Digitalisaatiolla sosiaalityön ääni kuuluviin

Sosiaalihuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan kehittäminen etenevät pienin, mutta määrätietoisin harppauksin eteenpäin. Miten sitten sosiaalityö, tiedonhallinta ja digitalisaatio ylipäänsä liittyvät yhteen? Tätä olen yrittänyt selvittää viimeiset kolme vuotta, kun olen työskennellyt sosiaalihuollon tiedonhallinnan ja sähköisten palvelujen parissa muun työni ohella. 

Alussa minulla oli vain tietoisuus siitä, että sosiaali- ja terveysalaa digitalisoidaan ilman ”sosiaalia” ja että mukaan on päästävä. Aloin osallistua erilaisiin aihetta sivuaviin työryhmiin ja seminaareihin ja pikkuhiljaa työhöni on alkanut liittyä yhä enemmän sosiaalihuollon tiedonhallinnan elementtejä. Esimiehet ovat kannustaneet minua tähän ja minut on otettu joka puolella verkostoissa vastaan sanalla ”vihdoinkin”! Sosiaalihuolto ei ole ollut perinteisesti siellä, missä sähköisiä palveluja, tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa on kehitetty eikä kyse ole aina siitä, etteikö meitä olisi sinne haluttu. Kuten muussakin sote-kehittämisessä, käsitteen ensimmäinen tavu ”so-” tahtoo vain unohtua eikä sosiaalihuolto muutenkaan ole ollut pitämässä kovaäänisesti puoliaan. 

Tiedonhallinta, sähköiset palvelut, digitalisaatio, sosiaalihuollon prosessit, viestintä – kaikki nämä kietoutuvat yhteen. Puhutaan tiedon siirtymisestä tietojärjestelmissä, tietovarannoista, digitaalisista vastaanottopalveluista, sähköisestä ajanvarauksesta, Kanta-palveluista, rakenteisesta kirjaamisesta, tietoturvasta, sähköisistä palveluista, asiakasviestinnästä ja niin edelleen. Kokonaispaketti on valtavan suuri ja monimuotoinen, joten sitä on ollut pakko ottaa pala palalta haltuun – ja paljon on vielä opittavaa. Maaliskuussa 2017 minulle avautui mielenkiintoinen mahdollisuus alkaa työskennellä edellä mainittujen asioiden parissa täydellä työajalla sähköisten palvelujen ja tiedonhallinnan kehittäjäsosiaalityöntekijänä.


Digitaaliset palvelut tuovat aivan uusia mahdollisuuksia asiakastyöhön eikä niitä pitäisikään nähdä normaalityöstä erillisinä, päälle liimattuina lisätöinä. Voisiko jollekin sosiaalisen tilanteen peloista kärsivälle asiakkaalle olla helpompaa ottaa yhteyttä sosiaalihuoltoon vaikkapa chatin kautta? Ehkä tablet-laitteen voisi viedä intensiivistä tukea tarvitsevan asiakkaan kotiin ja hänellä olisi mahdollisuus ottaa sen avulla vaikka päivittäin yhteyttä sosiaalihuollon ammattilaiseen? Voisiko sosiaalityöntekijä pystyttää mobiilisovelluksella nopean kyselyn asiakkaille vaikkapa asuinalueensa palvelujen puutteista? Käyttömahdollisuuksien pohdinta on vielä aivan aivan alussa. Sähköisten palvelujen kehittämisen yhteydessä saatetaan kritisoida sitä, että ennestään kotiin jumiutuneet kansalaiset eivät lähde liikkeelle senkään vertaa, kun palvelutkin tarjotaan netin kautta. Digitaaliset palvelut eivät saakaan korvata ikinä kasvokkaista palvelua, vaan ne pitää nähdä asiakasta hyödyttävinä ja täydentävinä palveluina. Mielestäni digitalisaation avulla voidaan luoda esteettömiä palveluja kaikille kansalaisille. Yhteiskunnan palvelut sähköistyvät kovaa vauhtia eikä sosiaalihuolto saa jäädä siinä jälkeen. Meidän pitää olla siellä missä asiakkaatkin ovat.


Sirpa Kuusisto-Niemi toteaa väitöskirjassaan, että sosiaalihuollon tiedonhallintaan on panostettava tietoisesti kaikilla hallinnon tasoilla (Kuusisto-Niemi 2016, 114). Tähän asti sosiaalihuollon tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa on kehitetty terveydenhuollon näkökulmasta tai tietojärjestelmätoimittajavetoisesti – tai sitten ei ollenkaan. Sosiaalihuollossa tiedonhallinta kytkeytyy usein välttämättömänä pahana koettuun tietotekniikkaan ja teknologiaan. Eikö vihdoinkin voitaisi siirtyä aikaan, jossa tietoteknologia ja tiedonhallinta nähtäisiin työvälineenä niin arjen työssä kuin työn kehittämisessäkin? Meillä sosiaalihuollon ammattilaisilla on oikeus vaatia toimivia ja tarkoituksenmukaisia välineitä työmme toteuttamiseen. Muutoksen on tultava sisältä käsin ja sosiaalihuollon on päästävä keskustelemaan samoille areenoille tietojärjestelmätoimittajien ja terveydenhuollon kanssa. Kokemukseni on, että meidät kyllä toivotetaan sinne lämpimästi tervetulleiksi!


Sosiaalihuollon tiedonhallinta ja tiedolla johtaminen ovat vielä jokseenkin alkutekijöissään. Muutama vuosi sitten tuskailtiin sitä, miten sosiaalityön asiakastietoa ei ole voitu hyödyntää esimerkiksi tutkimuksessa muun muassa kielenkäytön yhtenäisyyden puuttumisen vuoksi (Kuusisto-Niemi & Lehmuskoski 2010, 72).  Sosiaalihuollon tietojärjestelmiä on yritetty kehittää erilaisissa hankkeissa 1990-luvulta lähtien, mutta tulokset ovat jääneet hyvin paikallisiksi ja tietojärjestelmät eivät ole olleet yhteensopivia (Kuusisto-Niemi 2016, 114). Tiedonhallinnassa on siis ollut yhtä monta toteutustapaa kuin on toimijaakin eikä yhtenäistä tietoa sosiaalihuollosta ole juurikaan saatu. Tilanne on varmasti vielä hetken tämän kaltainen, mutta lähivuosina tilanne tulee muuttumaan, kun sosiaalihuolto siirtyy Kanta-aikaan ja rakenteisen kirjaamisen kautta yhtenäiseen ja kansalliseen tiedon tuotantoon. Yhtenäinen ja rakenteinen tieto tallentuu kansalliseen arkistoon ja on käytettävissä ammattilaisille, tutkijoille, johdolle ja ennen kaikkea asiakkaille. Sosiaalihuollon kuuluisa ”hiljainen tieto” saadaan vihdoin näkyväksi ja hyötykäyttöön parempien ja tehokkaampien palvelujen kehittämiseksi.


