Koulun ja lapsiperheiden sosiaalityön ammattilaisten moniammatillisen yhteistyön kehitysehdotusten kartoittaminen

Kun oppilaalla on haasteita koulunkäynnissään, hän tarvitsee monenlaista tukea niin kouluympäristössä kuin kotonakin. Lapsiperheiden tuki on jo pitkään painottunut viimesijaisiin ja korjaaviin tukitoimiin^[i]. Tämä on ollut yhteiskunnallisesta näkökulmasta kallista ja riittämätöntä ja viime vuosina näkökulmaa onkin suunnattu ennaltaehkäiseviin palveluihin [ii]. Samalla on pyritty tehostamaan palveluiden toteutusta muun muassa monialaisen yhteistyön keinoin [iii]. Moniammatillista yhteistyötä ja asiakkaat osallistavaa monitoimijaisuutta lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa on pidetty tärkeänä niin Suomen kansallisessa lainsäädännössä, kuin myös kansallisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa [iv]. Vuonna 2024 tehdyn valtioneuvoston selvityksen mukaan monialaisessa yhteistyössä on silti edelleen puutteita [v]. Kotimaisessa tutkimuksessa on havaittu, että esimerkiksi organisaatiorakenteiden erot, sujumaton kommunikaatio, rutiinien ja rakenteiden puute, aikataulupaineet sekä kilpailevat prioriteetit voivat vaikuttaa yhteistyön onnistumiseen [vi].

SOTEPALA-hankkeessa koululaisten hyvinvointia tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Kohderyhmänä ovat alakouluikäisten lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset kouluissa ja hyvinvointialueilla [vii]. Hankkeeseen sisältyy useita osatutkimuksia, joista itse työskentelen osatutkimuksessa, joka keskittyy tarkastelemaan moniammatillista yhteistyötä opettajien, oppilashuollon ammattilaisten sekä lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityön ammattilaisten välillä.

Tämän osahankkeen tutkimusaineisto kerättiin ryhmä-, pari- ja yksilöhaastatteluin, ja niihin osallistui opettajia, erityisopettajia, kouluterveydenhoitajia, koulupsykologeja, koulukuraattoreja sekä sosiaalityöntekijöitä ja muita lastensuojelun työntekijöitä perhesosiaalityöstä ja lastensuojelun avohuollosta. Aineistonkeruuta suunniteltaessa kävimme tarkkaa pohdintaa siitä, miten haastattelut toteutetaan, jotta ryhmähaastatteluihin osallistuvat ammattilaiset ovat sellaisista ammattiryhmistä, jotka ymmärtävät toistensa työtä. Tarkoitus ei ollut kategorisesti valita samaan haastatteluun ammattilaisia, joilla oli identtinen työnkuva. Toisen työn tunteminen oli kuitenkin tärkeää siinä määrin, että haastattelujen puheenvuorot saattoivat toisaalta stimuloida toisiaan ja toisaalta halusimme välttää keskustelujen kärjistymistä tai ajautumista sivuraiteille. Myös ammattitermien tulkinnat voivat muuttua ammattiryhmästä riippuen. Esimerkiksi erityinen tuki saattaa tarkoittaa opettajille yhtä, sosiaalityöntekijöille toista ja terveydenhoitajille kolmatta asiaa.

Päädyimme osatutkimuksessamme haastattelemaan ryhmittäin opettajia ja erityisopettajia, koulun oppilashuoltotiimin jäseniä sekä lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Näillä kombinaatioilla ryhmähaastatteluihin osallistuneet ymmärsivät toistensa tekemää työtä, siihen liittyvää problematiikkaa ja työn kehitystarpeita. Haastatteluissa kuvastuikin vahva tahto yhteistyön tekemiseen ja moniammatilliseen työotteeseen resurssien ja työn olosuhteiden tuottamista haasteista huolimatta. Tutkimuksemme perusteella työntekijätason moniammatillista yhteistyötä arvostavan asenteen lisäksi tämä työote kaipaa vahvaa johdon tukea, ammattiryhmien välistä organisointia ja panostusta yhteistyörakenteisiin.

Yksityiskohtaisempia esimerkkejä moniammatillisen työn kehitysehdotuksista on mahdollista kuulla kaikille avoimessa Lahden tiedepäivässä 13.11. noin klo 15.00 http://www.lahdentiedepaiva.fi/  ja tarkempaa tietoa SOTEPALASSA tehdystä tutkimuksesta SOTEPALA:n päätösseminaarissa Espoon Dipolissa 10.12. SOTEPALA-tutkimushanke | Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue.

Heidi Kankkonen, tutkija, Päijät-Hämeen hyvinvointialue, TKI-yksikkö

 KIRJALLISUUS

---

[i] Pitkänen, Sari, Tommi Ranta, Katja Mäkkylä, ym. 2024. ”Lasten ja perheiden sosiaalipalvelut: Varhaisen tuen tilannekuva ja kehittämistarpeet”. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024: 15 (15).

[ii] Vuorenmaa, Maaret, Reija Klemetti, Miia Paavilainen, Eveliina Tuovinen, ja Elli Viitanen. 2025. ”Mitä esikouluikäisten lasten perheille kuuluu?” THL Työpaperi 2025: 3 (3). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-452-9.

Ilmarinen, Katja, Maaret Vuorenmaa, Sakari Karvonen, ja Johanna Lammi-Taskula. 2023. ”Tyydyttymätön palvelutarve lapsiperheitä tukevissa sosiaalipalveluissa”. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2023: 60 (60): 38–56.

[iii] Kiili, Johanna, Johanna Moilanen, ja Johanna Hedman. 2024. ”Kartoittava analyysi lasten, nuorten ja perheiden sosiaalihuollon palveluista 2020-luvulla”. Teoksessa Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö, toimittanut Johanna Kiili, Anne-Mari Jaakola, Merja Anis, Tuuli Lamponen, ja Elina Stenvall, vsk. 2024. Gaudeamus.

