Joskus on hyvä mennä kauas nähdäkseen lähelle – Lyhyt matkakertomus NEAR-hankkeen Tšekin matkalta

 

Sain ilon ja kunnian osallistua NEAR-hankkeen opintomatkalle Tšekkeihin 11.-14.11.2024. Työskentelen Päijät-Hämeen hyvinvointialueen Ikääntyneiden palveluissa Kotiin vietävien palveluiden palvelupäällikkönä, ja työpöydälläni on tämän vuoden aikana ollut muun muassa yhteisöllisen asumisen palvelun kehittäminen yhteistyössä moniammatillisen verkoston kanssa.

NEAR-hanke on kansainvälinen Interreg Europe -ohjelman rahoittama hanke. Ohjelman tavoitteena on edistää aluekehitystä ja aluepolitiikan toimeenpanoa innovatiivisilla lähestymistavoilla sekä yhteistyötä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa alueiden välillä. NEAR-hankkeen päätavoitteena on tunnistaa, jakaa ja vahvistaa yksilölähtöisiä ja yhteisöllisiä lähestymistapoja sosiaalisessa työssä sekä työtapojen muutosta edistäviä työkaluja. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa ja siirtää ammattilaisille suunnattuja hyviä koulutuskäytäntöjä. Halutessasi voit lukea hankkeesta täältä: NEAR - NEw sociAl seRvices: innovative tools and skills for person-centered and community-based social models - Päijät-Sote

Etukäteen tiesimme, että osallistujia on myös Espanjasta, Italiasta, Belgiasta sekä Tšekeistä. Suomea edustava ryhmämme koostui minun lisäkseni LAB-ammattikorkeakoulun yliopettajasta, LAB WellTechin asiakkuuspäälliköstä sekä DILAn asumispalvelupäälliköstä. Ohjelma lupasi vierailuja niin yhteisöllisen asumisen kohteissa kuin kokemuksellista perehtymistä niin ikääntyneen kuin muistisairaankin arkitodellisuuteen.

Matkustamisesta täyttyneen ensimmäisen päivän jälkeen oli aika sukeltaa ikääntyneen maailmaan kokemuksellisuuden kautta. Puin päälleni piikeillä varustetun selkäpanssarin sekä polvi- ja kyynärsuojat. Nilkkoihin ja ranteisiin asetin painot. Käteni sujautin hanskoihin, missä sähköimpulssit kouristivat sormiani tahdostani riippumatta. Kuulosuojaimet päähän ja silmäsairauksia jäljittelevät lasit päähän – sitten menoksi! Tai ei sittenkään niin vauhdikkaasti… En ollut aiemmin Suomessa törmännyt GERO-suitiin, mutta lyhyt kokeilu avarsi silmiäni sen suhteen, miten toimintakyvyn heikkeneminen vaikutti myös koettuun yksinäisyyteen. Kun kaikki voimat kuluivat sekä liikkeen tuottamiseen ja varmistamiseen, heikentyi yhteys välittömästi ympärillä oleviin ihmisiin. Kun toista ei kuule eikä näe totutusti, vaatii yhteyden luominen erityisiä ponnisteluja. Erityisesti tilanteessa, missä pitää yhtäaikaisesti liikkua tai tehdä jotakin. Useimmiten sairauden tai ikääntymisen muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, mutta puvun kokeilu sai minut pohtimaan, miten esimerkiksi onnettomuuksissa loukkaantuneet pystyvät sopeutumaan omaan, äkisti muuttuneeseen tilanteeseensa. Ja miten hoitohenkilöstöä voitaisiin tämän kautta kouluttaa ymmärtämään tämä todellisuus, missä asiakkaat elävät ja toimivat? Matkan jälkeen googletin ikäpuvun ja yllätyksekseni Lahden ammattikorkeakoulusta oli valmistunut yksi opinnäytetyö aiheen tiimoilta. Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle!

Reissun kolmantena päivänä vierailimme yhteisöllisen asumisen kohteissa ja näiltä päiviltä odotin paljon, sillä Kotiin vietävissä palveluissa on toukokuussa 2024 ryhdytty tuottamaan yhteisöllisen asumisen palvelua kumppanuussopimuksella yhteistyössä Lahden vanhusten asuntosäätiön kanssa. Ensimmäinen vierailukohteemme oli Benedictus-yhteisö Modletínissa. Yhteisössä asui 6 kehitysvammaista henkilöä ja yksikössä työskenteli yhteensä 20 henkilöä, joista suuri osa osa-aikaisesti. Yhteisössä toimintaa oltiin laajentamassa lähitulevaisuudessa myös mielenterveyskuntoutujien toimintaan. Yhteisössä kehitysvammaisten henkilöiden toimijuutta tuettiin ja heidän kanssaan opeteltiin monia elämän perustaitoja. Lähtökohtana oli osoittaa, että jokaisella on oma, merkityksellinen paikkansa yhteisössä. Tässä yhteisössä valmistettiin monenlaisia tuotteita yhteisön ulkopuolisille markkinoille. Yhteisön toiminta perustuu ranskalaisen järjestön L´Arche toimintaperiaatteisiin (https://www.larche.org/). Netistä tästä voi lukea Benedictus-yhteisön toiminnasta tarkemmin: News - Community BENEDIKTUS supports people with disabilities

Mielessäni vertasin tämän yhteisön toimintaa myös Päijät-Hämeen alueella toimivien kehitysvammaisten kyläyhteisöjen – kuten Myllylähde ja Tapola – toimintaan. Vaikka taustasäätiö oli tässä eri, oli yhteisöissä paljon samaa.

Vierailimme Ikääntyneiden palvelutalossa Havlíčkův Brodissa. Yli 180-paikkainen yksikkö tarjosi laadukasta hoitoa 160 työntekijän voimin. Kyseinen yksikkö oli yksi kolmesta tšekkiläisistä yksiköstä, joille oli myönnetty useita kansallisia laatuleimoja. Henkilöstö oli selvästi työstä ja sen laadusta ylpeitä, kuten kuuluukin! Suomalaisen silmin katsottuna toiminta oli hyvin samankaltaista kuin Suomessakin.

Jäin miettimään vierailun myötä suomalaisia ikääntyneiden kanssa tehtävälle työlle asetettuja kansallisia laatuvaatimuksia ja -suosituksia. Suomessa sote-palveluita on kehitetty paljon ja vaikka sääntö-Suomea toisinaan kritisoidaan lukemattomista ohjeista, on niille selvästi myös sijansa toiminnan kehittämisessä ja laadun seuraamisessa. Joskus pitää mennä kauemmas nähdäkseen lähelle. 

Matkamme huipentui viimeisen päivän VR-lasikokeiluun, missä pääsimme näkemään kaksi vaihtoehtoista elinympäristöä muistisairaan henkilön kokemuksesta käsin. Ensimmäisessä versiossa elinympäristö ei tarjonnut turvaa eikä tukenut yksilön toimintakykyä. Toisessa versiossa huomiota oli kiinnitetty niin huoneiston kalustukseen, valaistukseen kuin sanavalintoihin toiminnan ohjaamisessa, jolloin tunne turvallisuudesta ja kyvykkyydestä toimimaan oli hyvin kannustava. Sosiaalihuollon edustajalle eli minulle tämä kokemus avasi uuden maailman ja ymmärryksen siitä, että muistisairaus ei ole vain muistin heikkenemistä, vaan että sairaus todella vaikuttaa ihmisen aistihavaintoihinkin. Kokemus vahvisti myös ymmärrystä siitä, että sosiaalihuollon kentällä tarvitaan vahvaa terveydenhuollon osaamista, mutta myös toisinpäin! Tärkeää on, että terveydenhuollon piirissä tunnistetaan myös hoidettavan asiakkaan sosiaalinen kokonaisuus.   

Vaikka matka osoitti monia yhdenmukaisuuksia suomalaiseen palvelutuotantoon verraten, osoitti se myös sen, että Suomessa – ja erityisesti Päijät-Hämeessä - on paljon hyvää ja laadukasta palvelua, mistä meidän kaikkien tulisi olla ylpeitä. Kotiin vietävien palveluiden eli kotihoidon edustajana haluaisin jälleen kerran nostaa esille, miten vaativaa ja monipuolista työtä kotihoidon henkilöstö tekeekään! Välillä pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.