Sosiaalihuollon tiedonhallinta tulee nähdä erityisesti sosiaalityön profession vahvistajana ja emansipoijana. Sosiaalityö on mielletty hiljaiseksi ja passiiviseksi tietosuojan taakse piiloutuvaksi ammatiksi. Uskon, että hiljaisuuden aika on nyt ohi ja sosiaalityö alkaa tuottaa näkyvää, luotettavaa ja vakavasti otettavaa tietoa yhteiskunnastamme. Sen tiedon tuottamiseen tarvitaan sosiaalihuollon tiedonhallintaa sekä rohkeutta tuoda faktoja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Sähköiset palvelut ja tiedonhallinta määrittelevät yhä enemmän arjessa tapahtuvaa sosiaalityötä. Me voimme itse valita, päättävätkö muut sosiaalihuollon digitalisaation sisällöstä puolestamme vai olemmeko itse sitä aktiivisesti kehittämässä. Digitalisaatio ei ole uhka, vaan mahdollisuus niin kauan, kuin sosiaalihuollon ammattilaiset luotsaavat sitä itse eteenpäin!
 

Kaisa Hujanen

kehittäjäsosiaalityöntekijä, YTM

sähköiset palvelut ja tiedonhallinta

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä 

Lähteet: 

Kuusisto-Niemi, Sirpa (2016) Tiedon hallinta sosiaalihuollossa. Tiedonhallinnan paradigma opetuksen ja tutkimuksen perustana. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto.

Kuusisto-Niemi, Sirpa & Lehmuskoski, Antero (2010) Asiakastiedon kuvausmenetelmät sosiaalityössä. Teoksessa Anneli Pohjola, Aino Kääriäinen & Sirpa Kuusisto-Niemi (toim.) Jyväskylä: PS-kustannus, 47 – 77.

Kehittyvät palvelut eivät sammaloidu

Aikuissosiaalityössä puhaltavat muutoksen tuulet. 1.1.2017 alkaen Lahden aikuissosiaalityöstä tuli osa Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymää ja Perhe- ja sosiaalipalvelut -toimialaa. Hyvinvointiyhtymässä sote-palvelut tuotetaan aiempaa suuremmalla maantieteellisellä alueella, aiempaa suuremmalle väestömäärälle.
 
Hyvinvointiyhtymän uutta organisaatiomallia sekä palvelujen uusia tuottamismalleja suunnitellaan parhaillaan. Pohdinnassa on esimerkiksi se, mitä palveluja tuotetaan jatkossa lähipalveluina, mitä keskitettyinä palveluina ja miten lähipalvelut on mahdollista viedä kustannustehokkaasti lähelle kaikkia hyvinvointiyhtymän asukkaita. Sosiaalipalvelut ovat pitkälti sellaisia palveluja, jotka tulee toteuttaa lähipalveluina, koska asiakkailla ei useinkaan erilaisten syiden vuoksi ole mahdollisuutta hakeutua palveluihin pitkän välimatkan päästä ja asiakkaita on usein tarpeen tavata heidän omassa toimintaympäristössään. Asiakkaiden kohtaamisessa voidaan kuitenkin hyödyntää erilaisia sähköisiä ratkaisuja ja rakentaa sähköisiä palveluja perinteisten asiakastapaamisen ja kotikäyntien rinnalle.
 
Kela-siirto
Vuoden vaihteessa koko valtakunnan tasolla toteutunut perustoimeentulotuen Kela-siirto koskee suurta osaa aikuissosiaalityön asiakkaita. Kela-siirron on todettu tarjoavan sosiaalityölle mahdollisuuden keskittyä sosiaalityöhön toimeentulotukityön sijaan. Lahdessa perustoimeentulotuen käsittely on erotettu sosiaalityöstä kokonaan kuitenkin jo yli 10 vuotta sitten. Perustoimeentulotukihakemukset on käsitelty täysin etuuskäsittelyssä, jolloin sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat ovat voineet keskittyä käyttämään täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea yhtenä sosiaalityön työvälineenä. Lahdessa on siten ollut hieno mahdollisuus kehittää sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen sisältöjä jo pitkään. Nyt huolena on enemmänkin se, kuluuko sosiaalityöntekijöiltä ja sosiaaliohjaajilta jatkossa aikaisempaa enemmän työaikaa toimeentulotukityöhön, jos asiakkaat joutuvat hakemaan paljon täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea kunnasta Kelan tiukkojen perustoimeentulotukilinjausten vuoksi. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä on kuitenkin tehty viisas ratkaisu siinä, että etuuskäsittelijöiden työpanosta on myös jatkossa käytettävissä täydentävän toimeentulotuen ratkaisutyöhön.
 
Toimeentulotuki on ollut perinteinen tapa tulla sosiaalityön asiakkuuteen. Kela-siirtoa koskevissa keskusteluissa on tuotu esiin huolta siitä, löytävätkö apua tarvitsevat ihmiset jatkossa tiensä sosiaalihuollon palveluihin. Sosiaalityöllä onkin nyt hyvä tilaisuus parantaa näkyvyyttään ja pyrkiä eroon sosiaalihuoltoa koskevasta, varmasti suurelta osin toimeentulotukityöhön liittyvästä, byrokraattisen, jäykän ja osittain jopa häpeällisen palvelun leimasta. On ajankohtaista pohtia sitä, miten saamme luotua sellaiset työikäisten sosiaalityön palvelut ja imagon, että ihmiset hakeutuisivat palveluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen ongelmien kasaantumista.
 
