Sosiaalimenot ja sosiaalityö – mistä on kyse?

Sairauksien hoitoon tarvitaan terveydenhuoltoa, kasvatustyöhön päiväkoteja, koulutukseen oppilaitoksia ja maanpuolustukseen puolustusvoimia. Lisäksi rikosasioissa on tuttua kääntyä poliisin ja onnettomuustilanteissa pelastuslaitoksen puoleen. Mutta mihin sosiaalityötä tarvitaan ja mitä ovat paljon puhutut sosiaalimenot?

Kansainvälistä sosiaalityön päivää vietetään 17.3.2026. Päivän tavoitteena on tehdä näkyväksi sosiaalialan ammattilaisia ja heidän työtään. Sosiaalialan korkeakoulutetuilla ammattilaisilla on keskeinen rooli yhteiskuntamme eri sektoreilla. Keitä sosiaalityön ammattilaiset hyvinvointialueella ovat, mitä he tekevät, ja mihin heitä tarvitaan?

Sosiaalityö on hyvinvoinnin tukemista eri elämäntilanteissa

Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus ovat sosiaalipalveluja, joilla pyritään yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin lisäämiseen sekä sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisemiseen ja vähentämiseen. Tavoitteena on myös vahvistaa osallisuutta, vähentää syrjäytymistä sekä edistää yhteiskuntarauhaa. Käytännössä sosiaalipalveluilla tuetaan ihmisiä eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa sekä autetaan arjessa selviytymisessä.

Sosiaalityön asiakkaiden tilanteissa ei yhden ammattilaisen näkökulma aina riitä. Siksi sosiaalityötä tehdään usein yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa. Sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat työskentelevät yhdessä esimerkiksi terveydenhuollon, sivistystoimen, päihde- ja mielenterveyspalvelujen, työllisyyspalvelujen sekä järjestöjen kanssa. Sosiaalityön rooli on tuoda esiin asiakkaan elämäntilanne kokonaisuutena ja varmistaa, että palvelut muodostavat toimivan kokonaisuuden. Sosiaalityöllä on merkittävä tehtävä asiakkaan tarpeiden tunnistamisessa, palvelujen yhteensovittamisessa ja tuen jatkuvuuden varmistamisessa. Sen avulla voidaan ehkäistä ongelmien kasautumista ja parantaa asiakkaiden mahdollisuuksia selviytyä arjessa.

Sosiaalityön ja -ohjauksen tehtäväalueita ovat esimerkiksi kuraattoripalvelu, lastensuojelu, mielenterveys- ja päihdetyö, vammaistyö, aikuisten parissa tehtävä sosiaalityö ja vanhustyö. Sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan voi kohdata, kun tarvitsee tukea vanhemmuuteen, jää työttömäksi ja kohtaa taloudellisia ongelmia, sairastuu tai on huolissaan läheisen päihteiden käytöstä tai ikääntyneiden vanhempien selviytymisestä. Lisäksi sosiaalityö on tukena erilaisissa kriisitilanteissa, kuten avioero, vammautuminen, perheessä esiintyvä väkivalta tai kodin menettäminen tulipalossa. Toisaalta sosiaalityö on mukana myös elämän hyvissä hetkissä, iloitsemassa onnistumisista.

Sosiaalityötä tehdään hyvinvointialueella erilaisten asiakasryhmien parissa

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella sosiaalityötä tehdään erilaisten asiakasryhmien kanssa. Lapsiperheiden hyvinvointia sekä lasten ja vanhempien arkea tuetaan lapsiperheiden sosiaalityöllä ja sosiaaliohjauksella. Lastensuojelun asiakkaina puolestaan ovat lapset, joiden kasvu tai kehitys on jollakin tavalla vaarantunut. Pääpaino lastensuojelun työskentelyssä on perheen tukeminen siten, että lapsi asuu kotona.

