrottiin ”tikittävänä aikapommina”, korostettiin lastensuojelun tärkeyttä ja mainittiin sosiaalityöntekijöiden hakeutuvan ”vähemmän kuormittavaan aikuissosiaalityöhön”, ei tähän aiheeseen enää voinut olla tarttumatta. Sinänsä olisi myös kiinnostava tietää, mihin perustuu päätoimittajan esittämä väite siitä, että sosiaalityöntekijät hakeutuvat lapsiperhepalveluista vähemmän kuormittavaan aikuissosiaalityöhön. Omalle kohdalleni ei tällaisia tapauksia ole Lahdessa osunut koskaan.

Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa sosiaalityö jaetaan lapsiperheiden sosiaalityöhön ja toimeentulotukityöhön. Kaikille sosiaalityötä tekeville on selvää, ettei tällaiselle jaottelulle ole mitään perusteita. Toimeentulotuki on vain yksi sosiaalityön tehtäväkenttä ja sitä käytetään sosiaalityön välineenä yhtälailla lapsiperheiden kuin aikuistenkin parissa. Lahdessa sosiaalityöntekijät käsittelevät toimeentulotukea ainoastaan silloin, kun edellytetään sosiaalihuollon ammattilaisen harkintaa. Tällöin taloudellista tukea käytetään sosiaalityön välineenä ja kyse on ns. ehkäisevästä toimeentulotuesta. Perustoimeentulotukea on Lahdessa jo vuosien ajan käsitellyt oma ammattikuntansa, etuuskäsittelijät. Mikäli sosiaalityötä halutaan jaotella, voidaan se jakaa vaikkapa THL:n palvelutehtäväluokituksen mukaisesti lapsiperheiden, työikäisten ja iäkkäiden sosiaalityöhön sekä vammaispalvelujen sosiaalityöhön ja terveyssosiaalityöhön.

Aikuissosiaalityössä on kyse työikäisten parissa tehtävästä sosiaalityöstä. Monet aikuissosiaalityön asiakkaista elävät erittäin haastavissa elämäntilanteissa. Usein henkilökohtaiset ongelmat ovat kytköksissä yhteiskunnallisiin epäkohtiin, kuten työttömyyteen, köyhyyteen, asunnottomuuteen ja eriarvoisuuden lisääntymiseen.

Lahdessa aikuissosiaalityötä tehdään ikäryhmittäin jaotelluissa tiimeissä. Itse toimin nuorten tiimissä, joka vastaa 18 - 30 -vuotiaiden sosiaalityöstä. Nuorten asiakkaiden arkea kuormittavat usein esimerkiksi huoli tulevaisuudesta, taloudelliset huolet, asumiseen ja ihmissuhteisiin liittyvät pulmat, yksinäisyys, erilaiset riippuvuudet sekä mielenterveyden ongelmat. Sosiaalityössä nuorta tuetaan arkielämän hallinnassa sekä opintoihin ja työelämään siirtymisessä. Lahdessa nuorille on tarjolla monipuolinen valikoima palveluja, joiden avulla voidaan vastata nuoren tuen tarpeisiin. Kaupungissa toimii esimerkiksi nuorten Ohjaamo. Lisäksi Diakoniasäätiön iVamos! -toiminnassa kehitetään nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua. Sosiaalityöntekijä kokoaa nuoren kanssa näistä palveluista kullekin parhaiten toimivan kokonaisuuden. Tavoitteena on hyvä elämänlaatu ja tuloksia syntyy toisinaan hyvinkin nopeasti. On tärkeää, että nuoren elämä on hyvällä mallilla jo ennen kuin perheen perustaminen on ajankohtaista. Tällöin perheiden tukemiseen riittävät aikanaan kevyemmätkin palvelut.

Sote -uudistusta käsitellään mediassa usein kustannusten näkökulmasta. Säästöjä kerrotaan syntyvän terveydenhuollosta, kun perusterveydenhuolto sekä erikoissairaanhoito yhdistetään, yksityistetään palveluja ja lisätään ihmisten valinnanvapautta. Mikäli sosiaalihuollon palvelut mainitaan, kuvataan yleensä sitä, miten perheiden hyvinvointiin panostamalla voidaan vähentää lasten huostaanottoja ja sitä kautta lastensuojelun kustannuksia. Lisäksi iäkkäiden palveluista kerrotaan syntyvän säästöjä, kun laitoshoitoa puretaan ja kotiin annettavia palveluja kehitetään. Työikäisten palveluja tai aikuissosiaalityötä ei tässä yhteydessä yleensä mainita lainkaan.

Aikuissosiaalityö ei ole näkymätön pelkästään mediassa. Myöskään esimerkiksi lokakuussa 2016 julkaistussa Valtioneuvoston tutkimusraportissa[3] ei käsitellä Aikuissosiaalityötä lainkaan. Kyseisessä raportissa selvitetään Sote-uudistukseen liittyen mahdollisuuksia kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita. Tavoitteena on keventää kustannuksia siten, että samalla säilytetään vähintään nykyisen tasoinen palveluvalikoima, palvelujen laatu ja vaikuttavuus. Julkaisussa käydään perusteellisesti läpi kuntien tällä hetkellä rahoittamat sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten vanhusten palvelut, vammaispalvelut, lasten ja perheiden palvelut sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut. Näistä kerrotaan esimerkiksi, miten painopisteen siirtäminen korjaavista ja ”raskaista” palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin lisää vaikuttavuutta ja hillitsee kustannusten kasvua. Lisäksi mm. digitalisaation kuvataan tarjoavan kustannustehokkaita ratkaisuja. On käsittämätöntä, että julkaisussa ei käsitellä Aikuissosiaalityötä lainkaan. Se mainitaan ainoastaan sivuhuomautuksena, jossa todetaan että aikuissosiaalityö ja toimeentulotuki tulisi integroida. Integroida mihin? Toisiinsako? Vai päihde- ja mielenterveyspalveluihin, joiden yhteydessä maininta esiintyy.

Mikä on Aikuissosiaalityön tulevaisuus, jos meidän olemassaoloamme ei huomata niin mediassa kuin Valtioneuvostossakaan? Kuitenkin tiedämme, että esimerkiksi nuorten sosiaalityöhön panostamalla on mahdollista saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä, koska arvioiden mukaan yhden syrjäytyneen nuoren hinta yhteiskunnalle on noin miljoona euroa. Säästöjen lisäksi aikuissosiaalityössä pystytään katkaisemaan ylisukupolvista huono-osaisuutta ja ehkäisemään mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä. Tällaiset vaikutukset jäävät kuitenkin huomioimatta. Ehkä siksi, että niitä on vaikea kuvata euroina tulevan vuoden talousarviossa.

 

Tuula Carroll

Johtava sosiaalityöntekijä, VTM
Lahden aikuissosiaalityö

---

[1] Etelä-Suomen Sanomat 26.10.2016: Lahti on maakunnan kitsain maksaja

[2] Etelä-Suomen Sanomat 30.10.2016: Murhenäytelmä odottaa esittämistä

[3] Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämis- ja säästöpotentiaalin arviointi (2016) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 42/2016

Mökkiytymistä digitalisaation aikaan

ICT-ratkaisut ja digitalisaatio ovat välineitä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden paremmalle palvelulle sekä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitämiselle ja kehittämiselle. Sähköisillä palveluilla voidaan myös tukea kansalaisten mahdollisuuksia itse ylläpitää toimintakykyään ja terveyttään.

http://alueuudistus.fi/soteuudistus/digitalisaatio

Luin torstaina 18.8. ilmestyneestä Helsingin Sanomista jutun Sami Muntherista, joka eristäytyi kaksikymppisenä kotiinsa mutta tänään toimii mielenterveystyön erikoisasiantuntijana ja vertaisohjaajana.

Samin tarina voisi olla asiakkaani tarina.

Nuori ihminen sairastuu psyykkisesti ja jää yksin sotkuiseen ja likaiseen kotiinsa. Arjen hallinta on hävinnyt hyppysistä täysin: uni ei tule öisin, pesulla ei huvita käydä ja kaupassa voi käydä kerran kahdessa viikossa tai kauppaostokset kuljetetaan kotiovelle. Mökkiytynyt voi olla aktiivinen netin käyttäjä ja aktiivinen esim. sosiaalisessa mediassa. Arjen voi täyttää tietokoneella istuminen ja pelaaminen.

Nuori ei päästä ketään kotiinsa ja kertoo läheisilleen kaiken olevan ok. Kaikilla läheisiä ei ole lainkaan.

Sami Munther pääsi avokuntoutukseen, jossa oli tapaamisia säännöllisesti. Kuntoutuksessa kerrottiin mielen sairauksista ja terveellisen ravinnon, riittävän unen ja liikunnan merkityksestä ihmisen hyvinvointiin. Vertaistuki oli tärkeässä roolissa Samin kuntoutumisprosessissa.