Sosiaalihuoltolain mukainen asiakasprosessi
Kun vilkaistaan taaksepäin Lahden aikuissosiaalityön menneeseen vuoteen, näyttäytyy kuva kehittämistyöntäyteisestä vuodesta. Uuden sosiaalihuoltolain mukainen asiakasprosessi voidaan jo nähdä olevan vakiintunut työskentelymalli aikuissosiaalityössä. Sosiaalityön asiakkuus alkaa palvelutarpeen arvioinnilla, joka tehdään monialaisena yhteistyönä asiakkaan tilanteen mukaan. Palvelutarpeen arvioinnissa kartoitetaan asiakkaan tuen tarpeet, nimetään omatyöntekijä ja suunnitellaan tuen tarpeisiin vastaava palvelukokonaisuus. Monialaisen yhteistyön malleja on kehitetty terveydenhuollon kanssa mm. Parempi arki -hankkeessa.
 
Viime vuoden aikana on kehitetty myös sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaisesti sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien tehtäväjakoa. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat toimivat asiakkaiden omatyöntekijöinä vastaten asiakkaan koko palveluprosessista. Palvelusprosessi rakentuu asiakkaan palvelutarpeiden perusteella eikä yksittäisten toimenpiteiden kautta. Tavoitteena on, että resurssien salliessa sosiaalityöntekijät keskittyvät erityistä tukea tarvitseviin asiakkaisiin sekä rakenteelliseen sosiaalityöhön ja sosiaaliohjaajat työskentelevät vähemmän tukea tarvitsevien asiakkaiden kanssa.
 
Sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen
Lahdessa aloitettiin vuonna 2016 kehittää myös työikäisten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua. Sosiaalisen kuntoutuksen #Noste-tiimiin rekrytointiin ennen kesää neljä sosiaaliohjaajaa ja kaksi lähihoitajaa. #Nosteen asiakasmäärä kasvoi nopeasti toiminnan aloittamisen jälkeen noin 60 asiakkaaseen.
 
Asiakkaat ohjautuvat sosiaalisen kuntoutuksen palveluun omatyöntekijän sosiaalityössä laatiman palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Sosiaalisessa kuntoutuksessa asiakkaille tarjotaan tarpeen mukaan mm. intensiivistä psykososiaalista yksilöllistä tukea, kotikäyntejä, apua kotitöissä, rinnalla kulkemista, asioiden yhdessä hoitamista sekä ryhmätoimintaa.
Nopeasti sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen aloittamisen jälkeen on ollut nähtävissä, että palvelu on kannattavaa inhimillisen ja yksilöllisen hyvinvoinnin kasvun lisäksi myös taloudellisesti. Mielenterveyskuntoutujan palveluasuminen maksaa 1 800 – 2 850 € kuukaudessa. Sosiaaliohjaajan palkka sivukuluineen on karkeasti arvioiden noin 4 000 € kuukaudessa. Jos yhdellä työntekijällä on intensiivisen tuen asiakkuudessa esimerkiksi 10 asiakasta kerrallaan ja sosiaalisen kuntoutuksen kotiin vietävällä tuella mahdollistetaan asiakkaiden asuminen omassa asunnossaan palveluasumisen sijaan, seuraa tästä selkeitä taloudellisia hyötyjä.
 
Uusia palveluja nuorille
Myös nuorten palvelut ovat kasvaneet ja kehittyneet Lahdessa viime vuonna. Aikuissosiaalityön nuorten tiimin sosiaaliohjaajat ovat olleet tiiviisti mukana nuorten Ohjaamossa. Siellä sosiaaliohjaajille on tarjoutunut mahdollisuus kohdata nuoria sosiaalitoimen seinien ulkopuolella ja tarjota nuorille sekä muille Ohjaamossa toimiville tahoille tietoa sosiaalipalveluista sekä ohjausta ja neuvontaa palvelujen käytöstä. Lisäksi aikuissosiaalityössä lähdettiin yhdessä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa kehittämään nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua Vamos Lahti -hankkeessa. Hanke starttasi työnsä keväällä 2016 ja vuoden vaihteeseen mennessä Vamos Lahden toiminnassa on ollut mukana reilut 80 nuorta. Nuorten sosiaalisen kuntoutuksen ryhmämuotoista palvelua on kehitetty myös yhdessä Avainsäätiön Poveria-hankkeen kanssa.
 
Tiedon tuotantoa ja sähköisen asioinnin kehittämistä
Lahden aikuissosiaalityö on aktiivisesti mukana myös sähköisten palvelujen kehittämisessä. Esimerkiksi ODA-hankkeessa on työttömien terveystarkastusta kehitetty laajemmaksi eri hyvinvoinnin osa-alueita kartoittavaksi sähköiseksi ”hyvinvointitarkastukseksi”. Aikuissosiaalityö on ollut myös mukana tuottamassa tietoa sosiaalipalveluista sähköiseen Hyvis.fi -portaaliin.
 

Lahden aikuissosiaalityö on ajan mukaisesti lähtenyt tuottamaan ja jakamaan tietoa toiminnastaan sosiaalista mediaa hyödyntäen. Aikuissosiaalityöhön laadittiin vuonna 2015 some-strategia ja sen mukaisesti loppuvuodesta 2015 julkaistiin ensimmäinen versio sähköisestä toimintakertomuksesta ePoksesta. ePos-toimintakertomuksessa keskiössä ovat tarinat ja kuvat sosiaalityön arjesta. ePos kokonaisuuteen kuuluvat myös aikuissosiaalityön Twitter-tili sekä uusi Facebook-tili, sosiaalisen kuntoutuksen #Noste-tiimin Instagram-tili sekä aikuissosiaalityön blogi, jota on luettu yli 10 000 kertaa.

