Sain ilon ja kunnian osallistua NEAR-hankkeen opintomatkalle Tšekkeihin 11.-14.11.2024. Työskentelen Päijät-Hämeen hyvinvointialueen Ikääntyneiden palveluissa Kotiin vietävien palveluiden palvelupäällikkönä, ja työpöydälläni on tämän vuoden aikana ollut muun muassa yhteisöllisen asumisen palvelun kehittäminen yhteistyössä moniammatillisen verkoston kanssa.
NEAR-hanke on kansainvälinen Interreg Europe -ohjelman rahoittama hanke. Ohjelman tavoitteena on edistää aluekehitystä ja aluepolitiikan toimeenpanoa innovatiivisilla lähestymistavoilla sekä yhteistyötä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa alueiden välillä. NEAR-hankkeen päätavoitteena on tunnistaa, jakaa ja vahvistaa yksilölähtöisiä ja yhteisöllisiä lähestymistapoja sosiaalisessa työssä sekä työtapojen muutosta edistäviä työkaluja. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa ja siirtää ammattilaisille suunnattuja hyviä koulutuskäytäntöjä. Halutessasi voit lukea hankkeesta täältä: NEAR - NEw sociAl seRvices: innovative tools and skills for person-centered and community-based social models - Päijät-Sote
Etukäteen tiesimme, että osallistujia on myös Espanjasta, Italiasta, Belgiasta sekä Tšekeistä. Suomea edustava ryhmämme koostui minun lisäkseni LAB-ammattikorkeakoulun yliopettajasta, LAB WellTechin asiakkuuspäälliköstä sekä DILAn asumispalvelupäälliköstä. Ohjelma lupasi vierailuja niin yhteisöllisen asumisen kohteissa kuin kokemuksellista perehtymistä niin ikääntyneen kuin muistisairaankin arkitodellisuuteen.
Matkustamisesta täyttyneen ensimmäisen päivän jälkeen oli aika sukeltaa ikääntyneen maailmaan kokemuksellisuuden kautta. Puin päälleni piikeillä varustetun selkäpanssarin sekä polvi- ja kyynärsuojat. Nilkkoihin ja ranteisiin asetin painot. Käteni sujautin hanskoihin, missä sähköimpulssit kouristivat sormiani tahdostani riippumatta. Kuulosuojaimet päähän ja silmäsairauksia jäljittelevät lasit päähän – sitten menoksi! Tai ei sittenkään niin vauhdikkaasti… En ollut aiemmin Suomessa törmännyt GERO-suitiin, mutta lyhyt kokeilu avarsi silmiäni sen suhteen, miten toimintakyvyn heikkeneminen vaikutti myös koettuun yksinäisyyteen. Kun kaikki voimat kuluivat sekä liikkeen tuottamiseen ja varmistamiseen, heikentyi yhteys välittömästi ympärillä oleviin ihmisiin. Kun toista ei kuule eikä näe totutusti, vaatii yhteyden luominen erityisiä ponnisteluja. Erityisesti tilanteessa, missä pitää yhtäaikaisesti liikkua tai tehdä jotakin. Useimmiten sairauden tai ikääntymisen muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, mutta puvun kokeilu sai minut pohtimaan, miten esimerkiksi onnettomuuksissa loukkaantuneet pystyvät sopeutumaan omaan, äkisti muuttuneeseen tilanteeseensa. Ja miten hoitohenkilöstöä voitaisiin tämän kautta kouluttaa ymmärtämään tämä todellisuus, missä asiakkaat elävät ja toimivat? Matkan jälkeen googletin ikäpuvun ja yllätyksekseni Lahden ammattikorkeakoulusta oli valmistunut yksi opinnäytetyö aiheen tiimoilta. Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle!