Anna Perikangas-Muukka
Kotiin vietävien palvelujen palvelupäällikkö
Ikääntyneiden palvelut

Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Asunnottomuus – viheliäinen ongelma

Aloitin Lahden sosiaalitoimessa 1990-luvulla, jolloin Paavolan soramontussa toimi liekkimajaksi kutsuttu asunnottomien ensisuoja. Parakissa oli kaksi osastoa, yksi korvikkeiden ja toinen alkoholin käyttäjille. Ensisuojassa sai viettää yön, mutta sieltä tuli poistua päiväksi. Patjojen ja vuoteiden sijasta nukuttiin lattialla vanerilevyjen päällä. Kaappeja ei ollut eikä siellä siksi pystynyt säilyttämään tavaroitaan. Aikanaan liekkimaja purettiin asuntomessujen tieltä ja toisaalle rakennettiin asunnottomien palvelukeskus. Samalla siirryttiin alkoholistien ”ihmisvarastoista” ja valvojien järjestyksenvalvontatyöstä kohti asumispalveluja, hoitoa ja kuntoutusta, joissa sosiaalityöllä oli aiempaa vahvempi rooli.

2010 -luvulla asunnottomuuden vähentämisessä otettiin monia tärkeitä askelia. Asunnottomien tilanne kohentui sosiaalihuoltolain uudistamisen myötä, kun sosiaalihuollon asiakkaille ryhdyttiin nimeämään omatyöntekijä, joka arvioi asiakkaan palvelutarpeen ja järjestää tarpeen mukaiset palvelut. Lisäksi siirryttiin vuokrasopimuksiin perustuvaan asumiseen, mikä käytännössä tarkoitti luopumista ensisuojista ja asuntoloista. Myös Asunto ensin -mallin yleistyminen helpotti asunnottomien tilannetta. Aiemmin oli edellytetty, että ensin tuli saada esimerkiksi päihteidenkäyttö hallintaan ja asunto järjestettiin vasta sen jälkeen. Asunto ensin -mallissa järjestetään ensin asuinpaikka ja sen jälkeen muu tuki ja palvelut.

Monia edellä kuvatuista toimista on edistetty erillisillä asunnottomuusohjelmilla ja niihin liittyvillä hankkeilla. Lahdessakin asunnottomuutta on pyritty vähentämään mm. Paavo 1 (2008-2011), Paavo 2 (2012-2015) sekä Aune (2016-2019) -hankkeissa. Lisäksi asunnottomuuden stigmaa on pyritty hälventämään yhdistämällä vuonna 2014 asunnottomille suunnattu erillinen sosiaalitoimisto yleiseen sosiaalikeskukseen.

Asunnottomuutta kuvataan usein ilkeänä, pirullisena tai viheliäisenä ongelmana (wicked problem). Käsitteelle ei ole tarkkaa määritelmää, mutta sillä viitataan yleensä monimutkaisiin, kompleksisiin ja kroonisiin pulmiin, joissa eri tekijät kietoutuvat yhteen siten, ettei ongelmaa ole mahdollista ratkaista yksinkertaisesti. Lisäksi yhdellä ratkaisutoimella voi olla yllättäviä seurauksia ongelman toisiin tekijöihin. Pahimmillaan pirullisten ongelmien liika yksinkertaistaminen tuottaa tehokkaita ratkaisuja vääriin ongelmiin. Toisaalta voi käydä myös päinvastoin, jolloin yksinkertaiset asiat väännetään pirullisiksi tekemällä niistä turhan monimutkaisia ja vaikeita.[1]

Asunnottomuudessa ongelmat kietoutuvat yhteen yhteiskunnan tasolla, kun valtion, kuntien, hyvinvointialueiden sekä järjestöjen talousvaikeudet lisääntyvät ja samanaikaisesti väestön keskuudessa työttömyys, toimeentulovaikeudet sekä häätöjen ja ulosottojen määrät kasvavat[2]. Lisäksi asunnottomuus saattaa johtaa syrjäytymiseen ja marginalisoitumiseen, mikä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Yksilötasolla  asunnottomuus voi puolestaan näyttäytyä yhteenkietoutuneena työttömyyden, köyhyyden, sairauksien ja päihdeongelmien vyyhtinä. Asunnottomuus aiheuttaa myös – erityisesti pitkittyessään – sekä inhimillistä hätää että palvelujen suurkuluttajuutta. Asunnottomilla on esimerkiksi yli viisinkertainen kuolemanriski ja moninkertaisesti sairaalapäiviä niin psykiatrisessa sairaalahoidossa kuin somaattisessa erikoissairaanhoidossakin sekä paljon käyntejä sairaalan päivystyksessä[3].

Sosiaalityö on tärkeässä roolissa asunnottomuuden vähentämisessä ja ehkäisyssä. Sosiaalityössä kohdataan pitkäaikaisasunnottomia, joilla on vaikeuksia selvitä itsenäisesti asumisen arjesta. Toisaalta myös muilla sosiaalityön asiakkailla on asumiseen liittyviä tuen tarpeita. Esimerkiksi nuoret ovat erityisen tärkeä asiakasryhmä. Nuorten sosiaalityön asiakkaiden tilannetta selvitettiin Päijät-Hämeessä vuonna 2020 (n 668) ja todettiin heistä olevan asunnottomia noin 5 %, kun mukaan lasketaan myös ns. piiloasunnottomat eli nuoret, jotka ovat kirjoilla jossain asunnossa, mutta eivät jostain syystä pysty siinä asumaan ja majoittuvat esimerkiksi tuttavien tai sukulaisten luona [4]. Asunnottomuuteen vaikuttaminen on nuorten kohdalla erityisen tärkeää asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kannalta.

Viheliäisten ongelmien hankaluus on se, että mikään taho ei yksin pysty ongelmaa ratkaisemaan. Vuokranantaja voi tarjota asuntoja, sosiaalityö järjestää tukea asumiseen, terveydenhuolto hoitaa asunnottoman sairauksia ja kaupungin asumisneuvonta saattaa auttaa häädön ehkäisemisessä, mutta mikään näistä ei voi yksin poistaa asunnottomuutta. Lisähaastetta tuo asunnottomuuden kuvan muuttuminen viime vuosina. Valtakunnallisesti tarkasteltuna asunnottomien keski-ikä on laskenut ja asunnottomuuden ydinryhmän muodostavat nykyisin alkoholistien sijasta vakavasti syrjäytyneet ja huumeongelmaiset. Palvelujärjestelmä ei ole kyennyt riittävästi reagoimaan tähän muutokseen.[5] Asiantuntijoiden mukaan myös esimerkiksi häädöt olisivat usein vältettävissä, jos apua olisi tarjolla ajoissa4.

Lahdessa asunnottomien määrä on viime vuosina vakiintunut noin 100 henkilön tienoille[6]. Määrää pyritään tulevina vuosina vähentämään. Lahden kaupunki on mukana ympäristöministeriön käynnistämässä ohjelmassa, jonka tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä.  Ohjelmalla vahvistetaan valtion, hyvinvointialueiden ja kaupunkien välistä yhteistyötä pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisessa siten, että mukana olevat kaupungit ja hyvinvointialueet laativat yhdessä yhteisen toimeenpanosuunnitelman pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi kaupungissaan. Tulevaisuus näyttää, pystytäänkö viheliäinen asunnottomuusongelma kesyttämään Lahdessa kaupungin, hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyöllä.

Tuula Carroll, kehittämispäällikkö

Päijät-Hämeen hyvinvointialue, Tki -yksikkö, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

[1] Raisio, Harri; Jalonen, Harri & Uusikylä, Petri (2018) Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma. Tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sitran selvityksiä 139. Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma?

[2] Häädöt lisääntyvät vauhdilla – asunnottomien auttaja: ”Ihmisillä on hätä” | Politiikka | Yle

[3] Agnes Stenius-Ayoade, Peija Haaramo ja Johan G. Eriksson 2018: Asunnottomuuteen liittyy suuria terveysriskejä, Doudecim, 134 (7): ss. 661–663.