 

Tästä kaikesta voi todeta, että Lahden aikuissosiaalityö kulkee kohti vuonna 2013 määriteltyä visiotaan. Visiossa Lahden aikuissosiaalityö on edelläkävijä ja valtakunnallisesti tunnettu laadukkaista sosiaalityön palveluista. Lisäksi aikuissosiaalityössä vastataan asiakkaiden tarpeisiin nopeasti, joustavasti ja ammattitaidolla. Omalta osaltani pyrin vaikuttamaan siihen, että Lahden aikuissosiaalityössä tehty kehittämistyö voi jatkua myös uudessa organisaatiossamme. Kiitän aikuissosiaalityön yksikön työntekijöitä ja esimiehiä rohkeudesta uudistaa ja kehittää aikuissosiaalityön sisältöjä ja ottaa käyttöön uusia toimintatapoja. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 
Lahden aikuissosiaalityöstä voi käydä lukemassa lisää uusimmasta sähköisestä vuosiraportista. 

 

Tarja Laukkanen

Lahden aikuissosiaalityön päällikkö 

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Näkymätön aikuissosiaalityö

Käsittelin ensimmäisessä blogitekstissäni vuoden 2015 syyskuussa sosiaalityön hiljaisuutta ja sitä, miten keskusteluun osallistumalla sosiaalityöllä olisi mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan asenneilmapiiriin. Totean tuolloisen kirjoitukseni lopuksi, että sosiaalityöntekijöiden esiintymisen julkisuudessa oman alansa kysymysten asiantuntijoina tulisi olla yhtä itsestään selvää kuin ekonomistien tai juristien osallistuminen omaan alaansa liittyvään julkiseen keskusteluun.

 

Tilanne ei ole vuoden aikana parantunut. Aikuissosiaalityön näkökulmasta näyttäisi käyneen pikemminkin päinvastoin. Aikuissosiaalityö ei enää ole pelkästään hiljainen vaan vaikuttaa muuttuneen myös näkymättömäksi. Tällaiseen lopputulokseen päätyy vääjäämättä, kun seuraa Sote -uudistuksesta julkisuudessa käytävää keskustelua. Uusi sosiaalihuoltolaki kyllä korostaa rakenteellisen sosiaalityön merkitystä ja sitä, miten sosiaalityössä tulisi tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi, mutta käytännössä lain merkitys on ainakin toistaiseksi jäänyt harmillisen vähäiseksi.

 

Valtakunnallinen Sote-uudistus on ollut otsikoissa jo pitkään. Täällä Päijät-Hämeessä uudistukseen valmistaudutaan perustamalla maakunnallinen hyvinvointikuntayhtymä jo etukäteen, vuoden 2017 alussa. Niin Sote-uudistus kuin maakunnallinen hyvinvointikuntayhtymäkin ovat ajankohtaisia asioita, jotka koskettavat kaikkia alueen asukkaita. Alueen päälehti, Etelä-Suomen Sanomat, onkin uutisoinut molemmista aiheista kiitettävän usein. Uutisoinnissa on tähän asti keskitytty pääasiassa terveydenhuollon asioihin ja siksi tervehdinkin suurella ilolla artikkelia, jossa aihetta käsiteltiin sosiaalityön näkökulmasta[1]

Iloni osoittautui ennenaikaiseksi. Artikkelissa nostettiin kyllä esiin monia tärkeitä havaintoja, kuten sosiaalityöntekijöiden kohtuuton työtaakka, pula kelpoisuusehdot täyttävistä sosiaalityöntekijöistä sekä se, että Lahden kaupungin palveluksessa olevien sosiaalityöntekijöiden palkkataso on huomattavasti alhaisempi kuin ympäristökunnissa. Valitettavasti artikkeli sisälsi myös paljon asiavirheitä. Kun lisäksi lehden pääkirjoituksessa[2] 30.10.2016 sosiaalityöstä kerrottiin ”tikittävänä aikapommina”, korostettiin lastensuojelun tärkeyttä ja mainittiin sosiaalityöntekijöiden hakeutuvan ”vähemmän kuormittavaan aikuissosiaalityöhön”, ei tähän aiheeseen enää voinut olla tarttumatta. Sinänsä olisi myös kiinnostava tietää, mihin perustuu päätoimittajan esittämä väite siitä, että sosiaalityöntekijät hakeutuvat lapsiperhepalveluista vähemmän kuormittavaan aikuissosiaalityöhön. Omalle kohdalleni ei tällaisia tapauksia ole Lahdessa osunut koskaan.

Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa sosiaalityö jaetaan lapsiperheiden sosiaalityöhön ja toimeentulotukityöhön. Kaikille sosiaalityötä tekeville on selvää, ettei tällaiselle jaottelulle ole mitään perusteita. Toimeentulotuki on vain yksi sosiaalityön tehtäväkenttä ja sitä käytetään sosiaalityön välineenä yhtälailla lapsiperheiden kuin aikuistenkin parissa. Lahdessa sosiaalityöntekijät käsittelevät toimeentulotukea ainoastaan silloin, kun edellytetään sosiaalihuollon ammattilaisen harkintaa. Tällöin taloudellista tukea käytetään sosiaalityön välineenä ja kyse on ns. ehkäisevästä toimeentulotuesta. Perustoimeentulotukea on Lahdessa jo vuosien ajan käsitellyt oma ammattikuntansa, etuuskäsittelijät. Mikäli sosiaalityötä halutaan jaotella, voidaan se jakaa vaikkapa THL:n palvelutehtäväluokituksen mukaisesti lapsiperheiden, työikäisten ja iäkkäiden sosiaalityöhön sekä vammaispalvelujen sosiaalityöhön ja terveyssosiaalityöhön.

Aikuissosiaalityössä on kyse työikäisten parissa tehtävästä sosiaalityöstä. Monet aikuissosiaalityön asiakkaista elävät erittäin haastavissa elämäntilanteissa. Usein henkilökohtaiset ongelmat ovat kytköksissä yhteiskunnallisiin epäkohtiin, kuten työttömyyteen, köyhyyteen, asunnottomuuteen ja eriarvoisuuden lisääntymiseen.