[iv] Alin, Minna, Anniina Kaittila, ja Leena Leinonen. 2024. ”Moniammatillisen yhteistyön muodot lasten, nuorten ja perheiden palveluissa”. Teoksessa Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö, toimittanut Johanna Kiili, Anne-Mari Jaakola, Merja Anis, Tuuli Lamponen, ja Elina Stenvall, vsk. 2024. Gaudeamus.

Hood, Rick, Judy Gillespie, ja Jonathon Davies. 2015. ”A conceptual review of interprofessional expertise in child safeguarding: Journal of Interprofessional Care: Vol 30, No 4 - Get Access”. Journal of Interprofessional Care 2016: 30 (4). https://doi.org/10.3109/13561820.2016.1173656.

Testa, Doris. 2023. ”Full article: Interprofessional Collaboration: How Social Workers, Psychologists, and Teachers Collaborate to Address Student Wellbeing”. Australian Social Work 2025: 78 (3): 341–54. https://doi.org/10.1080/0312407X.2023.2256703. 

[v] Pitkänen, Sari, Tommi Ranta, Katja Mäkkylä, ym. 2024. ”Lasten ja perheiden sosiaalipalvelut: Varhaisen tuen tilannekuva ja kehittämistarpeet”. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024: 15 (15). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165618/VNTEAS_2024_15.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

[vi] Hujala, Anneli, Helena Taskinen, Erja Oksman, Risto Kuronen, Anna Karttunen, ja Johanna Lammintakanen. 2019. ”Sote-ammattilaisten monialainen yhteistyö”. Yhteiskuntapolitiikka 2019: 84 (5–6): 592–600.

[vii] ”SOTEPALA-tutkimushanke | Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue”. 2024. https://www.luvn.fi/fi/sotepala-tutkimushanke.

 

Kotona, kämpillä, himassa, turvassa?

Asunnottomien yön lähestyessä ajatuksiin hiipii kertomukset, kohtaamiset ja ilmiöt, joiden parissa olemme saaneet viime hetket työskennellä. Miltä asunnottomuus tuntuu? Minkälaisia asioita asunnoton kohtaa? Millainen on asunnottomuutta kokevan arkipäivä ja millaisia tunteita päivään mahtuu? Ne ovat kovin erilaisia kokemuksia kuin omassa kuplassamme, jossa elämme arkeamme. Omassa todellisuudessamme voimme lukea mietelauseita kuten “koti on mielentila”. “Home is where my heart is” ei myöskään monelle ilman kotia elävälle ole edes korniudessaan totta. Harvan sydän on kadulla tai tutun sohvalla, jossa pahimmillaan kokee ulkopuolisuutta tai hyväksikäyttöä. Kodittomalle koti merkitsee hieman erilaisia asioita, kuten voimme kuvitella. Koti merkitsee turvaa. Tänä vuonna asunnottomien yön teema nostaa esille turvallisuuden näkökulmaa.

Tänä aikana myöskään asunnottomuuden moninaisuutta ei voi liiaksi korostaa. Asunnottomuus on ilmiönä moniulotteinen. Asunnottomaksi ei jäädä oman toiminnan seurauksena, eikä asunnottomuus ole yksilön epäonnistuminen. Asunnottomaksi jäädään mitä useammin kiristyneen taloudellisen tilanteen ja heikentyvien etuuksien yhteisvaikutuksesta. Kohtuuhintaisten asuntojen puute ja samaan aikaan asumistuen heikentäminen muodostivat loukun, jossa ihmiset ovat vuokravelkaantuneet ja häätöjen määrät ovat kasvussa. Asunnottomuus ei ole ihmisen ominaisuus vaan elämäntilanne. Siksi käytämme mieluummin termiä “asunnottomuutta kokeva” kuin asunnoton.

Asunnottomuusuhan alla velkaantuvat nyt vähävaraiset lapsiperheet. Kavereiden ja sukulaisten sohvalla majailee opiskelijoita, jotka yrittävät samalla selviytyä opinnoistaan. Avioeron tai työttömyyden jäljiltä ylikalliissa asunnoissa sinnittelee naisia, jotka eivät osaa tai häpeältään halua etsiä apua ajoissa. Kun tilanne on vaikea, päihteisiin voi hetkeksi hukuttaa ahdistuksen ja pohjattoman väsymyksen. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat yliedustettuina asunnottomien joukossa ja he kohtaavat usein korkeampaa riskiä syrjinnälle ja väkivallalle.

Kysyimme eräässä tapaamisessa asunnottomuutta kokeneelta henkilöltä, mitä tekisit nyt toisin, jos voisit. Hän vastasi rauhallisesti ja silmiin katsoen, että hän ei olisi voinut käytössä olevilla voimavaroilla tehdä mitään toisin. Kiitos hänelle tästä herätyksestä, kysymyksen asettelu oli typerä.

 

“Kaikki on tehty, 

   joita silloisilla voimavaroilla 

  oli mahdollista tehdä.”

Asunnottomuus on koko yhteiskunnan rakenteiden epäonnistuminen. Häpeän kantaa kuitenkin yksilö. Asunnon puuttuminen, talousvaikeudet tai arjenhallinnan ongelmat ovat vaiettuja haasteita, joita useimmat meistä kuitenkin jossakin vaiheessa elämäämme kohtaamme. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten me puhumme ja mistä me puhumme, kun me kohtaamme toisiamme. Häpeä asettaa ihmisen asemaan, josta on vaikeaa päästä elämään aktiivisesti osallistuvan kansalaisen elämää. Miltä tuntuisi istua työhaastattelussa tai sinnitellä koulussa, jos illalla ei ole varma mihin pääsee nukkumaan tai uskaltaako nukahtaa?

Usein me asunnottomuuden parissa työskentelevät haluamme ajatella, että me olemme vapaita häpeän ja stigman aiheuttamisesta ja työskentelemme aktiivisesti kaikenlaista leimaamista vastaan. Tämä on inhimillinen ja tärkeä tavoite. Hankkeen työskentelyn, laaja-alaisen yhteistyön ja asiakkaiden kohtaamisen aikana olemme kuitenkin saaneet avata silmämme sille, ettemme voi työntekijöinä valitettavasti nostaa päähämme tällaista kruunua. Vielä, kun asiakkaalla on harteillaan tuplastigma, esimerkiksi asunnottomuus ja seksityö tai vankilausta, voi olla, että kokenein ja empaattisinkin asunnottomuustyön ammattilainenkin joutuu ainakin hetkeksi nostamaan kruunun päästään.

Onko oikeasti niin, että kun apua uskaltaa pyytää tuen saaminen mahdollistuu?

Palveluissa kuitenkin odotetaan omaa aktiivisuutta, osallisuutta ja sitoutumista. Asunnottomana päivästä selviytyminen on päivätyö. Väliin jäävä tapaaminen ei kerro välinpitämättömyydestä. Se kertoo avun tarpeesta ja kyvyttömyydestä selviytyä yksin. Samanarvoisuutta ei ole tukea heitä, jotka pääsevät tapaamisille. Tasa-arvoista palvelua on tarjota enemmän heikommassa asemassa olevalle, jotta hän voi kasvaa aktiiviseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi. Aina niin ei tapahdu ja sekin on sallittavaa. Haastamme ajatuksemme siitä, että ihmisen itsensä vastuuttaminen oman elämänsä haltuunotossa tukee onnistumista. Silloin kun ihminen on lamaantunut ja heikoimmillaan, meidän tulee kannatella. Silloin myös puolesta tekeminen on perusteltua. Vasta, kun pää on pinnalla, on mahdollista koettaa hengittää itse.

Useassa yhteydessä olemme myös saaneet ajattelun aihetta siitä, miten me saatamme sanavalinnoillamme asettaa ihmiset tiettyyn positioon. Me neuvomme löytämään sosiaalipalvelut, terveyskeskuksen ja Kelan. Emme muistaneet kertoa, mistä löytyy kirjasto. Ehkä meillä oli ennakko-oletus siitä, minkälainen on asunnottomuutta kokenut asiakkaani elämäntarinoineen ja historioineen.

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähenemisen ohella toivomme hankeaikana pehmeiden arvojen pysymistä mielissämme myös taloudellisesti haastavien aikojen keskellä. Ihmisarvoinen kohtaaminen ei maksa mitään.

Kaunista syksyä ja tervetuloa asunnottomien yöhön 17.10.2025!

Anna Roitto, Niina Taipalus, Hanna-Mari Herranen

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen Lahdessa -hanke

Asiakkaiden osallisuuden edistäminen sosiaalihuollossa – arjen esimerkkejä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL, 2024a) mukaan asiakasosallisuus tarkoittaa, että asiakkailla, niin todellisilla kuin mahdollisillakin, on mahdollisuus vaikuttaa palvelujen suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin. Tästä säädetään myös laissa hyvinvointialueesta (611/2021, 29§). Asiakasosallisuudella voidaan tarkoittaa asiakkaan mahdollisuuksia vaikuttaa omiin palveluihinsa, mutta se laajentuu terminä koskettamaan myös asiakkaiden osallistumista palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen ylipäänsä (Hämäläinen & Leemann 2016, 588). Asiakasosallisuuden edistäminen koskee sosiaalihuollon organisaatioissa sekä johtoa että työntekijöitä (THL 2024b).

Asiakkaan osallisuudella puolestaan tarkoitetaan palveluja käyttävän henkilön oikeutta tulla kuulluksi ja sopia palveluistaan yhteistyössä ammattilaisten kanssa (THL 2024a). Sosiaalihuollon asiakkailla tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palveluidensa suunnitteluun ja toteuttamiseen (laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 817/2000, 8§).

Työyhteisöt pohtivat asiakkaiden osallisuutta osallisuusviikolla

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella toimiva työntekijöistä koostuva asiakasosallisuuden edistäjien verkosto haastoi kaikki hyvinvointialueen työyhteisöt mukaan pohtimaan asiakkaiden osallisuutta THL:n osallisuusviikolla helmikuun alussa. Vastauksia saatiin erityisesti erilaisista sosiaalihuollon yksiköistä esimerkiksi lapsiperheiden, vammaisten ja ikääntyneiden palveluista.

Kaikkien haasteeseen vastanneiden työyhteisöjen kesken arvottiin taideteos, jonka olivat tehneet kuntouttavan työtoiminnan Lahden työpajan asiakkaat. Taideteoksen tekijöitä pyydettiin miettimään, miltä osallisuus tuntuu, ja näistä ajatuksista syntyi teos nimeltään Osallisuuden riippusilta.

Arvonnan voitti vammaispalveluiden Visapuiston palvelukoti Padasjoelta, josta kerrottiin taideteoksen päätyvän palvelukodin seinälle, jossa se muistuttaa jatkossakin työntekijöitä ja asiakkaita osallisuuden vahvistamisen tärkeydestä.

Osallisuus toteutuu arjen käytännöissä

Vastauksissa asiakkaiden osallisuus kuvautui vahvasti arjen käytäntöjen kautta. Osallisuus huomioidaan eri työvaiheissa niin, että asiakkailla on mahdollisuus osallistua omien palveluidensa suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin kaikissa vaiheissa. Työyhteisöt kertoivat, että asiakkaiden mielipiteitä ja toiveita kuullaan. Asiakkaille annetaan mahdollisuus osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon huomioiden myös se, että kaikilla asiakkailla ei ole välttämättä samanlaisia mahdollisuutta ilmaista itseään. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että asiakkaiden kanssa pyrittäisiin myös kehittämään palveluita. Tärkeä näkökulma asiakkaan osallisuuden tukemiseen on myös asiakkaan kannustaminen itsenäiseen tekemiseen ja omatoimisuuteen hyvinvointia tukevasti.

_________________________________________ 

”Kaikissa vaiheissa pyrimme siis mahdollisimman hyvin toimimaan yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa ja luomaan tunteen, että asiakas tulee kuulluksi, nähdyksi ja osalliseksi, jolloin myös palvelu rakentuu asiakkaan näkökulmasta mieleiseksi ja tarvetta vastaavaksi.”

_________________________________________

 Asumisyksiköissä asukkaiden ja heidän mieltymystensä tunteminen on osallisuuden toteutumisen edellytys. Asukaskokoukset nähtiin tärkeänä osallisuuden vahvistamisen tukemisessa. Osallisuus huomioidaan arjen käytännöissä, kuten ottamalla huomioon esimerkiksi asiakkaan toiveet liittyen ruokaan tai eri toiminnoissa mukana olemiin. Vastauksissa mainittiin asiakkaiden osallisuuden toteuttaminen myös yhteiskunnan toimintaan osallistumiseen kannustamalla, uutisista keskustelemalla ja retkillä.

Lasten ja nuorten palveluissa pidettiin tärkeänä, että sekä lapsen tai nuoren ja huoltajien mahdollisuuksista tulla kuulluksi omassa asiassaan huolehditaan. Erityisesti korostettiin lapsen mahdollisuuteen kuvata omaa tilannettaan tai kertoa oma mielipiteensä.

Miten asiakkaiden osallisuutta voitaisiin vielä vahvistaa

Vaikka osallisuutta vahvistetaankin arjessa jo monipuolisesti erilaisin keinoin, vastaajat löysivät tapoja, joilla voisivat edelleen lisätä asiakkaiden osallisuutta. Esimerkiksi osallisuutta tukevan kirjaamisen edistäminen, asiakkaiden vahvempi mukaan ottaminen toiminnan kehittämiseen ja asiakkaan läheisten mukaan ottaminen työskentelyyn mainittiin useammassa vastauksessa.

Keinoja asiakkaiden osallisuuden lisäämiseen voisivat olla myös esimerkiksi yhteistyö muiden toimijoiden kanssa, asiakkaiden itseilmaisun tukeminen sekä mahdollisuuksien antaminen oman näkökulman esille tuomiseen, asiakkaan toimijuuden vahvistaminen, riittävän ajan varaaminen asiakkaan kohtaamiseen, ymmärrettävän kielen käyttäminen sekä palautekyselyt.

Keskustelumalli osallisuuden edistämisestä kehitteillä

Yksilölähtöisten ja yhteisöllisten sosiaalipalveluiden edistämiseen keskittyvässä NEAR – NEw sociAl seRvices (Interreg Europe) -hankkeessa ollaan kehittämässä vuoden 2025 aikana sosiaali- ja terveysalan työyhteisöille tukimateriaalia, jonka avulla työyhteisöt voivat yhdessä esimerkiksi tiimipalavereissa pohtia, mitä asiakkaiden osallisuus käytännössä omassa työssä tarkoittaa. Haastevastauksia tullaan hyödyntämään myös tässä yhteydessä.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan vastauksien perusteella näyttää siltä, että vastaajat tunnistavat hyvin, miten asiakkaiden osallisuutta palveluissa ja niiden kehittämisessä voidaan edistää. Omasta toiminnasta löydettiin myös kehittämisen paikkoja.

Ammattilaisilla on velvollisuus varmistaa, että asiakkaan osallisuus toteutuu tarkoituksenmukaisella tavalla. Hyvää asiakaskokemusta ei synny ilman osallisuuden kokemusta (THL 2024b). On kuitenkin tärkeää, että palveluissa mahdollistetaan asiakastyötä tekeville riittävät edellytykset vahvistaa asiakkaiden osallisuutta ja kuulluksi tulemista palveluissa, sekä tuetaan asiakkaita osallistumaan heille sopivilla tavoilla.

Emma Rautava, projektipäällikkö

 

Lähteet

Laki hyvinvointialueesta 611/2021

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000

Leemann, L. & Hämäläinen, R-M. (2016) Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitikka 81 (5). https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016102725606.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2024a). Asukas- ja asiakasosallisuus. Viitattu 17.4.2025. Saatavissa: https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/asukas-ja-asiakasosallisuus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2024b). Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Viitattu 17.4.2025. Saatavissa: https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/asiakasosallisuuden-johtaminen-sosiaali-ja-terveyspalveluissa.

Rakenteellisen sosiaalityön näkökulmia: Oppimista ja oivalluksia harjoittelujaksolla Päijät-Hämeessä

Opiskelen yhteiskuntatieteitä Jyväskylän yliopistossa, pääaineenani sosiaalityö. Osana maisteriopintojani suoritin kahden kuukauden käytännön oppimisjakson Päijät-Hämeen hyvinvointialueella, rakenteellisen sosiaalityön kehittämishankkeessa. Harjoittelu tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella sosiaalityötä laajemmasta näkökulmasta – yksilötyön rinnalla myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kenttänä.

Harjoittelupaikkaa etsiessäni minulla oli selkeä toive: halusin perehtyä rakenteelliseen sosiaalityöhön. Vaikka aihe oli ollut esillä opinnoissani ja olin toiminut 1,5 vuoden ajan sijaispätevänä sosiaalityöntekijänä, rakenteellinen työote oli jäänyt minulle etäiseksi sekä käytännön työssä että opintojen kautta. Arjen kiireessä painottui usein välitön asiakastyö, eikä laajempaan vaikuttamiseen tuntunut olevan aikaa tai tilaa. Päijät-Hämeen hyvinvointialueen kehittämishanke tarjosi mahdollisuuden pysähtyä syventymään siihen, mitä rakenteellinen sosiaalityö oikeastaan on – ja ennen kaikkea, miten sitä voi toteuttaa käytännössä. Halusin nähdä, millaista sosiaalityö voi olla, kun katse suunnataan yksittäisten tilanteiden ohi kohti laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja rakenteita.

Yhteiskuntatieteiden opiskelijana minua kiinnostaa erityisesti se, miten sosiaalityön keinoin voidaan tunnistaa ja nostaa esiin ilmiöitä, jotka liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Rakenteellisessa sosiaalityössä yhdistyvät monet minulle tärkeät asiat: sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kriittinen suhtautuminen rakenteisiin sekä halu vaikuttaa asioihin laajemmin kuin yksittäisen asiakastyön kautta.

Harjoitteluni aikana olen päässyt seuraamaan läheltä, kuinka rakenteellista sosiaalityötä kehitetään käytännössä – ja miten paljon aikaa, osaamista ja sitkeyttä se vaatii hanketyöntekijöiltä. Ennen harjoittelua näkökulmani painottui vahvasti yksilö- ja asiakastyöhön, mutta nyt hahmotan paremmin, kuinka tärkeää on nostaa esiin myös laajempia ilmiöitä ja rakenteellisia epäkohtia. Sosiaalityöllä on mahdollisuus toimia tiedon tuottajana ja vaikuttajana – ei vain yksittäisten ihmisten tukena, vaan osana yhteiskunnallista muutosta. Harjoittelun myötä ymmärsin konkreettisemmin, mitä kehittämistyö käytännössä tarkoittaa. Opin, kuinka paljon työtä ja yhteistyötä vaaditaan, jotta tiedosta saadaan rakentavaa ja vaikuttavaa – ja miten tärkeää työntekijöiden arjen havaintojen kerääminen, analysointi ja jalostaminen on. Kun jatkossa toimin sosiaalityöntekijänä ja vastaan erilaisiin kyselyihin, ymmärrän nyt paremmin, mihin niitä mahdollisesti hyödynnetään ja kuinka suuri merkitys niillä voi olla kehittämistyölle.

On ollut silmiä avaavaa huomata, että vaikka rakenteellinen sosiaalityö on periaatteessa osa sosiaalityön perustehtävää, sen systemaattinen toteuttaminen vaatii aktiivista työtä ja jatkuvaa keskustelua sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Olen osallistunut monenlaisiin tilaisuuksiin ja verkostoihin, joissa kehittämistyötä viedään eteenpäin. Olen seurannut rakenteellisen sosiaalityön tietotuotannon työpajaa, verkoston tapaamista, keskusteluja tietotuotteen ja rakenteellisen sosiaalityön rajapinnoista sekä pohdintoja työn reunaehdoista ja yhteisistä raameista. Lisäksi olen päässyt seuraamaan Sosiaalityön kehittäjät -ryhmän toimintaa sekä osallistumaan Sosiaalityön tiekartta -seminaariin, joka teki minuun erityisen vaikutuksen. Oli hienoa nähdä, kuinka tapahtuma kokosi yhteen sosiaalityöntekijöitä eri palvelukentiltä ympäri Päijät-Hämettä keskustelemaan yhteisistä haasteista ja kehittämistarpeista.

Haluan kantaa mukanani harjoittelussa oppimaani asiakastyöhön. Aion tulevaisuudessa kiinnittää tarkemmin huomiota toistuviin ilmiöihin ja tilanteisiin, joita työssä kohtaan – ja ennen kaikkea raportoida niistä eteenpäin. Yhtä tärkeää on seurata, mitä havainnoista mahdollisesti seuraa ja millaista vaikuttavuutta niillä on. Tämä on pieni, mutta tärkeä osa rakenteellista sosiaalityötä, johon jokainen työntekijä voi omalla panoksellaan osallistua. Yksi merkittävimmistä oivalluksistani harjoittelun aikana oli, että rakenteellinen sosiaalityö ei ole vain erillinen, ”ylimääräinen” osa työtä, vaan monella tapaa jo läsnä sosiaalityön arjessa – usein jopa huomaamatta. Oli hienoa ymmärtää, että olen aiemmassa työssäni jo toteuttanut rakenteellista työotetta esimerkiksi asiakkaiden oikeuksien tukemisessa: neuvomalla palautteen antamisessa, muistutusten tai kanteluiden tekemisessä sekä nostamalla keskusteluun asioita, jotka vaikuttavat asiakkaan mahdollisuuksiin toimia ja tulla kuulluksi.

Olen kiitollinen mahdollisuudesta toteuttaa tämä harjoittelu juuri Päijät-Hämeen rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen hankkeessa, joka on opettanut minulle paljon lyhyessä ajassa – ei pelkästään tietoa rakenteellisesta sosiaalityöstä, vaan myös kokemuksen siitä, miltä tuntuu olla osa laajempaa kehittämisprosessia.

Iina Hokkanen, sosiaalityön opiskelija

Varhaista mielenterveyden tukea sote-yhteistyöllä

Keväällä 2023 Päijät-Hämeen hyvinvointialueen sosiaalitoimistoissa huomattiin uusia kasvoja käytävillä ja työntekijöiden huoneissa, kun Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä (RRP) -hankkeen Varhaista tukea mielenterveyteen ja sosiaaliseen toimintakykyyn -osaprojektin palkkaamat neljä psykiatrista sairaanhoitajaa jakautuivat työikäisten asiakasohjaukseen ja alkoivat työskennellä eri alueilla ja tiimeissä. Myös lapsiperhepalvelut ja vammaispalvelut saivat omat sairaanhoitajansa ja sosiaaliseen kuntoutukseen sijoittui kaksi sairaanhoitajaa. Sosiaalipalveluissa sairaanhoitajat otettiin ilolla vastaan. Näin alkoi sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välinen työparityöskentely, jossa sosiaalialan ammattilaiset saivat psykiatrisilta sairaanhoitajilta apua ja tukea asiakastyöhön. 

Ensimmäiset työparityöskentelytilanteet olivat kaikille jänniä tapahtumia. Pohdimme, miten sairaanhoitajien ja sosiaalihuollon työntekijöiden yhteistapaamiset sujuvat ja miten asiakkaat ottavat sairaanhoitajan vastaan. Ovatko asiakkaat halukkaita tapaamaan sairaanhoitajaa sosiaalihuollossa? Sairaanhoitajat aloittivat työparityöskentelyn ja toteuttivat tarvittaessa yksilötapaamisia käyttäen työmuotona ohjattua omahoitoa.  Näillä keinoilla pyrittiin siihen, ettei asiakasta tarvitsisi ohjata terveydenhuoltoon. Jos asiakas kuitenkin tarvitsee terveydenhuollon palveluita, sairaanhoitajat auttavat asiakkaita kontaktin saamisessa.

 

Sairaanhoitaja-sosiaaliohjaaja-työparit ovat kehittäneet sosiaalihuollon asiakkaille myös suljetun ryhmän, jossa käydään läpi arjen taitoja, taloutta ja tunnesäätelyä sekä keinoja ja ideoita arjen helpottamiseksi. Ryhmän yhtenä tarkoituksena on ollut tarjota asiakkaille vertaistukea ja kokemus siitä, etteivät he paini asioidensa kanssa yksin. Mukaan olemme saaneet myös kokemusasiantuntijan, jonka panos ryhmässä on ollut kullan arvoinen. Ryhmän suunnittelu ja toteutus on ollut sosiaaliohjaajien ja sairaanhoitajien yhteinen projekti, josta on saatu paljon uusia kokemuksia.  

 

Kaikkien uusien kehitteillä ja kokeilussa olevien työmallien lisäksi saimme mahdollisuuden osallistua useamman sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän sekä kokemusasiantuntijan kanssa Turussa järjestettävään Sujuvat Palvelut -valmennuskokonaisuuteen. Valmennuksessa keskiössä on asiakkaalle ja potilaalle tuotettava arvo. THL tukee valmennusta ja vastaa sen sisällöstä. Kestävän kasvun ohjelmassa kehittämisen kohteena ovat heikossa asemassa olevien asiakas- ja potilasryhmien sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskokonaisuudet.  Kävimme vuoden aikana useamman kerran työskentelemässä ja kehittämässä työparityön mallintamista monialaisesti. Työskentelyn aikana huomasimme, kuinka tärkeitä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon keskusteluyhteys sekä kokemusasiantuntijan näkökulmat tässä työssä ovat.  

 

Työparityötä on nyt kokeiltu useamman vuoden ajan ja yhteistyön kehittäminen jatkuu edelleen. Työntekijät osaavat hyödyntää sairaanhoitajien ammattitaitoa ja terveydenhuollon tuntemusta. Myös asiakkailta on saatu hyvää palautetta. Sairaanhoitajista on tullut osa tiimejä, emmekä muista enää aikaa ennen heidän läsnäoloaan.  Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyö on tärkeää, sillä meillä on paljon yhteisiä asiakkaita. Ja ketä muita varten me tekisimme työtämme sosiaali- ja terveydenhuollossa, kuin asiakkaita ja potilaita varten?

 

Sosiaaliohjaaja Kati Jalava 

Varhaista tukea mielenterveyteen ja sosiaaliseen toimintakykyyn -osaprojekti

Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä (RRP)

 

 

 

Onnistumisia työskentelyn aikana

 

”Asiakas antoi minulle palautetta päihdekuntoutussuunnitelmatapaamisessa; "olet ollut hyvä sosiaaliohjaaja ja osannut ottaa huomioon ADHD:ni".  Asiakkaan tulevaisuus näyttää lupaavalta; hänen päihdehistoriansa on pitkä, mutta nyt hän on saanut tukiverkostoa kerättyä ympärilleen. Asiakas on löytänyt myös harrastuksen, joka auttaa häntä pysymään erossa päihteistä. ” 

 

Asiakasohjauksen sosiaaliohjaaja 

 

”Tapasimme työparina asiakasta, jolla oli ongelmia talous- ja terveysasioissa. Asiakas oli tapaamisessa itkuinen ja harmissaan siitä, ettei ole osannut hoitaa asioitaan. Seuraavassa tapaamisessa hän kertoi, että edellinen käynti sosiaalitoimistolla oli avannut hänen silmänsä. Hän oli huomannut, että tarvitsee muutosta elämäänsä. Asiakas oli jättänyt alkoholin pois ja alkanut syödä terveellisesti. Hän oli myös saanut työpaikan ja rästissä olleet maksut oli maksettu. Jäljellä oleviin laskuihin hän oli tehnyt suunnitelman. Asiakas on hakeutunut terveydenhuoltoon ja kokee, että ei tarvitse enää sosiaalipalveluja.”

Asiakasohjauksen sosiaaliohjaaja ja sairaanhoitaja 

Ruohonjuuritasolla

Työskentelen lähityöntekijänä Apilakadun asumispalveluissa, jossa tarjotaan päivystys- ja tilapäismajoitusta päijäthämäläisille asunnottomille asiakkaille. Apilakadun asumispalvelut täyttivät viime vuonna 10 vuotta. Päivystysmajoituksessa on 22 paikkaa ja palvelu on asiakkaille maksutonta. Päivystysmajoitus tarjoaa yöpymistä vuoden jokaisena päivinä klo 19.30–10.00.

Apilakadun tilapäismajoituksessa on 16 paikkaa. Tilapäismajoitus on tarkoitettu asunnottomille pisimmillään kuuden kuukauden pituiseksi asumisjaksoksi. Tämä palvelu on maksullinen ja maksu määräytyy tulojen mukaan, ollen maksimissaan 300 € kuukaudessa. Tilapäismajoitukseen pääsee oman sosiaalityöntekijän tekemällä päätöksellä. Ennen siirtymistä päivystysmajoituksesta tilapäiseen asumiseen arvioidaan yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa asiakkaan motivaatio sekä sitoutuminen tilapäismajoituksen tavoitteisiin ja sääntöihin.

Meidän asiakasryhmämme on monialainen. Kohtaamme päivittäin erilaisia elämäntilanteita ja eri elämän lähtökohdista tulevia ihmisiä. Taustalla voi olla taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia, traumoja, uskonto- ja kulttuurieroja, psykologisia tai fyysisiä tekijöitä. Monialaisuus työssämme tarkoittaa asiakkaiden tarpeiden laajuutta, jossa tarvitsemme useiden eri palvelualueiden tukea. Monialainen työ pitää sisällään myös asiakkaan osallistamisen, jotta pääsemme kokonaisvaltaisempiin ratkaisuihin asiakkaan hyväksi.

Eräs opiskelija kysyi minulta eettisistä pulmista työssäni. Se herätti paljon ajatuksia siitä, kuinka paljon niitä tulee perusarjessa vastaan. Esimerkkien kautta tätä on helpoin havainnollistaa. Me suosittelemme asiakasta pyrkimään päihteettömyyteen tai päihteiden käytön vähentämiseen asiakkaan muuttaessa tilapäismajoitukseen. Pohdintaa tässä kohtaa aiheuttaa se, onko hyödyllistä suositella päihteiden käytön vähentämistä, mikäli asiakas siihen ei itse pyri. Tällöin mahdollistamme asunnottomuuden jatkumisen ja palvelun ulkopuolelle jäämisen. Vaikka palveluasuminen tarjoaisi asiakkaalle hänen tarvitsemaansa tukea, este palvelun saamiselle syntyy päihteiden käytöstä. Näin ollen meidän palvelujemme olisi tarpeen suositella päihteettömyyttä, mikäli asiakas haluaa pyrkiä tarvitsemiinsa palveluihin.

Huomioitavaa on mielestäni myös se, kuinka paljon poliittiset päätökset vaikuttavat meidän asiakkaisiimme. Leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuollosta, kohdistuen erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluihin, vaikuttavat suoraan meidän asiakasryhmäämme. Ennaltaehkäisevän työn merkitystä ei tarpeeksi voisi tässä kohtaa korostaa. Meidän palvelumme tarjoavat viimehetken ratkaisuja siinä vaiheessa, kun asunto on jo menetetty.

Meidän yksikössämme näkyy vain pieni osa Päijät-Hämeen asunnottomista, mutta tilastot puhuvat puolestaan. Asiakasmäärät ovat tilastojen perusteella olleet noususuuntaiset. Vuonna 2024 meillä oli päivystysmajoituksessa 135 eri asiakasta. Päivystysmajoittujista 30 asutettiin tilapäismajoitukseen, joista 18 sai vuokra-asunnon tai tukiasunnon ja 6 palasi takaisin saman vuoden aikana asumisen epäonnistuttua. Asiakasmäärä nousi vuodesta 2023 vuoteen 2024 12 asiakkaalla. Vuoden 2025 aikana uusia asunnottomaksi jääneitä on tähän hetkeen mennessä tullut 34. Nykyään myös yhä nuorempia joutuu kodittomiksi. Toisena suurena asiakasryhmänä näkyvät ikääntyneet. Haasteita asumiselle ja palveluiden saamiselle luovat monisairaudet sekä erityisesti muistiongelmat.

Asiakkaat tuovat arjessa esiin taloudellista ahdinkoa, kynnystä hakeutua avun piiriin ja tunnetta asioiden kasaantumisesta. Usein kohtaamme hoitamattomia päihderiippuvuuksia ja mielenterveysoireita. Asioiden kasaantuessa tunteissa korostuvat epätoivo ja motivaation puute saada mitään edes aloitettua. Tuemme asiakkaita esimerkiksi perusarjessa, laitamme yhdessä ruokaa, siivoamme huonetta, annamme keskustelutukea, teemme etuushakemuksia, soitamme tai saatamme viranomaispalveluihin, teemme asuntohakemuksia, motivoimme ja kannustamme. Lopulta motivaatio lähtee asiakkaasta itsestään, eikä asioita voi tehdä kenenkään puolesta. Apilakadun yksikkö toimii hätäensiapuna asunnottomuuteen, mutta ei ole yksinään ratkaisu poistaa esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomuutta meidän alueellamme.

Apilakadulla on aiemmin käynyt psykiatrinen sairaanhoitaja, ajatuksena tavata asiakkaita matalalla kynnyksellä, mutta palvelu ei ole ollut saatavilla enää vuoden vaihteen jälkeen. Palvelulla oli suuri merkitys asiakkaille, jotka eivät uskaltautuneet tai kyenneet hakeutumaan avun piirin syystä tai toisesta. Tapaaminen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa saattoi synnyttää myös motivaatiota asioiden järjestämiseksi ja se haastoi asiakasta ajattelemaan omaa elämäntilannettaan.

Usein yhteiskunnan normien ajattelema ideaali elämäntilanne (päihteettömyys, työ/koulutus, asunto, vakaa romanttinen suhde, sosiaalinen verkosto) voi poiketa asiakkaan omasta toiveesta. Sosiaaliohjaajamme herätti hyviä ajatuksia puhumalla toipumisorientaatiosta työnohjauksessa. (Toipumisorientaatio; Recovery; kyse kansalaisoikeuksista, mielekkäästä elämästä ja osallisuudesta.) Tämä haastoi itseni ajattelemaan, vaadinko asiakkaalta yhteiskunnan määrittämää ”normaalia elämää” ja kuinka paljon nämä odotukset vaikeuttavat asiakkaan kiinnittymistä tarvitsemiinsa palveluihin. Asiakassuhde ja asioista keskusteleminen ovat tärkeässä roolissa. Työn on oltava yksilöllistä ja tuen asiakaslähtöistä sekä asiakkaan toiveiden mukaista. Asunnottomaksi jääneet ihmiset ovat yhteiskunnassa usein heikoimmassa asemassa. Työntekijöinä meillä on tärkeä rooli puhua ja hakea oikeutta meidän asiakasryhmämme puolesta.

Riina Pirhonen, lähityöntekijä

Apilakadun asumispalvelut, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

 

Ikääntyneiden asiakkaiden asumisen ja asuttamisen haasteet gerontologisessa sosiaalityössä

Gerontologisen sosiaalityön tiimissä on koottu tietoa asiakkaiden tilanteista ja niihin vaikuttavista rakenteellisista tekijöistä, jotta palveluja voidaan kehittää vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeisiin.

Gerontologisen sosiaalityön asiakkaita ovat yli 65-vuotiaat sosiaalipalvelujen tarpeessa olevat ihmiset. Asiakkaiden tuen tarpeet voivat liittyä esimerkiksi asumiseen, taloudelliseen tilanteeseen tai elämän erilaisiin kriisitilanteisiin. Gerontologisessa sosiaalityössä on havaittu, että asiakkailla on paljon asumiseen liittyviä haasteita ja tuen tarpeita. On myös monia tekijöitä, jotka vaikuttavat sosiaalityön mahdollisuuksiin tarjota asiakkaille heidän tarpeisiinsa vastaavaa tukea.

Esimerkiksi ongelmallinen päihteidenkäyttö voi vaikuttaa asiakkaiden asumiseen ja asumismahdollisuuksiin. Asiakkaiden fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky ei välttämättä riitä päihdekuntoutukseen, ja tämä aiheuttaa haasteita päihteettömyyden saavuttamiseen ja tukemiseen. Asiakkaat eivät välttämättä ole halukkaita ottamaan tukea vastaan, tai he eivät saa tarvitsemiaan palveluja päihteidenkäytön vuoksi. Päihteitä käyttävät asiakkaat eivät aina saa kotihoitoa, vaikka se tukisi heidän itsenäistä asumistaan. Monissa asumispalveluissa edellytetään päihteettömyyttä ja asuminen voidaan päättää päihteidenkäytön vuoksi. Tämä vaikeuttaa asiakkaiden tilanteita, koska asiakkaan muut tuen tarpeet ovat edelleen olemassa. Ikääntyneillä asiakkailla on usein muistiongelmia, mutta muistitutkimuksia ei voida toteuttaa päihteidenkäytön vuoksi. Tämä voi vaikuttaa asiakkaan mahdollisuuksiin saada tarpeidensa mukaisia palveluja.

Asumisen haasteena voi olla myös asiakkaan tai vieraiden häiriökäyttäytyminen tai vieraan pidempiaikainen oleskelu asiakkaan asunnossa. Asiakkaan luona voi käydä myös velkojia, jotka aiheuttavat pelkoa asuinympäristössä. Mielenterveyden ongelmat, kuten harhaisuus, voivat vaikuttaa asiakkaan toimintaan ja aiheuttaa vaaratilanteita, kuten tulipaloja, tai muita rakennusteknisiä vahinkoja. Asiakas ei välttämättä ole mielenterveyspalveluiden piirissä tai täytä palveluiden kriteerejä. Näiden tekijöiden vuoksi asumisen haasteita ei välttämättä saada ratkottua ja asuminen vaarantuu edelleen. 

Haasteita voi ilmetä tilanteissa, joissa asiakas esimerkiksi tupakoi sisällä. Asiakkaalla voi olla muistisairaus, eikä hän ymmärrä muuttaa toimintaansa kehotuksista huolimatta. Asunnossa olevan liiallisen tavaramäärän myötä asunnossa voi olla palokuormaa tai esiintyä hajuhaittoja. Asiakas voi ymmärtämättömyyttään aiheuttaa vahinkoa myös asumismateriaaleille. Siivouspalvelujen maksullisuus ja asiakkaan tiukka taloudellinen tilanne voivat vaikuttaa asiakkaan mahdollisuuksiin ottaa apua vastaan. Välitystilin avulla voidaan turvata joidenkin asiakkaiden välttämättömien asumismenojen maksaminen, mutta sillä ei kuitenkaan voida vaikuttaa esimerkiksi päihteiden käyttöön tai häiriökäyttäytymiseen. 

Vaikka asiakkaiden tuen tarpeet tunnistetaan sosiaalityössä, voi avun tarjoamisessa olla haasteita. Joissain tilanteissa asiakkaan tilanne ja aiempi toiminta vaikuttavat asumismahdollisuuksiin. Asiakkaan asumishistoria, esimerkiksi aiemmat häädöt, vuokrarästit ja maksuhäiriömerkinnät, voivat hankaloittaa asunnon saamista.  Kaikki asiakkaat eivät sovellu yhteisölliseen asumiseen kriteereiden takia. Myöskään päivystysmajoitus ei sovellu kaikille asiakkaille, koska sinne ei voida järjestää kotihoidon palveluita. Tilapäinen majoitus kestää maksimissaan kuusi kuukautta ja edellyttää asiakkaan sitoutumista yksikön sääntöihin. Vaikeissa tilanteissa ja erityisen tuen tarpeessa olevat asiakkaat eivät tähän aina kykene. Osassa asumispalveluista edellytetään kognitiivista ja sosiaalista toimintakykyä tai päihteidenkäytön kohtuullisuutta, ja se voi rajoittaa tarpeiden mukaisten palvelujen saamista. 

Palveluja olisi tärkeää kehittää asiakkaiden tarpeita vastaaviksi, joustaviksi ja yksilölliset tilanteet huomioiviksi. On myös otettava huomioon, että erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden asumiseen liittyviä haasteita ei ratkaista ainoastaan sosiaalityössä. Myös muiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä tarvitaan muutosten aikaansaamiseksi.

Rakenteellisen sosiaalityön avulla voidaan nostaa esille ikääntyneiden asiakkaiden tarpeita ja tilanteita, ikääntyneiden kohtaamia ilmiöitä ja sellaisia rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikeuttavat asiakkaiden tilanteiden ratkomista sosiaalityössä. Tätä gerontologisen sosiaalityön tiimin kokoamaa tietoa asiakkaiden asumisen sekä asuttamisen haasteista ja esteistä on viety tiedoksi johdolle ja ikääntyneiden asumispalveluja kehittäville toimijoille. Aihetta on tärkeää tuoda esiin ikääntyneiden moninaisten tilanteiden ymmärtämiseksi ja tarpeiden esille tuomiseksi sekä heidän tilanteisiinsa vaikuttavien rakenteellisten tekijöiden näkyväksi tekemiseksi ja palvelujen kehittämiseksi. 

Ruut Solehmainen, sosiaalityöntekijä ja Hanna Pentikäinen, johtava sosiaalityöntekijä
Gerontologinen sosiaalityö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Milla Rantakari, asiantuntija, Rakenteellinen sosiaalityö -osaprojekti 2023–2025
Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanke (RRP)