[4] Carroll, Tuula (2020) Sosiaalityön nuoret aikuiset asiakkaat. Selvitys työikäisten palvelujen 18-29 -vuotiaista sosiaalityön asiakkaista Sosiaalityön nuoret aikuiset asiakkaat

[5] Kaakinen, Juha (2023) KOTIIN Selvitysraportti tarvittavista toimenpiteistä asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä  Selvitysraportti asunnottomuuden poistamisesta 30.1.2023_saavutettava

[6] ARA, Selvitys 2/2023, 12 Asunnottomat 2022

Luottamus rakentuu kohtaaminen kerrallaan - etsivää sosiaalityötä kehittämässä

 

"Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä." (Kielitoimiston sanakirja)

Haavoittuvassa asemassa olevien tavoittaminen, hyvinvointi ja osallisuus -hanke kehittää hyvinvointialueen vakiinnuttamisrahalla vuonna 2024 etsivää sosiaalityötä Päijät-Hämeessä. Taustalla on kesällä 2023 voimaan tullut sosiaalihuoltolain uudistus, joka velvoittaa hyvinvointialueet järjestämään etsivää sosiaalityötä.

Tutkimme etsivän työn keinoja erilaisten pilottien avulla. Jalkauduimme neljään eri ruokajakeluun Päijät-Hämeessä ja tavoitimme 26 käynnin aikana yhteensä 2017 kävijää. Lisäksi koordinoimme Asunnottomien yössä Miltä vapautuminen näyttää? -pistettä, joka toteutettiin Lahden Vapauttamisverkoston toimijoista koostuvan joukon kanssa, ja jonka tarkoituksena oli herättää keskustelua mm. vapautuvan vangin tarvitsemista palveluista. Laadimme kaksi erilaista infokirjettä: pienyrittäjille sosiaalipalveluihin hakeutumisesta ja huoltoyhtiöille ja isännöitsijöille ilmoituksen asukkaan tilanteesta tekemisestä sosiaalitoimeen. Selvitimme myös pelastuslaitoksen kanssa yhteistyötä paloriskiasuntoihin liittyen tukiprosessin sujuvoittamiseksi. Tämä blogikirjoitus käsittelee ruokajakeluihin jalkautumisen kokemuksia sekä järjestöjen toiminnasta saatua tietoa. Blogin sitaatit ovat kohdatuilta asiakkailta kuultuja.

"Se on hyvä, että täällä käy aina sama ihminen.”

 Ruokajakeluihin jalkautumisen lähtökohtana oli ihmisten kohtaaminen ja ohjauksen tarjoaminen esimerkiksi jonon rinnalla. Jokaisen tervehtiminen, tarjotut makeiset, säännölliset käynnit ja ”naaman kuluttaminen” tekivät tutuksi ja loivat luottamusta. Kohtaamisissa syntyi keskustelua sekä kävijöitten henkilökohtaisista asioista että yhteiskunnallisista ja paikallisista ilmiöistä. Joku kertoi jo ensimmäisellä kohtaamiskerralla itsemurhayrityksestään tai omaisen kuolemasta, toinen yhdennellätoista kohtaamisella katsoi hiukan silmiin ja halusi ottaa hänelle tarjotun esitteen. 

Teimme ruokajonoissa kohdattujen kanssa mm. yhteydenottopyyntöjä sosiaali- ja terveystoimeen. Henkilökohtaista ohjausta sai 41 ihmistä muun muassa liittyen etuuksiin, taloudelliseen tilanteeseen, asumisen ongelmiin, kotona pärjäämiseen, mielenterveyteen ja asiointiin sekä sosiaalipalveluissa että terveydenhuollossa.

“Ei sieltä kuitenkaan mitään saa.”

 Luottamus sosiaalipalveluja kohtaan saattaa olla heikkoa, tai ennakkokäsitykset vaikeuttaa palveluihin hakeutumista. Moni yhdistää sosiaalitoimen vain toimeentulotukeen, eikä ole tietoinen muista sen tarjoamista palveluista. Tietoisuuden lisääminen tarjolla olevista palveluista olikin yksi jalkautumisen tavoitteista.

Sosiaalityön on mahdollista tavoittaa ruokajonoihin jalkautumalla suuri joukko ihmisiä pienellä panostuksella. Tämä madaltaa tukea tarvitsevien kynnystä hakeutua sosiaalipalveluihin ja varmistaa heikoimmassa asemassa olevien palvelujen saatavuutta. Etsivä työ on myös tapa kerätä tietoa haavoittuvassa asemassa olevien tilanteesta ja palvelujen tarpeesta sekä tavoittaa heitä siellä missä he liikkuvat.

“Tuulensuoja on mun takana, mä otan ne mukaan sinne.”

Järjestöt tavoittavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, ja ne pystyvät toimimaan joustavasti asiakkaiden tarpeiden mukaan. Vaikka lain mukaan etsivän työn vastuu on hyvinvointialueella, sitä on mahdollista tehdä myös monitoimijaisesti. Toivottavaa olisi, että järjestöt nähtäisiin jatkossakin tärkeänä osana etsivää ja kohtaavaa työtä, ja tämä otettaisiin huomioon resurssien jaossa.

Järjestöjen, seurakuntien ja vapaaehtoisten merkitys myös ruokajakelutyölle on huomattava ja sen järjestäminen on suuritöistä. Ruokakassin vaikutus ihmisen taloudelliselle pärjäämiselle voi olla olennainen. Järjestäjien ja kävijöitten mukaan ruokajako on myös yhteisöllinen tilanne, johon palataan toisten ihmisten kohtaamisen vuoksi. Jalkautumisessa nousikin toistuvasti esiin nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve.

Työikäisten palvelujen sosiaaliohjaus on jalkautunut mm. Sininauhan Päiväkeskus Tuulensuojaan ja tarkastellut etsivää ja jalkautuvaa työtä yhdessä hankkeen kanssa. Tämä vuorovaikutus on synnyttänyt lisää innostusta ja kiinnostusta etsivään työhön. Työntekijöillä on mahdollisuus tutustua hankkeen kanssa etsivään työhön ruokajakeluissa sekä jalkautua Tukialuksen kanssa vuoden loppuun asti. Etsivää työtä voidaan tehdä alussa pienin askelin, ja kehittää sitä jatkossa oman näköiseksi ja tarvittavaan suuntaan.

“Mä hoidan sen asian, mä lainaan Tukialukselta puhelinta.”

Hyvinvointialueen aluehallitus päätti 28.10.2024, että Sininauhan Tuulensuoja-hankkeessa aloitetun päiväkeskuksen toiminta jatkuu hyvinvointialueen palveluna nykyisissä toimitiloissa vuodenvaihteen jälkeen. Ensi vuoden alusta lähtien päiväkeskuksen työntekijät tekevät myös syrjäytymistä vähentävää, etsivää työtä asiakkaiden parissa esimerkiksi kaduilla.

Etsivällä työllä voidaan myös luoda luottamusta viralliseen sosiaalihuoltoon. Esimerkiksi Tukialus-hankkeen asiakas kertoi oppineensa heidän kauttaan luottamaan muihin sosiaalialan työtä tekeviin. Tällöin puhutaan lainatusta luottamuksesta. Luottamuksen lainaaminen muutostilanteessa, jossa palvelun järjestäjä vaihtuu, vaatiikin yhteistyötä ja yhteistä ymmärrystä asiakkaan luottamushistoriasta.

Haavoittuvassa asemassa olevien tavoittaminen, hyvinvointi ja osallisuus –hankkeen tuloksia esitellään Luottamus-aiheisessa yhteisseminaarissa 28.11. klo 12.30–15.45 sekä Verson aamukahveilla 15.11. klo 8.30–9.30 Yhteisösosiaalityötä, etsivää vai jalkautuvaa työtä? Lisää tietoa tilaisuuksista Verson tapahtumakalenterista.

Kehittäjäsosiaaliohjaaja Jeannette Semeri

Projektisuunnittelija Emmi Fjällström

Osallisuuden versoja 2 – Haavoittuvassa asemassa olevien tavoittaminen, hyvinvointi ja osallisuus

 

 

Luettavaa                                                                    

Kielitoimiston sanakirja

luottamus - Kielitoimiston sanakirja

Etsivän työn toimintamalli (THL) https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144795/Etsiv%c3%a4n_ty%c3%b6n_toimintamalli_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y

https://www.paijatha.fi/tuulensuojassa-on-lampoa-ja-turvaa-jos-kotia-ei-ole/

https://www.hdl.fi/wp-content/uploads/2024/05/tutkimus-tukialus-inhimillisia-tuulahduksia.pdf

Päijät-Hämeen hyvinvointialue: Päihdeongelmaisten päiväkeskuksen toiminta jatkuu nykyisissä tiloissa vuoden 2025 alusta | Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Sosiaalityön asiantuntemus ja tieto esiin sosiaalisen raportoinnin avulla

Rakenteellisella sosiaalityöllä on sosiaalihuoltolain 7§ mukaan huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tämä tarkoittaa tiedon tuottamista asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§.) Miten tätä tietoa sitten tällä hetkellä tuotetaan ja hyödynnetään?

