40 päivää työikäisten sosiaalityötä

Kauniina syyskuisena maanantaiaamuna astuin Vapaudenkadun sosiaalitoimen ovesta sisään ja vastassani oli iloinen Mari, joka toimi harjoitteluni pääasiallisena ohjaajana. Heti aamutuimaan pääsin jo osallistumaan koulutukseen, jossa kerrottiin kotiin vietävistä psykososiaalisista palveluista. Tämän jälkeen vuorossa oli aktivointisuunnitelman tekoa asiakkaan kanssa TE-toimistossa. Harjoitteluni sai heti reippaan lähdön Marin ja Elisan ohjauksessa ja vastassa oli lämminhenkinen nuorten tiimi työikäisten palveluissa. Nuorilla täällä tarkoitetaan alle 30-vuotiaita aikuisia. Olen törmännyt useastikin siihen, että nuoruus on melko venyvä käsite ja se on myöhentynyt ajan mittaan. Toki tässä on myös yksilöllisiä eroja.

Harjoitteluni on sisältänyt asiakastapaamisia sekä perehtymistä moninaisiin palveluihin ja hankkeisiin. Liikkuessani kaupungilla olen törmännyt käsityksiin, että aikuissosiaalityössä autetaan apua tarvitsevia taloudellisissa asioissa. Tämä on kuitenkin vain yksi osa työtä. Keskeistä sosiaalityöntekijöiden työssä on toimiminen muiden ammattilaisten kanssa yhteistyössä. On tehty mm. päihdekuntoutussuunnitelmia hoitavien tahojen kanssa, järjestetty tukiasumista asunnottomille sekä tuettu mielenterveyskuntoutujia kotiin vietävillä palveluilla. Koulutukset ja tutustumiskäynnit ovat sisältäneet mm. peliriippuvuuksien hoidon koulutusta, sosiaaliseen luototukseen perehtymistä, mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuun Klubitaloon tutustumista sekä monia muita kiinnostavia kohteita ja aiheita.

Etuus- ja palveluviidakon keskellä tärkeintä sosiaalityöntekijän työssä on ennen kaikkea asiakkaan kohtaaminen. Työtä ei tehdä yksin virasto-ovien sisäpuolella omassa työpisteessä, vaan asiakas kohdataan joko yksin, läheisensä tai tukihenkilön kanssa tai verkostossa. Sosiaalityössä ollaan asiakkaan puolella samalla noudattaen kuitenkin lakeja ja muita säännöksiä. Sosiaalityöntekijä toimii usein omatyöntekijänä ja pitää langat käsissään asiakkaan liikkuessa palveluviidakossa.

Syksyn aikana olen oppinut, että asioilla on usein vähintään kaksi puolta. Asiakkaan ja hänen läheisensä näkökulmat voivat erota suurestikin esimerkiksi siedettävän päihteiden käytön suhteen. Missä menee siis raja häiriökäyttäytymisen sietämisessä? Tähän ei useinkaan ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Sosiaalityöntekijän ammattitaitoon kuuluu pohtia asiaa yhdessä asiakkaan ja muiden tahojen kanssa käyttäen hyväksi asiantuntemustaan ja omaa harkintaa. Aikuisten kohdalla pakkokeinoja ei juurikaan ole eikä valmiita vastauksia löydy välttämättä käsikirjoista tai muista ohjeista.

Sosiaalityöntekijän työssä kiehtoo ennen kaikkea asiakaskeskeisyys, monipuolisuus ja työn yhteiskunnallinen merkitys. Työssä tärkeää on työyhteisön tuki. Hyvässä työyhteisössä voidaan jakaa kokemuksia kollegojen kesken ja tämä on tärkeä osa myös työhyvinvointia. Kaiken kaikkiaan harjoittelu on tuonut opintoihini paljon lisää sisältöä ja uusia näkemyksiä. Olen oppinut paljon sekä asiakastyöstä että paikallisesta palvelujärjestelmästä. Kiitos siitä kuuluu tiimin vetäjälle Tuulalle, ohjaajilleni Marille ja Elisalle sekä koko aikuissosiaalityön porukalle!

Reija Koskela

Kirjoittaja on sosiaalityön aineopinto-opiskelija Jyväskylän avoimesta yliopistosta ja suoritti sosiaalityön harjoittelun Työikäisten sosiaalityössä ja -ohjauksessa syksyn 2017 aikana.