Aikuisille, joiden kanssa ei asu alaikäisiä lapsia, tarjotaan tukea työikäisten sosiaalityössä esimerkiksi arjesta selviytymiseen, työllistymiseen, päihderiippuvuudesta toipumiseen ja äkillisiin elämän kriisitilanteisiin. Tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä sekä lisätä asiakkaan elämänhallintaa, osallisuutta ja toimintaedellytyksiä arjessa ja sosiaalisissa suhteissa. Ikääntyneiden sosiaalityötä tehdään gerontologisessa sosiaalityössä.

Sairaalan terveyssosiaalityön ammattilaiset palvelevat kaikilla sairaalan erikoisaloilla perus- ja erikoistasoilla niin potilaita, omaisia kuin hoitohenkilökuntaakin. Sosiaalityöntekijä selvittelee sairastumiseen liittyviä pulmia, arvioi kuntoutuksen mahdollisuuksia sekä tukee kuntoutumista. Psykiatrian, somatiikan ja perustason osastoilla sekä eri poliklinikoilla lapset, nuoret ja aikuiset saavat sosiaalityön palveluja moniammatillisissa tiimeissä työskenteleviltä sosiaalityöntekijöiltä ja sosiaaliohjaajilta, joiden kanssa voi etsiä ratkaisuja kuntoutumisen edistämiseen. Terveyssosiaalityössä huomioidaan arjen sujumiseen, työ- ja toimintakykyyn, asumiseen, ihmissuhteisiin, opiskeluun, riippuvuuksiin, toimeentuloon sekä ammattiin liittyvät pulmat.

Vammaispalvelujen asiakaskuntaan kuuluvat kaikenikäiset vammaiset ja kehitysvammaiset ihmiset. Vammaispalveluilla tuetaan vammaisen ja pitkäaikaisesti sairaan henkilön omatoimista suoriutumista sekä edistetään vammaisen henkilön edellytyksiä elää muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Samalla palveluilla pyritään poistamaan vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. 

Sosiaalipäivystyksen sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat vastaavat pääosin virka-ajan ulkopuolisesta, kiireellisestä ja välttämättömästä sosiaalihuollon tarpeesta. Sosiaalipäivystyksen asiakkaat ovat kaikenikäisiä. Yleisimmät tehtävät koskevat alaikäisen tilanteen arvioimista, ikäihmisen pärjäämättömyyttä, päihde- ja mielenterveysongelmia sekä lähisuhdeväkivaltaa. Sosiaalipäivystys vastaa myös kriisitilanteiden tuesta esimerkiksi, jos omainen on menehtynyt sairaalan ulkopuolella sekä psykososiaalisesta tuesta tulipaloissa ja suuronnettomuuksissa.

Opiskeluhuollon kuraattoripalveluissa sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat tuovat osaamistaan oppilaitosten hyvinvointityöhön. Kuraattoripalvelut tarjoavat opiskelun ja koulunkäynnin tukea ja ohjausta niin opiskelijoille, perheille kuin oppilaitoksen henkilökunnallekin. Kuraattorityöllä edistetään koko oppilaitosyhteisön hyvinvointia ja yhteistyötä perheiden kanssa. Lisäksi tuetaan yksittäisten opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia ja sosiaalisia valmiuksia.

Sosiaalityö - osa sosiaalimenoja vai sosiaalinen investointi?

Sosiaalimenoista esiintyy monia virheellisiä käsityksiä. Puhutaan esimerkiksi sosiaalimenoista, kun tarkoitetaan toimeentulotukea tai väitetään maahanmuuton lisäävän sosiaalimenoja. Todellisuudessa valtaosa sosiaalimenoista aiheutuu ikääntyneiden palveluista sekä sosiaaliturvasta, kuten vanhuuseläkkeistä. Toimeentulotuen osuus on todellisuudessa hyvin pieni.

Sosiaalimenojen sijasta tulisi mieluummin puhua sosiaalisista investoinneista – panostuksista, joilla turvataan ihmisten hyvinvointi eri elämäntilanteissa ja ennaltaehkäistään ongelmia. Sosiaalityö on sosiaalinen investointi, joka turvaa haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksia sekä edistää sosiaalista turvallisuutta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Erityisesti näinä aikoina, kun erilaiset kriisit ja konfliktit koettelevat maailmaa, on ihmisoikeustyötä tekevien sosiaalialan ammattilaisten työ entistäkin tärkeämpää.