Lahdessa aikuissosiaalityötä tehdään ikäryhmittäin jaotelluissa tiimeissä. Itse toimin nuorten tiimissä, joka vastaa 18 - 30 -vuotiaiden sosiaalityöstä. Nuorten asiakkaiden arkea kuormittavat usein esimerkiksi huoli tulevaisuudesta, taloudelliset huolet, asumiseen ja ihmissuhteisiin liittyvät pulmat, yksinäisyys, erilaiset riippuvuudet sekä mielenterveyden ongelmat. Sosiaalityössä nuorta tuetaan arkielämän hallinnassa sekä opintoihin ja työelämään siirtymisessä. Lahdessa nuorille on tarjolla monipuolinen valikoima palveluja, joiden avulla voidaan vastata nuoren tuen tarpeisiin. Kaupungissa toimii esimerkiksi nuorten Ohjaamo. Lisäksi Diakoniasäätiön iVamos! -toiminnassa kehitetään nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua. Sosiaalityöntekijä kokoaa nuoren kanssa näistä palveluista kullekin parhaiten toimivan kokonaisuuden. Tavoitteena on hyvä elämänlaatu ja tuloksia syntyy toisinaan hyvinkin nopeasti. On tärkeää, että nuoren elämä on hyvällä mallilla jo ennen kuin perheen perustaminen on ajankohtaista. Tällöin perheiden tukemiseen riittävät aikanaan kevyemmätkin palvelut.

Sote -uudistusta käsitellään mediassa usein kustannusten näkökulmasta. Säästöjä kerrotaan syntyvän terveydenhuollosta, kun perusterveydenhuolto sekä erikoissairaanhoito yhdistetään, yksityistetään palveluja ja lisätään ihmisten valinnanvapautta. Mikäli sosiaalihuollon palvelut mainitaan, kuvataan yleensä sitä, miten perheiden hyvinvointiin panostamalla voidaan vähentää lasten huostaanottoja ja sitä kautta lastensuojelun kustannuksia. Lisäksi iäkkäiden palveluista kerrotaan syntyvän säästöjä, kun laitoshoitoa puretaan ja kotiin annettavia palveluja kehitetään. Työikäisten palveluja tai aikuissosiaalityötä ei tässä yhteydessä yleensä mainita lainkaan.

Aikuissosiaalityö ei ole näkymätön pelkästään mediassa. Myöskään esimerkiksi lokakuussa 2016 julkaistussa Valtioneuvoston tutkimusraportissa[3] ei käsitellä Aikuissosiaalityötä lainkaan. Kyseisessä raportissa selvitetään Sote-uudistukseen liittyen mahdollisuuksia kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita. Tavoitteena on keventää kustannuksia siten, että samalla säilytetään vähintään nykyisen tasoinen palveluvalikoima, palvelujen laatu ja vaikuttavuus. Julkaisussa käydään perusteellisesti läpi kuntien tällä hetkellä rahoittamat sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten vanhusten palvelut, vammaispalvelut, lasten ja perheiden palvelut sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut. Näistä kerrotaan esimerkiksi, miten painopisteen siirtäminen korjaavista ja ”raskaista” palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin lisää vaikuttavuutta ja hillitsee kustannusten kasvua. Lisäksi mm. digitalisaation kuvataan tarjoavan kustannustehokkaita ratkaisuja. On käsittämätöntä, että julkaisussa ei käsitellä Aikuissosiaalityötä lainkaan. Se mainitaan ainoastaan sivuhuomautuksena, jossa todetaan että aikuissosiaalityö ja toimeentulotuki tulisi integroida. Integroida mihin? Toisiinsako? Vai päihde- ja mielenterveyspalveluihin, joiden yhteydessä maininta esiintyy.

Mikä on Aikuissosiaalityön tulevaisuus, jos meidän olemassaoloamme ei huomata niin mediassa kuin Valtioneuvostossakaan? Kuitenkin tiedämme, että esimerkiksi nuorten sosiaalityöhön panostamalla on mahdollista saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä, koska arvioiden mukaan yhden syrjäytyneen nuoren hinta yhteiskunnalle on noin miljoona euroa. Säästöjen lisäksi aikuissosiaalityössä pystytään katkaisemaan ylisukupolvista huono-osaisuutta ja ehkäisemään mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä. Tällaiset vaikutukset jäävät kuitenkin huomioimatta. Ehkä siksi, että niitä on vaikea kuvata euroina tulevan vuoden talousarviossa.

 

Tuula Carroll

Johtava sosiaalityöntekijä, VTM
Lahden aikuissosiaalityö

---

[1] Etelä-Suomen Sanomat 26.10.2016: Lahti on maakunnan kitsain maksaja

[2] Etelä-Suomen Sanomat 30.10.2016: Murhenäytelmä odottaa esittämistä

[3] Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämis- ja säästöpotentiaalin arviointi (2016) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 42/2016

Mökkiytymistä digitalisaation aikaan

ICT-ratkaisut ja digitalisaatio ovat välineitä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden paremmalle palvelulle sekä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitämiselle ja kehittämiselle. Sähköisillä palveluilla voidaan myös tukea kansalaisten mahdollisuuksia itse ylläpitää toimintakykyään ja terveyttään.

http://alueuudistus.fi/soteuudistus/digitalisaatio

Luin torstaina 18.8. ilmestyneestä Helsingin Sanomista jutun Sami Muntherista, joka eristäytyi kaksikymppisenä kotiinsa mutta tänään toimii mielenterveystyön erikoisasiantuntijana ja vertaisohjaajana.

Samin tarina voisi olla asiakkaani tarina.

Nuori ihminen sairastuu psyykkisesti ja jää yksin sotkuiseen ja likaiseen kotiinsa. Arjen hallinta on hävinnyt hyppysistä täysin: uni ei tule öisin, pesulla ei huvita käydä ja kaupassa voi käydä kerran kahdessa viikossa tai kauppaostokset kuljetetaan kotiovelle. Mökkiytynyt voi olla aktiivinen netin käyttäjä ja aktiivinen esim. sosiaalisessa mediassa. Arjen voi täyttää tietokoneella istuminen ja pelaaminen.

Nuori ei päästä ketään kotiinsa ja kertoo läheisilleen kaiken olevan ok. Kaikilla läheisiä ei ole lainkaan.