Nyt Sami voi neuvoa muita samassa tilanteessa olevia, ja korostaa kotoa ulos lähtemisen tärkeyttä. Kuka tahansa voi vinksahtaa, jos ei pääse kotoa minnekään. Henkinen kynnys lähteä yksin ulos muuttuu yhä korkeammaksi, mitä pitempään on ollut neljän seinän sisällä. Pelottaa näyttää itseään ihmisten ilmoilla ja alkaa miettimään liikaa, mitä muut ihmiset ajattelevat itsestä.  

Kun sähköisiä palveluja kehitetään, täytyy rinnalla kehittää myös asiakkaan lähelle tulevia palveluja, eli palveluja, joissa asiakas pääsee välittömään ihmiskontaktiin luonnollisessa ympäristössä. Ihminen tarvitsee vuorovaikutusta ja kohtaamisia toisten ihmisten kanssa. Olla osallinen yhteiskunnassa alkaa siitä, että pystyy astumaan kodin ovesta ulos. Monet sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaat tarvitsevat vahvaa tukea yhteisöissä toimimiseen ja sosiaalisen toimintakyvyn parantamiseen. Vahva tuki tarkoittaa työntekijän kotikäyntejä parhaimmillaan monta kertaa viikossa ja asiakkaan viemistä esim. lääkäriin, Kelaan tai vaikka ruokakauppaan, jossa asioiminen yksin olisi asiakkaalle alussa mahdotonta.  Erakoituneen ihmisen kuntoutuminen on joskus pitkä prosessi, jossa asiakkaan luottamussuhteen syntyminen työntekijään on kaiken työn perusta. Asiakkaalla voi olla taustalla pettymyksiä ja syviä haavoja, jotka ovat syntyneet merkityksellisissä ihmissuhteissa.

Sähköiset palvelut eivät riitä mökkiytyneiden asiakkaittemme auttamiseen. Sähköisillä palveluilla voidaan tavoittaa varmasti osa erakoituneista asiakkaista, mutta ne eivät tule koskaan korvaamaan aitoa ihmiskontaktia. Sitä, että ollaan kiireettömästi läsnä, jutellaan kasvokkain, kävellään yhdessä ovesta ulos.

 

Päivi Pääskyvuori

sosiaaliohjaaja

Lahden kaupunki

NOSTE  Sosiaalinen kuntoutus

 

 

 

Havaintoja sosiaalityön ja monialaisen palvelun tuesta työttömälle

Tätä tekstiä kirjoittaessani olen suorittanut sosiaalityön käytännönoppimisjaksoani Lahden TYP Lyhdyssä (=työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu) melkein kaksisataa tuntia. Olen seurannut sosiaalityöntekijän ensitapaamisia asiakkaiden kanssa, alkukartoituksen etenemistä ja työllistymissuunnitelmien valmistumista. Työharjoitteluni edetessä olen itsekin käynyt keskusteluja asiakkaiden kanssa, ja yrittänyt ymmärtää, miten ja mihin nämä keskustelut kirjataan sosiaalityön tietojärjestelmässä Efficassa, mihin taas monialaisen työvoimapalvelun TYPPI-järjestelmässä.   

Yhteistä kaikille Lyhdyssä tapaamilleni asiakkaille on ollut heidän pitkittynyt työttömyytensä. Muuta yhteistä heillä ei itse asiassa ole ollutkaan, vaan jokainen ihminen ja jokainen tilanne on ollut täysin omansa. Tapaamieni asiakkaiden joukossa on ollut usean korkeakoulututkinnon suorittaneita keski-ikäisiä ja peruskoulunsa keskeyttäneitä nuoria. Joltakulta on puuttunut ammatti ja into sen hankkimiseenkin on tuntunut kadonneen. Toisen koulutus taas on menettänyt merkityksensä nopeasti muuttuneilla työmarkkinoilla. Nämä asiakkaat olisivat saattaneet muutama vuosikymmen sitten pärjätä työelämässä loistavasti ilman koulutustakin, jos heiltä olisi löytynyt vankka työmoraali ja kyky sitoutua tekemään sen, mitä ovat luvanneet. Enää se ei kuitenkaan riitä, vaan koulutusta karttava jää usein heikkoon asemaan työmarkkinoilla.   

Tapaamieni asiakkaiden tilanteissa ei aina ole ollut kyse pelkästään työelämän suunnasta tai ammatista. Työllistymisen esteenä on saattanut olla myös kuormittava perhetilanne, mielialojen raju heittelehtiminen tai vaikkapa niskassa painavat velat, jotka ovat tehneet työnteosta taloudellisesti kannattamatonta.   

Hienointa on, että jo lyhyen harjoittelujaksoni aikana Lyhdyssä olen päässyt useaan otteeseen todistamaan tilannetta, jossa asiakkaan asiat ovat tavalla tai toisella liikahtaneet kohti parempaa. Yllättävänkin moni asiakas on harjoitteluni aikana löytänyt työpaikan. Lisäksi olen saanut todistaa myös aivan muunlaisia onnistumisia: ihminen, jonka edellisestä lääkärillä käynnistä on vuosia, on käynyt terveystarkastuksessa, saanut verenpainelääkkeet ja ryhtynyt hoitamaan kuntoaan. Tai tulevaisuuden näkymänsä menettänyt ja päihteiden kanssa kamppaillut nuori on alkanut unelmoida siitä, mitä haluaisi elämässään tehdä. TYP:issä tällaisia onnistumisia on saatu aikaiseksi eri hallintokuntien rajat ylittävällä asiakaspalvelulla: sosiaalityön, terveydenhuollon ja työvoimapalvelujen yhteisillä pohdinnoilla asiakkaan kanssa. Yhdistelemällä tiedon sirpaleita eri suunnilta on löydetty jotakin olennaista.  

On ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan eri alojen ammattilaisten yhteistyötä saman asiakkaan asioissa. Erityisesti olen miettinyt yhteisen työskentelyn tavoitteita sosiaalityön näkökulmasta. Vaikka TYP Lyhdyssä työtä tehdään joukkueena, asiakkaan työllistyminen mielessä, sosiaalityöllä voi olla myös omat tavoitteensa. Jos pitkän työttömyyden taustalla on vaikeita elämäntilanteita ja monenlaista huono-osaisuutta, sosiaalityöntekijä voi kokea onnistumista silloinkin, kun asiakkaan työura ei aukene, mutta häntä on työskentelyn aikana muutoin tuettu kohti mielekästä elämää ja osallisuutta yhteiskunnassa.  

TYP on myös osoittanut minulle konkreettisesti, miten tärkeää olisi, että ihminen saisi tarvitsemansa palvelut yhdestä paikasta. Silloin pienenee todennäköisyys, että asiakas ongelmineen putoaa eri ammattikuntien väliseen tyhjään tilaan, joka ei oikeastaan kuulu kenellekään eikä ole kenenkään vastuulla. Vähintään yhtä tärkeä muistutus itselleni on ollut se, että tehokkainta ”työelämään aktivointia” on yleensä se, joka lähtee aidosti liikkeelle asiakkaan omista voimavaroista, motiiveista ja mielenkiinnon kohteista. Silloin asiakkaan ja yhteiskunnan etu on yhteinen.  

Eniten harjoittelujaksoni aikana on mieltä kaivelemaan jäänyt Lyhdyssä tehtävän työn epävarmuus ja riippuvuus poliittisista ja julkistaloudellisista käänteistä. Palkkatukeen oikeutetulle asiakkaalle voi esimerkiksi löytyä sopiva työpaikka, mutta työntekijät joutuvat silti pohtimaan, myönnetäänkö tukea enää tässä kuussa vai ei. Tuntuu kohtuuttomalta joutua tarjoamaan tällaista epävarmuutta ihmisille, joiden luottamus yhteiskuntaa ja muita ihmisiä kohtaan voi entuudestaankin, ja usein hyvästä syystä, olla ohut. Tällaisessa ja vastaavissa tilanteessa olisi helppo tuntea voimattomuutta: asiakkaan ja työntekijöiden hyvä yritys ei riitä, vaan viime kädessä ratkaisun avaimia pitelevät käsissään täysin ulkopuoliset tahot.      

Sosiaalityöntekijöille kertyy työssä paljon tietoa asiakkaidensa vaikeista tilanteista, ja usein myös hyvä käsitys siitä, miten asiat voitaisiin nykyistä paremmin ratkaista. Uuteen sosiaalihuoltolakiinkin kirjatun rakenteellisen sosiaalityön kautta tätä tietoa on mahdollista entistä paremmin tuoda päättäjien ja kansalaisten tietoon - tietenkin yleisellä tasolla, yksittäisten asiakkaiden asioista kertomatta. Olen ollutkin iloinen, että olen saanut suorittaa käytännönoppimisjaksoni juuri Lahden aikuissosiaalityössä, jossa on määrätietoisesti ryhdytty sosiaalisen median ja verkkoviestinnän keinoin kertomaan myös ulkopuolisille, mitä sosiaalityö tässä kaupungissa on ja miksi sitä tehdään. Tämä blogikin on osa sitä työtä.

Erja Vainikka-Howard

Kirjoittaja on sosiaalityön opiskelija Helsingin yliopistosta ja suorittanut käytännönoppimisjakson (yhteensä 200 tuntia) TYP Lyhdyssä syksyn 2015 aikana.