Blogi on kirjoitettu Sosiaalityön kehittäjät -työryhmässä, jossa on edustettuina hyvinvointialueen eri yksiköissä ja palvelutehtävissä työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä.

Tiedon tuottamisesta hyödyntämiseen – haavoittavassa tilanteessa olevien hyvinvointi- ja osallisuustieto palvelujen kehittämisessä

Hyvinvoinnin lisääntyminen ja osallisuuden vahvistuminen ovat sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalipalvelujen keskeisiä tavoitteita. Silti osallisuuden kokemuksen mittaaminen ja siinä tapahtuvan muutosten seuraaminen palvelun aikana on toistaiseksi ollut vähäistä. Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on viime vuosina tehty pitkäjänteistä työtä tiedon tuottamiseksi haavoittavassa tilanteessa olevien hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemuksesta hyödyntämällä muun muassa THL:n osallisuusindikaattoria. Tiedon tuottamisen mallia on kehitetty vaiheittain, tarttumalla aina edellisessä vaiheessa havaittuihin tarpeisiin. Kehittämistyötä on jälkikäteen jäsennetty ekspansiivisen oppimisen teorian avulla.

Kehittämisen juuret ovat vuodessa 2021, jolloin toteutettiin koko alueen väestölle suunnattu hyvinvointikysely ja havaittiin, että enemmistö verkkokyselyn vastaajista edusti ”hyväosaisia” päijäthämäläisiä, jolloin myös kuva alueen väestön hyvinvoinnista näyttäytyi sangen positiivisena. Kuvaa haluttiin monipuolistaa haavoittavassa tilanteessa olevien kokemuksilla, mutta samalla todettiin heidän tavoittamiseensa tarvittavan erityisiä menetelmiä. Tietoa ryhdyttiin keräämään jalkautumalla haavoittavassa tilanteessa oleville suunnattuihin palveluihin, mikä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Jalkautumalla sekä kyselyn toteutustapaa räätälöimällä pystyttiin tavoittamaan myös niitä väestöryhmiä, joiden ääni jää usein kuulumatta.

Keskeinen elementti kehittämistyössä on alusta lähtien ollut tiedon palauttaminen sinne, mistä se on kerättykin. Palveluihin on jalkauduttu kyselytulosten kanssa uudestaan keskustelemaan palvelujen käyttäjien ja työntekijöiden kanssa. Näiden keskustelujen havaittiin vahvistavan osallisuuden kokemusta, joten tulosten käsittelytavalle annettiin nimeksi Osallisuutta vahvistava tutkimuskumppanuus. Seuraavassa vaiheessa tiedon tuottamista kehitettiin niin, että kysely toistettiin kahdesti samoille vastaajille, jolloin saatiin tietoa myös siitä, miten hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemus muuttuu palvelun aikana.

Kehittämisprosessin edetessä ja tiedon tuottamisen laajentuessa on kyselyn vastaajamäärä huomattavasti noussut, mikä kertonee siitä, että kysely, sen tuottama tieto ja tiedon käsittelytapa on koettu palveluissa mielekkääksi. Samalla tiedon manuaalinen käsittely on kuitenkin osoittautunut epätarkoituksenmukaiseksi. Siksi jatkossa tarvitaan tiedon käsittelyn automatisointia ja palvelujen tuottajien tukemista niin, että palveluissa voidaan enenevässä määrin tuottaa, analysoida ja hyödyntää tietoa itsenäisesti.