Reissun kolmantena päivänä vierailimme yhteisöllisen
asumisen kohteissa ja näiltä päiviltä odotin paljon, sillä Kotiin vietävissä
palveluissa on toukokuussa 2024 ryhdytty tuottamaan yhteisöllisen asumisen
palvelua kumppanuussopimuksella yhteistyössä Lahden vanhusten asuntosäätiön
kanssa. Ensimmäinen vierailukohteemme oli Benedictus-yhteisö Modletínissa. Yhteisössä asui 6
kehitysvammaista henkilöä ja yksikössä työskenteli yhteensä 20 henkilöä, joista
suuri osa osa-aikaisesti. Yhteisössä toimintaa oltiin laajentamassa
lähitulevaisuudessa myös mielenterveyskuntoutujien toimintaan. Yhteisössä
kehitysvammaisten henkilöiden toimijuutta tuettiin ja heidän kanssaan
opeteltiin monia elämän perustaitoja. Lähtökohtana oli osoittaa, että
jokaisella on oma, merkityksellinen paikkansa yhteisössä. Tässä yhteisössä
valmistettiin monenlaisia tuotteita yhteisön ulkopuolisille markkinoille. Yhteisön
toiminta perustuu ranskalaisen järjestön L´Arche toimintaperiaatteisiin (https://www.larche.org/).
Netistä tästä voi lukea Benedictus-yhteisön toiminnasta tarkemmin: News - Community BENEDIKTUS
supports people with disabilities
Mielessäni vertasin tämän yhteisön toimintaa myös Päijät-Hämeen alueella toimivien kehitysvammaisten kyläyhteisöjen – kuten Myllylähde ja Tapola – toimintaan. Vaikka taustasäätiö oli tässä eri, oli yhteisöissä paljon samaa.
Vierailimme Ikääntyneiden palvelutalossa Havlíčkův Brodissa.
Yli 180-paikkainen yksikkö tarjosi laadukasta hoitoa 160 työntekijän voimin. Kyseinen yksikkö oli yksi
kolmesta tšekkiläisistä yksiköstä, joille oli myönnetty useita kansallisia
laatuleimoja. Henkilöstö oli selvästi työstä ja sen laadusta ylpeitä, kuten
kuuluukin! Suomalaisen silmin katsottuna toiminta oli hyvin samankaltaista kuin
Suomessakin.
Jäin miettimään vierailun myötä suomalaisia ikääntyneiden kanssa tehtävälle työlle asetettuja kansallisia laatuvaatimuksia ja -suosituksia. Suomessa sote-palveluita on kehitetty paljon ja vaikka sääntö-Suomea toisinaan kritisoidaan lukemattomista ohjeista, on niille selvästi myös sijansa toiminnan kehittämisessä ja laadun seuraamisessa. Joskus pitää mennä kauemmas nähdäkseen lähelle.
Matkamme huipentui viimeisen päivän VR-lasikokeiluun, missä pääsimme näkemään kaksi vaihtoehtoista elinympäristöä muistisairaan henkilön kokemuksesta käsin. Ensimmäisessä versiossa elinympäristö ei tarjonnut turvaa eikä tukenut yksilön toimintakykyä. Toisessa versiossa huomiota oli kiinnitetty niin huoneiston kalustukseen, valaistukseen kuin sanavalintoihin toiminnan ohjaamisessa, jolloin tunne turvallisuudesta ja kyvykkyydestä toimimaan oli hyvin kannustava. Sosiaalihuollon edustajalle eli minulle tämä kokemus avasi uuden maailman ja ymmärryksen siitä, että muistisairaus ei ole vain muistin heikkenemistä, vaan että sairaus todella vaikuttaa ihmisen aistihavaintoihinkin. Kokemus vahvisti myös ymmärrystä siitä, että sosiaalihuollon kentällä tarvitaan vahvaa terveydenhuollon osaamista, mutta myös toisinpäin! Tärkeää on, että terveydenhuollon piirissä tunnistetaan myös hoidettavan asiakkaan sosiaalinen kokonaisuus.
Vaikka matka osoitti monia yhdenmukaisuuksia suomalaiseen palvelutuotantoon verraten, osoitti se myös sen, että Suomessa – ja erityisesti Päijät-Hämeessä - on paljon hyvää ja laadukasta palvelua, mistä meidän kaikkien tulisi olla ylpeitä. Kotiin vietävien palveluiden eli kotihoidon edustajana haluaisin jälleen kerran nostaa esille, miten vaativaa ja monipuolista työtä kotihoidon henkilöstö tekeekään! Välillä pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.
Kotiin vietävien palvelujen palvelupäällikkö
Ikääntyneiden palvelut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti