Toimeentulotukea uudistetaan – koheneeko työllisyys vai lisääntyykö köyhyys?

Suomessa ollaan hallituksen ohjelman mukaisesti toteuttamassa toimeentulotuen uudistusta, jonka tavoitteena on puolittaa tukea saavien määrä, hillitä toimeentulotukimenojen kasvua ja saada aikaan 70 miljoonaan euron säästö valtiontalouteen[1]. Uudistus tulee voimaan helmikuussa ja sen tarkoituksena on myös vahvistaa tuen saajan itsenäistä selviytymistä, vähentää pitkäaikaista tukiriippuvuutta sekä selkiyttää toimeentulotuen roolia väliaikaisena etuutena. Tavoitteet ovat hyvät, mutta toteutustapaan sisältyy sosiaalityön näkökulmasta monia pulmia. 

Uudistukset heikentävät heikoimmassa asemassa olevien tilannetta

Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoitus on turvata välttämätön toimeentulo tilanteissa, joissa omat tulot tai muut etuudet eivät riitä[2]. Toimeentulotuen avulla turvataan arjen perustarpeet, kuten ruoka, lämpö ja asuminen. Tuen idea on yksinkertainen: jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta elatuksestaan, mutta myös oikeus ihmisarvoiseen elämään, vaikka työtä tai muita tuloja ei olisi. 

Uudistuksessa toimeentulotuen tasoa leikataan niin, että esimerkiksi yksinasuvan perusosa – summa, joka jää käyttöön, kun kohtuulliset asumismenot on maksettu – pienenee lähes 20 eurolla kuukaudessa. Perusosa on niukka ja Päijät-Hämeessäkin tehtyjen selvitysten perusteella tiedetään, että ihmiset joutuvat jo nykyisin tinkimään ruuasta, lääkkeistä ja lääkärissäkäynneistä rahanpuutteen vuoksi[3]. Euromäärältään maltilliseltakin vaikuttava toimeentulotuen leikkaus hankaloittaa entisestään kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien tilannetta.

Toinen muutos koskee tuen alentamista tietyissä tilanteissa. Tähänkin asti tukea on voitu alentaa 20 %, jos tuen saaja laiminlyö velvollisuuksiaan esimerkiksi kieltäytymällä työstä tai keskeyttämällä koulutuksen. Mikäli menettely on toistuvaa, on myös 40 % alentaminen mahdollinen. Hallituksen mukaan nykyinen alentamiskäytäntö ei ole riittävän kannustava vahvistamaan työllistymistä ja vähentämään pitkäaikaista toimeentulotuen käyttöä, joten jatkossa mahdollistuu 50 %, alentaminen, jos tuen saaja ei ilmoittaudu työnhakijaksi tai hae ensisijaisia etuuksia. Yksinasuvan tuki on tällöin n. 290 euroa kuukaudessa. Tutkimusnäyttö ei tue hallituksen näkemystä, sillä tutkimusten mukaan perusosan alentaminen ei kannusta eikä lisää aktiivisuutta, vaan päinvastoin pahentaa ongelmia entisestään. Perusosan alentamisen on esimerkiksi todettu vaikeuttavan entisestään jo valmiiksi heikossa asemassa olevien tilannetta[4]. Alentaminen on tehotonta ja haitallista eikä toimi kannustimena vaan johtaa asuntojen menetyksiin, syrjäytymisriskiin ja palvelutarpeiden kasvuun[4]. Eurooppalaisten käytäntöjen vertailussa puolestaan on todettu sanktioiden lisäävän syrjäytymistä – ei työllisyyttä[5]. Myös tuoreemmat selvitykset vahvistavat aiempia tuloksia. Lähes 80 % sosiaalityöntekijöistä arvioi vuonna 2025, ettei toimeentulotuen perusosan alentaminen edistä asiakkaan työllistymistä[6]. Vuonna 2024 toteutetun tutkimuksen mukaan sanktiointi voi myös lisätä psykososiaalista oireilua sekä heikentää sitoutumista ja luottamusta palveluihin[7]. Sanktiot myös kohdistuvat ja kasautuvat kaikista haavoittavimmassa tilanteessa oleville. Suuri osa toimeentulotuen saajista on henkilöitä, joiden selviytyminen vaatii monialaisten palveluiden yhteensovittamista[8]. Tuensaajat ovat usein työkyvyttömiä ja monilla on vaikeuksia hahmottaa monimutkaista etuus- ja palvelujärjestelmää tai hakeutua palveluihin. Tuen leikkaaminen ei paranna työkykyä, ei poista päihde- ja mielenterveysongelmia eikä lisää työllisyyttä näissä asiakasryhmissä.[7]

Toimeentulotuen tarve on muuta väestöä yleisempää nuorten aikuisten (18 – 24-vuotiaat) keskuudessa, koska heillä työttömyysturvan ehdot ovat tiukat eikä nuorilla välttämättä ole säästöjä tai omaisuutta, joilla turvata elatustaan. Myös merkittävä osa perusosan alentamisista kohdistuu nuoriin aikuisiin. Alentaminen ei nuortenkaan kohdalla ole tehokas keino ohjata heitä opintoihin tai työelämään. Jo vuonna 2012 osoitettiin, etteivät nuorten perusosan leikkaukset johtaneet koulutukseen hakeutumiseen, vaan lisäsivät velkaantumista ja arjen kriisejä[9]. Sanktioiden sijasta tulisikin panostaa nuorten tapaamisiin. Esimerkiksi THL:n tuoreessa raportissa[10] ehdotetaan uutta käytäntöä, jossa toimeentulotukea tietyn ajan saanut nuori kohdattaisiin ennen tuen myöntämistä. Tarkoitus olisi ohjata nuoret heidän tarpeidensa mukaisiin palveluihin. Ehdotus on linjassa muiden asiantuntijoiden näkemyksen kanssa, että varhainen tuki ja henkilökohtainen ohjaus ehkäisevät syrjäytymistä paremmin kuin rangaistukset. Hallituksen esityksessä viitataan samaan raportin ehdotukseen, mutta päädytään tapaamisiin panostamisen sijasta lisäämään kuntien rahoitusvastuuta nuorten toimeentulotuen osalta 50 prosentista 100 prosenttiin. Tämän ajatellaan toimivan kunnille kannustimena kehittää nuorten palveluja.

Kolmas uudistus koskee Kelan ja sosiaalityön välistä yhteistyötä tilanteissa, joissa toimeentulotuen perusosaa alennetaan. Nykyisin Kelalla on velvollisuus ilmoittaa alentamisesta hyvinvointialueen sosiaalityöhön, jossa arvioidaan asiakkaan tilanne ja palvelutarve. Tarkoitus on estää kohtuuttomat tilanteet, joissa tukea alennettaisiin esimerkiksi henkilöiltä, joiden toimintakyky on rajoittunut. Uudistuksessa Kelan ilmoitusvelvollisuus poistetaan. Esityksestä annetuissa lausunnoissa THL, hyvinvointialueet ja sosiaalialan järjestöt varoittavat, että muutos on ristiriidassa sosiaalihuoltolain[11] tavoitteiden kanssa, joissa painottuu sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy, varhainen tuki sekä oikea-aikainen apu ja tuki. Perusosan alentaminen voi johtaa häätöihin, ruoka-avun tarpeen lisääntymiseen ja jopa laittomiin toimeentulokeinoihin. Lausuntojen perusteella lakitekstiä muokattiin niin, että velvollisuus sosiaalihuoltoon ohjaamisesta poistuu, mutta Kelan virkailijoilla on jatkossakin mahdollisuus pyytää alentamisesta sosiaalihuollon lausunto.

Lisääntyykö hyvinvointi, vahvistuuko työllisyys?

Toimeentulotukiuudistus  kohdistuu ihmisiin, joilla ei välttämättä ole keinoja pitää puoliaan tai kohentaa tilannettaan omin voimin. Uudistus lisää köyhyyttä ja sen myötä saattavat pahentua asiakkaiden muutkin ongelmat. Myös palvelutarve todennäköisesti kasvaa, mikä voi lisätä hyvinvointialueiden kustannuksia ja hallinnollista työtä. Lisäksi kustannuksia siirtyy Kelalta hyvinvointialueille, kun yhä useampi perustoimeentulotuen saaja joutuu turvautumaan ehkäisevään ja täydentävään toimeentulotukeen. Entä miten käy tukea tarvitsevan, kun yli puolet hyvinvointialueista on kiristänyt myös ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen myöntämisen kriteereitä [6]?

Koska Kelan asiantuntijoilta ei edellytetä sosiaalialan koulutusta, sisältyy uudistukseen riski myös siihen, että jatkossa toimeentulotuen alentamiset tehdään kaavamaisesti. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään esimerkiksi etuuskäsittelijöiden alentaneen tuen perusosaa ohjeisiin tukeutuen, kun sosiaalityöntekijät puolestaan ovat arvioineet alentamisen kohtuullisuutta huomioiden asiakkaan elämäntilanteen[4]. Jatkossa asiakkaan tuen tarpeet saattavat arvioinnin puuttumisen johdosta jäädä tunnistamatta ja ongelmat syventyä.

Hallituksen esityksessä painotetaan kannustimien vahvistamista ja sanktioiden lisäämistä ja oletetaan uudistuksen näillä keinoin lisäävän työllistymistä. Oletus perustuu siihen, että kaikille on työtä tarjolla ja kaikilla on mahdollisuus ottaa työtä vastaan. Mikäli työpaikkoja ei ole, ei toimeentulotuen heikentäminen lisää työllistymistä. Myös tuen saajan osaamisen puute tai toimintakykyyn ja terveyteen liittyvät ongelmat saattavat estää työllistymisen.

Uudistuksen tavoitteet eivät siis välttämättä toteudu. Sen sijaan syrjäytymisen ja palvelutarpeiden lisääntymisen riski on todellinen. Toimeentulotuen alentamismenettelyyn liittyy myös paljon avoimia kysymyksiä. Käytettävissä ei esimerkiksi ole tietoa siitä, miten Kelan ja sosiaalityön yhteistyö käytännössä ratkaistaan tai miten kunnissa on uudistuksen johdosta varauduttu panostamaan nuorten kasvokkaisiin kohtaamisiin ja palveluohjaukseen.

Tuula Carroll, VTM, erikoissosiaalityöntekijä
Kehittämispäällikkö

Päijät-Hämeen hyvinvointialue, TKI-yksikkö

Lähteet

---

[1] HE 116/2025. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta. HE 116/2025 | Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi toimeentulotuesta annetun lain, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 64 §:n ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 10 §:n muuttamisesta | Hallituksen esitykset | Finlex

[2] Laki toimeentulotuesta 1412/1997. Laki toimeentulotuesta | 1412/1997 | Lainsäädäntö | Finlex

[3] Carroll, T. (2023) Osallisuutta valtavirran laidalla. Haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvointi ja osallisuus Päijät-Hämeessä. Carroll2023-1.pdf

[4] Kuivalainen, S. & Saikku, P. (2013). Toimeentulotuki 2010-luvulla – Tutkimus toimeentulotuen asiakkuudesta ja myöntämiskäytännöistä. THL Raportti 9/2013.

[5] Penttilä, R. & Hiilamo, H. (2015). Toimeentulotuen saajien sanktiointi eurooppalaisessa vertailussa. Yhteiskuntapolitiikka.

[6] Sosiaalibarometri 2025. SOSTE ry. Sosiaalibarometri 2025: Toimeentulotuen leikkaaminen ei edistä työllistymistä - Soste

[7] Mäkinen, N., & Ojala, S. (2024). Etuussanktioiden vaikutukset toimeentuloon, hyvinvointiin ja palveluihin osallistumiseen: systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 61(1). https://doi.org/10.23990/sa.130266

[8] Talentian lausunto HE 116/2025, lausuntopalvelu.fi Lausunto - Lausuntopalvelu

[9] Palola, E. & Hannikainen-Ingman, K. & Karjalainen, V. (2012). Nuoret koulutuspudokkaat sosiaalityön asiakkaina – Tapaustutkimus Helsingistä. THL Raportti 29/2012.

[10] Saikkonen, P. & Mukkila, S. (toim.). Toimeentulotuki 2020-luvulla. Tavoitteena parempi viimesijainen turva. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 2/2025. Helsinki 2025.

[11] Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Sosiaalihuoltolaki | 1301/2014 | Lainsäädäntö | Finlex