Kyselyaineistot vuosilta 2021–2025 ovat tuottaneet monipuolista tietoa haavoittavassa tilanteessa olevien hyvinvoinnista ja osallisuuden kokemuksesta sekä palvelujen vaikutuksesta niihin. Tulosten mukaan heikon hyvinvoinnin ja erittäin heikon osallisuuden kokemukset vaikuttavat kasautuvan samoille henkilöille. Usein ne myös kehittyvät palvelun aikana samaan suuntaan. Esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen palveluista löytyi vuoden 2024 aineistoista vastaajia, joilla sekä hyvinvoinnin että osallisuuden kokemus palvelun aikana vahvistuu. Tällaisia ”superhyötyjiä” oli lähes 25 % vastaajista. Toisaalta 20 %:lla vastaajista molemmat palvelun aikana heikkenivät. Yksikään taustamuuttujista – sukupuoli, ikä, asumismuoto, pääasiallinen toiminta, palvelu tai palvelun kesto – ei tilastollisesti merkitsevällä tavalla selitä eroa näiden ryhmien välillä. Sen sijaan ryhmät vaikuttaisivat alustavien analyysien mukaan eroavan toisistaan lähtötason perusteella. Vaikuttaisi nimittäin siltä, että matala hyvinvointi ja heikko osallisuuden kokemus palvelun alussa ennustaisi niiden vahvistumista palvelun aikana. Selitystä ryhmien väliselle erolle ollaan etsimässä myös kyselyn avovastauksista, joissa ”superhyötyjien” kohdalla vaikuttaisi erityisesti korostuvan vertaistuen, ryhmään kuulumisen, sosiaalisten suhteiden, arjen rytmin ja psyykkisen hyvinvoinnin elementit.

Vuoden 2026 alussa kehittämistyön keskeisimmät kysymykset liittyvät tulosten tulkinnan lisäksi tiedon hyödyntämiseen. Useiden vuosien kokemusten perusteella voidaan todeta, että tiedon tuottaminen palvelujen käyttäjien hyvinvoinnista ja osallisuuden kokemuksesta voi vastata erilaisiin tietotarpeisiin. Tietoa voi hyödyntää rakenteellisen sosiaalityön tietolähteenä ja tiedon avulla voi tukea palvelujen kehittämistä sekä tiedolla johtamista. Keskeistä on, että tieto esitetään eri tarpeisiin vastaavassa ja hyödynnettävässä muodossa. Tarvitaan nopeita tilannekuvia, visuaalisia esityksiä, laadullista tietoa, tutkimuksellisia analyyseja ja raportteja eri käyttäjäryhmiä varten.

Yhtenä haasteena on, että tiedon määrä ja saatavuus on viime vuosina kasvanut valtavasti. Tekoälyn ja digitaalisten järjestelmien ansiosta voidaan tietoa tuottaa muutamissa sekunneissa. Tietotulvan johdosta on riski siihen, että kehitetty tiedon tuottamisen menetelmä ja malli muodostuvat palveluille vain lisärasitteeksi, ellei tietoa pystytä hyödyntämään palvelujen kehittämisessä. Mitä siis tällä kaikella tietomäärällä tehdään? Miten vältämme tietoähkyn aikana, jolloin dataa on enemmän kuin koskaan, mutta aika sen käsittelyyn vähenee? Mitä järkeä tiedon tuottamisessa on, jos tieto ei johda asiakkaan tai palvelun käyttäjän parempaan palveluun, lisääntyneeseen hyvinvointiin ja vahvistuneeseen osallisuuden kokemukseen? Miten ratkaistaan tekoälyn käyttöön liittyvät eettiset kysymykset? Missä vaiheessa tekoäly kehittyy riittävän luotettavaksi kumppaniksi, kun tutkimusten mukaan vielä tällä hetkellä eri tekoälykielimallien hallusinoitu tieto ja vinoumat muodostavat isoja haasteita analyysien luotettavuudelle?

Kirjoitus perustuu Sosiaalityön tutkimuksen päivien työryhmässä 12.2.2026 pidettyyn puheenvuoroon.

Tuula Carroll, erityisasiantuntija, VTM, erikoissosiaalityöntekijä
Päijät-Hämeen hyvinvointialue, TKI-yksikkö

Työparityön kehittäminen vammaispalveluiden asiakasohjauksessa

Vuonna 2025 Päijät-Hämeen hyvinvointialueen vammaispalveluissa kehitettiin sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työparityötä etenkin tilanteissa, joissa asiakkaalla on erityisen tuen tarve. Projektia rahoitti Sosiaali- ja terveysministeriö Hyvän työn ohjelmasta. Ohjelman tavoitteena on sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyyden varmistaminen sekä sotealan veto- ja pitovoiman edistäminen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2025).

Projektissa työskentelivät projektipäällikkö hyvinvointialueen TKI-yksiköstä ja sosiaaliohjaaja vammaispalveluiden asiakasohjauksesta. Vammaispalveluiden työntekijät otetiin kehittämistyöhön mukaan monin tavoin. Heille tehtiin kyselyjä nettilomakkeella ja järjestettiin työpajoja hyödyntäen palvelumuotoiluajattelua ja yhteiskehittämisen eri menetelmiä. Projektityöntekijät kävivät myös keskustelemassa jokaisessa tiimissä työparityöstä.

Projektin lainsäädännölliset lähtökohdat

Sosiaalihuoltolain (1301/2014, 42§) mukaan erityistä tukea tarvitsevan henkilön omatyöntekijän tai hänen kanssaan asiakastyötä tekevän henkilön tulee olla virkasuhteinen sosiaalityöntekijä. Työnjakopilottiprojektissa lähdimme tarkastelemaan, mitä käytännössä tarkoittaa omatyöntekijän kanssa toteutettava asiakastyö vammaispalveluissa.

Sosiaalihuoltolain soveltamisoppaan (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024, 169) mukaan työpari voi olla esimerkiksi esihenkilö tai tiimin jäsen. Työntekijää ei tarvitse vaihtaa, jos esimerkiksi erityisen tue tarve todetaan myöhemmässä vaiheessa, sillä on asiakkaan edun mukaista, että työntekijää ei vaihdeta. Eeva Liukon ja Eeva Nykäsen (2019, 29) mukaan tällä sääntelyllä on haluttu turvata kaikista haavoittuvimmassa olevien asiakkaiden oikeusturvan toteutuminen, eli yhtäältä asiakkaan oikeus sosiaalityöhön, jos hän on erityisen tuen tarpeessa, mutta toisaalta myös oikeus pysyvään omatyöntekijään.

Työparityöllä on monia hyötyjä

Projektin aikana työparityötä pohdittiin eri näkökulmista. Sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi silloin, jos asiakkaan tuen tarve on epäselvä, tilanne on monimutkainen, jos tehtävää on erityisen paljon, tai jos tilanne kuormittaa työntekijää. Työparityö tukee eettistä pohdintaa sekä poissaolojen aikaista yhteydenpitoa. Kaikissa tilanteissa ei työparityöllä ole erityisiä hyötyjä, mutta on tärkeää tunnistaa ne tilanteet, joissa siitä voisi olla. Työparityön tavoitteena on vähentää kuormitusta ja tukea jaksamista, ei lisätä työtaakkaa.

Työparityölle laadittiin yleiset periaatteet, joiden mukaan työparityöskentelyn tulee perustua selkeään työnjakoon, avoimeen ja arvostavaan keskusteluun sekä yhteiseen sopimiseen työnjaosta. Yhteistyön tulee olla joustavaa ja tilanteen mukaan muuntuvaa. Työpari tulee yleensä omasta tiimistä, mutta hän voi tulla myös toisesta tiimistä, jolloin voidaan hyödyntää jonkun työntekijän erityisosaamista. Työparityöskentely mahdollistaa työntekijöiden yhteisen reflektoinnin.

Työparityöskentelyn eroa suhteessa kevyempään parina työskentelyyn tai konsultaatioon, pohdittiin myös projektin aikana. Työparityö on usein pitkäaikaisempaa, suunnitelmallista ja tavoitteellista työskentelyä ja tarve syntyy pääasiassa asiakkaan tilanteesta. Työparityössä yhteisellä työskentelyllä on tavoitteet, joiden saavuttamiseen tarvitaan molempien työntekijöiden asiantuntemusta ja työpanosta. Molemmilla osapuolilla on omat vastuualueet ja tehtävät. Työparityötä ei ole pelkästään esimerkiksi turvallisuuden takia toteutettu yhteinen asiakastapaaminen tai yksittäinen konsultaatio. Työparityö on jaettua asiantuntijuutta.

Työparityö asiakkaan palvelupolulla

Projektissa laadittu työparityön toimintamalli noudattelee asiakkaan palvelupolkua. Työparityö alkaa, kun asiakas tekee hakemuksen vammaispalveluihin, hänen tilanteensa muuttuu tai jos viranhaltija tunnistaa muulla tavoin tarpeen työparityölle. Työntekijä vie asian tiimiin anonyymisti, ja tiimi pohtii työparityön tarvetta yhdessä. Työparityö voidaan käynnistää myös pyytämällä suoraan työparia, esimerkiksi jos tilanne on akuutti. Esihenkilön rooli työparityössä on konsultoiva. Hän voi myös tunnistaa työparityön tarpeen tai tulla tarvittaessa mukaan työskentelyyn. Asiakkaan kanssa sovitaan yhteinen tapaaminen. Työpari sopii yhteisesti työnjaosta sekä pohtii päätösten sisältöä ja perusteluita yhdessä.

Jos asiakkaalla on jo omatyöntekijä, hän hoitaa yhteydenpidon asiakkaaseen ja hoitaa muun muassa kirjausten ja päätösten tekemisen. Jos tehtävää on paljon, voidaan työtä jakaa tarvittaessa enemmän. Ellei asiakkaalla ole vielä omatyöntekijää, työpari sopii, kumpi jatkaa asiakkaan omatyöntekijänä, ja tiedottaa asiakasta hänen asiansa etenemisestä ja siitä, keneen asiakas voi jatkossa olla yhteydessä. Jos kyseessä on erityistä tukea tarvitseva asiakas, sosiaalityöntekijä kirjaa palvelutarpeen arvioinnin. Asiakassuunnitelman sisältö laaditaan yhteisesti.

Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työnjako

Vaikka projektin aikana useammassa työpajassa pohdittiin sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työnjakoa, päädyttiin lopulta siihen, että eri ammattiryhmien tehtäviä ei erikseen työparimallissa nimetty. Työparin tulee sopia ne tapauskohtaisesti. Erityisen tuen asiakkaiden kanssa työskentelyyn liittyvä kompleksisuuden hallinta, yhteiskunnallinen ja rakenteellinen näkökulma sekä monipalveluasiakkaiden kanssa työskentely nähtiin olevan merkittävimpiä sosiaalityöntekijöiden tehtäviä. Sosiaaliohjaajien taas nähtiin tuntevan palveluita ja niiden ohjausprosesseja käytännössä. Kaiken kaikkiaan vammaispalveluissa työ edellyttää molemmilta ammattiryhmiltä vahvaa laki- ja palveluosaamista. Dialogia työnjaosta on tärkeä edelleen jatkaa.

Työparityön ja työnjaon kehittäminen jatkossa

Vaikka projekti loppuu, kehittäminen jatkuu. Työparityö vammaispalveluissa on mallinnettu, mutta käyttökokemusten myötä malli voi vielä parantua. Kehittämisen aikana nousi esiin joitakin kehittämiskohteita, joihin projektimme perusteella tulisi vammaispalveluissa tulevaisuudessa paneutua tarkemmin. Projektin aikana työstämämme materiaalit ovat myös jatkossa vammaispalveluiden käytettävissä kehittämistyön tukena. 

Voit tutustua työparimalliin tarkemmin Innokylässä.

Emma Rautava

projektipäällikkö, Päijät-Hämeen hyvinvointialueen TKI-yksikkö

 

Lähteet

Liukko, E. & Nykänen, E. 2019. Sosiaalityön tulevaisuus – Sosiaalityö julkisena hallintotehtävänä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:47. Viitattu 17.12.2025. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4091-8.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:13. Viitattu 17.12.2025. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7155-4

Sosiaali- ja terveysministeriö 2025. Hyvän työn ohjelma – Vetoa ja pitoa sote-alalle. Viitattu 12.12.2025. Saatavissa: https://stm.fi/sotehenkilosto/ohjelma.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.