Sosiaalinen raportointi on yksi rakenteellisen sosiaalityön keskeisistä menetelmistä. Sosiaalialan työntekijöille se on mahdollisuus tuottaa tietoa muun muassa palvelujen järjestämisen ja kehittämisen tueksi sekä eriarvoisuuteen vaikuttamiseksi ja muutosten aikaansaamiseksi yhteiskunnassa. Sosiaalisen raportoinnin käsitettä ja käytäntöjä ei ole määritelty tarkkaan. Raportointi voi olla esimerkiksi lomakkeen kautta tehtävää raportointia työssä tehdyistä havainnoista, monia eri tietomuotoja yhdistävää ilmiökohtaisen tiedon keräämistä, analysointia ja raportointia sekä blogikirjoituksen, somejulkaisun tai valokuvanäyttelyn avulla tuotettua tietoa esimerkiksi sosiaalisesta eriarvoisuudesta yhteiskunnassa. Sosiaalista raportointia voivat tällä hetkellä monella hyvinvointialueella tehdä sosiaalialan ammattilaiset, mutta osalla alueista se on mahdollistettu myös muille ammattilaisille, yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja asukkaille. Osallistamalla muita toimijoita edistetään myös rakenteellisen sosiaalityön tavoitetta eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä ja ilmiöiden moninäkökulmaisesta tarkastelusta.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on pilotoitu sosiaalista raportointia osana rakenteellisen sosiaalityön kehittämistä. Raportoinnissa on ollut käytössä Webropol-lomake, jossa ammattilaiset ovat päässeet kertomaan asiakastyössä tekemistään positiivisista tai negatiivisista havainnoista sekä ajankohtaisista ilmiöistä, joihin he haluavat kiinnitettävän huomioita ja joista he haluavat jakaa tietoa eteenpäin. Lomakkeella työntekijä on voinut kuvata myös ratkaisuehdotuksia tai hyödyntämisideoita tekemäänsä havaintoon tai ilmiöön liittyen. Esimerkiksi toimivan käytännön kohdalla tämä voi olla idea siitä, miten käytäntöä voisi jatkossa kehittää ja hyödyntää muualla. Pilotin aikana hyvinvointialueen sosiaalialan ammattilaiset tekivät yhteensä 55 raporttia asiakastyössä tekemistään havainnoista, kehittämistarpeista ja hyvistä käytännöistä. Raportteja tehtiin muun muassa palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta, yhteistyötarpeista eri toimijoiden kanssa, asiakastyössä havaituista ilmiöistä ja hyvistä työkäytännöistä.

Ammattilaiset olivat raportoineet esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön puutteesta ja asiakkaiden ohjautumisen haasteista eri palvelujen välillä. Sopivien palvelujen ja yhteistyön puutetta oli raportoitu olevan erityisesti tilanteissa, joissa asiakkailla oli useamman eri tuen tarpeita. Ammattilaiset olivat raportoineet myös hyvistä käytännöistä ja nämä kaikki liittyivät matalan kynnyksen palveluihin, kuten psykiatrisen sairaanhoitajan jalkautumiseen kouluille ja omaishoitajille suunnattuihin tukipuheluihin. Havaintojen lisäksi sosiaalialan ammattilaisilla oli mahdollisuus tehdä ratkaisu- ja kehittämisehdotuksia tai esittää hyödyntämisideoita hyväksi havaitsemilleen käytännöille. Ratkaisuehdotuksia oli tehty muun muassa uusiin käytäntöihin, sosiaalityöstä tiedottamisen lisäämiseen sekä toimijoiden välisen yhteistyön tiivistämiseen liittyen. Sosiaalisen raportoinnin tulokset ovat hyvin yhteneväiset muiden alueiden raportointitulosten kanssa ja Rajalan ym. (2024) mukaan sosiaalisen raportoinnin kehitysehdotuksissa on korostettu esimerkiksi palvelujen sujuvuuden ja moniammatillisen yhteistyön lisäämisen tärkeyttä, palvelujen resursoinnin vahvistamista sekä uudenlaisten matalan kynnyksen palvelukokonaisuuksien ja yhteisöllisempien toimintatapojen kehittämistä.

Sosiaalialan työntekijöillä on paljon sellaista tietoa, jonka esiin tuominen edesauttaa huomioimaan palvelujen käyttäjien ja erityisesti haavoittuvissa tilanteissa elävien ihmisten tilanteita. Asiakastyössä tehdään havaintoja esimerkiksi hyvinvointia heikentävistä ilmiöistä ja sosiaalisista ongelmista, joihin tulisi voida vaikuttaa yksilötyön lisäksi myös rakenteiden tasolla. Rajalan ym. (2024) mukaan sosiaalinen raportointi on tuottanut tietoa sosiaalihuoltolain 7§ edellyttämällä tavalla esimerkiksi sosiaalisista ongelmista ja palvelujen vaikuttavuudesta ja raporteista on saatu tietoa asiakkaille ja palvelujärjestelmän toiminnalle haitallisista epäkohdista. Työntekijät ovat raportoimalla välittäneet tietoa asiakkaiden kokemuksista palvelujärjestelmässä. Sosiaalinen raportointi on sen myötä yksi keino saada esiin tietoa haavoittavissa tilanteissa elävien ihmisten tilanteista, joiden ääni ei välttämättä aina muuten tule kuulluksi.

Sosiaalihuoltolaissa määritellään, että rakenteellisen sosiaalityön keinoin tuotettua tietoa tulisi hyödyntää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi, sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä hyvinvointialueen asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi. Tietoa tulee hyödyntää osana hyvinvointialueen muiden toimialojen ja kunnan suunnittelua sekä palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa tehtävässä paikallisen sosiaalityön sekä muun palvelu- ja tukivalikoiman kehittämisessä. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§). Tämä edellyttää tiedon avointa jakamista sekä hyvinvointialueen organisaation sisällä että sen ulkopuolisille toimijoille, mutta myös laajemmin osaksi yhteiskunnallista keskustelua.

Päijät-Hämeessä sosiaalisen raportoinnin tuloksia on esitelty henkilöstölle, verkostoille ja johdolle ja tuloksia hyödynnetään seuraavan vuoden suunnittelussa. Sosiaalisen raportoinnin havainnot on huomioitu hyvinvointialueen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman laatimisessa sekä suunnitelluissa toimenpiteissä. Tietoa on toimitettu kehittämistyöhön ja hankevalmisteluun ja sitä voi hyödyntää esimerkiksi asukas- ja asiakasosallisuuden kehittämisessä. Tietoa on verrattu meneillään oleviin kehittämistoimenpiteisiin sekä muuhun alueella tuotettavaan tietoon, kuten asiakaspalautteeseen, sosiaali- ja potilasasiavastaavien selvitykseen sekä kehittämishankkeissa tuotettuun tietoon.

Sosiaalisen raportoinnin tietoa on reflektoitu tiimeissä ja Sosiaalityön kehittäjät -ryhmässä. Raporttien reflektoinnin avulla saatiin esille havaintojen ja ilmiöiden laajuus sekä monet näkökulmat, edistettiin yhteistä oppimista, hahmotettiin osaamistarpeita, jaettiin hyviä käytäntöjä, lisättiin työntekijöiden osallisuutta, keskusteltiin uusista käytännöistä, vahvistettiin osaamista, nostettiin esiin asiakkaiden tarpeita, koottiin kehittämistarpeita ja arvioitiin mahdollisia puuttuvia palveluja. Sosiaalisen raportoinnin mahdollistamisen ja tiedon yhteisen reflektoinnin avulla voidaan lisätä työntekijöiden osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksia ja tätä kautta varmasti myös työhyvinvointia sekä työn veto- ja pitovoimaa.

Sosiaalityön vahvuutena on yhteiskunnallisten ja yhteisöllisten rakenteiden yhteyksien tunnistaminen ja analysointi suhteessa yksilökohtaisiin pulmallisiin tilanteisiin (Salovaara 2024). Sosiaalialan ammattilaiset tunnistavat esimerkiksi asiakkaisiin ja palvelujärjestelmään haitallisesti vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä, ilmiöiden syntymekanismeja ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyn paikkoja. He tekevät havaintoja päätöksenteon ja lainsäädännön seurauksista ihmisten arkeen sekä perus- ja yhdyskuntarakennepalveluihin liittyvistä tarpeista ja epäkohdista. Sosiaalityössä on tietoa yhteiskunnasta ja sen toiminnasta sekä yhteiskunnallisista ongelmista ja eri väestöryhmiä syrjivistä toimintakulttuureista. (Kannasoja & Ruonakangas 2023.) Sosiaalityön asiantuntemusta ja tietoa tulisi saada paremmin esiin ja hyödyntää sitä yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin vaikuttamisessa. Sosiaalihuollon tietopohja on vahvistumassa ja kokemustiedon ohella esimerkiksi asiakastietojärjestelmistä saatava tieto saadaan jatkossa vahvemmin osaksi sosiaalihuollon tietojohtamista. Sosiaalihuollossa syntyvän moninaisen tiedon ja asiantuntemuksen hyödyntäminen on merkityksellistä erityisesti inhimillisestä, mutta myös taloudellisesta näkökulmasta; tavoitteena on hyvinvoivat yksilöt ja yhteisöt sekä toimivamman ja oikeudenmukaisemman palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan kehittäminen.

Milla Rantakari, asiantuntija

Rakenteellinen sosiaalityö 2023–2025

Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Lähteet

Kuva: Pixabay.

Kannasoja, S. & Ruonakangas, S. (2023) Julkisen sektorin sosiaalityöntekijät rakenteellisen sosiaalityön toteuttajina. Teoksessa Närhi, K., Kannasoja, K., Kokkonen, T., Rantamäki, N. & Ruonakangas, S. (2023) Rakenteellisen sosiaalityön tila ja tulevaisuus Suomessa. SoPhi. SoPhi 154 1.pdf (jyu.fi)

Salovaara, S. (2024) Tietojärjestelmät sosiaalityön välineinä. Sosiaalialan ajankohtaiskatsaus 3.5.2024, Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos.  

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301#L2P7

Rajala, T., Lähteenmäki, L. & Kallio, J. (2024) Sosiaalinen raportointi rakenteellisen sosiaalityön tiedon tuottajana.  https://www.julkari.fi/handle/10024/149260

Sosiaalityö vahvistaa asiakkaan taloudellista tilannetta, osallisuutta ja tulevaisuudenuskoa

Päijät-Hämeessä on kehitetty mallia tiedon tuottamiseen niiden väestöryhmien hyvinvoinnista, joita on hankala tavoittaa sähköisillä kyselyillä. Tietoa on kerätty kohdennetulla hyvinvointikyselyllä, jalkautumalla haavoittuvassa asemassa oleville suunnattuihin palveluihin[1]. Tuloksia on hyödynnetty eri yhteyksissä, mutta aineisto on rikas ja siitä riittää ammennettavaa. Ihmiset ovat nähneet vaivaa kyselyyn vastaamisessa, joten kyselijöillä on velvollisuus kertoa tuloksista.

Erityisesti palvelujen käyttöä kartoittava osa kyselystä on jäänyt liian vähälle huomiolle. Kysymys sisältää listan palveluista, joiden tarvetta ja riittävyyttä viimeisen vuoden aikana pyydetään arvioimaan. Vaihtoehdoiksi annetaan: ”1. En ole tarvinnut”, ”2. Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut”, ”3. Olen hakenut, mutta en ole saanut”, ”4. Olen käyttänyt, mutta ei ollut riittävää” sekä ”5. Olen käyttänyt ja on ollut riittävää”. Tarkastelen vastauksia perusteellisemmin nyt ensimmäistä kertaa. Olen kiinnostunut erityisesti perustoimeentulotuen ja sosiaalityön tarpeesta sekä riittävyydestä. Lisäksi vertailen sosiaalityön palvelun riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden ryhmiä etsien vihjeitä siitä, voiko riittävä sosiaalityön palvelu näkyä haavoittuvassa asemassa olevan vastaajan hyvinvoinnin lisääntymisenä.

Kun apu ei riitä

Sosiaalityön ja toimeentulotuen tarvetta sekä koetun riittämättömyyden yleisyyttä selvittäneessä tutkimuksessa[2] käytettiin valtakunnallista Finsote -aineistoa ja todettiin, että 20–74 -vuotiaasta väestöstä kaikkiaan 6 % on viimeisen vuoden aikana tarvinnut sosiaalityön palvelua ja 9 % perustoimeentulotukea. Kohdennetussa kyselyssä osuudet ovat moninkertaiset. Sosiaalityötä on tarvinnut lähes puolet vastaajista ja perustoimeentulotukea 62 % vastaajista. Vielä tätäkin useammin vastaajat ovat tarvinneet terveyskeskuksen palveluja, peräti 67 %. Myös mielenterveyspalvelujen tarve on yleistä. Vastaajista 45 % on tarvinnut mielenterveyspalveluja. Jätin vertailussa tarkastelun ulkopuolelle vaihtoehdon ”Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut” valinneet vastaajat, jotta tulosten vertailu olisi mahdollista.

Finsote -aineistossa kokemus palvelujen riittämättömyydestä on yleistä. Perustoimeentulotuen kokee riittämättömäksi 59 % ja sosiaalityön 46 % niitä tarvinneista. Riittämättömyys on yli kaksinkertaista terveydenhuollon palveluihin verrattuna, jotka kokee riittämättömiksi alle 20 % tarvinneista.

Kohdennetun kyselyn vastaajien kokemus palvelujen riittävyydestä on hyvin erilainen. Perustoimeentulotuen kokee riittämättömäksi harvempi, 40 %. Sosiaalityön osalta ero on vieläkin suurempi, vain 25 % tarvinneista kokee sosiaalityön riittämättömäksi. Terveydenhuollon palvelut sen sijaan kokee riittämättömiksi huomattavasti FinSotea useampi eli 31 % tarvinneista. Eniten riittämättömyyttä kohdennetun kyselyn vastaajat kokevat mielenterveyspalveluissa, jotka kokee riittämättömiksi lähes puolet tarvinneista, 47 %.

Sosiaalityön kannalta vertailun tulos on lupaava. Haavoittuvassa asemassa olevat sosiaalityön tarvitsijat kokevat muuta väestöä useammin saaneensa riittävästi sosiaalityön palvelua. Aineistot eivät kuitenkaan ole keskenään täysin vertailukelpoiset. Ensinnäkin Kohdennetun kyselyn ”Sosiaalityöntekijän / sosiaaliohjaajan vastaanotto” ei tarkoita samaa kuin Jokelan & Kivipellon ”Sosiaalityöntekijän ohjaus- ja neuvontapalvelut”. Myös terveydenhuollosta kysytään eri tavalla. Kohdennetun kyselyn muotoilu on ”Terveyskeskuksen palvelut, esim. lääkärin vastaanotto” ja suun terveydenhuolto on listassa omana kohtanaan, kun Jokelan & Kivipellon käyttämässä tutkimuksessa[3] viitataan lääkäri- ja hammaslääkäripalveluihin. Aineistot on myös kerätty eri vuosina, Finsote vuonna 2018 ja Kohdennettu kysely vuonna 2022. Lisäksi kohdennetun kyselyn vastaajista vain muutaman taloudessa asuu alaikäisiä lapsia. Todennäköisesti Finsote -aineistossa lapsiperheitä on enemmän.

Riittäväksi koettu sosiaalityön palvelu lisää hyvinvointia

Sosiaalityön riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden vertailussa pidin mukana ”Olisin tarvinnut, mutta en ole hakenut” -vastaukset. Muodostin palveluja tarvinneiden osuudet laskemalla yhteen kaikki muut vastaajat paitsi ensimmäisen vaihtoehdon valinneet. Palvelua riittämättömästi ja riittävästi saaneet laskin prosenttiosuuksina sosiaalityötä tarvinneista. Vertailen tuloksia soveltuvin osin kaikkiin kohdennetun kyselyn vastaajiin ja koko väestöön.