Sami Munther pääsi avokuntoutukseen, jossa oli tapaamisia säännöllisesti. Kuntoutuksessa kerrottiin mielen sairauksista ja terveellisen ravinnon, riittävän unen ja liikunnan merkityksestä ihmisen hyvinvointiin. Vertaistuki oli tärkeässä roolissa Samin kuntoutumisprosessissa.

Nyt Sami voi neuvoa muita samassa tilanteessa olevia, ja korostaa kotoa ulos lähtemisen tärkeyttä. Kuka tahansa voi vinksahtaa, jos ei pääse kotoa minnekään. Henkinen kynnys lähteä yksin ulos muuttuu yhä korkeammaksi, mitä pitempään on ollut neljän seinän sisällä. Pelottaa näyttää itseään ihmisten ilmoilla ja alkaa miettimään liikaa, mitä muut ihmiset ajattelevat itsestä.  

Kun sähköisiä palveluja kehitetään, täytyy rinnalla kehittää myös asiakkaan lähelle tulevia palveluja, eli palveluja, joissa asiakas pääsee välittömään ihmiskontaktiin luonnollisessa ympäristössä. Ihminen tarvitsee vuorovaikutusta ja kohtaamisia toisten ihmisten kanssa. Olla osallinen yhteiskunnassa alkaa siitä, että pystyy astumaan kodin ovesta ulos. Monet sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaat tarvitsevat vahvaa tukea yhteisöissä toimimiseen ja sosiaalisen toimintakyvyn parantamiseen. Vahva tuki tarkoittaa työntekijän kotikäyntejä parhaimmillaan monta kertaa viikossa ja asiakkaan viemistä esim. lääkäriin, Kelaan tai vaikka ruokakauppaan, jossa asioiminen yksin olisi asiakkaalle alussa mahdotonta.  Erakoituneen ihmisen kuntoutuminen on joskus pitkä prosessi, jossa asiakkaan luottamussuhteen syntyminen työntekijään on kaiken työn perusta. Asiakkaalla voi olla taustalla pettymyksiä ja syviä haavoja, jotka ovat syntyneet merkityksellisissä ihmissuhteissa.

Sähköiset palvelut eivät riitä mökkiytyneiden asiakkaittemme auttamiseen. Sähköisillä palveluilla voidaan tavoittaa varmasti osa erakoituneista asiakkaista, mutta ne eivät tule koskaan korvaamaan aitoa ihmiskontaktia. Sitä, että ollaan kiireettömästi läsnä, jutellaan kasvokkain, kävellään yhdessä ovesta ulos.

 

Päivi Pääskyvuori

sosiaaliohjaaja

Lahden kaupunki

NOSTE  Sosiaalinen kuntoutus

 

 

 

Havaintoja sosiaalityön ja monialaisen palvelun tuesta työttömälle

Tätä tekstiä kirjoittaessani olen suorittanut sosiaalityön käytännönoppimisjaksoani Lahden TYP Lyhdyssä (=työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu) melkein kaksisataa tuntia. Olen seurannut sosiaalityöntekijän ensitapaamisia asiakkaiden kanssa, alkukartoituksen etenemistä ja työllistymissuunnitelmien valmistumista. Työharjoitteluni edetessä olen itsekin käynyt keskusteluja asiakkaiden kanssa, ja yrittänyt ymmärtää, miten ja mihin nämä keskustelut kirjataan sosiaalityön tietojärjestelmässä Efficassa, mihin taas monialaisen työvoimapalvelun TYPPI-järjestelmässä.   

Yhteistä kaikille Lyhdyssä tapaamilleni asiakkaille on ollut heidän pitkittynyt työttömyytensä. Muuta yhteistä heillä ei itse asiassa ole ollutkaan, vaan jokainen ihminen ja jokainen tilanne on ollut täysin omansa. Tapaamieni asiakkaiden joukossa on ollut usean korkeakoulututkinnon suorittaneita keski-ikäisiä ja peruskoulunsa keskeyttäneitä nuoria. Joltakulta on puuttunut ammatti ja into sen hankkimiseenkin on tuntunut kadonneen. Toisen koulutus taas on menettänyt merkityksensä nopeasti muuttuneilla työmarkkinoilla. Nämä asiakkaat olisivat saattaneet muutama vuosikymmen sitten pärjätä työelämässä loistavasti ilman koulutustakin, jos heiltä olisi löytynyt vankka työmoraali ja kyky sitoutua tekemään sen, mitä ovat luvanneet. Enää se ei kuitenkaan riitä, vaan koulutusta karttava jää usein heikkoon asemaan työmarkkinoilla.   

Tapaamieni asiakkaiden tilanteissa ei aina ole ollut kyse pelkästään työelämän suunnasta tai ammatista. Työllistymisen esteenä on saattanut olla myös kuormittava perhetilanne, mielialojen raju heittelehtiminen tai vaikkapa niskassa painavat velat, jotka ovat tehneet työnteosta taloudellisesti kannattamatonta.   

Hienointa on, että jo lyhyen harjoittelujaksoni aikana Lyhdyssä olen päässyt useaan otteeseen todistamaan tilannetta, jossa asiakkaan asiat ovat tavalla tai toisella liikahtaneet kohti parempaa. Yllättävänkin moni asiakas on harjoitteluni aikana löytänyt työpaikan. Lisäksi olen saanut todistaa myös aivan muunlaisia onnistumisia: ihminen, jonka edellisestä lääkärillä käynnistä on vuosia, on käynyt terveystarkastuksessa, saanut verenpainelääkkeet ja ryhtynyt hoitamaan kuntoaan. Tai tulevaisuuden näkymänsä menettänyt ja päihteiden kanssa kamppaillut nuori on alkanut unelmoida siitä, mitä haluaisi elämässään tehdä. TYP:issä tällaisia onnistumisia on saatu aikaiseksi eri hallintokuntien rajat ylittävällä asiakaspalvelulla: sosiaalityön, terveydenhuollon ja työvoimapalvelujen yhteisillä pohdinnoilla asiakkaan kanssa. Yhdistelemällä tiedon sirpaleita eri suunnilta on löydetty jotakin olennaista.  

On ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan eri alojen ammattilaisten yhteistyötä saman asiakkaan asioissa. Erityisesti olen miettinyt yhteisen työskentelyn tavoitteita sosiaalityön näkökulmasta. Vaikka TYP Lyhdyssä työtä tehdään joukkueena, asiakkaan työllistyminen mielessä, sosiaalityöllä voi olla myös omat tavoitteensa. Jos pitkän työttömyyden taustalla on vaikeita elämäntilanteita ja monenlaista huono-osaisuutta, sosiaalityöntekijä voi kokea onnistumista silloinkin, kun asiakkaan työura ei aukene, mutta häntä on työskentelyn aikana muutoin tuettu kohti mielekästä elämää ja osallisuutta yhteiskunnassa.  

TYP on myös osoittanut minulle konkreettisesti, miten tärkeää olisi, että ihminen saisi tarvitsemansa palvelut yhdestä paikasta. Silloin pienenee todennäköisyys, että asiakas ongelmineen putoaa eri ammattikuntien väliseen tyhjään tilaan, joka ei oikeastaan kuulu kenellekään eikä ole kenenkään vastuulla. Vähintään yhtä tärkeä muistutus itselleni on ollut se, että tehokkainta ”työelämään aktivointia” on yleensä se, joka lähtee aidosti liikkeelle asiakkaan omista voimavaroista, motiiveista ja mielenkiinnon kohteista. Silloin asiakkaan ja yhteiskunnan etu on yhteinen.  

Eniten harjoittelujaksoni aikana on mieltä kaivelemaan jäänyt Lyhdyssä tehtävän työn epävarmuus ja riippuvuus poliittisista ja julkistaloudellisista käänteistä. Palkkatukeen oikeutetulle asiakkaalle voi esimerkiksi löytyä sopiva työpaikka, mutta työntekijät joutuvat silti pohtimaan, myönnetäänkö tukea enää tässä kuussa vai ei. Tuntuu kohtuuttomalta joutua tarjoamaan tällaista epävarmuutta ihmisille, joiden luottamus yhteiskuntaa ja muita ihmisiä kohtaan voi entuudestaankin, ja usein hyvästä syystä, olla ohut. Tällaisessa ja vastaavissa tilanteessa olisi helppo tuntea voimattomuutta: asiakkaan ja työntekijöiden hyvä yritys ei riitä, vaan viime kädessä ratkaisun avaimia pitelevät käsissään täysin ulkopuoliset tahot.      

Sosiaalityöntekijöille kertyy työssä paljon tietoa asiakkaidensa vaikeista tilanteista, ja usein myös hyvä käsitys siitä, miten asiat voitaisiin nykyistä paremmin ratkaista. Uuteen sosiaalihuoltolakiinkin kirjatun rakenteellisen sosiaalityön kautta tätä tietoa on mahdollista entistä paremmin tuoda päättäjien ja kansalaisten tietoon - tietenkin yleisellä tasolla, yksittäisten asiakkaiden asioista kertomatta. Olen ollutkin iloinen, että olen saanut suorittaa käytännönoppimisjaksoni juuri Lahden aikuissosiaalityössä, jossa on määrätietoisesti ryhdytty sosiaalisen median ja verkkoviestinnän keinoin kertomaan myös ulkopuolisille, mitä sosiaalityö tässä kaupungissa on ja miksi sitä tehdään. Tämä blogikin on osa sitä työtä.

Erja Vainikka-Howard

Kirjoittaja on sosiaalityön opiskelija Helsingin yliopistosta ja suorittanut käytännönoppimisjakson (yhteensä 200 tuntia) TYP Lyhdyssä syksyn 2015 aikana.

Osallisuutta ja oikeusturvaa

Sosiaalihuollossa korostuu lainsäädäntöön perustuva viranomaistoiminta, johon liittyy kiinteästi yhteiskunnan demokraattisuus ja oikeudenmukaisuus. Sosiaalityö toimii osana julkista hallintotoimintaa, jonka ajatellaan perinteisesti olevan luotettavaa, oikeusvarmaa, vakaata ja läpinäkyvää. Nykyisin vallitsee kuitenkin uusi julkisjohtamisen tapa, jossa korostuvat tuottavuus, tehokkuus ja markkinavoimat. Perinteisen hallinnon mukaiset toiminnan oikeudenmukaisuuden, yhdenmukaisuuden ja avoimuuden vaatimukset jäävät sivuun, kun palvelujärjestelmiä tulee kehittää vastamaan ketterästi markkinavoimien muutokseen. Palvelujen oikeudenmukaisuutta ja virkamiesten eettisyyttä koskevat kysymykset siirtyvät syrjään taloudellisuutta koskevien arviointien tieltä.[1]

Tämä konkretisoituu esimerkiksi työttömien aktivointitoimissa. Kunnat maksavat suuria summia passiivisen työmarkkinatuen kuntaosuusmaksuina.  Kuntapäättäjät ovat heränneet vaatimaan tehokkaita toimenpiteitä aktivoinnin lisäämiseksi ja TE-hallinnon tuottavuusvaatimukset edellyttävät nopeita asiakasprosesseja. Siksi monin paikoin TE-hallinnon ja kunnan työntekijät tutkivat yhdessä passiivista työmarkkinatukea saaneiden listoja, yhdistävät eri viranomaisten asiakastiedostoissa olevia tietoja ja luokittelevat tietojen perusteella työttömiä ohjattavaksi erilaisiin työllisyyden hoidon toimenpiteisiin. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaisia aktivointisuunnitelmia toivotaan tehtävän puhelimitse tai asiapapereiden perusteella pelkästään viranomaisten välillä. Kaikkein vaikeimmin työllistyvät siirrettäisiin mielellään suoraan sosiaalihuollon asiakkaaksi kysymättä asiakkaan näkemystä asiaan.  Asiakkaan mukaan ottaminen oman asiansa suunnitteluun on liian tehotonta ja resursseja hukkaavaa.  Tietosuojalainsäädäntöä luetaan niin, että perustelluksi poikkeukseksi tarkoitettu oikeus yhdistää eri viranomaisissa olevaa asiakastietoa ilman asiakkaan lupaa muutetaan pääsäännöksi.  Sosiaalialan ammattilaisena on kysyttävä, missä ovat asiakkaan osallisuus ja oikeusturva - siitäkin huolimatta, että kysyjä leimataan tehokkaiden, joustavien ja nykyaikaisten palveluprosessien kehittämisen jarruksi.  
 