Sosiaalityötä tarvinneiden taloudellinen tilanne on vaikea. Kaikista sosiaalityötä tarvinneista 61 % kokee, että heidän on hankalaa kattaa tuloillaan kaikki menonsa ja  yli puolet (56 %) on pelännyt ruuan loppumista ennen kuin saa rahaa ostaakseen lisää. Taulukossa esitetty vertailu osoittaa, että sosiaalityön riittämättömäksi kokeneiden taloudellinen ahdinko on vielä huomattavasti pahempi kuin sosiaalityön riittäväksi kokeneiden

Haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden kokemus on muuta väestöä heikompaa, Kohdennetun kyselyn osallisuusindikaattoripisteiden[4] keskiarvo on 67,9 pistettä, kun koko väestön pisteluku on 75,3. Sosiaalityön riittäväksi ja riittämättömäksi kokeneiden ryhmät eroavat toisistaan siten, että riittämättömien ryhmässä osallisuuspisteet ovat matalammat ja alle 50 pistettä saaneiden, erittäin heikkoa osallisuutta kokevien osuus korkeampi.

Uskoa tulevaisuuteen kartoitettiin kysymällä ”Millaisena näet oman hyvinvointisi viiden vuoden kuluttua?” Vastausvaihtoehdot olivat, että hyvinvointi on nykyistä parempi, ennallaan tai huonompi sekä ”en osaa sanoa”. Heikoksi tulevaisuudenuskoksi määrittelin vastaukset, joissa hyvinvoinnin arvioidaan heikkenevän. Tulevaisuudenusko on sosiaalityön riittämättömäksi kokeneilla jonkin verran heikompi kuin riittäväksi kokeneilla. Vastaavasti riittämättömäksi sosiaalityön kokeneiden ryhmästä vain 26 % arvioi hyvinvointinsa paranevan, kun riittäväksi sosiaalityön arvioineiden ryhmässä osuus on 49 %.

	Sosiaalityö riittämätöntä  (n 19)	Sosiaalityö riittävää   (n 45)	Kohdennetun kyselyn kaikki vastaajat (n 130)	Koko väestö
Hankala kattaa tuloilla kaikki menonsa	84 %	51 %	47 %
Pelännyt ruuan loppuvan ennen kuin saa rahaa hankkia lisää	84 %	44 %	38 %	10 % [5]
Joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärissäkäynneistä rahan puutteen vuoksi	84 %	49 %	45 %	18 % 5
Osallisuusindikaattoripisteet	61,7	65,9	67,9	75,3 [6]
alle 50 pistettä saaneiden osuus	26 %	13 %	12 %	10 %
Heikko tulevaisuudenusko	21 %	13 %	10 %

Tarkastelu antaa viitteitä siitä, että riittäväksi koettu sosiaalityö voi parantaa asiakkaiden taloudellista tilannetta sekä vahvistaa osallisuutta ja tulevaisuudenuskoa. On mahdollista, että riittävä sosiaalityön palvelu vaikuttaa haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden hyvinvointiin tässä kuvatulla tavalla. Toisaalta eri tekijöiden väliset syy- ja seuraussuhteet ovat vain arvailua. Aineisto ei ole riittävän suuri, jotta olisi mielekästä tarkastella, mitkä tekijät selittävät sen, että sosiaalityön riittämättömäksi kokeneet voivat muita huonommin ja miten ryhmä eroaa muista. Tässä aineistossa hyvinvoinnin tekijöiden ja riittävän sosiaalityön välillä kuitenkin on kuvatunlainen yhteys.

 

Tuula Carroll, kehittämispäällikkö
Päijät-Hämeen hyvinvointialue / TKI -yksikkö / Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

---

[1] Carroll Tuula (2023) Osallisuutta valtavirran laidalla. Haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvointi ja osallisuus Päijät-Hämeessä.

[2] Jokela Merita & Kivipelto Minna (2021) Sosiaalityön ja toimeentulotuen riittämättömyys asiakkaiden näkökulmasta. Yhteiskuntapolitiikka 86 (2021):2, 190–200.

[3] Sainio ym. (2019) Toimintarajoitteisten ihmisten kokemuksia terveyspalveluista

[4] THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2023) Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. Helsinki.

[5] Parikka ym. (2020) Kansallisen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 2020

[6] Leemann ym. (2022) Osallisuuden kokemus aikuisväestössä

Palasista poluiksi - palvelukokonaisuuksien rakentaminen yhteiskehittämisen periaatteella

 

Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen (4/2024) mukaan Päijät-Hämeessä on keskimääräistä
korkeampi työttömyysaste (12,4 %) verraten koko maan vastaavaan lukuun (10,3 %). Edistämällä työkyvyn haasteiden tunnistamista sekä asiakkaiden oikea-aikaisiin palveluihin ohjaamista edesautamme asiakkaidemme työllistymistä, kuntoutumista sekä jatkopolkujen suunnittelua. Myös palvelujen kehittämisellä asiakkaidemme tarpeita vastaaviksi on erittäin suuri merkitys etenemisen polulla.

Työttömien ja osatyökykyisten asiakkaiden palvelujen kehittäminen vaatii paitsi asiakkaiden tarpeen tunnistamista, myös toimijoiden yhteistyötä ja tahtotilaa. Erillisten, eri organisaatioiden tuottamien palvelujen yhteensovittaminen eheäksi palvelupoluksi vaatii palvelukokonaisuudessa toimivilta tahoilta luottamusta, yhteistä ymmärrystä ja positiivista asennetta. Asiakkaalle ei sinänsä ole merkitystä sillä, kuka palvelun konkreettisesti tuottaa ja millaisista elementeistä se koostuu, kunhan palvelu vastaan hänen yksilölliseen tarpeeseensa.

Forum Firium Helsinki ja Laurea Ammattikorkeakoulu ovat julkaisseet yhteiskehittämisen oppaan (2020), jossa kuvaillaan asiakkaiden muuttunutta roolia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asiakkaiden asemaan on vaikuttanut julkisen sektorin roolia ja palvelualaa koskeva muutos, jossa palvelujen käyttäjät nostetaan suunnittelun ja kehittämisen keskiöön. Kehitystä vauhditti osaltaan myös kuntalain uudistus, joka korostaa kuntalaisten oikeutta osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Asiakkaat kokevat sosiaali- ja terveyspalvelut tärkeänä osana elämäänsä ja yhä useammilla on halua vaikuttaa niihin. Heidät tulisikin ottaa mukaan palvelujen suunnitteluun, tuottamiseen sekä kehittämiseen. Juuri asiakkailta saadaan paras ja kohdennettu tieto siitä, millaista arvoa palvelu on heille tuottanut ja miten palveluja tulisi kehittää, jotta ne konkreettisesti vastaisivat tarpeisiin. Yhteiskehittäminen tarjoaa uuden tavan osallistua ja vaikuttaa suoraan palveluihin sekä toimintatapoihin, joilla on merkitystä asiakkaiden elämänlaatuun. Yhteiskehittämisessä asiakkaat ovat kokemusasiantuntijoita ja mukana ideoimassa sekä testaamassa ratkaisuja omassa arjessaan. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL määrittelee yhteiskehittämisen käsitteen työotteena, jossa palvelujen käyttäjät ovat mukana palvelujen ja toimintojen suunnittelussa, toteutuksessa sekä arvioinnissa. Yhteiskehittämisen muotoja voivat määritelmän mukaan olla esimerkiksi asiakasraadit tai kehittäjäasiakas-, vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminta. Yhteiskehittämisen periaatteella pystymme monialaisesti tuottamaan palveluketjuja, jotka vastaavat yhteisten asiakkaidemme tarpeeseen oikea-aikaisesti ja suunnitelmallisesti. Hietala & Rissanen (2017) toteavat yhteiskehittämisen tarkoittavan toimintaa, jossa palvelujen käyttäjien kokemustieto ja ammattilaisten tietämys tuodaan tiiviiseen vuorovaikutukseen. Kysymyksessä on tällöin perinteisten asiantuntemuksellisten raja-aitojen purkaminen ja uudenlaiseen luottamukseen perustuva kehittämisote.

Yhteiskehittämisen tukena palvelumuotoilu on osoittautunut vahvaksi työvälineeksi asiakaslähtöisen palvelukehittämisen saralla. Sokran tuottaman palvelumuotoilun käsikirjan (2017) mukaan avaintekijä palvelumuotoilussa on huolellinen dokumentointi. Selkeän dokumentoinnin avulla luodaan vankka pohja palvelujen juurtumiselle ja levittämiselle. Merkityksellistä on, että palvelun tarkoitus, vaikutukset ja toimintatavat tuodaan näkyville; siten voidaan perustella palvelun juurruttamisen tarkoituksenmukaisuutta.

Työn ja taloudentutkimus Laboren artikkelin (2019) mukaan yhteiskehittäminen sote- ja muiden toimijoiden kanssa edellyttää rohkeutta, uudistushalua ja kykyä ratkaista ongelmia. Ovia yhteistyölle ja palvelujen sujuvoittamiselle avaa monialaisen verkostotyöskentelyn edistäminen. Kaiken toiminnan keskiössä on aina asiakas, jota varten palvelukokonaisuuksia rakennetaan. Yhteiskehittäminen edellyttää palvelujärjestelmän kokonaisuuden tuntemusta sekä yhteisiä tavoitteita asiakkaan yksilöllisessä tilanteessa. Ajattelua on laajennettava siten, että ymmärretään ja sisäistetään asiakkaiden sekä ammattilaisten näkökulmat. On uskallettava luottaa toisen toimijan ammattitaitoon ja kunnioitettava hänen näkemystään. Yhteistyöosaaminen on edellytys yhteiselle kehittämiselle; toimijoiden välillä tulee vallita turvallinen ilmapiiri, jossa jokaisella on mahdollisuus tuoda esiin omat näkemyksensä. Vaatii uskallusta kokeilla uutta ja joskus myös epäonnistua. Tiedonkulku on olennaisen tärkeä tekijä yhteiskehittämisen elementtinä. Toimijoiden ollessa eri organisaatioista, on luotava toimivat ja tiiviit puitteet yhteistyölle sekä tarvittaessa konsultaatiokäytännöille.

Asiakkaiden osallistaminen kehittämisprosessiin jää ohueksi, jos työpaja- tai muilla menetelmillä kerättyä tietoa ei käytännössä hyödynnetä palvelukehittämisen elementtinä. Tämä saattaa olla myötävaikuttamassa asiakkaan kokemukseen siitä, ettei hänellä oikeasti ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa liittyviin palveluihin tai palvelukokonaisuuksiin. Tällöin halu ja motivaatio osallistumiseen laskee. Joskus asiakkaita saattaa jopa hämmentää, että heidän mielipidettään ja kokemustaan aidosti kysytään ja halutaan kuulla heidän ajatuksiaan palveluista ja niiden kehittämisestä. Vaikuttaa siltä, että asiakkaille aktiivinen palvelukehittämiseen osallistuminen on vielä hieman vierasta. Palvelun jälkeen annettava palaute on tutumpaa kuin osallistuminen kehittämistyöhön. Palvelun käyttäjiltä saatava kokemustieto tuodaan esille tasa-arvoisena ammattilaisten asiantuntemustiedon rinnalle. Asiakkaiden kokemukset ja käsitykset dokumentoidaan jo kehittämisen lähtötilanteessa ja niitä käytetään pohjana palvelusuunnittelussa. Asiakkaita rohkaistaan olemaan aktiivisina toimijoina mukana koko kehittämisprosessin ajan ja heidän kokemuksensa dokumentoidaan kehittämistyön pohjalta laadittavaan toimintamalliin. Kehittämistyön aikana dokumentoidut asiakkaiden kokemukset antavat toimintamallille vaikuttavuutta ja syvyyttä laajemmasta näkökulmasta kuin pelkästään ammattilaisilta kerätty tieto.

Työkyvyn tuen matalan kynnyksen palvelujen kehittämisen tiimoilta olen päässyt mukaan yhteiskehittämisen ytimeen. On ollut ilo päästä aitiopaikalta osallistumaan kehittämistyöhön, jossa kaikilla toimijoilla on yhteinen tavoite: tuottaa asiakkaalle yhdessä hänen tarvitsemiaan palveluja saumattomasti ja joustavasti. Yhdessä olemme pystyneet osoittamaan, että organisaatiorajoista huolimatta palveluja on mahdollista kytkeä toisiinsa siten, että asiakkaalle muodostuu erillisten palvelujen sijasta eheitä ja kattavia palvelukokonaisuuksia. Palaute sekä asiakkailta että sidosryhmiltä on ollut pelkästään positiivista antaen kuvaa siitä, että yhteiskehittäminen on paitsi mukavaa, myös vaikuttavaa!

Palvelujen kehittäminen yhdessä edellyttää uskallusta, luottamusta sekä johdon tukea. Yhteiskehittämisen avulla saamme palveluihimme lisää rakennetta ja kantavuutta asiakkaiden eduksi. Asiakkaidemme etenemiseen ja jatkopolkujen tukemiseen kannattaa satsata!

 

Projektipäällikkö Satu Holander, TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

RRP Työkykyohjelman laajennus -osaprojekti (2023 - 2024)

Yhteistyöllä tukea työkykyyn (YTY) 

Lähteet:

Kuva: Pixabay

Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. 2017. Toim. Pohjola, A., Kairala, M., Lyly, H. & Niskala, A. Vastapaino. Tampere.

Forum Viriumin ja Laurean yhteisjulkaisu. Tarpeesta ratkaisuksi - yhteiskehittämisen opas sosiaali- ja terveydenhuollossa. 2020. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/355342/Forum%20Viriumin%20ja%20Laurean%20yhteisjulkaisu_Tarpeesta%20ratkaisuksi.pdf?sequence=2&isAllowed=y   

Hannula Piritta. 2017. Palvelusta tuotteeksi. Käsikirja palvelutuotteiden muotoiluun. Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy, Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke. Sokra. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/133352/Muut_978-952-493-300-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. THL. Yhteiskehittämisen määritelmä. https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/sosku/sosiaalisen-kuntoutuksen-opas/yhteiskehittaminen

Työ- ja elinkeinoministeriö. Työllisyyskatsaus. Häme huhtikuu 2024. https://www.temtyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx?ely=15

 Työn ja talouden tutkimus Labore. Talous- ja yhteiskuntalehti. 2/2019. Artikkeli: Mitä palveluiden yhteensovittaminen tarkoittaa sosiaali- ja terveyshuollon työssä? Sinervo, T., Juujärvi, S., Niiranen, V., Laulainen, S. & Keskimäki, I. https://labore.fi/t&y/mita-palveluiden-yhteensovittaminen-tarkoittaa-sosiaali-ja-terveyshuollon-tyossa/

Rakenteellisen sosiaalityön toteutuminen edellyttää aikaa, rakenteita ja uudenlaista toimintakulttuuria

 

Sosiaalityön tavoitteena on vahvistaa ihmisten mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnassa, lisätä osallisuutta ja tasata hyvinvointieroja ihmisten välillä. Sosiaalityössä tehtävä auttamistyö kohdistuu yksilöjen lisäksi usein myös heidän lähipiiriinsä. Sosiaaliset ongelmat eivät kuitenkaan aina johdu yksilöstä, vaan myös laajempi ympäristö ja rakenteelliset tekijät vaikuttavat ihmisten osallisuuteen ja mahdollisuuksiin yhteiskunnassa. (Luostarinen 2023.) Sosiaalityössä kohdattavat ongelmat ovat usein laajoja, monitahoisia ja kompleksisia ja se edellyttää yksilöiden auttamisen lisäksi myös rakenteisiin vaikuttamista ja niiden muuttamista.

Rakenteellisen sosiaalityön (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7§) avulla pyritään kohdistamaan katsetta laajempaan ympäristöön, yhteiskuntaan ja rakenteisiin sekä tekemään vaikuttamistyötä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan aikaansaamiseksi. Tilanteiden tarkastelu rakenteellisesta näkökulmasta tarkoittaa huomion kiinnittämistä myös esimerkiksi asiakastyössä havaittaviin ilmiöihin sekä niiden syntyyn vaikuttaviin tekijöihin. (Luostarinen 2023.) Ennaltaehkäisevä näkökulma on tärkeää pitää mielessä sosiaalityössä; on aktiivisesti pohdittava, mistä ihmisten ongelmat voivat johtua, mitkä tekijät niihin voivat vaikuttaa ja miten ongelmien syntymistä voitaisiin ehkäistä.