Työttömyys on vakava ja kallis yhteiskunnallinen ongelma, joka yhteiskunnan tuottavuuskeskustelussa helposti muuttuu työttömän yksilölliseksi puutteellisuudeksi. Jos yhtä avointa työpaikkaa kohden on Lahdessa tällä hetkellä 5,5 työtöntä työnhakijaa, on työttömyydessä kyse pikemminkin työpaikkojen puutteesta kuin työnhakijan puutteellisista kyvyistä. Työllistymistä tukevat palvelut ovat tarpeellisia, mutta niihin ohjautumisen tulee tapahtua yksilöllisen palvelutarpeen perusteella, jonka arvioinnissa työtön on itse osallisena.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat palvelujen käyttäjät eivät omaa voimavaroja oikeuksiensa peräämiseen. Sosiaalialan eettisten ohjeiden mukaan sosiaalialan ammattilaisen työn lähtökohtana on puolustaa asiakkaiden oikeuksia ja pitää toiminnassa huolta asiakkaiden edusta.  Etenkin heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden oikeuksien toteutumisen varmistaminen ja tarpeen vaatiessa asiakkaiden puolesta puhuminen ovat ammatissa keskeisiä tehtäviä.[2] Uuden sosiaalihuoltolain mukainen rakenteellinen sosiaalityö on oiva työväline tuoda esiin palvelujärjestelmän puutteita sekä haastaa yhteiskunnan palveluista päättäviä tahoja keskusteluun yhteiskuntapolitiikan vaikutuksista. Riitta Granfeltin[3] sanoin, sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole paljonkaan arvoista ellei sen tekijöillä ole rohkeutta asettua niiden ihmisten puolelle, jotka eivät voi puolustaa elämisoikeuttaan suorituksilla, selviytymisellä tai kunniallisella elämäntavalla.

 

Leila Kankainen

Sosiaalipalvelujen päällikkö, YTL

Lahden kaupunki

---

[1] Salminen, Ari (2008) Julkisen toiminnan johtaminen: hallintotieteen perusteet.

[2] Talentia (2013) Arki, arvot, elämä ja etiikka. Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet.

[3] Granfelt, Riitta (1998) Kertomuksia naisten kodittomuudesta

 

Ajatuksia muutoksista ja vaikuttavuudesta

Elämmme jatkuvan muutoksen keskellä, myös sosiaalipalveluissa. Muutokset eivät enää seuraa toisiaan, vaan niitä on meneillään lomittain ja limittäin koko ajan. Tiedontuotanto on nopeaa ja runsasta. Myös nopeat tiedon tuottamisen välineet kehittyvät ja digitalisaatio laajenee. Toimintoja pitäisi tehostaa ja vaikuttavuutta lisätä, mutta samalla asiakkaiden tilanteet ovat entistä monimutkaisempia ja tilanteen selvittämiseen ja ratkaisemiseen tarvitaan aikaa. Nyt markkinatalouden mittareilla yritetään mitata julkisia palveluja, vaikka julkiselle puolelle pitäisi kehittää omat mittarit. Joitakin versioita on ollut jo koekäytössä, mutta ne ovat olleet varsin raskaita käyttää.

Uusi sosiaalihuoltolaki velvoittaa ottamaan huomioon mm. erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat. Tarvitaan paitsi pätevää henkilökuntaa, sosiaalityöntekijöitä, myös aikaresurssia. Lisäksi tarvitaan usein monialaista yhteistyötä, johon lakikin velvoittaa. Miten palvelut pitäisi organisoida, että voidaan tehdä yhteistyötä tehokkaasti ja vaikuttavasti? Ainakin raja-aitoja olisi syytä kaataa eri toimialojen ja toimijoiden väliltä, jotta hallinnolliset rakenteet eivät olisi esteenä joustavalle, toimivalle yhteistyölle. Ja pitäisi päästä pois toisille siirtämisestä.
 
Sote-ratkaisu tuo isoja muutoksia palvelukenttään. Yksityiset palvelut tulevat lisäämään asiakkaiden valinnanvapautta, mikä on hyvä asia, mutta sen vaikutuksia emme vielä tiedä. Joku tutkija totesi sosiaalipolitiikan päivillä noin kuukausi sitten, että yksityisiä palveluja käytettäessä syntyy uusia moraalisia ja eettisiä ongelmia. Millaisia ne tulevat olemaan, se jää nähtäväksi. Ainakin tilanne luo paineita asiakastyötä tekeville, kun on entistä paremmin osattava kertoa palveluvaihtoehdoista. Myös asiakas on vaikeassa tilanteessa valitessaan palveluja, kun hänellä ei välttämättä ole objektiivista tietoa saatavilla. Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja on sanonut, että vaatimukset alueellisesti ja yksilöllisesti räätälöityihin ratkaisuihin kasvavat, kun väestö ikääntyy ja monikulttuurisuus lisääntyy. Miten pystymme vastaamaan kaikkien väestöryhmien palvelutarpeisiin tasapuolisesti? Vai joudutaanko priorisoimaan? Kuka pystyy määrittelemään kriteerit? Ja luodaanko uusia palveluja asiakkaiden tarpeiden näkökulmasta vai organisaatio- tai tuottavuuslähtökohdista?

Monia kysymyksiä herää. Syntyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Olemme isojen haasteiden edessä. Kaiken myllerryksen keskellä on muistettava asiakkaat ja tarjottava heille toimivaa, laadukasta, tehokasta ja vaikuttavaa palvelua. Ja lisäksi on kyettävä osallistamaan asiakkaat: saatava heidät mukaan kehittämään sellaisia palveluja, joita he tarvitsevat ja joista on heille apua. Myös sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen osaamiselle on tilansa.Haasteet ovat isoja, joten kaikkien osaaminen, tieto ja ideat tarvitaan käyttöön.

Maarit Laitinen

työhönkuntoutuksen päällikkö, YTL