Rakenteellisen sosiaalityön tavoitteena on erityisesti haavoittuviin ja marginaalisiin elämäntilanteisiin joutuneiden yksilöiden ja yhteisöjen osallisuuden sekä vaikuttamismahdollisuuksien toteutuminen ja sosiaalisen näkökulman vahvistuminen yhteiskunnassa. Tavoitteena on, että yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä olevat toimintakäytännöt myös estäisivät syrjivien rakenteiden syntymisen. (Närhi ym. 2023.) Tämä edellyttää rakenteellisten tekijöiden huomioon ottamista palvelujen järjestämisessä ja kehittämisessä. Oman toiminnan ja palvelujen sekä rakenteellisten tekijöiden arvioimiseksi tarvitaan ajankohtaista tietoa muun muassa alueen asukkaiden ja asiakkaiden hyvinvoinnista ja palvelutarpeista sekä palvelujen saatavuudesta, laadusta ja yhteensovittamisesta, vaikuttavuudesta ja yhdenvertaisuudesta.

Sosiaalialan ammattilaiset havaitsevat työssään rakenteellisia ongelmia, jotka vaikuttavat ihmisten tilanteisiin. Asiakkaiden näkökulman huomioiminen ja palvelujärjestelmässä olevien ongelmakohtien ja hyvien käytäntöjen tunnistaminen toteutuu paremmin asiakkaiden, sosiaalialan työntekijöiden sekä muiden samojen ilmiöiden parissa työskentelevien ammattilaisten tuottaman tiedon avulla. Erityisen tärkeää on saada kokemustietoa myös suoraan asiakkailta. Rakenteellisten tekijöiden havaitsemista ja niihin vaikuttamista sekä palvelujen asiakaslähtöisyyttä voi edistää vahvistamalla hyvinvointialueilla monipuolista tiedontuotantoa ja tiedon hyödyntämistä.

Sosiaalinen raportointi on yksi rakenteellisen sosiaalityön tiedon tuottamisen keino. Sen avulla on mahdollista saada tärkeitä havaintoja ja tietoa esimerkiksi sosiaalialan ammattilaisilta, asiakkailta ja muilta toimijoilta, kuten järjestöiltä. Raportoinnin avulla sosiaalialan työntekijät pääsevät vaikuttamaan ja tekemään rakenteellista sosiaalityötä. Tiedon avulla on mahdollista vaikuttaa palveluihin, palvelujärjestelmään ja yhteiskuntaan ja sitä olisikin tärkeää hyödyntää hyvinvointialueilla palvelujen kehittämisessä, tietojohtamisessa ja päätöksenteossa, strategiatyöskentelyssä ja suunnittelussa. Rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen raportoinnin mahdollistaminen työntekijöille pitäisi nähdä myös yhtenä tärkeänä veto- ja pitovoimatekijänä.

Rakenteellinen sosiaalityö kaikessa laajuudessaan sisältää tietotyön lisäksi myös osallisuustyötä, oikeudenmukaisuustyötä, strategiatyötä ja yhteiskuntapoliittista työtä. Tavoitteena on oikeudenmukaisempi, tasa-arvoisempi yhteiskunta sekä hyvinvoivat kansalaiset ja yhteisöt (Närhi ym. 2023). Toteutuakseen tämä edellyttää nykytilaa suunnitelmallisempaa ja koordinoidumpaa työskentelyä. Rakenteellista sosiaalityötä ollaan parhaillaan kehittämässä kansallisesti ja kaikilla hyvinvointialueilla. Rakenteellisen sosiaalityön toteutuminen edellyttää aikaa, rakenteita ja toimintakulttuuria, joka mahdollistaa työntekijöille lakisääteisen rakenteellisen sosiaalityön tekemisen. Hyvinvointialueilla tämä tarkoittaa muun muassa tutkimus-, kehittämis-, koulutus- ja innovaatiotoiminnan ja tätä kautta tutkimusperustaisuuden vahvistamista, yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen mahdollistamista sosiaalialan ammattilaisille, laajaa ymmärrystä ja osaamista rakenteellisesta sosiaalityöstä, asukkaiden ja asiakkaiden osallisuuden vahvistamista sekä rakenteellisen sosiaalityön toteutusta ohjaavaa strategiaa ja toimintasuunnitelmaa. (Närhi ym. 2023.)

Tällä hetkellä rakenteellista sosiaalityötä kehitetään siis koko Suomessa. Tavoitteena on, että jatkossa kaikilla hyvinvointialueilla on yhtenäiseen mallipohjaan perustuva toteutussuunnitelma, jonka avulla rakenteellista sosiaalityötä toteutetaan tietoisemmalla, suunnitelmallisemmalla ja koordinoidummalla tavalla. Rakenteellisen sosiaalityön tiedon on tarkoitus olla jatkossa paremmin hyödynnettävissä hyvinvointialueiden palvelujen järjestämisessä ja kehittämisessä. Tiedontuotannon vahvistuminen mahdollistaa myös tiedon kansallisen tarkastelun ja hyödyntämisen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen vaikuttamisessa. Kansallisesta kehittämistyöstä voi lukea tarkemmin THL-blogista https://blogi.thl.fi/rakenteellisen-sosiaalityon-tieto-tule-esiin/ ja Innokylästä https://innokyla.fi/fi/kokonaisuus/rakenteellisen-sosiaalityon-raportoinnin-kehittaminen-projekti 

Rakenteellisen sosiaalityön vahvistaminen on tärkeää erityisesti sosiaalityön asiakkaiden, usein haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten näkökulmasta. Se on erityisen tärkeää, jotta saamme tietoa palvelujen järjestämisen ja päätöksenteon tueksi myös niistä ihmisistä ja niiltä ihmisiltä, joiden tilanteet eivät useinkaan tule nähdyksi eivätkä äänet välttämättä muulla tavoin kuulluksi. Rakenteellisen sosiaalityön avulla saamme näkyvämmäksi päätösten vaikutuksia haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten arkeen, kokoamme tietoa (usein paljon palveluja tarvitsevien) asiakkaiden tarpeista ja siitä, vastaavatko palvelut asiakkaiden tarpeisiin. Pystymme myös paremmin arvioimaan ja kehittämään palvelujen saatavuutta, saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Tämä on erityisen tärkeää inhimillisestä näkökulmasta, mutta se liittyy myös palvelujen vaikuttavuuden, laadun ja kustannusten seuraamiseen ja arviointiin, jota kaikilla hyvinvointialueilla on myös lain mukaan tehtävä (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021). 

Rakenteellisen sosiaalityön avulla saadaan esiin sosiaalityön hiljaista tietoa ja asiantuntemusta sekä nostetaan esiin työssä havaittuja hiljaisia signaaleja, joita on mahdollista hyödyntää myös ennakoinnissa ja innovaatiotyöskentelyssä. Sen avulla tehdään sosiaalityötä, asiakkaiden tilanteita ja tarpeita, ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia näkyvämmäksi ja vahvistetaan sosiaalisen, inhimillisemmän näkökulman huomioimista yhteiskunnassa. Rakenteellisen sosiaalityön tavoitteena on sellainen yhteiskunta, jossa kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on parempi olla. Tämän vuoksi rakenteellisen sosiaalityön vahvistamisen tulee olla koko sosiaalityön ammattikunnan yhteinen tehtävä. 

Asiantuntija Milla Rantakari, TKI-yksikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Kestävät ja vaikuttavat sotepalvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)

Lähteet:

Kuva: Pixabay

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210612

Luostarinen, S. (2023) Yksilöstä ympäristöön ja rakenteisiin - Rakenteellisen sosiaalityön äärellä. https://www.posote20.fi/uutiset/yksilosta-ymparistoon-ja-rakenteisiin-rakenteellisen-sosiaalityon-aarella.html  Viitattu 15.12.2023.

Närhi, K., Rantamäki, N., Kannasoja, S., Kokkonen, T. ja Ruonakangas, S. (2023) Ehdotus monitoimijaisen rakenteellisen sosiaalityön toimintamallista ja sen reunaehdoista. Teoksessa Kati Närhi, Sirpa Kannasoja, Tuomo Kokkonen, Niina Rantamäki ja Santra Ruonakangas (toim.) (2023) Rakenteellisen sosiaalityön tila ja tulevaisuus Suomessa. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/88884/SoPhi%20154%201.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301